Jos lapsi saa vauvasta saakka monipuolista ruokaa, niin missä vaiheessa "ehtii" tulla se ettei tykkää esim sipulista

Vierailija kirjoitti:

Osa on opittua. Esim sipuli aiheuttaa osalle ihmisistä ikäviä vatsanväänteitä ja jopa pahan olon.

Itse kieltäydyin lapsena puurosta heti kun opin sanomaan ei. Myöhemmiin paljastui, että minulla on vilja-allergia.

Meidän maidolle allerginen lapsi lopetti maidon juomisen 2-vuotiaana. Yksinkertaisesti vain kieltäytyi juomasta. Sai sitten vettä juomaksi. Vähän myöhemmin todettiin maitoallergia, minkä jälkeen piti jättää kaikki maitotuotteet pois ruokavaliosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisit kuinka täydellinen vanhempi, söisit odotus- ja imetysaikana vain ehdottoman terveellistä ruokaa ja laittaisit lapsellesi alusta pitäen itse monipuoliset pöperöt ja maistattaisit aivan kaikkea, se nirsoiluvaihe voi vaan silti tulla.

Aina yhtä hauskaa kun joku 1-vuotiaan vanhempi kehuu omaa erinomaisuuttaan kun oma lapsi syö kaikkea, sormiruokapalstoilla näitä riittää. En kuulu niihin ihmisiin jotka sanoo että "odotapas vain", mutta näitten kohdalla kyllä hiljaa mielessäni sitä mietin.

No, sormiruuan kohdalla ollaan onnistuttu siinä, että sillä aloittanut lapsi osaa syödä erilaisilta tuntuvia koostumuksia ja isompia paloja. Sehän ei ole mikään evolutiivinen tosiseikka, että syöminen pitää aloittaa mössöistä ja siirtyä siitä karkeampiin soseisiin ja sitten vasta paloihin. Sormiruokailun turvasäännöt ovat tarkat, mutta kun vanhempi osaa ne muutaman seikan niin lapsi saa syödä omin käsin itsenäisesti. Niitä ns sihtikurkkuja tulee soseruokailijoista, kun kakomisrefleksi on erilainen isommalla.

Ja tietysti kannattaa tarjota monipuolisesti kaikkia makuja ja koostumuksia. Kannattaa maistaa joskus itse siitä pilttipurkista, ei ole maulla pilattu.

Mitäpä jos tulisit tänne pätemään vasta sitten, kun lapsesi ovat kasvaneet sormiruokaiästä ohi, vaikka tuonne alakouluiän loppupuolelle. Silloin ehkä jo tajuat, että lapsia ja mieltymyksiä on erilaisia, ja että makuaisti muuttuu, huolimatta siitä, mitä ja miten vauvana on syöty (ja tajuat ehkä myös sen, että sormiruokailukin on jo vähän vanha vitsi, ja todettu, että kyllä ihminen oppii syömään ihan normaalisti ilmankin (vai eikö sinulla pysy haarukka kädessä?)). Nyt olet turhan vauvahuuruissasi, ja uppoutunut luultavasti googlettelemaan ties mitä vauvalifestyleblogeja, joissa kerrotaan oikeat tavat elää. Me isompien lasten vanhemmat jo tiedämme, että se on kokemus, joka opettaa, ei blogit.

Täällä on ilmeisesti sallittua mutuilla vain omien ja lastensa kokemuksilla, ja sivuuttaa ne jotka haluavat puhua ilmiöstä laajemmalla tasolla, siitä miten se koskettaa lapsia joukkona ja miten ruokakulttuurit, tutkimustieto ja ajat muuttuvat.

Laittaa sitten sitä tutkimustietoa viimein tulemaan, jos kerran kaikki muut mutuilee, mutta sinä et. Laittaa nyt, niin että silmissä vilistää tutkimusartikkelit aiheesta. Laajemmalla tasollakin on yritetty puhua, mutta jännästi sitä poimitaan vain osa tekstistä, ja jätetään omalta osin kertomatta, että mistä ne omia pohdintoja tukevat teoriat ovat peräisin.

Vierailija kirjoitti:

Opetelkaa sen sipulin pilkkominen oikein. Mitä enemmän sitä sipulia " hakkaa" eli sen puukon kanssa yritää sohia sitö pienemmäksi sitä kitkerämmän makuista siitä tulee.

