Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?
Ollessani pieni äitini muistutti aina kerrostaloasunnossamme, ettei lämpöpatteria saa kolistella eikä lattialle tarpeettomasti heitellä/pudotella esineitä. Onko niin, ettei nykyisin enää välitetä eikä ymmärretä elää hiljaisesti, eikö siihen enää pyritä? Villasukissa ei tietenkään tarvitse hipsutella eikä keskustella kuiskaten, mutta voisiko äänten kantautumista muihin asuntoihin yrittää välttää - vai eivätkö ihmiset enää tule ajatelleeksi koko asiaa?
Kommentit (7839)
Anteeksi tulin just töistä ja pakko pestä koneellinen pyykkiä että saan mun koronaiset alusvaatteet saman tien pyörimään!
On niin hiki ollu koko pv niissä vermeissä... Suihkussa kävin jo töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää etätyöläiset. Itse olen kolmen lapsen kanssa kotona ja meteliä lähtee. Ulkonakaan ei voi koko päivää olla ja nyt poikkeusoloissa siellä on aina niin paljon tuttuja että vaikea pitää lapsia riittävän kaukana kavereista. Pakko rakentaa sisälle temppurataa ja antaa riehua ja juosta, ei lapsia voi moneksi viikoksi kahlita sänkyyn kiinni eikä elämästä tule mitään jos koko ajan vain pitää kieltää. Normaalisti siis lapset päiväkodissa päivisin.
Just. Ymmärrät sentään sääliä etätyöläisiä, mutta silti annat lastesi tömistellä sisällä kerrostalossa päivät pitkät? Ei niiden lasten kanssa tarvitse koko päivää ulkona olla hyvänen aika, mutta eikö siellä voi purkaa ne pahimmat energiat ja sisällä keskittyä hiljaisiin aktiviteetteihin?!
Niinkuin esimerkiksi mihin hiljaisiin aktiviteetteihin? On toki hiljaisia ja rauhallisiakin lapsia mutta minun lapseni eivät keskity hiljaa kirjan lukemiseen tai piirtelyyn vaikka antaisi niiden juosta ulkona viisi tuntia. Eivät ota kävelyaskelia vaan juoksevat sisälläkin, Ja on sanottu mutta muistavat sen ehkä minuutin. Ja vaikka leikkisivät ihan nätisti ja rauhallisesti, se aina tarkoittaa melkoista melua. Siitäkin on sanottu ja sanotaan joka päivä mutta eivät innostuessaan vain muista olla hiljaa.
Mitä jos muistuttaisit pentujasi siitä hiljaa olemisesta? Ihan niinku joka kerta kun "unohtavat" sen. Samoin kuin muu kasvatus, asioista pitää muistuttaa kunnes menee perille.
Pianistit vastuuseen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän yläkerrassa ei ainakaan yritetäkään olla hiljaa. Lapsi juoksee edestakaisin ja pianoa pimputetaan.
Meille sanottiin lapsena omakotitalossa asuessakin, että sisällä ei juosta. Ei ollut naapureita häiriintymässä, mutta ihan jo turvallisuuden vuoksi ettei liukastuta ja kaaduta pää edellä sohvapöytään päin...
Ei hemmetti piano kerrostalossa.
Mulla on tästä hyvä tarina. Asuin joskus kauan sitten Hgin keskustassa sellaisessa vanhassa kivitalossa, missä oli puiset välipohjat. Yläkerrassa asui eronnut mies, jonka luo sen poika tuli aina välillä oleilemaan ja ex-vaimokin aika usein samalla. Sitten kun tietty piti hyvitellä sille skidille sitä eroa, niin sille piti soittaa pianoa, kun nappula siitä niin tykkäsi. Voi hellantuutelis, Father Of The Year.
Jokainen jolla on ollut soittorasia tietää miten moninkertaiseksi äänenvoimakkuus kasvaa puulaatikossa. Niinpä se pianonsoitto kuului mun olohuoneeseen aivan h_tin voimakkaasti. Valitin siitä pari kertaa, ei auttanut. Yhdellä kertaa kun valitin kun se s-tnan pimputus alkoi taas lauantai-iltana juuri kun olin asettunut katsomaan elokuvaa, se hemmetin ex-eukko ryntäsi yläkerrasta mun ovelle ja alkoi mulle huutaa, että mitä mä taas valitan, ei se nyt niin pahasti voi häiritä.
