Lue keskustelun säännöt.
Näin tyttöni viiltelyjäljet eilen illalla. Nyt ei suostu puhumaan vaikka koitan vakuuttaa että mulle voi kertoa enkä ole vihainen.
24.03.2020 |
Mitä teen? Miten tähän korona-aikaan edes saa mitään psykologipalveluita? EI siis niin syviä että tarvitsisi mihinkään päivystykseen mennä. Ei suostu ollenkaan puhumaan, ei kertomaan mikä painaa mieltä tai haluaisiko apua.
Kommentit (51)
Nyt jo pitkästi yli kolmekymppisenä entisenä viiltelijänä en voi kuin ihailla asennettasi. Olet ottanut tilanteen rauhallisesti ja sanonut, ettet ole vihainen, halunnut kuunnella ja olla tukena. Itse nuorempana itsetuhoisuuspuuskissani sain vastaani hysteerisiä raivokohtauksia. Se pahensi tilannetta ja itsevihaa entisestään. "Olen siis niin huono, että vanhempanikaan eivät kestä todellista minua", ajattelin. Pelättiin, näkeekö joku sukulainen jäljet jne. Tuntui, että minua hävettiin, enkä oikein tullut tunteineni kohdatuksi. Ymmärrän sen olleen vanhemmille raskasta, mutta itse olisin kaivannut ymmärrystä ja selkeitä rajoja heillä ollessani ennemmin kuin huutoa.
Itsen satuttaminen oli keino hallita sietämätöntä ahdistusta ja itsevihaa. Luultavasti se on sitä myös lapsellesi. Jos ei ole löytänyt toimivia ahdistuksenhallintakeinoja, viiltelyyn turvautuu joskus. Kivun aiheuttaminen itselle vapauttaa elimistössä endonfiinejä, elimistön omia kipulääkkeitä, jotka myös tuottavat mielihyvän tunnetta. Siksi se voi olla koukuttavaa.
Jos lapsesi ei halua sinulle avautua (kertoisin vanhempana toki, että olen käyttettävissä aina, kun haluaa puhua), viiltely on kuitenkin sen verran vakava asia, että jokin hoitokontakti olisi toivottava, vaikkei tietysti pakottaakaan voi. Mielenterveyspalvelut, ainakin jonkinlaiset (kriisikeskukset tms), toimivat kyllä tänäkin aikana ja etenkin päivystyksellistä hoitoa lisätään nyt. Netissä on myös palveluita ja etäterapiamuotoja.
Viiltelyyn sisältyy riskejä, jos naarmut eivät ole aivan pinnallisia. Joskus voi viiltää vahingossa liian syvälle ja vaikkei tapahtuisi sitä kaikkein kohtalokkainta, voi käydä niin kuin itselleni, että selvisin juuri ja juuri säikähdyksellä ja pystyn edelleen käyttämään kaikkea viittä sormeani. Ei ole tarkoitus pelotella, eikä kaikille toki noin käy. Riskit ovat kuitenkin aina olemassa.
Toivon teille kaikkea hyvää ja että tyttäresi ottaa ennemmin tai myöhemmin avun vastaan. Rakkautta perheellenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun (mätä)hedelmäni oli psykalla tms., niin sille kuin valtaosalle muistakin siellä jaettiin ranteeseen laitattavia kuminauhoja. Kuminauhoja voi sitten rämpsäytellä ranteeseen, kun tekee mieli viillellä.
Voit ehdottaa tyttärellesi. Ns. akuutti apu, mutta toki viiltelyn syykin olisi hyvä saada korjattua mikäli mahdollista.
Onkohan tuollaiset korvikkeet hyväksi kun se kuitenkin satuttaa iha yhtä lailla? luulisi että kun sitä itsensä satuttamista jatkaa "lievemmilläkin"keinoilla, retkahtaisi sitten viiltelytaustan kanssa helpommin takaisin siihen viiltelyyn. Jos on kuitenkint avoitteena päästä irti viiltelystä niin eikö sitä voi lopettaa kylmiltään, kun ei se kuitenkaan mitään delirium tremensiä aiheuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisenä viiltelijänä neuvoisin, että älä tee liian suurta numeroa jäljistä. Toki on hyvä että huomioit ne jotenkin ja osoitat huolesi ja välittämisesi, mutta nuori ei kaipaa siinä tilanteessa kuitenkaan mitään liiallista hössötystä tai pienintäkään syyllistämistä, hän saattaa jo muutenkin painia sellaisten ajatusten kanssa että on epäonnistunut ihminen eikä osaa tehdä mitään oikein. Itse aikoinani toivoin, ettei kukaan olisi huomioinut jälkiäni mitenkään ja samalla koin, että minulla on oikeus purkaa ahdistustani viiltelemällä jos niin haluan eikä kukaan voi sitä minulta kieltää.
