Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?

Onko isännöitsijöitä paikalla?  Jos on, kertokaapa: saako kerrostaloasunnossa tosiaan päiväsaikaan pitää niin kovaa melua kuin vain haluaa?   Metelöitsijällä on siis oikeus mekkaloida, se on tämän keskustelun tuoksinassa jo käynyt ilmi,  mutta minkälaiset oikeudet ovat hiljaisuutta toivovalla?

Vierailija kirjoitti:

Arjen paranoidisuus on toisinaan virkistävääkin.

Sinähän sen parhaiten tiedät kun täällä kovaa kirjoittelet että mitä naapurin kämpässä kuuluva kolahdus mahtoi tarkoittaa ja että mitä naapuri mahtaa tehdä siellä.

Huomasin nyt etätöihin jäädessäni, että naapurissa soitetaan musiikkia tosi lujaa aamulla klo 9 eteenpäin. Eihän siihen mitään rajoitusta ole yhtiön säännöissä, mutta harmittavasti haittaa keskittymistä, kun ei ole tottunut. Mut jokainen tavallaan, itse kyllä yritän olla mihin aikaan vaan vuorokaudesta aiheuttamatta hirveää meteliä ja kuulokkeet on käytössä kun katson telkkaria tai kuuntelen musiikkia. Olenkin kyllä jo vanha ihminen, ehkä minunkin pitäisi vaan alkaa elämään hissuttelematta.

Minä olen tosi ääniherkkä etenkin sellaisille äänille, joille en voi mitään. Esimerkiksi jos rapistelen itse purkkapussia tai tyhjennän tiskikonetta, niin siedän rapinaa ja kilinää kun voin itse vaikuttaa kuinka kovaäänisesti asioita teen. Mutta jos joku toinen aiheuttaa ääniä, niin ärsyynnyn niistä ihan älyttömästi ja joku purkkapussin rapinakin kuulostaa todella kovalta ääneltä.

Siispä kerrostalossa just joku lapsen tömistely, poraus ym. aiheuttaa ärsytystä ja siinä missä mieheni ei välitä lainkaan, niin minä kiroan täällä että lopettais nyt *****na. Lisäksi tämä aiheuttaa minussa stressiä, koska olen tavallaan koko ajan varuillani milloin kuuluu ikäviä ääniä.

En siis sovi ääniyliherkkyyteni kanssa kerrostaloon, mutta niin kauan kun minulla on osa-aikatyö, emme saa sellaista lainaa jolla voisi omakotitalon ostaa. Eikä niitä kokoaikatöitä kasva puissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ainakaan ja seinät on kuin paperia. Olen hyväksynyt sen että elän kasvottomassa kommuunissa. Keitän aamukahvini samaan aikaan kun naapurini herää tupakkayskäänsä. Alakerrassa soi kitara ja piano monta tuntia päivässä. Naapurin lapset parkuu ja huutaa, alakerran koira haukkuu lähes vuorokauden ympäri. Se on elämää.

Sekin on sitten elämää että soitan kirkonpolttomusiikkia niin kovaa kuin lähtee (ja voin kertoa että kyllä lähtee) ja menen kauppaan hakee lisää kaljaa, musat saa jäädä siksi aikaa päälle.

Noudatan vain hiljaisuutta koska minulla on oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Onko isännöitsijöitä paikalla?  Jos on, kertokaapa: saako kerrostaloasunnossa tosiaan päiväsaikaan pitää niin kovaa melua kuin vain haluaa?   Metelöitsijällä on siis oikeus mekkaloida, se on tämän keskustelun tuoksinassa jo käynyt ilmi,  mutta minkälaiset oikeudet ovat hiljaisuutta toivovalla?

Päiväaikaisen meluamisen kanssa mennään yleensä demokratian ehdolla. Esim. meikäläinen nuorena aikuisena asui rivitaloalueella, ainoa nuori miehenalku ja kaikissa muissa asunnoissa lapsiperheitä. Lapsiperheitä jotka viikonloppuöisin olivat kovia örveltämään ja huudattamaan musiikkia (pisti miettimään että toivottavasti niillä muksut hoidossa). Mutta ei siinä mitään, en ruvennut valittamaan koska opiskelukämpät olivat vielä pahempia aikoinaan.

