Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita sinkkuja, jotka olisivat halunneet parisuhteen?
Todella yksinäinen olo. Olen nyt viisi vuotta yrittänyt etsiä parisuhdetta ja nyt luovutin. Minussa on jokin, mistä miehet eivät pidä. En vain tiedä mikä se on. Saan vain pakkeja tai seksisuhteita. Kukaan ei halua kanssani parisuhteeseen.
Arki sujuu hyvin, kun päivä menee töissä ja ilta erilaisissa askareissa ja levätessä. Viikonloput ovat yksinäisiä. Vaikka täytän viikonloputkin erilaisissa harrastuksissa, niin ei jaksaisi aina tehdä kaikkea yksin. On minulla muutamia ystäviä, mutta heilläkin perheet ja parisuhteet.
Kommentit (1222)
Tai noutaa brasilialainen; Italiassa on brasilialaisia naisia, jotka metsästävät suomalaisia miehiä FB: ssä ja IG: ssä - vastineeksi he tuhoavat perheitä Suomessa ja odottavat ilmaisia matkoja ja lomia. Vastineeksi he kirjoittavat runoja sinulle. (tämä kaikki on totta tarina Tampereella)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan en kaipaa parisuhdetta, kavereita enemmänkin. Ilman seksiä pärjään hyvinkin. Tässä iässä, 46.v on vaikea löytää kavereita. Töissä on kavereita paljonkin mutta se "sielunkumppani " arjesta puuttuu. Haluaisin vain sen jonkun jonka kanssa höpistä hassuja ja vakavia. Sen joka ymmärtää ja kuuntelee, ketä voin auttaa tarvittaessa. Käydä naapurikaupungissa ex- tempore, joskus vaikka viikonloppuna joku reissu. Joku joka tykkää samoista asioista edes vähän. Baarit ym on ehdoton ei, vaikken absolutisti olekaan. Lapsettomana kaupungissa jossa on pienet ympyrät on vähän vaikea löytää uusia juttuja. Toki 3- vuorotyö tuo omat haasteensa.
No ehkä joskus..
Vierailija kirjoitti:
Sinkkna taidetaan mennä hautaan asti. Ikää jo yli 40, suhteita 0.
Lienee turha mainita, että olen mies. Luultavasti kaikilta naisilta löytyy nelikymppisenä seurusteluhistoriaa.En tiedä, mistä ja miten voisin löytää itselleni naisen. Baarit/tanssiminen/terassit....EVVK.
Nettitreffejä olen toki kokeillut mutta aina sama juttu. En ole naisen mielestä tarpeeksi kiinnostava ja juttu ei etene ekoilta treffeillä mihinkään.
Jäänkö sitten jostain paitsi, vaikken koskaan löytäisi ketään? Tuskin.
Ylipäätään ihmettelen, miten tällaisessa Suomen kaltaisessa maassa kukaan löytää ketään. Maassa, jossa naapuritkin tunnetaan vain sukunimeltä ja naiset ovat täysin passiivisia tekemään aloitteita. Miten ne suhteet alkavat ja missä ihmiset tutustuvat toisiinsa?
En ole katkera, mutta vituttaahan tämä.
Sanoisin nyt yhden ohjeen. Jos ihan oikeasti haluat sen parisuhteen tuon ikäisenä. Laske kriteerejä. Jos olet nyt vaikka ajatellut, että ikäraja on x ja nainen ei vaikka saa missään nimessä olla ylipainoinen, niin unohda nämä. Jos höllää kriteerejä (ETENKIN ulkoisiin seikkoihin liittyviä) ja tutustuu avoimesti ihmisiin, siis luonteeseen ja persoonaan, voi löytää aivan mahtavan ihmisen, jonka kanssa kemiat kohtaa. Olkoonkin, ettei hän ehkä ulkoisesti ole juuri sitä, mistä yleensä kiinnostuisit, saatat ihastua silti. Tosi monet miehet vaativat, että kumppanin on oltava hoikka ja urheilullinen, eivätkä anna edes mahdollisuutta muille. Mutta 40+ ikäryhmässä näitä naisia nyt ei vain valitettavasti ole kovin montaa enää vapaana, koska he ovat niitä kaikkein tavoiteltuimpia. Jos parisuhteen haluaa, täytyy olla valmis olemaan avoin ja tutustumaan myös muihin kuin niihin "ihannekumppaneihin".