En siis tarkoita että ketään tulisi kannustaa viiltelyyn, ei missään nimessä, mutta sellainen ehdottoman kieltävä ja ylidramatisoiva asenne ei todennäköisesti myöskään auta vaan saa nuoren vetäytymään vain enemmän. Sen sijaan että tekisi hirveän haloon nuoren viiltelystä niin kannattaa pyrkiä vahvistamaan nuoren itsetuntoa, tehdä kaikkea kivaa yhdessä nuoren kanssa ja keskittyä positiiviseen. Ei kannata lähteä leimaamaan nuorta mt-ongelmaiseksi tai ottaa mitään holhoavaa asennetta, koska siitä syntyy helposti itseään toteuttava ennuste ja jos nuori oppii että häntä pidetään mt-ongelmaisena niin hän voi alkaa käyttäytyä sen mukaisesti (ajatusmalli, että "ihan sama mitä teen niin noi on jo leimannu mut loppuiäks mt-keissiks").
Viiltelyjälkien kanssa pystyy myös elämään ihan normaalia elämää, ainakin jos eivät kaikista pahimpia ole (jolloin ehkä voivat joihinkin ammatteihin pääsyä rajoittaa). Itse en pahemmin edes muista enää koko jälkiä, ainoastaan tällaisissa tilanteissa tulee mieleen että ai niin, itsekin tosiaan joskus viillellyt. Eivät ne siis tietenkään mikään toivottava juttu ole, mutta ei kannata ajatella että nuoren elämä menisi muutamasta arvesta pilalle. Paljon voimia!
Itse olen täysin eri mieltä kanssasi. Tuosta puuhasta pitää nimenomaan tehdä valtava numero heti kun sitä havaitsee. Ei saa sulkea silmiä, piilotella tai hyssytellä asiaa. Ei auta tilanteen "seurailukaan" tai teinin paapominen. Ristikuulustelu välittömästi ja puristetaan ulos kakarasta miksi tekee tuota. Kaikki edut pois, puhelin, viikkorahat, kaverien tapaamiset jne. Kotiarestia niin kauan että tilanne selviää ja saadaan täysin käsiteltyä. Tietysti tämä on tehtävä hyväntahtoisesti ja kannustavasti, koska mikään lepsuilu ei auta. On myös tehtävä selväksi, että tällainen ei saa tässä talossa jatkua, ja selitettävä kuinka viiltely vaikuttaa teinin koko loppuelämään. Toisin kuin sanoit, arvet eivät todellakaan ole kauniita eikä niitä katsota missään hyvällä. Estää opiskelun ja työskentelyn monessa paikassa, ystävät alkavat kartella, ihmiset halveksuvat ja lopulta nuo typerät jäljet aiheuttavat sen, ettei lapsi tule menestymään elämässään ja kaikki tulee varmasti tulevaisuudessakin olemaan p**skaa. Arpien kanssa ei eletä normaalia elämää eikä niitä keneltäkään täysipäiseltä ihmiseltä löydy. Älä levitä tällaista valhetta, kun tiedät itsekin että ne voivat pilata monia mahdollisuuksia ja sulkea ovia lopullisesti.
no trollihan tää oli mutta en mä mitään etuuksia ota pois. Miksi rankaisisin lasta, joka ei tiedä paremmista tunteenkäsittelykeinoista.
Itse olet trolli jos et tajua ettei penskan elämän rajoittaminen tuollaisessa tilanteessa ole mitään rankaisua vaan kasvatusta ja ongelmien eskaloitumisen ehkäisyä. Väärinymmärtäjät ymmärtää väärin... Yllätys!