Sitten juhannuksena kaksi kaveria tuli kylään ja omalla takapihalla aidan takana grillailimme ja juttelimme niitä näitä, musiikkiakaan ei ollut soimassa. Siitä tuli seuraavana päivänä heti isännöitsijältä vakava varoitus että olimme "häirinneet naapureita." Siis keskellä päivää grillaamisesta omalla takapihalla. Liekö sitten muksut saaneet traumoja kun isot miehenköriläät vitsailee törkeitä juttuja tai jotain.

Sen jälkeen tapahtui toinen juttu jonka johdosta koko naapurusto rupesi katsomaan kieroon, kun yhden perheen lapsien mielestä oli hauskaa pimputella työssäkäyvän ovikelloa ja juosta karkuun. Joten yhtenä päivänä mitta täyttyi ja jäin sivupihalle kyttikselle vesipyssyn kanssa. Sillä kerralla muksujen hihitys loppui lyhyeen kun saivat päällensä viikon vanhaa hapanta maitoa. Meni vartti ja vihainen äiti tuli huutamaan kuinka kauhea ihminen olin. Siinä tuli toinen isännöitsijän varoitus.

Silloin opin tärkeän läksyn yhteisössä elämisestä. Säännöt eivät merkkaa loppujen lopuksi mitään niin kauan kun kuulut johonkin ryhmään. Ja sääntöjä joustetaan ja varoituksia tulee herkemmin jos olet lapsiperheiden seassa se ainut bändipaitoihin pukeutuva työssäkäyvä sinkku. Vaikka et rikkoisi mitään taloyhtiön sääntöjä niin se ei merkkaa mitään.

Luojan kiitos pääsin pois kerrostalosta. Naapureille tuntui olevan ihan ok juosta rappukäytävässä kaiteita paukuttaen, antaa lasten hakata niitä pattereita, pelata sählyä sisällä viikonloppuna klo 8.00, huudattaa yöllä autossa musiikkia ikkunoiden alla jne.

Satunnaiset suihkun, vessan ja imurin äänet kyllä ymmärrän mutta noihin edellä mainittuihin ei. Sekin oli vähän perseestä kun naapurin herätyskello oli niin kovalla että heräsin siihen itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arjen paranoidisuus on toisinaan virkistävääkin.

Sinähän sen parhaiten tiedät kun täällä kovaa kirjoittelet että mitä naapurin kämpässä kuuluva kolahdus mahtoi tarkoittaa ja että mitä naapuri mahtaa tehdä siellä.

Ei. Lasten töminää kun tulevat koulusta on ilo kuunnella. Tykkään kun lapsi 'hoilaa jotakin omaa laulua kerran viikossa'. Jos heillä on joku kisa meneillään ulkona, se on hauskaa. En ole edes ajatellut päiväsaikaan kuuluvia juttuja.

Mutta silti ihmettelen uuden seinänaapurin kyvyttömyyttä tajuta takaterassin oven sulkumekanismia. Hän sulkee ja avaa ovea myöhään, siis käykö vilvoittelemassa, saunaako, en välitä tietää. Mutta kun toisessa seinänaapurissa on pieniä lapsia, he hiljenevät aikaisin yöpuulle. Minä myös hiljennän omat tehtävät samaan aikaan. Muuta tämä toisen naapurin kru-kry-RRUNKSSS-krykrykry kuuluu viedä puoli kahdeltatoista ja on siihen mennessä kuulunut viitisen kertaa.

Muillakin varmaan on tällainen ovi, jossa kynnys, siis parvekkeenovi on usein tällainen. Se kahva vain on oltava ääriasennossa niin sulku ja avaus on äänetön.

Nuorelle miehelle rakettitiedettä.

Minulla oma sääntö että olen täsmälleen niin höveli naapureille kun mitä ovat minulle. Jos vaativat hiljaisuutta niin silloin minusta tulee kerrostalon paras hiljaisuuden tarkkailija. Jos huudattavat musiikkia, silloin koen lisenssikseni tehdä samoin. Ja jos naapurit sitten tekopyhyyttään rupeavatkin asiasta valittamaan samalla kun itse rikkovat sääntöjä, silloin minusta tulee kamalin naapuri mitä heillä on ikinä ollut.

