Mies löi, mitä teen? Olen ihan shokissa. 15-vuotta oltu yhdessä ja tää oli eka kerta.

Vierailija:

hirveän kamalalta. En tietenkään kannata sen enempää henkistä kuin fyysistäkään väkivaltaa. Mutta ehkei kumminkaan kannata paisutella asiaa liiaksi. Teill nyt jostain syystä tilanne kärjistyi siihen pisteeseen, että miehellä läikähti kuppi yli.

Mutta keskustelkaa tapahtuneesta ja päättäkää ettei se tule enää toistumaan ja unohtakaa asia. JA lapselle kerrot suoraan, miten asia on, että isä teki väärin ja on siitä pahoillaan.

niin moni nainen eläisi elämänsä onnellisena loppuun asti ilman hakkaavaa miestä. Itse olen nykyään erittäin epäluuloinen tuollaisissa asioissa, olen läksyni oppinut.

Meillä väkivalta alkoi sillä, että mies, joka oli käyttänyt kuukausia minun iskemiseeni ja jonka kanssa olimme olleet vuosia suhteessa, kerran humalapäissään tarttui olkapäähäni ja painoi seinää vasten riidan aikana. Ei jäänyt jälkiä, ei edes sattunut, ja keskusteltiin asia perinpohjin läpi moneen kertaan ja mies pyysi anteeksi ja lupasi ja vannoi itku silmässä, että olen hänelle niin tärkeä, hän ei halua menettää minua, hän antaisi mitä tahansa jos saisi tuon pikku tönäisyn peruttua. Ja hän oli niin onnellinen ja rakastava, kun annoin hänelle anteeksi ja ilmoitin, että tämä sai nyt sitten olla viimeinen kerta.

Ja väkivalta päättyi siihen, että mies täysin kylmäverisesti ja selvinpäin repi tukkoja irti hiuksista, potkaisi jalat alta ja maatessani lattialla potki vatsaan, kylkiin ja selkään, välillä repi hiuksista ylös ja läimi naamaan kämmensyrjällä ja välillä kuristi ja huusi pää punaisena tappavansa, sitten potkaisi taas jalat alta ja aloitti potkimisen, raahasi hiuksista kylppäriin ja laski jääkylmää vettä päälle, hajotti omaisuuttani kasapäin ja uhkasi että nyt sinä huora kuolet.

Aikaa näiden tapahtumien välillä oli 1,5 vuotta...Kunpa olisin tehnyt niin kuin vaisto sanoi ja dumpannut miehen heti sen pikku tönäisyn jälkeen.

miytään kokonaisuuutta katsota. On ihmisiä, joille väkivalta on keino ja niitä, joille se ei ole keino. Piste.

Ei ole normaalia repiä paitaa päältä ja nakata roskiin. Mitä tehneen lapsille kun keskenään ovat?Vierailija:

Onko tämä tapaus se jossa äiti lyö.

Meillä oli tilanne reilu vuosi sitten, jossa miehellä oli tosi rankkaa töissä ja avioliitto ei ollut kovinkaan hyvällä mallilla. Riita kärjistyi niin että mies puristi mua kurkusta seinää vasten ja paiskasi lattialle. Vuoden ikäinen kuopus näki ja kuuli kaiken ja meni lähes shokkiin pelosta.



Mä tärisin ja huusin, lapsi huusi ja mies taisi sillä hetkellä tajuta mitä tulikaan tehtyä...



Se oli eka kerta, ollaan yhdessä oltu pian 13 vuotta. Pitkään meni ennenkuin annoin miehen tulla lähellekään. Hän on ollut todella katuvainen ja pahoillaan, pyydellyt anteeksi jne..Päätin että jos tämä joskus toistuu, niin saa jäädä viimeiseksi kerraksi.



