Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita sinkkuja, jotka olisivat halunneet parisuhteen?
Todella yksinäinen olo. Olen nyt viisi vuotta yrittänyt etsiä parisuhdetta ja nyt luovutin. Minussa on jokin, mistä miehet eivät pidä. En vain tiedä mikä se on. Saan vain pakkeja tai seksisuhteita. Kukaan ei halua kanssani parisuhteeseen.
Arki sujuu hyvin, kun päivä menee töissä ja ilta erilaisissa askareissa ja levätessä. Viikonloput ovat yksinäisiä. Vaikka täytän viikonloputkin erilaisissa harrastuksissa, niin ei jaksaisi aina tehdä kaikkea yksin. On minulla muutamia ystäviä, mutta heilläkin perheet ja parisuhteet.
Kommentit (1222)
1161/1222
|
27.09.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kirjoittaa deittiprofiiliin, että etsit ekstroverttia tarinankertojaa. Vääränlaiset osaavat ohittaa.
En etsi tarinankertojaa vaan ihmistä, joka kokee mielenkiintoa ja intohimoa elämään ja haluaa kokeaa sitä toisen kanssa. Ja miksi ihmeessä ihmisen pitäisi olla ekstrovertti tällainen ollakseen, eikö introverttejä kiinnosta elämä?
Meille introillle usein hyvä elämä on sitä kotielämää, jossa ei ulkoisesti näytetä tekevän juuri mitään kiinnostavaa. Tällainen taas on ekstrovertille tylsää, ja siihen on löydetty ihan neurologinen syykin: introvertin aivokuoren aktiivisuus on levossakin korkea, joten hänelle lisä-ärsykkeet on stressaavia, kun taas ekstrovertin aivokuoren aktiivisuus o niin matala ilman tekemistä tai seuraa, että hän kokee olonsa tylsistyneeksi ja kaipaa virikkeitä. Tästä syystä ainakin ääripään ekstro ja intro sopiivat yleensä erittäin huonosti yhteen.
Suomessa on paljon enemmän introverttejä kuin ekstroverttejä. Joten siitä ei puolison puuttumisen pitäisi olla kiinni. Ja uusimpien tutkimusten mukaan niin alkaa olla maailmalla noin yleisestikin.
Introvertit ovat raskasta seuraa ihan kuten ekstrovertit, jos he ovat täysin omia itseään siellä ääripäässä.
Ekstroverttinä minua on alkanut inhottamaan tämä ainainen ekstroverttien haukkuminen, jota palstallakin on alkanut näkymään. Ennen näin vaivaa edes yrittää ottaa yhteyttä myös introvertteihin, nykyisin jos joku ei saa suutaan auki, haluaa olla vain kotona ja tarvitsee palautumisaikaa viikkokausia, niin jätän jo heti suosiolla rauhaan. En edes yritä ottaa selvää onko kyseessä hyvä tyyppi vai ei.En vaan jaksa sitä sisäänpäinsulkeituneisuutta, hiljaisuutta, sellaista ”vaikeaa asennetta” jossa kaikki on niin raskasta ja ne huonot päivät ovat todella usein ja aina pitää palautua ja asenne on, että muut, (siis ekstrovertit) ovat ärsyttäviä, kälättäviä, pinnallisia ja eivät osaa muka ajatella yhtä syvällisesti ym.
Ekstroverteissä on paljon aivan normaalisti puhuvia ihmisiä, rauhallisia mukavia tyyppejä ja heidän ansioistaan moni keskustelu ylipäätään lähtee käyntiin ja jatkuu muutamaa lausetta kauemmin. Onneksi meillä ekstroverteillä on paremmat saumat löytää puoliso. Halua ja kiinnostusta tutustua ihmisiin, eikä se edes väsytä.
Silti sinulla ei vieläkään ole puolisoa.
Onko ekstroverteillä pitkiä suhteita?
Kyllä minulla on puoliso. Ollut siitä asti kun olen 16v. Muutama kuukausi sinkkuutta sen jälkeen ja loput parisuhteissa. Tekstini ei ollut vain puolison etsimisessä, vaan ylipäätään ihmisuhteissa ja ajatuksia aiheesta. Tähän asti ekstroverttinä ei tunnu ainakaan olleen mitenkään huonommat saumat kuin introverteillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai noutaa brasilialainen; Italiassa on brasilialaisia naisia, jotka metsästävät suomalaisia miehiä FB: ssä ja IG: ssä - vastineeksi he tuhoavat perheitä Suomessa ja odottavat ilmaisia matkoja ja lomia. Vastineeksi he kirjoittavat runoja sinulle. (tämä kaikki on totta tarina Tampereella)
Runot on kivoja. Portugalin kielelläkö kirjoittavat?
Mä olisin halunnut ja lapsia myös. Ikää jo 47 (nainen) joten lapsia eii enää ainakaan tule, enkä kyllä enää järin aktiivisesti kaipaa parisuhdettakaan kun kiinnostus seksiinkin meni vaihdevuosien myötä.
Mutta niin miten näin kävi että jäin yksin? Olin vieläpä nuorena kohtuu kaunis ja ihailijoita riitti. Mutta minä onnistuin itse ihastumaan aina vähän "pahoihin poikiin", kaikenlaisiin renttuihin ja pettäjiin. En kokenut voivani sille mitään etten vaan tuntenut mitään kipinää niihin vaikka yliopistolla tapaamiini rauhallisiin ehkä vähän ujoihin miehiin jotka ihastui minuun. Tykkäsin erityyppisistä. Niinpä seurustelin sitten myrskyisiä suhteita ties minkä komeiden, mutta päihdeongelmaisten, mt-ongelmaisten ja epäluotettavien tyyppien kanssa.
