Lue keskustelun säännöt.
Mies löi, mitä teen? Olen ihan shokissa. 15-vuotta oltu yhdessä ja tää oli eka kerta.
11.03.2008 |
On kyllä ollut joskus ennenkin niin uhkaava, että olen ollut varma ,että nyrkki heilahtaa. Latas käsivarteen tunti sitten ja vieläkin kirvelee. Mies hermostui minulle, kun minä hermostuin typerästi lapselle, joka oli sotkenut paitansa juuri kun piti lähteä tarhaan... kiskaisin paidan lapselta ja nakkasin roskikseen. Ja silloin mies löi, pienempi lapsi sylissään. Siinä sitten molemmat muksut huutaa ja mä olin ihan järkyttyneenä.
Isompi lapsi kysyi multa äsken et miksi isi löi äitiä... mitä hemmettiä siihenkin sanoo, ku ei itekkään käsitä tapahtunutta. No olinhan mä tosi kauhee lasta kohtaan, pienenä puolustuksena oon tosi kipeenä menkkojen takia. Mutta ei se silti oikeuta toista lyömään. Kai mies kuvitteli puolustavansa lasta?
Oon ihan sekasin et mitä sitä tekis, olen aina sanonut miehelle, et kerrankin ku lyöt ni se on loppu. No ei se kyllä niin helppoo oo, kaks pientä lasta ja kohtuullisen onnellinen avioliitto. En vaan tiedä, miten pystyn luottamaan enää mieheen, saako aina olla pelko persiissä.
Mitä mä teen? Tuntuu, et elämä meni murskas yhellä lyönnillä.
Kommentit (99)
Minäkin sanoisin, että ap: kannattaa nyt katsoa suhdetta aivan uusin silmin, mutta... Myös ap:n kannattaa todellakin hakea apua omiin vihan/raivon tunteisiin. Tuollainen lapselta paidan repiminen ei todellakaan ole normaalia vihanhallintaa. Teillä on nyt kaksi lasta vanhemman roolissa, jolla on itsellä vaihanhallinta ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtoehto 1: soitat poliisille
Vaihtoehto 2: terapia
Vaihtoehto 3: teet vuodatuksen vauvalle
Ehdottomasti 3....
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sanoisin, että ap: kannattaa nyt katsoa suhdetta aivan uusin silmin, mutta... Myös ap:n kannattaa todellakin hakea apua omiin vihan/raivon tunteisiin. Tuollainen lapselta paidan repiminen ei todellakaan ole normaalia vihanhallintaa. Teillä on nyt kaksi lasta vanhemman roolissa, jolla on itsellä vaihanhallinta ongelmia.
Kyseiset lapset on tässä vaiheessa parikymppisiä, joten eiköhän asia ole ratkennut jotenkin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#miesvihanäkyväksi
Aloitus on 18 vuotta vanha.
Ei merkitystä.
Kyllä on, ääliö.
Mitä merkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Et ole yhtään parempi kuin miehesi.
Olen samaa mieltä!
Ei lapsi TAHALLAAN sotkenut paitaa!
Mulle kävi kerran töissä että lapselta kaatui maitolasi. Sanoin uups ja hain paperia ja aloin pyyhkiä. Lapsi
kysyi minulta että etkö ala huutamaan, äiti huutaa aina!
Arvatkaas mikä oli keskustelun aiheena kun äiti haki lapsen!
Ei lapseen saa purkaa kun ja jos on hermo pinnassa, kengät jalkaan ja pihalle, hoitovastuu muualle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tilanne reilu vuosi sitten, jossa miehellä oli tosi rankkaa töissä ja avioliitto ei ollut kovinkaan hyvällä mallilla. Riita kärjistyi niin että mies puristi mua kurkusta seinää vasten ja paiskasi lattialle. Vuoden ikäinen kuopus näki ja kuuli kaiken ja meni lähes shokkiin pelosta.
Mä tärisin ja huusin, lapsi huusi ja mies taisi sillä hetkellä tajuta mitä tulikaan tehtyä...
Se oli eka kerta, ollaan yhdessä oltu pian 13 vuotta. Pitkään meni ennenkuin annoin miehen tulla lähellekään. Hän on ollut todella katuvainen ja pahoillaan, pyydellyt anteeksi jne..Päätin että jos tämä joskus toistuu, niin saa jäädä viimeiseksi kerraksi.
