Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita sinkkuja, jotka olisivat halunneet parisuhteen?
Todella yksinäinen olo. Olen nyt viisi vuotta yrittänyt etsiä parisuhdetta ja nyt luovutin. Minussa on jokin, mistä miehet eivät pidä. En vain tiedä mikä se on. Saan vain pakkeja tai seksisuhteita. Kukaan ei halua kanssani parisuhteeseen.
Arki sujuu hyvin, kun päivä menee töissä ja ilta erilaisissa askareissa ja levätessä. Viikonloput ovat yksinäisiä. Vaikka täytän viikonloputkin erilaisissa harrastuksissa, niin ei jaksaisi aina tehdä kaikkea yksin. On minulla muutamia ystäviä, mutta heilläkin perheet ja parisuhteet.
Kommentit (1222)
En halua pari suhdetta. Riittää treffit hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh, en todellakaan etsi mitään täydellisten ydinperheiden täydellisiä lapsia. Ongelmansa voi käsitellä ja kehittyä henkisesti. Sellaiset ihmiset on paljon syvällisempiä kuin helpolla elämässä päässeet.
Alkuosa viestistäsi osuu tismalleen. Jälkimmäinen kommentti kuulostaa silkalta ennakkoluulolta. Ihmiset ovat yksilöitä, näin kokemus on opettanut.
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin. Monen monta kertaa sydän särkyi, kun ei kelvannut kenellekään. Sitten monen monta kertaa päätin etten enää koskaan ihastu keheenkään. Ja aina ihastuin uudelleen. Ilmeisesti lakkasin vihdoin hakkaamasta päätä seinään, koska enää en oikeasti halua parisuhdetta. Ihmiset puhuvat siitä niin rumasti, puhuvat kumppaneistaan rumasti, petetään toisiaan ja väheksytään. Kumppanin etsintä on kuin karjamarkkinat. Suhteen ylläpito hirveää työtä. Ja minä olen jo niin urautunut, etten halua epämukavuusasteelle. Ei sillä, että tilanne olisi mihinkään muuttunut siltä osin; kukaan ei halua minua edelleenkään. Nyt vain minä en halua enää ketään. Ei mitenkään "pitäkää tunkkinne" asenteella, löysin vaan viimeinkin rauhan sen osalta. En kelpaa kenellekään, ja se on ihan jees.
Anteeksi, mutta on lohduttavaa kuulla että on muitakin jotka eivät kelpaa. Ärsyttää kun kaverit puhuu et sun pitää hommata mies. Helpommin sanottu kun tehty. Kova työstäminen tässä kelpaamattomuudessa 😢
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kohtalotoveri, minulla myös sinkkuilua 5v. Ei löydy miestä vaikka kuinka etsin. Minäkin mietin, että mikä minussa on vikana kun ei oikeaa miestä löydy.
Ei auta lannistua. Oletko ap kokeillut nettideitit jne?Tämähän se yleensä. Itsekin miehenä tuskailin saman asian kanssa yli viisi vuotta. Ei vain löytynyt sopivaa naista, vaikka kuinka etsin. Ne joista kiinnostuin, eivät kiinnostuneet minusta alkua pidemmälle ja niitä jotka kiinnostuivat, en kokenut sopiviksi itselleni.
Ei minussa silti mitään vikaa ollut eikä niissä naisissa. Monelle tosiaan kelpasin ja viimein löysinkin naisen jonka kanssa löytyi molemminpuolinen kiinnostus ja sopivuus.
Tuurilla ja ajoituksella on valtava rooli pariutumisessa, jos itselle ei kelpaa jokainen vastaantulija.
Tätä ei voi liikaa korostaa. Tuuri ja ajoitus. Ei ole kyse siitä, että toinen ihminen olisi huonompi toista, jos vain toinen on kumppanin löytänyt.
