Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jos lapsi saa vauvasta saakka monipuolista ruokaa, niin missä vaiheessa "ehtii" tulla se ettei tykkää esim sipulista
Jos sitä sipulia on aina käytetty ruoassa?
Tai ei tykkää porkkanoista, vaikka vauvasta asti syötetty porkkanaa. Ihan pienet vauvat kun harvemmin nirsoilee
Kommentit (300)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisit kuinka täydellinen vanhempi, söisit odotus- ja imetysaikana vain ehdottoman terveellistä ruokaa ja laittaisit lapsellesi alusta pitäen itse monipuoliset pöperöt ja maistattaisit aivan kaikkea, se nirsoiluvaihe voi vaan silti tulla.
Aina yhtä hauskaa kun joku 1-vuotiaan vanhempi kehuu omaa erinomaisuuttaan kun oma lapsi syö kaikkea, sormiruokapalstoilla näitä riittää. En kuulu niihin ihmisiin jotka sanoo että "odotapas vain", mutta näitten kohdalla kyllä hiljaa mielessäni sitä mietin.
No, sormiruuan kohdalla ollaan onnistuttu siinä, että sillä aloittanut lapsi osaa syödä erilaisilta tuntuvia koostumuksia ja isompia paloja. Sehän ei ole mikään evolutiivinen tosiseikka, että syöminen pitää aloittaa mössöistä ja siirtyä siitä karkeampiin soseisiin ja sitten vasta paloihin. Sormiruokailun turvasäännöt ovat tarkat, mutta kun vanhempi osaa ne muutaman seikan niin lapsi saa syödä omin käsin itsenäisesti. Niitä ns sihtikurkkuja tulee soseruokailijoista, kun kakomisrefleksi on erilainen isommalla.
Ja tietysti kannattaa tarjota monipuolisesti kaikkia makuja ja koostumuksia. Kannattaa maistaa joskus itse siitä pilttipurkista, ei ole maulla pilattu.
Itse asiassa, se on evolutiivinen tosiseikka. Seuraapa minkä tahansa eläinlapsen ruokailua. Tai sitten mitä tarjotaan/tarjottiin lapsille alkuperäiskansojen keskuudessa. Mielelläni näkisin jotain kovaa faktaa tuosta teoriastasi siitä, että kenestä tulee sihtikurkkuja. Juu, pilttipurkkien ruokaa ei ole maulla pilattu... Siis suolalla, joka ei ole mauste sanan varsinaisessa merkityksessä. Siksi aikuisen suuhun piltti yms. ei maistu miltään, kun siinä ei ole totuttua määrää suolaa. Noin muutenkin, lapsen makuaisti on aika erilainen kuin aikuisen. Ihan tutkitusti. Jos nyt heppoisia perusteita saa näköjään käyttää, niin itsehän lapsena mussutin pilttejä hyvällä halulla, sitten mussutin kaikkea muuta hyvällä halulla, teinistä lähtien oikein hakemalla hain uusia makuja mitä testata. Vaimoni nirsoili pienenä ihan kaikesta, sekä maun, että rakenteen takia. Nyt mussuttaa hänkin lähes kaikkea. Lapsemme mussutti pilttiä pienenä, mutta maisteli innoissaan lisäksi vaikka mitä. Sitten iski nirsoilu, ja välillä ei maistunut mikään. Sitten taas alkoi maistua... Eli ei kannata ihan herkästi kiveen hakata mielipidettään. Kovasti kiva ois muutenkin nähdä todisteita, tilastoja, jne näiden varmojen mielipiteiden tueksi. Ja kyllä, tietenkin kannattaa tarjota monipuolisesti makuja, ja koostumuksia, mutta se nyt on ihan yksilöstä kiinni miten ne uppoaa.
Ihan vain viimeinen lauseesi. Tietysti se on yksilöstä kiinni, mutta kun toisille ei edes tarjota kuin mautonta mössöä, kunnes tulee se joku tietty ikä ilmeisesti jolloin lapsen pitää syödä sivistyneesti kaikkea selleristä katkarapuun. Niin kumpikohan ryhmä on monipuoliseen ruokavalioon valmiimpi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makuaisti muuttuu. Lapsen suurinta herkkua joskus 3-vuotiaana olivat juusto ja banaani. Nykyään kouluikäisen ei tykkää kummastakaan.
Mutta nyt taas pitää esim. lehtisalaatista, josta taas päiväkoti-ikäisenä ei tykännyt yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisit kuinka täydellinen vanhempi, söisit odotus- ja imetysaikana vain ehdottoman terveellistä ruokaa ja laittaisit lapsellesi alusta pitäen itse monipuoliset pöperöt ja maistattaisit aivan kaikkea, se nirsoiluvaihe voi vaan silti tulla.
Aina yhtä hauskaa kun joku 1-vuotiaan vanhempi kehuu omaa erinomaisuuttaan kun oma lapsi syö kaikkea, sormiruokapalstoilla näitä riittää. En kuulu niihin ihmisiin jotka sanoo että "odotapas vain", mutta näitten kohdalla kyllä hiljaa mielessäni sitä mietin.
