Jos lapsi saa vauvasta saakka monipuolista ruokaa, niin missä vaiheessa "ehtii" tulla se ettei tykkää esim sipulista

silloin kun kaveri sanoo sen ettei tykkää jostain, 

sama pätee viellä aikuisiinkin.

Siis kun kun joku muu sanoo, niinhän me eletään kaikilla elämän alueilla.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisit kuinka täydellinen vanhempi, söisit odotus- ja imetysaikana vain ehdottoman terveellistä ruokaa ja laittaisit lapsellesi alusta pitäen itse monipuoliset pöperöt ja maistattaisit aivan kaikkea, se nirsoiluvaihe voi vaan silti tulla.

Aina yhtä hauskaa kun joku 1-vuotiaan vanhempi kehuu omaa erinomaisuuttaan kun oma lapsi syö kaikkea, sormiruokapalstoilla näitä riittää. En kuulu niihin ihmisiin jotka sanoo että "odotapas vain", mutta näitten kohdalla kyllä hiljaa mielessäni sitä mietin.

No, sormiruuan kohdalla ollaan onnistuttu siinä, että sillä aloittanut lapsi osaa syödä erilaisilta tuntuvia koostumuksia ja isompia paloja. Sehän ei ole mikään evolutiivinen tosiseikka, että syöminen pitää aloittaa mössöistä ja siirtyä siitä karkeampiin soseisiin ja sitten vasta paloihin. Sormiruokailun turvasäännöt ovat tarkat, mutta kun vanhempi osaa ne muutaman seikan niin lapsi saa syödä omin käsin itsenäisesti. Niitä ns sihtikurkkuja tulee soseruokailijoista, kun kakomisrefleksi on erilainen isommalla.

Ja tietysti kannattaa tarjota monipuolisesti kaikkia makuja ja koostumuksia. Kannattaa maistaa joskus itse siitä pilttipurkista, ei ole maulla pilattu.

Olen mummoikäinen. Kotonani syötiin sipulia talven mittaan kymmeniä kiloja tai enemmänkin. Sipulimaa oli iso ja sitä hoidettiin, kaupasta sipuli ostettiin viiden kilon pusseissa. Minä olen inhonnut sipulia niin kauan kuin muistan. Nykyisin käytän sipulia vain kermaperunoissa, teen ne kaupan perunasipulisekoitukseen. Ruohosipuli mietona sipulina käy salaatteihin. 

Lapselle sipulin vastaisuus voi johtua vatsavaivoista, noin kolmannes saa vaivoja raa'asta sipulista, refluksi- tai sappivaivaisille sipuli on hankala. Toinen syy voi olla suutuntuma. Äitini piti sipulista ja isotkaan sipulipalat esim. lihapullissa ei haitannut, minä en pitänyt niistä. 

Tunkekaa vaan niitä pahvisia maissinaksuja lasten eteen, ei tarvi ainakaan odottaa että sellaista styroksia syömään joutuneet alkaisivat arvostaa makuelämyksiä. Lastenruokateollisuus laimennettuine mönjineen on nirsojen lasten takana. Sama kuin vaippojen käyttöiän nousu on vaippamainosten ja housuvaippojen keksimisen ansiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisit kuinka täydellinen vanhempi, söisit odotus- ja imetysaikana vain ehdottoman terveellistä ruokaa ja laittaisit lapsellesi alusta pitäen itse monipuoliset pöperöt ja maistattaisit aivan kaikkea, se nirsoiluvaihe voi vaan silti tulla.

Aina yhtä hauskaa kun joku 1-vuotiaan vanhempi kehuu omaa erinomaisuuttaan kun oma lapsi syö kaikkea, sormiruokapalstoilla näitä riittää. En kuulu niihin ihmisiin jotka sanoo että "odotapas vain", mutta näitten kohdalla kyllä hiljaa mielessäni sitä mietin.

