Lue keskustelun säännöt.
Miksi sairaaloissa on nyt kiire? Mitä siellä tapahtuu?
21.03.2020 |
En halua vähätellä yhdenkään hoitajan työtä tällä hetkellä, mutta ihan konkreettisesti mietin, miten se työmäärä on nyt niin älytön, ettei edes vapaita voi pitää. Jos todettuja tartuntoja on tällä hetkellä se nelisensataa, mitä työtehtäviä nämä tuovat tullessaan? Eikö suurin osa kuitenkin määrätä vain kotiin eristykseen? Voisiko joku tietävämpi kertoa, kun en näistä mitään tiedä?
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Minun ystävättärelle todettiin kasvain aivoissa. Pahanlaatuinen ? Odottaa aikaa jatkotutkimuksiin ja leikkaukseen.
Itse odotan lääkärin soittoa labrakokeisiin ja ohutsuoli - tutkimukseen. Olen suolisairas, labrakokeet määrittelevät lääkkeet ja niiden annostukset. Ohutsuolitutkimus tehdään 3 kertaa vuodessa, varaudutaan rikosten mahdollisuuteen. Jos näin ei menetellä, olen pika pikaa taas osastolla ja pahimmassa tapauksessa leikkurissa.
Nuorin poikamme on nyt vuoden sairastanut sydänpussin tulehdusta. Flunssan jälkiseuraus.
Maanantaina taas rasituskoe ja kun tilanne on vain pahentunut niin jotain toimenpiteitä on tulossa. Nuori, jääkiekkoa ja urheilua harrastava, ennen rautaisessa fyysisessä kunnossa oleva poikamme, joka nyt haukkoo henkeä, on voimaton olotila, harmaa kasvoiltaan ja vähän väliä sydänosastolla. Toivottavasti nyt tehdään jotain olotilaa helpottavaa.
”rikosten ” = tukoksen,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jos koskaan jos lopetettais hoitohenkilökunnan dissaus.
Mitoitukset olivat kestämättömiä jo ennen epidemiaa.
Itse olen kauhuissani helsinkiläisenä lähitulevaisuudenkuvasta. Olen harkinnut jopa ostaa halvan kuivanmaanmummonmökin ja vaihtaa asuinpaikkaa ja virallista kotikaupunkia toistaiseksi
En minä ainakaan dissaa hoitohenkilökuntaa. Ainoa, joka tässä nyt dissaa, on tuo häiriintynyt Zinkkis, jonka puheista ei kenenkään tarvitse välittää. Hän on aina tuollainen.
Minä dissaan tässä huonoa ohjausta ihan organisaatiotasolla. Minusta on ihan järkyttävää, että hoitajan arvokas osaaminen ja työpanos menee siihen, että hän takkuaa jonkun ajanvarausjärjestelmän kanssa, kun sen voisi ihan hyvin hoitaa joku muukin. Tällä hetkellä itketään, kun ei hoitajia saada töihin, mutta samaan aikaan on työttömänä esimerkiksi useita tapahtumanjärjestäjiä, joilta ihan varmasti hoituisi myös ajanvarausjärjestelmän käyttöönotto.
ap
Sairaaloissa toimitaan moniammatillisina tiimeinä ja tuossa yhteisössä pitää osata toimia oikein. Ei auta, että osaa teknisesti käyttää jotakin järjestelmää, jos ei tiedä miten esim. hoitopolku etenee ja mikä ohittaa kiireellisyydessä minkäkin asian.
Juu, ehkä se ei nyt tässä kiireessä auta, jos asiat hoidetaan nyt tietyllä tavalla, mutta onko tosiaan mahdotonta esimerkiksi ymmärtää se hoitopolku ja kiireellisyydet sellaisella samankaltaisella perehdytyksellä kuin hoitajillekin työhön tullessa annetaan. Vai opetetaanko nämä kaikki koulussa niin hyvin, ettei niitä enää töihin mennessä tarvitse miettiä? Itse ajattelen lähinnä, että minua kiehtoisi sairaala työympäristönä, kun siellä kuitenkin työtä riittää ihan varmasti, mutta ei minusta ole mitään verikokeita ottamaan tai keskustelemaan syöpäpotilaan omaisten kanssa. Jonkun siellä pitää kuitenkin niitä kirjeitä ja laskuja lähetellä ja työvuorolistojakin laatia, mutta eikö sellainen tosiaan onnistu kuin sellaiselta, joka kykenee paikkaamaan ihmisen katkenneen jalan?
ap
Ei se sairaanhoitaja opi paikkaamaan katkennutta jalkaa koulussa vaan töissä/työharjottelussa. Kouluissa annetaan valmiudet työssäoppimiseen ja syvennetään sitä oman alan ammattiosaamista. Koska sairaaloissa toimitaan moniammatillisesti niin jokaisella tulisi olla sama arvo- ja tietopohja.
Sairaalasihteerin työtä usein aliarvioidaan, mutta tosiasiassa he ovat niitä joiden pitää tietää ns kaikesta kaikein. Tavallinen sairaanhoitaja osastolla työskentelee esim. juuri sisätautien polilla ja taitaa tämän osa-alueen. Mutta sairaalasihteeri hoitaa monien osastojen asioita ja hänen täytyy tietää miten mikäkin osa-alue ja sairaalan käyttämät potilastietojärjestelmät toimivat.
Mutta eivätkö nämäkin ole kaikki sellaisia asioita, jotka opitaan siellä töissä eikä koulun penkillä. Miksi näiden asioiden oppimiseen pitää olla kykenevä ja halukas tekemään myös sitä katkenneen jalan paikkaamista tai tipan laittamista? Miksei riitä vain organisaation tuntemus käytännön oppimisen kautta, kuten hoitajillekin se kai tulee? Minäkin teen tällä hetkellä erään erityisalan laskutusta, varastovalvontaa ja ajanvarausta, vaikka en itse alasta tiedä hölkäsen pöläystä. Ihan hyvin saan pidettyä saldot, myyntisaamiset ja aikataulut kurissa, vaikkei minulla ole sitä samaa ammattiosaamista kuin niillä varsinaisilla tekijöillä.
Meidän työssä on kuitenkin kyse potilasturvallisuudesta eikä mistään varastonvalvonnasta.
Niin, siinä varsinaisessa hoitotyössä. Mutta minä tarkoitankin niitä oheistoimintoja, kuten laskutusta, työvuorosuunnittelua ja vaikka lääketilauksia, logistiikkaa jne. Ihan vastaavia tehtäviä olisi sairaalassakin käsittääkseni, vaikkei potilasturvallisuuden kanssa ole missään tekemisissä. En minä niihin potilasturvallisuutta vaativiin tehtäviin olekaan pyrkimässä.
ap
Osastolla on yleensä osastosihteeri, joka on yhdenlainen sydän. Hän laatii leikkauslistat (kiireellisyyden mukaan ja esim. puhtausjärjestyksen mukaan - puhtaimmat leikkaukset ensin ja infektoituneet päivän lopuksi), lähettää kutsut potilaille, vaihtaa tarvittaessa aikoja ja vastaa moneen potilaan tekemään kysymykseen, järjestää tarvittaessa taksikuljetukset ja -laput, laittaa laskut polikäynneistä jne.
Sori nyt, mutta tosiaankin tunnut olevan ulkona hoitotyöstä. Sairaaloissa on oma apteekki, ja apteekit tilaavat muutenkin joka päivä tuotteita. Tavaroita pitää olla tarpeeksi, kierron riittävä, varauduttava monenlaisiin poikkeus- ja hätätilanteisiin ja kaikki pitää tehdä vielä mahdollisimman edullisesti ja tehokkaasti. Tämä kai on hirvittävän oleellista touhua potilasturvallisuuden kannalta, ja ihmiset opiskelevat yliopistossa proviisoriksi kyetäkseen selviytymään näistä hommista. Ajatus, että joku voisi kadulta tulla sijaistamaan, on aika hilpeä.
Tottakai olen pihalla hoitotyöstä, en ole mitään muuta väittänytkään. Onko kysymysten esittäminenkin nyt jo kiellettyä? Siksi aloituksen teinkin, että ymmärtäisin, mitä kaikkea siellä tapahtuu.
Eikö sairaaloilla ole siis vielä minkäänlaista automaatiota noissa tilausjärjestelmissä, joiden avulla pystytään ennakoimaan kiertoa? Ja miksi pitää olla joku kemianteollisuuden asiantuntija? Eikö riitä, että tietää, millaista lääkettä missäkin tilanteessa tarvitaan ja mitä on saatavilla ja mitkä ovat korvaavat valmisteet. Eihän ruokakaupassakaan tarvitse olla huippukokki ymmärtääkseen tuotteiden menekkiä.
Ja edelleenkään ei ole tarkoitus dissata kenenkään osaamista, mutta en vain ymmärrä, miksi lääkkeiden varastonhallinta vaatisi sen, että tiedän tarkalleen, miten kunkin lääkeaineen annostukset vaikuttaa minkäkinlaisella potilaalla. Jos joku kaltaiseni maallikolle tämän pystyy selittämään, olisin kiitollinen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jos koskaan jos lopetettais hoitohenkilökunnan dissaus.
Mitoitukset olivat kestämättömiä jo ennen epidemiaa.
Itse olen kauhuissani helsinkiläisenä lähitulevaisuudenkuvasta. Olen harkinnut jopa ostaa halvan kuivanmaanmummonmökin ja vaihtaa asuinpaikkaa ja virallista kotikaupunkia toistaiseksi
En minä ainakaan dissaa hoitohenkilökuntaa. Ainoa, joka tässä nyt dissaa, on tuo häiriintynyt Zinkkis, jonka puheista ei kenenkään tarvitse välittää. Hän on aina tuollainen.
Minä dissaan tässä huonoa ohjausta ihan organisaatiotasolla. Minusta on ihan järkyttävää, että hoitajan arvokas osaaminen ja työpanos menee siihen, että hän takkuaa jonkun ajanvarausjärjestelmän kanssa, kun sen voisi ihan hyvin hoitaa joku muukin. Tällä hetkellä itketään, kun ei hoitajia saada töihin, mutta samaan aikaan on työttömänä esimerkiksi useita tapahtumanjärjestäjiä, joilta ihan varmasti hoituisi myös ajanvarausjärjestelmän käyttöönotto.
ap
Sairaaloissa toimitaan moniammatillisina tiimeinä ja tuossa yhteisössä pitää osata toimia oikein. Ei auta, että osaa teknisesti käyttää jotakin järjestelmää, jos ei tiedä miten esim. hoitopolku etenee ja mikä ohittaa kiireellisyydessä minkäkin asian.
