Muita sinkkuja, jotka olisivat halunneet parisuhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuus voi loppua, kun löysää kriteereitä. Minä miehenä olin pitkään sinkku, mutta nyt olen ollut yhdessä jo vuosia saman naisen kanssa. Tunnettiin samasta kaveripiiristä. Minulla ei ollut aikoinaan mitään vakavampia tuntemuksia, ei kerrassaan mitään. Myönnän suoraan, ettei vastapuoli ollut minun mielestäni tarpeeksi nuori (vaikkei ole minua kuin 3 vuotta vanhempi, mutta minulla oli ollut aina noin 5 vuotta itseäni nuorempia naisia) ja ulkonäkökin jätti toivomisen varaa.

Luonne silti paljastui sata kertaa paremmaksi kuin yhdelläkään aikaisemmalla tuittupää-exällä. Sen kautta sitten ikään kuin kasvettiin yhteen ja parisuhteeseen.

Nostin tasoa ja päästin lähelleni vain parhaimmat valioyksilöt ja löysin unelmieni miehen, joka tarjoaa aina ulkona syödessä, avaa oma-aloitteisesti ovet, auttaa laittamaan takin päälleni, tuo kukkia ja viimeisimpänä kosi. Älkää missään nimessä tyytykö vähempään.

Eli löysit epätoivoisin yksilö? Palvoo maata jalkojesi alla, ettet vaan missään tapauksessa jätä.

Onko mielestäsi kumppanin huomioiminen ja "palvominen" epätoivoisuutta? Kyllä minäkin palvon miestä suhteessa, huomioin hänet kaikessa, näen valtavasti vaivaa miellyttääkseni häntä ulkoisesti ja sisäisesti. Joten todellakin vaadin samaa kohtelua takaisin, tai mies on hyvin äkkiä ulkoruokinnassa.

Kyllä te miehet kovasti aina vaaditte naiselta palvovaa asennetta miestään kohtaan, mutta sitten nainen ei saisi vaatia mieheltä yhtään mitään.

Jos tunnet että olet ikisinkku ja saat katkuvasti pakkeja, niin ehdottaisin että pyydät jotain ystävääsi kertomaan totaalisen rehellisesti mikä mättää. Itse kuvittelen aina tietäväni tai huomaavani syyn miksi seuraa ei jollekkin jenkilölle löydy - tätä palautetta on vaikea mennä kenellekkään sanomaan ellei henkilö sitä itse pyydä. Tyypillisesti sanotaan ”ei sussa ole mitään vikaa jne” ja vältetään kiusallinen aihe. Usein ”syy” voi olla jotain mihin voi vaikuttaa, mutta jolle on itse sokea…

Olen 40 vuotias nainen ja en ole ikinä seurustellut. Epäilin olevani jopa jonkinsortin autisti, koska sosiaaliset kanssakäymiset ovat haastavia, mutta en ole sitäkään. Jäljelle jää vain se, että mun täytyy olla vaan vastenmielinen. Eikä se parisuhde ole vaan mulle tarkoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No selkeästi "M" on oikeassa.

Ei niitä viejänaisia ole kuin elokuvissa, tai jos käy silmitön tuuri.

Onhan siitä jotain tutkimuksiakin, vietäviä miehiä tyyliin 20-25% ja viejänaisia 1%.

Jos ei muutenkaan oo miehenä parasta a-ryhmää niin kyllähän se aika hiljaista on kun ratio on semmoinen 1/20 tai 1/25.

Mä tykkään itse molemmista ja kokemusta on palttiarallaa 30+ naisesta. Yhtäkään viejänaista en oo tavannut.

m35

Sitähän sanotaan, että sekopäänaisilta saa parasta seksiä. Tiedä sitten, pitääkö paikkansa. Voihan se olla, että sellaiset ovat kiihkeitä ja osaavat sen myös näyttää. Eivät odota että mies ottaa, vaan tarttuvat itse toimeen. Siksi varmaan miehet monesti sietävät niitä "hankalia" naisia.

Kyllä se on niin nähtyä, että miehetkin suosivat jänniä naisia. Heille löytyy aina ottajia, vaikka olisi julkisessa tiedossa kuinka epävakaita he ovat. Mutta kun se seksi on heidän kanssa niin hienoa. Me kiltit naiset ollaan sitten niitä tylsiä lahnoja, emmekä saa helposti orkkuja omien epävarmuuksiemme ja herkkyytemme takia. Vainomatskuksi kelvataan kyllä. Hyvää seksiä hommataan sitten niiltä jännänaisilta, niistä tulee kakkosnaisia.