Lopulta 32-vuotiaana totesin että en jaksa, nämä suhteet ottaa enemmän kuin antaa. Lopetin suhteen silloisen maanis-depressiiviseen alkoholistimieheen jonka kanssa olin useita vuosia ja päätin, että etsin jonkun kunnollisen. Mutta enpä minä sellaista koskaan löytänyt. Ulkoinen viehättävyys alkoi jo kärsiä ja lisäksi olin töissä naisvaltaisella alalla, ekä työni lisäksi jaksanut harrastaa oikein mitään. Eikä kukaan kunnon mies tullut kotoa hakemaan. Joten jäin sitten yksin lopulta.
Heipä hei!
Onpa jänniä kommentteja täällä. Itse olen sitä mieltä, että yksin elävät pääsevät helpolla. Siis saat elää vapaasti, tehdä mitä haluaa, lähteä sinne minne haluaa, milloin haluaa, on vapaa muuttamaan jne. Puolison työ tai lasten koulut eivät ole muutamisen tai liikkumisen esteenä.
Parisuhde on mielestäni yksi maailman vaikeimpia lajeja. Minulle on siis todella vaikeaa olla saman henkilön kanssa loppuelämää. Olen nainen 41v., naimisissa, yhdessä ollaan oltu 16 vuotta.
Parisuhteen kaarihan menee kaikilla niin, että alun symbioosivaiheen jälkeen aletaan eriytymään, huomataan toisen erot, petytään jne. Tässä vaiheessa jotkut lopettaa suhteen, mutta oikea tie olisi alkaa työstämään ongelmia. Sieltä voi kuulemma nousta ja päästä syvään kumppanuuteen, tyydyttävään elämään ja jopa uuteen rakastumiseen saman ihmisen kanssa. Mutta se vaatii paljon työtä ja vaivannäköä.
Jos nyt tällä elämänkokemuksella alkaisin hakemaan itselleni kumppania
Ensimmäinen oleellinen juttu: Ei missään tapauksessa seksiä ennen kuin päätät sitoutua liitolla toiseen. Seksi on toiseen sitouttava asia. Siinä sitoutuu henkisesti toiseen vaikkei välttämättä edes huomaa. Elämä valuu hukkaan jos olet sitoutunut väärään henkilöön. Jopa vuosia voi valua hukkaan kun samassa ajassa voisi tutustua vaikka kuinka moneen ihmiseen. Alussa tulee vain keskustella ja tutustua.
Olen huomannut, että oleellisia kysymyksiä (joita kukaan ei deittiohjelmissa kysy!) on:
-Minkälaisen suhde puolisoehdokkaan vanhemmilla on. Jos tapailet miestä, niin oleellinen kysymys on minkälainen miehen isä on miehen äidille. Keskustelevatko he vaikeistakin aiheista? Unelmoivatko yhdessä? Tekevätkö töitä yhdessä? Huomioiko isä äitiä? Vanhempien käytösmalli siirtyy lapseen, joten on hyvin todennäköistä, että sinun kumppanisi on sellainen sinulle kuin hänen isänsä on hänen äidilleen. Ja taas jos tapailet naista, kysy minkälainen hänen äitinsä on hänen isälleen. Puhuuko esim. arvostavasti? Hän todennäköisesti tietämättään kopioi äitinsä ajatus- ja käytösmalleja ja varsinkin tämä näkyy pitkässä parisuhteessa.
Esim. jos vanhemmat eivät keskustele, todennäköisesti teidänkin keskustelu alkaa lopahtamaan ja hissukseen hiipuu kunnes juttelette vaan mitä tänään syödään.
Muita tärkeitä kysymyksiä:
-Minkälainen kumppanisi isä on kumppanillesi?
-Minkälainen kumppanisi äiti on kumppanillesi?
Näistä isä- ja äitisuhteista rakentuu esim. itsetunto. Jos siellä on tiedossa, että siltä tapaamaltasi ihmiseltä puuttuu isä tai äiti, vanhemmat on vaikka eronneet jo lapsuusaikana, äiti on arvosteleva, isä on julma ja rakkaudeton tms. Niin tällä elämänkokemuksella sanoisin, että ongelmia on tiedossa jos sellaisen kanssa alat suhteeseen! :D
Ja jos itsessä havaitsee tällaisia asioita, että vanhempien kanssa on jotain puutetta tai ongelmaa, niin neuvoisin hoitamaan ensin itsensä kuntoon vaikka terapiassa tms., jotta olisit parempi "saalis". ;)
-Sitten olisi hyvin tärkeää valmiiksi listata itselle paperille minkälaista ihmistä hakee ja kysyä siltä toiseltakin mitä se hakee, jotta voi peilata onko hän sitä mitä etsit ja olenko minä sitä mitä hän etsii. Jottei hukattaisi kummankaan aikaa.
-Ja mitä toivot elämältä? Mikä on unelma, jonka haluat saavuttaa? Etsi kumppani, jolla on sama määränpää.
Ja sitten vasta kun on varma, että haluaa sitoutua johonkin ihmiseen, tulee muodostaa liitto eli liittouma. Eli käytännössä mennä naimisiin ja vasta sitten sitouttaa itsensä toiseen seksillä. Tämä on ehdottoman järkevä malli. Siinä ei hukata aikaa turhaan toisen kanssa olemassa oloon kun ei olla kuitenkaan sopivia eikä unelmat ole samat.
