Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni on mm. opetettu kiittämään, tervehtimään, odottamaan kiltisti vuoroaan ja pyytämään anteeksi. Kotona hän saa myös päiväsaikaan hyppiä ja pitää meteliä turvallisuusseikat huomioiden vapaasti, koska liikkuminen kehittää lasta monipuolisesti.

Lastaniko ei kasvateta huomaavaiseksi? Mietipä uudestaan.

Miettimisen jälkeen olen sitä mieltä, että huomaavaisuusasioista kiinnostunut kasvattaja vie sen lapsensa leikkimään ja liikkumaan monipuolisesti ensisijaisesti sinne ulos, missä nämä kaikista raisuimmat leikit voisi höyrytä kaikessa rauhassa pihalle. Tietysti kotonakin voi leikkiä, mutta ei niin että se kantautuu kaksi kerrosta alemmas. Eihän kukaan muukaan voi monta kertaa päivässä meluta niin, että se mökä kuuluu kahden kerroksen päähän? Miksi lapsen tasajalkaa hyppiminen olisi poikkeus? Maailmassa on miljardi leikkiä, joita voi leikkiä sisällä, eikä yksikään niistä häiritse naapureita. Miksi siis pitäisi sisätiloissa leikkiä juuri niitä leikkejä, jotka naapureita eniten häiritsevät, kun ne leikit voisi aivan yhtä hyvin leikkiä ulkonakin?

Ja entä jos se kasvattaja on sairas? Etätöissä? Allerginen? Laittaa lapsille 5 ateriaa päivässä ja on kiinni kotitöissä, tiskaamisessa, jatkuvassa pyykkäämisessä yms?

Oikeesti, ei kenenkään tarvi perustella muille, miksi kotona jumpataan eikä ulkona. Eikä pyydellä anteeksi.

Juu onhan noita syitä varmasti. Mutta käytöstapoja ei.

No ei ole. Nimittäin sillä valittajalla.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen siedättänyt itseni äänille. Suosittelen samaa kaikille, helpottaa omaa elämää. Mä olin herkkäuninen korvatulpissa nukkuja, heräsin kaikkeen ja häiriinnyin tosi herkästi naapureitten äänistä. Lisäksi en saanut enää unta jos heräsin yöllä mihin tahansa ääneen.

Koska asun Pohjois-Karjalassa, täällä ei oikeasti tiedetä "elämisen äänistä" mitään. Vierailin ystäväni luona eteläisessä Suomessa ja meinasi tulla itku ekana yönä, kun talo oli niin meluisa. Kaveri uinui kuin kissa, vaikka yläkerrassa oli bileet ja rappukäytävässä ramppasi porukkaa. Oli kuulemma tottunut.

Sitten tapasin mieheni, joka asuu Helsingissä todella vilkkaalla alueella, joka ei oikeastaan nuku koskaan (ei edes koronan aikaan). Ekat pari kuukautta valvoin ja heräilin, mutta tulpat eivät olleet vaihtoehto, koska korvat menevät pitkässä käytössä kipeiksi. Seinän takaa kuuluu kaikki puhe ja jossain jympyttää musiikki, alussa ahdisti, ei enää.

Kolmen kuukauden kuluttua sain unta iltaisin ihan helposti, mutta edelleen heräilin kadulta tuleviin ääniin ja jäin valvomaan yöllä. Seuraavassa vaiheessa kun yöllä heräsin, sain heti unen päästä kiinni. 

Nykyisin pystyn nukkumaan käytännössä missä tahansa, äänet eivät häiritse ja ihan oikeasti OMA elämä on helpottunut valtavasti. Luulin olevani ääniherkkä, mutta tämä oli vaan tottumiskysymys. 

Voihan sitä tietysti viettää elämänsä stressaten ja kiroten naapureita, mutta mieluummin vaan oppii sietämään epämukavuuksia. Jos nyt saisin lapsen, totuttaisin hänet heti äänimaailmoihin, ettei tulisi liian herkkäunista.

Olipa kiva satu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen siedättänyt itseni äänille. Suosittelen samaa kaikille, helpottaa omaa elämää. Mä olin herkkäuninen korvatulpissa nukkuja, heräsin kaikkeen ja häiriinnyin tosi herkästi naapureitten äänistä. Lisäksi en saanut enää unta jos heräsin yöllä mihin tahansa ääneen.