Minulla on eriävä mielipide tuohon.

Väitän että miehet eivät suosi jännänaisia, vaan miehet suosivat seksikkäitä naisia. Jos nainen on seksikäs, niin hän saa silloin olla jännä, narsistinen, omata kaksisuuntaisen mielialahäiriön, pettää ja sekoilla jne jne, ja miehet silti ovat hänestä loputtoman innoissaan.

Eli miehet ovat enemmänkin valmiita sietämään jännänaista, jos se nainen on myös hyvännäköinen ja seksuaalinen. Esimerkkinä, ei joku 30 kiloa ylipainoinen mamma voi yhtäkkiä alkaa tuollaiseksi miesten suosimaksi jännänaiseksi, koska häneltä puuttuu se tärkein jännä naisen ominaisuus: seksikäs kroppa.

Parisuhteen löytyminen on ihan sattumaa,ei ihmisessä mitään vikaa ole jos samanhenkistä ihmistä ei löydy.Ja parisuhteissa on omat ongelmansa,eivät nekään pelkkää onnen auvoa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkna taidetaan mennä hautaan asti. Ikää jo yli 40, suhteita 0.

Lienee turha mainita, että olen mies. Luultavasti kaikilta naisilta löytyy nelikymppisenä seurusteluhistoriaa.

En tiedä, mistä ja miten voisin löytää itselleni naisen. Baarit/tanssiminen/terassit....EVVK.

Nettitreffejä olen toki kokeillut mutta aina sama juttu. En ole naisen mielestä tarpeeksi kiinnostava ja juttu ei etene ekoilta treffeillä mihinkään.

Jäänkö sitten jostain paitsi, vaikken koskaan löytäisi ketään? Tuskin.

Ylipäätään ihmettelen, miten tällaisessa Suomen kaltaisessa maassa kukaan löytää ketään. Maassa, jossa naapuritkin tunnetaan vain sukunimeltä ja naiset ovat täysin passiivisia tekemään aloitteita. Miten ne suhteet alkavat ja missä ihmiset tutustuvat toisiinsa?

En ole katkera, mutta vituttaahan tämä.

Suhteet alkavat alle 30-vuotiaina. Näin 30+ iässä ihmiset ovat hyvin varovaisia, eikä ketään kiinnosta esimerkiksi paapoa jotain katkeroitunutta ekakertalaista.

Samaa mieltä, kyllä pysyvään suhteeseen kannattaa ryhtyä alle kolmekymppisenä. Kun on tarpeeksi hillunut nuorena ja tyhmänä ja sitten samoihin aikoihin puolison kanssa valmistutaan ja mennään töihin, ostetaan eka asunto, eka auto, tulee ekat lemmikit/lapset, rakennetaan yhdessä yhteinen elämä.

Sen sijaan kun yli kolmekymppisenä on rakennettu itse se oma elämä, on kaikki omat piintyneet tavat ja mielipiteet, asuinpaikat ja piirit jne... on huomattavasti hankalampaa sovittaa yhteen kahta erilaista järjestelmää kuin rakentaa yksi yhteinen. On niin paljon enemmän, mistä joutuu tekemään kompromissejä, ja niin paljon vähemmän valmiutta tehdä niitä kuin nuorena vasta asettumassa aloilleen ja mukautumassa toisen kanssa yhteen.

Oon siis naimisissa, mutta ajatuksen tasolla miettinyt, että jos nyt jäisin yksin ja pitäisi alkaa miettiä uuden yhteiselämän järjestelyä jonkun kanssa niin huhheijjaa. Saattais jäädä tekemättä. Lähtien siitä että kun on niin hyvään mieheen tottunut, niin vähempi ei enää kelpaisi ja ikää on kuitenkin jo reilusti yli 40.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sellainen käsitys, että se tutustumisen lässyn lässyn vaihe pitäisi olla mahdollisimman lyhyt ja intiimiin kanssakäymiseen pitäisi siirtyä mahdollisimman pian jotta sitä suhteen liimaa voisi syntyä.

Tämän on tietysti vain minun käsitykseni ja voi koskea vain minua mutta olen kokenut että se siirtyminen platonisesta vaiheesta intiimimmälle puolelle on se kriittisin vaihe. Jos sitä ei tapahdu, suhde kuihtuu aika nopeasti.

