Sosiaalityö pääsykokeet 2020

Osittain tällä kokeella voitiin myös testata esimerkiksi tiedonhakutaitoja sekä hakijan toimimista uudessa, ennalta arvaamattomassa tilanteessa. Uusi tilanne näyttää ainakin tämän keskustelun perusteella olleen hankala yllättävän monelle. Sosiaalityössä esimerkiksi sospassa tulee yllättäviä ja uusia tilanteita, joihin pitää pystyä reagoimaan nopeastikin. Toisaalta tiedonhakutaidot ovat hyvin tärkeät opinnoissa mutta myös sosiaalityössä, sinun täytyy pysyä kärryillä esimerkiksi lakimuutoksista liittyen mm. tukiin, työttömyyteen tai vaikkapa hanketyöhön. Varmasti muutakin tällä kokeella pystyttiin mittamaan/testaamaan mutta nämä tuli itsellä ensimmäisenä mieleen.

Artikkelissa lukee:

"Nuorten aikuisten kohdalla määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä eli kuntoutustukea alettiin 2010-l. tultaessa kohdentaa aktivoivan työkykypolitiikan hengen mukaisesti entistä tiukemmin niille, joiden kuntoutumista työelämään pidetään todennäköisenä.

Useammat nuoret aikuiset ovat saaneet eläkehakemuksiin hylkäävän päätöksen ja jääneet työkyvyttömyysetuuksien ulkopuolelle. "

Eikö tuo nimenomaan tarkoita, että hylkääviä päätöksiä ovat saaneet ne, joiden kuntoutumista EI pidetä todennäköisenä.

Pitää nyt odotella 9.6 asti että tulee tulokset. :)

uuhiuhj kirjoitti:

Osittain tällä kokeella voitiin myös testata esimerkiksi tiedonhakutaitoja sekä hakijan toimimista uudessa, ennalta arvaamattomassa tilanteessa. Uusi tilanne näyttää ainakin tämän keskustelun perusteella olleen hankala yllättävän monelle. Sosiaalityössä esimerkiksi sospassa tulee yllättäviä ja uusia tilanteita, joihin pitää pystyä reagoimaan nopeastikin. Toisaalta tiedonhakutaidot ovat hyvin tärkeät opinnoissa mutta myös sosiaalityössä, sinun täytyy pysyä kärryillä esimerkiksi lakimuutoksista liittyen mm. tukiin, työttömyyteen tai vaikkapa hanketyöhön. Varmasti muutakin tällä kokeella pystyttiin mittamaan/testaamaan mutta nämä tuli itsellä ensimmäisenä mieleen.

Mutta samaan aikaan tämä tekniikka suosii niitä, jotka jättävät lukemiset viimeselle päivälle ja sitten pääsevät teknologian taitojen takia lävitse. Missä sosiaalityössä olemattomalla pänttäämisellä, mutta pelkästään nopealla googlettamisella pärjää?

Tälläiset ihmiset eivät opettele mitään lakimuutoksia, vaan googlettavat ne sitten vasta, kun on ihan välttämättömyys.

uuhiuhj kirjoitti:

Osittain tällä kokeella voitiin myös testata esimerkiksi tiedonhakutaitoja sekä hakijan toimimista uudessa, ennalta arvaamattomassa tilanteessa. Uusi tilanne näyttää ainakin tämän keskustelun perusteella olleen hankala yllättävän monelle. Sosiaalityössä esimerkiksi sospassa tulee yllättäviä ja uusia tilanteita, joihin pitää pystyä reagoimaan nopeastikin. Toisaalta tiedonhakutaidot ovat hyvin tärkeät opinnoissa mutta myös sosiaalityössä, sinun täytyy pysyä kärryillä esimerkiksi lakimuutoksista liittyen mm. tukiin, työttömyyteen tai vaikkapa hanketyöhön. Varmasti muutakin tällä kokeella pystyttiin mittamaan/testaamaan mutta nämä tuli itsellä ensimmäisenä mieleen.

Mutta samaan aikaan tämä tekniikka suosii niitä, jotka jättävät lukemiset viimeselle päivälle ja sitten pääsevät teknologian taitojen takia lävitse. Missä sosiaalityössä olemattomalla pänttäämisellä, mutta pelkästään nopealla googlettamisella pärjää?

Tälläiset ihmiset eivät opettele mitään lakimuutoksia, vaan googlettavat ne sitten vasta, kun on ihan välttämättömyys.