Koska asun Pohjois-Karjalassa, täällä ei oikeasti tiedetä "elämisen äänistä" mitään. Vierailin ystäväni luona eteläisessä Suomessa ja meinasi tulla itku ekana yönä, kun talo oli niin meluisa. Kaveri uinui kuin kissa, vaikka yläkerrassa oli bileet ja rappukäytävässä ramppasi porukkaa. Oli kuulemma tottunut.

Sitten tapasin mieheni, joka asuu Helsingissä todella vilkkaalla alueella, joka ei oikeastaan nuku koskaan (ei edes koronan aikaan). Ekat pari kuukautta valvoin ja heräilin, mutta tulpat eivät olleet vaihtoehto, koska korvat menevät pitkässä käytössä kipeiksi. Seinän takaa kuuluu kaikki puhe ja jossain jympyttää musiikki, alussa ahdisti, ei enää.

Kolmen kuukauden kuluttua sain unta iltaisin ihan helposti, mutta edelleen heräilin kadulta tuleviin ääniin ja jäin valvomaan yöllä. Seuraavassa vaiheessa kun yöllä heräsin, sain heti unen päästä kiinni. 

Nykyisin pystyn nukkumaan käytännössä missä tahansa, äänet eivät häiritse ja ihan oikeasti OMA elämä on helpottunut valtavasti. Luulin olevani ääniherkkä, mutta tämä oli vaan tottumiskysymys. 

Voihan sitä tietysti viettää elämänsä stressaten ja kiroten naapureita, mutta mieluummin vaan oppii sietämään epämukavuuksia. Jos nyt saisin lapsen, totuttaisin hänet heti äänimaailmoihin, ettei tulisi liian herkkäunista.

Olipa kiva satu.

Satu tai ei, suosittlen olemaan tulematta äänivyöryisiin kaupunkeihin ja pysymään Pohjois-Savossa, -Lapissa, - Kainuussa, missä ikinä hiljaisuus on asian ydin.

Hiljaisuus tappaa, ohimennen sanoakseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläkerrassa jytissyt tänään kunnolla - naapurin lapsen lisäksi siellä on ollut kaksi vierasta lasta äitinsä kanssa, olivat nimittäin ulkonakin niin siitä tiedän. Niin mites olikaan se kyläily nyt näinä aikoina, ja vielä pienten lasten kanssa joiden käsihygienia ei mitään huippua ole?

Kyttää tarmokkaasti.

Siitä sulle maksetaan.

Ei se ole kyttäämistä, jos menee ulos lähteäkseen kauppaan ja sitten näkee naapureita ulkona samalla.

Vierailija kirjoitti:

Yläkerrassa jytissyt tänään kunnolla - naapurin lapsen lisäksi siellä on ollut kaksi vierasta lasta äitinsä kanssa, olivat nimittäin ulkonakin niin siitä tiedän. Niin mites olikaan se kyläily nyt näinä aikoina, ja vielä pienten lasten kanssa joiden käsihygienia ei mitään huippua ole?

On se kamalaa.

Soita HETI lasut ja poliisi paikalle, kun sulla on aikaa täällä vinkua.

TEE jotain, älä vingu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se on se kotirauha? Mulle se on sitä, että kukaan ei luvatta tule ovesta sisään ja että sovittuja pelisääntöjä noudatetaan. Mutta että hyppivät nelivuotiaat möhkäleet? Itsekkyyttä.

Jatkuva tömistely rikkoo kyllä kotirauhaa, olipa äänen lähteenä mikä hyvänsä. Jokainen, joka osaa kasvattaa lapsiaan huomaavaisiksi ihmisiksi, kieltää lastaan hyppimästä jatkuvasti tasajalkaa kerrostalossa. Satunnainen kerta pari viikossa leikki ei haittaa tietenkään mitään. Nyt oli kyse jokapäiväisestä ja toistuvasta paukutuksesta. Minun näkökulmastani naapurit paukutukselle alistava asukas on itse itsekäs.

Lain mukaan lasten jatkuvakaan tömistely ei ole kotirauhan rikkomista vaikka se sua vittuttaisi kuinka.