Fyysisä vammoja en siis juuri saanut, hieman leukaperissä tuntui " sormenjäljet" . Mutta henkinen vamma vaivaa vieläkin joskus. Yksin ollessani se suunnaton ahdistus saattaa nousta pintaan ja se ajatus että miten se voi tehdä mulle niin...
Periaatteessa meillä menee hyvin nykyään, ei väkivaltaa ja riidat ollaan pyritty puhumaan ajoissa läpi, ettei jää kertymään isoja juttuja taustalle. Mutta unohtamaan mä en pysty, tuskin mieskään...
Jaksamista sulle ja toivottavasti saat selvyyden tunteillesi. Mutta jos sun mies on fiksu,niin kyllä se tajuaa mitä tulikaan tehtyä. Ja sun tehtävä miehelle selväks että näin ei voi jatkua!
Miksi jonkun muun pitäisi jäädä kärsimään onnettomaan avioliittoon, kuten sinä teit? Sinulla menee periaatteessa hyvin silloin kun muisteet väkivaltatapahtumaa?
Voi jessus teidän kanssa O.o
Vierailija kirjoitti:
Vierailija:
musta tossa ei ole mitään selvitettävää koska jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen kotonaan. Lapsi oli vielä mukana joten ehei en suostuisi edes asiasta keskustelemaan. Hienoa syyllistää sinua omasta käytöksestään. Kiva puolustus itselle. Ihan sama mitä sinä olet tehnyt vaikka olisit itse lyönyt lastasi niin se ei oikeuta miehesi lyöntiä. Jokainen on vastuussa vain ja ainoastaan itsestään. Eli kannatan eroa heti.Kait nyt jonkinlaista harkintaa voisi käyttää.... typerys!
. typerys! Ei täällä tarvitse esitellä itseään!
On sua nimellä paiskattu, voivoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Teet rikosilmoituksen ja otat avioeron. Eipä siinä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teet rikosilmoituksen ja otat avioeron. Eipä siinä muuta.
Lässyn lässyn
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarhalapsi kasvanut jo aikuiseksi, pariskunta eronnut. Tapahtui ehkä vuonna 2008. Joopa-joo.
Minua löi kerran.
Sen jälkeen muutti Itävaltaan, ei vapaaehtoisesti.
Lopetat sen trollaamisen niin tämä asia lienee sillä selvä. Toisaaltaan sinulle voisi tehdä ihan hyvääkin saada oikein kunnolla selkään.
Retuutit itse väkivaltaisesti päiväkoti-ikäistä lasta ja miehesi meni väliin?! Kunnon weetee-meiningit siellä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tilanne reilu vuosi sitten, jossa miehellä oli tosi rankkaa töissä ja avioliitto ei ollut kovinkaan hyvällä mallilla. Riita kärjistyi niin että mies puristi mua kurkusta seinää vasten ja paiskasi lattialle. Vuoden ikäinen kuopus näki ja kuuli kaiken ja meni lähes shokkiin pelosta.
Mä tärisin ja huusin, lapsi huusi ja mies taisi sillä hetkellä tajuta mitä tulikaan tehtyä...
Se oli eka kerta, ollaan yhdessä oltu pian 13 vuotta. Pitkään meni ennenkuin annoin miehen tulla lähellekään. Hän on ollut todella katuvainen ja pahoillaan, pyydellyt anteeksi jne..Päätin että jos tämä joskus toistuu, niin saa jäädä viimeiseksi kerraksi.
Fyysisä vammoja en siis juuri saanut, hieman leukaperissä tuntui " sormenjäljet" . Mutta henkinen vamma vaivaa vieläkin joskus. Yksin ollessani se suunnaton ahdistus saattaa nousta pintaan ja se ajatus että miten se voi tehdä mulle niin...
Periaatteessa meillä menee hyvin nykyään, ei väkivaltaa ja riidat ollaan pyritty puhumaan ajoissa läpi, ettei jää kertymään isoja juttuja taustalle. Mutta unohtamaan mä en pysty, tuskin mieskään...
Jaksamista sulle ja toivottavasti saat selvyyden tunteillesi. Mutta jos sun mies on fiksu,niin kyllä se tajuaa mitä tulikaan tehtyä. Ja sun tehtävä miehelle selväks että näin ei voi jatkua!
Kuristaminen tai muu vastaava kurkkuun kohdistunut teko nostaa myöhemmän tapetuksi tulemisen riskin moninkertaiseksi.
Vaistosi yrittivät suojella sinua ja sinä teit työtä vaimentaaksesi sen. Mieti sitä.
Kun lyö kerran, lyö jatkossakin.