Sanon tämän siksi, että omassa kaveripiirissä paljon 40v sinkkumiehiä, jotka haluaisivat sen parisuhteen, mutta ovat asettaneet riman yksinkertaisesti liian korkealle. Ei pidä ikinä ajatella, että kun oma markkina-arvoni on tämä ja tämä, joten minulle kelpaa vain tällainen ja tällainen kumppani. Ei oikeasti sitten kun ihmiseen tutustuu noilla asioilla ole enää yhtikäs mitään väliä. Emme varmasti omankaan mieheni kanssa ole "samaa tasoa", mutta meillä on ihana ja rakastava liitto.
Ja ei, en nyt tarkoita sitä, että olisi nyt vain mentävä parisuhteeseen ihan kenen vain kanssa, vaikkei kiinnosta. Tarkoitan tällä sitä, että kannattaa antaa mahdollisuus ulkoisista asioista huolimatta, koska ihmisen persoona se lopulta on, mihin rakastutaan ja mikä määrittää hyvän parisuhteen. Moni mies voi ajatella, että "en kyllä voisi ikinä rakastua naiseen, joka ei urheile ja harrasta liikuntaa kanssani" mutta oikeasti nuo asiat eivät sitten parisuhteessa ehkä pidäkään paikkaansa. Voi olla että lopulta yhdistävä tekijä onkin vaikka joku muu yhteinen kiinnostuksenkohde tai harrastus.
Voin lohdutukseksi kaikille kertoa että olin 35v ennen kuin löysin ensimmäisen oikean ja vakavan parisuhteeni. Ja tässä suhteessa olen onnellisesti pian viisi vuott myöhemmin edelleen, ja toivottavasti hautaani asti.
Eli kyllä: se on mahdollista vielä varttuneemmallakin iällä.
Raiskaajille pitää saada kovemmat rangaistukset kuten sterilisointi . Nehän pitää koko elämän joiltain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kajaanissa liiam vähän naisia. Tai ovat jollain tavalla nirsoja. Ei riitä arvot nuorella miehellä vaan pitää olla rahaa älyttömästi.
Minäkin kaipaan kavereita. Olen itse alle 30 nainen ja en oikeastaan tapaa ketään ja minulle ei ole jäänyt yhtään ystävää. Nuoruus jo yksinäinen ja kiusattiin. Nyt tilanne on edelleen se, että olen yksinäinen ja en saa tilannetta muutettua. Syytän paljon itseäni, kun en osaa tutustua muihin, olen liian epävarma ja liikaa tottunut olemaan yksin. Muutkin asiat vaikuttavat. Ei ole helppoa aina uskoa edes ystävien löytymiseen tai siihen, että joku tahtoisi olla ystäväni.
Parisuhdetta on vaikea ajatella. Nuorempana jotenkin mietin, että kyllä minä varmaan löydän jonkun tai että joku minut huolii. Nyt en enää niin helposti usko siihen. Nuorempana oli myös helpompi ajatella, että uskaltaa luottaa toiseen tai päästää hänet lähelle. Nykyisin minulla on vielä enemmän suojaus päällä ja tämä johtuu paljon kokemuksistani. En tiedä pystyisinko koskaan olemaan alasti jonkun nähden. Naurattaakin välillä tämä kaikki, mutta samalla se on totta. Silti en voi väittää ettenkö välillä kaipaisi sitä, että olisin jollekin tärkeä ja joku haluaisi juuri minut. Kaipaan läheisyyttä, mutta samalla monesti inhoan itseäni.
