Sosiaalityö pääsykokeet 2020

Vierailija kirjoitti:

Useita vuosia sitten hain pari kertaa. Pystyin hakemaan vain Helsinkiin. Opiskelupaikka jäi kaus. Toki Lappiin olisin päässyt. Haluaisin yhä hakea, mutta edelleenkin voisin hakea vain Helsinkiin ja nyt tässä on kaikkea muutakin. Ala kiinnostaa, koska itselläni on sosiaalitoimesta vain huonoja kokemuksia, enkä ole saanut tarvitsemani apua, vaikka useita kertoja olen sitä hakenut. Koen, että omien kokemuksieni myötä voisin itse olla parempi työntekijä ja oikeasti tehdäkin jotain avun hakijan hyväksi. Olen jo 36-vuotias työtön tradenomi, joten olisin varmaan liian vanhakin. Koulutustani vastaavia palkkatöitä en ole päivääkään tehnyt. Mutta kuten jo sanoin pääsy olisi mahdotonta ja nykyinen tilanne maailmassa epävarma, joten turha hakea.

Olen sinua 10 vuotta vanhempi ja vastavalmistunut. Sossun töitä olen tehnyt jo useamman vuoden ja nyt on vakivirka alla. Ei tällä alalla ole liian vanha kukaan.

Täällä ollaan helsinkiin hakemassa. Ensikertalainen myös ja ekaa kertaa hakemassa. Toisena vaihtoehtona on sosionomi, jos en ykkösvaihtoehtoon pääse. Tosin sosionomin hommat ja palkka hieman erilaisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi hakija, haen ainakin Tampereelle :)

Onkohan meille hakijoille olemassa whatsup tai FB-ryhmää?

ja samaa mieltä, ehdottomasti elämänkokemus on plussaa näissä töissä!

Mä voisin ( tai joku muukin halutessaan) perustaa vaikkapa whatsapp-ryhmän vähän lähempänä sit, kun ne materiaalit julkaistaan. :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lappiin ei kannata hakea, vaikka läsnäoloa vaativia kursseja on vähän. Rovaniemi on kuitenkin kaupunkina ihan mukava.

Miksi ei?

Esim. sivuainetarjonta vaatimaton ja vaatii läsnäoloa.

Millaista työ on? Paljon puhutaan kiireestä, riittämättömyydentunteesta jne. kun olen keskusteluja ja lehtiä lukenut.

Olen luokanopettaja ja työssäni täysin kyllästynyt siihen ettei työnkuvaan saa juuri lainkaan vaikuttaa. Luokat on moniongelmaisia, opettaminen ihan toissijaista jo nykyään. Palkka ei nouse, vaikka luokalla olisi mitä ongelmatapauksia, tuurista joka vuosi kiinni. Vanhemmat soittelee kuin palvelusväelle pitkin iltoja. Kaikki sysätään kuuluvaksi työnkuvaan ja opettajat ovat aivan läkähdyksissä työmäärän alla. Eli onkohan tämä sosiaalityö kuitenkin ojasta allikkoon?

Ehtiikö asiakkaita kohdata ja auttaa kunnolla? Onko tehtävä hätiköityjä päätöksiä ja toivottava vaan parasta ettei mitään pahaa käy? Mikä työssä on mukavaa? Onko se kovin itsenäistä vai esim. tiimityötä?

Kun täällä lienee paljon sosiaalityöntekijöitä ja sellaisiksi aikovia, esittäisin erään kysymyksen vähän asian vierestä. Olen siis jo YTK sosiaalityöstä ja työkokemusta on kertynyt hitusen. Nyt sitten olen saanut sijaisuuden sekä lastensuojelun avohuollosta että lastensuojelun sijaishuollosta, enkä yhtään tiedä kumman valitsisin. Kumman itse valitsisit ja miksi? Kaikki kommentit asian tiimoilta ovat tervetulleita:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lappiin ei kannata hakea, vaikka läsnäoloa vaativia kursseja on vähän. Rovaniemi on kuitenkin kaupunkina ihan mukava.

Miksi ei?

Minäkin haluaisin tietää, miksi ei, jos kerran Rovaniemi on mukava, ja etäopinnotkin suureksi osaksi onnistuvat.