M43

Tämän ollut minullakin usein kokemus miesten kanssa (olen siis nainen), että se mitä itse sanoisin yhteyden löytämiseksi, on monille miehille pakollista lässytystä, jonka tarkoitus on seksi. Itse olen demiseksuaali, ja siksi olenkin (demiseksuaalisuudesta onneksi kuultuani) alkanut suhtautua niin, että suurin osa miehistä ehkähakee pakollisen lässytyksen jälkeistä ”varsinaista pointtia” eli seksiä, mutta niitäkin miehiä on, joita minä haen, pitää vaan etsiä vähän körsivöllisemmin. Onhan noita siis vastaankin tullut! Miehiä jopa, jotkaovat itsekin ace tai demi.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuus voi loppua, kun löysää kriteereitä. Minä miehenä olin pitkään sinkku, mutta nyt olen ollut yhdessä jo vuosia saman naisen kanssa. Tunnettiin samasta kaveripiiristä. Minulla ei ollut aikoinaan mitään vakavampia tuntemuksia, ei kerrassaan mitään. Myönnän suoraan, ettei vastapuoli ollut minun mielestäni tarpeeksi nuori (vaikkei ole minua kuin 3 vuotta vanhempi, mutta minulla oli ollut aina noin 5 vuotta itseäni nuorempia naisia) ja ulkonäkökin jätti toivomisen varaa.

Luonne silti paljastui sata kertaa paremmaksi kuin yhdelläkään aikaisemmalla tuittupää-exällä. Sen kautta sitten ikään kuin kasvettiin yhteen ja parisuhteeseen.

Tämä on aika huvittava neuvo, kun ongelma on siinä että kukaan ei halua minua tai ole minusta kiinnostunut. Eli jotta minä saisin parisuhteen, MIESTEN olisi löysättävä kriteereitä. Ja miksi heidän pitäisi laskea rimaa, siksi että minulla kävisi flaksi? Eivät he ole mitään minun haaveideni täyttäjiä, eivätkä välineitä omaan onneeni. Jos he eivät ole kiinnostuneita minusta niin eivät vaan ole. Omien kriteereideni muokkaaminen ei auta heitä kiinnostumaan yhtään enempää.

Riippuu parisuhteesta. En ole elämäni aikana nähnyt kuin pari sellaista hyvää parisuhdetta, jollaisessa voisin itsekin olla. Elämänkokemusta jo 50 vuotta takana. Kumppaneita on ollut ja parisuhteeseen pääsisin vieläkin, jos haluaisin.

Olen varmaan jo kirjoittanut tähän ketjuun, mutten viitsi ryhtyä koluamaan tuhatta kommenttia. On tilannekin ehtinyt muuttua.

Jos minulla olisi ollut kumppani, siis ihminen, joka olisi ollut riittävän lähellä, jota minun asiani olisivat kiinnostaneet ja jonka kanssa olisi voinut vaihtaa ajatuksia, en olisi päätynyt syöksukierteeseen ja katastrofiin. Pariskunta selviää yhteistyöllä tilanteista, joissa yksinäinen ei enää pärjää. Ihan taloudellisestikin, kun esimerkiksi toisella on työtä silloin, kun toiselta työt katoavat. Isojen muutosten tekeminen on myös helpompaa, kun niitä on tekemässä kaksi, ja elämän voi jopa aloittaa alusta helpommin kaksistaan. Taakka kulkee paremmin, kun sitä on kantamassa kaksi.

Kymmenen vuotta sitten olisin sanonut, että olisi kiva löytää kumppani, jotta olisi joku halattavana. En edes ajatellut sitä, että kumppani pitäisi hankkia vakuutukseksi katastrofien varalta. Mutta eipä kaveria löytynyt, eikä ihme, koska minua mukavampiakin ihmisiä on tarjolla yllin kyllin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuus voi loppua, kun löysää kriteereitä. Minä miehenä olin pitkään sinkku, mutta nyt olen ollut yhdessä jo vuosia saman naisen kanssa. Tunnettiin samasta kaveripiiristä. Minulla ei ollut aikoinaan mitään vakavampia tuntemuksia, ei kerrassaan mitään. Myönnän suoraan, ettei vastapuoli ollut minun mielestäni tarpeeksi nuori (vaikkei ole minua kuin 3 vuotta vanhempi, mutta minulla oli ollut aina noin 5 vuotta itseäni nuorempia naisia) ja ulkonäkökin jätti toivomisen varaa.