No, sormiruuan kohdalla ollaan onnistuttu siinä, että sillä aloittanut lapsi osaa syödä erilaisilta tuntuvia koostumuksia ja isompia paloja. Sehän ei ole mikään evolutiivinen tosiseikka, että syöminen pitää aloittaa mössöistä ja siirtyä siitä karkeampiin soseisiin ja sitten vasta paloihin. Sormiruokailun turvasäännöt ovat tarkat, mutta kun vanhempi osaa ne muutaman seikan niin lapsi saa syödä omin käsin itsenäisesti. Niitä ns sihtikurkkuja tulee soseruokailijoista, kun kakomisrefleksi on erilainen isommalla.

Ja tietysti kannattaa tarjota monipuolisesti kaikkia makuja ja koostumuksia. Kannattaa maistaa joskus itse siitä pilttipurkista, ei ole maulla pilattu.

Eipä auttanut nirsoiluun yhtään monipuolinen sormiruokailu vaikka niin luulimme kummankin lapsen kohdalla.

Lapsena söin ihan mitä tahansa. Inhosin ruokailutilanteita, ne ahdistivat todella paljon. Mutta jos jätti syömättä tai söi liian hitaasti, siitä rankaistiin. Haukuttiin, häpäistiin, istutettiin pöydän ääressä koko päivän, tukistettiin, kopautettiin nyrkillä otsaan, nipistettiin... Joten väkisin vedin sitten naamariin esim. maksalaatikkoa. Inhosin sitä silloin, ja inhoan sitä tänä päivänäkin.

Vanhemmilla on ehdoton valta lapseen, ja lapsen on alistuttava kaikkeen. Heti kun lapsi /nuori /aikuinen saa itse päättää, asiat muuttuvat. Ja aikuiset sitten kaakattavat että "ei se tommonen ennen ollut". Olinpas, sinä vaan et tunne minua.

Meillä molemmat söi monipuolisesti vauvoina ja pikkutaaperoina, siis kaikkea mitä allergiat ei estäneet. Autistisella autismioireiden lisääntyessä 2-3 -vuotiaana putosi valtavasti ruokia pois, 4-5 -vuoden iässä oli ihan pohjalla, turvaruokien kanssa eli ja näkkileipää vaan olisi halunnut puputtaa, hedelmiä ja vihanneksia oli noin 5 erilaista mitä silloin söi. Nyt erityiskoulun mahtavalla tuella on valtavan paljon lisääntynyt syömiset, uskaltaa maistaa jo haistettuaan uusia juttuja, jotkut aistiyliherkkyyteen liittyvät jutut vaikuttaa yhä (inhoaa ns. sattumia), mutta onneksi tämä versio kestää sen, että ruoka-aineet on sekoitettu ja saan paljon vihanneksia ja protskua uuniruokien seassa nykyisin menemään. Olemme onnekkaita siinä, että ruokailusta en enää kanna huolta, pari allergiaa jäi, mutta nekin tosi paljon lievempiä kuin pienenä. Tämän kanssa olin aikanaan ylpeä, kun ei pienenä tykännyt makeasta, edes mehuja ei juonut, ajattelin että olenpa hyvin kasvattanut. No, johtui autismiin liittyvästä aistiaäätelyasiasta

Toinen basic-tyypisempi lapsi on ollut laajemmista allergioista huolimatta aina hyvä syömään kaikkea, uskaltanut aina maistellakin. Leivästä ei pidä, vilja-allergia teki pienenä niin rajua oiretta, että 1-vuotiaana ei suostunut enää suuhunsa laittamaan. Nykyisin syö leipääkin, joka itselle sopii, mutta on niistä tarkka kun ei halua mahakipuja. Parsakaali oli suosikkiruoka 5-vuotiaaksi, jolloin päätti ruveta isoksi lapseksi niin kuten muutkin ja lakata olemasta monipuolinen syöjä, kun kaveritkin päiväkodissa inhosivat sitä sun tätä, samaa koulussa. On silti hyvin monipuolinen syöjä, mutta aina välillä muistaa yökötellä, että olisi niin kuin muutkin.