Joku tietysti kirjoittaa ettei toista voi rakastaa jos ei rakasta itseään. Näinhän se on, mutta itse näen asian myös niin, että jos saisin jotain hyvää toiselta niin sekin tavallaan tekisi minut näkyväksi ja kaikki mukavat sanat ja teot auttaisivat minua saamaan varmuutta. En silti tahtoisi olla kenellekään taakka, mutta olen nähnyt sen kuinka moni saattaa saada paljon voimaa toiselta ja rohkeutta. Samalla tietysti sekin pitää muistaa ettei kaikki pääty hyvin. En tiedä kuinka kestäisin jos kokisin jotain hyvin ikävää.
Samalla olen monia kertoja miettinyt sitä, kun joku täälläkin kysyy, että mitä voit tarjota toiselle. Olen itsekin hyvin tavallinen ihminen kuitenkin enkä mikään erikoinen tai muuten ihan huippu missään mielessä. Samalla minun ei ehkä pitäisi kirjoittaa, koska en ole edes yrittäny mitään parisuhdetta saada. Tiedän, että moni yrittää. Näihin ajatuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin halunnut. Koska olin nuorena 10 v avoliitossa aivoihini ei vaan mene, että pitäisi olla loppuelämän sinkkuna. Avoliiton jälkeen pari paskempaa, lyhyempää suhdetta.
N50
Itselläni ikää 29v ja ei vielä ensimmäistäkään parisuhdetta jos ei apaut 10 vuotta sitten ollutta kaukosuhdetta ota lukuun.
Mistä tämmönen ku minä, ujo, herkkä, hiljanen ja kaiken lisäksi lyhyt mies löytää naista? Nyt alkuun kelpaisi ihan vain kaveriksi joku naispuolinen henkilö.
Historiaa sen verran että olin esimerkiksi koko peruskoulun ajan enemmän tai vähemmän kiusattu. Se vei tehokkaasti luottamusta muihin ihmisiin että mullekin voisi joku olla mukava. Harrastuksia on jalkapallo ja erilaiset ajopelit. Kummassakin porukassa on kyllä näennäisesti "kavereita" mutta ei sellaisia joiden kanssa tapaisin tämän kyseisen harrastuksen ulkopuolella.
Olen myös absolutisti joten sellaista sekoilua mistä naiset ilmeisesti pitää ei ole odotettavissa.
Todella vaikea edelleen vajaa kolmekymppisenä luottaa yhtään keneenkään. Samalla jotenkin toivoisi että jostain löytyisi minullekin joku ihminen joka todella välittäisi. Pelkkä halaus olisi jo paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähestyt vääränlaisia miehiä
Ylipäätään suhdetta ei tule, mikäli naisen pitää tehdä lähestyminen. Tällätavoin saa vaan seksisuhteita kun lähes jokainen mies ottaa seksin vastaan kun sitä tyrkytetään pitipä naisesta tai ei.
Jos oikean suhteen haluaa, täytyy asettaa syötti niin että haluttu kohde tekee aloitteet ja iskee kiinni.
Ei vaan juuri päinvastoin. Passiivisena saa lähestymisiä pääasiassa seksiä etsiviltä pelimiehiltä. Monet kunnolliset ja hyvät miehet eivät tee ollenkaan aloitteita
No, oman kokemukseni mukaan tuo edellinen kommentti osuu oikeaan. Kerran olin aloitteellinen miehen suuntaan, mies otti seksin ja siihen loppui se. Tietysti käytti tilaisuuden hyväkseen kun se nenän eteen tarjottiin. Ei ollut ollut mitään fiiliksiä hänellä koko aikana, mikä selvisi minulle tietenkin vasta episodin jälkeen. Että tältä pohjalta sitten aloitteita tekemään...
Teitkö aloitteen ehkä seksin harjoittamisesta kun noin kävi? Siksi ei ehkä kannata heti olla jalat auki tarjolla. Mikäli suhde on jatkuakseen, niin se jatkuu ilman heti annettua seksiäkin ja sitä on kun sen aika tuntuu molemmista hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta en etsi edes. Hyviä naisia ei ole vapaana, ja jos on, minä en kelpaa niille.
Hyviä naisia on vapaana, mutta teille miehille se hyvä nainen on nuori, kaunis ja hoikka. Tavallinen ei kelpaa ja ylipainoinen on Nou Nou, vaikka mies itse olisi ylipainoinen. P*noksi ja kertaplluksi kyllä kelpaisi, joten ei kiitos.