Hakee itse ja toivoo, etteivät muut hae ;)

Vierailija kirjoitti:

Millaista työ on? Paljon puhutaan kiireestä, riittämättömyydentunteesta jne. kun olen keskusteluja ja lehtiä lukenut.

Olen luokanopettaja ja työssäni täysin kyllästynyt siihen ettei työnkuvaan saa juuri lainkaan vaikuttaa. Luokat on moniongelmaisia, opettaminen ihan toissijaista jo nykyään. Palkka ei nouse, vaikka luokalla olisi mitä ongelmatapauksia, tuurista joka vuosi kiinni. Vanhemmat soittelee kuin palvelusväelle pitkin iltoja. Kaikki sysätään kuuluvaksi työnkuvaan ja opettajat ovat aivan läkähdyksissä työmäärän alla. Eli onkohan tämä sosiaalityö kuitenkin ojasta allikkoon?

Ehtiikö asiakkaita kohdata ja auttaa kunnolla? Onko tehtävä hätiköityjä päätöksiä ja toivottava vaan parasta ettei mitään pahaa käy? Mikä työssä on mukavaa? Onko se kovin itsenäistä vai esim. tiimityötä?

Mukavaa on se, että kalenterinsa saa suunnitella itse, mutta asiakasmääriinsä ei voi vaikuttaa, joten täynnä se on silti. Haastavia asiakkaita riittää ja aina ei saa miellyttäviä päätöksiä kaikille ja siitä saa sontaa niskaan. Palkka on aika lailla sama kuin opettajilla ja työpaikkansa saa valita työvoimapulan vuoksi. 

Palkka huono työn määrään nähden. Lisäksi työ on erittäin hektistä ja kuormittavaa. Tsemppiä kokeisiin. Tämä ala on kutsumustyö. Jos olet vhäänkään herkkä, säikky, ahdistuva persoona, niin ei sovi sitten sulle. Työssä kohtaa paljon ongelmaisia ihmisiä, joten oma henkinen hyvinvointi myös vaakalaudalla. Moni vaihtaa alaa, kun tajuaa mihin tulikaan ryhdyttyä. T. alaa vaihtanut

Vierailija kirjoitti:

Kun täällä lienee paljon sosiaalityöntekijöitä ja sellaisiksi aikovia, esittäisin erään kysymyksen vähän asian vierestä. Olen siis jo YTK sosiaalityöstä ja työkokemusta on kertynyt hitusen. Nyt sitten olen saanut sijaisuuden sekä lastensuojelun avohuollosta että lastensuojelun sijaishuollosta, enkä yhtään tiedä kumman valitsisin. Kumman itse valitsisit ja miksi? Kaikki kommentit asian tiimoilta ovat tervetulleita:)

Sijaishuollossa pääsee liikkumaan enemmän, koska laitokset ovat ympäri maan. 

Täällä onkin jonkin verran valmistuneita, opiskelijoita ja vakiduunissa olevaa porukkaa. Eikö kukaan voisi jakaa niitä niksejä opiskeluun? Millaista opiskelu on? Saako helposti töitä? Mitä sivuaineita kannattaa ottaa? Mikä pääsykokeissa yllätti? Miten kannattaa valmistautua? Olis kiva saada muutakin tietoa, kuin pelkkää tuputusta työn ''kamaluudesta''.

Olen valmistunut Lapin yosta. Toki jo vuosia sitten, mutta ainakin silloin sosiaalityö oli sen yliopiston kunnia-asia, todella hyvät professorit ja lehtorit. Oli palkittu silloin "laatuyksikkönä". Olen usein saanut hyvää palautetta koulutuksestani juuri Lapin yossa. Työnantajat ovat sitä kehuneet. Olen nykyään Etelä-Suomessa töissä. Ei tämä mikään mainos ole enkä toki tiedä ovatko asiat muuttuneet, mutta opetuksen taso silloin kun itse siellä olin, oli mielestäni kiitettävää. Sivuaineitakin löytyi ihan riittävästi mm sosiologia, hallintotieteet, psykologia, kasvatustieteet, johtaminen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä onkin jonkin verran valmistuneita, opiskelijoita ja vakiduunissa olevaa porukkaa. Eikö kukaan voisi jakaa niitä niksejä opiskeluun? Millaista opiskelu on? Saako helposti töitä? Mitä sivuaineita kannattaa ottaa? Mikä pääsykokeissa yllätti? Miten kannattaa valmistautua? Olis kiva saada muutakin tietoa, kuin pelkkää tuputusta työn ''kamaluudesta''.