No, sormiruuan kohdalla ollaan onnistuttu siinä, että sillä aloittanut lapsi osaa syödä erilaisilta tuntuvia koostumuksia ja isompia paloja. Sehän ei ole mikään evolutiivinen tosiseikka, että syöminen pitää aloittaa mössöistä ja siirtyä siitä karkeampiin soseisiin ja sitten vasta paloihin. Sormiruokailun turvasäännöt ovat tarkat, mutta kun vanhempi osaa ne muutaman seikan niin lapsi saa syödä omin käsin itsenäisesti. Niitä ns sihtikurkkuja tulee soseruokailijoista, kun kakomisrefleksi on erilainen isommalla.
Ja tietysti kannattaa tarjota monipuolisesti kaikkia makuja ja koostumuksia. Kannattaa maistaa joskus itse siitä pilttipurkista, ei ole maulla pilattu.
Itse asiassa, se on evolutiivinen tosiseikka. Seuraapa minkä tahansa eläinlapsen ruokailua. Tai sitten mitä tarjotaan/tarjottiin lapsille alkuperäiskansojen keskuudessa. Mielelläni näkisin jotain kovaa faktaa tuosta teoriastasi siitä, että kenestä tulee sihtikurkkuja. Juu, pilttipurkkien ruokaa ei ole maulla pilattu... Siis suolalla, joka ei ole mauste sanan varsinaisessa merkityksessä. Siksi aikuisen suuhun piltti yms. ei maistu miltään, kun siinä ei ole totuttua määrää suolaa. Noin muutenkin, lapsen makuaisti on aika erilainen kuin aikuisen. Ihan tutkitusti. Jos nyt heppoisia perusteita saa näköjään käyttää, niin itsehän lapsena mussutin pilttejä hyvällä halulla, sitten mussutin kaikkea muuta hyvällä halulla, teinistä lähtien oikein hakemalla hain uusia makuja mitä testata. Vaimoni nirsoili pienenä ihan kaikesta, sekä maun, että rakenteen takia. Nyt mussuttaa hänkin lähes kaikkea. Lapsemme mussutti pilttiä pienenä, mutta maisteli innoissaan lisäksi vaikka mitä. Sitten iski nirsoilu, ja välillä ei maistunut mikään. Sitten taas alkoi maistua... Eli ei kannata ihan herkästi kiveen hakata mielipidettään. Kovasti kiva ois muutenkin nähdä todisteita, tilastoja, jne näiden varmojen mielipiteiden tueksi. Ja kyllä, tietenkin kannattaa tarjota monipuolisesti makuja, ja koostumuksia, mutta se nyt on ihan yksilöstä kiinni miten ne uppoaa.
Nähdäkseni käytit itse evidenssinä omaa, vaimosi ja lapsesi kokemusta. Pilttiateria-purkkien ykkösainesosa on vesi. Se tarkoittaa että vettä on eniten raaka-aineissa. Maut ovat laimennettuja ja ankeita. Kuten sanoin. Suola ei liity tähän mitenkään. En laita suolaa edes omalle lautaselleni. Osaan sitäpaitsi itsekin laimentaa mössöjä vedellä, en maksaisi siitä Pilttien hintoja.
Lisäksi niihin lisätään sokeria, tässä lainaus:
Piltin omistavan Nestlén mukaan tuotteisiin lisätään fruktoosia, jotta ne maistuisivat pienille lapsille paremmin.
On runsaasti tutkimusta siitä mitä lapset söivät esim metsästäjä-keräilijäaikoina, etsi itse. Varmasti ainakin käyttivät omiaa käsiään eivätkä vanhemmat lusikoineet vanhemman tahtiin mauttomia teollisia ruokia suuhun.
"Jos nyt heppoisia perusteita saa näköjään käyttää" Sanoin noin. Sanoin noin siksi, kun tässä yhteydessä näyttää heppoiset perusteet olevan sallittuja muillekin, niin olettaisin, että minullekin. Jos se kelpaa muussa osassa keskustelua evidenssiksi, niin kelvannee tässäkin. ;)
Sieltä se etsi itse tulikin. Nettikeskustelujen lyömätön lause, kun ei luultavasti ole kuitenkaan käyty siellä tiedon lähteillä ymmärrystä ammentamassa. Todistustaakka muutenkin on väitteen esittäjällä. Eli kerro. Missä?
Tietenkin söivät samaa ravintoa kuin vanhempansa. Missä muodossa, on täysin eri kysymys. Ei, ei lusikoineet teollisia mauttomia mössöjä. Tosin en nyt sanoisi, että metsästäjä-keräilijät ihan älyttömästi mausteilla, tai etenkään suolalla juhlivat.
Mihin soseisiin lisätään fruktoosia? Nopea vilkaisu näyttää vähän toiselta. En toki jaksa kaikkia nyt selata läpi. Jos nyt ajatellaan vaikka ensimakujen omenasosetta, niin mikä mahtaa olla se makeuden lähde omenassa? Entäpä paljonko oletat, että omenasta on vettä? Siis ihan omenassa, joka on juuri napattu puusta ;) En puhunut lautaselle lisätystä suolasta, vaan suolasta joka on ruokaan lisätty valmistusvaiheessa. Kuka sitten sen onkaan valmistanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisit kuinka täydellinen vanhempi, söisit odotus- ja imetysaikana vain ehdottoman terveellistä ruokaa ja laittaisit lapsellesi alusta pitäen itse monipuoliset pöperöt ja maistattaisit aivan kaikkea, se nirsoiluvaihe voi vaan silti tulla.