Juu, ehkä se ei nyt tässä kiireessä auta, jos asiat hoidetaan nyt tietyllä tavalla, mutta onko tosiaan mahdotonta esimerkiksi ymmärtää se hoitopolku ja kiireellisyydet sellaisella samankaltaisella perehdytyksellä kuin hoitajillekin työhön tullessa annetaan. Vai opetetaanko nämä kaikki koulussa niin hyvin, ettei niitä enää töihin mennessä tarvitse miettiä? Itse ajattelen lähinnä, että minua kiehtoisi sairaala työympäristönä, kun siellä kuitenkin työtä riittää ihan varmasti, mutta ei minusta ole mitään verikokeita ottamaan tai keskustelemaan syöpäpotilaan omaisten kanssa. Jonkun siellä pitää kuitenkin niitä kirjeitä ja laskuja lähetellä ja työvuorolistojakin laatia, mutta eikö sellainen tosiaan onnistu kuin sellaiselta, joka kykenee paikkaamaan ihmisen katkenneen jalan?
ap
Ei se sairaanhoitaja opi paikkaamaan katkennutta jalkaa koulussa vaan töissä/työharjottelussa. Kouluissa annetaan valmiudet työssäoppimiseen ja syvennetään sitä oman alan ammattiosaamista. Koska sairaaloissa toimitaan moniammatillisesti niin jokaisella tulisi olla sama arvo- ja tietopohja.
Sairaalasihteerin työtä usein aliarvioidaan, mutta tosiasiassa he ovat niitä joiden pitää tietää ns kaikesta kaikein. Tavallinen sairaanhoitaja osastolla työskentelee esim. juuri sisätautien polilla ja taitaa tämän osa-alueen. Mutta sairaalasihteeri hoitaa monien osastojen asioita ja hänen täytyy tietää miten mikäkin osa-alue ja sairaalan käyttämät potilastietojärjestelmät toimivat.
Mutta eivätkö nämäkin ole kaikki sellaisia asioita, jotka opitaan siellä töissä eikä koulun penkillä. Miksi näiden asioiden oppimiseen pitää olla kykenevä ja halukas tekemään myös sitä katkenneen jalan paikkaamista tai tipan laittamista? Miksei riitä vain organisaation tuntemus käytännön oppimisen kautta, kuten hoitajillekin se kai tulee? Minäkin teen tällä hetkellä erään erityisalan laskutusta, varastovalvontaa ja ajanvarausta, vaikka en itse alasta tiedä hölkäsen pöläystä. Ihan hyvin saan pidettyä saldot, myyntisaamiset ja aikataulut kurissa, vaikkei minulla ole sitä samaa ammattiosaamista kuin niillä varsinaisilla tekijöillä.
Meidän työssä on kuitenkin kyse potilasturvallisuudesta eikä mistään varastonvalvonnasta.
Niin, siinä varsinaisessa hoitotyössä. Mutta minä tarkoitankin niitä oheistoimintoja, kuten laskutusta, työvuorosuunnittelua ja vaikka lääketilauksia, logistiikkaa jne. Ihan vastaavia tehtäviä olisi sairaalassakin käsittääkseni, vaikkei potilasturvallisuuden kanssa ole missään tekemisissä. En minä niihin potilasturvallisuutta vaativiin tehtäviin olekaan pyrkimässä.
ap
Mitä ihmettä? Lääketilaukset on potilasturvallisuuden kulmakivi. Jätän keskustelun tähän kun ei mene perille niin ei mene. Otetaan vaan juu tapahtumatuottajia tekemään sairaaloihin lääketilaukset!
Ymmärrän, että lääkejakelu on potilasturvallisuuden kulmakivi, mutta en ole tiennyt, että myös tilaukset voivat vaarantaa potilasturvallisuuden. Voitko kertoa, mitkä kohdat siinä ovat kriittisiä ja miten usein niitä vaaranpaikkoja voi tulla. Eikö siellä nyt aika pitkälti samoilta luotettavilta toimittajilta niitä samoja lääkkeitä tilata? Maalaisjärki sanoo, ettei pelkkä tilaaminen vielä kenenkään henkeä vaaranna, vaan vaara syntyy vasta siinä, kun lääkkeitä jaetaan potilaille.
Ihan oikeasti, mistä sinä kuvittelet, että ummikko voisi tietää tällaisia asioita. Taivastelet vain minun tyhmyyttäni, mutta et yhtään valota asiaa.
ap
Lääketilauksessa on tarkasti tiedettävä mitä lääkettä tilaa ja kuinka paljon niitä tulee tilata. Varastot säilyttää lääkkeitä on rajalliset. Ei voi tilata hurjia määriä jotakin lääkettä jota ei tulla tarvitsemaan. Säilytystilojen lusäksi kyse on myös kustannuksista.
Kun jonkun lääkkeen kohdalla varasto näyttää nollaa eli että lääkettä ei ole saatavissa pitää tietää miten toimitaan. Usein joudutaan potilas kohtaisesti neuvottelemaan siitä onko lääke välttämätön tai voiko sen vaihtaa johonkin toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jos koskaan jos lopetettais hoitohenkilökunnan dissaus.
Mitoitukset olivat kestämättömiä jo ennen epidemiaa.
Itse olen kauhuissani helsinkiläisenä lähitulevaisuudenkuvasta. Olen harkinnut jopa ostaa halvan kuivanmaanmummonmökin ja vaihtaa asuinpaikkaa ja virallista kotikaupunkia toistaiseksi
En minä ainakaan dissaa hoitohenkilökuntaa. Ainoa, joka tässä nyt dissaa, on tuo häiriintynyt Zinkkis, jonka puheista ei kenenkään tarvitse välittää. Hän on aina tuollainen.
Minä dissaan tässä huonoa ohjausta ihan organisaatiotasolla. Minusta on ihan järkyttävää, että hoitajan arvokas osaaminen ja työpanos menee siihen, että hän takkuaa jonkun ajanvarausjärjestelmän kanssa, kun sen voisi ihan hyvin hoitaa joku muukin. Tällä hetkellä itketään, kun ei hoitajia saada töihin, mutta samaan aikaan on työttömänä esimerkiksi useita tapahtumanjärjestäjiä, joilta ihan varmasti hoituisi myös ajanvarausjärjestelmän käyttöönotto.
ap
Sairaaloissa toimitaan moniammatillisina tiimeinä ja tuossa yhteisössä pitää osata toimia oikein. Ei auta, että osaa teknisesti käyttää jotakin järjestelmää, jos ei tiedä miten esim. hoitopolku etenee ja mikä ohittaa kiireellisyydessä minkäkin asian.
Juu, ehkä se ei nyt tässä kiireessä auta, jos asiat hoidetaan nyt tietyllä tavalla, mutta onko tosiaan mahdotonta esimerkiksi ymmärtää se hoitopolku ja kiireellisyydet sellaisella samankaltaisella perehdytyksellä kuin hoitajillekin työhön tullessa annetaan. Vai opetetaanko nämä kaikki koulussa niin hyvin, ettei niitä enää töihin mennessä tarvitse miettiä? Itse ajattelen lähinnä, että minua kiehtoisi sairaala työympäristönä, kun siellä kuitenkin työtä riittää ihan varmasti, mutta ei minusta ole mitään verikokeita ottamaan tai keskustelemaan syöpäpotilaan omaisten kanssa. Jonkun siellä pitää kuitenkin niitä kirjeitä ja laskuja lähetellä ja työvuorolistojakin laatia, mutta eikö sellainen tosiaan onnistu kuin sellaiselta, joka kykenee paikkaamaan ihmisen katkenneen jalan?
ap
Ei se sairaanhoitaja opi paikkaamaan katkennutta jalkaa koulussa vaan töissä/työharjottelussa. Kouluissa annetaan valmiudet työssäoppimiseen ja syvennetään sitä oman alan ammattiosaamista. Koska sairaaloissa toimitaan moniammatillisesti niin jokaisella tulisi olla sama arvo- ja tietopohja.
Sairaalasihteerin työtä usein aliarvioidaan, mutta tosiasiassa he ovat niitä joiden pitää tietää ns kaikesta kaikein. Tavallinen sairaanhoitaja osastolla työskentelee esim. juuri sisätautien polilla ja taitaa tämän osa-alueen. Mutta sairaalasihteeri hoitaa monien osastojen asioita ja hänen täytyy tietää miten mikäkin osa-alue ja sairaalan käyttämät potilastietojärjestelmät toimivat.
Mutta eivätkö nämäkin ole kaikki sellaisia asioita, jotka opitaan siellä töissä eikä koulun penkillä. Miksi näiden asioiden oppimiseen pitää olla kykenevä ja halukas tekemään myös sitä katkenneen jalan paikkaamista tai tipan laittamista? Miksei riitä vain organisaation tuntemus käytännön oppimisen kautta, kuten hoitajillekin se kai tulee? Minäkin teen tällä hetkellä erään erityisalan laskutusta, varastovalvontaa ja ajanvarausta, vaikka en itse alasta tiedä hölkäsen pöläystä. Ihan hyvin saan pidettyä saldot, myyntisaamiset ja aikataulut kurissa, vaikkei minulla ole sitä samaa ammattiosaamista kuin niillä varsinaisilla tekijöillä.
Meidän työssä on kuitenkin kyse potilasturvallisuudesta eikä mistään varastonvalvonnasta.