Vierailija kirjoitti:

Pitää nyt odotella 9.6 asti että tulee tulokset. :)

Hurjalta kuulostaa, että odottavat noin kauan tuloksien kanssa ja sitten 2-3 päivässä kaikkien pitäisi hankkia itselleen läppäri/kuulokkeet/mikrofoni ja vielä jokin ohjelmakin opetella.

Onko kukaan muu tullut toisiin ajatuksiin sosiaalityöstä lukiessaan tätä keskustelua? Olen seurannut alusta asti ja lukenut kuinka ainakin 4/5 ihmistä kertovat ettei se sosiaalityö ole niin ruusuista kuin mitä me ajatellaan olevan. Mitä mieltä olette? Joku täällä vielä tais sanoa ettei kannata ensikertalaisuuttaan käyttää tähän.

Vierailija kirjoitti:

Pitää nyt odotella 9.6 asti että tulee tulokset. :)

Voi ei... Yli viikko siis pitäisi jaksaa lukea ilman, että edes tietää pääseekö tekemään koko toisen vaiheen koetta. No, eipä kai siinä sitten mitään. Onhan tässä luettu turhaan jo kuukausi, mitäpä ylimääräinen 8 päivää siinä enää haittaa. Itse en kyllä jaksa hirveästi enää panostaa lukemiseen tässä kohtaa, jäi sen verran paha maku suuhun siitä, että tuhlasin kuukauden elämästäni noiden artikkelien opetteluun enkä saanut vähäisintäkään etua sellaisiin hakijoihin nähden, jotka eivät lukeneet ollenkaan. Enkä usko pääseväni koko 2. vaiheeseen. Kai siinä 9.6. jälkeen ehtii kerrata noita sen verran, että palautuvat mieleen jos kutsu tuleekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää nyt odotella 9.6 asti että tulee tulokset. :)

Hurjalta kuulostaa, että odottavat noin kauan tuloksien kanssa ja sitten 2-3 päivässä kaikkien pitäisi hankkia itselleen läppäri/kuulokkeet/mikrofoni ja vielä jokin ohjelmakin opetella.

Niin, tämä on kyllä jo törkeää, että tietoa pantataan tuohon asti, kun kuitenkin vain harva siihen toiseen osaan pääsee. Joutuu turhana jatkaa lukemista ja valmistautumista.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu tullut toisiin ajatuksiin sosiaalityöstä lukiessaan tätä keskustelua? Olen seurannut alusta asti ja lukenut kuinka ainakin 4/5 ihmistä kertovat ettei se sosiaalityö ole niin ruusuista kuin mitä me ajatellaan olevan. Mitä mieltä olette? Joku täällä vielä tais sanoa ettei kannata ensikertalaisuuttaan käyttää tähän.

Mielenkiintoista olisi kuulla millaiset odotukset ihmisillä on ylipäätänsä sosiaalityöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu tullut toisiin ajatuksiin sosiaalityöstä lukiessaan tätä keskustelua? Olen seurannut alusta asti ja lukenut kuinka ainakin 4/5 ihmistä kertovat ettei se sosiaalityö ole niin ruusuista kuin mitä me ajatellaan olevan. Mitä mieltä olette? Joku täällä vielä tais sanoa ettei kannata ensikertalaisuuttaan käyttää tähän.

Mielenkiintoista olisi kuulla millaiset odotukset ihmisillä on ylipäätänsä sosiaalityöstä?

Itse ainakin haluan tehdä ihmisläheistä työtä. En vain istua toimistolla. Haluan auttaa laajasti kaikin puolin vanhoja, nuoria, sairaita ym.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu tullut toisiin ajatuksiin sosiaalityöstä lukiessaan tätä keskustelua? Olen seurannut alusta asti ja lukenut kuinka ainakin 4/5 ihmistä kertovat ettei se sosiaalityö ole niin ruusuista kuin mitä me ajatellaan olevan. Mitä mieltä olette? Joku täällä vielä tais sanoa ettei kannata ensikertalaisuuttaan käyttää tähän.

Täällä yksi samoja tuntemuksia läpikäyvä! Olen hiljalleen tullut toisiin aatoksiin tämän sosiaalityön suhteen ja pohdin, jos hakisin ensi vuonna ihan erityyppiselle alalle. Diplomi-insinööriopinnot ovat käyneet mielessä.