Miehet eivät halua pitkäaikaisia suhteita. Uusien kumppaneiden kanssa on aina tylsää - ainakin naisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niille jotka eivät saa suhdetta niin voisitteko harkita parisuhdetta ilman ensi huumaa ja hekumaa jonkun ihan hyvän tyypin kanssa ja jonka kanssa tulee toimeen. Minä lähdin 26v tämmöiseen suhteeseen ja syvä rakkaus tuli sitten myöhemmin eikä ollut mitään alku huumaa. Minua pidettiin jo epätoivoisena vanhana piikana kun kaikki muut olivat pariutuneet ja sittemmin ne ovat kaikki eronneetkin perustaen montaakin uusperhettä.
Ikääntyessä olemme toinen toistemme turva ja kaikkein turvaton on ikääntynyt yksineläjä.
Sitten pitää poistaa ne ulkonäkövaatimukset ensimmäisenä jos haluaa elämän kumppanin löytyvän ja katsoa tärkeimpänä että luonteet sopii yhteen. Rahankäyttö on tärkeintä että päästään yksimielielisyyteen siitä eikä ole repiviä riitoja. Meillä ei ole koskaan riidelty rahasta ja kun tiedän rahasta riiteleviä pariskuntia niin se on yleensä suurin syy mikä erottaa.
Puolisoa ei aleta kasvattamaan kuin pikku lasta ja kouluttamaan kuin koiraa. Ihmistä ei aleta väkisin muuttamaan eikä painostamaan mihinkään. Toki voi neuvoa kohtuuden rajoissa. Omaa rauhaa ja tilaa pitää antaa parisuhteessakin ja pitää osata olla yksinkin ja nauttia siitä. Mulle tulee sellainen tunne kun toinen lähtee että ihanaa kun saa olla yksin mutta pari päivää kun menee niin tulee jo kamala ikävä. Sillain erikseen olo tekee välillä ihan hyvää huomaten kuin tärkeä se toinen ihminen olisi ja miltä tuntuisi jos sitä ei olisi ollenkaan vaa kaikki päivät yksinäisyyttä täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Niille jotka eivät saa suhdetta niin voisitteko harkita parisuhdetta ilman ensi huumaa ja hekumaa jonkun ihan hyvän tyypin kanssa ja jonka kanssa tulee toimeen. Minä lähdin 26v tämmöiseen suhteeseen ja syvä rakkaus tuli sitten myöhemmin eikä ollut mitään alku huumaa. Minua pidettiin jo epätoivoisena vanhana piikana kun kaikki muut olivat pariutuneet ja sittemmin ne ovat kaikki eronneetkin perustaen montaakin uusperhettä.
Ikääntyessä olemme toinen toistemme turva ja kaikkein turvaton on ikääntynyt yksineläjä.
Sitten pitää poistaa ne ulkonäkövaatimukset ensimmäisenä jos haluaa elämän kumppanin löytyvän ja katsoa tärkeimpänä että luonteet sopii yhteen. Rahankäyttö on tärkeintä että päästään yksimielielisyyteen siitä eikä ole repiviä riitoja. Meillä ei ole koskaan riidelty rahasta ja kun tiedän rahasta riiteleviä pariskuntia niin se on yleensä suurin syy mikä erottaa.
Puolisoa ei aleta kasvattamaan kuin pikku lasta ja kouluttamaan kuin koiraa. Ihmistä ei aleta väkisin muuttamaan eikä painostamaan mihinkään. Toki voi neuvoa kohtuuden rajoissa. Omaa rauhaa ja tilaa pitää antaa parisuhteessakin ja pitää osata olla yksinkin ja nauttia siitä. Mulle tulee sellainen tunne kun toinen lähtee että ihanaa kun saa olla yksin mutta pari päivää kun menee niin tulee jo kamala ikävä. Sillain erikseen olo tekee välillä ihan hyvää huomaten kuin tärkeä se toinen ihminen olisi ja miltä tuntuisi jos sitä ei olisi ollenkaan vaa kaikki päivät yksinäisyyttä täynnä.
Kysyt että voisiko sinkku aloittaa suhteen jonkun kanssa ilman alun huumaa, ja siten että ulkonäkö vaatimukset tiputetaan pois kokonaan.
