Kuinka kauan teineillä kestää sitä yninä-murahteluaikaa?

Eikö se ole lopullista? Meillä ainakin lapset tekevät sitä vielä nelikymppisinä.

Avaa nyt vähän tätä

Ne ottavat oman elämän haltuunsa eikä sen tule vtuttaa vaan olla ilonaihe. Opettele nauttimaan siitä.

Mietin vaan kun jotkut kertovat teinien "tulevan takaisin". Eipä näytä siltä.

Olen kohta 50 ja ei ole vielä loppunut. Pärjään perheen teinelle murahtelussa koska hyvänsä.

Kahdesta kolmeen vuotta, ikävä kyllä. Mutta sen jälkeen osaavat taas puhua normaalisti 😳. Muistan kyllä kuinka rasittavaa tuo oli.

Voisitko antaa jotain konkreettisia esimerkkejä miten "yninä" ja "murahtelu" ilmenevät?

Muistan omilta teiniajoilta, kun vanhemmat pyysivät esim. hiihtämään ja vastattuani kieltävästi alkoi "kylläpäs tulet, on niin kaunis ilma ala tulla nyt" -inttäminen jossa jouduin toistamaan kieltävän vastaukseni useita kertoja, ja lopulta sanoin sen hyvin tiukasti kun ei kuudella ensimmäisellä kerralla mennyt läpi. Siihen sitten vanhemmat tuumasivat että mikä sillä on kun ei osaa edes asiallisesti puhua, mikälie vaihe menossa.

Ehkä teilläkin on kyse jostain tällaisesta? Siinä tapauksessa teidän vanhempien pitäisi korjata käytöstänne siihen suuntaan että uskotte kerrasta jos teini sanoo johonkin ei ettekä ärsytä häntä inttämällä tai tivaamalla perusteluja.

14-17v

Ne ovat vain sen luonteisia?

Mun 15-vuotias teinipoika (16-vuotias tänä vuonna) ei ole vielä aloittanut tuota murahtelua ja ynähtelyä eikä varmaan sitä aloitakaan. On sosiaalinen tyyppi kaikin puolin. 10-vuotias pikkusiskokaan tuskin hiljenee... Rakastaa puhumista 😅

Jos joku, joka puhuu muille ihmisille kokonaisilla lauseilla, vastailee sinulle vain ynisemällä ja murahtelemalla niin todennäköisesti vika on sinussa itsessäsi.

Se on pysyvää.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko antaa jotain konkreettisia esimerkkejä miten "yninä" ja "murahtelu" ilmenevät?

Muistan omilta teiniajoilta, kun vanhemmat pyysivät esim. hiihtämään ja vastattuani kieltävästi alkoi "kylläpäs tulet, on niin kaunis ilma ala tulla nyt" -inttäminen jossa jouduin toistamaan kieltävän vastaukseni useita kertoja, ja lopulta sanoin sen hyvin tiukasti kun ei kuudella ensimmäisellä kerralla mennyt läpi. Siihen sitten vanhemmat tuumasivat että mikä sillä on kun ei osaa edes asiallisesti puhua, mikälie vaihe menossa.

Ehkä teilläkin on kyse jostain tällaisesta? Siinä tapauksessa teidän vanhempien pitäisi korjata käytöstänne siihen suuntaan että uskotte kerrasta jos teini sanoo johonkin ei ettekä ärsytä häntä inttämällä tai tivaamalla perusteluja.

Siis ei mitään tuollaisia että pyytäisin jotain powerpoint esitelmää siitä miksi tahtoo lähteä kävelylle, vaan ihan, että saatan kertoa omia kuulumisia ja sitten kysyä hänen kuulumisiaan, niin vastaukseksi tulee joku "mm". Kun se ei oikein puhu yhtään mistään, kertoo vaan jos on menossa johonkin. Välillä vaan pelottaa, että olen tehnyt jotain väärin, että hän kokee ettei pysty puhumaan minulle.AP

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat vain sen luonteisia?

Mun 15-vuotias teinipoika (16-vuotias tänä vuonna) ei ole vielä aloittanut tuota murahtelua ja ynähtelyä eikä varmaan sitä aloitakaan. On sosiaalinen tyyppi kaikin puolin. 10-vuotias pikkusiskokaan tuskin hiljenee... Rakastaa puhumista 😅

tyttöni oli lapsena tosi puhelias, mutta tuntui puhevirta loppuvan joskus 12-13 vuoden iässä. Vielä enemmän sulkeutui kun erosin huonosta suhteesta, pitäisiköhän viedä terapiaan.AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat 9vain sen luonteisia?

Mun 15-vuotias teinipoika (16-vuotias tänä vuonna) ei ole vielä aloittanut tuota murahtelua ja ynähtelyä eikä varmaan sitä aloitakaan. On sosiaalinen tyyppi kaikin puolin. 10-vuotias pikkusiskokaan tuskin hiljenee... Rakastaa puhumista 😅

tyttöni oli lapsena tosi puhelias, mutta tuntui puhevirta loppuvan joskus 12-13 vuoden iässä. Vielä enemmän sulkeutui kun erosin huonosta suhteesta, pitäisiköhän viedä terapiaan.AP

Ehkä pitäisi.

Kymmenisen vuotta, 13-vuotiaana aloitti ja noin 22-vuotiaana alkoi käyttäytyä aikuismaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko antaa jotain konkreettisia esimerkkejä miten "yninä" ja "murahtelu" ilmenevät?

Muistan omilta teiniajoilta, kun vanhemmat pyysivät esim. hiihtämään ja vastattuani kieltävästi alkoi "kylläpäs tulet, on niin kaunis ilma ala tulla nyt" -inttäminen jossa jouduin toistamaan kieltävän vastaukseni useita kertoja, ja lopulta sanoin sen hyvin tiukasti kun ei kuudella ensimmäisellä kerralla mennyt läpi. Siihen sitten vanhemmat tuumasivat että mikä sillä on kun ei osaa edes asiallisesti puhua, mikälie vaihe menossa.

Ehkä teilläkin on kyse jostain tällaisesta? Siinä tapauksessa teidän vanhempien pitäisi korjata käytöstänne siihen suuntaan että uskotte kerrasta jos teini sanoo johonkin ei ettekä ärsytä häntä inttämällä tai tivaamalla perusteluja.

Siis ei mitään tuollaisia että pyytäisin jotain powerpoint esitelmää siitä miksi tahtoo lähteä kävelylle, vaan ihan, että saatan kertoa omia kuulumisia ja sitten kysyä hänen kuulumisiaan, niin vastaukseksi tulee joku "mm". Kun se ei oikein puhu yhtään mistään, kertoo vaan jos on menossa johonkin. Välillä vaan pelottaa, että olen tehnyt jotain väärin, että hän kokee ettei pysty puhumaan minulle.AP

Tuskin olet tehnyt mitään väärin. Ihan normaalia etäisyyden ottamista vanhempaan ja kuuluu itsenäistymiseen. Kyllä hän viimeistään siinä vaiheessa alkaa taas puhua, kun muuttaa omilleen asumaan ja vanhempi ei olekaan joka päivä vieressä.

About seiskalla alkoi ja nyt ysin keväällä tuntuu että sanoo silloin tällöin jotain jopa vapaaehtoisesti. Sukulaisten lasten perusteella lukion päättyessä muuttuvat hyväksi seuraksi.