Aina yhtä hauskaa kun joku 1-vuotiaan vanhempi kehuu omaa erinomaisuuttaan kun oma lapsi syö kaikkea, sormiruokapalstoilla näitä riittää. En kuulu niihin ihmisiin jotka sanoo että "odotapas vain", mutta näitten kohdalla kyllä hiljaa mielessäni sitä mietin.
No, sormiruuan kohdalla ollaan onnistuttu siinä, että sillä aloittanut lapsi osaa syödä erilaisilta tuntuvia koostumuksia ja isompia paloja. Sehän ei ole mikään evolutiivinen tosiseikka, että syöminen pitää aloittaa mössöistä ja siirtyä siitä karkeampiin soseisiin ja sitten vasta paloihin. Sormiruokailun turvasäännöt ovat tarkat, mutta kun vanhempi osaa ne muutaman seikan niin lapsi saa syödä omin käsin itsenäisesti. Niitä ns sihtikurkkuja tulee soseruokailijoista, kun kakomisrefleksi on erilainen isommalla.
Ja tietysti kannattaa tarjota monipuolisesti kaikkia makuja ja koostumuksia. Kannattaa maistaa joskus itse siitä pilttipurkista, ei ole maulla pilattu.
Itse asiassa, se on evolutiivinen tosiseikka. Seuraapa minkä tahansa eläinlapsen ruokailua. Tai sitten mitä tarjotaan/tarjottiin lapsille alkuperäiskansojen keskuudessa. Mielelläni näkisin jotain kovaa faktaa tuosta teoriastasi siitä, että kenestä tulee sihtikurkkuja. Juu, pilttipurkkien ruokaa ei ole maulla pilattu... Siis suolalla, joka ei ole mauste sanan varsinaisessa merkityksessä. Siksi aikuisen suuhun piltti yms. ei maistu miltään, kun siinä ei ole totuttua määrää suolaa. Noin muutenkin, lapsen makuaisti on aika erilainen kuin aikuisen. Ihan tutkitusti. Jos nyt heppoisia perusteita saa näköjään käyttää, niin itsehän lapsena mussutin pilttejä hyvällä halulla, sitten mussutin kaikkea muuta hyvällä halulla, teinistä lähtien oikein hakemalla hain uusia makuja mitä testata. Vaimoni nirsoili pienenä ihan kaikesta, sekä maun, että rakenteen takia. Nyt mussuttaa hänkin lähes kaikkea. Lapsemme mussutti pilttiä pienenä, mutta maisteli innoissaan lisäksi vaikka mitä. Sitten iski nirsoilu, ja välillä ei maistunut mikään. Sitten taas alkoi maistua... Eli ei kannata ihan herkästi kiveen hakata mielipidettään. Kovasti kiva ois muutenkin nähdä todisteita, tilastoja, jne näiden varmojen mielipiteiden tueksi. Ja kyllä, tietenkin kannattaa tarjota monipuolisesti makuja, ja koostumuksia, mutta se nyt on ihan yksilöstä kiinni miten ne uppoaa.
Ihan vain viimeinen lauseesi. Tietysti se on yksilöstä kiinni, mutta kun toisille ei edes tarjota kuin mautonta mössöä, kunnes tulee se joku tietty ikä ilmeisesti jolloin lapsen pitää syödä sivistyneesti kaikkea selleristä katkarapuun. Niin kumpikohan ryhmä on monipuoliseen ruokavalioon valmiimpi?
Ihan vain tähän pitää taas kysyä, että onko sun maailmassa olemassa mitään muita kuin joko/tai vaihtehtoja? Evidenssiä, sitä kaipaisin nyt tuollekin väitteelle.
Anna taaperolle tai lapselle erikseen sitä ruokaa ja tee siittä kiinnostava, sipulia, katkarapuja. Ole ensin Mmm ompas hyvää ja sitten kato haluaako ottaa ja maistaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se jonkun tiedeartikkelin mukaan oltu tutkittu, että lapsen makuaisti muuttuu n.2-3v niin, että ei tykkää kasviksista. Lasten suussa tuossa iässä kasvikset voi maistua "märänneelle tai pilaantuneelle". Tämä oli jäljitetty johonkin kivikautena syntyneeseen geeniin, että vältetään pilaantunutta ruokaa.
Mutta kyllä meillä on palautunut tuo kasvisten syöminen, kun välillä mietin, että oikeastiko pelkkää kurkkua syödään loppuikä. Periaatteena on, että aina ainakin maistetaan. Ja paljon on maisteltu ja uusia suosikkeja löytynyt 5 vuotiaalle.
Sipuli ei ole ruuan raaka-aine vaan se on mauste.