Niin, siinä varsinaisessa hoitotyössä. Mutta minä tarkoitankin niitä oheistoimintoja, kuten laskutusta, työvuorosuunnittelua ja vaikka lääketilauksia, logistiikkaa jne. Ihan vastaavia tehtäviä olisi sairaalassakin käsittääkseni, vaikkei potilasturvallisuuden kanssa ole missään tekemisissä. En minä niihin potilasturvallisuutta vaativiin tehtäviin olekaan pyrkimässä.
ap
Osastolla on yleensä osastosihteeri, joka on yhdenlainen sydän. Hän laatii leikkauslistat (kiireellisyyden mukaan ja esim. puhtausjärjestyksen mukaan - puhtaimmat leikkaukset ensin ja infektoituneet päivän lopuksi), lähettää kutsut potilaille, vaihtaa tarvittaessa aikoja ja vastaa moneen potilaan tekemään kysymykseen, järjestää tarvittaessa taksikuljetukset ja -laput, laittaa laskut polikäynneistä jne.
Sori nyt, mutta tosiaankin tunnut olevan ulkona hoitotyöstä. Sairaaloissa on oma apteekki, ja apteekit tilaavat muutenkin joka päivä tuotteita. Tavaroita pitää olla tarpeeksi, kierron riittävä, varauduttava monenlaisiin poikkeus- ja hätätilanteisiin ja kaikki pitää tehdä vielä mahdollisimman edullisesti ja tehokkaasti. Tämä kai on hirvittävän oleellista touhua potilasturvallisuuden kannalta, ja ihmiset opiskelevat yliopistossa proviisoriksi kyetäkseen selviytymään näistä hommista. Ajatus, että joku voisi kadulta tulla sijaistamaan, on aika hilpeä.
Tottakai olen pihalla hoitotyöstä, en ole mitään muuta väittänytkään. Onko kysymysten esittäminenkin nyt jo kiellettyä? Siksi aloituksen teinkin, että ymmärtäisin, mitä kaikkea siellä tapahtuu.
Eikö sairaaloilla ole siis vielä minkäänlaista automaatiota noissa tilausjärjestelmissä, joiden avulla pystytään ennakoimaan kiertoa? Ja miksi pitää olla joku kemianteollisuuden asiantuntija? Eikö riitä, että tietää, millaista lääkettä missäkin tilanteessa tarvitaan ja mitä on saatavilla ja mitkä ovat korvaavat valmisteet. Eihän ruokakaupassakaan tarvitse olla huippukokki ymmärtääkseen tuotteiden menekkiä.
Ja edelleenkään ei ole tarkoitus dissata kenenkään osaamista, mutta en vain ymmärrä, miksi lääkkeiden varastonhallinta vaatisi sen, että tiedän tarkalleen, miten kunkin lääkeaineen annostukset vaikuttaa minkäkinlaisella potilaalla. Jos joku kaltaiseni maallikolle tämän pystyy selittämään, olisin kiitollinen.
ap
Oletko AS-piirteinen? Kaikella kunnioituksella mutta tuntuu aika vahvasti jankkaukselta nämä jutut.
Totta kai on automaatiota. Asiantuntemusta tarvitaan vaikkapa esimerkissä, jossa potilaalle tilataan uusia syöpälääkkeitä. Hänelle annettaisiin mieluiten lääkkeitä a ja b, kuitenkin saatavilla näistä on tällä viikolla vain a. Lääkettä b korvataan joskus lääkkeillä c, d tai e. Nyt pitäisi suunnitella yhteistyössä lääkärin kanssa potilaan lääkitys ja tilata ne nopeasti ja kustannustehokkaasti. Lääkkeet a, b ja e säilyvät avattuina 14 vuorokautta, muut 7 vrk. Kaikkien lääkkeiden yhden potilaan viikon käyttöannoksen hinta on välillä 3000 - 10 000 euroa. Lisäksi polilla hoidetaan 14-21 muutakin syöpäpotilasta vastaavantyyppisellä lääkehoidolla.
Tehtävä: suunnittele ja tilaa lääkkeet niin, että kaikkea on eikä mikään lopu kesken (vaarantaa välittömästi potilaan hoidon onnistumisen) eikä mitään mene hukkaan ja hinnan on oltava annetuissa rajoissa.
Olen töissä ison kaupungin vuodeosastolla. Noihin yllämainituihin pointteihin lisäisin että meidän tavalliseen vuodeosastoon lisättiin nyt 5 potilaspaikkaa (aiemmin 26 vuodenaikaa, nyt 31) koska akuutimpia osastoja tyhjennetään ylähengitystieoireisia varten. 0 lisähoitajaa per vuoro. Olen tämän vuoden alusta saanut tasan yhden kerran kaksi vapaapäivää putkeen = niin suuret puutokset miehityksessä jo valmiiksi että olen vapaaehtoisesti lupautunut tekemään joka viikko ylimääräisen työpäivän. Tämän lisäksi olen jo nyt ennen koronahässäkkää tehnyt usein aamu-ilta yhdistelmän akuutin resurssipuutoksen vuoksi = 14h 30 min siis putkeen. Jotkut meistä tekevät myös ilta-yö yhdistelmän akuutin resurssipulan vuoksi = 18h työvuoro. Maksimissaan olen tehnyt 12 päivää putkeen töitä ilman vapaita: huom ennen koronaa!
Ja kuten mainitsin, olen näihin itse vapaaehtoisesti lupautunut. Saanhan ylitöistä myös korvauksen. Olen tottunut tähän niin kuin muutkin osastomme hoitajat. Potilaat on silti hoidettava jopa kun työntekijöitä on alle minimiresurssin. Mutta nyt 5 potilasta lisää osastolla ja 0 hoitajaa lisää/vuoro..... lisäksi hoitajia poissa kipeänä...
Ja keväällä vuodeosastoilla riehuu influenssat ja norot. Kaikki jotka suostuvat, rokotetaan influenssaa vastaan. Suojavarusteita kuluu tehottomia määriä silti. Hyvän hygienian vuoksi olemme saaneet pidettyä norotartunnat tänä vuonna pieninä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jos koskaan jos lopetettais hoitohenkilökunnan dissaus.
Mitoitukset olivat kestämättömiä jo ennen epidemiaa.
Itse olen kauhuissani helsinkiläisenä lähitulevaisuudenkuvasta. Olen harkinnut jopa ostaa halvan kuivanmaanmummonmökin ja vaihtaa asuinpaikkaa ja virallista kotikaupunkia toistaiseksi
En minä ainakaan dissaa hoitohenkilökuntaa. Ainoa, joka tässä nyt dissaa, on tuo häiriintynyt Zinkkis, jonka puheista ei kenenkään tarvitse välittää. Hän on aina tuollainen.
Minä dissaan tässä huonoa ohjausta ihan organisaatiotasolla. Minusta on ihan järkyttävää, että hoitajan arvokas osaaminen ja työpanos menee siihen, että hän takkuaa jonkun ajanvarausjärjestelmän kanssa, kun sen voisi ihan hyvin hoitaa joku muukin. Tällä hetkellä itketään, kun ei hoitajia saada töihin, mutta samaan aikaan on työttömänä esimerkiksi useita tapahtumanjärjestäjiä, joilta ihan varmasti hoituisi myös ajanvarausjärjestelmän käyttöönotto.
ap
Sairaaloissa toimitaan moniammatillisina tiimeinä ja tuossa yhteisössä pitää osata toimia oikein. Ei auta, että osaa teknisesti käyttää jotakin järjestelmää, jos ei tiedä miten esim. hoitopolku etenee ja mikä ohittaa kiireellisyydessä minkäkin asian.
Juu, ehkä se ei nyt tässä kiireessä auta, jos asiat hoidetaan nyt tietyllä tavalla, mutta onko tosiaan mahdotonta esimerkiksi ymmärtää se hoitopolku ja kiireellisyydet sellaisella samankaltaisella perehdytyksellä kuin hoitajillekin työhön tullessa annetaan. Vai opetetaanko nämä kaikki koulussa niin hyvin, ettei niitä enää töihin mennessä tarvitse miettiä? Itse ajattelen lähinnä, että minua kiehtoisi sairaala työympäristönä, kun siellä kuitenkin työtä riittää ihan varmasti, mutta ei minusta ole mitään verikokeita ottamaan tai keskustelemaan syöpäpotilaan omaisten kanssa. Jonkun siellä pitää kuitenkin niitä kirjeitä ja laskuja lähetellä ja työvuorolistojakin laatia, mutta eikö sellainen tosiaan onnistu kuin sellaiselta, joka kykenee paikkaamaan ihmisen katkenneen jalan?
ap
Ei se sairaanhoitaja opi paikkaamaan katkennutta jalkaa koulussa vaan töissä/työharjottelussa. Kouluissa annetaan valmiudet työssäoppimiseen ja syvennetään sitä oman alan ammattiosaamista. Koska sairaaloissa toimitaan moniammatillisesti niin jokaisella tulisi olla sama arvo- ja tietopohja.
Sairaalasihteerin työtä usein aliarvioidaan, mutta tosiasiassa he ovat niitä joiden pitää tietää ns kaikesta kaikein. Tavallinen sairaanhoitaja osastolla työskentelee esim. juuri sisätautien polilla ja taitaa tämän osa-alueen. Mutta sairaalasihteeri hoitaa monien osastojen asioita ja hänen täytyy tietää miten mikäkin osa-alue ja sairaalan käyttämät potilastietojärjestelmät toimivat.
Mutta eivätkö nämäkin ole kaikki sellaisia asioita, jotka opitaan siellä töissä eikä koulun penkillä. Miksi näiden asioiden oppimiseen pitää olla kykenevä ja halukas tekemään myös sitä katkenneen jalan paikkaamista tai tipan laittamista? Miksei riitä vain organisaation tuntemus käytännön oppimisen kautta, kuten hoitajillekin se kai tulee? Minäkin teen tällä hetkellä erään erityisalan laskutusta, varastovalvontaa ja ajanvarausta, vaikka en itse alasta tiedä hölkäsen pöläystä. Ihan hyvin saan pidettyä saldot, myyntisaamiset ja aikataulut kurissa, vaikkei minulla ole sitä samaa ammattiosaamista kuin niillä varsinaisilla tekijöillä.
Meidän työssä on kuitenkin kyse potilasturvallisuudesta eikä mistään varastonvalvonnasta.
