Lue keskustelun säännöt.
Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?
Ollessani pieni äitini muistutti aina kerrostaloasunnossamme, ettei lämpöpatteria saa kolistella eikä lattialle tarpeettomasti heitellä/pudotella esineitä. Onko niin, ettei nykyisin enää välitetä eikä ymmärretä elää hiljaisesti, eikö siihen enää pyritä? Villasukissa ei tietenkään tarvitse hipsutella eikä keskustella kuiskaten, mutta voisiko äänten kantautumista muihin asuntoihin yrittää välttää - vai eivätkö ihmiset enää tule ajatelleeksi koko asiaa?
Kommentit (7839)
Somaperhe on ilmeisestikin saanut isännöitsijältä postia. Nyt ne paiskovat jotain pitkin lattioita oikein urakalla. Ei hiljaisuus aikana. Kosto on suloinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään enää kiinnosta mikään mikä ei liity itseen.
Sunnuntai on ihan hyvä päivä tehdä remonttia, öisin voi kuunnella musiikkia lujalla, matot tampataan juhlapyhien aamuina ja rapussa huudetaan. Jos reissusta kotiudutaan keskellä yötä, lapset voi päästää sisäpihalle melskaamaan siksi aikaa kun vanhemmat purkavat autosta laukkuja. Ym.
t. kolmekymppinen, joka vihaa kerrostaloasumista nykyaikana
Saat 1/5 onnistuneesta normaalin sekoittamisesta hölmöyksiin.
No näitä kaikesta jonnin joutavasta kitiseviä paskanaapureita aina riittää.
Ei saa kävellä kotonaan, se niin häiritsee minua!
Ei saa tampata mattoa sunnuntaina, se niin häiritsee minua!
Ei saa olla koiraa joka tuo rapaa rappukäytävään, se niin häiritsee minua!
Ei saa tuntemattomat lapset olla meidän keinussa, se niin häiritsee minua!
Ei saa pestä kahta koneellista pyykkiä peräkkäin, se niin häiritsee minua!
Minä minä minä! Minua häiritsee!!! Minä!!!
Olette vain se itsekkään kolikon toinen puoli, se toinen itsekäs puoli ei ymmärrä mitä hiljaisuus yöllä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
No näitä kaikesta jonnin joutavasta kitiseviä paskanaapureita aina riittää.
Ei saa kävellä kotonaan, se niin häiritsee minua!
Ei saa tampata mattoa sunnuntaina, se niin häiritsee minua!
Ei saa olla koiraa joka tuo rapaa rappukäytävään, se niin häiritsee minua!
Ei saa tuntemattomat lapset olla meidän keinussa, se niin häiritsee minua!
Ei saa pestä kahta koneellista pyykkiä peräkkäin, se niin häiritsee minua!
Minä minä minä! Minua häiritsee!!! Minä!!!
Olette vain se itsekkään kolikon toinen puoli, se toinen itsekäs puoli ei ymmärrä mitä hiljaisuus yöllä tarkoittaa.
Ihan sama joku kuraa tuova koira tai vaikka viisi pyykkikoneellista putkeen pyörittävä naapuri, mutta se turha meteli häiritsee. Pyykinpesu ei ole turhaa ääntä.
Samaa minäkin olen pohtinut, tottakai jotkut asiat vaan tuottaa ääntä ja varmasti omastakin elämisestä tulee silloin tällöin ääniä. Meillä seinänaapuri kuitenkin esim puhuu puhelimessa niin kovaan ääneen että se kuuluu meille toiselle puolelle asuntoa. Toisessa naapurissa taas rouva kiljuu milloin innostuksesta ja milloin haastaa riitaa miehensä kanssa. Yläkerrassa imuroidaan ja pyykätään melkein joka päivä, mikä on ihan ok, mutta nämä tapahtuu yleensä klo 22-00 aikoihin. Lisäksi heidän pyykkikoneensa pitää sellaista hyppivää ääntä, kuin olisi helikopteri laskeutumassa katolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kuulin yks yö kun naapuri imuroi noin klo 3.00. Ei haitannut, käänsin vain kylkeä. Tuskin tahalleen siihen aikaan kuitenkaan, vaan jos on lasinsiruja tms.