Minä olen äidin mukaan jyrsinyt pienenä kokonaisia sipuleita kaapista, kumminkin minusta tuli sipulin inhoaja vähän myöhemmin. No äidin paistamat sipulirenkaat olivat syötäviä, mutta kaikki muu sipuli oli yök.

Makumaailma kehittyy jo sikiövaiheessa lapsiveden kautta eli äidin odotusajan syömisilläkin on merkitystä.

Ei siinä muuta tartte kuin että kaveri tarhassa sanoo että sipuli / kasvikset / maksalaatikko on pahaa, niin sen jälkeen se on pahaa.

Sitten 13 vuotiaana kaveri yläkoulussa sanoo, että juopottelu / nisteily on cool, niin sitten se on cool.

Onneks oon ite aina osannu käyttää omia aivojani. Yläkoulussa otin aina paljon ruokaakin, vaikka muut tytöt kehitteli itselleen anoreksiaa. Paheksuin myös noina aikoina kaverilleni sitä, kun äitinsä osti yhteiselle kaverillemme & kaverilleni alkosta viiniä.

Eikö teille aikuisille ole tapahtunut sitä, että ei enää pidä jostain ruuasta, mistä aikaisemmin piti? Kyllä mulle vaan on, ja ihan sitenkin, että jostain ruuasta syö itsensä ulos, eli on ostanut usein (just koska siitä tykkää) ja sitten kyllästyy ja alkaa ällöttää.

Jokin ruoka maistuu alussa ihan ok, itselle tämmöinen oli ne Lidlin yrttimaistetut kanat, aluksi tykkäsin, että tosi hyvää, nykyään ne maistuu musta jotenkin kummallisilta ja vaikka miten paistan, tuntuvat lötköiltä.

Mies on jumalainen kokki, mutta viimeksi pyysin, että ei laittaisi enää mustapippuria ruokaan, kun tuntuu, että siinä ei sitten maistu mikään muu.

Olen pitänyt tätä ihan luonnollisena, jonain päivänä varmaan taas ne entiset herkkuruuatkin maistuu, niin on ennenkin käynyt.

Ja ilmeisesti muut ei harhaile kaupan käytävillä miettimässä, mitä ihmettä ostaisi, kun oikein mitään ei tee mieli...miksi tämä olisi lapsilla eri juttu. Se on totta, että on rajallista, miten paljon perheenä näitä voidaan toteuttaa, siis että ostettava on jotain, mutta miksi ei lapsia kuunneltaisi niinkuin me aikuiset kuuntelemme itseämme.

Makuaisti kehittyy ja muuttuu iän myötä. On monia ruokia, joista en lapsena pitänyt, mutta nyt pidän. On myös sellaisia ruokia, joista pidin lapsena, mutta nyt en voi sietää. Ja onpa sellaisiakin ruokia, joista pidin lapsena ja pidän edelleen. Tai ruokia, joista en pitänyt lapsena ja en tykkää edelleenkään.

Sipulin maku on mielestäni hyvä, mutta rakenne kypsänä tökkii. Kypsentämättömänä kyllä syön, samoin käytän jauheena ruoissa. Tällä lähinnä haluan sanoa, että lapsella ei välttämättä ole allergiaa tai nirsoutta, vaan vaikka ihan kuin aikuisilla, syntyy mieltymyksiä tietynlaiseen rakenteeseen ruoan suhteen. Jos lapsi alkaa kieltäytyä jostain tietystä, ei välttämättä ole kyse makumieltymyksistä, vaan se ruoan rakenne voi myös olla syynä. Minä räin suustani jo pikkulapsena keitettyä porkkanaa, mutta sose ja kypsentämätönkin porkkana, heti kun oli hampaat, millä purra, meni hienosti alas. Sama homma kävi monen muunkin ruoka-aineen kanssa, hedelmien ja kasvisten lähinnä, joita oli soseissa minulle vauvana syötetty, eli maku on edelleen ok, mutta uusi koostumus ei edes pikkulapsena enää toiminut suussa. 

Jos lapsella on paljon erilaisia ruoka-aineita, joita ei syö, eikä mitään allergiaa ole todettu, niin nirsous on hyvin helppo diagnosoida: Anna lapselle jotain tosi hyvää syötävää. Pieniruokainen ja syömiseen ennakkoluuloisesti suhtautuva välttelee vähän kaikkea, myös herkkuja. Nirsolle lapselle makeat herkut kelpaavat.