Kuulostat kovin katkeralta. Hieman väärä asenne sinkkumarkkinoilla, jos et kertapanoksi tahdo jäädä.
Asenne väärä jos sanoo totuuden? Niinhän se...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ikää 29v ja ei vielä ensimmäistäkään parisuhdetta jos ei apaut 10 vuotta sitten ollutta kaukosuhdetta ota lukuun.
Mistä tämmönen ku minä, ujo, herkkä, hiljanen ja kaiken lisäksi lyhyt mies löytää naista? Nyt alkuun kelpaisi ihan vain kaveriksi joku naispuolinen henkilö.
Historiaa sen verran että olin esimerkiksi koko peruskoulun ajan enemmän tai vähemmän kiusattu. Se vei tehokkaasti luottamusta muihin ihmisiin että mullekin voisi joku olla mukava. Harrastuksia on jalkapallo ja erilaiset ajopelit. Kummassakin porukassa on kyllä näennäisesti "kavereita" mutta ei sellaisia joiden kanssa tapaisin tämän kyseisen harrastuksen ulkopuolella.
Olen myös absolutisti joten sellaista sekoilua mistä naiset ilmeisesti pitää ei ole odotettavissa.
Todella vaikea edelleen vajaa kolmekymppisenä luottaa yhtään keneenkään. Samalla jotenkin toivoisi että jostain löytyisi minullekin joku ihminen joka todella välittäisi. Pelkkä halaus olisi jo paljon.
Kun liikut muuallakin kuin noitten harrastuksien parissa ilman pariutumispaineita ja ilman ennakkoluuloja, niin väkisinkin tapaat halukkaita naisia. Tosin naisille kannattaa jutella ihan niitä näitä eikä olla tuppisuuna. Sellaiset naiset kantsii kiertää kaukaa, mitkä löytää hauskuutta vain juovuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähestyt vääränlaisia miehiä
Ylipäätään suhdetta ei tule, mikäli naisen pitää tehdä lähestyminen. Tällätavoin saa vaan seksisuhteita kun lähes jokainen mies ottaa seksin vastaan kun sitä tyrkytetään pitipä naisesta tai ei.
Jos oikean suhteen haluaa, täytyy asettaa syötti niin että haluttu kohde tekee aloitteet ja iskee kiinni.
Ei vaan juuri päinvastoin. Passiivisena saa lähestymisiä pääasiassa seksiä etsiviltä pelimiehiltä. Monet kunnolliset ja hyvät miehet eivät tee ollenkaan aloitteita
No, oman kokemukseni mukaan tuo edellinen kommentti osuu oikeaan. Kerran olin aloitteellinen miehen suuntaan, mies otti seksin ja siihen loppui se. Tietysti käytti tilaisuuden hyväkseen kun se nenän eteen tarjottiin. Ei ollut ollut mitään fiiliksiä hänellä koko aikana, mikä selvisi minulle tietenkin vasta episodin jälkeen. Että tältä pohjalta sitten aloitteita tekemään...
Teitkö aloitteen ehkä seksin harjoittamisesta kun noin kävi? Siksi ei ehkä kannata heti olla jalat auki tarjolla. Mikäli suhde on jatkuakseen, niin se jatkuu ilman heti annettua seksiäkin ja sitä on kun sen aika tuntuu molemmista hyvältä.
Tuo taisi olla minun kirjoittamani vanha kommentti, jos en väärin muista. Ainakin täysin sama kokemus. Ja ei, en tehnyt itse konkreettista aloitetta seksiin, mies teki sen. Eiköhän mies jo osannut päätellä kiinnostuksestani että saattaisin olla halukas hänen kanssaan siihenkin. Minä en ala panttaamaan seksiä, jos olen miehestä kiinnostunut ja sitä itsekin hänen kanssaan haluan. Tuntuisi pelkästään typreältä pelailulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kirjoittaa deittiprofiiliin, että etsit ekstroverttia tarinankertojaa. Vääränlaiset osaavat ohittaa.
