Joku "jäi" junan alle espoon keskustassa

Vierailija kirjoitti:

Aika kova tapa lähteä. Itsestä ei olisi. Ei niin että olisi edes mielessä.

Olen utelias näkemään mihin tämä kaikki johtaa.

Oli ohjelma ulkomailta jossa metronkuljettaja sai todistaa ihmisen kuoleman. Siinä sitten yritettiin töihinpaluuta ja jotenkin onnistui palaamaan.

Ei näille mitään oikein voi kun ei ihmisistä tiedä ja jokaisella on vapaa tahto opetella ilmaisemaan asioita. Että tarvitseeko apua ja millaista ja keneltä.

Kaikilla meillä on ihmisarvo. Tuotakin hätäratkaisua kunnioitan ja tiedän että kukaan ei enää kuolemansa jälkeen joudu helvetteihin.

Ei niitä kyllä eläissäänkään tarvittaisi, joten toivon muutosta parempaan.

Ap

Ei niin koska olemme jo helvetissä. Kuinka sitä helvetistä helvettiin joutuisi. Parasta tottua tähän, ja vaikka korkata pari huurteista sillä aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä jää ihmisiä monta kertaa vuodessa junan alle, pieni paikkakunta.

Itse tunnen kaksi junan alle mennyttä.

Elinaikanani on mennyt varmaan satoja. Mielisairaala radan vieressä, sieltä on useimmat, mutta ihan paikallisetkin menee.

Harjavalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KUn pää irrotetaan elää tietoisena vielä 28 sekuntia se pää.

Oletko testannut? Hapenpuute aivoille tulee heti, kun veri ei kierrä.

Happilähteestä irrottaminen ja hapen yhtäkkinen loppuminen ei tarkoita välitöntä kuolemaa tai tietoisuuden katoamista. Aivot ja muut elimet yrittävät toimia hypoksiassakin loppuun asti vaikka kuolema olisi väistämättömästi edessä. Varmasti tietoisuus jonkin verran sumenee, näkö voi mennä, korvissa soi jne., mutta ei tajunta lähde täysin ellei saa päähän juuri sopivaan kohtaan oikeanlaista iskua, joka tainnuttaa heti kerralla. 

Olen paristakinstakin Tiibetinbuddhalaisuutta ja bön- lääketiedettä käsittelevästä kirjasta lukenut tarkan kuvauksen siitä, kuinka elämä loppuu. Että missä järjestyksessä aistit sammuvat jne. Onkohan länsimainen lääketiede tutkinut niitä asioita. Ymmärrän, että Tiibetinbuddhalaisille kuoleman hetki on tärkeä, koska sen olosuhteet vaikuttavat siihen, mitä sielulle tapahtuu tai siis esim. siihen kuinka pitkän aikaa sielu on ns. välitilassa.

Tilannehuoneessa nämä kuitataan vaan Raideonnettomuus:pieni. Valitettavan usein näkee. Ihmisen elämä. ilot ja surut, ja tässä tapauksessa ennen kaikkea surut ja murheet kuitataan vain sanoilla Raideonnettomuus:pieni. Amen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen ettei paljon ehdi tuntea, on junassa sen verran massaa.

Eikä ruumiinavauspöytäkirja ole kivaa luettavaa.

Itse asiassa varsinainen kuolema eli tietoisuuden sammuminen ei tuossakaan tapauksessa todennäköisesti tapahdu ihan niin nopeasti kuin voisi alkuun kuvitella. Tietenkin keho musertuu jo sekunneissa epämääräiseksi jauhelihaksi eikä sitä prosessia voi vastustella millään tavalla kun kunnolla junan alla on, mutta uskon että varmasti tunnet sen kun kehosi repeää ja puristuu kuoliaaksi pala palalta. Pahimmassa tapauksessa kuolema voi kestää useita minuutteja ja parhaimmassa joitakin kymmeniä sekunteja. Näin ainakin luulisin. 

Jos pään asettaa raiteille, niin että juna toimii giljotiinina, eiköhän ne vartalon tuntemukset jää sinne vartalon puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen ettei paljon ehdi tuntea, on junassa sen verran massaa.

Eikä ruumiinavauspöytäkirja ole kivaa luettavaa.

Itse asiassa varsinainen kuolema eli tietoisuuden sammuminen ei tuossakaan tapauksessa todennäköisesti tapahdu ihan niin nopeasti kuin voisi alkuun kuvitella. Tietenkin keho musertuu jo sekunneissa epämääräiseksi jauhelihaksi eikä sitä prosessia voi vastustella millään tavalla kun kunnolla junan alla on, mutta uskon että varmasti tunnet sen kun kehosi repeää ja puristuu kuoliaaksi pala palalta. Pahimmassa tapauksessa kuolema voi kestää useita minuutteja ja parhaimmassa joitakin kymmeniä sekunteja. Näin ainakin luulisin. 

Jos pään asettaa raiteille, niin että juna toimii giljotiinina, eiköhän ne vartalon tuntemukset jää sinne vartalon puolelle.