Silloin paloi käämi, nappasin pimatsua hihasta, vetäisin olohuoneeseen ja sanoin "no kuuntelepa miltä se soitto mulle kuulostaa!". Miten nautinnollista oli nähdä kun eukon naama venähti, kun tajusi mikä idiootti oli ollu. Se mutisi siinä jotain ja luikki äkkiä tiehensä. Sen jälkeen ei pimputusta kuulunut, mutta muutin jonkin ajan päästä pois, jolloin lakkasi olemasta mun ongelma.
Ei ne pianonsoittajat yleensä tajua, että sen soittimen ääni moninkertaistuu rakenteissa. Siksi todelliset soittajat ja ammattimuusikot käyttääkin sähköpianoita kuulokkeilla tai hankkii akustiseen sellaisen lisäosan millä sen saa muutettua sähköiseksi. Vain totaalinen juntti tuo akustisen pianon kerrostaloon.
Inb4: "Mut ei se oo oikee piano jos se ei oo akustinen piano". Onneks ei mun talossa oo yhden ainutta soitinta kenelläkään.
Naapuri pelaa maanisesti. Huutaa ja kiroaa ja kumppaninsa on autuaan tietämätön asiasta koska ei huuda ja kiroile tämän ollessa paikalla. Mutta kun ovi sulkeutuu niin huuto alkaa. Lienee tullut potkut tai saikku mutta pelaaminen on sairaalla tasolla ja kyse aikuisesta miehestä.
Pesukoneen käyttö ilta aikaan, pahimmillaan klo 22.00 jälkeen jolloin hiljaisuus aika alkaa. Miksi sitä ei käytetä päiväsaikaan kun kuitenkin ovat kotona päivällä? Miksi ei ymmärretä et se jumputus ja rytinä kuuluu erittäin hyvin omaan asuntooni ja miksi ei ajatella et jotkut joutuu heräämään klo 5 tai 6 töihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää etätyöläiset. Itse olen kolmen lapsen kanssa kotona ja meteliä lähtee. Ulkonakaan ei voi koko päivää olla ja nyt poikkeusoloissa siellä on aina niin paljon tuttuja että vaikea pitää lapsia riittävän kaukana kavereista. Pakko rakentaa sisälle temppurataa ja antaa riehua ja juosta, ei lapsia voi moneksi viikoksi kahlita sänkyyn kiinni eikä elämästä tule mitään jos koko ajan vain pitää kieltää. Normaalisti siis lapset päiväkodissa päivisin.
Just. Ymmärrät sentään sääliä etätyöläisiä, mutta silti annat lastesi tömistellä sisällä kerrostalossa päivät pitkät? Ei niiden lasten kanssa tarvitse koko päivää ulkona olla hyvänen aika, mutta eikö siellä voi purkaa ne pahimmat energiat ja sisällä keskittyä hiljaisiin aktiviteetteihin?!
Niinkuin esimerkiksi mihin hiljaisiin aktiviteetteihin? On toki hiljaisia ja rauhallisiakin lapsia mutta minun lapseni eivät keskity hiljaa kirjan lukemiseen tai piirtelyyn vaikka antaisi niiden juosta ulkona viisi tuntia. Eivät ota kävelyaskelia vaan juoksevat sisälläkin, Ja on sanottu mutta muistavat sen ehkä minuutin. Ja vaikka leikkisivät ihan nätisti ja rauhallisesti, se aina tarkoittaa melkoista melua. Siitäkin on sanottu ja sanotaan joka päivä mutta eivät innostuessaan vain muista olla hiljaa.
Jos sinulla ei ole auktoriteettiä saada lapsiasi ottamaan muita huomioon tai ylipäätään tottelemaan, teidän paikkanne ei ole kerrostalossa.
Taas ollaan niin hyviä ihmisiä ja hiirenhiljaa purraan nurkassa kynsiä tekemättä itse yhtään ääntä, valitetaan vain muista kun on niin huonoja ja äänekkäitä ihmisiä.
On loistavaa että kaltaisenne ihmiset on vähemmän kotona ja enemmän siellä oikeissa töissä niin normaalit äänet ei haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen siedättänyt itseni äänille. Suosittelen samaa kaikille, helpottaa omaa elämää. Mä olin herkkäuninen korvatulpissa nukkuja, heräsin kaikkeen ja häiriinnyin tosi herkästi naapureitten äänistä. Lisäksi en saanut enää unta jos heräsin yöllä mihin tahansa ääneen.
