Lue keskustelun säännöt.
Jännä nähdä miten ihmisten mielenterveys kestää
18.03.2020 |
Aika ahdistavaa aikaa. Toisaalta kaikille tulee vaikeeta eikä kukaan ole sikäli yksin.
Hoitoa ei varmasti riitä kaikille kun ei ole tätä ennenkään sitä ollut.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi monella on mielialalääkitys turvana.
Se ei kovin pitkälle ihmisiä kanna, että on pillereitä. Ei korvaa ihmistä joka kuuntelee ja välittää, on läsnä. On ihminen ihmiselle.
Mihis ne ihmiset ovat kadonneet? Kuolleet koronaan? Puhelin on keksitty. Samoin on esim Skype, jonka kautta voi puhua videopuheluita. Ainoastaan fyysinen läsnäolo on poissa. Nyt on hyvä ajankohta opetella olemaan yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on kiva että ihmiset ovat karanteenissa. Oma elämä muuttui vain kivemmaksi (etätöitä, ei työmatkoja, voi nukkua enemmän) eikä enää vituta että 1) ei ole aikaa harrastuksille tai 2) en ole ikinä kotona. Just soitin pari tuntia pianoa, ai että tekee hyvää.
Kerrankin ihmiskunnan historiassa on normaalia olla Ihan Vaan Kotona! Nautin suunnattomasti että elämäntyylini (ei harrastuksia, arki pelkkää töitä ja nukkumista) on nyt normi enkä ole kummallinen erakko.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että isommat mediat ei välttämättä tänä aikana edes uutisoi kaikesta, jos yhtään järkeä on. Se vaan lietsoisi pakokauhua ja paniikkia, jos uutisoitaisiin kaikista itsemurhista ja perheväkivalloista karanteeni / eristysaikana.
No ei itsemurhista muutenkaan uutisoida.
Siis käsitinkö oikein, et kela pistää myös psykoterapiat katkolle? :0
Olemme eläkeläisiä, mieheni ja minä.
Tällä viikolla meille tuli pika pikaa pyyntö hoitaa poikamme pieniä lapsia heidän kodissaan että pystyvät molemmat isä ja äiti etätyöskentelemään kotona, kun sinne määrättiin.
Pojallemme on sydämestä johtuva ongelma, jonka vuoksi kuuluu riskiryhmään. Ja siksi nyt pikkuset pidetään kotona, ettei hän saa tartuntaa.
Minä kuulun riskiryhmään. Kaikki oli hyvin tähän asti, ruokaa riittävästi, apteekkihommat hoidettu jo aikaa sitten, ei olisi tarvinnut liikuskella missään toistaiseksi.
Olen hoitopäivän päätteeksi niin uupunut, että ei tosikaan. Nuorin lapsista vasta 1 v.
Jos tätä kestää kuukauden - puoli vuotta, niin voin kertoa jo nyt. Minä tilttaan ihan satavarmasti, jos en koronaan, niin perus -lopputerveys pettää.
Pelkään myös sitä, että kun tässä joutuu liikuskelemaan taas, niin meviedään tartunta heihin tai saadaan heiltä tartunta. Jollekkin tässä vielä käy hassusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tässä huomannut, että tällaisten keskustelupalstojen ja uutisten seuraaminen jotenkin rauhoittaa. Tulee sellainen fiilis, että on ihmisiin yhteydessä ja tietää, mitä maailmalla tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Olemme eläkeläisiä, mieheni ja minä.
Tällä viikolla meille tuli pika pikaa pyyntö hoitaa poikamme pieniä lapsia heidän kodissaan että pystyvät molemmat isä ja äiti etätyöskentelemään kotona, kun sinne määrättiin.Pojallemme on sydämestä johtuva ongelma, jonka vuoksi kuuluu riskiryhmään. Ja siksi nyt pikkuset pidetään kotona, ettei hän saa tartuntaa.
Minä kuulun riskiryhmään. Kaikki oli hyvin tähän asti, ruokaa riittävästi, apteekkihommat hoidettu jo aikaa sitten, ei olisi tarvinnut liikuskella missään toistaiseksi.
Olen hoitopäivän päätteeksi niin uupunut, että ei tosikaan. Nuorin lapsista vasta 1 v.
Jos tätä kestää kuukauden - puoli vuotta, niin voin kertoa jo nyt. Minä tilttaan ihan satavarmasti, jos en koronaan, niin perus -lopputerveys pettää.
Pelkään myös sitä, että kun tässä joutuu liikuskelemaan taas, niin meviedään tartunta heihin tai saadaan heiltä tartunta. Jollekkin tässä vielä käy hassusti.
Sinun pitää nyt ajatella itseäsi ja yksinkertaisesti kieltäytyä. Vetoa terveyteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisenä tilttaa nämä, jotka somessa kehuvat että heillä on aktiivinen elämäntapa. Kokoajan menossa. Nyt kun pitää pysähtyä, ei vaan osata.
Me flegmaattisemmat totutaan tähän varsin mukavasti. Ei tarvi lähteä mihinkään. Ah!
Vierailija kirjoitti:
Siis käsitinkö oikein, et kela pistää myös psykoterapiat katkolle? :0
Ainakin osa hoitaa vastaanottonsa puhelimitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis käsitinkö oikein, et kela pistää myös psykoterapiat katkolle? :0
Ainakin osa hoitaa vastaanottonsa puhelimitse.