Fyysisä vammoja en siis juuri saanut, hieman leukaperissä tuntui " sormenjäljet" . Mutta henkinen vamma vaivaa vieläkin joskus. Yksin ollessani se suunnaton ahdistus saattaa nousta pintaan ja se ajatus että miten se voi tehdä mulle niin...



Periaatteessa meillä menee hyvin nykyään, ei väkivaltaa ja riidat ollaan pyritty puhumaan ajoissa läpi, ettei jää kertymään isoja juttuja taustalle. Mutta unohtamaan mä en pysty, tuskin mieskään...



Jaksamista sulle ja toivottavasti saat selvyyden tunteillesi. Mutta jos sun mies on fiksu,niin kyllä se tajuaa mitä tulikaan tehtyä. Ja sun tehtävä miehelle selväks että näin ei voi jatkua!

Kannattaa nyt puhua mihenkanssa asioista ja mahdollisesti käydä vaikka perheneuvolassa puhumassa. Jos mies ei tajua tehneensä väärin kannattaa miettiä sitä eron mahdollisuuttakin.

se oli kyllä sen viimeinen lyöminen. Aikaisemmin oli lyönyt niin, etteivät lapset nähneet.

Yleensä jos nyrkki heiluu kerran, niin valitettavasti se tapahtuu uudestaan, mieti tarkkaan mitä teet, mutta mun mielestä jo toi, että lapset sen näki on aika hälyyttävää. Mulle se riitti ja nyt olen ollut erossa miehestä kohta kaksi vuotta ja elämä menee omalla painollaan, olen onnellisempi ilman miestä, tosin meidän avioliitto ei ollut hyvällä pohjalla ennen lyömistäkään.

Onko perheessä enemmälti stressitekijöitä just nyt? Liikaa töitä? Väsymystä? Jotain kriisinpoikasta ennestään?

Enpä usko, että eron hakeminen samantien on oikea ratkaisu, mutta apu varmaan olisi tarpeen. Pienten lasten kanssa elämä on stressaavampaa kuin itse huomaakaan ja siitä saattaa seurata kaikenlaista älytöntä.

nyt, niin ota asiasta TIUKKA keskustelu. Myönnä, että olit itsekin typerä, mutta se ei TODELLAKAAN oikeuta lyömään.

Pakota mies lupaamaan ettei toistu ja pakota hänet myös parantamaan samaan syssyyn tuo uhkaavuus. Sinun ei kuulu tuntea oloasi uhatuksi koskaan oman miehesi taholta.

Ja tee selväksi ensin itsellesi ja sitten miehellesi että EHDOTTOMASTI se toinen kerta on sitten VARMA ERO.



Tai sitten vaan ilmoitat nyt että lähdet. Anna mahdollisuus miehellesi koeaikaan myöhemmin, jos itse TODELLA haluat.

Mutta älä ota tavaksi antaa anteeksi tuollaista.

Et ole yhtään parempi kuin miehesi.

ota siten asia puheeksi miehen kanssa. Tätä juttua ei saa lakaista maton alle, se on käsiteltävä. Muten lähtee sellaiset siemenet itämään suhteessanne, että on kohta korjaamaton tilanne käsillä.



Miehen olisi parasta ottaa asia vakavasti. Kerro, että sinua pelottaa, että sama toistuu. Jos mies on tosissaan ja tajuaa virheensä, hän voisi ottaa yhteyttä Lyömättömään linjaan (toimii varmaan vielä Suomessa?) ja lähteä sitä kautta käsittelemään.



Käyttäydyit varmaan tyhmästi (minkä voit miehelle myöntää), mutta se ei yksinkertaisesti saa aiheuttaa aikuista ihmistä menettämään malttiaan niin paljon, että turvautuu väkivaltaan. Jos mies ei sitä tajua, on kyseessä iso ongelma.



Ihminen voi muuttua ja muuttuukin, oko ajan - niinkuin sinun miehesi on vuosien myötä muuttunut sellaiseksi, jolla saattaa nuppi sumeta noin paljon. Mutta hän voi myös oppia käsittelemään sellaiset kiukunpuuskat niin, ettei tarvitse vastaisuudessa pelätä samaa.