Luonne silti paljastui sata kertaa paremmaksi kuin yhdelläkään aikaisemmalla tuittupää-exällä. Sen kautta sitten ikään kuin kasvettiin yhteen ja parisuhteeseen.

Tämä on aika huvittava neuvo, kun ongelma on siinä että kukaan ei halua minua tai ole minusta kiinnostunut. Eli jotta minä saisin parisuhteen, MIESTEN olisi löysättävä kriteereitä. Ja miksi heidän pitäisi laskea rimaa, siksi että minulla kävisi flaksi? Eivät he ole mitään minun haaveideni täyttäjiä, eivätkä välineitä omaan onneeni. Jos he eivät ole kiinnostuneita minusta niin eivät vaan ole. Omien kriteereideni muokkaaminen ei auta heitä kiinnostumaan yhtään enempää.

Tuo kriteerien löysääminen on muutenkin tosi vaarallinen neuvo. Itse tein juuri noin, eli otin sen miehen jonka pystyin saamaan, mutta en koskaan kokenut todellista seksuaalista kiinnostusta häntä kohtaan. Tuhlasin viisi vuotta omasta ja hänen elämästään siihen suhteeseen, ja kadun syvästi sitä että ikinä lähdin tuohon suhteeseen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuus voi loppua, kun löysää kriteereitä. Minä miehenä olin pitkään sinkku, mutta nyt olen ollut yhdessä jo vuosia saman naisen kanssa. Tunnettiin samasta kaveripiiristä. Minulla ei ollut aikoinaan mitään vakavampia tuntemuksia, ei kerrassaan mitään. Myönnän suoraan, ettei vastapuoli ollut minun mielestäni tarpeeksi nuori (vaikkei ole minua kuin 3 vuotta vanhempi, mutta minulla oli ollut aina noin 5 vuotta itseäni nuorempia naisia) ja ulkonäkökin jätti toivomisen varaa.

Luonne silti paljastui sata kertaa paremmaksi kuin yhdelläkään aikaisemmalla tuittupää-exällä. Sen kautta sitten ikään kuin kasvettiin yhteen ja parisuhteeseen.

Nostin tasoa ja päästin lähelleni vain parhaimmat valioyksilöt ja löysin unelmieni miehen, joka tarjoaa aina ulkona syödessä, avaa oma-aloitteisesti ovet, auttaa laittamaan takin päälleni, tuo kukkia ja viimeisimpänä kosi. Älkää missään nimessä tyytykö vähempään.

Eli löysit epätoivoisin yksilö? Palvoo maata jalkojesi alla, ettet vaan missään tapauksessa jätä.

Onko mielestäsi kumppanin huomioiminen ja "palvominen" epätoivoisuutta? Kyllä minäkin palvon miestä suhteessa, huomioin hänet kaikessa, näen valtavasti vaivaa miellyttääkseni häntä ulkoisesti ja sisäisesti. Joten todellakin vaadin samaa kohtelua takaisin, tai mies on hyvin äkkiä ulkoruokinnassa.

Kyllä te miehet kovasti aina vaaditte naiselta palvovaa asennetta miestään kohtaan, mutta sitten nainen ei saisi vaatia mieheltä yhtään mitään.

No, on se vähän tylsää tuommoinen palvonta meinaan, ainakin jos sen paljastaa. Miehille on hyvä olla pikkuisen julma, vaikka kuinka palvoisi, se pitää ne mukavasti pirteinä ja valppaina, että pysyykö se nainen kotiluolassa. Sama toisin päin. Jos se mies siinä hääräilisi mulle takkia päälle ja ovia edeltä juoksisi avaamaan niin eihän sitä henkilökohtaisesta avustajasta erottaisi. Olisi kyllä super ällö tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähestyt vääränlaisia miehiä

Miten niin? Olen saanut pakit hiljaiselta nörttimieheltä, salimakelta, eräjormalta, muusikolta, hipiltä jne. Olen siis tapaillut avoimin mielin todella erilaisia miehiä. Kukaan heistä ei ole ollut erityisen komea. Ainoa kriteeri minulla on ollut, että haluan miehen olevan rauhallinen, maanläheinen ja tietyllä tavalla fiksu. 