Me joskus joudutaan lasta niistämään imuriin asennettavalla nenäimurilla. Teho on kuitenkin alhainen,ofc ettei lapselta lähde aivot xD, mutta yölläkin tätä on tehty🤷♀️
Tuli mieleen kun asuin erään kaljun miehen alakerrassa ja hänen asunnosta kuului aina kauheaa kolinaa ja tumahteluja.
Tum! tum!
Kattolamppu välillä kirjaimellisesti heilui.
Menin sitten lopulta juttelemaan. Kolkutin ovelle, niin aika pitkän tauon päästä tuli mies jujutsupuvussa, hänellä oli myös ystävä tai joku asunnossaan.
Esitin asiani hänelle ja hän ihan ohjasi minut kotiinsa katsomaan mistä meteli lähtee.
Naapurin kaveri näytti miten säkkiä hakataan ja potkitaan. Säkki otti niin kovia osumia että se taittui keskeltä kahtia ja hyppi melkein ilmassa ketjujen varassa.
Naapuri itse hakkasi seinään teipattua kolmea tai neljää puhelinluetteloa paljain käsin aluksi avokämmenin ja sitten nyrkein.
Ihmettelin että ei katosta laastit ropissut lattialle. Koko olohuone oli vuorattu taataami-paloilla.
Sellaisia banbu-tai pehmeitä alustoja. Armeijan värisiä suorakaiteenmuotoisia paloja.
Näyttivät vielä pariharjoitteita. Heittoja ja kamppeja.
Olin siinä roolissani vähän nolona ja eräällä tavalla taputtelin vain taustalla että "hyvää" "hyvää" kovempa" "vau".
Kun poistuin asunnosta ja toivotin hyviä treenejä tajusin että asia ei nyt oikein tullut sanottua ja valitukseni meni pieleen, kun minussa ei ollut auktoriteettia sanoa että meteli loppuu nyt.
Tänäkin päivänä treenit jatkuu. Enhän minä ole mikään mies sanomaan toiselle miehelle että nyt loppuu.
Saisin korvilleni. Minulta on kaksi parisuhdetta mennyt poikki tämän takia, kun minussa ei ole miestä mennä sanomaan asiasta. Ja olenhan minä yrittänyt kyllä kovasti.
T: Hento toimistomies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä ihmeessa asutte kun itsellä ei ole koskaan tullut vastaan meteliä kerrostalossa?
Yli 50 vuotta kerrostaloissa asuneena uskallan väittää, että nykyisin kerrostaloissa asutaan paljon hiljempaa kuin aikaisemmin. Kun olin lapsi, lähes joka asunnossa oli vielä pianokin. Päivästä toiseen sai kuunnella seinien takaa Ukko Nooaa ja Tuiki, tuiki tähtöstä - usein jopa samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yli 50 vuotta kerrostaloissa asuneena uskallan väittää, että nykyisin kerrostaloissa asutaan paljon hiljempaa kuin aikaisemmin. Kun olin lapsi, lähes joka asunnossa oli vielä pianokin. Päivästä toiseen sai kuunnella seinien takaa Ukko Nooaa ja Tuiki, tuiki tähtöstä - usein jopa samaan aikaan.
Piano on yksi asia, se että adhd/narkkariapina nakuttaa jollain rautakepillä pitkin pattereita mitä ihmeellisempiin kellonaikoihin on ihan toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 50 vuotta kerrostaloissa asuneena uskallan väittää, että nykyisin kerrostaloissa asutaan paljon hiljempaa kuin aikaisemmin. Kun olin lapsi, lähes joka asunnossa oli vielä pianokin. Päivästä toiseen sai kuunnella seinien takaa Ukko Nooaa ja Tuiki, tuiki tähtöstä - usein jopa samaan aikaan.