Nainen41v. kirjoitti:
Heipä hei!
Onpa jänniä kommentteja täällä. Itse olen sitä mieltä, että yksin elävät pääsevät helpolla. Siis saat elää vapaasti, tehdä mitä haluaa, lähteä sinne minne haluaa, milloin haluaa, on vapaa muuttamaan jne. Puolison työ tai lasten koulut eivät ole muutamisen tai liikkumisen esteenä.
Parisuhde on mielestäni yksi maailman vaikeimpia lajeja. Minulle on siis todella vaikeaa olla saman henkilön kanssa loppuelämää. Olen nainen 41v., naimisissa, yhdessä ollaan oltu 16 vuotta.
Parisuhteen kaarihan menee kaikilla niin, että alun symbioosivaiheen jälkeen aletaan eriytymään, huomataan toisen erot, petytään jne. Tässä vaiheessa jotkut lopettaa suhteen, mutta oikea tie olisi alkaa työstämään ongelmia. Sieltä voi kuulemma nousta ja päästä syvään kumppanuuteen, tyydyttävään elämään ja jopa uuteen rakastumiseen saman ihmisen kanssa. Mutta se vaatii paljon työtä ja vaivannäköä.
Jos nyt tällä elämänkokemuksella alkaisin hakemaan itselleni kumppania
Ensimmäinen oleellinen juttu: Ei missään tapauksessa seksiä ennen kuin päätät sitoutua liitolla toiseen. Seksi on toiseen sitouttava asia. Siinä sitoutuu henkisesti toiseen vaikkei välttämättä edes huomaa. Elämä valuu hukkaan jos olet sitoutunut väärään henkilöön. Jopa vuosia voi valua hukkaan kun samassa ajassa voisi tutustua vaikka kuinka moneen ihmiseen. Alussa tulee vain keskustella ja tutustua.
Olen huomannut, että oleellisia kysymyksiä (joita kukaan ei deittiohjelmissa kysy!) on:
-Minkälaisen suhde puolisoehdokkaan vanhemmilla on. Jos tapailet miestä, niin oleellinen kysymys on minkälainen miehen isä on miehen äidille. Keskustelevatko he vaikeistakin aiheista? Unelmoivatko yhdessä? Tekevätkö töitä yhdessä? Huomioiko isä äitiä? Vanhempien käytösmalli siirtyy lapseen, joten on hyvin todennäköistä, että sinun kumppanisi on sellainen sinulle kuin hänen isänsä on hänen äidilleen. Ja taas jos tapailet naista, kysy minkälainen hänen äitinsä on hänen isälleen. Puhuuko esim. arvostavasti? Hän todennäköisesti tietämättään kopioi äitinsä ajatus- ja käytösmalleja ja varsinkin tämä näkyy pitkässä parisuhteessa.
Esim. jos vanhemmat eivät keskustele, todennäköisesti teidänkin keskustelu alkaa lopahtamaan ja hissukseen hiipuu kunnes juttelette vaan mitä tänään syödään.
Muita tärkeitä kysymyksiä:
-Minkälainen kumppanisi isä on kumppanillesi?
-Minkälainen kumppanisi äiti on kumppanillesi?
Näistä isä- ja äitisuhteista rakentuu esim. itsetunto. Jos siellä on tiedossa, että siltä tapaamaltasi ihmiseltä puuttuu isä tai äiti, vanhemmat on vaikka eronneet jo lapsuusaikana, äiti on arvosteleva, isä on julma ja rakkaudeton tms. Niin tällä elämänkokemuksella sanoisin, että ongelmia on tiedossa jos sellaisen kanssa alat suhteeseen! :D
Ja jos itsessä havaitsee tällaisia asioita, että vanhempien kanssa on jotain puutetta tai ongelmaa, niin neuvoisin hoitamaan ensin itsensä kuntoon vaikka terapiassa tms., jotta olisit parempi "saalis". ;)
-Sitten olisi hyvin tärkeää valmiiksi listata itselle paperille minkälaista ihmistä hakee ja kysyä siltä toiseltakin mitä se hakee, jotta voi peilata onko hän sitä mitä etsit ja olenko minä sitä mitä hän etsii. Jottei hukattaisi kummankaan aikaa.
-Ja mitä toivot elämältä? Mikä on unelma, jonka haluat saavuttaa? Etsi kumppani, jolla on sama määränpää.
Ja sitten vasta kun on varma, että haluaa sitoutua johonkin ihmiseen, tulee muodostaa liitto eli liittouma. Eli käytännössä mennä naimisiin ja vasta sitten sitouttaa itsensä toiseen seksillä. Tämä on ehdottoman järkevä malli. Siinä ei hukata aikaa turhaan toisen kanssa olemassa oloon kun ei olla kuitenkaan sopivia eikä unelmat ole samat.
Komppaan... nää äiti- ja isäsuhteet on todella merkittävässä asemassa ihmisen suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen ja parisuhteisiin ja kertoo todella paljon siitä, miten suhde tulee menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huhhuh, en todellakaan etsi mitään täydellisten ydinperheiden täydellisiä lapsia. Ongelmansa voi käsitellä ja kehittyä henkisesti. Sellaiset ihmiset on paljon syvällisempiä kuin helpolla elämässä päässeet.