Ilmeisesti rauhallisia, maanläheisiä ja tietyllä tavalla fiksuja miehiä ei vain löydy sopivalla etäisyydellä / sopivassa ikäryhmässä tarpeeksi meille kaikille sellaisen haluaville naisille. Minä etsin sellaista 4 vuotta Helsingissä. Lopulta laajensin hakua toiselle paikkakunnalle, laajensin ikäryhmää ja hyväksyin asian, että olen itse miestä koulutetumpi ja heti tärppäsi. Silti miehessäni löytyy ominaisuudet rauhallisuus, maanläheisyys, tietynlainen fixuus.

Oletko kokeillut laajentaa hakualuetta ja ikähaarukkaa?

Minulla oli hakualue ensin uusimaa -> laajensin lähimaakuntiin n. 1-2 h matkan päähän uudeltamaalta.

Olin 35v ja etsin ikähaarukassa 32-38v -> laajensin ikähaarukkaa 28-42v.

Uusilla spekseillä löytyi heti. Pääsin onnekkaaseen parisuhteessa olevan osaan ja sain perheenkin perustettua.

Nro 1133 lisää vielä:

Kun etsin miestä uudellamaalla, sain kontakteja vain seksiseuraa haluaviin miehiin ja peräkammarin poikiin. Uudellamaalla kohdalleni ei osunut siis keitään muunlaisia, ei yhden yhtäkään miestä jonka olisin kokenut kaltaisekseni (eli ei etsi seksiseuraa, ei ole peräkammarintapaus). Niitä ei vaan ollut tarjolla. Seksiseuraa etsivät torppasin heti, en jatkanut tutustumista. Peräkammarinpoikien kanssa kokeilin monet kerrat tutustua enemmän ja käydä useamman kanssa monta krt treffeillä. Mutta suhteista ei vaan kertakaikkiaan tullut mitään. Elämänkatsomus/elämänkokemus ja arvomaailma olivat vain niin eri levelillä, että yhteyttä ei syntynyt vaikka ihan mukavia tyyppejä yleisesti ottaen olivatkin.

Ollut sinkkuna 7 vuotta ja ei ongelmaa. Treffeillä mukava käydä. Viihdyn hyvin itsekseni.

Sinkku m49

Vierailija kirjoitti:

Ollut sinkkuna 7 vuotta ja ei ongelmaa. Treffeillä mukava käydä. Viihdyn hyvin itsekseni.

Sinkku m49

"Muita sinkkuja, jotka olisivat halunneet parisuhteen?"

Vierailija kirjoitti:

Juu näin olen ymmärtänyt, yrittänyt kysyä mikä se vika on, mutta kukaan ei ole mitään vastannut, eivät muista tai eivät osaa sanoa. Viimeisin tyttöystävä vielä sanoi "et edes yrittänyt!", mutta ei osannut sanoa mitä olisi halunnut, vaikka olin juuri yli 3kk järjestänyt hänelle vuosipäiväksi yllätystä kynttilä+ruusu merellä hotellin poreamme sviitissä, mutta meni jättämään pari päivää ennen sitä vaikka oli edellisen kerran puhunut yhteen muutosta ja yhteisistä lapsista niin eipä saanut tuota yritystä nähdä.

Oli muuten viimeinen kerta kun moisia yllätyksiä enää alan järjestää, koska en ilmeisesti osaa lukea naisia millään tavalla. Olisihan se ilmeisesti pitänyt tajuta että jos nainen puhuu yhteen muuttamisesta ja lasten tekemisestä että seuraavalla näkemisellä se suhde loppuu, ihan oma vikaa juu.

Tutulta kuulostaa :D. Minutkin on käytännössä (nainen siis ghostasi, emmekä sen jälkeen nähneet kuin kerran ohimennen) jätetty seuraavana päivänä siitä, kun nainen vielä puheli yhteisestä tulevaisuudesta ja lomareissuista yms. Se satutti, kun itse odotin siltä suhteelta paljon. No nyt olen paremmassa ja vakaammassa suhteessa, mutta kyllä se silloin otti koville. Luottaminen on edelleen vaikeaa tuon em. tapauksen jälkeen ja jokainen riita tarkoittaa minulle mahdollista eroa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähestyt vääränlaisia miehiä

Miten niin? Olen saanut pakit hiljaiselta nörttimieheltä, salimakelta, eräjormalta, muusikolta, hipiltä jne. Olen siis tapaillut avoimin mielin todella erilaisia miehiä. Kukaan heistä ei ole ollut erityisen komea. Ainoa kriteeri minulla on ollut, että haluan miehen olevan rauhallinen, maanläheinen ja tietyllä tavalla fiksu. 