Töitä saat heti kun perus- ja aineopinnot plus pitkä harjottelu on tehty. Eli n. 2v opintojen alusta. 

Onkohan tampereelle mitään järkeä yrittää? Itse siis asun Pirkanmaalla  ja olisi niin helppoa sekä kätevää jäädä kotipaikkakuntaan. Toisaalta vaihtelu toiseen kaupunkiin olisi myös mukavaa virkistystä, kun täällä koko ikänsä nyhjännyt. ;D Mulla ei korkeakoulututkintoa myöskään, amis ja lukion yo-tutkinto suoritettu. Tulispa ne materiaalit jo. En aloita opiskelua ennen artikkelikokonaisuuksien julkaisua, kun aikas mahdotonta eikä tiedä miten.

Kannattaa ainakin opetella edes kirjoittamaan kaupunkien nimet isoilla alkukirjaimilla ennen pääsykokeeseen tuloa. 

Olen työskennellyt lastensuojelussa, terveydenhuollossa, vammaispalveluissa, projekteissa, mielenterveyskuntoutujien kanssa ja työllisyyspalveluissa. Työkuorman määrä ja stressaavuus riippuvat siitä, minkä asiakasryhmän kanssa työskentelee ja minkä tyyppisessä työssä.  Suosittelen että opiskeluaikana kannattaa monipuolisesti tehdä sijaisuuksia eri paikoissa, koska siinä huomaa minkä tyyppisestä työstä pitää. Itse en pitänyt lastensuojelusta tai nuorten kanssa työskentelystä, mutta tykkäsin mielenterveyskuntoutujien kanssa tehtävästä työstä ja viihdyin hyvin myös apuvälinepuolella. Olen introvertti, joten olen viihtynyt paremmin niissä sosiaalityön tehtävissä joissa suoraa asiakastyötä on vähän tai ei ollenkaan. Niiden löytäminen voi olla vaikeaa, mutta niitäkin on.  Esimerkkinä työ, jossa etsin keskitetysti laitospaikkoja muiden sosiaalityöntekijöiden asiakkaille. Palkka oli pari sataa huonompi kuin suorassa asiakastyössä, mutta inhoan sitä kun ihmiset huutavat minulle puhelimessa perusteettomia törkeyksiä joten ei haittaa ettei minulle enää soitella. 

Työpaikkansa saa valita. Isoa palkkaa ei kannata odottaa. Oma palkkani on vaihdellut viime vuosina 3000 - 3400 euron välillä paikasta riippuen. Uraa sosiaalityössä voi olla vaikea rakentaa, koska nimike ei välttämättä muutu ja palkkaankin vaikuttavat pelkät ikälisät. Ei ole väliä miten hyvin tai huonosti työsi teet, kaikki saavat saman palkan. Oma ammattitaito kehittyy enemmänkin asiakasryhmien vaihtumisen kautta. Vaihtuvuus on palkkaa parempi mittari sille, millainen työpaikka on. Se kertoo paljon siitä miten työolosuhteet on järjestetty. Nykyisessä työpaikassani on paljon 60-vuotiaita sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat tehneet koko uransa samassa paikassa. Sitten taas olen ollut työssä paikassa jossa palkka oli haitarin yläpäästä, mutta monet lähtivät jo puolen vuoden jälkeen, minä mukaanlukien.

Sivuaineena suosittelen julkisoikeutta. Sosiaalityön opinnoissa oikeustiedettä oli vain muutama kurssi, mutta tietyissä töissä joissa puututaan ihmisten perusoikeuksiin paljon, täytyy tietää mitä voi tehdä ja miten päätöksensä perustelee. Esim. hallintolain mukaisia kuulemisia on sekä lastensuojelussa että erityishuoltopiireissä. Sairaalan sosiaalityössä taas avustetaan paljon valitusten ja oikaisuvaatimusten tekemisessä.