Laissa ei ole erikseen kirjoitettu auki termiä tömistely. Mutta jotain kotirauhasta siellä on. Asumisrauhasta ehkä myös.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muuta sanoa kuin että MUUUUUTTTAAKAAAAAAAAAAAA MAAAAAAAAAAAALLE olemaan rauhassa.

Kerrostalossa ääntä kuulu ja niin kuuluu kuuluakin, prkl!

Turha vingahdella, ennen kuin on hiljaisuudessa, MAAAAAAAAAAAALLA.

Ei, vaan heidän ketkä ovat täysin kykenemättömiä elämään kerrostalossa ja luulevat että joku nikkarointiverstaan pitäminen tai oopperalaulun harjoittelu on OK, pitäisi muuttaa maalle.

Vierailija kirjoitti:

Tämä saa aina miettimään että miten meidän kömpelö, adhd talous muihin vaikuttaa. Suihkussa lasta kaatuu patteriin, sitten tippuu pesuämpäri kahdesti ja lopuksi lipeää saippua.

Eteiseen tultaessa jalka osuu tietty laatikkoon ja sit pompitaan hetki ja uikutetaan. Vaatteiden vaihto ja kahvia, ehkä välipalaa. Kissat juoksee keittiöön, yksi tiputtaa lasin maahan innostuksissaan.

Iltapäivällä tai illalla siivousta, imurointia tms normaalia meteliä ennen hiljaisuutta. Rauhoitutaan ja sitten kissa tiputtaa peilin maahan säikähtäessään jotain. Taas imurointia, onneksi on vielä hetki hiljaisuutta.

Ei kai sitä kukaan ilkeyttään.....

Tällausen perheen pitäisi asua vaikka rivitalossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläkerrassa jytissyt tänään kunnolla - naapurin lapsen lisäksi siellä on ollut kaksi vierasta lasta äitinsä kanssa, olivat nimittäin ulkonakin niin siitä tiedän. Niin mites olikaan se kyläily nyt näinä aikoina, ja vielä pienten lasten kanssa joiden käsihygienia ei mitään huippua ole?

On se kamalaa.

Soita HETI lasut ja poliisi paikalle, kun sulla on aikaa täällä vinkua.

TEE jotain, älä vingu.

Mikä sua kiukuttaa? Ei tässä nyt vissiin kukaan ole mitään lasua tekemässä tai poliisille soittamassa, ihan yleisesti on nyt kehoitettu välttämään muiden kuin perheenjäsenten seuraa niin sitä lainaamassasi viestissä hämmästeltiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muuta sanoa kuin että MUUUUUTTTAAKAAAAAAAAAAAA MAAAAAAAAAAAALLE olemaan rauhassa.

Kerrostalossa ääntä kuulu ja niin kuuluu kuuluakin, prkl!

Turha vingahdella, ennen kuin on hiljaisuudessa, MAAAAAAAAAAAALLA.

Muuta sinä veneen alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen siedättänyt itseni äänille. Suosittelen samaa kaikille, helpottaa omaa elämää. Mä olin herkkäuninen korvatulpissa nukkuja, heräsin kaikkeen ja häiriinnyin tosi herkästi naapureitten äänistä. Lisäksi en saanut enää unta jos heräsin yöllä mihin tahansa ääneen.

Koska asun Pohjois-Karjalassa, täällä ei oikeasti tiedetä "elämisen äänistä" mitään. Vierailin ystäväni luona eteläisessä Suomessa ja meinasi tulla itku ekana yönä, kun talo oli niin meluisa. Kaveri uinui kuin kissa, vaikka yläkerrassa oli bileet ja rappukäytävässä ramppasi porukkaa. Oli kuulemma tottunut.

Sitten tapasin mieheni, joka asuu Helsingissä todella vilkkaalla alueella, joka ei oikeastaan nuku koskaan (ei edes koronan aikaan). Ekat pari kuukautta valvoin ja heräilin, mutta tulpat eivät olleet vaihtoehto, koska korvat menevät pitkässä käytössä kipeiksi. Seinän takaa kuuluu kaikki puhe ja jossain jympyttää musiikki, alussa ahdisti, ei enää.