Oikein tahallani yritän tehdä heidän elämänsä mahdollisimman kurjaksi kaikenlaisella sabotaasilla että muuttaisivat mahdollisimman nopeasti pois. Niin kauan kun en itse riitaa aloita, en voi ikinä olla väärässä tai tehdä mitään väärin. Tasa-arvo ja reiluus on sitä että kaikilla on yhtä hauskaa tai että kaikilla on yhtä kurjaa, eikä ole minun ongelmani jos naapurit valitsevat sen jälkimmäisen vaihtoehdon. Onneksi naapurit ovat yleensä mukavia missä asun eikä minun ole tarvinnut puhkoa kenenkään renkaita tai töhriä ovia ainakaan 10 vuoteen.

Paljon vaikuttaa myös rakennuksen välipohjien äänieristys.  Meillä yläkerran nuorehko mies ilmeisestikin tekee työtä puhelimessa.  Hän käyttää ääntä reippaasti, ja jos on muuten hiljaista, kuulee joka kerran kun hän avaa suunsa ja sanoo jotakin.  Sanoista ei sentään saa selvää.  Asialle ei oikein voi mitään, ja olemmekin harkitsemassa asunnon vaihtoa.  Periaatteesta ärsyttää se, että puheäänikin kuuluu jonkinasteisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän yläkerrassa ei ainakaan yritetäkään olla hiljaa. Lapsi juoksee edestakaisin ja pianoa pimputetaan.

Meille sanottiin lapsena omakotitalossa asuessakin, että sisällä ei juosta. Ei ollut naapureita häiriintymässä, mutta ihan jo turvallisuuden vuoksi ettei liukastuta ja kaaduta pää edellä sohvapöytään päin...

Minun naapurissa yritetään olla hiljaa, mutta ei onnistuta. Siis lapsen kanssa. Nimittäin kerran sieltä täti kyseli häiritseekö töminä iltaisin johon vastasin, että no kyllähän se aika hyvin asuntooni kuuluu. Vastaus oli "joo, kun meillä on vähän vaikeuksia saada lapsi nukkumaan kun hän ei malttaisi, on niin energinen" ja naureskeli päälle.

Mitä ihmettä, lapsiko siellä päättää koska mennään nukkumaan?!

Jälkimmäinen jatkaa. Unohdin mainita tämän perheen pikkukoirasta. Chihuahua, joka räksyttää aina ulos mennessä niin että rappukäytävä raikaa. Saati jos joku muu on rapussa samaan aikaan, silloin piski vasta huutaakin. Ja ulkoiluttaja "komentaa" koiraa ihan tavallisella äänellä "hei, ole hiljaa, hei nyt riittää" eikä otus korviaan lotkauta. Jos sama meininki on lapsen kanssa, niin ei ihme jos mukula juoksee illat eikä vanhemmat saa sitä nukkumaan. Ei koira tai lapsi rikki mene jos joskus ääntä korottaa!

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ainakaan ja seinät on kuin paperia. Olen hyväksynyt sen että elän kasvottomassa kommuunissa. Keitän aamukahvini samaan aikaan kun naapurini herää tupakkayskäänsä. Alakerrassa soi kitara ja piano monta tuntia päivässä. Naapurin lapset parkuu ja huutaa, alakerran koira haukkuu lähes vuorokauden ympäri. Se on elämää.

Syyttäisin tässä enemmän talon rakenteita. On aika hankalaa elää, jos omassa kodissaan ei voi yskiä, koska se kuuluu naapuriin ja lapsista lähtee väkisinkin jotain ääntä. Koiran tauoton haukkuminen ei kyllä ole asiallista tai kitaravahvistiminen huudattaminen tuntitolkulla. 

Nykyään ihmisillä on vaan oikeuksia. Oikeus elää kuin ois yksin maailmassa. Ei kirjastotkaan saa enää olla hiljaisia niinkuin joskus.

Normaalin elämän: laulun, musiikin, riitelyn, seksin tai siivoamisen, peittely tuntuu vähän vanhanaikaiselta. Ajatustavalta, jossa yritetään silotella omaa perhettä ulospäin. 