Niin, siinä varsinaisessa hoitotyössä. Mutta minä tarkoitankin niitä oheistoimintoja, kuten laskutusta, työvuorosuunnittelua ja vaikka lääketilauksia, logistiikkaa jne. Ihan vastaavia tehtäviä olisi sairaalassakin käsittääkseni, vaikkei potilasturvallisuuden kanssa ole missään tekemisissä. En minä niihin potilasturvallisuutta vaativiin tehtäviin olekaan pyrkimässä.
ap
Osastolla on yleensä osastosihteeri, joka on yhdenlainen sydän. Hän laatii leikkauslistat (kiireellisyyden mukaan ja esim. puhtausjärjestyksen mukaan - puhtaimmat leikkaukset ensin ja infektoituneet päivän lopuksi), lähettää kutsut potilaille, vaihtaa tarvittaessa aikoja ja vastaa moneen potilaan tekemään kysymykseen, järjestää tarvittaessa taksikuljetukset ja -laput, laittaa laskut polikäynneistä jne.
Sori nyt, mutta tosiaankin tunnut olevan ulkona hoitotyöstä. Sairaaloissa on oma apteekki, ja apteekit tilaavat muutenkin joka päivä tuotteita. Tavaroita pitää olla tarpeeksi, kierron riittävä, varauduttava monenlaisiin poikkeus- ja hätätilanteisiin ja kaikki pitää tehdä vielä mahdollisimman edullisesti ja tehokkaasti. Tämä kai on hirvittävän oleellista touhua potilasturvallisuuden kannalta, ja ihmiset opiskelevat yliopistossa proviisoriksi kyetäkseen selviytymään näistä hommista. Ajatus, että joku voisi kadulta tulla sijaistamaan, on aika hilpeä.
Tottakai olen pihalla hoitotyöstä, en ole mitään muuta väittänytkään. Onko kysymysten esittäminenkin nyt jo kiellettyä? Siksi aloituksen teinkin, että ymmärtäisin, mitä kaikkea siellä tapahtuu.
Eikö sairaaloilla ole siis vielä minkäänlaista automaatiota noissa tilausjärjestelmissä, joiden avulla pystytään ennakoimaan kiertoa? Ja miksi pitää olla joku kemianteollisuuden asiantuntija? Eikö riitä, että tietää, millaista lääkettä missäkin tilanteessa tarvitaan ja mitä on saatavilla ja mitkä ovat korvaavat valmisteet. Eihän ruokakaupassakaan tarvitse olla huippukokki ymmärtääkseen tuotteiden menekkiä.
Ja edelleenkään ei ole tarkoitus dissata kenenkään osaamista, mutta en vain ymmärrä, miksi lääkkeiden varastonhallinta vaatisi sen, että tiedän tarkalleen, miten kunkin lääkeaineen annostukset vaikuttaa minkäkinlaisella potilaalla. Jos joku kaltaiseni maallikolle tämän pystyy selittämään, olisin kiitollinen.
ap
Kaupassa kenenkään turvallisuutta ei vaarannu siitä että makaroni loppuu täytyy vaan ostaa sen tilalle esim. perunaa. Kun joku verenpainelääke loppuu ei sitä voida korvata aina toisella lääkkeellä tai korvaamiseen liittyy ainakin turvallisuusriskejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jos koskaan jos lopetettais hoitohenkilökunnan dissaus.
Mitoitukset olivat kestämättömiä jo ennen epidemiaa.
Itse olen kauhuissani helsinkiläisenä lähitulevaisuudenkuvasta. Olen harkinnut jopa ostaa halvan kuivanmaanmummonmökin ja vaihtaa asuinpaikkaa ja virallista kotikaupunkia toistaiseksi
En minä ainakaan dissaa hoitohenkilökuntaa. Ainoa, joka tässä nyt dissaa, on tuo häiriintynyt Zinkkis, jonka puheista ei kenenkään tarvitse välittää. Hän on aina tuollainen.
Minä dissaan tässä huonoa ohjausta ihan organisaatiotasolla. Minusta on ihan järkyttävää, että hoitajan arvokas osaaminen ja työpanos menee siihen, että hän takkuaa jonkun ajanvarausjärjestelmän kanssa, kun sen voisi ihan hyvin hoitaa joku muukin. Tällä hetkellä itketään, kun ei hoitajia saada töihin, mutta samaan aikaan on työttömänä esimerkiksi useita tapahtumanjärjestäjiä, joilta ihan varmasti hoituisi myös ajanvarausjärjestelmän käyttöönotto.
ap
Sairaaloissa toimitaan moniammatillisina tiimeinä ja tuossa yhteisössä pitää osata toimia oikein. Ei auta, että osaa teknisesti käyttää jotakin järjestelmää, jos ei tiedä miten esim. hoitopolku etenee ja mikä ohittaa kiireellisyydessä minkäkin asian.
Juu, ehkä se ei nyt tässä kiireessä auta, jos asiat hoidetaan nyt tietyllä tavalla, mutta onko tosiaan mahdotonta esimerkiksi ymmärtää se hoitopolku ja kiireellisyydet sellaisella samankaltaisella perehdytyksellä kuin hoitajillekin työhön tullessa annetaan. Vai opetetaanko nämä kaikki koulussa niin hyvin, ettei niitä enää töihin mennessä tarvitse miettiä? Itse ajattelen lähinnä, että minua kiehtoisi sairaala työympäristönä, kun siellä kuitenkin työtä riittää ihan varmasti, mutta ei minusta ole mitään verikokeita ottamaan tai keskustelemaan syöpäpotilaan omaisten kanssa. Jonkun siellä pitää kuitenkin niitä kirjeitä ja laskuja lähetellä ja työvuorolistojakin laatia, mutta eikö sellainen tosiaan onnistu kuin sellaiselta, joka kykenee paikkaamaan ihmisen katkenneen jalan?
ap
Ei se sairaanhoitaja opi paikkaamaan katkennutta jalkaa koulussa vaan töissä/työharjottelussa. Kouluissa annetaan valmiudet työssäoppimiseen ja syvennetään sitä oman alan ammattiosaamista. Koska sairaaloissa toimitaan moniammatillisesti niin jokaisella tulisi olla sama arvo- ja tietopohja.
Sairaalasihteerin työtä usein aliarvioidaan, mutta tosiasiassa he ovat niitä joiden pitää tietää ns kaikesta kaikein. Tavallinen sairaanhoitaja osastolla työskentelee esim. juuri sisätautien polilla ja taitaa tämän osa-alueen. Mutta sairaalasihteeri hoitaa monien osastojen asioita ja hänen täytyy tietää miten mikäkin osa-alue ja sairaalan käyttämät potilastietojärjestelmät toimivat.
Mutta eivätkö nämäkin ole kaikki sellaisia asioita, jotka opitaan siellä töissä eikä koulun penkillä. Miksi näiden asioiden oppimiseen pitää olla kykenevä ja halukas tekemään myös sitä katkenneen jalan paikkaamista tai tipan laittamista? Miksei riitä vain organisaation tuntemus käytännön oppimisen kautta, kuten hoitajillekin se kai tulee? Minäkin teen tällä hetkellä erään erityisalan laskutusta, varastovalvontaa ja ajanvarausta, vaikka en itse alasta tiedä hölkäsen pöläystä. Ihan hyvin saan pidettyä saldot, myyntisaamiset ja aikataulut kurissa, vaikkei minulla ole sitä samaa ammattiosaamista kuin niillä varsinaisilla tekijöillä.
Meidän työssä on kuitenkin kyse potilasturvallisuudesta eikä mistään varastonvalvonnasta.
Niin, siinä varsinaisessa hoitotyössä. Mutta minä tarkoitankin niitä oheistoimintoja, kuten laskutusta, työvuorosuunnittelua ja vaikka lääketilauksia, logistiikkaa jne. Ihan vastaavia tehtäviä olisi sairaalassakin käsittääkseni, vaikkei potilasturvallisuuden kanssa ole missään tekemisissä. En minä niihin potilasturvallisuutta vaativiin tehtäviin olekaan pyrkimässä.
ap
Mitä ihmettä? Lääketilaukset on potilasturvallisuuden kulmakivi. Jätän keskustelun tähän kun ei mene perille niin ei mene. Otetaan vaan juu tapahtumatuottajia tekemään sairaaloihin lääketilaukset!
Ymmärrän, että lääkejakelu on potilasturvallisuuden kulmakivi, mutta en ole tiennyt, että myös tilaukset voivat vaarantaa potilasturvallisuuden. Voitko kertoa, mitkä kohdat siinä ovat kriittisiä ja miten usein niitä vaaranpaikkoja voi tulla. Eikö siellä nyt aika pitkälti samoilta luotettavilta toimittajilta niitä samoja lääkkeitä tilata? Maalaisjärki sanoo, ettei pelkkä tilaaminen vielä kenenkään henkeä vaaranna, vaan vaara syntyy vasta siinä, kun lääkkeitä jaetaan potilaille.
Ihan oikeasti, mistä sinä kuvittelet, että ummikko voisi tietää tällaisia asioita. Taivastelet vain minun tyhmyyttäni, mutta et yhtään valota asiaa.
ap
Lääketilauksessa on tarkasti tiedettävä mitä lääkettä tilaa ja kuinka paljon niitä tulee tilata. Varastot säilyttää lääkkeitä on rajalliset. Ei voi tilata hurjia määriä jotakin lääkettä jota ei tulla tarvitsemaan. Säilytystilojen lusäksi kyse on myös kustannuksista.
Kun jonkun lääkkeen kohdalla varasto näyttää nollaa eli että lääkettä ei ole saatavissa pitää tietää miten toimitaan. Usein joudutaan potilas kohtaisesti neuvottelemaan siitä onko lääke välttämätön tai voiko sen vaihtaa johonkin toiseen.