En etsi tarinankertojaa vaan ihmistä, joka kokee mielenkiintoa ja intohimoa elämään ja haluaa kokeaa sitä toisen kanssa. Ja miksi ihmeessä ihmisen pitäisi olla ekstrovertti tällainen ollakseen, eikö introverttejä kiinnosta elämä?
Meille introillle usein hyvä elämä on sitä kotielämää, jossa ei ulkoisesti näytetä tekevän juuri mitään kiinnostavaa. Tällainen taas on ekstrovertille tylsää, ja siihen on löydetty ihan neurologinen syykin: introvertin aivokuoren aktiivisuus on levossakin korkea, joten hänelle lisä-ärsykkeet on stressaavia, kun taas ekstrovertin aivokuoren aktiivisuus o niin matala ilman tekemistä tai seuraa, että hän kokee olonsa tylsistyneeksi ja kaipaa virikkeitä. Tästä syystä ainakin ääripään ekstro ja intro sopiivat yleensä erittäin huonosti yhteen.
Kaikille..
Aloin miettimään tätä ketjua luettuani omaa elämääni, ja seurustelusuhteitani.
Tein sellaisen havainnon, kun aikoinani koulutustaustani oli aika vaatimaton, niin tuntui naisia riittävän toki olin myös nuorempi.
Kun ikä läheni kolmekymppisiä, niin naisia ei enään ollutkaan niin paljoa.
Kun ikä läheni nelikymppisiä, niin naisia alkoi taas olemaan reilummin. En tiedä vaikuttikin vuosikymmenen aikana tapahtuneet muutokset olemuksessa ja/tai keskustelutaidoissa, kun koulutustaso amiskasta -> yliopistoon. En tosin itse koe olevani mitenkään eri ihminen koulutason tai palkkaluokan parantumisen johdosta. On tainnut vain tullut iän mukaan parempi keskutelutaito ja ressittömyys naisten suhteen? Kroppa ei ainakaan ole samaa tasoa kuin reilut parikymppisenä :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta jo 15v sinkkuna. Toisiksi viimeisin tyttöystävä sanoi että "Haaskasit vaa mun aikaa!", viimeisin tyttöystävä jota rakastin yli kaiken sanoi että "Suhteesta ei ollut mihinkään!".
Suhteessa kun oli naiset tyrkyttivät itseään niin baareissa tyttöystävän käydessä vessassa, sekä tanssilattialla naiset tuli itseään hinkkaamaan, joista nätisti kieltäydyin sanomalla että olen varattu.
Sinkuksi jäämisen jälkeen moisia tapauksia ei ole enää ollut. Viimeisen 10v aikana jos yrittänyt sanoa hymyilevälle tuntemattomalle naiselle edes "moi", niin haistatellaan vain pitkät päin naamaa, tai kysytään tivaten "mitä vittua sä oikee yrität", sama tapahtunut melkein tusina kertaa putkeen pienillä sana eroilla.
Viimeisen kerran kun olen hymyilevää naista kauniiksi kehunut, uhkasi hän hakata minut kavereidensa kanssa. Se oli viimeinen kerta kun olen enää naisia kehunut tai lähestynyt kasvotusten. Tästä on jo 8v.
Tinderiäkin kokeilin 2 vuotta, mutta eihän siellä kukaan ole ilmeisesti seuraa etsimässä, koska alle 1/10 matchista edes vastaa mitään. Lähimmät vastaajat oli 3000-6000 kilometrin päässä asuvia 3-5 lapsen yh äitejä. 2 vuotta tinderissä ja 0 treffit sitä kautta.
Olen luovuttanut ja hyväksynyt että parempi olla vain yksin. Viimeisimmän tyttöystävän sanat "Suhteesta ei ollut mihinkään!" vain kaikuu päässä päivittäin, ja jos joku nainen hymyilee niin heti alan pelkäämään että "tuokin haluaa vain hakata mut", ehkä vain parempi pysyä sinkkuna koska naiset ovat niin aggressiivisia.