Itse näkisin että ei nykypäivän naiset ja miehet kykenisi ikipäivänä tuollaiseen. Hyvännäköinen kumppani ja voimakas alkuhuuma taitaa olla kaikilla nykypäivänä se lähtövaatimus, josta ei tingitä senttiäkään.
Eli näkisin että kaunis ajatus, mutta ei istu nykypäivän kulttuuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niille jotka eivät saa suhdetta niin voisitteko harkita parisuhdetta ilman ensi huumaa ja hekumaa jonkun ihan hyvän tyypin kanssa ja jonka kanssa tulee toimeen. Minä lähdin 26v tämmöiseen suhteeseen ja syvä rakkaus tuli sitten myöhemmin eikä ollut mitään alku huumaa. Minua pidettiin jo epätoivoisena vanhana piikana kun kaikki muut olivat pariutuneet ja sittemmin ne ovat kaikki eronneetkin perustaen montaakin uusperhettä.
Ikääntyessä olemme toinen toistemme turva ja kaikkein turvaton on ikääntynyt yksineläjä.
Sitten pitää poistaa ne ulkonäkövaatimukset ensimmäisenä jos haluaa elämän kumppanin löytyvän ja katsoa tärkeimpänä että luonteet sopii yhteen. Rahankäyttö on tärkeintä että päästään yksimielielisyyteen siitä eikä ole repiviä riitoja. Meillä ei ole koskaan riidelty rahasta ja kun tiedän rahasta riiteleviä pariskuntia niin se on yleensä suurin syy mikä erottaa.
Puolisoa ei aleta kasvattamaan kuin pikku lasta ja kouluttamaan kuin koiraa. Ihmistä ei aleta väkisin muuttamaan eikä painostamaan mihinkään. Toki voi neuvoa kohtuuden rajoissa. Omaa rauhaa ja tilaa pitää antaa parisuhteessakin ja pitää osata olla yksinkin ja nauttia siitä. Mulle tulee sellainen tunne kun toinen lähtee että ihanaa kun saa olla yksin mutta pari päivää kun menee niin tulee jo kamala ikävä. Sillain erikseen olo tekee välillä ihan hyvää huomaten kuin tärkeä se toinen ihminen olisi ja miltä tuntuisi jos sitä ei olisi ollenkaan vaa kaikki päivät yksinäisyyttä täynnä.
Kysyt että voisiko sinkku aloittaa suhteen jonkun kanssa ilman alun huumaa, ja siten että ulkonäkö vaatimukset tiputetaan pois kokonaan.
Itse näkisin että ei nykypäivän naiset ja miehet kykenisi ikipäivänä tuollaiseen. Hyvännäköinen kumppani ja voimakas alkuhuuma taitaa olla kaikilla nykypäivänä se lähtövaatimus, josta ei tingitä senttiäkään.
Eli näkisin että kaunis ajatus, mutta ei istu nykypäivän kulttuuriin.
Niimpä ja sen takia on juuri kamalan paljon yksinäisiä ihmisiä kun luonne on suoraan sanottuna yksinkertainen, tyhmä tai erittäin vaikea eikä pysty tekemään kompromisseja. Ei se auta se ulkonäkökään suhteen jatkumiseen sillä kun luonteet tulevat tutuiksi sen alkuhuuman jälkeen niin hyvin harvoilla synkkaa ihan elämän loppuun.
Alkuhuumassa ihminen ei näe yhtään mitään ja on sokea. Jos ei ole sitä alkuhuumaa niin ihminen pystyy järkeviin ratkaisuihin eikä ole vietävissä kuin litran mittaa. Kaikki alkuhuumaiset ovat ovat eronneet ja juuri sen takia kun alkuhuumassa järki ei ole päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niille jotka eivät saa suhdetta niin voisitteko harkita parisuhdetta ilman ensi huumaa ja hekumaa jonkun ihan hyvän tyypin kanssa ja jonka kanssa tulee toimeen. Minä lähdin 26v tämmöiseen suhteeseen ja syvä rakkaus tuli sitten myöhemmin eikä ollut mitään alku huumaa. Minua pidettiin jo epätoivoisena vanhana piikana kun kaikki muut olivat pariutuneet ja sittemmin ne ovat kaikki eronneetkin perustaen montaakin uusperhettä.