Jatkuva nakertava pelko parisuhteessa syö sen perustaa todella peruuttamattomasti.



Kun puhut asiasta miehen anssa, koita olla uhkailematta ja ajamatta nurkkaan, mutta tee silti selväksi, että olet huolissasi. (Se on itsessään jo vaikeaa.)



Itselläni saattoi nuoruudessa pinna palaa niin että heittelin tavaroita, kävin pari kertaa käsiksikin. Niin että kokemuksesta voin luvata, että jos sellaiset ongelmat työstää, ne eivät toistu. Mutta ensin ne ongelmat on tunnustettava.



Itsellesikin tekisi hyvää vihantunteiden ilmaisemisen ja kanavoimisen opettelu, jos kerran menetit malttisi niin kovasti lapsen kanssa. Silti koko jutun puiminen ei saisi mennä siihen että mistä mikäkin johtui, kuka on suurempi syyllinen ja teki enemmän väärin. Ongelma on muualla, siinä että pinna palaa, ja voimattomuus ja turhautuminen ottavat vallan. Ja mitä tehdä seuraavalla kerralla, kun sellainen tilanne tulee eteen.



Ulkopuolista apua. Heti.

Parisuhdeterapiaan ja pian! Tuollainen asia on pakko saada käsiteltyä ammattiauttajan avulla, muuten se nakertaa sinut henkisesti tyhjiin.



Valitettavasti on liiankin totta, että kun on kerran lyönyt on aina helpompaa lyödä uudelleen. Kynnys madaltuu kerta kerralta. Apua ahdinkoon heti!

Miehelle ulkopuolista apua ja heti ja jos ei siihen suostu, niin siinä tapauksessa ero.



Lyömätön linja sivuilta löytyy tietoa lisää perheväkivallasta. Lapsille väkivallan näkeminen on tutkimusten valossa yhtä pahaa kuin heitä itseään lyötäisiin. Luultavasti lapsetkin siis tarvitsevat apua. Ole yhteydessä vaikka perheneuvolaan asiasta.



*voimia*

musta tossa ei ole mitään selvitettävää koska jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen kotonaan. Lapsi oli vielä mukana joten ehei en suostuisi edes asiasta keskustelemaan. Hienoa syyllistää sinua omasta käytöksestään. Kiva puolustus itselle. Ihan sama mitä sinä olet tehnyt vaikka olisit itse lyönyt lastasi niin se ei oikeuta miehesi lyöntiä. Jokainen on vastuussa vain ja ainoastaan itsestään. Eli kannatan eroa heti.

kuulostaa kyllä siltä, että tässä on ollut kyse enemmän tappelusta kuin ykispuolisesta lyömisestä. Äiti repii paitaa (luultavasti huutavan/rimpuilevan) lapsen päältä ja isä ryntää tilanteeseen estelemään äitiä. Toki se lyöminen oli silti väärin ja siitä pitää keskustella, mutta ehkä teidän tilanne on kuitenkin vähän eri kuin niiden perheiden, joissa mies ihan toden teolla hakkaa vaimoaan? Jo sekin että lyönti kohdistui käsivarteen kertoo minusta siitä, että kyse saattoi olla enemmän sitä, että mies yritti saada sinut lopettamaan lapselle raivoamisen.