Mutta pää vierii alas ja tuntee ja näkee kaiken. :)

Vierailija kirjoitti:

Näitä alkaa taas tapahtumaan runsain mitoin kun lainat kaatuu päälle :(

Sinulla on melkoisen kevyt näkemys asiasta. Lainoihin saa lyhennysvapaata ja velkaisen omaisuuden voi myydä.

Ilmeisesti et ole ikinä ollut masentunut, ja jos näin on, olet ilmeisesti joko äärettömän onnekas tai psykopaatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KUn pää irrotetaan elää tietoisena vielä 28 sekuntia se pää.

Oletko testannut? Hapenpuute aivoille tulee heti, kun veri ei kierrä.

Happilähteestä irrottaminen ja hapen yhtäkkinen loppuminen ei tarkoita välitöntä kuolemaa tai tietoisuuden katoamista. Aivot ja muut elimet yrittävät toimia hypoksiassakin loppuun asti vaikka kuolema olisi väistämättömästi edessä. Varmasti tietoisuus jonkin verran sumenee, näkö voi mennä, korvissa soi jne., mutta ei tajunta lähde täysin ellei saa päähän juuri sopivaan kohtaan oikeanlaista iskua, joka tainnuttaa heti kerralla. 

Olen paristakinstakin Tiibetinbuddhalaisuutta ja bön- lääketiedettä käsittelevästä kirjasta lukenut tarkan kuvauksen siitä, kuinka elämä loppuu. Että missä järjestyksessä aistit sammuvat jne. Onkohan länsimainen lääketiede tutkinut niitä asioita. Ymmärrän, että Tiibetinbuddhalaisille kuoleman hetki on tärkeä, koska sen olosuhteet vaikuttavat siihen, mitä sielulle tapahtuu tai siis esim. siihen kuinka pitkän aikaa sielu on ns. välitilassa.

Mitä sanovat aistien sammumisjärjestyksestä? Kerro lisää, mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Tilannehuoneessa nämä kuitataan vaan Raideonnettomuus:pieni. Valitettavan usein näkee. Ihmisen elämä. ilot ja surut, ja tässä tapauksessa ennen kaikkea surut ja murheet kuitataan vain sanoilla Raideonnettomuus:pieni. Amen.

Kyllä se yleensä keskisuuri on, jos joku kuolee ja tulee häiriöitä.

Mutta minäkin luulin aiemmin, että olisi aina raideliikenneonnettomuus suuri, jos ihminen kuolee. Mutta ei.

Miltähän tuntuisi jäädä junan alle, hmm. Luulen voivani kuvitella. AaaääÄÄääVoiHITTOOooAH-KLONKK-klok-klokk-klok-Ähhh-KLONKKkkk-oauurrouhhssaaarrrrghfjvbdjnklmsadbfjkjeg-BBBbbbrrrrlll-TSSSssss!! 

Muistaakseni junan kuljettajat ajavat keskimäärin parin ihmisen päälle työuransa aikana. Sijainti tietysti vaikuttaa: jos ajaa lähijunaa niin todennäköisemmin on enemmän kuin pari, jos taas jossain lapissa niin voi säästyä tältä kokonaan. Tulee automaattinen saikku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KUn pää irrotetaan elää tietoisena vielä 28 sekuntia se pää.

Oletko testannut? Hapenpuute aivoille tulee heti, kun veri ei kierrä.

Happilähteestä irrottaminen ja hapen yhtäkkinen loppuminen ei tarkoita välitöntä kuolemaa tai tietoisuuden katoamista. Aivot ja muut elimet yrittävät toimia hypoksiassakin loppuun asti vaikka kuolema olisi väistämättömästi edessä. Varmasti tietoisuus jonkin verran sumenee, näkö voi mennä, korvissa soi jne., mutta ei tajunta lähde täysin ellei saa päähän juuri sopivaan kohtaan oikeanlaista iskua, joka tainnuttaa heti kerralla. 

Olen paristakinstakin Tiibetinbuddhalaisuutta ja bön- lääketiedettä käsittelevästä kirjasta lukenut tarkan kuvauksen siitä, kuinka elämä loppuu. Että missä järjestyksessä aistit sammuvat jne. Onkohan länsimainen lääketiede tutkinut niitä asioita. Ymmärrän, että Tiibetinbuddhalaisille kuoleman hetki on tärkeä, koska sen olosuhteet vaikuttavat siihen, mitä sielulle tapahtuu tai siis esim. siihen kuinka pitkän aikaa sielu on ns. välitilassa.

Mitä sanovat aistien sammumisjärjestyksestä? Kerro lisää, mielenkiintoista.

Hitsi, kun en muista. Ja en ole nyt kotona, niin en voi tarkistaa, en muista edes kirjaa. Mutta jos tämä ketju on täällä vielä myöhemmin, niin kerron. Ja en siis ole riekkumassa julkisilla paikoilla koronaa uhmaten, vaan töissä odottelen koska pitää lähteä juna-asemalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen ettei paljon ehdi tuntea, on junassa sen verran massaa.