Ikääntyessä olemme toinen toistemme turva ja kaikkein turvaton on ikääntynyt yksineläjä.
Sitten pitää poistaa ne ulkonäkövaatimukset ensimmäisenä jos haluaa elämän kumppanin löytyvän ja katsoa tärkeimpänä että luonteet sopii yhteen. Rahankäyttö on tärkeintä että päästään yksimielielisyyteen siitä eikä ole repiviä riitoja. Meillä ei ole koskaan riidelty rahasta ja kun tiedän rahasta riiteleviä pariskuntia niin se on yleensä suurin syy mikä erottaa.
Puolisoa ei aleta kasvattamaan kuin pikku lasta ja kouluttamaan kuin koiraa. Ihmistä ei aleta väkisin muuttamaan eikä painostamaan mihinkään. Toki voi neuvoa kohtuuden rajoissa. Omaa rauhaa ja tilaa pitää antaa parisuhteessakin ja pitää osata olla yksinkin ja nauttia siitä. Mulle tulee sellainen tunne kun toinen lähtee että ihanaa kun saa olla yksin mutta pari päivää kun menee niin tulee jo kamala ikävä. Sillain erikseen olo tekee välillä ihan hyvää huomaten kuin tärkeä se toinen ihminen olisi ja miltä tuntuisi jos sitä ei olisi ollenkaan vaa kaikki päivät yksinäisyyttä täynnä.
Kysyt että voisiko sinkku aloittaa suhteen jonkun kanssa ilman alun huumaa, ja siten että ulkonäkö vaatimukset tiputetaan pois kokonaan.
Itse näkisin että ei nykypäivän naiset ja miehet kykenisi ikipäivänä tuollaiseen. Hyvännäköinen kumppani ja voimakas alkuhuuma taitaa olla kaikilla nykypäivänä se lähtövaatimus, josta ei tingitä senttiäkään.
Eli näkisin että kaunis ajatus, mutta ei istu nykypäivän kulttuuriin.
Ymmärrän ulkonäkövaatimukset siinä tapauksessa, jos itsekin on hyvännäköinen ja panostaa ulkonäköönsä. Sen sijaan surullisia ovat tapaukset, jotka eivät tee oman ulkonäkönsä eteen yhtään mitään mutta silti toivovat kumppanin olevan hyvännäköinen, treenattu ja laitettu. Näitä muuten on, ja paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu kamalalta kun on niin paljon yksinäisiä ihmisiä vaan sen omien tiukkojen ulkonäkövaatimuksien takia eikä sitä alkuhuumaa tule koskaan kenenkään kanssa jääden yksineläväksi loppu iäksi.
Jos ei mikään muu suhde onnistu niin jääköön ne yksinäiseksi ollen se ihan oma vika niin että en kuuntele tai katsele yhtään sinkkujen valituksia. Jotkut kuvittelevat oman ulkonäkönsä niin täydelliseksi että sillä saa kenet tahansa ja todellisuudessa ei saa yhtään ketään kun on ihan paska luonne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niille jotka eivät saa suhdetta niin voisitteko harkita parisuhdetta ilman ensi huumaa ja hekumaa jonkun ihan hyvän tyypin kanssa ja jonka kanssa tulee toimeen. Minä lähdin 26v tämmöiseen suhteeseen ja syvä rakkaus tuli sitten myöhemmin eikä ollut mitään alku huumaa. Minua pidettiin jo epätoivoisena vanhana piikana kun kaikki muut olivat pariutuneet ja sittemmin ne ovat kaikki eronneetkin perustaen montaakin uusperhettä.
Ikääntyessä olemme toinen toistemme turva ja kaikkein turvaton on ikääntynyt yksineläjä.
Sitten pitää poistaa ne ulkonäkövaatimukset ensimmäisenä jos haluaa elämän kumppanin löytyvän ja katsoa tärkeimpänä että luonteet sopii yhteen. Rahankäyttö on tärkeintä että päästään yksimielielisyyteen siitä eikä ole repiviä riitoja. Meillä ei ole koskaan riidelty rahasta ja kun tiedän rahasta riiteleviä pariskuntia niin se on yleensä suurin syy mikä erottaa.