Niin eihän tuohon tietysti ihan tuosta noin vain kuka tahansa pystyisi, mutta onko tuota varten tosiaan oltava proviisorin koulutus. Miten tuo eroaa esimerkiksi ruokakaupasta, jossa myös tilauksia pitää suunnitella ja pyrkiä välttämään hävikkiä? Eikö esimerkiksi niistä korvaavista lääkkeistä ole helposti saatavaa tietoa ja tapahtuuko tätä usein, että pitää tilata lääkettä yksittäiselle potilaalle ilman lääkärin konsultointia?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylityönarkomaani kirjoitti:
Olen töissä ison kaupungin vuodeosastolla. Noihin yllämainituihin pointteihin lisäisin että meidän tavalliseen vuodeosastoon lisättiin nyt 5 potilaspaikkaa (aiemmin 26 vuodenaikaa, nyt 31) koska akuutimpia osastoja tyhjennetään ylähengitystieoireisia varten. 0 lisähoitajaa per vuoro. Olen tämän vuoden alusta saanut tasan yhden kerran kaksi vapaapäivää putkeen = niin suuret puutokset miehityksessä jo valmiiksi että olen vapaaehtoisesti lupautunut tekemään joka viikko ylimääräisen työpäivän. Tämän lisäksi olen jo nyt ennen koronahässäkkää tehnyt usein aamu-ilta yhdistelmän akuutin resurssipuutoksen vuoksi = 14h 30 min siis putkeen. Jotkut meistä tekevät myös ilta-yö yhdistelmän akuutin resurssipulan vuoksi = 18h työvuoro. Maksimissaan olen tehnyt 12 päivää putkeen töitä ilman vapaita: huom ennen koronaa!
Ja kuten mainitsin, olen näihin itse vapaaehtoisesti lupautunut. Saanhan ylitöistä myös korvauksen. Olen tottunut tähän niin kuin muutkin osastomme hoitajat. Potilaat on silti hoidettava jopa kun työntekijöitä on alle minimiresurssin. Mutta nyt 5 potilasta lisää osastolla ja 0 hoitajaa lisää/vuoro..... lisäksi hoitajia poissa kipeänä...
Ja keväällä vuodeosastoilla riehuu influenssat ja norot. Kaikki jotka suostuvat, rokotetaan influenssaa vastaan. Suojavarusteita kuluu tehottomia määriä silti. Hyvän hygienian vuoksi olemme saaneet pidettyä norotartunnat tänä vuonna pieninä.
Siis tuhottomia, ei tehottomia. Ja vuodepaikkaa, ei vuodenaikaa :D Kännykän ennakoiva.
Yksi asia tuli myös mieleen. Nyt kun erikoissairaanhoidosta vyöryy potilasmassoja perusvuodeosastoille, joudumme myös kotiuttamaan/siirtämään pitkäaikaishoivalle kiireellisellä aikataululla potilaita jotta meidän vuodepaikkoja vapautuu akuuteille potilaille. Tämäkin kiireellisyys kuormittaa. Lääkärit joutuvat päättämään keiden kuntoutus ja sairaalatason hoito päätetään ja työnnetään oman onnen nojaan hoivalle johon ei näillä näkymin saa edes fysio- tms terapeutit mennä jatkamaan kuntoutusta vierailukiellon vuoksi...
Ei jumalat, että joku aikuinen voi olla pihalla. Terveisiä täältä erkois.sair.hoidon röntgenhoitajalta joka on paljon päivystänyt pk-seudulla. Haaveet kiehtovasta työympäiristosta voisi haihtua kun tulisi apupariksi Helsingin viikoloppua katsomaan. Koulussa saa perustiedot. Pari vuotta on oltava kaikessa ahkera ja kouluttautua, jos aikoo jatkossa olla vastuussa klinikoiden päivystyksestä. Vaikea on ymmärtää, että lääkärtikin ovat erikoistuneet pitkälle omalla sarallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon aikaa sairaalassa menee tyhmien ihmisten vaatimusten ja kysymysten hoitamiseen. Media lietsonut kamalaa pelkoa ja hullut perheenäidit soittelevat ties mistä pikkuasioista sairaalaan, KOSKA HEILLÄ ON OIKEUS!!!
Ylityönarkomaani kirjoitti:
Ylityönarkomaani kirjoitti:
Olen töissä ison kaupungin vuodeosastolla. Noihin yllämainituihin pointteihin lisäisin että meidän tavalliseen vuodeosastoon lisättiin nyt 5 potilaspaikkaa (aiemmin 26 vuodenaikaa, nyt 31) koska akuutimpia osastoja tyhjennetään ylähengitystieoireisia varten. 0 lisähoitajaa per vuoro. Olen tämän vuoden alusta saanut tasan yhden kerran kaksi vapaapäivää putkeen = niin suuret puutokset miehityksessä jo valmiiksi että olen vapaaehtoisesti lupautunut tekemään joka viikko ylimääräisen työpäivän. Tämän lisäksi olen jo nyt ennen koronahässäkkää tehnyt usein aamu-ilta yhdistelmän akuutin resurssipuutoksen vuoksi = 14h 30 min siis putkeen. Jotkut meistä tekevät myös ilta-yö yhdistelmän akuutin resurssipulan vuoksi = 18h työvuoro. Maksimissaan olen tehnyt 12 päivää putkeen töitä ilman vapaita: huom ennen koronaa!
Ja kuten mainitsin, olen näihin itse vapaaehtoisesti lupautunut. Saanhan ylitöistä myös korvauksen. Olen tottunut tähän niin kuin muutkin osastomme hoitajat. Potilaat on silti hoidettava jopa kun työntekijöitä on alle minimiresurssin. Mutta nyt 5 potilasta lisää osastolla ja 0 hoitajaa lisää/vuoro..... lisäksi hoitajia poissa kipeänä...
Ja keväällä vuodeosastoilla riehuu influenssat ja norot. Kaikki jotka suostuvat, rokotetaan influenssaa vastaan. Suojavarusteita kuluu tehottomia määriä silti. Hyvän hygienian vuoksi olemme saaneet pidettyä norotartunnat tänä vuonna pieninä.Siis tuhottomia, ei tehottomia. Ja vuodepaikkaa, ei vuodenaikaa :D Kännykän ennakoiva.
Yksi asia tuli myös mieleen. Nyt kun erikoissairaanhoidosta vyöryy potilasmassoja perusvuodeosastoille, joudumme myös kotiuttamaan/siirtämään pitkäaikaishoivalle kiireellisellä aikataululla potilaita jotta meidän vuodepaikkoja vapautuu akuuteille potilaille. Tämäkin kiireellisyys kuormittaa. Lääkärit joutuvat päättämään keiden kuntoutus ja sairaalatason hoito päätetään ja työnnetään oman onnen nojaan hoivalle johon ei näillä näkymin saa edes fysio- tms terapeutit mennä jatkamaan kuntoutusta vierailukiellon vuoksi...
Mä mietinkin, mikä taho ottaa massan vastaan, hoiva vai kotihoito. Jonnekin se siirtoketju päättyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, mä kirjoitin toiseen ketjuun sairaalahuoltajan arjesta. Viisi päivää, joista kolmena kahdella tai kolmella osastolla ja eilen illalla mielenkiintoinen soittorumba edetakaisin, kun yrität selvitellä, minä päivänä olit sillä osastolla, jossa on tapahtunut altistus. (Ohi meni.) Itse et enää muista päiviä tai paikkoja ja esimies ei ole tiennyt enää pitkään aikaan, sillä on myös osastoja, joissa ei ole vuorossa ketään. Silloin raavitaan jostakin joku vähäksi aikaa jakamaan potilasruoat ja tiskaamaan tiskit. Sairaalahygienia on vitsi. Kuulostaa turvalliselta, eikö? Tätä tämä on, eikä olla edes HUSissa tunaroimassa.
Ja nämäkin kuulostavat taas sellaisilta asioilta, jotka voisi joku ei-hoitaja tehdä. Miksi näissä soittorumbissa, työvuoroselvittelyissä, tiskeissä ja potilasruokien jakamisessa on pakko olla hoitajan koulutus, en ymmärrä.
Yleensä laitoshuoltaja jakaa ruuan ja sairaanhoitaja valvoo, että ei mene vääriä ruokia. Laitoshuoltajalla on myös tieto potilaiden erikoisruokavalioista ja leikkauksista jotka vaikuttaa ruuan laatuun ja koostumukseen, mutta yleensä on yksi sairaanhoitaja valvomassa. Eli tuplasti valvotaan. Käytännössä kuitenkin monesti on useampia hoitajia ruuan jaossa ihan siksi kun niillä ei ole mitään tekemistä sillä hetkellä.
Itse vastustan osastoilla kiertämistä. Tätä kuitenkin tehdään monissa sairaaloissa, koska johdolla on mielikuva, että sitten työ ei ole tylsää. Se on suuri menetys osastolle, koska osaava laitoshuoltaja joka tuntee osastonsa kaikki toimintatavat ja rytmin, pystyy keventämään hoitajien työtaakkaa ja ennakoimaan. Meillä kun on tapana paitsi opetella hoitajiemme toimintatavat, jotta osaamme seurata heidän epähygieenisiä tapojaan ja siivota perässä, niin myös potilastyyppien tunnistaminen helpottaa työtä ja tehostaa sitä.
Laitoshuoltaja on osastojen näkymätön yleismies ja nainen joka pitää koneen kunnossa niin että pyörät pyörii jouheasti.
Valitettavasti, ja nyt sanon rumasti, niin tämä akkojen tapa harjoittaa työtään sillä perusteella että mikä on kivaa ja voivoi, kun niitä tunteita on meillä kaikilla niin paljon, ja annetaan sen määrittää kaikki tekeminen. Tehdään sen vuoksi asiat paitsi päin helvettiä, niin todella vaikeiksi ja rasittaviksi, sekä suorittaminen varsin mahdottomaksi, niin valitettavasti tätä on kaikkialla. Siksi mikään ei toimi.
Osastot kiinni. Niihin omat työntekijät ja työn kiertäminen poikki. Varsinkin kun on epidemia aika. Se lisäksi vain uuvuttaa tekijänsä eikä tuo mitään positiivista lisäarvoa työhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jos koskaan jos lopetettais hoitohenkilökunnan dissaus.
Mitoitukset olivat kestämättömiä jo ennen epidemiaa.
Itse olen kauhuissani helsinkiläisenä lähitulevaisuudenkuvasta. Olen harkinnut jopa ostaa halvan kuivanmaanmummonmökin ja vaihtaa asuinpaikkaa ja virallista kotikaupunkia toistaiseksi
En minä ainakaan dissaa hoitohenkilökuntaa. Ainoa, joka tässä nyt dissaa, on tuo häiriintynyt Zinkkis, jonka puheista ei kenenkään tarvitse välittää. Hän on aina tuollainen.