Piano on yksi asia, se että adhd/narkkariapina nakuttaa jollain rautakepillä pitkin pattereita mitä ihmeellisempiin kellonaikoihin on ihan toinen.
Tein valituksen tuollaisesta. Paljastui että päivisin yksin ollut kissa oli se narkkkariapina.
Räpsytteli patteria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikkeaeisaa kirjoitti:
Ehei..meillä käytetään huumeita taloyhtiössä (naapuri jopa myy niitä..ja kaikki asiasta on "mukamas ettei tiedä"), kolistellaan ovellista hissiä jossa vanhanaikainen räppänä (kaikuu tottakai, sillä kivitalo), kolistellaan ja paiskotaan keittiönovia aamuisin ja illoin (eikä tiedosteta, että naapuri saattaa asua pienessä yksiössä ja ei pääse vaikka toiseen huoneeseen pakoon), alhaalla röökataan ja poltetaan pilveä, rähinöidään, hakataan ovia, sekoillaan käytävässä aineissa...jne. Kerran kun menin poikaystäväni kanssa nukkumaan, toisen kerroksen naapuri yritti tulla yöllä sisään asuntooni..ilmeisesti sekotti kerroksen..
miksi et ilmoita poliisille huumeiden myynnistä? voit tehdä sen nimettömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalin elämän: laulun, musiikin, riitelyn, seksin tai siivoamisen, peittely tuntuu vähän vanhanaikaiselta. Ajatustavalta, jossa yritetään silotella omaa perhettä ulospäin.
Remontoida joutuu viikonloppuisin, kun harva meistä on arkena vapaalla ja viikonloppuna töissä. Tavaroita saattaa tippua käsistä ja lasten leikit olla riehakkaitakin.
Olen aina asunut kerrostalossa keskellä kaupunkia, en yleensä edes huomaa elämisen ääniä. Jos joku karjuu rappuun tai vauva itkee, niin silloin kuulen äänen, kaikki muu on vain mukavaa taustamelua, joka kertoo, että en ole yksin maailmassa.
No ei siihen ole tekosyitä että kuulen musiikin kuin itse soittaisin sitä poppivehkeistä.
Sen lisäksi kuulee naapurin vessassa käynnin kuin itse olisi vessa-asioilla. Ja kun itse käy vessassa, tietää että naapurit kärsivät.
En tiedä kumpi on ikävämpää, se että tiedän naapureiden vatsan toiminnan vaihtelut, vai se, että reagoin itse vatsallani wc- käyntien takia..
Ne ovat todellakin normaaleja elämän ääniä, mutta tuntuu siltä kuin yksityisyys olisi paperisten sermien varassa. Vain vähän parempi kuin yhteinen riuku pihalla.
Kuka säästi eristeissä, vai varastettiinko kaikki eristeet työmaalta taloa rakentaessa? Suunnitteliko arkkitehti äänieristykset humalassa? Oliko tarkoitus lisätä yhteisöllisyyttä? Keksikö sama tyyppi avokonttorit?
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeessa asutte kun itsellä ei ole koskaan tullut vastaan meteliä kerrostalossa?
Onneksi olkoon. Asut joko todella hyvin rakennetussa talossa tai sitten olet onnistunut saamaan itsellesi kullan arvoisia hiljaisia naapureita.
Itse olen 30 v, aina olen asunut kerrostaloissa ja koko elämäni ajalta muistan vain kahden vuoden ajan, jolloin ollut hiljainen yläkerran naapuri, yksin asuva 5-kymppinen nainen koiransa kanssa. Suoraan sanottuna itkettää muistella, kyseinen nainen oli todella epäkohtelias ja koira huonokuntoinen (säälittää katsella kun tietää että ei pitkään elä) mutta silti toivoisin että olisi asunut aina yläkerrassani.