Mitä ilmeisimmin tyttöystäväsi olivat tosissaan sinun kanssaan ja suhde oli sitten heille lopulta iso pettymys. Olen haukkunut miehen tuhlanneen aikaani, koska halusin lapsia ja mies vuosia vetkutti asiaa ennen kuin erottiin tämän takia.
Herää kysymys, miten oikein naisia lähestyt, kun tuollaisen vastaanoton saat? Vinkkinä, että naisia ei kannata mennä kehumaan kauniiksi ensimmäisessä lausessa. Saamasi vastaukset viittaava naisten kokeneen vakavaa häirintää sinun taholta. Ehkä olet tulkinnut naisten hymyn väärin?
Jos tulkitsee hymyn väärin, niin pitääkö vastata rumasti tai väkivallalla uhkaamalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kirjoittaa deittiprofiiliin, että etsit ekstroverttia tarinankertojaa. Vääränlaiset osaavat ohittaa.
En etsi tarinankertojaa vaan ihmistä, joka kokee mielenkiintoa ja intohimoa elämään ja haluaa kokeaa sitä toisen kanssa. Ja miksi ihmeessä ihmisen pitäisi olla ekstrovertti tällainen ollakseen, eikö introverttejä kiinnosta elämä?
Meille introillle usein hyvä elämä on sitä kotielämää, jossa ei ulkoisesti näytetä tekevän juuri mitään kiinnostavaa. Tällainen taas on ekstrovertille tylsää, ja siihen on löydetty ihan neurologinen syykin: introvertin aivokuoren aktiivisuus on levossakin korkea, joten hänelle lisä-ärsykkeet on stressaavia, kun taas ekstrovertin aivokuoren aktiivisuus o niin matala ilman tekemistä tai seuraa, että hän kokee olonsa tylsistyneeksi ja kaipaa virikkeitä. Tästä syystä ainakin ääripään ekstro ja intro sopiivat yleensä erittäin huonosti yhteen.
Suomessa on paljon enemmän introverttejä kuin ekstroverttejä. Joten siitä ei puolison puuttumisen pitäisi olla kiinni. Ja uusimpien tutkimusten mukaan niin alkaa olla maailmalla noin yleisestikin.
Introvertit ovat raskasta seuraa ihan kuten ekstrovertit, jos he ovat täysin omia itseään siellä ääripäässä.
Ekstroverttinä minua on alkanut inhottamaan tämä ainainen ekstroverttien haukkuminen, jota palstallakin on alkanut näkymään. Ennen näin vaivaa edes yrittää ottaa yhteyttä myös introvertteihin, nykyisin jos joku ei saa suutaan auki, haluaa olla vain kotona ja tarvitsee palautumisaikaa viikkokausia, niin jätän jo heti suosiolla rauhaan. En edes yritä ottaa selvää onko kyseessä hyvä tyyppi vai ei.En vaan jaksa sitä sisäänpäinsulkeituneisuutta, hiljaisuutta, sellaista ”vaikeaa asennetta” jossa kaikki on niin raskasta ja ne huonot päivät ovat todella usein ja aina pitää palautua ja asenne on, että muut, (siis ekstrovertit) ovat ärsyttäviä, kälättäviä, pinnallisia ja eivät osaa muka ajatella yhtä syvällisesti ym.
Ekstroverteissä on paljon aivan normaalisti puhuvia ihmisiä, rauhallisia mukavia tyyppejä ja heidän ansioistaan moni keskustelu ylipäätään lähtee käyntiin ja jatkuu muutamaa lausetta kauemmin. Onneksi meillä ekstroverteillä on paremmat saumat löytää puoliso. Halua ja kiinnostusta tutustua ihmisiin, eikä se edes väsytä.
Olen keski-iässä lopulta todennut todeksi väitteen, että parhaat (miehet) menee ensin. Ei tässä iässä ole enää sinkkuina muita kuin päihdeongelmaisia, muuten ongelmaisia tai yksinkertaisia miehiä. Kaikki kunnolliset on varattuja ja on olleet sitä parikymppisestä. Nuorempana pysyin erossa varatuista miehistä mutta nyt on alkanut mieli muuttumaan.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde on vaikea yhtälö,lähes mahdoton.