Minä halusin. Monen monta kertaa sydän särkyi, kun ei kelvannut kenellekään. Sitten monen monta kertaa päätin etten enää koskaan ihastu keheenkään. Ja aina ihastuin uudelleen. Ilmeisesti lakkasin vihdoin hakkaamasta päätä seinään, koska enää en oikeasti halua parisuhdetta. Ihmiset puhuvat siitä niin rumasti, puhuvat kumppaneistaan rumasti, petetään toisiaan ja väheksytään. Kumppanin etsintä on kuin karjamarkkinat. Suhteen ylläpito hirveää työtä. Ja minä olen jo niin urautunut, etten halua epämukavuusasteelle. Ei sillä, että tilanne olisi mihinkään muuttunut siltä osin; kukaan ei halua minua edelleenkään. Nyt vain minä en halua enää ketään. Ei mitenkään "pitäkää tunkkinne" asenteella, löysin vaan viimeinkin rauhan sen osalta. En kelpaa kenellekään, ja se on ihan jees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen41v. kirjoitti:
Heipä hei!
Onpa jänniä kommentteja täällä. Itse olen sitä mieltä, että yksin elävät pääsevät helpolla. Siis saat elää vapaasti, tehdä mitä haluaa, lähteä sinne minne haluaa, milloin haluaa, on vapaa muuttamaan jne. Puolison työ tai lasten koulut eivät ole muutamisen tai liikkumisen esteenä.
Parisuhde on mielestäni yksi maailman vaikeimpia lajeja. Minulle on siis todella vaikeaa olla saman henkilön kanssa loppuelämää. Olen nainen 41v., naimisissa, yhdessä ollaan oltu 16 vuotta.
Parisuhteen kaarihan menee kaikilla niin, että alun symbioosivaiheen jälkeen aletaan eriytymään, huomataan toisen erot, petytään jne. Tässä vaiheessa jotkut lopettaa suhteen, mutta oikea tie olisi alkaa työstämään ongelmia. Sieltä voi kuulemma nousta ja päästä syvään kumppanuuteen, tyydyttävään elämään ja jopa uuteen rakastumiseen saman ihmisen kanssa. Mutta se vaatii paljon työtä ja vaivannäköä.
Jos nyt tällä elämänkokemuksella alkaisin hakemaan itselleni kumppania
Ensimmäinen oleellinen juttu: Ei missään tapauksessa seksiä ennen kuin päätät sitoutua liitolla toiseen. Seksi on toiseen sitouttava asia. Siinä sitoutuu henkisesti toiseen vaikkei välttämättä edes huomaa. Elämä valuu hukkaan jos olet sitoutunut väärään henkilöön. Jopa vuosia voi valua hukkaan kun samassa ajassa voisi tutustua vaikka kuinka moneen ihmiseen. Alussa tulee vain keskustella ja tutustua.
Olen huomannut, että oleellisia kysymyksiä (joita kukaan ei deittiohjelmissa kysy!) on:
-Minkälaisen suhde puolisoehdokkaan vanhemmilla on. Jos tapailet miestä, niin oleellinen kysymys on minkälainen miehen isä on miehen äidille. Keskustelevatko he vaikeistakin aiheista? Unelmoivatko yhdessä? Tekevätkö töitä yhdessä? Huomioiko isä äitiä? Vanhempien käytösmalli siirtyy lapseen, joten on hyvin todennäköistä, että sinun kumppanisi on sellainen sinulle kuin hänen isänsä on hänen äidilleen. Ja taas jos tapailet naista, kysy minkälainen hänen äitinsä on hänen isälleen. Puhuuko esim. arvostavasti? Hän todennäköisesti tietämättään kopioi äitinsä ajatus- ja käytösmalleja ja varsinkin tämä näkyy pitkässä parisuhteessa.
Esim. jos vanhemmat eivät keskustele, todennäköisesti teidänkin keskustelu alkaa lopahtamaan ja hissukseen hiipuu kunnes juttelette vaan mitä tänään syödään.
Muita tärkeitä kysymyksiä:
-Minkälainen kumppanisi isä on kumppanillesi?
-Minkälainen kumppanisi äiti on kumppanillesi?
Näistä isä- ja äitisuhteista rakentuu esim. itsetunto. Jos siellä on tiedossa, että siltä tapaamaltasi ihmiseltä puuttuu isä tai äiti, vanhemmat on vaikka eronneet jo lapsuusaikana, äiti on arvosteleva, isä on julma ja rakkaudeton tms. Niin tällä elämänkokemuksella sanoisin, että ongelmia on tiedossa jos sellaisen kanssa alat suhteeseen! :D
Ja jos itsessä havaitsee tällaisia asioita, että vanhempien kanssa on jotain puutetta tai ongelmaa, niin neuvoisin hoitamaan ensin itsensä kuntoon vaikka terapiassa tms., jotta olisit parempi "saalis". ;)
-Sitten olisi hyvin tärkeää valmiiksi listata itselle paperille minkälaista ihmistä hakee ja kysyä siltä toiseltakin mitä se hakee, jotta voi peilata onko hän sitä mitä etsit ja olenko minä sitä mitä hän etsii. Jottei hukattaisi kummankaan aikaa.
-Ja mitä toivot elämältä? Mikä on unelma, jonka haluat saavuttaa? Etsi kumppani, jolla on sama määränpää.