Olin lapsena samanlainen. Oikeastaan pidin kaikesta perusruoasta, mutta vertaisilmiönä väitin aina välillä jtn pahaksi, sitten kuitenkin söin hyvällä halulla. Minulla on muutama ruoka-aine, josta en oikeasti pidä, mutta voin niellä jos on pakko. Kuopus vaikuttaa olevan samaa maata. Nirsoilu on osin ikään liittyvä ilmiö, kehityksellinen juttu, osin vertaisiin liittymistä ja lasten ihan omaa pienkulttuuriakin mielestäni, osalla liittyy aistisäätelyongelmiin, jotka osin helpottavat, mutta eivät sinällään lopu kasvaessakaan. Ja onhan ihmisillä ihan tutkitusti erilaiset taipumukset nauttia/pitää epämiellyttävinä joitain makuja/makuryhmiä. Makuaisti ei ole rigidi ja iän myötäkin muuttuu. Itse olen jo niin vanha, että sokerikaan enää suussa sula, siis makeasta nauttiminen selvästi vähentynyt nuoruuteen verrattuna.

Yleensä ottaen tämä on ihan hauska ja mielenkiintoinenkin ilmiö, josta jonkin verran turhaankin stressataan. Kyllä ne lapset kasvaa ja oppii. Siinä kohtaa, kun oikein mikään ei mene alas on jo oikeasti vaikeaa, mutta onneksi niihinkin tilanteisiin voi saada apua.

Esim. minä en ole maitoa juonut kuin vauvana. Maito on todella pahaa. Ensimmäinen sanani ei ole äiti vaan VETTÄ. Sama kaurapuuron kanssa. Sitä en ole enää suostunut syömään taaperona enkä nyt aikuisenakaan. Kaikki ei tykkää kaikesta mitä on pienenä joutunut syömään. Mies ei syö raakaa sipulia, banaania tai kanamunaa kun tulee vatsa kipeäksi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena söin ihan mitä tahansa. Inhosin ruokailutilanteita, ne ahdistivat todella paljon. Mutta jos jätti syömättä tai söi liian hitaasti, siitä rankaistiin. Haukuttiin, häpäistiin, istutettiin pöydän ääressä koko päivän, tukistettiin, kopautettiin nyrkillä otsaan, nipistettiin... Joten väkisin vedin sitten naamariin esim. maksalaatikkoa. Inhosin sitä silloin, ja inhoan sitä tänä päivänäkin.

Vanhemmilla on ehdoton valta lapseen, ja lapsen on alistuttava kaikkeen. Heti kun lapsi /nuori /aikuinen saa itse päättää, asiat muuttuvat. Ja aikuiset sitten kaakattavat että "ei se tommonen ennen ollut". Olinpas, sinä vaan et tunne minua.

Tuli ihan kauhea olo pelkästään kun luin tämän. Olen tosi pahoillani siitä, että sinulla on ollut noin kauheat vanhemmat/kasvattajat. Ovat myös malliesimerkki siitä, miten varmasti istutetaan ne pysyvät ruokatraumat, joista ei eroon pääse. Äidilläni oli ollut lapsena samaa. Oli myös lievästi maitoallerginen, niin sai oksennustaankin syödä jossain koulussa. Aikuisena meinasi oksentaa, kun me lapset tykättiin syödä pinaattikeittoa. Se hyöty siitä oli, että kasvoi itse hyvin sallivaksi lasten syömisten kanssa ja meistä tuli lapsuuden nirsoilukausien jälkeen kaikista hyvin kaikkiruokaisia. Se on kyllä surullistakin, että lapset rakastaa maksalaatikkoa ja pinaattikeittoa ja äiti vieressä syö turvaruokaa oksennusta pidätellen. Mutta kaikki pisteet omalleni tästä ymmärryksestä. Toivottavasti ketään lasta Suomessa ei enää rääkätä syömisellä kuten teitä on rääkätty.

Meillä alkoi nirsoilukausi neljävuotiaana, ja alkoi laantua seitsemänvuotiaana. Molemmissa ikäkausissa asiaan liittyi itsenäistyminen; neljävuotiaana lapsi alkoi tiedostaa ja eritellä mistä pitää ja mistä ei. Kyseli myös hirveästi ruuan ainesosista. Seitsemänvuotiaana taas monenlainen ruoka alkoi taas maistua, koska hänhän oli omien sanojensakin mukaan jo iso ja reipas, ja siksi valmiimpi testailemaan uutta.