Minä dissaan tässä huonoa ohjausta ihan organisaatiotasolla. Minusta on ihan järkyttävää, että hoitajan arvokas osaaminen ja työpanos menee siihen, että hän takkuaa jonkun ajanvarausjärjestelmän kanssa, kun sen voisi ihan hyvin hoitaa joku muukin. Tällä hetkellä itketään, kun ei hoitajia saada töihin, mutta samaan aikaan on työttömänä esimerkiksi useita tapahtumanjärjestäjiä, joilta ihan varmasti hoituisi myös ajanvarausjärjestelmän käyttöönotto.
ap
Sairaaloissa toimitaan moniammatillisina tiimeinä ja tuossa yhteisössä pitää osata toimia oikein. Ei auta, että osaa teknisesti käyttää jotakin järjestelmää, jos ei tiedä miten esim. hoitopolku etenee ja mikä ohittaa kiireellisyydessä minkäkin asian.
Juu, ehkä se ei nyt tässä kiireessä auta, jos asiat hoidetaan nyt tietyllä tavalla, mutta onko tosiaan mahdotonta esimerkiksi ymmärtää se hoitopolku ja kiireellisyydet sellaisella samankaltaisella perehdytyksellä kuin hoitajillekin työhön tullessa annetaan. Vai opetetaanko nämä kaikki koulussa niin hyvin, ettei niitä enää töihin mennessä tarvitse miettiä? Itse ajattelen lähinnä, että minua kiehtoisi sairaala työympäristönä, kun siellä kuitenkin työtä riittää ihan varmasti, mutta ei minusta ole mitään verikokeita ottamaan tai keskustelemaan syöpäpotilaan omaisten kanssa. Jonkun siellä pitää kuitenkin niitä kirjeitä ja laskuja lähetellä ja työvuorolistojakin laatia, mutta eikö sellainen tosiaan onnistu kuin sellaiselta, joka kykenee paikkaamaan ihmisen katkenneen jalan?
ap
Ei se sairaanhoitaja opi paikkaamaan katkennutta jalkaa koulussa vaan töissä/työharjottelussa. Kouluissa annetaan valmiudet työssäoppimiseen ja syvennetään sitä oman alan ammattiosaamista. Koska sairaaloissa toimitaan moniammatillisesti niin jokaisella tulisi olla sama arvo- ja tietopohja.
Sairaalasihteerin työtä usein aliarvioidaan, mutta tosiasiassa he ovat niitä joiden pitää tietää ns kaikesta kaikein. Tavallinen sairaanhoitaja osastolla työskentelee esim. juuri sisätautien polilla ja taitaa tämän osa-alueen. Mutta sairaalasihteeri hoitaa monien osastojen asioita ja hänen täytyy tietää miten mikäkin osa-alue ja sairaalan käyttämät potilastietojärjestelmät toimivat.
Mutta eivätkö nämäkin ole kaikki sellaisia asioita, jotka opitaan siellä töissä eikä koulun penkillä. Miksi näiden asioiden oppimiseen pitää olla kykenevä ja halukas tekemään myös sitä katkenneen jalan paikkaamista tai tipan laittamista? Miksei riitä vain organisaation tuntemus käytännön oppimisen kautta, kuten hoitajillekin se kai tulee? Minäkin teen tällä hetkellä erään erityisalan laskutusta, varastovalvontaa ja ajanvarausta, vaikka en itse alasta tiedä hölkäsen pöläystä. Ihan hyvin saan pidettyä saldot, myyntisaamiset ja aikataulut kurissa, vaikkei minulla ole sitä samaa ammattiosaamista kuin niillä varsinaisilla tekijöillä.
Meidän työssä on kuitenkin kyse potilasturvallisuudesta eikä mistään varastonvalvonnasta.
Niin, siinä varsinaisessa hoitotyössä. Mutta minä tarkoitankin niitä oheistoimintoja, kuten laskutusta, työvuorosuunnittelua ja vaikka lääketilauksia, logistiikkaa jne. Ihan vastaavia tehtäviä olisi sairaalassakin käsittääkseni, vaikkei potilasturvallisuuden kanssa ole missään tekemisissä. En minä niihin potilasturvallisuutta vaativiin tehtäviin olekaan pyrkimässä.
ap
Mitä ihmettä? Lääketilaukset on potilasturvallisuuden kulmakivi. Jätän keskustelun tähän kun ei mene perille niin ei mene. Otetaan vaan juu tapahtumatuottajia tekemään sairaaloihin lääketilaukset!
Ymmärrän, että lääkejakelu on potilasturvallisuuden kulmakivi, mutta en ole tiennyt, että myös tilaukset voivat vaarantaa potilasturvallisuuden. Voitko kertoa, mitkä kohdat siinä ovat kriittisiä ja miten usein niitä vaaranpaikkoja voi tulla. Eikö siellä nyt aika pitkälti samoilta luotettavilta toimittajilta niitä samoja lääkkeitä tilata? Maalaisjärki sanoo, ettei pelkkä tilaaminen vielä kenenkään henkeä vaaranna, vaan vaara syntyy vasta siinä, kun lääkkeitä jaetaan potilaille.
Ihan oikeasti, mistä sinä kuvittelet, että ummikko voisi tietää tällaisia asioita. Taivastelet vain minun tyhmyyttäni, mutta et yhtään valota asiaa.
ap
Lääketilauksessa on tarkasti tiedettävä mitä lääkettä tilaa ja kuinka paljon niitä tulee tilata. Varastot säilyttää lääkkeitä on rajalliset. Ei voi tilata hurjia määriä jotakin lääkettä jota ei tulla tarvitsemaan. Säilytystilojen lusäksi kyse on myös kustannuksista.
Kun jonkun lääkkeen kohdalla varasto näyttää nollaa eli että lääkettä ei ole saatavissa pitää tietää miten toimitaan. Usein joudutaan potilas kohtaisesti neuvottelemaan siitä onko lääke välttämätön tai voiko sen vaihtaa johonkin toiseen.Niin eihän tuohon tietysti ihan tuosta noin vain kuka tahansa pystyisi, mutta onko tuota varten tosiaan oltava proviisorin koulutus. Miten tuo eroaa esimerkiksi ruokakaupasta, jossa myös tilauksia pitää suunnitella ja pyrkiä välttämään hävikkiä? Eikö esimerkiksi niistä korvaavista lääkkeistä ole helposti saatavaa tietoa ja tapahtuuko tätä usein, että pitää tilata lääkettä yksittäiselle potilaalle ilman lääkärin konsultointia?
Ap
Riippuu varmasti hyvin paljon paikasta missä toimitaan. Lähes päivittäin tai joka tilauksen yhteydessä niitä tilanteita tulee että joku lääke on loppu eikä rinnakkaisvalmistetta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jos koskaan jos lopetettais hoitohenkilökunnan dissaus.
Mitoitukset olivat kestämättömiä jo ennen epidemiaa.
Itse olen kauhuissani helsinkiläisenä lähitulevaisuudenkuvasta. Olen harkinnut jopa ostaa halvan kuivanmaanmummonmökin ja vaihtaa asuinpaikkaa ja virallista kotikaupunkia toistaiseksi
En minä ainakaan dissaa hoitohenkilökuntaa. Ainoa, joka tässä nyt dissaa, on tuo häiriintynyt Zinkkis, jonka puheista ei kenenkään tarvitse välittää. Hän on aina tuollainen.
Minä dissaan tässä huonoa ohjausta ihan organisaatiotasolla. Minusta on ihan järkyttävää, että hoitajan arvokas osaaminen ja työpanos menee siihen, että hän takkuaa jonkun ajanvarausjärjestelmän kanssa, kun sen voisi ihan hyvin hoitaa joku muukin. Tällä hetkellä itketään, kun ei hoitajia saada töihin, mutta samaan aikaan on työttömänä esimerkiksi useita tapahtumanjärjestäjiä, joilta ihan varmasti hoituisi myös ajanvarausjärjestelmän käyttöönotto.
ap
Sairaaloissa toimitaan moniammatillisina tiimeinä ja tuossa yhteisössä pitää osata toimia oikein. Ei auta, että osaa teknisesti käyttää jotakin järjestelmää, jos ei tiedä miten esim. hoitopolku etenee ja mikä ohittaa kiireellisyydessä minkäkin asian.
Juu, ehkä se ei nyt tässä kiireessä auta, jos asiat hoidetaan nyt tietyllä tavalla, mutta onko tosiaan mahdotonta esimerkiksi ymmärtää se hoitopolku ja kiireellisyydet sellaisella samankaltaisella perehdytyksellä kuin hoitajillekin työhön tullessa annetaan. Vai opetetaanko nämä kaikki koulussa niin hyvin, ettei niitä enää töihin mennessä tarvitse miettiä? Itse ajattelen lähinnä, että minua kiehtoisi sairaala työympäristönä, kun siellä kuitenkin työtä riittää ihan varmasti, mutta ei minusta ole mitään verikokeita ottamaan tai keskustelemaan syöpäpotilaan omaisten kanssa. Jonkun siellä pitää kuitenkin niitä kirjeitä ja laskuja lähetellä ja työvuorolistojakin laatia, mutta eikö sellainen tosiaan onnistu kuin sellaiselta, joka kykenee paikkaamaan ihmisen katkenneen jalan?
ap
Ei se sairaanhoitaja opi paikkaamaan katkennutta jalkaa koulussa vaan töissä/työharjottelussa. Kouluissa annetaan valmiudet työssäoppimiseen ja syvennetään sitä oman alan ammattiosaamista. Koska sairaaloissa toimitaan moniammatillisesti niin jokaisella tulisi olla sama arvo- ja tietopohja.
Sairaalasihteerin työtä usein aliarvioidaan, mutta tosiasiassa he ovat niitä joiden pitää tietää ns kaikesta kaikein. Tavallinen sairaanhoitaja osastolla työskentelee esim. juuri sisätautien polilla ja taitaa tämän osa-alueen. Mutta sairaalasihteeri hoitaa monien osastojen asioita ja hänen täytyy tietää miten mikäkin osa-alue ja sairaalan käyttämät potilastietojärjestelmät toimivat.