Viiltely on tapa purkaa ahdistusta. Siihen turvautuu ihminen, joka kokee olevansa yksin, eikä koe voivansa turvautua kehenkään.
Ja ahdistus ja yksinäisyyden kokemus tietenkin paranee sillä, että kielletään kaikki mahdollinen kiva, mitä tämän ahdistuneen nuoren elämässä on jäljellä.
Laitetaan lapsi arestiin, että katkeaa viimeisetkin sosiaaliset kontaktit. Otetaan poia puhelin ja kaikki, millä lapsi voisi viihdyttää itseään ankeassa arjessaan.Näin lapsi oppii, että pahaa oloaan kannattaa piilotella viimeiseen asti, varsinkin omilta vanhemmiltaan.
Juuri tällaisen vanhemman jokainen mielenterveysongelmista kärsivä lapsi/nuori tarvitsee!
Ps olen itsekin viillellyt joskus, mitään se ei ole elämässäni rajoittanut. Olen ollut kassallakin töissä, ei jäljet haitanneet!
Tiedän vallan hyvin mitä tuo puuha on, ei tarvitse selittää ja vääntää rautalangasta yksinkertaista asiaa. Haluat nyt vaan tahallasi ymmärtää väärin mitä sanoin, koska et pysty myöntämään itsellesi, että homma on saatava heti loppumaan tai siitä jää kauaskantoiset vaikutukset teinin elämään. Todennäköisesti jäi myös sinun elämääsi vaikket sitä haluakaan hyväksyä. Olit kaupan kassalla tai missä palveluammatissa tahansa, niin kyllä ne jäljet haittaavat. Jos et itse asiaa tajua tai hoksaa, niin voin vakuuttaa että muut työkaverisi katsovat sinua pikkuisen kieroon ja puhuvat ikäviä selkäsi takana, säälivät, pelkäävät tai häpeävät sinua. Joku voi yrittää hyväksikäyttääkin kun näkee, että olet ollut (ainakin joskus) heikoilla. Asiakkaatkin aivan varmasti asiaa ihmettelevät ja yrittävät vilkuilla arpiasi salaa. Jos et tosiaan itse tätä tiedosta niin ei voi mitään, mutta tämä on todellisuus. Sinusta vedetään negatiivisia johtopäätöksiä sekunnin sadasosassa, ja kyllä ne viirut vaikuttavat elämään, varsinkin jos lapsi omaa vähänkään enemmän kunnianhimoa ja mielii ryhtyä vaikka lääkäriksi tai asianajajaksi. On myös aika ristiriitaista, että sanot että viiltelijä on aina yksinäinen henkilö jolla ei ole ketään johon turvautua, mutta sitten kuitenkin olet heti puolustelemassa sitä, että viiltelijän pitäisi saada tavata kavereitaan ja "tehdä kaikkea kivaa". Kyllä hauskatkin asiat toki kuuluvat elämään, mutta eivät niin kauan kunnes noin vakavat mielenhäiriöt on saatu alta pois. Mielestäni olisi uskomattoman edesvastuutonta päästä kersa tavalliseen tapaan omille teillensä, jos jotain tällaista paljastuisi. Kersa heti puhutteluun ja elämä rajattava kodin seinien sisälle väh. viikoksi pariksi. Kotoa voi kyllä viestitellä kaverien kanssa watsappien ym. kautta, mutta mihinkään ylimääräiseen ei pidä puhelintakaan antaa, jotta teini voi tosissaan keskittyä siihen miksi puuhailee tuollaista ja puhua siitä, eikä vain hukuttaa angstiaan puhelimen ihmeelliseen maailmaan. Pahaa oloa ei nimenomaan tule piilotella enkä niin sanonutkaan, vaan kaikki alkusyyt pitää kaivaa piinallisen tarkasti esille ja tehdä niihin parannuksia, jotta olo ei enää tuntuisi niin pahalta!