Koska asun Pohjois-Karjalassa, täällä ei oikeasti tiedetä "elämisen äänistä" mitään. Vierailin ystäväni luona eteläisessä Suomessa ja meinasi tulla itku ekana yönä, kun talo oli niin meluisa. Kaveri uinui kuin kissa, vaikka yläkerrassa oli bileet ja rappukäytävässä ramppasi porukkaa. Oli kuulemma tottunut.
Sitten tapasin mieheni, joka asuu Helsingissä todella vilkkaalla alueella, joka ei oikeastaan nuku koskaan (ei edes koronan aikaan). Ekat pari kuukautta valvoin ja heräilin, mutta tulpat eivät olleet vaihtoehto, koska korvat menevät pitkässä käytössä kipeiksi. Seinän takaa kuuluu kaikki puhe ja jossain jympyttää musiikki, alussa ahdisti, ei enää.
Kolmen kuukauden kuluttua sain unta iltaisin ihan helposti, mutta edelleen heräilin kadulta tuleviin ääniin ja jäin valvomaan yöllä. Seuraavassa vaiheessa kun yöllä heräsin, sain heti unen päästä kiinni.
Nykyisin pystyn nukkumaan käytännössä missä tahansa, äänet eivät häiritse ja ihan oikeasti OMA elämä on helpottunut valtavasti. Luulin olevani ääniherkkä, mutta tämä oli vaan tottumiskysymys.
Voihan sitä tietysti viettää elämänsä stressaten ja kiroten naapureita, mutta mieluummin vaan oppii sietämään epämukavuuksia. Jos nyt saisin lapsen, totuttaisin hänet heti äänimaailmoihin, ettei tulisi liian herkkäunista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää etätyöläiset. Itse olen kolmen lapsen kanssa kotona ja meteliä lähtee. Ulkonakaan ei voi koko päivää olla ja nyt poikkeusoloissa siellä on aina niin paljon tuttuja että vaikea pitää lapsia riittävän kaukana kavereista. Pakko rakentaa sisälle temppurataa ja antaa riehua ja juosta, ei lapsia voi moneksi viikoksi kahlita sänkyyn kiinni eikä elämästä tule mitään jos koko ajan vain pitää kieltää. Normaalisti siis lapset päiväkodissa päivisin.
Just. Ymmärrät sentään sääliä etätyöläisiä, mutta silti annat lastesi tömistellä sisällä kerrostalossa päivät pitkät? Ei niiden lasten kanssa tarvitse koko päivää ulkona olla hyvänen aika, mutta eikö siellä voi purkaa ne pahimmat energiat ja sisällä keskittyä hiljaisiin aktiviteetteihin?!
Niinkuin esimerkiksi mihin hiljaisiin aktiviteetteihin? On toki hiljaisia ja rauhallisiakin lapsia mutta minun lapseni eivät keskity hiljaa kirjan lukemiseen tai piirtelyyn vaikka antaisi niiden juosta ulkona viisi tuntia. Eivät ota kävelyaskelia vaan juoksevat sisälläkin, Ja on sanottu mutta muistavat sen ehkä minuutin. Ja vaikka leikkisivät ihan nätisti ja rauhallisesti, se aina tarkoittaa melkoista melua. Siitäkin on sanottu ja sanotaan joka päivä mutta eivät innostuessaan vain muista olla hiljaa.
Ja sitten itketään somessa tai vaikka kaverille, kun naapurit ei tervehdi eikä kukaan tykkää meidän Irmapetteristä eikä Villeliisasta, vaikka niin ovat herttaisia lapsosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt kaivattu IS -juttu tehty täältä asiaa ammentaen. https://www.is.fi/asuminen/art-2000006458170.html
Norsukävely jäi lähes huomiotta. Harmi, koska tömistelijä on usein itse autuaan tietämätön aiheuttamastaan helvetistä, koska ääni ei juuri omiin korviinsa kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään enää kiinnosta mikään mikä ei liity itseen.