Vauvana ja taaperona oli kyllä tottunut kaikenlaisiin makuihin ja mausteisiin, mm. parsakaali maistui mainiosti, mutta 4-7-vuotiaana se oli kuulemma kamalaa. Eli enpä tiedä voiko vauvoja kouluttaa, tärkeintä on että vauva saa tarpeeksi monipuolista ruokaa. Toiset ovat herkempiä makuaistiltaan ja tarkkoja suuntuntumasta, ja toisille kelpaa kaikki.

Vierailija kirjoitti:

silloin kun kaveri sanoo sen ettei tykkää jostain, 

sama pätee viellä aikuisiinkin.

Siis kun kun joku muu sanoo, niinhän me eletään kaikilla elämän alueilla.

Ok. Ja kaikki tutkimukset ovat väärässä koska? Toki toi voi joissain tilanteissa vaikuttaa, mutta ne perussyyt ovat jossain ihan muualla. 

Vierailija kirjoitti:

Tunkekaa vaan niitä pahvisia maissinaksuja lasten eteen, ei tarvi ainakaan odottaa että sellaista styroksia syömään joutuneet alkaisivat arvostaa makuelämyksiä. Lastenruokateollisuus laimennettuine mönjineen on nirsojen lasten takana. Sama kuin vaippojen käyttöiän nousu on vaippamainosten ja housuvaippojen keksimisen ansiota.

Ja tämä on totta miksi? Koska sinä oletat niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisit kuinka täydellinen vanhempi, söisit odotus- ja imetysaikana vain ehdottoman terveellistä ruokaa ja laittaisit lapsellesi alusta pitäen itse monipuoliset pöperöt ja maistattaisit aivan kaikkea, se nirsoiluvaihe voi vaan silti tulla.

Aina yhtä hauskaa kun joku 1-vuotiaan vanhempi kehuu omaa erinomaisuuttaan kun oma lapsi syö kaikkea, sormiruokapalstoilla näitä riittää. En kuulu niihin ihmisiin jotka sanoo että "odotapas vain", mutta näitten kohdalla kyllä hiljaa mielessäni sitä mietin.

No, sormiruuan kohdalla ollaan onnistuttu siinä, että sillä aloittanut lapsi osaa syödä erilaisilta tuntuvia koostumuksia ja isompia paloja. Sehän ei ole mikään evolutiivinen tosiseikka, että syöminen pitää aloittaa mössöistä ja siirtyä siitä karkeampiin soseisiin ja sitten vasta paloihin. Sormiruokailun turvasäännöt ovat tarkat, mutta kun vanhempi osaa ne muutaman seikan niin lapsi saa syödä omin käsin itsenäisesti. Niitä ns sihtikurkkuja tulee soseruokailijoista, kun kakomisrefleksi on erilainen isommalla.

Ja tietysti kannattaa tarjota monipuolisesti kaikkia makuja ja koostumuksia. Kannattaa maistaa joskus itse siitä pilttipurkista, ei ole maulla pilattu.

Eipä auttanut nirsoiluun yhtään monipuolinen sormiruokailu vaikka niin luulimme kummankin lapsen kohdalla.

Olivatko lapset 6kk eli alusta asti sormiruokailijoita? Jos lapsi on jo nirso, ei välttämättä auta siirtyä siinä vaiheessa sormiruokaan. Ja eihän sormiruokailijoillekaan kaikki maistu, mutta he harvemmin välttelevät ruokia niiden suutuntuman takia, kun ovat tottuneet koskemaan käsillä ja pureskelemaan (ikenillä) ja nielemään erilaisia tekstuureita kalaa, vihanneksiä, kananmunaa, rapeaa, pehmeää jne. Paitsi aistiyliherkät sitten varmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunkekaa vaan niitä pahvisia maissinaksuja lasten eteen, ei tarvi ainakaan odottaa että sellaista styroksia syömään joutuneet alkaisivat arvostaa makuelämyksiä. Lastenruokateollisuus laimennettuine mönjineen on nirsojen lasten takana. Sama kuin vaippojen käyttöiän nousu on vaippamainosten ja housuvaippojen keksimisen ansiota.

Ja tämä on totta miksi? Koska sinä oletat niin?