Mutta eivätkö nämäkin ole kaikki sellaisia asioita, jotka opitaan siellä töissä eikä koulun penkillä. Miksi näiden asioiden oppimiseen pitää olla kykenevä ja halukas tekemään myös sitä katkenneen jalan paikkaamista tai tipan laittamista? Miksei riitä vain organisaation tuntemus käytännön oppimisen kautta, kuten hoitajillekin se kai tulee? Minäkin teen tällä hetkellä erään erityisalan laskutusta, varastovalvontaa ja ajanvarausta, vaikka en itse alasta tiedä hölkäsen pöläystä. Ihan hyvin saan pidettyä saldot, myyntisaamiset ja aikataulut kurissa, vaikkei minulla ole sitä samaa ammattiosaamista kuin niillä varsinaisilla tekijöillä.
Meidän työssä on kuitenkin kyse potilasturvallisuudesta eikä mistään varastonvalvonnasta.
Niin, siinä varsinaisessa hoitotyössä. Mutta minä tarkoitankin niitä oheistoimintoja, kuten laskutusta, työvuorosuunnittelua ja vaikka lääketilauksia, logistiikkaa jne. Ihan vastaavia tehtäviä olisi sairaalassakin käsittääkseni, vaikkei potilasturvallisuuden kanssa ole missään tekemisissä. En minä niihin potilasturvallisuutta vaativiin tehtäviin olekaan pyrkimässä.
ap
Osastolla on yleensä osastosihteeri, joka on yhdenlainen sydän. Hän laatii leikkauslistat (kiireellisyyden mukaan ja esim. puhtausjärjestyksen mukaan - puhtaimmat leikkaukset ensin ja infektoituneet päivän lopuksi), lähettää kutsut potilaille, vaihtaa tarvittaessa aikoja ja vastaa moneen potilaan tekemään kysymykseen, järjestää tarvittaessa taksikuljetukset ja -laput, laittaa laskut polikäynneistä jne.
Sori nyt, mutta tosiaankin tunnut olevan ulkona hoitotyöstä. Sairaaloissa on oma apteekki, ja apteekit tilaavat muutenkin joka päivä tuotteita. Tavaroita pitää olla tarpeeksi, kierron riittävä, varauduttava monenlaisiin poikkeus- ja hätätilanteisiin ja kaikki pitää tehdä vielä mahdollisimman edullisesti ja tehokkaasti. Tämä kai on hirvittävän oleellista touhua potilasturvallisuuden kannalta, ja ihmiset opiskelevat yliopistossa proviisoriksi kyetäkseen selviytymään näistä hommista. Ajatus, että joku voisi kadulta tulla sijaistamaan, on aika hilpeä.
Tottakai olen pihalla hoitotyöstä, en ole mitään muuta väittänytkään. Onko kysymysten esittäminenkin nyt jo kiellettyä? Siksi aloituksen teinkin, että ymmärtäisin, mitä kaikkea siellä tapahtuu.
Eikö sairaaloilla ole siis vielä minkäänlaista automaatiota noissa tilausjärjestelmissä, joiden avulla pystytään ennakoimaan kiertoa? Ja miksi pitää olla joku kemianteollisuuden asiantuntija? Eikö riitä, että tietää, millaista lääkettä missäkin tilanteessa tarvitaan ja mitä on saatavilla ja mitkä ovat korvaavat valmisteet. Eihän ruokakaupassakaan tarvitse olla huippukokki ymmärtääkseen tuotteiden menekkiä.
Ja edelleenkään ei ole tarkoitus dissata kenenkään osaamista, mutta en vain ymmärrä, miksi lääkkeiden varastonhallinta vaatisi sen, että tiedän tarkalleen, miten kunkin lääkeaineen annostukset vaikuttaa minkäkinlaisella potilaalla. Jos joku kaltaiseni maallikolle tämän pystyy selittämään, olisin kiitollinen.
ap
Oletko AS-piirteinen? Kaikella kunnioituksella mutta tuntuu aika vahvasti jankkaukselta nämä jutut.
Totta kai on automaatiota. Asiantuntemusta tarvitaan vaikkapa esimerkissä, jossa potilaalle tilataan uusia syöpälääkkeitä. Hänelle annettaisiin mieluiten lääkkeitä a ja b, kuitenkin saatavilla näistä on tällä viikolla vain a. Lääkettä b korvataan joskus lääkkeillä c, d tai e. Nyt pitäisi suunnitella yhteistyössä lääkärin kanssa potilaan lääkitys ja tilata ne nopeasti ja kustannustehokkaasti. Lääkkeet a, b ja e säilyvät avattuina 14 vuorokautta, muut 7 vrk. Kaikkien lääkkeiden yhden potilaan viikon käyttöannoksen hinta on välillä 3000 - 10 000 euroa. Lisäksi polilla hoidetaan 14-21 muutakin syöpäpotilasta vastaavantyyppisellä lääkehoidolla.
Tehtävä: suunnittele ja tilaa lääkkeet niin, että kaikkea on eikä mikään lopu kesken (vaarantaa välittömästi potilaan hoidon onnistumisen) eikä mitään mene hukkaan ja hinnan on oltava annetuissa rajoissa.
Olen ehkä hieman as-piirteinen, mutta toivottavasti se ei poista oikeuttani ihmetellä ja ottaa selvää asioista. En ihan oikeasti tarkoita mitään pahaa.
Kiitos vastauksestasi. Tekisi mieli kysyä vielä muutama tarkentava kysymys, mutta ehkä on parempi lopettaa keskustelu tähän, koska näköjään kysymyksistäni vain loukkaannutaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, mä kirjoitin toiseen ketjuun sairaalahuoltajan arjesta. Viisi päivää, joista kolmena kahdella tai kolmella osastolla ja eilen illalla mielenkiintoinen soittorumba edetakaisin, kun yrität selvitellä, minä päivänä olit sillä osastolla, jossa on tapahtunut altistus. (Ohi meni.) Itse et enää muista päiviä tai paikkoja ja esimies ei ole tiennyt enää pitkään aikaan, sillä on myös osastoja, joissa ei ole vuorossa ketään. Silloin raavitaan jostakin joku vähäksi aikaa jakamaan potilasruoat ja tiskaamaan tiskit. Sairaalahygienia on vitsi. Kuulostaa turvalliselta, eikö? Tätä tämä on, eikä olla edes HUSissa tunaroimassa.
Ja nämäkin kuulostavat taas sellaisilta asioilta, jotka voisi joku ei-hoitaja tehdä. Miksi näissä soittorumbissa, työvuoroselvittelyissä, tiskeissä ja potilasruokien jakamisessa on pakko olla hoitajan koulutus, en ymmärrä.
Yleensä laitoshuoltaja jakaa ruuan ja sairaanhoitaja valvoo, että ei mene vääriä ruokia. Laitoshuoltajalla on myös tieto potilaiden erikoisruokavalioista ja leikkauksista jotka vaikuttaa ruuan laatuun ja koostumukseen, mutta yleensä on yksi sairaanhoitaja valvomassa. Eli tuplasti valvotaan. Käytännössä kuitenkin monesti on useampia hoitajia ruuan jaossa ihan siksi kun niillä ei ole mitään tekemistä sillä hetkellä.
Itse vastustan osastoilla kiertämistä. Tätä kuitenkin tehdään monissa sairaaloissa, koska johdolla on mielikuva, että sitten työ ei ole tylsää. Se on suuri menetys osastolle, koska osaava laitoshuoltaja joka tuntee osastonsa kaikki toimintatavat ja rytmin, pystyy keventämään hoitajien työtaakkaa ja ennakoimaan. Meillä kun on tapana paitsi opetella hoitajiemme toimintatavat, jotta osaamme seurata heidän epähygieenisiä tapojaan ja siivota perässä, niin myös potilastyyppien tunnistaminen helpottaa työtä ja tehostaa sitä.
Laitoshuoltaja on osastojen näkymätön yleismies ja nainen joka pitää koneen kunnossa niin että pyörät pyörii jouheasti.
Valitettavasti, ja nyt sanon rumasti, niin tämä akkojen tapa harjoittaa työtään sillä perusteella että mikä on kivaa ja voivoi, kun niitä tunteita on meillä kaikilla niin paljon, ja annetaan sen määrittää kaikki tekeminen. Tehdään sen vuoksi asiat paitsi päin helvettiä, niin todella vaikeiksi ja rasittaviksi, sekä suorittaminen varsin mahdottomaksi, niin valitettavasti tätä on kaikkialla. Siksi mikään ei toimi.
Osastot kiinni. Niihin omat työntekijät ja työn kiertäminen poikki. Varsinkin kun on epidemia aika. Se lisäksi vain uuvuttaa tekijänsä eikä tuo mitään positiivista lisäarvoa työhön.
Anteeksi, ei ole mitään tekemistä sillä hetkellä? Missä tilanne on vielä noin auvoinen? Siinä sairaalassa, jossa olen töissä, laikkarit jakavat ruoan keskenään, yksi lämpökärryssä (hajautettu ruoanjakelu: ruoka tulee peltisissä gn-vuoissa, annostellaan osastolla), yksi leipäkärryssä (leivät ja juomat) ja yksi tulee apuun toiselta osastolta, kantamaan tarjottimet potilaille. Hoitajat kyllä päivittävät ruokalistan, ja sen mukaan me tehdään sekä päivittäiset ateria- että tuotetilaukset. Olen sen vielä kriisittömän sairaanhoitopiirin laikkari, menossa irtisanoutumaan maanantaina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jos koskaan jos lopetettais hoitohenkilökunnan dissaus.
Mitoitukset olivat kestämättömiä jo ennen epidemiaa.
Itse olen kauhuissani helsinkiläisenä lähitulevaisuudenkuvasta. Olen harkinnut jopa ostaa halvan kuivanmaanmummonmökin ja vaihtaa asuinpaikkaa ja virallista kotikaupunkia toistaiseksi
En minä ainakaan dissaa hoitohenkilökuntaa. Ainoa, joka tässä nyt dissaa, on tuo häiriintynyt Zinkkis, jonka puheista ei kenenkään tarvitse välittää. Hän on aina tuollainen.