Joskus tuntuu ettei olisi ollenkaan pahitteeksi, jos vähän nirsoutta jäisikin.

Aikuisina olemme 2/3 väestöstä ylipainoisia..

Vierailija kirjoitti:

Joskus tuntuu ettei olisi ollenkaan pahitteeksi, jos vähän nirsoutta jäisikin.

Aikuisina olemme 2/3 väestöstä ylipainoisia..

Usein se nirsous kohdistuu siihen terveellisempään ruokaan, mutta epäterveellinen uppoaa. Esim. parsakaali ei maistu, mutta hampurilaiset kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisit kuinka täydellinen vanhempi, söisit odotus- ja imetysaikana vain ehdottoman terveellistä ruokaa ja laittaisit lapsellesi alusta pitäen itse monipuoliset pöperöt ja maistattaisit aivan kaikkea, se nirsoiluvaihe voi vaan silti tulla.

Aina yhtä hauskaa kun joku 1-vuotiaan vanhempi kehuu omaa erinomaisuuttaan kun oma lapsi syö kaikkea, sormiruokapalstoilla näitä riittää. En kuulu niihin ihmisiin jotka sanoo että "odotapas vain", mutta näitten kohdalla kyllä hiljaa mielessäni sitä mietin.

Jep. Näin kävi minulle. Lapsi söi huippuhyvin kaksivuotiaaksi minkä tietysti oletin johtuvan meidän erinomaisista kasvatustaidoista. Nirsoilu alkoi täysin yllättäen. Lapsi oli kotihoidossa joten ei oppinut sitä edes muilta lapsilta. Lopulta auttoi vain aika. Nyt 10-vuotiaana syö jo ihan hyvin.

Mun lapsi tuli pienenä hoidosta  kotiin ja ilmoitti olevansa tästä edespäin kasvissyöjä. Hän on nyt 26v, ja ikänsä tosiaan ollut kasvissyöjä.

Mun lapsista on myös tällä menolla kasvamassa kasvissyöjiä, kumpikaan ei tykkää lihasta. Tosin eivät syö myöskään monia kasvisproteiinilähteitä kuten sieniä tai palkokasveja. Kasviksilla, pastalla/riisillä/perunalla/leivällä ja maitotuotteilla eläisivät jos saisivat päättää.

Kenellekään ei voi tunkea väkisin ruokaa suuhun ja hakata niin kauan että hän sen nielaisee, joten puheet siitä kuka päättää mitäkin on vähän entisaikaisia, juuri noita mitä moni kauhulla muistelee, että jos ei ole halunnut syödä, niin vanhemmat ovat lyöneet ja nipistelleet niin kauan että on syöty.

Kuinka moni on oikeasti valmis tuollaiseen väkivaltaan oman lapsensa kohdalla? Ja saako sitä harjoittaa myös hoitopaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetelkaa sen sipulin pilkkominen oikein. Mitä enemmän sitä sipulia " hakkaa" eli sen puukon kanssa yritää sohia sitö pienemmäksi sitä kitkerämmän makuista siitä tulee.

Minä olen äidin mukaan jyrsinyt pienenä kokonaisia sipuleita kaapista, kumminkin minusta tuli sipulin inhoaja vähän myöhemmin. No äidin paistamat sipulirenkaat olivat syötäviä, mutta kaikki muu sipuli oli yök.

Makumaailma kehittyy jo sikiövaiheessa lapsiveden kautta eli äidin odotusajan syömisilläkin on merkitystä.

Eli nykylapset eivät tule koskaan pitämään näistä koska äiti ei saa syödä niitä raskauden aikana:

Maksaruoat, kuten maksapihvit ja -laatikko

Raaka kala ja kuumentamattomat äyriäiset, sushi mukaan luettuna

Raaka tai punertavaksi jätetty liha

Pesemättömät tai huonosti pestyt tuoreet vihannekset sekä juurekset

Ulkomaiset kiehauttamattomat marjat

Pastöroimaton maito ja maitotuotteet, kuten pastöroimattomasta maidosta tehty tuorejuusto

Hauki kaikilla tavoilla valmistettuna

Korvasienet – älä syö edes useasti ryöpättynä

Pellavan, pinjan, hampun, seesamin, kurpitsan, unikon ja auringonkukan siemenet

Kaikenlaiset yrttijuomat, kuten rooibos-teet, yli kolmen desin kahviannokset päivässä sekä alkoholi

Inkivääri ja merilevä

Lakritsi ja salmiakki

Mun esikoinen söi pienenä aivan mitä tahansa. Voimakkaita makuja jne.