Tietysti pitää ottaa huomioon, että täällä vauva.fi:ssä on paljon trolleja, mutta ainakin osassa väitteissä on oikeasti perää. Olen tähän mennessä ajatellut, ellei alan rankkuus haittaa, mutta sekin on turhan ruusuista kuvitelmaa. Olen nimittäin ammatiltani lastentarhanopettaja, ja aikoinaan siihenkin koulutukseen hakiessa mietin, miten "rankka työ ei haittaa, kun on mielenkiintoinen ala". Toisin kävi. Uuvuin ja kohtasin alan karmivan todellisuuden työelämässä. Pelkään, että sosiaalityön kohdalla minulle kävisi samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu tullut toisiin ajatuksiin sosiaalityöstä lukiessaan tätä keskustelua? Olen seurannut alusta asti ja lukenut kuinka ainakin 4/5 ihmistä kertovat ettei se sosiaalityö ole niin ruusuista kuin mitä me ajatellaan olevan. Mitä mieltä olette? Joku täällä vielä tais sanoa ettei kannata ensikertalaisuuttaan käyttää tähän.

Mielenkiintoista olisi kuulla millaiset odotukset ihmisillä on ylipäätänsä sosiaalityöstä?

Itse ainakin haluan tehdä ihmisläheistä työtä. En vain istua toimistolla. Haluan auttaa laajasti kaikin puolin vanhoja, nuoria, sairaita ym.

Noilla spekseillä suosittelen ennemmin sosionomin tai yhteisöpedagogin tutkintoa. Sosiaalityöntekijän työ on byrokraattista ja pääosin nykyään toimistossa istumista. Siitä työstä on ihmisläheisyys yllättävän kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu tullut toisiin ajatuksiin sosiaalityöstä lukiessaan tätä keskustelua? Olen seurannut alusta asti ja lukenut kuinka ainakin 4/5 ihmistä kertovat ettei se sosiaalityö ole niin ruusuista kuin mitä me ajatellaan olevan. Mitä mieltä olette? Joku täällä vielä tais sanoa ettei kannata ensikertalaisuuttaan käyttää tähän.

Mielenkiintoista olisi kuulla millaiset odotukset ihmisillä on ylipäätänsä sosiaalityöstä?

Itse ainakin haluan tehdä ihmisläheistä työtä. En vain istua toimistolla. Haluan auttaa laajasti kaikin puolin vanhoja, nuoria, sairaita ym.

Mutta auttaa millä tavalla?

Itsellä ainakin tiedossa, että varsinkin vaikeimmissa sosiaalitöissä työ on enemmänkin melkein edunvalvojan työtä ja tuo on juuri sitä työtä, mitä itse haluan tehdä, eli taloudenhallinta laitetaan asiakkaalla kuntoon ja sitten katsotaan myös mitkä hoitokontaktit löydetään muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu tullut toisiin ajatuksiin sosiaalityöstä lukiessaan tätä keskustelua? Olen seurannut alusta asti ja lukenut kuinka ainakin 4/5 ihmistä kertovat ettei se sosiaalityö ole niin ruusuista kuin mitä me ajatellaan olevan. Mitä mieltä olette? Joku täällä vielä tais sanoa ettei kannata ensikertalaisuuttaan käyttää tähän.

Mielenkiintoista olisi kuulla millaiset odotukset ihmisillä on ylipäätänsä sosiaalityöstä?

Itse ainakin haluan tehdä ihmisläheistä työtä. En vain istua toimistolla. Haluan auttaa laajasti kaikin puolin vanhoja, nuoria, sairaita ym.

Noilla spekseillä suosittelen ennemmin sosionomin tai yhteisöpedagogin tutkintoa. Sosiaalityöntekijän työ on byrokraattista ja pääosin nykyään toimistossa istumista. Siitä työstä on ihmisläheisyys yllättävän kaukana.

Kiitos vastauksesta. Voisitko avata enemmän asiaa? Miten ihmisläheisyys on kaukana? Mitä he tekevät 8tuntia päivässä? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu tullut toisiin ajatuksiin sosiaalityöstä lukiessaan tätä keskustelua? Olen seurannut alusta asti ja lukenut kuinka ainakin 4/5 ihmistä kertovat ettei se sosiaalityö ole niin ruusuista kuin mitä me ajatellaan olevan. Mitä mieltä olette? Joku täällä vielä tais sanoa ettei kannata ensikertalaisuuttaan käyttää tähän.

Mielenkiintoista olisi kuulla millaiset odotukset ihmisillä on ylipäätänsä sosiaalityöstä?

Itse ainakin haluan tehdä ihmisläheistä työtä. En vain istua toimistolla. Haluan auttaa laajasti kaikin puolin vanhoja, nuoria, sairaita ym.