Ja sitten vasta kun on varma, että haluaa sitoutua johonkin ihmiseen, tulee muodostaa liitto eli liittouma. Eli käytännössä mennä naimisiin ja vasta sitten sitouttaa itsensä toiseen seksillä. Tämä on ehdottoman järkevä malli. Siinä ei hukata aikaa turhaan toisen kanssa olemassa oloon kun ei olla kuitenkaan sopivia eikä unelmat ole samat.
Komppaan... nää äiti- ja isäsuhteet on todella merkittävässä asemassa ihmisen suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen ja parisuhteisiin ja kertoo todella paljon siitä, miten suhde tulee menemään.
Suurimman osan ongelma ei ole isä tai äitisuhde tai vanhempien väliset suhteet, vaan ihan se oma käytös.
Jos ei osaa itse käyttäytyä, ei osaa olla pitkäjänteinen, ei kestä muuta tyyliä kuin sitä omaa ja on oppinut elämään vain oman aikataulun mukaan niin vaikeaa on.
Kaikki nämä ”väärin puristetut hammastahnat tai pöntön kansi auki tai kiinni riidat, ovat juuri tästä lähtöisin. Hyväksytään vain se oma tapa. Ihmisillä jotka tulevat suuremmista perheistä on helpompi sopeutua parisuhteisiin elleivät he ole asuneet sen jälkeen pitkään yksin, koska on ollut pakko oppia olemaan stuneid, jokaisesta asiasta.
Olen samaa mieltä kyllä siitä ettei seksi ole paras aloitustapa pysyvälle suhteelle. En usko listoihin, koska ne monesti rajoittavat vain ihmistä. Ei toista kuitenkaan mistään kaupasta voi hakea, jossa on kaikenlaista tarjolla ja sieltä vaan hakee sen mieleisen listan mukaisen. Omat arvot kannattaa olla kunnossa ja etsiä sellaista ihmistä, jolla on samanlaiset arvot. Toisaalta, kukaan ei hae itselleen pettäjää puolisoksi, vaikka itse kuitenkin saattavat sellaisia ollakin.
Moni ei vaan ole kovin hyvää parisuhdematskua. Heitä on kuitenkin tarjolla paljon ja hekin haluavat puolison.
Onnistuneiden ja onnellisten parisuhteiden perusta on siinä olevat hyvät ihmiset. Kahdesta inhottavan ihmisen liitosta ei vaan koskaan voi tulla onnellista. Eikä edes kun vain toinen on sellainen. Se ei riitä, että ulkonäkö on kunnossa, niinkuin moni puolisoa etsivä kuvittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähestyt vääränlaisia miehiä
Ylipäätään suhdetta ei tule, mikäli naisen pitää tehdä lähestyminen. Tällätavoin saa vaan seksisuhteita kun lähes jokainen mies ottaa seksin vastaan kun sitä tyrkytetään pitipä naisesta tai ei.
Jos oikean suhteen haluaa, täytyy asettaa syötti niin että haluttu kohde tekee aloitteet ja iskee kiinni.
Ei vaan juuri päinvastoin. Passiivisena saa lähestymisiä pääasiassa seksiä etsiviltä pelimiehiltä. Monet kunnolliset ja hyvät miehet eivät tee ollenkaan aloitteita
No, oman kokemukseni mukaan tuo edellinen kommentti osuu oikeaan. Kerran olin aloitteellinen miehen suuntaan, mies otti seksin ja siihen loppui se. Tietysti käytti tilaisuuden hyväkseen kun se nenän eteen tarjottiin. Ei ollut ollut mitään fiiliksiä hänellä koko aikana, mikä selvisi minulle tietenkin vasta episodin jälkeen. Että tältä pohjalta sitten aloitteita tekemään...
Teitkö aloitteen ehkä seksin harjoittamisesta kun noin kävi? Siksi ei ehkä kannata heti olla jalat auki tarjolla. Mikäli suhde on jatkuakseen, niin se jatkuu ilman heti annettua seksiäkin ja sitä on kun sen aika tuntuu molemmista hyvältä.
Tuo taisi olla minun kirjoittamani vanha kommentti, jos en väärin muista. Ainakin täysin sama kokemus. Ja ei, en tehnyt itse konkreettista aloitetta seksiin, mies teki sen. Eiköhän mies jo osannut päätellä kiinnostuksestani että saattaisin olla halukas hänen kanssaan siihenkin. Minä en ala panttaamaan seksiä, jos olen miehestä kiinnostunut ja sitä itsekin hänen kanssaan haluan. Tuntuisi pelkästään typreältä pelailulta.
Seksiin ryhtyminen ennen kuin mies on oppinut tuntemaan sinua ja tykkäämään persoonastasi, alentaa mahdollisuuksiasi päästä suhteeseen. Miehet arvostavat enemmän sitä, minkä eteen ovat joutuneet näkemään vaivaa. Sinut sai hyvin vähällä vaivalla. Oisit voinut vaan sanoa, että todellakin haluat häntä mutta tiedät itsestäsi, että tarvitset aikaa tutustumiseen ennen fyysistä kanssakäymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh, en todellakaan etsi mitään täydellisten ydinperheiden täydellisiä lapsia. Ongelmansa voi käsitellä ja kehittyä henkisesti. Sellaiset ihmiset on paljon syvällisempiä kuin helpolla elämässä päässeet.
Olen samaa mieltä, mutta se on vaan kova työ. :) Jos haluaa päästä itse helpommalla eikä kärsiä niin paljon, voi valita toisella tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen41v. kirjoitti:
Heipä hei!