Kolmen kuukauden kuluttua sain unta iltaisin ihan helposti, mutta edelleen heräilin kadulta tuleviin ääniin ja jäin valvomaan yöllä. Seuraavassa vaiheessa kun yöllä heräsin, sain heti unen päästä kiinni. 

Nykyisin pystyn nukkumaan käytännössä missä tahansa, äänet eivät häiritse ja ihan oikeasti OMA elämä on helpottunut valtavasti. Luulin olevani ääniherkkä, mutta tämä oli vaan tottumiskysymys. 

Voihan sitä tietysti viettää elämänsä stressaten ja kiroten naapureita, mutta mieluummin vaan oppii sietämään epämukavuuksia. Jos nyt saisin lapsen, totuttaisin hänet heti äänimaailmoihin, ettei tulisi liian herkkäunista.

Olipa kiva satu.

Satu tai ei, suosittlen olemaan tulematta äänivyöryisiin kaupunkeihin ja pysymään Pohjois-Savossa, -Lapissa, - Kainuussa, missä ikinä hiljaisuus on asian ydin.

Hiljaisuus tappaa, ohimennen sanoakseni.

Mikäs se sinä olet? Et ainakaan kovin suurilla älynlahjoilla varustettu.

Minä teen pakon edessä lasun yläkerran porukasta. Lapsi juoksee ja huutaa, myös yöllä. Viime yönä meinasin soittaa poliisit. Lapsi juoksi ja huusi ja muut vissiin yritti saada sitä rauhoittumaan. En tiedä, hulluksi täällä tulee. Ei ole auttanut isännöitsijälle viestittelyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se on se kotirauha? Mulle se on sitä, että kukaan ei luvatta tule ovesta sisään ja että sovittuja pelisääntöjä noudatetaan. Mutta että hyppivät nelivuotiaat möhkäleet? Itsekkyyttä.

Jatkuva tömistely rikkoo kyllä kotirauhaa, olipa äänen lähteenä mikä hyvänsä. Jokainen, joka osaa kasvattaa lapsiaan huomaavaisiksi ihmisiksi, kieltää lastaan hyppimästä jatkuvasti tasajalkaa kerrostalossa. Satunnainen kerta pari viikossa leikki ei haittaa tietenkään mitään. Nyt oli kyse jokapäiväisestä ja toistuvasta paukutuksesta. Minun näkökulmastani naapurit paukutukselle alistava asukas on itse itsekäs.

Lain mukaan lasten jatkuvakaan tömistely ei ole kotirauhan rikkomista vaikka se sua vittuttaisi kuinka.

Laissa ei ole erikseen kirjoitettu auki termiä tömistely. Mutta jotain kotirauhasta siellä on. Asumisrauhasta ehkä myös.

Kulutit sitten näppäimistöä tuon kirjoittamiseen. Joo, kotirauha suojaa tahallisesti häiritsemistarkoituksessa tehdyltä meteliltä. Edelleenkin, lasten kovaääninen leikkiminen ei tätä pykälää täytä vaikka vääntäisit miten.

Jos asuisit mun naapurissa, saattaisin tuoda sulle paketin suklaata ja pahoittelukortin, jos tietäisin sun häiriintyvän. Elämääni, enkä lasteni elämää en silti muuttaisi. Sen, että noudatetaan järjestyssääntöjä pitää riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä saa aina miettimään että miten meidän kömpelö, adhd talous muihin vaikuttaa. Suihkussa lasta kaatuu patteriin, sitten tippuu pesuämpäri kahdesti ja lopuksi lipeää saippua.

Eteiseen tultaessa jalka osuu tietty laatikkoon ja sit pompitaan hetki ja uikutetaan. Vaatteiden vaihto ja kahvia, ehkä välipalaa. Kissat juoksee keittiöön, yksi tiputtaa lasin maahan innostuksissaan.

Iltapäivällä tai illalla siivousta, imurointia tms normaalia meteliä ennen hiljaisuutta. Rauhoitutaan ja sitten kissa tiputtaa peilin maahan säikähtäessään jotain. Taas imurointia, onneksi on vielä hetki hiljaisuutta.

Ei kai sitä kukaan ilkeyttään.....

Tällausen perheen pitäisi asua vaikka rivitalossa.