Noilla spekseillä suosittelen ennemmin sosionomin tai yhteisöpedagogin tutkintoa. Sosiaalityöntekijän työ on byrokraattista ja pääosin nykyään toimistossa istumista. Siitä työstä on ihmisläheisyys yllättävän kaukana.

Kiitos vastauksesta. Voisitko avata enemmän asiaa? Miten ihmisläheisyys on kaukana? Mitä he tekevät 8tuntia päivässä? :)

Esim päihde ja mielenterveyspuolella sosiaalityöntekijät kuulemani mukaan pääsääntöisesti käyvät lävitse mitä tukia asiakas voi hakea kelalta ja mihin kunnan tai päihde-/mielenterveystoimiston harrasteryhmiin he voivat myös hakeutua. Sitten on tottakai koulutus ja työasiat.. Asiakkaita on paljon, joten 8 tuntia ei välttämättä edes riitä, kun monella on todella monimutkaisia ja isojakin ongelmia (varsinkin päihde- ja peliongelmaisilla paljon rahallisia ongelmia, joita sitten saa selvittää).

Sosiaalityö on sen verran rankkaa hommaa, ettei siihen ihan oikeasti kannata lähteä, ellei ole ihan varma valinnastaan ja siitä, että tykkää vähän rankemmasta ja vastuullisesta työstä. Itse olen ensikertalainen hakija ja todellakin tiedostan sosiaalityön raadollisuuden, mut minkäs teet, kun veri vetää kyseiseen ammattiin (lastensuojelu ja päihdepuoli, myös vankien kuntoutus kiinnostaa) ja en pidä muita aloja vaihtoehtona.

Vertaisin ehkä tätä sairaanhoitajan ammattiin. Kuulostaa kivalta hoitsuduunilta, mut todellisuudessa aikamoista raatamista suhteellisen pienellä korvauksella. Jos ei yhtään ole varma valinnastaan eikä työ ole ns. kutsumusammatti, niin ei sitä tule kestämäänkään vuotta pidempään ja sinne meni sit ne ensikertalaisuuden edut. Ja mielenterveys. 

Ja jos tämä valintaprosessi tuntuu tosi rankalta ja epäoikeudenmukaiselta, niin tsemppiä tulevaan työhösi, koska tämä epävarmuus, muuttuvat tekijät ja huolehtiminen on osa sosiaalityön arkipäivää.

Omalta osaltani tämän päivän koe meni aika hyvin! Turhauttaa kylläkin, että 5 viikkoa luettu täyttä häkää, vaikka kokeessa olisi pärjännyt parin viikon tiiviillä lukemisella. Innolla myöskin odotan esseekoetta sekä haastattelua, koska koen olevani niissä vahvoilla.

Tarkoitukseni ei ole olla ilkeä, vaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Tsemppiä kaikille tulevaan toiseen koitokseen ja maltetaan rauhassa odottaa tämän ekan vaiheen tuloksia :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu tullut toisiin ajatuksiin sosiaalityöstä lukiessaan tätä keskustelua? Olen seurannut alusta asti ja lukenut kuinka ainakin 4/5 ihmistä kertovat ettei se sosiaalityö ole niin ruusuista kuin mitä me ajatellaan olevan. Mitä mieltä olette? Joku täällä vielä tais sanoa ettei kannata ensikertalaisuuttaan käyttää tähän.

Mielenkiintoista olisi kuulla millaiset odotukset ihmisillä on ylipäätänsä sosiaalityöstä?

Itse ainakin haluan tehdä ihmisläheistä työtä. En vain istua toimistolla. Haluan auttaa laajasti kaikin puolin vanhoja, nuoria, sairaita ym.

Noilla spekseillä suosittelen ennemmin sosionomin tai yhteisöpedagogin tutkintoa. Sosiaalityöntekijän työ on byrokraattista ja pääosin nykyään toimistossa istumista. Siitä työstä on ihmisläheisyys yllättävän kaukana.

Kiitos vastauksesta. Voisitko avata enemmän asiaa? Miten ihmisläheisyys on kaukana? Mitä he tekevät 8tuntia päivässä? :)

Esim päihde ja mielenterveyspuolella sosiaalityöntekijät kuulemani mukaan pääsääntöisesti käyvät lävitse mitä tukia asiakas voi hakea kelalta ja mihin kunnan tai päihde-/mielenterveystoimiston harrasteryhmiin he voivat myös hakeutua. Sitten on tottakai koulutus ja työasiat.. Asiakkaita on paljon, joten 8 tuntia ei välttämättä edes riitä, kun monella on todella monimutkaisia ja isojakin ongelmia (varsinkin päihde- ja peliongelmaisilla paljon rahallisia ongelmia, joita sitten saa selvittää).