Mausteita ei pidä laittaa ruokaan niin paljoa, että ruuan alkuperäinen maku peittyy sipulilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisit kuinka täydellinen vanhempi, söisit odotus- ja imetysaikana vain ehdottoman terveellistä ruokaa ja laittaisit lapsellesi alusta pitäen itse monipuoliset pöperöt ja maistattaisit aivan kaikkea, se nirsoiluvaihe voi vaan silti tulla.
Aina yhtä hauskaa kun joku 1-vuotiaan vanhempi kehuu omaa erinomaisuuttaan kun oma lapsi syö kaikkea, sormiruokapalstoilla näitä riittää. En kuulu niihin ihmisiin jotka sanoo että "odotapas vain", mutta näitten kohdalla kyllä hiljaa mielessäni sitä mietin.
No, sormiruuan kohdalla ollaan onnistuttu siinä, että sillä aloittanut lapsi osaa syödä erilaisilta tuntuvia koostumuksia ja isompia paloja. Sehän ei ole mikään evolutiivinen tosiseikka, että syöminen pitää aloittaa mössöistä ja siirtyä siitä karkeampiin soseisiin ja sitten vasta paloihin. Sormiruokailun turvasäännöt ovat tarkat, mutta kun vanhempi osaa ne muutaman seikan niin lapsi saa syödä omin käsin itsenäisesti. Niitä ns sihtikurkkuja tulee soseruokailijoista, kun kakomisrefleksi on erilainen isommalla.
Ja tietysti kannattaa tarjota monipuolisesti kaikkia makuja ja koostumuksia. Kannattaa maistaa joskus itse siitä pilttipurkista, ei ole maulla pilattu.
Eipä auttanut nirsoiluun yhtään monipuolinen sormiruokailu vaikka niin luulimme kummankin lapsen kohdalla.
Olivatko lapset 6kk eli alusta asti sormiruokailijoita? Jos lapsi on jo nirso, ei välttämättä auta siirtyä siinä vaiheessa sormiruokaan. Ja eihän sormiruokailijoillekaan kaikki maistu, mutta he harvemmin välttelevät ruokia niiden suutuntuman takia, kun ovat tottuneet koskemaan käsillä ja pureskelemaan (ikenillä) ja nielemään erilaisia tekstuureita kalaa, vihanneksiä, kananmunaa, rapeaa, pehmeää jne. Paitsi aistiyliherkät sitten varmaan.
Ei se sormiruokailu mikään avain onneen tai ainakaan nirsoilun välttämiseen ole. Mun molemmat lapset on sormiruokailleet ihan alusta asti. On syöty koko perhe samaa ruokaa ja heistä kasvoikin todella ennakkoluulottomia taaperoita. Maistoivat uteliaina ja innolla aivan kaikkea. Näin vain kuitenkin se nirsoilukausi rantautui meillekin, ja tällä hetkellä meillä on 4- ja 6-vuotiaat lapset, jotka nirsoilevat suunnilleen kaikesta. Ihan niistä samoista ruoista, mitä meillä on aina ollut, ja myös uusista. Ja kyllä on aina tarjottu monipuolista ja herkullista, samaa ruokaa kaikille, ei olla vältelty mausteita, ei olla tuputettu eikä hoputettu jne. Se nyt vaan taitaa kuulua kehitykseen, kuulemma monella sitten 7v jälkeen jo helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisit kuinka täydellinen vanhempi, söisit odotus- ja imetysaikana vain ehdottoman terveellistä ruokaa ja laittaisit lapsellesi alusta pitäen itse monipuoliset pöperöt ja maistattaisit aivan kaikkea, se nirsoiluvaihe voi vaan silti tulla.
Aina yhtä hauskaa kun joku 1-vuotiaan vanhempi kehuu omaa erinomaisuuttaan kun oma lapsi syö kaikkea, sormiruokapalstoilla näitä riittää. En kuulu niihin ihmisiin jotka sanoo että "odotapas vain", mutta näitten kohdalla kyllä hiljaa mielessäni sitä mietin.
No, sormiruuan kohdalla ollaan onnistuttu siinä, että sillä aloittanut lapsi osaa syödä erilaisilta tuntuvia koostumuksia ja isompia paloja. Sehän ei ole mikään evolutiivinen tosiseikka, että syöminen pitää aloittaa mössöistä ja siirtyä siitä karkeampiin soseisiin ja sitten vasta paloihin. Sormiruokailun turvasäännöt ovat tarkat, mutta kun vanhempi osaa ne muutaman seikan niin lapsi saa syödä omin käsin itsenäisesti. Niitä ns sihtikurkkuja tulee soseruokailijoista, kun kakomisrefleksi on erilainen isommalla.
Ja tietysti kannattaa tarjota monipuolisesti kaikkia makuja ja koostumuksia. Kannattaa maistaa joskus itse siitä pilttipurkista, ei ole maulla pilattu.