Sunnuntai on ihan hyvä päivä tehdä remonttia, öisin voi kuunnella musiikkia lujalla, matot tampataan juhlapyhien aamuina ja rapussa huudetaan. Jos reissusta kotiudutaan keskellä yötä, lapset voi päästää sisäpihalle melskaamaan siksi aikaa kun vanhemmat purkavat autosta laukkuja. Ym.
t. kolmekymppinen, joka vihaa kerrostaloasumista nykyaikana
Ovatko kolmekymppiset tosiaan noin vanhanaikaisia että sunnuntaina ja juhlapyhinä pitäisi olla hipihiljaa? Minä pyrin ottamaan muut huomioon, mutta kun en kuulu kirkkoon niin nuo mainitsemasi ovat minulle ihan tavallisia päiviä. Ei eroa onko sunnuntai vai maanantai. Pitäisikö minun oikeasti ottaa huomioon uskonnolliset asiat? Otatko sinä huomioon muiden uskontojen juhlapyhät?
Juhlapyhiä ovat myös mm. joulu sekä itsenäisyyspäivä. Onko sinusta silloin ok melskata eri tavoin?
Melskata? Riehumista en minäkään siedä, mutta jos joku tamppaa itsenäisyyspäivän aamuna mattoja tai imuroi, mulle se on OK. Se on yleensä vapaapäivä, niin ymmärrettävästi ihmiset käyttää osan siitä kertyneiden kotitöiden tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän yläkerrassa ei ainakaan yritetäkään olla hiljaa. Lapsi juoksee edestakaisin ja pianoa pimputetaan.
Meille sanottiin lapsena omakotitalossa asuessakin, että sisällä ei juosta. Ei ollut naapureita häiriintymässä, mutta ihan jo turvallisuuden vuoksi ettei liukastuta ja kaaduta pää edellä sohvapöytään päin...
Ei hemmetti piano kerrostalossa.
Jostakin palstalta muistan lukeneeni, että jotain naapuria (muka) häiritsi, kun sähköpianoa soitettiin kuulokkeet korvilla. Kuulemma se koskettimien painaminen kuului naapuriin :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arjen paranoidisuus on toisinaan virkistävääkin.
Sinähän sen parhaiten tiedät kun täällä kovaa kirjoittelet että mitä naapurin kämpässä kuuluva kolahdus mahtoi tarkoittaa ja että mitä naapuri mahtaa tehdä siellä.
Ei. Lasten töminää kun tulevat koulusta on ilo kuunnella. Tykkään kun lapsi 'hoilaa jotakin omaa laulua kerran viikossa'. Jos heillä on joku kisa meneillään ulkona, se on hauskaa. En ole edes ajatellut päiväsaikaan kuuluvia juttuja.
Mutta silti ihmettelen uuden seinänaapurin kyvyttömyyttä tajuta takaterassin oven sulkumekanismia. Hän sulkee ja avaa ovea myöhään, siis käykö vilvoittelemassa, saunaako, en välitä tietää. Mutta kun toisessa seinänaapurissa on pieniä lapsia, he hiljenevät aikaisin yöpuulle. Minä myös hiljennän omat tehtävät samaan aikaan. Muuta tämä toisen naapurin kru-kry-RRUNKSSS-krykrykry kuuluu viedä puoli kahdeltatoista ja on siihen mennessä kuulunut viitisen kertaa.
Muillakin varmaan on tällainen ovi, jossa kynnys, siis parvekkeenovi on usein tällainen. Se kahva vain on oltava ääriasennossa niin sulku ja avaus on äänetön.
Nuorelle miehelle rakettitiedettä.
Meillä kans naapuri ei osaa avata ja sulkea omaa parvekkeen ovea. Tästä syystä ovat varmaan siirtyneet polttamaan sisätiloissa? Ja illalla sitten tuulettavat kämppää savusta, kun hirvee oven paukutus alkaa kuulua. Tottakai se ovi pitää pamauttaa kiinni ja useamman kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi kateutta kirjoitti:
Taas ollaan niin hyviä ihmisiä ja hiirenhiljaa purraan nurkassa kynsiä tekemättä itse yhtään ääntä, valitetaan vain muista kun on niin huonoja ja äänekkäitä ihmisiä.
On loistavaa että kaltaisenne ihmiset on vähemmän kotona ja enemmän siellä oikeissa töissä niin normaalit äänet ei haittaa.
Nyt vedetään taas ihan överiksi. Eli vaihtoehtoja kerrostaloasumisessa on vain paikallaan olo tai jatkuva melskaaminen? Että niitä välimalleja ei ole?