Niin, miksi syöt itse hyvän makuisia ja värisiä ruokia samalla kun lapsesi saa syöttötuoliin maissinaksut eteensä? Meneekö lapsi rikki jos hänelle antaa paloja aikuisten ruokaa? Milloin lapsi on valmis aloittamaan maistelun aikuisenako? Tuleeko esim 3v joku hetki kun lapsen suu automaattisesti kasvaa eri mauille valmiiksi, miksi tulisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisit kuinka täydellinen vanhempi, söisit odotus- ja imetysaikana vain ehdottoman terveellistä ruokaa ja laittaisit lapsellesi alusta pitäen itse monipuoliset pöperöt ja maistattaisit aivan kaikkea, se nirsoiluvaihe voi vaan silti tulla.

Aina yhtä hauskaa kun joku 1-vuotiaan vanhempi kehuu omaa erinomaisuuttaan kun oma lapsi syö kaikkea, sormiruokapalstoilla näitä riittää. En kuulu niihin ihmisiin jotka sanoo että "odotapas vain", mutta näitten kohdalla kyllä hiljaa mielessäni sitä mietin.

No, sormiruuan kohdalla ollaan onnistuttu siinä, että sillä aloittanut lapsi osaa syödä erilaisilta tuntuvia koostumuksia ja isompia paloja. Sehän ei ole mikään evolutiivinen tosiseikka, että syöminen pitää aloittaa mössöistä ja siirtyä siitä karkeampiin soseisiin ja sitten vasta paloihin. Sormiruokailun turvasäännöt ovat tarkat, mutta kun vanhempi osaa ne muutaman seikan niin lapsi saa syödä omin käsin itsenäisesti. Niitä ns sihtikurkkuja tulee soseruokailijoista, kun kakomisrefleksi on erilainen isommalla.

Ja tietysti kannattaa tarjota monipuolisesti kaikkia makuja ja koostumuksia. Kannattaa maistaa joskus itse siitä pilttipurkista, ei ole maulla pilattu.

Itse asiassa, se on evolutiivinen tosiseikka. Seuraapa minkä tahansa eläinlapsen ruokailua. Tai sitten mitä tarjotaan/tarjottiin lapsille alkuperäiskansojen keskuudessa. Mielelläni näkisin jotain kovaa faktaa tuosta teoriastasi siitä, että kenestä tulee sihtikurkkuja. Juu, pilttipurkkien ruokaa ei ole maulla pilattu... Siis suolalla, joka ei ole mauste sanan varsinaisessa merkityksessä. Siksi aikuisen suuhun piltti yms. ei maistu miltään, kun siinä ei ole totuttua määrää suolaa. Noin muutenkin, lapsen makuaisti on aika erilainen kuin aikuisen. Ihan tutkitusti. Jos nyt heppoisia perusteita saa näköjään käyttää, niin itsehän lapsena mussutin pilttejä hyvällä halulla, sitten mussutin kaikkea muuta hyvällä halulla, teinistä lähtien oikein hakemalla hain uusia makuja mitä testata. Vaimoni nirsoili pienenä ihan kaikesta, sekä maun, että rakenteen takia. Nyt mussuttaa hänkin lähes kaikkea. Lapsemme mussutti pilttiä pienenä, mutta maisteli innoissaan lisäksi vaikka mitä. Sitten iski nirsoilu, ja välillä ei maistunut mikään. Sitten taas alkoi maistua... Eli ei kannata ihan herkästi kiveen hakata mielipidettään. Kovasti kiva ois muutenkin nähdä todisteita, tilastoja, jne näiden varmojen mielipiteiden tueksi. Ja kyllä, tietenkin kannattaa tarjota monipuolisesti makuja, ja koostumuksia, mutta se nyt on ihan yksilöstä kiinni miten ne uppoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunkekaa vaan niitä pahvisia maissinaksuja lasten eteen, ei tarvi ainakaan odottaa että sellaista styroksia syömään joutuneet alkaisivat arvostaa makuelämyksiä. Lastenruokateollisuus laimennettuine mönjineen on nirsojen lasten takana. Sama kuin vaippojen käyttöiän nousu on vaippamainosten ja housuvaippojen keksimisen ansiota.