Onpa jänniä kommentteja täällä. Itse olen sitä mieltä, että yksin elävät pääsevät helpolla. Siis saat elää vapaasti, tehdä mitä haluaa, lähteä sinne minne haluaa, milloin haluaa, on vapaa muuttamaan jne. Puolison työ tai lasten koulut eivät ole muutamisen tai liikkumisen esteenä.
Parisuhde on mielestäni yksi maailman vaikeimpia lajeja. Minulle on siis todella vaikeaa olla saman henkilön kanssa loppuelämää. Olen nainen 41v., naimisissa, yhdessä ollaan oltu 16 vuotta.
Parisuhteen kaarihan menee kaikilla niin, että alun symbioosivaiheen jälkeen aletaan eriytymään, huomataan toisen erot, petytään jne. Tässä vaiheessa jotkut lopettaa suhteen, mutta oikea tie olisi alkaa työstämään ongelmia. Sieltä voi kuulemma nousta ja päästä syvään kumppanuuteen, tyydyttävään elämään ja jopa uuteen rakastumiseen saman ihmisen kanssa. Mutta se vaatii paljon työtä ja vaivannäköä.
Jos nyt tällä elämänkokemuksella alkaisin hakemaan itselleni kumppania
Ensimmäinen oleellinen juttu: Ei missään tapauksessa seksiä ennen kuin päätät sitoutua liitolla toiseen. Seksi on toiseen sitouttava asia. Siinä sitoutuu henkisesti toiseen vaikkei välttämättä edes huomaa. Elämä valuu hukkaan jos olet sitoutunut väärään henkilöön. Jopa vuosia voi valua hukkaan kun samassa ajassa voisi tutustua vaikka kuinka moneen ihmiseen. Alussa tulee vain keskustella ja tutustua.
Olen huomannut, että oleellisia kysymyksiä (joita kukaan ei deittiohjelmissa kysy!) on:
-Minkälaisen suhde puolisoehdokkaan vanhemmilla on. Jos tapailet miestä, niin oleellinen kysymys on minkälainen miehen isä on miehen äidille. Keskustelevatko he vaikeistakin aiheista? Unelmoivatko yhdessä? Tekevätkö töitä yhdessä? Huomioiko isä äitiä? Vanhempien käytösmalli siirtyy lapseen, joten on hyvin todennäköistä, että sinun kumppanisi on sellainen sinulle kuin hänen isänsä on hänen äidilleen. Ja taas jos tapailet naista, kysy minkälainen hänen äitinsä on hänen isälleen. Puhuuko esim. arvostavasti? Hän todennäköisesti tietämättään kopioi äitinsä ajatus- ja käytösmalleja ja varsinkin tämä näkyy pitkässä parisuhteessa.
Esim. jos vanhemmat eivät keskustele, todennäköisesti teidänkin keskustelu alkaa lopahtamaan ja hissukseen hiipuu kunnes juttelette vaan mitä tänään syödään.
Muita tärkeitä kysymyksiä:
-Minkälainen kumppanisi isä on kumppanillesi?
-Minkälainen kumppanisi äiti on kumppanillesi?
Näistä isä- ja äitisuhteista rakentuu esim. itsetunto. Jos siellä on tiedossa, että siltä tapaamaltasi ihmiseltä puuttuu isä tai äiti, vanhemmat on vaikka eronneet jo lapsuusaikana, äiti on arvosteleva, isä on julma ja rakkaudeton tms. Niin tällä elämänkokemuksella sanoisin, että ongelmia on tiedossa jos sellaisen kanssa alat suhteeseen! :D
Ja jos itsessä havaitsee tällaisia asioita, että vanhempien kanssa on jotain puutetta tai ongelmaa, niin neuvoisin hoitamaan ensin itsensä kuntoon vaikka terapiassa tms., jotta olisit parempi "saalis". ;)
-Sitten olisi hyvin tärkeää valmiiksi listata itselle paperille minkälaista ihmistä hakee ja kysyä siltä toiseltakin mitä se hakee, jotta voi peilata onko hän sitä mitä etsit ja olenko minä sitä mitä hän etsii. Jottei hukattaisi kummankaan aikaa.
-Ja mitä toivot elämältä? Mikä on unelma, jonka haluat saavuttaa? Etsi kumppani, jolla on sama määränpää.
Ja sitten vasta kun on varma, että haluaa sitoutua johonkin ihmiseen, tulee muodostaa liitto eli liittouma. Eli käytännössä mennä naimisiin ja vasta sitten sitouttaa itsensä toiseen seksillä. Tämä on ehdottoman järkevä malli. Siinä ei hukata aikaa turhaan toisen kanssa olemassa oloon kun ei olla kuitenkaan sopivia eikä unelmat ole samat.
Komppaan... nää äiti- ja isäsuhteet on todella merkittävässä asemassa ihmisen suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen ja parisuhteisiin ja kertoo todella paljon siitä, miten suhde tulee menemään.
Suurimman osan ongelma ei ole isä tai äitisuhde tai vanhempien väliset suhteet, vaan ihan se oma käytös.
Jos ei osaa itse käyttäytyä, ei osaa olla pitkäjänteinen, ei kestä muuta tyyliä kuin sitä omaa ja on oppinut elämään vain oman aikataulun mukaan niin vaikeaa on.Kaikki nämä ”väärin puristetut hammastahnat tai pöntön kansi auki tai kiinni riidat, ovat juuri tästä lähtöisin. Hyväksytään vain se oma tapa. Ihmisillä jotka tulevat suuremmista perheistä on helpompi sopeutua parisuhteisiin elleivät he ole asuneet sen jälkeen pitkään yksin, koska on ollut pakko oppia olemaan stuneid, jokaisesta asiasta.