Mitäpä jos tulisit tänne pätemään vasta sitten, kun lapsesi ovat kasvaneet sormiruokaiästä ohi, vaikka tuonne alakouluiän loppupuolelle. Silloin ehkä jo tajuat, että lapsia ja mieltymyksiä on erilaisia, ja että makuaisti muuttuu, huolimatta siitä, mitä ja miten vauvana on syöty (ja tajuat ehkä myös sen, että sormiruokailukin on jo vähän vanha vitsi, ja todettu, että kyllä ihminen oppii syömään ihan normaalisti ilmankin (vai eikö sinulla pysy haarukka kädessä?)). Nyt olet turhan vauvahuuruissasi, ja uppoutunut luultavasti googlettelemaan ties mitä vauvalifestyleblogeja, joissa kerrotaan oikeat tavat elää. Me isompien lasten vanhemmat jo tiedämme, että se on kokemus, joka opettaa, ei blogit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se voi tulla vaikka aikuisena. Minulle on annettu monipuolisesti kaikkea ruokaa ja olen jatkanut samaa linjaa aikuisenakin. Silti viimeisen kolmen vuoden aikana punainen liha on ruvennut kuvottamaan eikä tee lainkaan mieli syödä sitä. Nykyisin tulee ihan fyysisesti paha olo jos maistan lihaa, En tiedä miksi näin.
Voi johtua hormonaalisista syistä. Itsellänikin ollut tällaisia jaksoja elämässä. Raskausajan ällötykset ja mieliteot ovat tuttuja juttuja, mutta myös muut hormonimuutokset vaikuttavat.
Esim. kahvista suuresti pitänyt äitini lopetti sen juonnin kokonaan vaihdevuosien hormonikorvaushoidon takia. Ei yhtäkkiä voinut sietää makua.
Olen aina ollut suolaisen ystävä, mutta nyt vaihdevuosi-ikäisenä liika suola ällöttää.
Isäni inhosi makeaa, mutta vanhuksena alkoi himoita jäätelöä. Makuaistimukset muuttuvat eri syistä läpi elämän.
Sillä lapsella sattuu olemaan ihan omat tuntemukset ja mieltymykset ja ne voi vaihdella ajan saatossa monestakin eri syystä.
Lapsi saattaa esim ymmärtää tai luulla että tuo on se juttu miksi vatsaani alkaa koskemaan tai suuta kirvelemään jolloin hän ei halua enää syödä vaikkapa sitä sipulia (joka helposti aiheuttaa vatsavaivoja) .
Lapsi on saattanut kuulla ettei joku tykkää sipulista ja ajatella että hänkään ei tykkää.
Sipuli ei aina maistu hyvältä ja aikuinen ymmärtää ettei jokainen omenakaan aina hyvältä maistu. Lapselle tämä ei välttämättä niin selkeää ole ja voi se makukin muuttua.
En ymmärrä aikuisia jotka pahoinpitelee lapsia ruualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoiselle tein vauvana paljon itse ruokaa ja hän maisteli monipuolisesti eri makuja. Nirsous iski noin 3-vuotiaana. Nyt 5-vuotiaana esimerkiksi entinen lemppari avokaado on "yök", samoin kuin hyvin moni muu ruoka. Ja vielä lisää nirsouden kohteita on tullut ihan viime aikoina. Toivottavasti nyt olisi suunnilleen se nirsouden huippukohta ja alkaisi taas monipuolistua hänen ruokavalio :) Hän kyllä suostuu maistamaan lähes kaikkea pikkupikku palasen, mutta huomaa heti että yök ei ole hänen makuun.
Kiinnostava tuo tieto että 2-3 vuotiaana makuaisti jotenkin muuttuu. Vastaa ainakin omia havaintojani.
Meillä lapsille maistuivat kaikki heille tarjotut ruuat aina eskari-ikäisiksi saakka, jolloin alkoi tulla niitä yök-ruokia, jotka muidenkin kavereiden mieletä olivat pahoja. Esim. piimää tykkäsi kaksoset juoda, kunnes joku heille kertoi sen olevan todella pahaa.
Koulussa näitä inhokkiruokia tuntuu tulevan aina vain lisää....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se voi tulla vaikka aikuisena. Minulle on annettu monipuolisesti kaikkea ruokaa ja olen jatkanut samaa linjaa aikuisenakin. Silti viimeisen kolmen vuoden aikana punainen liha on ruvennut kuvottamaan eikä tee lainkaan mieli syödä sitä. Nykyisin tulee ihan fyysisesti paha olo jos maistan lihaa, En tiedä miksi näin.
Olisiko kyse siitä, että aikuisen ihmisen mielesi on vastaanottanut, tulkinnut, omaan maailmaankuvaansa sopeuttanut ja aktiivisesti itselleen hyväksynyt uusia kytkentöjä, mihin punaisen lihan syöminen liittyy, hyödyt ja haitat itselle ja omalle perheelle ja yhteisölle. Vatsaa sanotaan toiseksi aivojärjestelmäksi: ehkä myös omalle vatsalle sopiva muuttuu iän myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisit kuinka täydellinen vanhempi, söisit odotus- ja imetysaikana vain ehdottoman terveellistä ruokaa ja laittaisit lapsellesi alusta pitäen itse monipuoliset pöperöt ja maistattaisit aivan kaikkea, se nirsoiluvaihe voi vaan silti tulla.