Sosiaalityö ei ole ollut minulle koskaan kutsumustyö, vaan järkivalinta koska tarvitsin ns. varman työn jossa ei ole pakko tehdä vuorotyötä tai muuttaa. Siitä huolimatta olen ollut suurimman osan ajasta tyytyväinen alavalintaani. Työvoimapulan takia huonoon paikkaan ei tarvitse jäädä. Työssä ollaan tekemisissä niin henkilökohtaisten asioiden kanssa että monet asiakkaat jäävät ikuisesti mieleen. Sellaisissa tehtävissä joissa ei olla vastapuolella vaan vedetään samaa köyttä, syntyy tietynlainen tuttuus ja välit voivat olla molemmin puolin arvostavat ja lämpimät. On mukava jutella ja tulee hyvä mieli, kun voi olla avuksi.  Sitten taas on niitä asiakkuuksia ja töitä, joissa turvakielto on perusteltu ja järkevä. Ikinä ei voi tietää kumpi tulee kohdalle. Sen vuoksi suositan oman puhelinnumeron salaamista ja osoitteen poistamista yleisistä numeropalveluista yms heti kun alalle lähtee. Opiskelukavereilla oli karuja kokemuksia siitä, kun asiakas tuli ovelle bensakanisterin kanssa polttamaan taloa. Minulla on ollut tuuria ja olen myös tietoisesti vaihtanut paikkaa silloin, kun olen alkanut kokea oloni turvattomaksi, joten mitään ei ole sattunut.

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt lastensuojelussa, terveydenhuollossa, vammaispalveluissa, projekteissa, mielenterveyskuntoutujien kanssa ja työllisyyspalveluissa. Työkuorman määrä ja stressaavuus riippuvat siitä, minkä asiakasryhmän kanssa työskentelee ja minkä tyyppisessä työssä.  Suosittelen että opiskeluaikana kannattaa monipuolisesti tehdä sijaisuuksia eri paikoissa, koska siinä huomaa minkä tyyppisestä työstä pitää. Itse en pitänyt lastensuojelusta tai nuorten kanssa työskentelystä, mutta tykkäsin mielenterveyskuntoutujien kanssa tehtävästä työstä ja viihdyin hyvin myös apuvälinepuolella. Olen introvertti, joten olen viihtynyt paremmin niissä sosiaalityön tehtävissä joissa suoraa asiakastyötä on vähän tai ei ollenkaan. Niiden löytäminen voi olla vaikeaa, mutta niitäkin on.  Esimerkkinä työ, jossa etsin keskitetysti laitospaikkoja muiden sosiaalityöntekijöiden asiakkaille. Palkka oli pari sataa huonompi kuin suorassa asiakastyössä, mutta inhoan sitä kun ihmiset huutavat minulle puhelimessa perusteettomia törkeyksiä joten ei haittaa ettei minulle enää soitella. 

Työpaikkansa saa valita. Isoa palkkaa ei kannata odottaa. Oma palkkani on vaihdellut viime vuosina 3000 - 3400 euron välillä paikasta riippuen. Uraa sosiaalityössä voi olla vaikea rakentaa, koska nimike ei välttämättä muutu ja palkkaankin vaikuttavat pelkät ikälisät. Ei ole väliä miten hyvin tai huonosti työsi teet, kaikki saavat saman palkan. Oma ammattitaito kehittyy enemmänkin asiakasryhmien vaihtumisen kautta. Vaihtuvuus on palkkaa parempi mittari sille, millainen työpaikka on. Se kertoo paljon siitä miten työolosuhteet on järjestetty. Nykyisessä työpaikassani on paljon 60-vuotiaita sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat tehneet koko uransa samassa paikassa. Sitten taas olen ollut työssä paikassa jossa palkka oli haitarin yläpäästä, mutta monet lähtivät jo puolen vuoden jälkeen, minä mukaanlukien.

Sivuaineena suosittelen julkisoikeutta. Sosiaalityön opinnoissa oikeustiedettä oli vain muutama kurssi, mutta tietyissä töissä joissa puututaan ihmisten perusoikeuksiin paljon, täytyy tietää mitä voi tehdä ja miten päätöksensä perustelee. Esim. hallintolain mukaisia kuulemisia on sekä lastensuojelussa että erityishuoltopiireissä. Sairaalan sosiaalityössä taas avustetaan paljon valitusten ja oikaisuvaatimusten tekemisessä.