Eikä ruumiinavauspöytäkirja ole kivaa luettavaa.

Itse asiassa varsinainen kuolema eli tietoisuuden sammuminen ei tuossakaan tapauksessa todennäköisesti tapahdu ihan niin nopeasti kuin voisi alkuun kuvitella. Tietenkin keho musertuu jo sekunneissa epämääräiseksi jauhelihaksi eikä sitä prosessia voi vastustella millään tavalla kun kunnolla junan alla on, mutta uskon että varmasti tunnet sen kun kehosi repeää ja puristuu kuoliaaksi pala palalta. Pahimmassa tapauksessa kuolema voi kestää useita minuutteja ja parhaimmassa joitakin kymmeniä sekunteja. Näin ainakin luulisin. 

Jos pään asettaa raiteille, niin että juna toimii giljotiinina, eiköhän ne vartalon tuntemukset jää sinne vartalon puolelle.

No ei, vaan nimenomaan ne jäävät sinne aivoihin jylläämään. Kamala tapa lähteä.

24.03.2020 13:57:41

Henkilö menehtyi jäätyään junan alle Espoon keskuksen ja Kauklahden välisellä rataosuudella.

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten, kun kuulutukset uusittiin,  Helsingin lähijuna-asemilla kuulutettiin suomeksi: myöhästymisen syy alle jäänyt ja ruotsiksi: orsaken till förseningen påkörd.

Nyt on sanamuoto jotenkin eri. Muistaakseni henkilövahinko tai onnettomuus.

Aika karu oli tuo aiempi. Ja mielenkiintoinen ero suomen ja ruotsinkielen välillä. Suomeksi jäädään alle ja ruotsiksi tullaan yliajetuiksi.

- Käytän lähijunaa päivittäin, ja olen tilannut käyttämäni junalinjan perumistiedotteet sähköpostiini. Lähes viikottain voi rivien välistä lukea kuinka joku on hypännyt alle. Ainakin joskus noissa sähköposteissa on käytetty termiä: "Peruuntumisen syy: este raiteella". Juu, kai se ruumis on este, mutta jollain tavalla kylmää, kun tietää itse tuon termin merkityksen... 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se joka kyseli sattuuko kuoleminen, voi rakasta parkaa, toivottavasti et tehnyt sitä.

Eiköhän suurella todennäköisyydellä ole joku ihan muu kuin juuri se palstalle kirjoitellut. "Voi rakasta parkaa, toivottavasti et tehnyt sitä." Täh? Jokuhan sinne junan alle on kuitekin hypännyt, ei kai sillä väliä oliko se sama palstalle kirjoittelija vai joku muu. 

Ihmisen tietoisuus ei ole pelkässä kropass olemme sähkökemiallisia olentoja ja energiamme ulottuu kehon ulkopuolellekin sen tuntee lämpönäkin. Keho on vaan sen fyysinen persurunko mutta tietoisuus seikkailee yölläkin irti tästä kehon rajoituksesta. Sama on kuolemassa kehoa ei enää tarvita ja tietoisuus joka on aina sama muttei samanlainen leijuu omillaan. Tämä nykykäsitys on yhtä myös esim Raamatun näkemyksen kanssa. Raamatussa kuvataan kuolema tarkkaan. Me irtoamme ja muutumme ...ja menemme paratiisiin tai tuonelaan odottamaan viimeistä päivää tuomiolla.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen tietoisuus ei ole pelkässä kropass olemme sähkökemiallisia olentoja ja energiamme ulottuu kehon ulkopuolellekin sen tuntee lämpönäkin. Keho on vaan sen fyysinen persurunko mutta tietoisuus seikkailee yölläkin irti tästä kehon rajoituksesta. Sama on kuolemassa kehoa ei enää tarvita ja tietoisuus joka on aina sama muttei samanlainen leijuu omillaan. Tämä nykykäsitys on yhtä myös esim Raamatun näkemyksen kanssa. Raamatussa kuvataan kuolema tarkkaan. Me irtoamme ja muutumme ...ja menemme paratiisiin tai tuonelaan odottamaan viimeistä päivää tuomiolla.

no ei persurunko vaan perusrunko sentään korjaus:)

Dontshootthemessenger kirjoitti:

Miltähän tuntuisi jäädä junan alle, hmm. Luulen voivani kuvitella. AaaääÄÄääVoiHITTOOooAH-KLONKK-klok-klokk-klok-Ähhh-KLONKKkkk-oauurrouhhssaaarrrrghfjvbdjnklmsadbfjkjeg-BBBbbbrrrrlll-TSSSssss!! 

Älä *i''u leiki siinä. Miehen lapsi jäi junan alle. Mun lapsen kaveri jäi junan alle.

Vierailija kirjoitti:

Näitä alkaa taas tapahtumaan runsain mitoin kun lainat kaatuu päälle :(

Mitäs lähtivät. Riskit oli varmasti tiedossa kun lainaa haki.