Mutta niin vain tuli vaihe kun söi vain tasan kahta ruokaa vuorotellen.

Nyt on jo aikuinen ja syö taas normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

No sanoppa se. Tykkään itse sipulista ruuassa ja aina olen sitä käyttänyt. Lapsen ruuat tein itse, monipuolisesti oli kasviksia ja kaikkea alusta saakka. Silti saan melkein päivittäin kuulla valitusta ruokapöydässä, että taasko on ruuassa sipulia... Huoh...

Tää sipulikammo taitaa olla opittu juttu, niin monella se on. Olen tavannut jopa aikuisia, jotka eivät voi syödä ruokaa jossa on sipulia. Uskomatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus tuntuu ettei olisi ollenkaan pahitteeksi, jos vähän nirsoutta jäisikin.

Aikuisina olemme 2/3 väestöstä ylipainoisia..

Usein se nirsous kohdistuu siihen terveellisempään ruokaan, mutta epäterveellinen uppoaa. Esim. parsakaali ei maistu, mutta hampurilaiset kyllä.

Juuri näin. Puoliso ja tämän lapsi nirsoilevat, mutta ovat silti ylipainoisia, koska kaikki herkut ja muu pasha maistuvat kyllä sen kunnon ruoankin edestä. Minä taas syön oikeaa ruokaa isojakin annoksia, mutta jätän herkut ja ylimääräiset minimiin. Tadaa, olen normaalipainoinen. Aika vaikea konsepti. 

Minä olen lasteni kanssa tehnyt niin, että olen kiittänyt ja kehunut kun he ovat maistaneet jotain sellaista mikä ensin epäilytti.

Joskus tällaisesta on tullut myöhemmin koko perheen arkiruokaa (esimerkkinä vaikka gnocchit mitkä epäilytti kuopusta pitkään), ja joistain olen todennut että ok, ei tästä oikein tykännyt kukaan (tästä esimerkkinä lampaan liha, kokeiltu vaikka missä muodossa enkä tykkää itsekään. Turhaan siis tehdä).

Terveyssyistä olen lisännyt meidän ruokavalioon soijarouheen, pavut, linssit ja erilaiset vegeruoat. Näistä tulee sanomista, mutta sitten keskustellaan sukurasitteista, terveellisyydestä ja ruokien hinnoista.

Meillä on ollut helppoa ruokien kanssa, kun kellään ei ole tullut allergioita eikä kukaan ole ollut erityisen valikoiva. Mutta on minustakin haastavaa se, että en haluaisi millään pakottaa lasta syömään jotain mitä hän on maistanut useamman kerran, mutta ei vain saa alas. Koulussa näitä harvoja ruokia on tullut eteen. Olen sanonut että ota sitä ruokaa vähän ja maista taas, ja muuten täytä lautanen salaatilla. On toiminut.

Ps. Tuosta sipulista. Mitä haittaa siinä on, että siitä ei pidä? Minäkään en pidä sipulista sellaisenaan, enkä lisää sitä mihinkään raakana. Tykkään paistettuna ja paahdettuna ja keitoissa ja ties missä. Vähän tylsää, että ihmiset ei tavallaan osaa joustaa yhtään omista näkemyksistään: toinen ihminen on automaattisesti nirso jos ei pidä jostain.

So what?

Vierailija kirjoitti:

Ps. Tuosta sipulista. Mitä haittaa siinä on, että siitä ei pidä? Minäkään en pidä sipulista sellaisenaan, enkä lisää sitä mihinkään raakana. Tykkään paistettuna ja paahdettuna ja keitoissa ja ties missä. Vähän tylsää, että ihmiset ei tavallaan osaa joustaa yhtään omista näkemyksistään: toinen ihminen on automaattisesti nirso jos ei pidä jostain.

So what?

Miksi piti kirjoittaa "so what" englanniksi? Oliko jotenkin hienompaa?