Aina yhtä hauskaa kun joku 1-vuotiaan vanhempi kehuu omaa erinomaisuuttaan kun oma lapsi syö kaikkea, sormiruokapalstoilla näitä riittää. En kuulu niihin ihmisiin jotka sanoo että "odotapas vain", mutta näitten kohdalla kyllä hiljaa mielessäni sitä mietin.
No, sormiruuan kohdalla ollaan onnistuttu siinä, että sillä aloittanut lapsi osaa syödä erilaisilta tuntuvia koostumuksia ja isompia paloja. Sehän ei ole mikään evolutiivinen tosiseikka, että syöminen pitää aloittaa mössöistä ja siirtyä siitä karkeampiin soseisiin ja sitten vasta paloihin. Sormiruokailun turvasäännöt ovat tarkat, mutta kun vanhempi osaa ne muutaman seikan niin lapsi saa syödä omin käsin itsenäisesti. Niitä ns sihtikurkkuja tulee soseruokailijoista, kun kakomisrefleksi on erilainen isommalla.
Ja tietysti kannattaa tarjota monipuolisesti kaikkia makuja ja koostumuksia. Kannattaa maistaa joskus itse siitä pilttipurkista, ei ole maulla pilattu.
Mitäpä jos tulisit tänne pätemään vasta sitten, kun lapsesi ovat kasvaneet sormiruokaiästä ohi, vaikka tuonne alakouluiän loppupuolelle. Silloin ehkä jo tajuat, että lapsia ja mieltymyksiä on erilaisia, ja että makuaisti muuttuu, huolimatta siitä, mitä ja miten vauvana on syöty (ja tajuat ehkä myös sen, että sormiruokailukin on jo vähän vanha vitsi, ja todettu, että kyllä ihminen oppii syömään ihan normaalisti ilmankin (vai eikö sinulla pysy haarukka kädessä?)). Nyt olet turhan vauvahuuruissasi, ja uppoutunut luultavasti googlettelemaan ties mitä vauvalifestyleblogeja, joissa kerrotaan oikeat tavat elää. Me isompien lasten vanhemmat jo tiedämme, että se on kokemus, joka opettaa, ei blogit.
Isommat lapseni ovat yläkoulussa ja kuopus eskarissa. Lisäksi olen tehnyt töitä lasten parissa pitkään. En puhunut haarukalla syömisen oppimisesta, vaan siitä miten lapsi sormiruokailemalla tottuu ja oppii käsittelemään ruuan erilaisia koostumuksia. Ja 6-10 kk iässä on kakomisrefleksi edempänä suussa, joten jos silloin syödään vain soseita, lapsi ei opi kakomaan isoja paloja pois mikä kuuluu normaaliin kehitykseen:
Babies quickly learn that chewing and swallowing mashes and other easy-to-chew foods easily satisfies their hunger with minimal work. Many babies wont bother trying to improve their skills with tough consistencies that require more biting and tearing, and may refuse the challenging foods and wait for the easier foods.
https://solidstarts.com/gagging/
Ei ole siis aina varmaa, torjuuko nirso lapsi niitä makuja vaan koostumus tärkeä osatekijä. Ja lapsentahtinen syöminen, aikuinen ei hoputa, tuputa ja lusikoi kiireellä. Sormiruokailun englanninkielinen nimi baby-led weaning kuvaa sen ideaa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisit kuinka täydellinen vanhempi, söisit odotus- ja imetysaikana vain ehdottoman terveellistä ruokaa ja laittaisit lapsellesi alusta pitäen itse monipuoliset pöperöt ja maistattaisit aivan kaikkea, se nirsoiluvaihe voi vaan silti tulla.
Aina yhtä hauskaa kun joku 1-vuotiaan vanhempi kehuu omaa erinomaisuuttaan kun oma lapsi syö kaikkea, sormiruokapalstoilla näitä riittää. En kuulu niihin ihmisiin jotka sanoo että "odotapas vain", mutta näitten kohdalla kyllä hiljaa mielessäni sitä mietin.
No, sormiruuan kohdalla ollaan onnistuttu siinä, että sillä aloittanut lapsi osaa syödä erilaisilta tuntuvia koostumuksia ja isompia paloja. Sehän ei ole mikään evolutiivinen tosiseikka, että syöminen pitää aloittaa mössöistä ja siirtyä siitä karkeampiin soseisiin ja sitten vasta paloihin. Sormiruokailun turvasäännöt ovat tarkat, mutta kun vanhempi osaa ne muutaman seikan niin lapsi saa syödä omin käsin itsenäisesti. Niitä ns sihtikurkkuja tulee soseruokailijoista, kun kakomisrefleksi on erilainen isommalla.
Ja tietysti kannattaa tarjota monipuolisesti kaikkia makuja ja koostumuksia. Kannattaa maistaa joskus itse siitä pilttipurkista, ei ole maulla pilattu.