Puolisoa ei aleta kasvattamaan kuin pikku lasta ja kouluttamaan kuin koiraa. Ihmistä ei aleta väkisin muuttamaan eikä painostamaan mihinkään. Toki voi neuvoa kohtuuden rajoissa. Omaa rauhaa ja tilaa pitää antaa parisuhteessakin ja pitää osata olla yksinkin ja nauttia siitä. Mulle tulee sellainen tunne kun toinen lähtee että ihanaa kun saa olla yksin mutta pari päivää kun menee niin tulee jo kamala ikävä. Sillain erikseen olo tekee välillä ihan hyvää huomaten kuin tärkeä se toinen ihminen olisi ja miltä tuntuisi jos sitä ei olisi ollenkaan vaa kaikki päivät yksinäisyyttä täynnä.
Kysyt että voisiko sinkku aloittaa suhteen jonkun kanssa ilman alun huumaa, ja siten että ulkonäkö vaatimukset tiputetaan pois kokonaan.
Itse näkisin että ei nykypäivän naiset ja miehet kykenisi ikipäivänä tuollaiseen. Hyvännäköinen kumppani ja voimakas alkuhuuma taitaa olla kaikilla nykypäivänä se lähtövaatimus, josta ei tingitä senttiäkään.
Eli näkisin että kaunis ajatus, mutta ei istu nykypäivän kulttuuriin.
Ymmärrän ulkonäkövaatimukset siinä tapauksessa, jos itsekin on hyvännäköinen ja panostaa ulkonäköönsä. Sen sijaan surullisia ovat tapaukset, jotka eivät tee oman ulkonäkönsä eteen yhtään mitään mutta silti toivovat kumppanin olevan hyvännäköinen, treenattu ja laitettu. Näitä muuten on, ja paljon.
Miksi oletat että ulkonäkövaatimus = treenattu kroppa? Ihan vaan uteliaisuudesta kysyn, minä en ole ihminen jolla olisi minkäänlaisia valtuuksia vaatia mitään kriteereitä miehiltä, vaikka ihannemies olisi Iggy Pop.
T. Vastenmielinen nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niille jotka eivät saa suhdetta niin voisitteko harkita parisuhdetta ilman ensi huumaa ja hekumaa jonkun ihan hyvän tyypin kanssa ja jonka kanssa tulee toimeen. Minä lähdin 26v tämmöiseen suhteeseen ja syvä rakkaus tuli sitten myöhemmin eikä ollut mitään alku huumaa. Minua pidettiin jo epätoivoisena vanhana piikana kun kaikki muut olivat pariutuneet ja sittemmin ne ovat kaikki eronneetkin perustaen montaakin uusperhettä.
Ikääntyessä olemme toinen toistemme turva ja kaikkein turvaton on ikääntynyt yksineläjä.
Sitten pitää poistaa ne ulkonäkövaatimukset ensimmäisenä jos haluaa elämän kumppanin löytyvän ja katsoa tärkeimpänä että luonteet sopii yhteen. Rahankäyttö on tärkeintä että päästään yksimielielisyyteen siitä eikä ole repiviä riitoja. Meillä ei ole koskaan riidelty rahasta ja kun tiedän rahasta riiteleviä pariskuntia niin se on yleensä suurin syy mikä erottaa.
Puolisoa ei aleta kasvattamaan kuin pikku lasta ja kouluttamaan kuin koiraa. Ihmistä ei aleta väkisin muuttamaan eikä painostamaan mihinkään. Toki voi neuvoa kohtuuden rajoissa. Omaa rauhaa ja tilaa pitää antaa parisuhteessakin ja pitää osata olla yksinkin ja nauttia siitä. Mulle tulee sellainen tunne kun toinen lähtee että ihanaa kun saa olla yksin mutta pari päivää kun menee niin tulee jo kamala ikävä. Sillain erikseen olo tekee välillä ihan hyvää huomaten kuin tärkeä se toinen ihminen olisi ja miltä tuntuisi jos sitä ei olisi ollenkaan vaa kaikki päivät yksinäisyyttä täynnä.