Minä en sunkaan pysyttele hiirenhiljaa paikallani, vaan toimin ihan normaalisti. En kuitenkaan vedä mitään hyppyjumppaa kotona tai koe tarvetta ihan jatkuvasti tiputella jotain painavia asioita lattialle, saati sitten raahata huonekaluja harvasen päivä. Ja kun siskoni lapsi tulee kylään, ei lapsi juokse sisällä, vaan saa mennä ulos riehumaan. Juuri tuo tavaroiden jatkuva tiputtelu ihmetyttää, kun se nimenomaan on semmoista kunnon ryminää. Että miten jollain ihmiselle on tarve ihan jatkuvasti kotona ollessaan pudotella jotain lattialle? Siis mikä se juttu oikein on? Luulisi laminaatinkin olevan jo aika karseassa kunnossa.
Mä en käsitä tota tavaroiden tiputtelu! Yläkerran rouva ei muuta tee kun tiputtaa tavaroita maahan. Välillä on ihan kuin joku hylly tippunut ja tärisee koko asunto.
Sitten hän harrastaa edestakas marssiminen. Aivan uskomatonta!
Yläkerrassa kaksi kerrosta ylempänä nuoripari antaa 2- ja 4-vuotiaiden leikkiä hyppimisleikkejä. Joka päivä. Monta kertaa. Vähintään vartin kerrallaan.
Alkaa vähän kiristää hermoja. Eikö ne helvetin tasajalkaa hyppimiset voisi hoitaa tuolla ulkona ja sisällä keskittyä hiljaisempiin leikkeihin? Tai hyppisivät edes sängyssä tai vähintään patjalla. Nelivuotiaskin on jo aika möhkäle eikä mikään pikkuvauva enää, ja siitä lähtee ihan kunnon tömäykset. Pumpumpumpumpum! Ikkunat tärisevät välillä enkä liioittele, niistä kuuluu "rätisevä" ääni kun heiluvat.
Kai se olisi kotirauhaan oikeus meillä muillakin.
Vierailija kirjoitti:
Naapuri pelaa maanisesti. Huutaa ja kiroaa ja kumppaninsa on autuaan tietämätön asiasta koska ei huuda ja kiroile tämän ollessa paikalla. Mutta kun ovi sulkeutuu niin huuto alkaa. Lienee tullut potkut tai saikku mutta pelaaminen on sairaalla tasolla ja kyse aikuisesta miehestä.
Hei mulla kans samanlainen!
Yläkerrasta miesnaapuri saattaa karjua yhtäkkisesti ja kiroaa. Sitten se loppuu siihen. Joskus saattaa kuulua kun nainen huutaa sen jälkeen. Varmaan ärsyttää miehensä toiminta.
Vierailija kirjoitti:
No näitä kaikesta jonnin joutavasta kitiseviä paskanaapureita aina riittää.
Ei saa kävellä kotonaan, se niin häiritsee minua!
Ei saa tampata mattoa sunnuntaina, se niin häiritsee minua!
Ei saa olla koiraa joka tuo rapaa rappukäytävään, se niin häiritsee minua!
Ei saa tuntemattomat lapset olla meidän keinussa, se niin häiritsee minua!
Ei saa pestä kahta koneellista pyykkiä peräkkäin, se niin häiritsee minua!
Minä minä minä! Minua häiritsee!!! Minä!!!
Olette vain se itsekkään kolikon toinen puoli, se toinen itsekäs puoli ei ymmärrä mitä hiljaisuus yöllä tarkoittaa.
No nyt taisi mennä jollain vähän tunteisiin.
Kommentti sisältää kyllä oikeansuuntaisen ajatuksen.
Minusta se on sitä itsekkyyttä vaatia muita olemaan hiljaa keskellä päivää. Korvatulpat on keksitty, ja jokainen lapsi nukkuu siinä ympäristössä johon vanhemmat hänet totuttaa ja jos vanhempi hermostuu metelistä, sen tekee lapsikin.
Meteli on usein merkki siitä, että jollakin on hauskaa. Antakaa olla, iloa ei maailmassa, eikä Suomessa varsinkaan ole koskaan liikaa. Sen sijaan liikaa kotona hiljaa istuvia näkymättömiä ja kuulumattomia yksinäisiä kyllä riittää.
Alue: Aihe vapaa
Karjase kerran kunnolla niin muistavat vähän pidempään.