Remontoida joutuu viikonloppuisin, kun harva meistä on arkena vapaalla ja viikonloppuna töissä. Tavaroita saattaa tippua käsistä ja lasten leikit olla riehakkaitakin. 

Olen aina asunut kerrostalossa keskellä kaupunkia, en yleensä edes huomaa elämisen ääniä. Jos joku karjuu rappuun tai vauva itkee, niin silloin kuulen äänen, kaikki muu on vain mukavaa taustamelua, joka kertoo, että en ole yksin maailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Normaalin elämän: laulun, musiikin, riitelyn, seksin tai siivoamisen, peittely tuntuu vähän vanhanaikaiselta. Ajatustavalta, jossa yritetään silotella omaa perhettä ulospäin. 

Remontoida joutuu viikonloppuisin, kun harva meistä on arkena vapaalla ja viikonloppuna töissä. Tavaroita saattaa tippua käsistä ja lasten leikit olla riehakkaitakin. 

Olen aina asunut kerrostalossa keskellä kaupunkia, en yleensä edes huomaa elämisen ääniä. Jos joku karjuu rappuun tai vauva itkee, niin silloin kuulen äänen, kaikki muu on vain mukavaa taustamelua, joka kertoo, että en ole yksin maailmassa. 

On siis "modernia" antaa oman elämän äänten kuulua vapaasti muualle.  Hiljaiseen elämään pyrkijät ovat vanhanaikaisia.  Mielenkiintoinen linjaus!

Vierailija kirjoitti:

Normaalin elämän: laulun, musiikin, riitelyn, seksin tai siivoamisen, peittely tuntuu vähän vanhanaikaiselta. Ajatustavalta, jossa yritetään silotella omaa perhettä ulospäin. 

Remontoida joutuu viikonloppuisin, kun harva meistä on arkena vapaalla ja viikonloppuna töissä. Tavaroita saattaa tippua käsistä ja lasten leikit olla riehakkaitakin. 

Olen aina asunut kerrostalossa keskellä kaupunkia, en yleensä edes huomaa elämisen ääniä. Jos joku karjuu rappuun tai vauva itkee, niin silloin kuulen äänen, kaikki muu on vain mukavaa taustamelua, joka kertoo, että en ole yksin maailmassa. 

No ei siihen ole tekosyitä että kuulen musiikin kuin itse soittaisin sitä poppivehkeistä.

En tiedä onko aiemmin kysytty mutta panostetaanko nykyään edes jotenkin äänieristykseen? Vai tehdäänkö vaan mahdollisimman halvalla ilman ajatusta asumismukavuudesta? Olen miettinyt 2010-2020 luvun asuntoja. Onko hintansa arvoisia?

yläkerran nainen harjoittelee kuorolaulua joskus päivisin joskus iltaisin. Väittää kaikille olevansa sopraano, mutta äänensä kuulostaa lähinnä siltä kuin jotain eläintä tapetttaisiin!! tiedä sitten mikä tai millanen kuoro on kyseessä..

Yläkerran naapuri meni juuri asuntoonsa. Kohta taas alkaa marssi ja korkojen pauke!

Normaali asumisesta toisinaan tulee ääniä. Ääniä mitä ei tarkoittanut tapahtuvaksi. Kirja putoo lattialle, imuroidessa paukattaa patteria, vaatenaulakko rysähtää alas. Eli tahattomia kovempia ääniä sattuu kaikille. 

Ei tietenkää saa huudattaa musaa volyymit kaakossa läpi yön. Pitää soittaa sillä volyymillä ettei kuulu naapuriin. Mut ei mua haittaa jos naapurilta putoo vaikka kattila ja kuuluu kolahdus. Sit jos hän joka päivä pudottelis kattiloita se olis ärsyttävää. tai jos joku käy suihkussa keskellä yötä mut jos joka yö laulais vielä ooppera aariat ja löträis vedellä koko yön että läiske vaan mun asuntoon kuuluisia niin sekin ois rasittavaa. Mut normi suihku ei haittaa mua. Jos mä nukun en mä edes kuule jos naapurilla oliskin suihkupäällä. Voi olla että talossa on hyvät äänieristeet kun on aika uus talo.