Kysyt että voisiko sinkku aloittaa suhteen jonkun kanssa ilman alun huumaa, ja siten että ulkonäkö vaatimukset tiputetaan pois kokonaan.
Itse näkisin että ei nykypäivän naiset ja miehet kykenisi ikipäivänä tuollaiseen. Hyvännäköinen kumppani ja voimakas alkuhuuma taitaa olla kaikilla nykypäivänä se lähtövaatimus, josta ei tingitä senttiäkään.
Eli näkisin että kaunis ajatus, mutta ei istu nykypäivän kulttuuriin.
Ymmärrän ulkonäkövaatimukset siinä tapauksessa, jos itsekin on hyvännäköinen ja panostaa ulkonäköönsä. Sen sijaan surullisia ovat tapaukset, jotka eivät tee oman ulkonäkönsä eteen yhtään mitään mutta silti toivovat kumppanin olevan hyvännäköinen, treenattu ja laitettu. Näitä muuten on, ja paljon.
Minä halusin nimenomaan sellaisen kumppanin jolla on muutakin elämää kuin panostaa ulkonäköönsä. Elikkä vihaan ulkonäkö keskeisiä ihmisiä. En halua tatuoituja tai koruja käyttäviä miehiä enkä muitakaan naismaisia pellejä jotka maalaavat kroppaansa. Haluan normaalin ihmisen jolla on normaali itsetunto eikä tarvitse mikään joulu kuusi olla ripustuksineen ja kakaroiden piirrustuskirja nahka maalauksineen ihme kuvioneen. Kammottavaa kun iho on ihan luonnottoman näköinen jollain sotkuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niille jotka eivät saa suhdetta niin voisitteko harkita parisuhdetta ilman ensi huumaa ja hekumaa jonkun ihan hyvän tyypin kanssa ja jonka kanssa tulee toimeen. Minä lähdin 26v tämmöiseen suhteeseen ja syvä rakkaus tuli sitten myöhemmin eikä ollut mitään alku huumaa. Minua pidettiin jo epätoivoisena vanhana piikana kun kaikki muut olivat pariutuneet ja sittemmin ne ovat kaikki eronneetkin perustaen montaakin uusperhettä.
Ikääntyessä olemme toinen toistemme turva ja kaikkein turvaton on ikääntynyt yksineläjä.
Sitten pitää poistaa ne ulkonäkövaatimukset ensimmäisenä jos haluaa elämän kumppanin löytyvän ja katsoa tärkeimpänä että luonteet sopii yhteen. Rahankäyttö on tärkeintä että päästään yksimielielisyyteen siitä eikä ole repiviä riitoja. Meillä ei ole koskaan riidelty rahasta ja kun tiedän rahasta riiteleviä pariskuntia niin se on yleensä suurin syy mikä erottaa.
Puolisoa ei aleta kasvattamaan kuin pikku lasta ja kouluttamaan kuin koiraa. Ihmistä ei aleta väkisin muuttamaan eikä painostamaan mihinkään. Toki voi neuvoa kohtuuden rajoissa. Omaa rauhaa ja tilaa pitää antaa parisuhteessakin ja pitää osata olla yksinkin ja nauttia siitä. Mulle tulee sellainen tunne kun toinen lähtee että ihanaa kun saa olla yksin mutta pari päivää kun menee niin tulee jo kamala ikävä. Sillain erikseen olo tekee välillä ihan hyvää huomaten kuin tärkeä se toinen ihminen olisi ja miltä tuntuisi jos sitä ei olisi ollenkaan vaa kaikki päivät yksinäisyyttä täynnä.
Kysyt että voisiko sinkku aloittaa suhteen jonkun kanssa ilman alun huumaa, ja siten että ulkonäkö vaatimukset tiputetaan pois kokonaan.
Itse näkisin että ei nykypäivän naiset ja miehet kykenisi ikipäivänä tuollaiseen. Hyvännäköinen kumppani ja voimakas alkuhuuma taitaa olla kaikilla nykypäivänä se lähtövaatimus, josta ei tingitä senttiäkään.