Minä dissaan tässä huonoa ohjausta ihan organisaatiotasolla. Minusta on ihan järkyttävää, että hoitajan arvokas osaaminen ja työpanos menee siihen, että hän takkuaa jonkun ajanvarausjärjestelmän kanssa, kun sen voisi ihan hyvin hoitaa joku muukin. Tällä hetkellä itketään, kun ei hoitajia saada töihin, mutta samaan aikaan on työttömänä esimerkiksi useita tapahtumanjärjestäjiä, joilta ihan varmasti hoituisi myös ajanvarausjärjestelmän käyttöönotto.
ap
Sairaaloissa toimitaan moniammatillisina tiimeinä ja tuossa yhteisössä pitää osata toimia oikein. Ei auta, että osaa teknisesti käyttää jotakin järjestelmää, jos ei tiedä miten esim. hoitopolku etenee ja mikä ohittaa kiireellisyydessä minkäkin asian.
Juu, ehkä se ei nyt tässä kiireessä auta, jos asiat hoidetaan nyt tietyllä tavalla, mutta onko tosiaan mahdotonta esimerkiksi ymmärtää se hoitopolku ja kiireellisyydet sellaisella samankaltaisella perehdytyksellä kuin hoitajillekin työhön tullessa annetaan. Vai opetetaanko nämä kaikki koulussa niin hyvin, ettei niitä enää töihin mennessä tarvitse miettiä? Itse ajattelen lähinnä, että minua kiehtoisi sairaala työympäristönä, kun siellä kuitenkin työtä riittää ihan varmasti, mutta ei minusta ole mitään verikokeita ottamaan tai keskustelemaan syöpäpotilaan omaisten kanssa. Jonkun siellä pitää kuitenkin niitä kirjeitä ja laskuja lähetellä ja työvuorolistojakin laatia, mutta eikö sellainen tosiaan onnistu kuin sellaiselta, joka kykenee paikkaamaan ihmisen katkenneen jalan?
ap
Ei se sairaanhoitaja opi paikkaamaan katkennutta jalkaa koulussa vaan töissä/työharjottelussa. Kouluissa annetaan valmiudet työssäoppimiseen ja syvennetään sitä oman alan ammattiosaamista. Koska sairaaloissa toimitaan moniammatillisesti niin jokaisella tulisi olla sama arvo- ja tietopohja.
Sairaalasihteerin työtä usein aliarvioidaan, mutta tosiasiassa he ovat niitä joiden pitää tietää ns kaikesta kaikein. Tavallinen sairaanhoitaja osastolla työskentelee esim. juuri sisätautien polilla ja taitaa tämän osa-alueen. Mutta sairaalasihteeri hoitaa monien osastojen asioita ja hänen täytyy tietää miten mikäkin osa-alue ja sairaalan käyttämät potilastietojärjestelmät toimivat.
Mutta eivätkö nämäkin ole kaikki sellaisia asioita, jotka opitaan siellä töissä eikä koulun penkillä. Miksi näiden asioiden oppimiseen pitää olla kykenevä ja halukas tekemään myös sitä katkenneen jalan paikkaamista tai tipan laittamista? Miksei riitä vain organisaation tuntemus käytännön oppimisen kautta, kuten hoitajillekin se kai tulee? Minäkin teen tällä hetkellä erään erityisalan laskutusta, varastovalvontaa ja ajanvarausta, vaikka en itse alasta tiedä hölkäsen pöläystä. Ihan hyvin saan pidettyä saldot, myyntisaamiset ja aikataulut kurissa, vaikkei minulla ole sitä samaa ammattiosaamista kuin niillä varsinaisilla tekijöillä.
Meidän työssä on kuitenkin kyse potilasturvallisuudesta eikä mistään varastonvalvonnasta.
Niin, siinä varsinaisessa hoitotyössä. Mutta minä tarkoitankin niitä oheistoimintoja, kuten laskutusta, työvuorosuunnittelua ja vaikka lääketilauksia, logistiikkaa jne. Ihan vastaavia tehtäviä olisi sairaalassakin käsittääkseni, vaikkei potilasturvallisuuden kanssa ole missään tekemisissä. En minä niihin potilasturvallisuutta vaativiin tehtäviin olekaan pyrkimässä.
ap
Mitä ihmettä? Lääketilaukset on potilasturvallisuuden kulmakivi. Jätän keskustelun tähän kun ei mene perille niin ei mene. Otetaan vaan juu tapahtumatuottajia tekemään sairaaloihin lääketilaukset!
Ymmärrän, että lääkejakelu on potilasturvallisuuden kulmakivi, mutta en ole tiennyt, että myös tilaukset voivat vaarantaa potilasturvallisuuden. Voitko kertoa, mitkä kohdat siinä ovat kriittisiä ja miten usein niitä vaaranpaikkoja voi tulla. Eikö siellä nyt aika pitkälti samoilta luotettavilta toimittajilta niitä samoja lääkkeitä tilata? Maalaisjärki sanoo, ettei pelkkä tilaaminen vielä kenenkään henkeä vaaranna, vaan vaara syntyy vasta siinä, kun lääkkeitä jaetaan potilaille.
Ihan oikeasti, mistä sinä kuvittelet, että ummikko voisi tietää tällaisia asioita. Taivastelet vain minun tyhmyyttäni, mutta et yhtään valota asiaa.
ap
Lääketilauksessa on tarkasti tiedettävä mitä lääkettä tilaa ja kuinka paljon niitä tulee tilata. Varastot säilyttää lääkkeitä on rajalliset. Ei voi tilata hurjia määriä jotakin lääkettä jota ei tulla tarvitsemaan. Säilytystilojen lusäksi kyse on myös kustannuksista.
Kun jonkun lääkkeen kohdalla varasto näyttää nollaa eli että lääkettä ei ole saatavissa pitää tietää miten toimitaan. Usein joudutaan potilas kohtaisesti neuvottelemaan siitä onko lääke välttämätön tai voiko sen vaihtaa johonkin toiseen.Niin eihän tuohon tietysti ihan tuosta noin vain kuka tahansa pystyisi, mutta onko tuota varten tosiaan oltava proviisorin koulutus. Miten tuo eroaa esimerkiksi ruokakaupasta, jossa myös tilauksia pitää suunnitella ja pyrkiä välttämään hävikkiä? Eikö esimerkiksi niistä korvaavista lääkkeistä ole helposti saatavaa tietoa ja tapahtuuko tätä usein, että pitää tilata lääkettä yksittäiselle potilaalle ilman lääkärin konsultointia?
Ap
Riippuu varmasti hyvin paljon paikasta missä toimitaan. Lähes päivittäin tai joka tilauksen yhteydessä niitä tilanteita tulee että joku lääke on loppu eikä rinnakkaisvalmistetta ole.
Kiitos asiallisesta vstauksesta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei jumalat, että joku aikuinen voi olla pihalla. Terveisiä täältä erkois.sair.hoidon röntgenhoitajalta joka on paljon päivystänyt pk-seudulla. Haaveet kiehtovasta työympäiristosta voisi haihtua kun tulisi apupariksi Helsingin viikoloppua katsomaan. Koulussa saa perustiedot. Pari vuotta on oltava kaikessa ahkera ja kouluttautua, jos aikoo jatkossa olla vastuussa klinikoiden päivystyksestä. Vaikea on ymmärtää, että lääkärtikin ovat erikoistuneet pitkälle omalla sarallaan.
Edelleenkin puhuin avustavista töistä, kuten laskutukesta ja työvuorosuunnittelusta ja tavaratilauksista, enkä varsinaisesta hoitotyöstä. Mutta anteeksi vielä kerran, kun näköjään kuitenkin onnistuin totaalisesti näin monet suututtamaan. Mietin vain, eikö sille varsinaiselle hoitotyölle löytyisi lisäresursseja helposti siirtämällä nämä avustavat työt jollekin ei-hoitajalle, että sitä työtaakkaa olisi vähemmän. Mutta oli näköjään ihan tyhmä ajatus.
ap
Sairaanhoitajien todellinen työnkuva taitaa olla monelle aika pimennossa kun hommat voisi näköjään ulkoistaa ihan perusperteille ilman mitään alan koulutusta...
Taitaa mennä pidempi hetki, että päästään palkkakuopasta.
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajien todellinen työnkuva taitaa olla monelle aika pimennossa kun hommat voisi näköjään ulkoistaa ihan perusperteille ilman mitään alan koulutusta...
Taitaa mennä pidempi hetki, että päästään palkkakuopasta.
Luitko sinä edes, millaisia tehtäviä minä ehdotin siirrettäviksi tai ulkoistettaviksi. En nyt ihan ymmärrä, että tänne tullaan selittämään, miten vaikeaa työ osastolla on ja pitää lääkitykset miettiä tarkkaan, kun minä puhun pelkästään laskujen lähettämisestä ja varattujen aikojen siirtämisestä. Joku puhui myös taksien tilaamisesta ja kela-lappujen täyttelemisestä. Myönnän, että olen ihan pihalla sairaanhoitajien työnkuvasta, kun en pidä noita ihan mahdottomina tehtävinä vaan pelkästään aikaavievinä.
ap
Minun ystävättärelle todettiin kasvain aivoissa. Pahanlaatuinen ? Odottaa aikaa jatkotutkimuksiin ja leikkaukseen.
Itse odotan lääkärin soittoa labrakokeisiin ja ohutsuoli - tutkimukseen. Olen suolisairas, labrakokeet määrittelevät lääkkeet ja niiden annostukset. Ohutsuolitutkimus tehdään 3 kertaa vuodessa, varaudutaan rikosten mahdollisuuteen. Jos näin ei menetellä, olen pika pikaa taas osastolla ja pahimmassa tapauksessa leikkurissa.
Nuorin poikamme on nyt vuoden sairastanut sydänpussin tulehdusta. Flunssan jälkiseuraus.
Maanantaina taas rasituskoe ja kun tilanne on vain pahentunut niin jotain toimenpiteitä on tulossa. Nuori, jääkiekkoa ja urheilua harrastava, ennen rautaisessa fyysisessä kunnossa oleva poikamme, joka nyt haukkoo henkeä, on voimaton olotila, harmaa kasvoiltaan ja vähän väliä sydänosastolla. Toivottavasti nyt tehdään jotain olotilaa helpottavaa.