Ei edes rivitalossa! Kuulostavat painajaismaisilta naapureilta. Omassa talossa saa ryskätä ja kolistaa mielin määrin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se on se kotirauha? Mulle se on sitä, että kukaan ei luvatta tule ovesta sisään ja että sovittuja pelisääntöjä noudatetaan. Mutta että hyppivät nelivuotiaat möhkäleet? Itsekkyyttä.

Jatkuva tömistely rikkoo kyllä kotirauhaa, olipa äänen lähteenä mikä hyvänsä. Jokainen, joka osaa kasvattaa lapsiaan huomaavaisiksi ihmisiksi, kieltää lastaan hyppimästä jatkuvasti tasajalkaa kerrostalossa. Satunnainen kerta pari viikossa leikki ei haittaa tietenkään mitään. Nyt oli kyse jokapäiväisestä ja toistuvasta paukutuksesta. Minun näkökulmastani naapurit paukutukselle alistava asukas on itse itsekäs.

Lain mukaan lasten jatkuvakaan tömistely ei ole kotirauhan rikkomista vaikka se sua vittuttaisi kuinka.

Laissa ei ole erikseen kirjoitettu auki termiä tömistely. Mutta jotain kotirauhasta siellä on. Asumisrauhasta ehkä myös.

Kulutit sitten näppäimistöä tuon kirjoittamiseen. Joo, kotirauha suojaa tahallisesti häiritsemistarkoituksessa tehdyltä meteliltä. Edelleenkin, lasten kovaääninen leikkiminen ei tätä pykälää täytä vaikka vääntäisit miten.

Jos asuisit mun naapurissa, saattaisin tuoda sulle paketin suklaata ja pahoittelukortin, jos tietäisin sun häiriintyvän. Elämääni, enkä lasteni elämää en silti muuttaisi. Sen, että noudatetaan järjestyssääntöjä pitää riittää.

Juuri sinun kaltaisesi ihmiset eivät sovellu kerrostaloon. Ajatellaan vain omaa napaa eikä yhtään sen pidemmälle. "Sen, että noudatetaan järjestyssääntöjä pitäisi riittää." kertoo kaiken asenteestasi. Et edes halua ottaa muita ihmisiä huomioon, kunhan vain pentusi saavat mölytä niin kovaa kuin huvittaa. Jännä, että aiemmin opetettiin lapset käyttäytymään kerrostaloissa, nykyisin annetaan hyppiä ja kiljua muista ihmisistä välittämättä.

Lapsiperheille pitäisi olla kokonaan omat kerrostalot niin saisivat keskenään mekastaa niin paljon, kuin sielu sietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä saa aina miettimään että miten meidän kömpelö, adhd talous muihin vaikuttaa. Suihkussa lasta kaatuu patteriin, sitten tippuu pesuämpäri kahdesti ja lopuksi lipeää saippua.

Eteiseen tultaessa jalka osuu tietty laatikkoon ja sit pompitaan hetki ja uikutetaan. Vaatteiden vaihto ja kahvia, ehkä välipalaa. Kissat juoksee keittiöön, yksi tiputtaa lasin maahan innostuksissaan.

Iltapäivällä tai illalla siivousta, imurointia tms normaalia meteliä ennen hiljaisuutta. Rauhoitutaan ja sitten kissa tiputtaa peilin maahan säikähtäessään jotain. Taas imurointia, onneksi on vielä hetki hiljaisuutta.

Ei kai sitä kukaan ilkeyttään.....

Tällausen perheen pitäisi asua vaikka rivitalossa.

Ei edes rivitalossa! Kuulostavat painajaismaisilta naapureilta. Omassa talossa saa ryskätä ja kolistaa mielin määrin.

Kuulostaa elämältä. Haudassa saa olla rauhassa ja hiljaisuudessa mielin määrin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se on se kotirauha? Mulle se on sitä, että kukaan ei luvatta tule ovesta sisään ja että sovittuja pelisääntöjä noudatetaan. Mutta että hyppivät nelivuotiaat möhkäleet? Itsekkyyttä.