Tämä siis eri vastaajalta! Unohdin mainita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu tullut toisiin ajatuksiin sosiaalityöstä lukiessaan tätä keskustelua? Olen seurannut alusta asti ja lukenut kuinka ainakin 4/5 ihmistä kertovat ettei se sosiaalityö ole niin ruusuista kuin mitä me ajatellaan olevan. Mitä mieltä olette? Joku täällä vielä tais sanoa ettei kannata ensikertalaisuuttaan käyttää tähän.

Mielenkiintoista olisi kuulla millaiset odotukset ihmisillä on ylipäätänsä sosiaalityöstä?

Itse ainakin haluan tehdä ihmisläheistä työtä. En vain istua toimistolla. Haluan auttaa laajasti kaikin puolin vanhoja, nuoria, sairaita ym.

Noilla spekseillä suosittelen ennemmin sosionomin tai yhteisöpedagogin tutkintoa. Sosiaalityöntekijän työ on byrokraattista ja pääosin nykyään toimistossa istumista. Siitä työstä on ihmisläheisyys yllättävän kaukana.

Täytyy kyllä olla vähän eri mieltä. Mun perheeseen kuuluu kaksi sosiaalityöntekijää, ja he tekevät kyllä paljon ihmisläheistä asiakastyötä. Toki toimistolla vietetään paljon aikaa, mutta ainakin lastensuojelussa on myös paljon kotikäyntejä, laitosvierailuja, oikeudessa todistamista ja hoitoneuvotteluihin osallistumista. Aika usein joutuu matkustamaan muille paikkakunnille, joskus harvoin jopa toiseen maahan.

Se on toki totta, että sosionomeilla ei ole samalla tavalla byrokraattista paperityötä. Itse olen tällä hetkellä sosionomiopiskelija, mutta haluaisin vaihtaa sosiaalityöhön, koska haluan vankan teoreettisen pohjan yhteiskunnalliseen asiantuntijuuteen ja olen ylipäätään kiinnostunut juuri noista byrokratian kiemuroista ja asiakkaiden auttamisessa niiden keskellä. Sosionomiopintojen käytännöllisyys ja tietynlainen leikkimielisyys ei sovi minulle. Mutta arvostan sosionomeja kovasti, ja monille se on varmadti parempi valinta kuin sosiaalityö :)

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityö on sen verran rankkaa hommaa, ettei siihen ihan oikeasti kannata lähteä, ellei ole ihan varma valinnastaan ja siitä, että tykkää vähän rankemmasta ja vastuullisesta työstä. Itse olen ensikertalainen hakija ja todellakin tiedostan sosiaalityön raadollisuuden, mut minkäs teet, kun veri vetää kyseiseen ammattiin (lastensuojelu ja päihdepuoli, myös vankien kuntoutus kiinnostaa) ja en pidä muita aloja vaihtoehtona.

Vertaisin ehkä tätä sairaanhoitajan ammattiin. Kuulostaa kivalta hoitsuduunilta, mut todellisuudessa aikamoista raatamista suhteellisen pienellä korvauksella. Jos ei yhtään ole varma valinnastaan eikä työ ole ns. kutsumusammatti, niin ei sitä tule kestämäänkään vuotta pidempään ja sinne meni sit ne ensikertalaisuuden edut. Ja mielenterveys. 

Ja jos tämä valintaprosessi tuntuu tosi rankalta ja epäoikeudenmukaiselta, niin tsemppiä tulevaan työhösi, koska tämä epävarmuus, muuttuvat tekijät ja huolehtiminen on osa sosiaalityön arkipäivää.

Omalta osaltani tämän päivän koe meni aika hyvin! Turhauttaa kylläkin, että 5 viikkoa luettu täyttä häkää, vaikka kokeessa olisi pärjännyt parin viikon tiiviillä lukemisella. Innolla myöskin odotan esseekoetta sekä haastattelua, koska koen olevani niissä vahvoilla.

Tarkoitukseni ei ole olla ilkeä, vaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Tsemppiä kaikille tulevaan toiseen koitokseen ja maltetaan rauhassa odottaa tämän ekan vaiheen tuloksia :) 

Itsellä myös päihdepuoli ja lastensuojelu kiinnostaa, mutta ajattelin mennä avoimin mielin kuitenkin koulutukseen jos sisälle pääsen.