Mitäpä jos tulisit tänne pätemään vasta sitten, kun lapsesi ovat kasvaneet sormiruokaiästä ohi, vaikka tuonne alakouluiän loppupuolelle. Silloin ehkä jo tajuat, että lapsia ja mieltymyksiä on erilaisia, ja että makuaisti muuttuu, huolimatta siitä, mitä ja miten vauvana on syöty (ja tajuat ehkä myös sen, että sormiruokailukin on jo vähän vanha vitsi, ja todettu, että kyllä ihminen oppii syömään ihan normaalisti ilmankin (vai eikö sinulla pysy haarukka kädessä?)). Nyt olet turhan vauvahuuruissasi, ja uppoutunut luultavasti googlettelemaan ties mitä vauvalifestyleblogeja, joissa kerrotaan oikeat tavat elää. Me isompien lasten vanhemmat jo tiedämme, että se on kokemus, joka opettaa, ei blogit.
Isommat lapseni ovat yläkoulussa ja kuopus eskarissa. Lisäksi olen tehnyt töitä lasten parissa pitkään. En puhunut haarukalla syömisen oppimisesta, vaan siitä miten lapsi sormiruokailemalla tottuu ja oppii käsittelemään ruuan erilaisia koostumuksia. Ja 6-10 kk iässä on kakomisrefleksi edempänä suussa, joten jos silloin syödään vain soseita, lapsi ei opi kakomaan isoja paloja pois mikä kuuluu normaaliin kehitykseen:
Babies quickly learn that chewing and swallowing mashes and other easy-to-chew foods easily satisfies their hunger with minimal work. Many babies wont bother trying to improve their skills with tough consistencies that require more biting and tearing, and may refuse the challenging foods and wait for the easier foods.
https://solidstarts.com/gagging/
Ei ole siis aina varmaa, torjuuko nirso lapsi niitä makuja vaan koostumus tärkeä osatekijä. Ja lapsentahtinen syöminen, aikuinen ei hoputa, tuputa ja lusikoi kiireellä. Sormiruokailun englanninkielinen nimi baby-led weaning kuvaa sen ideaa paremmin.
Ei se nirsoilu aina liity yhtään mihinkään, välttämättä sen kummemmin makuun kuin koostumukseenkaan. Meillä on käynyt jo toistuvasti niin, että joku ruoka julistetaan kovaan ääneen mahdottomaksi syödä - ja kolme viikkoa myöhemmin sitä syödään suurella ruokahalulla. Annan olla, pöytätapoja toki opetan, mut omat syömisensä saa kukin itse päättää. Kyllä tää tästä helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisit kuinka täydellinen vanhempi, söisit odotus- ja imetysaikana vain ehdottoman terveellistä ruokaa ja laittaisit lapsellesi alusta pitäen itse monipuoliset pöperöt ja maistattaisit aivan kaikkea, se nirsoiluvaihe voi vaan silti tulla.
Aina yhtä hauskaa kun joku 1-vuotiaan vanhempi kehuu omaa erinomaisuuttaan kun oma lapsi syö kaikkea, sormiruokapalstoilla näitä riittää. En kuulu niihin ihmisiin jotka sanoo että "odotapas vain", mutta näitten kohdalla kyllä hiljaa mielessäni sitä mietin.
No, sormiruuan kohdalla ollaan onnistuttu siinä, että sillä aloittanut lapsi osaa syödä erilaisilta tuntuvia koostumuksia ja isompia paloja. Sehän ei ole mikään evolutiivinen tosiseikka, että syöminen pitää aloittaa mössöistä ja siirtyä siitä karkeampiin soseisiin ja sitten vasta paloihin. Sormiruokailun turvasäännöt ovat tarkat, mutta kun vanhempi osaa ne muutaman seikan niin lapsi saa syödä omin käsin itsenäisesti. Niitä ns sihtikurkkuja tulee soseruokailijoista, kun kakomisrefleksi on erilainen isommalla.
Ja tietysti kannattaa tarjota monipuolisesti kaikkia makuja ja koostumuksia. Kannattaa maistaa joskus itse siitä pilttipurkista, ei ole maulla pilattu.
Mitäpä jos tulisit tänne pätemään vasta sitten, kun lapsesi ovat kasvaneet sormiruokaiästä ohi, vaikka tuonne alakouluiän loppupuolelle. Silloin ehkä jo tajuat, että lapsia ja mieltymyksiä on erilaisia, ja että makuaisti muuttuu, huolimatta siitä, mitä ja miten vauvana on syöty (ja tajuat ehkä myös sen, että sormiruokailukin on jo vähän vanha vitsi, ja todettu, että kyllä ihminen oppii syömään ihan normaalisti ilmankin (vai eikö sinulla pysy haarukka kädessä?)). Nyt olet turhan vauvahuuruissasi, ja uppoutunut luultavasti googlettelemaan ties mitä vauvalifestyleblogeja, joissa kerrotaan oikeat tavat elää. Me isompien lasten vanhemmat jo tiedämme, että se on kokemus, joka opettaa, ei blogit.
Täällä on ilmeisesti sallittua mutuilla vain omien ja lastensa kokemuksilla, ja sivuuttaa ne jotka haluavat puhua ilmiöstä laajemmalla tasolla, siitä miten se koskettaa lapsia joukkona ja miten ruokakulttuurit, tutkimustieto ja ajat muuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisit kuinka täydellinen vanhempi, söisit odotus- ja imetysaikana vain ehdottoman terveellistä ruokaa ja laittaisit lapsellesi alusta pitäen itse monipuoliset pöperöt ja maistattaisit aivan kaikkea, se nirsoiluvaihe voi vaan silti tulla.
