Sosiaalisen elämän raskaus

Siksi kun ihmiset eivät enää kunnioita toisiaan ja käytöstavat ovat hukassa.

Te olette ap ns ongelmalähtöisiä ihmisiä. Ei meidän porukoilla lainkaan tuollaista. Tyyliin näin toimitaan. Isäntäväki kysyy tuletteko ensi sunnuntaina neljän aikoihin, Minna hakee.  Vastaus , kiitos, kyllä tulemme ,ei tarvitse hakea, tulemme bussilla.

Väsyin jo aloituksen lukemisesta! Muistan kuinka raskasta oli liika sos elämä tosiaan! Suurin osa menoista liittyi parisuhteen aiheuttamiin kissanristiäisiin, vielä raskaampaa kun enimmäkseen kyse tuntemattomista ihmisistä. Nyt ei ole enää suhdetta eikä liikaa menojakaan siis, ja niin aion tilanteen pitääkin!! Omissa piireissä kun sopii lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen ihan vaan ne rennot kahvit ja välistäkin saa jättää ilman kenenkään loukkaantumista!

Olen harkinnut, että en enää käytä vapaa-aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa en todella sitä halua viettää. Ihmisistä on tullut niin kireitä, itsekeskeisiä ja huonotapaisia ettei enää monen seura anna mitään. 

Marinin hallituksen aikaan minua alkoi painaa sosialistisen elämän raskaus.

Sivistyksen puutetta.

😂 ehkä sä et tunne itsellesi sopivia ihmisiä. Ei sen ole pakko olla noin kauheaa.

Mun mielestä iltapäivä on normaali aika lasten synttäreille, jos ei ole (koko päivää) aikaa osallistua niin silloin ei kannata mennä.

Vierailija kirjoitti:

Väsyin jo aloituksen lukemisesta! Muistan kuinka raskasta oli liika sos elämä tosiaan! Suurin osa menoista liittyi parisuhteen aiheuttamiin kissanristiäisiin, vielä raskaampaa kun enimmäkseen kyse tuntemattomista ihmisistä. Nyt ei ole enää suhdetta eikä liikaa menojakaan siis, ja niin aion tilanteen pitääkin!! Omissa piireissä kun sopii lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen ihan vaan ne rennot kahvit ja välistäkin saa jättää ilman kenenkään loukkaantumista!

Tämä on niin totta. Olen myös karsinut omien sukulaisten tapaamiset minimiin, onneksi sisarusten lapsetkin alkavat olla aikuisia niin ei ole enää niitä pakollisia synttäreitä/rippijuhlia/valmistujaisia jne.

Tuostapa syystä mulla ei ole viimeiseen 20 vuoteen ollut sosiaalista elämää lainkaan, ja nautin elämästäni näin. Ainoat joihin vielä pidän yhteyttä on vanhat vanhempani, soitellaan viikoittain ja vierailen kuukausittain. Muuhun sukuun en ole yhteydessä, ei ole parisuhdetta, lapsia, ystäviä yms. Ihanaa kun saa vaan olla itsekseen.

Ihan yhtä raskaalta sinäkin aloittaja kuulostat. Milloin synttärit sitten pitäisi olla jos ei kello 14 ole hyvä? Jos ne olisi klo 11 sunnuntaina, sinä valittaisit miten kehtaavat pyhäaamuna pitää, samoin klo 18 ei kävisi kun kokonainen päivä menisi hukkaan kelloa kytätessä juhlia odotellessa ja seuraavana aamuna vielä työpäivä. Vai mitä? 

Jaksatkin valittaa 

Mua ärsyttää lähinnä se, että mitään ei oikein enää saa sovittua. Jos ehdottaa ajankohtaa, niin vastaus on että no ehkä, katotaan, en tiiä vielä, palataan lähempänä. Tai jos sovitaan että viikon päästä perjantaina, niin sitten toinen saattaa torstaina alkaa kyselemään, että vieläkö ollaan näkemässä. Öö, joo? Tai pahin esimerkki, jos luulen sopineeni, että haen kaverin klo 13 ja olen silloin heidän parkkiksella, niin kun 10 yli soitan ja ihmettelen että tuutko, on vastaus: aa sä oot siellä jo, en tajunnut kun et laittanut viestiä. Aargh. 

Vierailija kirjoitti:

Väsyin jo aloituksen lukemisesta! Muistan kuinka raskasta oli liika sos elämä tosiaan! Suurin osa menoista liittyi parisuhteen aiheuttamiin kissanristiäisiin, vielä raskaampaa kun enimmäkseen kyse tuntemattomista ihmisistä. Nyt ei ole enää suhdetta eikä liikaa menojakaan siis, ja niin aion tilanteen pitääkin!! Omissa piireissä kun sopii lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen ihan vaan ne rennot kahvit ja välistäkin saa jättää ilman kenenkään loukkaantumista!

Kylläpä onkin saatanan raskasta, ei ihme, että väsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtä raskaalta sinäkin aloittaja kuulostat. Milloin synttärit sitten pitäisi olla jos ei kello 14 ole hyvä? Jos ne olisi klo 11 sunnuntaina, sinä valittaisit miten kehtaavat pyhäaamuna pitää, samoin klo 18 ei kävisi kun kokonainen päivä menisi hukkaan kelloa kytätessä juhlia odotellessa ja seuraavana aamuna vielä työpäivä. Vai mitä? 

Ei. Sinä olet tuota mieltä. Minä en. T: Ap.

Työelämä on kuluttavaa ja matkoineen vie arkisin 7-18, usein myöhempääkin menee. Illat yritän räpeltää jotain perhe-elämää. 

Viikonloppuisin on pakko siivota, pyykätä, käydä kaupassa, hoitaa miljoona asiaa. Harvoin edes kävelylle ehtii. 

Sukulaisten kaoottiset synttärit ja juhlat, joihin kutsutaan rahankiilto silmissä ja joihin tuhrautuu koko sunnuntai - ei kiitos. 

Jos tapaamiset suunniteltaisiin ajatellen sitä, että päivän aikana ehtii muutakin niin voisin ehkä osallistua. 

Minustakin kauheinta on jos vapaapäivänä on kissanristiäisiä jotka alkaa vasta iltapäivällä, koska itse olen sitä tyyppiä joka ei voi rentoutua aamupäivää ja tehdä muita juttuja, käydä vaikka leffassa ennen juhlia tms, vaan tuhlaan sitten vain aikaa kotona kunnes on aika lähteä juhliin.