Jatkuva tömistely rikkoo kyllä kotirauhaa, olipa äänen lähteenä mikä hyvänsä. Jokainen, joka osaa kasvattaa lapsiaan huomaavaisiksi ihmisiksi, kieltää lastaan hyppimästä jatkuvasti tasajalkaa kerrostalossa. Satunnainen kerta pari viikossa leikki ei haittaa tietenkään mitään. Nyt oli kyse jokapäiväisestä ja toistuvasta paukutuksesta. Minun näkökulmastani naapurit paukutukselle alistava asukas on itse itsekäs.

Lain mukaan lasten jatkuvakaan tömistely ei ole kotirauhan rikkomista vaikka se sua vittuttaisi kuinka.

Laissa ei ole erikseen kirjoitettu auki termiä tömistely. Mutta jotain kotirauhasta siellä on. Asumisrauhasta ehkä myös.

Kulutit sitten näppäimistöä tuon kirjoittamiseen. Joo, kotirauha suojaa tahallisesti häiritsemistarkoituksessa tehdyltä meteliltä. Edelleenkin, lasten kovaääninen leikkiminen ei tätä pykälää täytä vaikka vääntäisit miten.

Jos asuisit mun naapurissa, saattaisin tuoda sulle paketin suklaata ja pahoittelukortin, jos tietäisin sun häiriintyvän. Elämääni, enkä lasteni elämää en silti muuttaisi. Sen, että noudatetaan järjestyssääntöjä pitää riittää.

Lapsiperheille pitäisi olla kokonaan omat kerrostalot niin saisivat keskenään mekastaa niin paljon, kuin sielu sietää.

Niinpä! Tosin en usko, että lopulta edes ne lapsiperheet kestäisivät asua sellaisessa talossa, jonka jokaisessa asunnossa olisi tällainen meteliperhe. Se yhteenlaskettu metelin määrähän olisi jotain ihan käsittämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se on se kotirauha? Mulle se on sitä, että kukaan ei luvatta tule ovesta sisään ja että sovittuja pelisääntöjä noudatetaan. Mutta että hyppivät nelivuotiaat möhkäleet? Itsekkyyttä.

Jatkuva tömistely rikkoo kyllä kotirauhaa, olipa äänen lähteenä mikä hyvänsä. Jokainen, joka osaa kasvattaa lapsiaan huomaavaisiksi ihmisiksi, kieltää lastaan hyppimästä jatkuvasti tasajalkaa kerrostalossa. Satunnainen kerta pari viikossa leikki ei haittaa tietenkään mitään. Nyt oli kyse jokapäiväisestä ja toistuvasta paukutuksesta. Minun näkökulmastani naapurit paukutukselle alistava asukas on itse itsekäs.

Lain mukaan lasten jatkuvakaan tömistely ei ole kotirauhan rikkomista vaikka se sua vittuttaisi kuinka.

Laissa ei ole erikseen kirjoitettu auki termiä tömistely. Mutta jotain kotirauhasta siellä on. Asumisrauhasta ehkä myös.

Kulutit sitten näppäimistöä tuon kirjoittamiseen. Joo, kotirauha suojaa tahallisesti häiritsemistarkoituksessa tehdyltä meteliltä. Edelleenkin, lasten kovaääninen leikkiminen ei tätä pykälää täytä vaikka vääntäisit miten.

Jos asuisit mun naapurissa, saattaisin tuoda sulle paketin suklaata ja pahoittelukortin, jos tietäisin sun häiriintyvän. Elämääni, enkä lasteni elämää en silti muuttaisi. Sen, että noudatetaan järjestyssääntöjä pitää riittää.

Juuri sinun kaltaisesi ihmiset eivät sovellu kerrostaloon. Ajatellaan vain omaa napaa eikä yhtään sen pidemmälle. "Sen, että noudatetaan järjestyssääntöjä pitäisi riittää." kertoo kaiken asenteestasi. Et edes halua ottaa muita ihmisiä huomioon, kunhan vain pentusi saavat mölytä niin kovaa kuin huvittaa. Jännä, että aiemmin opetettiin lapset käyttäytymään kerrostaloissa, nykyisin annetaan hyppiä ja kiljua muista ihmisistä välittämättä.

Lapsiperheille pitäisi olla kokonaan omat kerrostalot niin saisivat keskenään mekastaa niin paljon, kuin sielu sietää.