Aina yhtä hauskaa kun joku 1-vuotiaan vanhempi kehuu omaa erinomaisuuttaan kun oma lapsi syö kaikkea, sormiruokapalstoilla näitä riittää. En kuulu niihin ihmisiin jotka sanoo että "odotapas vain", mutta näitten kohdalla kyllä hiljaa mielessäni sitä mietin.
No, sormiruuan kohdalla ollaan onnistuttu siinä, että sillä aloittanut lapsi osaa syödä erilaisilta tuntuvia koostumuksia ja isompia paloja. Sehän ei ole mikään evolutiivinen tosiseikka, että syöminen pitää aloittaa mössöistä ja siirtyä siitä karkeampiin soseisiin ja sitten vasta paloihin. Sormiruokailun turvasäännöt ovat tarkat, mutta kun vanhempi osaa ne muutaman seikan niin lapsi saa syödä omin käsin itsenäisesti. Niitä ns sihtikurkkuja tulee soseruokailijoista, kun kakomisrefleksi on erilainen isommalla.
Ja tietysti kannattaa tarjota monipuolisesti kaikkia makuja ja koostumuksia. Kannattaa maistaa joskus itse siitä pilttipurkista, ei ole maulla pilattu.
Mitäpä jos tulisit tänne pätemään vasta sitten, kun lapsesi ovat kasvaneet sormiruokaiästä ohi, vaikka tuonne alakouluiän loppupuolelle. Silloin ehkä jo tajuat, että lapsia ja mieltymyksiä on erilaisia, ja että makuaisti muuttuu, huolimatta siitä, mitä ja miten vauvana on syöty (ja tajuat ehkä myös sen, että sormiruokailukin on jo vähän vanha vitsi, ja todettu, että kyllä ihminen oppii syömään ihan normaalisti ilmankin (vai eikö sinulla pysy haarukka kädessä?)). Nyt olet turhan vauvahuuruissasi, ja uppoutunut luultavasti googlettelemaan ties mitä vauvalifestyleblogeja, joissa kerrotaan oikeat tavat elää. Me isompien lasten vanhemmat jo tiedämme, että se on kokemus, joka opettaa, ei blogit.
Isommat lapseni ovat yläkoulussa ja kuopus eskarissa. Lisäksi olen tehnyt töitä lasten parissa pitkään. En puhunut haarukalla syömisen oppimisesta, vaan siitä miten lapsi sormiruokailemalla tottuu ja oppii käsittelemään ruuan erilaisia koostumuksia. Ja 6-10 kk iässä on kakomisrefleksi edempänä suussa, joten jos silloin syödään vain soseita, lapsi ei opi kakomaan isoja paloja pois mikä kuuluu normaaliin kehitykseen:
Babies quickly learn that chewing and swallowing mashes and other easy-to-chew foods easily satisfies their hunger with minimal work. Many babies wont bother trying to improve their skills with tough consistencies that require more biting and tearing, and may refuse the challenging foods and wait for the easier foods.
https://solidstarts.com/gagging/
Ei ole siis aina varmaa, torjuuko nirso lapsi niitä makuja vaan koostumus tärkeä osatekijä. Ja lapsentahtinen syöminen, aikuinen ei hoputa, tuputa ja lusikoi kiireellä. Sormiruokailun englanninkielinen nimi baby-led weaning kuvaa sen ideaa paremmin.
Ei se nirsoilu aina liity yhtään mihinkään, välttämättä sen kummemmin makuun kuin koostumukseenkaan. Meillä on käynyt jo toistuvasti niin, että joku ruoka julistetaan kovaan ääneen mahdottomaksi syödä - ja kolme viikkoa myöhemmin sitä syödään suurella ruokahalulla. Annan olla, pöytätapoja toki opetan, mut omat syömisensä saa kukin itse päättää. Kyllä tää tästä helpottaa.
Nirsoilu voi liittyä vaikka mihin, joten varmaan esiin voi tuoda useampia näkökulmia.
Alue: Aihe vapaa
Nähdäkseni käytit itse evidenssinä omaa, vaimosi ja lapsesi kokemusta. Pilttiateria-purkkien ykkösainesosa on vesi. Se tarkoittaa että vettä on eniten raaka-aineissa. Maut ovat laimennettuja ja ankeita. Kuten sanoin. Suola ei liity tähän mitenkään. En laita suolaa edes omalle lautaselleni. Osaan sitäpaitsi itsekin laimentaa mössöjä vedellä, en maksaisi siitä Pilttien hintoja.
Lisäksi niihin lisätään sokeria, tässä lainaus:
Piltin omistavan Nestlén mukaan tuotteisiin lisätään fruktoosia, jotta ne maistuisivat pienille lapsille paremmin.
On runsaasti tutkimusta siitä mitä lapset söivät esim metsästäjä-keräilijäaikoina, etsi itse. Varmasti ainakin käyttivät omiaa käsiään eivätkä vanhemmat lusikoineet vanhemman tahtiin mauttomia teollisia ruokia suuhun.