Nykyään on paljon kätevämpiäkin tapoja, etäterapiaa tehdään useimmiten verkkovälitteisesti.
Niin. Minä olen kaikkien mielestä se hullu. Nyt tuntuu että aika löyhissä kantimissa on se mielenterveys kaikilla muilla? Minähän olen kestänyt tätä eristäytymistä jo vuosikymmenet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli just ero suhteesta, joka aktivoi vanhoja traumoja. Tässä vaiheessa olisi tärkeä päästä ihmisten pariin, etsimään itseä, tekemään mieluisia asioita ja päästä pois kotoa, ettei sinne jumahtaisi ja masentuisi. Ehdin jo löytää vanhoja harrastuksia elämääni ja hetken vaikutti siltä, että kyllä tämä tästä. Ja sitten tuli tämä tilanne, kaikki toiminta seis, ei sais nähdä ihmisiä, psykiatrinen hoito ja kuntoutus on jäissä.
Ehdin jo päästä tilanteeseen, missä en itkenyt joka ikinen päivä, kuten olen tehnyt tammikuusta lähtien. Ja nyt en osaa taaskaan mitään muuta kuin itkeä ja vihata elämää.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni paha ahdistuneisuushäiriö, tosin se on ollut viime aikoina jo paranemaan päin, mutta korona aiheutti sen, että minun täytyy turvautua bentsodiatsepiineihin. Olen sellaisella alalla (toimisto), jolla suurin osa työntekijöistä tällä hetkellä on etätyössä, mutta omalla työnantajallani ei ole läppäreitä etätyötä varten muille kuin esimiehille. Erityisesti tämä ahdistaa, etenkin kun joudun vieläpä käyttämään julkisia liikennevälineitä töihin mennäkseni.
Sulla on siis sekä työ että lääkettä jota vin eliitti saa? Ja vielä pitäisi jotakin saada, omaa vastuuta ei ole ollenkaan eikä mistään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tässä pitäisi stressata? Elämä ei muuttunut mitenkään. Mitä nyt päivisin on ihmisiä enemmän liikenteessä. Se häiritsee tietysti.
Tää on itse asiassa jännä että vaikka olen huolissani tilanteesta, masennukseni tuntuu olevan nyt lievempää. On ollut päiviä, jolloin ei ole masentanut oma elämä ollenkaan. Kriisitilanne voi itse asiassa laukaista pumpulissa eläneessä ihmisessä uutta elinvoimaa ja selviytymisviettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni paha ahdistuneisuushäiriö, tosin se on ollut viime aikoina jo paranemaan päin, mutta korona aiheutti sen, että minun täytyy turvautua bentsodiatsepiineihin. Olen sellaisella alalla (toimisto), jolla suurin osa työntekijöistä tällä hetkellä on etätyössä, mutta omalla työnantajallani ei ole läppäreitä etätyötä varten muille kuin esimiehille. Erityisesti tämä ahdistaa, etenkin kun joudun vieläpä käyttämään julkisia liikennevälineitä töihin mennäkseni.
Sulla on siis sekä työ että lääkettä jota vin eliitti saa? Ja vielä pitäisi jotakin saada, omaa vastuuta ei ole ollenkaan eikä mistään?
Eliitti? En ole tuo kirjoittaja, mutta en tajua ollenkaan törkeää ja epäempaattista kommenttiasi.
Tunteet vaihtelee mutta annan niiden tulla. Jos itkettää niin itken, jos hetken helpottaa niin unohdan koko asian hetkeksi. En käytä lääkkeitä, enkä alkoholia. Otan asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat. Voimia kaikille!
Minulla ei ole diagnosoitu mitään, mutta huomaan että omat mielialani aaltoilevat. Välillä olen ihan tyytyväinen ja touhukas, välillä iskee ahdistus ja huoli ja selaan kotonaan liittyviä uutisia.
Olen varma, että tämä kokemus muuttaa sekä meitä ihmisinä että koko yhteiskuntaa, monessa suhteessa parempaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse hoitajana määrä-aikaisuuden loputtua, odotan kauhulla työmääräystä. Olen aivan sekaisin, juopottelen paniikissa, en pysty keskittymään mihinkään. Kaapit tyhjänä, en uskalla mennä kauppaan. Noutopizzalla elänyt viime päivät. Olen ryypännyt kaikki kesäjuhliin tarkoitetut alkoholit. Verenpainelääkkeetkin loppuneet, koska en uskalla hakea niitä. Kärsin pakko-oireisesta häiriöstä ja se on iskenyt päälle lujaa. Anteeksi sepustus, mutta ei ole ketään,jolle jutella.
Ihanko tosissas kirjotit?!?😂😂😂
mullakin ocd mut se ei ole syy seota noin.
Itselläni paha ahdistuneisuushäiriö, tosin se on ollut viime aikoina jo paranemaan päin, mutta korona aiheutti sen, että minun täytyy turvautua bentsodiatsepiineihin. Olen sellaisella alalla (toimisto), jolla suurin osa työntekijöistä tällä hetkellä on etätyössä, mutta omalla työnantajallani ei ole läppäreitä etätyötä varten muille kuin esimiehille. Erityisesti tämä ahdistaa, etenkin kun joudun vieläpä käyttämään julkisia liikennevälineitä töihin mennäkseni.