En ole tuo aiempi, mutta en tiedä, että oletko noin kylmä ja typerä vai trolli, mutta vastaan kuitenkin. Lapsi vetäytyy, jos sitä heti painostaa. Lapsen kyvyt kertoa siitä mikä on hankalaa ovat vielä huonommat kuin aikuisella. Mitään etuja ei tietenkään saa viedä, koska ne lisäävät vain huonoa oloa. Nimenomaan on hyvä pitää kiinni niistä, jotka tuo iloa. Olen viillellyt reilu 20 vuotta sitten ja yhtään työ- tai koulupaikkaa ei ole arpien takia mennyt. Eikä myöskään ystäviä. Hyväksynkin toki ystävikseni vain fiksuja ja empaattisia. Etenkin asiakaspalvelutyössä huomaisi, jos joku tuijottaa. Lapsi voi "kärsiä" esimerkiksi neuropsykiatrisesta oireyhtymästä, joka vaikuttaa tunteiden säätelyyn jne. Tuolloin rangaistukset vain lisäävät huonoa minäkuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakohtaista kokemusta, ei siis kannata ottaa minään ohjeena.
Olen on/off viillellyt itseäni jostain 15 v asti. En ole kuitenkaan koskaan ollut mitenkään halukas tappamaan itseäni enkä ole koskaan tuntenut minkäänlasita itseinhoa, vaan päädyin esim. tekemää sitä kun olin todella vihainen, enkä tiennyt miten purkaa sitä. Toinen oli, että kipu myös hyvin hetkellisesti lievensi stressiä, kun oli muuta ajateltavaa.
Olisiko parempi etsiä jokin turvallisempi tapa kokea kipua tai kivun kaltaisia tuntemuksia? Olen kuullut, että joillekin olisi apua siitä, kun syö hyvin tulisia, chiliä sisältäviä karkkeja.
Näitä on paljonkin erilaisia korvaavia konsteja. Esim. jääpalojen pitäminen käsissä niin kauan, että tuntuu todella epämukavalle, jääkylmä suihku tai vaikka kumirenksu ranteessa, jota paukutella. Tuntuu lievänä kipuaistimuksena, muttei vahingoita. Noita tulisia juttuja olen myös kuullut kokeiltavan. Jotkut käyttää ihan Tabascoakin.
Jos toiminnan ei ole varsinaisesti kohdistuttava itseen ja aiheutettava kipuaistimuksia, vaan tarvitsee keinon purkaakseen stressiä ja hermojen kireyttä, voi kokeilla hakata vaikka tyynyä seinään tai sänkyyn tai tehdä jotain fyysistä (esim. punnerruksia tai painaa käsivoimin seinää niin kovaa kuin jaksaa). Oviaukon keskelle kun menee ja painaa pepulla/selällä karmeja toiseen suuntaan, käsillä toiseen suuntaa niin kauan, kuin jaksaa, niin oikeasti auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun (mätä)hedelmäni oli psykalla tms., niin sille kuin valtaosalle muistakin siellä jaettiin ranteeseen laitattavia kuminauhoja. Kuminauhoja voi sitten rämpsäytellä ranteeseen, kun tekee mieli viillellä.
Voit ehdottaa tyttärellesi. Ns. akuutti apu, mutta toki viiltelyn syykin olisi hyvä saada korjattua mikäli mahdollista.
Onkohan tuollaiset korvikkeet hyväksi kun se kuitenkin satuttaa iha yhtä lailla? luulisi että kun sitä itsensä satuttamista jatkaa "lievemmilläkin"keinoilla, retkahtaisi sitten viiltelytaustan kanssa helpommin takaisin siihen viiltelyyn. Jos on kuitenkint avoitteena päästä irti viiltelystä niin eikö sitä voi lopettaa kylmiltään, kun ei se kuitenkaan mitään delirium tremensiä aiheuta.
Nämä ovat ihan ammattilaisten käyttämiä keinoja. Ei niillä itseään rikki saa. Estävät sen itsen oikean vahingoittamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan huomenna sitten yhteyttä johonkin nuorten mt-palveluihin. Koulun aikoja katellessa ei kyllä tainnut olla yhtäkään ennen toukokuuta, saa nähdä onko missään muuallakaan. Ahdistaa jos joudumme odottamaan oikeasti kuukausia, miksei näille anneta lisää resursseja?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
up
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
up
Olisiko parempi etsiä jokin turvallisempi tapa kokea kipua tai kivun kaltaisia tuntemuksia? Olen kuullut, että joillekin olisi apua siitä, kun syö hyvin tulisia, chiliä sisältäviä karkkeja.