Ja tämä on totta miksi? Koska sinä oletat niin?

Niin, miksi syöt itse hyvän makuisia ja värisiä ruokia samalla kun lapsesi saa syöttötuoliin maissinaksut eteensä? Meneekö lapsi rikki jos hänelle antaa paloja aikuisten ruokaa? Milloin lapsi on valmis aloittamaan maistelun aikuisenako? Tuleeko esim 3v joku hetki kun lapsen suu automaattisesti kasvaa eri mauille valmiiksi, miksi tulisi?

Voiko lapsi mielestäsi syödä siis just mitä haluaa? Mitäs jos lapsi tykkää niistä maissinaksuista? Miksi sen pitäisi aloittaa se vasta aikuisena? Eikö ole olemassa kuin joko/tai vaihtoehtoja? Miksi esität noin typeriä kysymyksiä kuin tuo viimeinen?

Niin. Jos se lapsi haluaa maissinaksuja, mutta ei niitä hyvännäköisiä, ja huom. aikuisen mielestä hyvänmakuisia paloja, niin kaipa hän saa naksujaan syödä. Voihan se lapsi mennä rikki, jos antaa väärän kokoisia paloja. Heimlichin ote vauvalle kuuluu aika harvan taitovalikoimaan, veikkaisin. Lapsi on valmis aloittamaan maistelun koska vain, ei ne maissinaksut sitä estä. Tässä maailmassa on paljon vaihtoehtoja ääripäiden välillä. Sieltä usein löytyy se paras vaihtoehto. Ei tule tiettyä hetkeä, jolloin se lapsen makuaisti "kasvaa", eli kehittyy. Se tapahtuu pikkuhiljaa. Mutta fakta on, että pienen lapsen makuaisti ei ole samanlainen kuin aikuisen. Eikä se myöskään ole tottunut samaan määrään suolaa. Parempi niin.

Mun toinen lapsi oli kyllä jo vauvana nirso. Ihan hyvin huomasi, että ei sille kaikki maistunut. Toinen taas on syönyt aina kaikkea.

N. 3-4-vuotiaana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. mun nuorempi lapseni ei syö oikeastaan mitään maitotuotteita juustoa, jäätelöä ja maitoon tehtyä puuroa lukuunottamatta (kermavaahto saattaa mennä jossain leivonnaisessa tai lätyn päällä), mutta toisaalta hän rakastaa sieniä, kalaa ja mätitahnaa (pl. tonnikala) ja vaikkapa punajuurta.

Kuulostaa mun lapselta. :D Vielä kun mainitsit punajuuren ja kalan (omalle lapselle mielellään graavia, ei siis paistettua) ja juuri tuo, että ei maitoa juo, maitojugurtti yleensä kammottaa jne. Juustoista taas tykkää, aika voimmakkaan makuisistakin.

Tää mun lapsi taas tykkää tiukasti vain Oltermannista! No, parmesaani menee ruuassa. Välillä on pitänyt syöttää väkisin tuota juustoa, että saisi kalsiumia. Kauramaito ja juusto on lapsellani merkittävimmät kalsiumin lähteet. Toki vihreät kasvikset myös.

Älä. Koskaan. Syötä. Väkisin. Siitä tulee vain traumoja ja lopettaa muunkin syömisen. Lapsi kyllä pärjää vaikka täysin ilman maitotuotteita. Niinhän esim. maitoallergiset elävät. 

Terveisin pakkosyötöstä traumatisoitunut

En ole tietenkään työntänyt sitä lapsen suuhun, vaan sanonut, että nyt ne juustonpalat on vain pakko syödä. Ja tällä hetkellä juusto maistuu, joten ei ole tullut traumoja. En ala syöttämään kalkkitabletteja, kun kerran allergioita ei ole.

Nyt olisi jo paljon tietoa tarjolla, jonka pohjalta voisi kasvattaa lapsensa paremmalla tavalla. Tämän tulet löytämään edestäsi tavalla tai toisella, kun lapsesi kasvaa.

Pääasia, että syö monipuolisesti. Makutottumuksista vaikea sanoa. Joku tykkää jostain, toinen ei. Iän myötä osaa ilmaista tahtoaan paremmin.