Jos mies on pyyytänyt anteeksi, myönnä sinäkin että toimit väärin, sopikaa asia lasten nähden - ja todetkaa että koskaan ei saa lyödä ja että teidän perheessä sitä ei enää tehdä. Jos vastaava toistuu, sitten heti ammattiauttajalle ja suhteen tulevaisuutta harkitsemaan, mutta kyllä tuollainen voi jäädä yksittäiseksi mokaksikin.

huomasin vasta, että kerroit miehen uhanneen väkivallalla aiemminkin, eli tämä ei ollut eka kerta. Ehkä sittenkin on paras miettiä avioliiton jatkoa jo nyt ja yrittää saada mies keskustelemaan asiasta ulkopuolisen kanssa. Ja tehdä selväksi että seuraava uhkaus tai lyönti lopettaa avioliiton. Mieti jo valmiiksi minne voit lasten kanssa mennä, jos sellainen tilanne tulee. Yksittäinen raju riita voi pelästyttää molemmat parantamaan tapansa (kuten meille kävi), mutta teillä vastaavaa on ilmeisesti ollut aiemminkin. :-((



16

hermostuvan eniten. Eli en löynyt lasta, rähisin kylläkin. Ja juu kyllä oma käytös harmittaa kovasti.



Miehellä on varmasti työtressiä, työt ja vastuut lisääntyneet valtavasti. Ja meillä 3- ja 1-vuotiaat lapset, jotka ovat vaatineet veronsa parisuhteen suhteen. Mutta olen kuitenkin kokenut, että oltais aika onnellisia. Miehen stressaantuneisuus kyllä on tullu esiin siinä, että hermostuu aika helposti esikoiselle ja huutaa hänelle. Ja käyttää välillä liian rajuja otteita. Hmmm... ei siis toisaalta ihme, että löi sitten minuakin, olishan nuo varoitusmerkit pitäny nähdä... saakeli sentään. Miten ihminen on näin tyhmä...



Kiitos kaikille kommentoijille, lisääkin saa kommentoida. En tosiaan tiedä mitä tehdä, ammattiavun hakemiseen kynnys tuntuu aika korkealta.



-ap

Riidoissa on aina kaksi osapuolta. Riidan aloitti vaimo riuhtomalla lasta ja repimällä vaateet lapsen päältä. Jos minun mieheni kohtelisi lastani niin, niin pellolle heittäisin mokoman lasten pahoinpitelijän.

Lapsi on puolustuskyvytön, miehen reaktio oli oikea. Hänen oli estettävä muijaa muksimasta lasta. Lyönti todennäköisesti vaistonvarainen. Hän olisi voinut taluttaa eukonsa jäähylle ja puhua järkeä.



Tässä on kysymyksessä provo tai sairaan ihmisen huomion hakeminen.

Miltä sinusta tuntuisi jos sinulle tehtäisiin samoin? Ja tekijä olisi ihminen johon sinä turvaudut ja rakastat häntä ylikaiken.

omalle käytökselle tulee helposti sokeaksi. En tarkoita tätä nyt sanoakseni, että olet " paha ihminen" , mutta paidan riuhtominen ja roskiin heittäminen kuulostaa lapsen silmille aika rajulta tempaukselta.



Olen itsekin aika helposti tulistuva ja heittäydyn tunteiden vietäväksi. Kuvaamasi kaltainen tilanne kuulostaa pelottavalta monin tavoin. Kumpikaan teistä ei ole käyttäytynyt sillä tavalla, mikä aikuiselle turvalliselle ihmiselle kuuluu. Lapset antavat yleensä monia asioita anteeksi ja ottavat itseensä. He kyllä varmasti auliisti ajattelevat, että tietysti äidin piti raastaa paita pois, koska he olivat niin kamalia.

Toki noissa riitatilanteissa aina varmasti kummassakin on vikaa, mutta käsiksi käyminen ylittää kuitenkin toisen fyysisen koskemattomuuden rajan.



Itselleni jatkamisen ehdoton edellytys oli ulkopuolinen apu. Mies oli itse samaa mieltä, myös järkyttynyt omasta käytöksestään eikä halunnut että se toistuisi. Kävimme kerran tai pari keskustelemassa perheterapiassa. Pystyimme jatkamaan liittoa käsittelyn jälkeen eikä väkivaltaa ole sen jälkeen ollut.