Ilmeisesti rauhallisia, maanläheisiä ja tietyllä tavalla fiksuja miehiä ei vain löydy sopivalla etäisyydellä / sopivassa ikäryhmässä tarpeeksi meille kaikille sellaisen haluaville naisille. Minä etsin sellaista 4 vuotta Helsingissä. Lopulta laajensin hakua toiselle paikkakunnalle, laajensin ikäryhmää ja hyväksyin asian, että olen itse miestä koulutetumpi ja heti tärppäsi. Silti miehessäni löytyy ominaisuudet rauhallisuus, maanläheisyys, tietynlainen fixuus.

Oletko kokeillut laajentaa hakualuetta ja ikähaarukkaa?

Minulla oli hakualue ensin uusimaa -> laajensin lähimaakuntiin n. 1-2 h matkan päähän uudeltamaalta.

Olin 35v ja etsin ikähaarukassa 32-38v -> laajensin ikähaarukkaa 28-42v.

Uusilla spekseillä löytyi heti. Pääsin onnekkaaseen parisuhteessa olevan osaan ja sain perheenkin perustettua.

Hyvän mielen viesti! Mukava kuulla välillä näistä onnistumisistakin.

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä se tuntuu olevan vaikeaa löytää parisuhdetta tai miestä joka olisi yhtä sitoutunut. Usean vuoden on/off suhteen jälkeen sitä on todella rikki. Miten toista voidaan kohdella edes niin huonosti? Tuntuu että menettää kyvyn luottaa enää kehenkään tai se että ei riitä enää uskallusta lähteä yrittämään. Ennen tuota suhdetta yli kymmenen vuotta kestänyt suhde joka ei ollut on/off suhde mutta kaatui muihin ongelmiin.

Itsekin olen tähän sortunut, mutta syy oli molemmissa. Toinen käytti tunteitani hyväkseen (tiesi siis, että minä en vihellä tilannetta poikki, koska olen niin rakastunut), mutta kyllä tässä oli myös rankka itsetutkiskelun paikka. Miksi minä annan kohdella itseäni tällä tavalla? Enkö pidä itseäni sen arvoisena, että ansaitsen välittävän ihmisen joka kohtelee minua parhaalla tavalla. Nykyään en siedä enää moista. Minä ansaitsen hyvää kohtelua ja tiedän oman arvoni. Peli poikki heti jos on hyväksikäytön tai pelailun makua. Rakastakaa itseänne ja tietäkää arvonne. Ette ole, ettekä ansaitse olla mitään leikkikaluja.

Itse olin 10 vuotta vastentahtoisesti sinkku. Halusin parisuhteen, mutta isoin rajoittava tekijä oli huono itseluottamus ja se, etten tehnyt aloitteita ikinä, vaikka olisin ollutkin josta kusta kiinnostunut. Kun ikää alkoi olla 30v tein täyskäännöksen ja totesin, ettei kukaan tule hakemaan minua kotiovelta treffeille. Liityin deittisivustolle ja aloin ihan tietoisesti opetella olemista miesten kanssa. Kävin väkisin deiteillä, vaikka se jännitti ja ahdisti ihan hirveästi. Aika nopeasti sain itseluottamusta ja lopulta uskalsin pyytää työkaveria treffeille, johon olin ollut jo pitkään vähän ihastunut. Nykyään olemme naimisissa. En usko, että hän olisi itse kiinnittänyt minuun mitään huomiota, ellen olisi ollut itse se aktiivinen osapuoli, koska hän on tunnustanut, ettei edes oikein muista minua työpaikalta ajalta ennen treffejämme. Sitten kuitenkin antoi mahdollisuuden ja ihastui myös.

Siispä tärkein ohje on, että kannattaa olla itse aktiivinen ja avoin tutustumaan ihmisiin. Heti jos kohtaa ihmisen, joka edes vähän kiinnostaa, kannattaa tehdä se aloite, koska ei siinä ainakaan menetä mitään. Lopulta on aika epätodennäköistä, että kemiat ja kiinnostus on molemminpuolista, mutta vain tarpeeksi monta kertaa yrittämällä ja tutustumalla ihmisiin voi lisätä tätä todennäköisyyttä ja lopulta löytää kumppanin. Uskon, että lopulta sinuakin onnistaa, kun et luovuta.

Nämä kaikki jutut niin tuttuja, itsekin olin täysin varma, että jään loppuelämäkseni sinkuksi. Tulee suuri kiitollisuus, että vierellä on rakastava kumppani, jonka kanssa jakaa elämä.