Vierailija kirjoitti:
Vvvvatuttaaa kirjoitti:
Ihminen ei luonnostaan kävele kantapäällä joten kyllä normi kävelyn erottaa tahallisesta kantapäätöminästä, ihmettelen että jotkut jaksaa, luulisi et kantapäihin sattuisi monen tunnin töminän ääntelyn jälkeen
Luuletko, että porukka opettelee kävelemään kantapäillä ärsyttääkseen toisia? 😁 Olen itse kantapääkävelijä, ollut jo pienestä asti. Olen koittanut opetella laskemaan painon muille kuin kantapäille, mutta omasta tyylistä on vaikea oppia pois.
Sama juttu minulla. Myös isäni on kantapääkävelijä.
Hävettää asua samassa talossa näiden möykkäävien, koko maailman omistavien, ylintasorefugeesien kanssa. Yäk. Itseinhoni on hirveä. Mutta tähän olen nyt joutunut, katellaan, miten käy. Mutta onneksi me kaikki kuollaan, ennemmin tai myöhemmin, koronaan tai johonkin muuhun. Noille aappanoille toivoisin pikaista kotiuttamista. koska ei ne kotoudu tänne. Sori, mutta nähty ja kuultu, todellakin kuultu, on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää etätyöläiset. Itse olen kolmen lapsen kanssa kotona ja meteliä lähtee. Ulkonakaan ei voi koko päivää olla ja nyt poikkeusoloissa siellä on aina niin paljon tuttuja että vaikea pitää lapsia riittävän kaukana kavereista. Pakko rakentaa sisälle temppurataa ja antaa riehua ja juosta, ei lapsia voi moneksi viikoksi kahlita sänkyyn kiinni eikä elämästä tule mitään jos koko ajan vain pitää kieltää. Normaalisti siis lapset päiväkodissa päivisin.
Just. Ymmärrät sentään sääliä etätyöläisiä, mutta silti annat lastesi tömistellä sisällä kerrostalossa päivät pitkät? Ei niiden lasten kanssa tarvitse koko päivää ulkona olla hyvänen aika, mutta eikö siellä voi purkaa ne pahimmat energiat ja sisällä keskittyä hiljaisiin aktiviteetteihin?!
Niinkuin esimerkiksi mihin hiljaisiin aktiviteetteihin? On toki hiljaisia ja rauhallisiakin lapsia mutta minun lapseni eivät keskity hiljaa kirjan lukemiseen tai piirtelyyn vaikka antaisi niiden juosta ulkona viisi tuntia. Eivät ota kävelyaskelia vaan juoksevat sisälläkin, Ja on sanottu mutta muistavat sen ehkä minuutin. Ja vaikka leikkisivät ihan nätisti ja rauhallisesti, se aina tarkoittaa melkoista melua. Siitäkin on sanottu ja sanotaan joka päivä mutta eivät innostuessaan vain muista olla hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 50 vuotta kerrostaloissa asuneena uskallan väittää, että nykyisin kerrostaloissa asutaan paljon hiljempaa kuin aikaisemmin. Kun olin lapsi, lähes joka asunnossa oli vielä pianokin. Päivästä toiseen sai kuunnella seinien takaa Ukko Nooaa ja Tuiki, tuiki tähtöstä - usein jopa samaan aikaan.
Piano on yksi asia, se että adhd/narkkariapina nakuttaa jollain rautakepillä pitkin pattereita mitä ihmeellisempiin kellonaikoihin on ihan toinen.
Niin, mutta ennen paukkuivat sekä pianot että narkkarien rautakepit.
Tavallaan ihan kiva tällainen vertaistukiketju, mutta toisaalta kurjaa lukea miten monella on naapureita, joita ei muiden asukkaiden rauha kiinnosta.
Mies jutteli tuossa just naapurin kanssa, jonka asunto on meidän ja pianonsoittajan yläpuolella.
Me asumme pianonsoittajan ihan alapuolella ja tämä naapuri jonka kanssa mies jutteli, asuu soittajaa kaksi kerrosta ylempänä. Ja kuulemma soitto kuuluu hänellekin, vaikka on tosiaan yksi kerros siinä välissä...