Olen samaa mieltä kyllä siitä ettei seksi ole paras aloitustapa pysyvälle suhteelle. En usko listoihin, koska ne monesti rajoittavat vain ihmistä. Ei toista kuitenkaan mistään kaupasta voi hakea, jossa on kaikenlaista tarjolla ja sieltä vaan hakee sen mieleisen listan mukaisen. Omat arvot kannattaa olla kunnossa ja etsiä sellaista ihmistä, jolla on samanlaiset arvot. Toisaalta, kukaan ei hae itselleen pettäjää puolisoksi, vaikka itse kuitenkin saattavat sellaisia ollakin.
Moni ei vaan ole kovin hyvää parisuhdematskua. Heitä on kuitenkin tarjolla paljon ja hekin haluavat puolison.
Onnistuneiden ja onnellisten parisuhteiden perusta on siinä olevat hyvät ihmiset. Kahdesta inhottavan ihmisen liitosta ei vaan koskaan voi tulla onnellista. Eikä edes kun vain toinen on sellainen. Se ei riitä, että ulkonäkö on kunnossa, niinkuin moni puolisoa etsivä kuvittelee.
Huonoa parisuhdematskua on tosiaan tarjolla paljon enemmän kuin hyvää. Merkittävästi enemmän. Sen tietää jokainen, joka on selaillut vastakkaisen sukupuolen sinkkuehdokkaita. Harva kuitenkaan panostaa siihen, että olisi itse hyvää parisuhdematskua. Enkä nyt tarkoita mitään silareiden hankkimista vaan niitä perusasioita; sitä, että olisi henkisesti tasapainoinen, huolehtii siitä että mahdolliset erityisen ärsyttävät tavat eivät koidu kumppanin ongelmaksi ja viimeisenä ulkoinen habitus. AINA PUHTAANA JA SIISTITTYNÄ KUN TAPAA KUMPPANIN/KUMPPANIEHDOKKAAN. Tällä pääsisi jo pitkälle.
Sitten jos haluaa ns. keskivertoa tasokkaamman kumppanin joutuu näkemään vähän lisää vaivaa. Miettimään, että mitkä asiat luovat arvoa vastakkaiselle sukupuolelle (naiset ja miehet eriävät tämän suhteen aika paljon). Miten maksimoida omat mahdollisuudet tavata tavoitellun kaltaiset kumppaniehdokkaat (esim deittiprofiilin optimoiminen, useamman deittisivuston käyttäminen samanaikaisesti). Yms. Mutta luulen, että suurelle osalle tätä palstaa seuraaville tämä ei ole ongelma, heille riittää että kumppani on ns. kunnollinen ja rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen käsitys, että se tutustumisen lässyn lässyn vaihe pitäisi olla mahdollisimman lyhyt ja intiimiin kanssakäymiseen pitäisi siirtyä mahdollisimman pian jotta sitä suhteen liimaa voisi syntyä.
Tämän on tietysti vain minun käsitykseni ja voi koskea vain minua mutta olen kokenut että se siirtyminen platonisesta vaiheesta intiimimmälle puolelle on se kriittisin vaihe. Jos sitä ei tapahdu, suhde kuihtuu aika nopeasti.
M43
Olen huomannut samaa, tuntuu että naiset kyllästyy heti jos suhde ei etene riittävän nopeasti ja naisesta tulee pelkkä tuttava.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen käsitys, että se tutustumisen lässyn lässyn vaihe pitäisi olla mahdollisimman lyhyt ja intiimiin kanssakäymiseen pitäisi siirtyä mahdollisimman pian jotta sitä suhteen liimaa voisi syntyä.
Tämän on tietysti vain minun käsitykseni ja voi koskea vain minua mutta olen kokenut että se siirtyminen platonisesta vaiheesta intiimimmälle puolelle on se kriittisin vaihe. Jos sitä ei tapahdu, suhde kuihtuu aika nopeasti.
M43
Mitä tarkoittaa intiimiin kanssakäymiseen? Seksiä? Vai sitä, että luodaan yhteys juttelemalla ja ehkä vähän koskettelemalla?
Nimittäin jos nainen antaa aikaisessa vaiheessa seksiä se LISÄÄ todennäköisyyttä että mies katoaa kuin pieru saharaan... Toisaalta olen samaa mieltä siitä, että jos mies vaan seisoo tumput suorana eikä vie suhdetta millään tavalla eteenpäin, niin homma kuivuu kasaan. Ainut valituksen aihe mitä minulla on (miesten suhteen) on siinä, että miehet harvoin huomioi niitä MUITA tapoja viedä suhdetta eteenpäin ja keskittyvät liikaa seksiin...
Ei sen puoleen että olisi minulle ongelma enää. Löysin aidosti konservatiivisen miehen joka teki fyysisen aloitteen neljänsillä treffeillä (pussailua yms) ja antoi muuten suhteen edetä rauhallisesti (fyysisen intiimiyden suhteen). Minulla on tämän miehen kanssa tosi hyvä olla. Ja kyse ei ole siis mistään alhaisen libidon miehestä. Pidän siitä, että mieheni on harvinainen yhdistelmä suht korkeaa libidoa ja silti kärsivällistä ja ymmärtäväistä luonnetta. Tavallaan hän on miesten versio yksisarvisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä 25v mies, haluaisin kovasti löytää kumppanin mutta tiedän että on jo liian myöhäistä kun
Vierailija kirjoitti:
Täällä 25v mies, haluaisin kovasti löytää kumppanin mutta tiedän että on jo liian myöhäistä kun
Joku puuma nappasi kesken lauseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä 25v mies, haluaisin kovasti löytää kumppanin mutta tiedän että on jo liian myöhäistä kun
Joku puuma nappasi kesken lauseen?
🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin. Monen monta kertaa sydän särkyi, kun ei kelvannut kenellekään. Sitten monen monta kertaa päätin etten enää koskaan ihastu keheenkään. Ja aina ihastuin uudelleen. Ilmeisesti lakkasin vihdoin hakkaamasta päätä seinään, koska enää en oikeasti halua parisuhdetta. Ihmiset puhuvat siitä niin rumasti, puhuvat kumppaneistaan rumasti, petetään toisiaan ja väheksytään. Kumppanin etsintä on kuin karjamarkkinat. Suhteen ylläpito hirveää työtä. Ja minä olen jo niin urautunut, etten halua epämukavuusasteelle. Ei sillä, että tilanne olisi mihinkään muuttunut siltä osin; kukaan ei halua minua edelleenkään. Nyt vain minä en halua enää ketään. Ei mitenkään "pitäkää tunkkinne" asenteella, löysin vaan viimeinkin rauhan sen osalta. En kelpaa kenellekään, ja se on ihan jees.
Samaa mieltä, varsinkin deittisovelluksissa on kuin lihatiskillä tarjolla joten evvk. Ja järkyttävää miten parisuhteessa olevat haukkuvat puolisoaan tai vähintää eivät välitä, asuvat eri puolilla taloa. En tajua miksi kuitenkin jatkavat. Annan aina ohjeeksi että erotkaa kun valittavat huonoa suhdetta.
Alkaa änkytys ettei tässä iässä enää ja millä pärjäisi yksin jos talo ja mökki myydään. Itse en ole ollut varmaan 10 vuoteen parisuhteessa ja ne haukutut aviomiehet kyllä kelpaisi mulle. Välillä säälittää jos kotonaan eivät hyvää sanaa saati lämmintä halausta saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin. Monen monta kertaa sydän särkyi, kun ei kelvannut kenellekään. Sitten monen monta kertaa päätin etten enää koskaan ihastu keheenkään. Ja aina ihastuin uudelleen. Ilmeisesti lakkasin vihdoin hakkaamasta päätä seinään, koska enää en oikeasti halua parisuhdetta. Ihmiset puhuvat siitä niin rumasti, puhuvat kumppaneistaan rumasti, petetään toisiaan ja väheksytään. Kumppanin etsintä on kuin karjamarkkinat. Suhteen ylläpito hirveää työtä. Ja minä olen jo niin urautunut, etten halua epämukavuusasteelle. Ei sillä, että tilanne olisi mihinkään muuttunut siltä osin; kukaan ei halua minua edelleenkään. Nyt vain minä en halua enää ketään. Ei mitenkään "pitäkää tunkkinne" asenteella, löysin vaan viimeinkin rauhan sen osalta. En kelpaa kenellekään, ja se on ihan jees.
Samaa mieltä, varsinkin deittisovelluksissa on kuin lihatiskillä tarjolla joten evvk. Ja järkyttävää miten parisuhteessa olevat haukkuvat puolisoaan tai vähintää eivät välitä, asuvat eri puolilla taloa. En tajua miksi kuitenkin jatkavat. Annan aina ohjeeksi että erotkaa kun valittavat huonoa suhdetta.
Alkaa änkytys ettei tässä iässä enää ja millä pärjäisi yksin jos talo ja mökki myydään. Itse en ole ollut varmaan 10 vuoteen parisuhteessa ja ne haukutut aviomiehet kyllä kelpaisi mulle. Välillä säälittää jos kotonaan eivät hyvää sanaa saati lämmintä halausta saa.
Olen täysin samaa mieltä kanssassi.
On järkyttävää, miten paljon materia pitää ihmisiä yhdessä.
Huono parisuhde on niin karmeaa, ettei mitkään kulissit mielestäni ole sen arvoiset.
Rakkautta on olemassa ja hyviä parisuhteita. Saa nähdä osuuko vielä kohdalleni, toivon että osuu.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kohtalotoveri, minulla myös sinkkuilua 5v. Ei löydy miestä vaikka kuinka etsin. Minäkin mietin, että mikä minussa on vikana kun ei oikeaa miestä löydy.
Ei auta lannistua. Oletko ap kokeillut nettideitit jne?
Tämähän se yleensä. Itsekin miehenä tuskailin saman asian kanssa yli viisi vuotta. Ei vain löytynyt sopivaa naista, vaikka kuinka etsin. Ne joista kiinnostuin, eivät kiinnostuneet minusta alkua pidemmälle ja niitä jotka kiinnostuivat, en kokenut sopiviksi itselleni.
Ei minussa silti mitään vikaa ollut eikä niissä naisissa. Monelle tosiaan kelpasin ja viimein löysinkin naisen jonka kanssa löytyi molemminpuolinen kiinnostus ja sopivuus.
Tuurilla ja ajoituksella on valtava rooli pariutumisessa, jos itselle ei kelpaa jokainen vastaantulija.
Alue: Aihe vapaa