Minä vastustan tätä suomalaista vaientamisen kulttuuria niin kauan kuin mussa henki pihisee. Käytöstavat on yksi asia, sairaalloinen minä minä minä ja mun maailmankuva jossa kaikki istuu illat hymistellen sohvalla rapsuttamassa muniaan toinen.

Aikanaan opetettiin tosiaan lapset olemaan hiljaa. Nyt meillä on maa täynnä mielenterveysongelmaisia, huonosti voivia aikuisia jotka ei kehtaa, joilla on perushäpeä päällä koko ajan ja jotka voi vapautua vain kännissä. Mua ei kiinnosta yksistään mun lapset, vaan koko maan lapset, ja haluan olla mukana räjäyttämässä tätä hissuttelun kulttuuria jossa kotonaan ei sais edes pierasta, ellei ole päässy sinne omakotitalon autuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se on se kotirauha? Mulle se on sitä, että kukaan ei luvatta tule ovesta sisään ja että sovittuja pelisääntöjä noudatetaan. Mutta että hyppivät nelivuotiaat möhkäleet? Itsekkyyttä.

Jatkuva tömistely rikkoo kyllä kotirauhaa, olipa äänen lähteenä mikä hyvänsä. Jokainen, joka osaa kasvattaa lapsiaan huomaavaisiksi ihmisiksi, kieltää lastaan hyppimästä jatkuvasti tasajalkaa kerrostalossa. Satunnainen kerta pari viikossa leikki ei haittaa tietenkään mitään. Nyt oli kyse jokapäiväisestä ja toistuvasta paukutuksesta. Minun näkökulmastani naapurit paukutukselle alistava asukas on itse itsekäs.

Lain mukaan lasten jatkuvakaan tömistely ei ole kotirauhan rikkomista vaikka se sua vittuttaisi kuinka.

Laissa ei ole erikseen kirjoitettu auki termiä tömistely. Mutta jotain kotirauhasta siellä on. Asumisrauhasta ehkä myös.

Kulutit sitten näppäimistöä tuon kirjoittamiseen. Joo, kotirauha suojaa tahallisesti häiritsemistarkoituksessa tehdyltä meteliltä. Edelleenkin, lasten kovaääninen leikkiminen ei tätä pykälää täytä vaikka vääntäisit miten.

Jos asuisit mun naapurissa, saattaisin tuoda sulle paketin suklaata ja pahoittelukortin, jos tietäisin sun häiriintyvän. Elämääni, enkä lasteni elämää en silti muuttaisi. Sen, että noudatetaan järjestyssääntöjä pitää riittää.

Juuri sinun kaltaisesi ihmiset eivät sovellu kerrostaloon. Ajatellaan vain omaa napaa eikä yhtään sen pidemmälle. "Sen, että noudatetaan järjestyssääntöjä pitäisi riittää." kertoo kaiken asenteestasi. Et edes halua ottaa muita ihmisiä huomioon, kunhan vain pentusi saavat mölytä niin kovaa kuin huvittaa. Jännä, että aiemmin opetettiin lapset käyttäytymään kerrostaloissa, nykyisin annetaan hyppiä ja kiljua muista ihmisistä välittämättä.

Lapsiperheille pitäisi olla kokonaan omat kerrostalot niin saisivat keskenään mekastaa niin paljon, kuin sielu sietää.

En sanonut pitäisi, sanoin pitää. Järjeatyssääntöjen pitää riittää. Jos ne ei kelpaa, neuvotellaan uudet. Siksi, että joku haluaa istua rauhassa sohvalla muuten vaan, tai että hermot palaa kun ei ole muuta tekemistä ku tarkkailla niitä ääniä, ei ole sen yläkerran lapsiperheen ongelma.

Minä asuin aikanaan hetken kerrostalossa, joka oli täynnään kaikenmaailman työkyvyttömiä juoppoja. Harrastin viulunsoittoa. Eipä mennyt kuin viikko, kun sain huomautuksen vuokranantajalta. Asiaa puitiin pitkään, ja kyllä se vaan niin oli, että viulunsoitto on päiväsaikaan ihan normaalia elämää, vaikka treenaiskin joka päivä.

Oikeesti vituttaa noi työnvieroksujat jotka ite mätänee sohvalla ja valittaa kun joku viitsii tehdä muutakin. Hyi.