Asiaan: jos ihmisellä on paljon määrittelemättömiä, mielivaltaisen oloisia rajoituksia syömisensä suhteen, niin silloin tämä on nirso. Ei koske pelkästään sipulia, vaan useimmilla sipulia karttavilla noita on kyllä paljon muitakin, lähtien ihan pelkästä ruoan koostumuksesta. Ihan mikä tahansa syy kyllä löytyy olla syömättä jotain, ja se on nirsoilua. Sellaisen ihmisen tulisi ostaa ja valmistaa ruokansa itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ps. Tuosta sipulista. Mitä haittaa siinä on, että siitä ei pidä? Minäkään en pidä sipulista sellaisenaan, enkä lisää sitä mihinkään raakana. Tykkään paistettuna ja paahdettuna ja keitoissa ja ties missä. Vähän tylsää, että ihmiset ei tavallaan osaa joustaa yhtään omista näkemyksistään: toinen ihminen on automaattisesti nirso jos ei pidä jostain.

So what?

Miksi piti kirjoittaa "so what" englanniksi? Oliko jotenkin hienompaa?

Asiaan: jos ihmisellä on paljon määrittelemättömiä, mielivaltaisen oloisia rajoituksia syömisensä suhteen, niin silloin tämä on nirso. Ei koske pelkästään sipulia, vaan useimmilla sipulia karttavilla noita on kyllä paljon muitakin, lähtien ihan pelkästä ruoan koostumuksesta. Ihan mikä tahansa syy kyllä löytyy olla syömättä jotain, ja se on nirsoilua. Sellaisen ihmisen tulisi ostaa ja valmistaa ruokansa itse. 

Ei. Nirsous on jo melkolailla menneisyyteen kuuluva termi jota käytettiin ennen ihmisestä omien mielihalujen perusteella, eli ei mikään tieteellinen termi. 

Nykyään aistiyliherkkyyksiä ymmärretään, eikä nirsoutta ole tässä mielessä olemassa. Nirso voi oikeastaana olla vain lapsi joka on kasvatettu niin että mitään ei tarvitse  yhtään tehdä jos ei halua. 

Oman kokemuksen mukaan makuaisti muuttuu. Itse en lapsena tykännyt monesta asiasta, joita sitten jossain vaiheessa aloin syödä, ihan vapaaehtoisesti. Vielä kypsässä keski-iässäkin olen yhtäkkiä huomannut, että esim. voimakkaat juustot sopivatkin suuhun, vaikka eivät todellakaan ole sitä aiemmin tehneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ps. Tuosta sipulista. Mitä haittaa siinä on, että siitä ei pidä? Minäkään en pidä sipulista sellaisenaan, enkä lisää sitä mihinkään raakana. Tykkään paistettuna ja paahdettuna ja keitoissa ja ties missä. Vähän tylsää, että ihmiset ei tavallaan osaa joustaa yhtään omista näkemyksistään: toinen ihminen on automaattisesti nirso jos ei pidä jostain.

So what?

Miksi piti kirjoittaa "so what" englanniksi? Oliko jotenkin hienompaa?

Asiaan: jos ihmisellä on paljon määrittelemättömiä, mielivaltaisen oloisia rajoituksia syömisensä suhteen, niin silloin tämä on nirso. Ei koske pelkästään sipulia, vaan useimmilla sipulia karttavilla noita on kyllä paljon muitakin, lähtien ihan pelkästä ruoan koostumuksesta. Ihan mikä tahansa syy kyllä löytyy olla syömättä jotain, ja se on nirsoilua. Sellaisen ihmisen tulisi ostaa ja valmistaa ruokansa itse. 

Olen kaksikielinen, en tajunnut että so what ärsyttäisi ketään.

Itse en pidä raa'an sipulin mausta. Ananasta ja kiiviä välttelen (ellei ananas ole kuivattu). Samoin aivan kovimmilla pakkasilla vältän kypsentämättömän tomaatin syömistä. Osaatko yhtään miettiä miksi, vai leimaatko nirsoksi aikuiseksi?

Minusta on epäkohteliasta kasvotusten alkaa tivata ihmisiltä miksi he eivät jotain syö, tai alkaa taivastella toisten inhokkeja/suosikkeja. On myös epäkohteliasta pyöritellä silmiä tai ylipäätään kommentoida toisten syömisiä.

Netissä voidaan tästä toki keskustella ja esittää kysymyksiä puolin ja toisin.