Sosiaalityö ei ole ollut minulle koskaan kutsumustyö, vaan järkivalinta koska tarvitsin ns. varman työn jossa ei ole pakko tehdä vuorotyötä tai muuttaa. Siitä huolimatta olen ollut suurimman osan ajasta tyytyväinen alavalintaani. Työvoimapulan takia huonoon paikkaan ei tarvitse jäädä. Työssä ollaan tekemisissä niin henkilökohtaisten asioiden kanssa että monet asiakkaat jäävät ikuisesti mieleen. Sellaisissa tehtävissä joissa ei olla vastapuolella vaan vedetään samaa köyttä, syntyy tietynlainen tuttuus ja välit voivat olla molemmin puolin arvostavat ja lämpimät. On mukava jutella ja tulee hyvä mieli, kun voi olla avuksi.  Sitten taas on niitä asiakkuuksia ja töitä, joissa turvakielto on perusteltu ja järkevä. Ikinä ei voi tietää kumpi tulee kohdalle. Sen vuoksi suositan oman puhelinnumeron salaamista ja osoitteen poistamista yleisistä numeropalveluista yms heti kun alalle lähtee. Opiskelukavereilla oli karuja kokemuksia siitä, kun asiakas tuli ovelle bensakanisterin kanssa polttamaan taloa. Minulla on ollut tuuria ja olen myös tietoisesti vaihtanut paikkaa silloin, kun olen alkanut kokea oloni turvattomaksi, joten mitään ei ole sattunut.

Kiitos kattavasta vastauksesta. Kysyisin vielä, että miten neuvoisit pääsykokeisiin valmistumisessa? Haitko kuinka monta kertaa ennen sisäänpääsyä?

Hain kerran, ja kun en päässyt sisään, opiskelin perus- ja aineopinnot avoimessa yliopistossa. Siihen aikaan ei vielä ollut kelpoisuuslakia, joten pääsin perusopintojen jälkeen töihin sosiaalityöntekijäksi ja rahoitin aineopinnot tekemällä sijaisuuksia. Hain maisteriohjelmaan erillisvalinnassa ja pääsin kaikkiin kolmeen hakukohteeseeni. Valitsin lähimmän. Maisteriohjelman aikana ei tarvinnut käydä töissä, koska te-toimisto sponsoroi opiskeluani työttömyysetuudella. Koska olin tehnyt sijaisuuksia, pystyin näyttämään että sosiaalityöntekijänä työllistyisin ja aiemmalla tutkinnollani se ei ollut onnistunut.  Siksi sain ansiosidonnaista koko maisteriopintojen ajan.

Heippa!

Minä hain viime vuonna jokaiseen mihin pystyi ja lappiin pääsin sisään. Pääsykoe materiaalina oli 5 eri tutkimusartikkelia, ja tää oli täysin uusi materiaali aiempiin vuosiin verrattuna.

Oon ite ammattikoulu pohjalta lähtenyt ja paljon ei luottoa ollu sisään pääsyyn. Ihan älyttömästi en käyttänyt aikaa opiskeluun, koska työskentelin samalla mutta ehkä noin 40h käytin. Luin artikkelit ehkä 2 kertaa läpi ja tein muistiinpanot. Sitte on sellasia ääneenluku ohjelmia ni kuuntelin jotaki niistä artikkeleista esim aina ku ajoin autoa. Sitte tein quizlet sovelluksella itelle kysymyksiä ja pelailin sillon tällön niitä.

Eli ihan hirveesti en loppujen lopuksi panostanu mutta joku virhe kävi ja pääsin sisään. Pääsykokeessa oli paljon monivalintoja ja oisko ollu pari avokysymystä ja sitte paikanpäällä saadusta aineistosta joku tehtävä.

Opiskelut on ollu ihan mukavia, mutta todella paljon on omatoimista opiskelua. Meilläki moni asuu muualla koska luennot monesti tallennetaan nettiin, joitaki läsnäolo pakkoja on. Ja mun mielestä sivuaineeksi on tarpeeksi valintavaihtoehtoja ja on kiva että voi tehä myös poikkitieteellisesti ja ottaa vaikka musan sivuaineeksi jos haluaa. Yliopistolla on myös sopimus Oulun yliopiston kanssa eli siellä voi myös opiskella sivuaineen jos tahtoo.

Elikkä ei turhaa ressiä ja kysäse jos tulee muuta kysyttävää!

Tsemppistä!

Täällä on joku sosiaalityötä paheksuva alapeukuttamassa koko ajan. Ei anneta sen lannistaa :)