Eli näkisin että kaunis ajatus, mutta ei istu nykypäivän kulttuuriin.
Ymmärrän ulkonäkövaatimukset siinä tapauksessa, jos itsekin on hyvännäköinen ja panostaa ulkonäköönsä. Sen sijaan surullisia ovat tapaukset, jotka eivät tee oman ulkonäkönsä eteen yhtään mitään mutta silti toivovat kumppanin olevan hyvännäköinen, treenattu ja laitettu. Näitä muuten on, ja paljon.
Onko se ihan varmaa että voisi tulla toimeen samanlaisen ulkönäkö keskeisen kanssa kun kumpikin vaan keskittyy omaan ulkonäköönsä. Mitä ihmettä sen ulkonäkönsä eteen oikein pitää tehdä. Antaa olla niitä paljon jos on niin pinnallisia ihmisiä niin tuskin he tarvitsevatkaan elämänkumppania ja ovat oikein tyytyväisiä yksinelämiseen. Kaikkeahan saa vaatia mutta koskaan ei saa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niille jotka eivät saa suhdetta niin voisitteko harkita parisuhdetta ilman ensi huumaa ja hekumaa jonkun ihan hyvän tyypin kanssa ja jonka kanssa tulee toimeen. Minä lähdin 26v tämmöiseen suhteeseen ja syvä rakkaus tuli sitten myöhemmin eikä ollut mitään alku huumaa. Minua pidettiin jo epätoivoisena vanhana piikana kun kaikki muut olivat pariutuneet ja sittemmin ne ovat kaikki eronneetkin perustaen montaakin uusperhettä.
Ikääntyessä olemme toinen toistemme turva ja kaikkein turvaton on ikääntynyt yksineläjä.
Sitten pitää poistaa ne ulkonäkövaatimukset ensimmäisenä jos haluaa elämän kumppanin löytyvän ja katsoa tärkeimpänä että luonteet sopii yhteen. Rahankäyttö on tärkeintä että päästään yksimielielisyyteen siitä eikä ole repiviä riitoja. Meillä ei ole koskaan riidelty rahasta ja kun tiedän rahasta riiteleviä pariskuntia niin se on yleensä suurin syy mikä erottaa.
Puolisoa ei aleta kasvattamaan kuin pikku lasta ja kouluttamaan kuin koiraa. Ihmistä ei aleta väkisin muuttamaan eikä painostamaan mihinkään. Toki voi neuvoa kohtuuden rajoissa. Omaa rauhaa ja tilaa pitää antaa parisuhteessakin ja pitää osata olla yksinkin ja nauttia siitä. Mulle tulee sellainen tunne kun toinen lähtee että ihanaa kun saa olla yksin mutta pari päivää kun menee niin tulee jo kamala ikävä. Sillain erikseen olo tekee välillä ihan hyvää huomaten kuin tärkeä se toinen ihminen olisi ja miltä tuntuisi jos sitä ei olisi ollenkaan vaa kaikki päivät yksinäisyyttä täynnä.
Kysyt että voisiko sinkku aloittaa suhteen jonkun kanssa ilman alun huumaa, ja siten että ulkonäkö vaatimukset tiputetaan pois kokonaan.
Itse näkisin että ei nykypäivän naiset ja miehet kykenisi ikipäivänä tuollaiseen. Hyvännäköinen kumppani ja voimakas alkuhuuma taitaa olla kaikilla nykypäivänä se lähtövaatimus, josta ei tingitä senttiäkään.
Eli näkisin että kaunis ajatus, mutta ei istu nykypäivän kulttuuriin.
Tosin oikeassa elämässä näitä "hyvännäköisiä" tapauksia on varsin vähän ja iän kertymisen myötä entistäkin vähemmän. Isolla osalla ei edes ole mahdollisuutta mihinkään "hyvännäköiseen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu täällä n37 ikisinkkuja. Aina välillä olen pystynyt tukahduttamaan parisuhteen ja kumppanuuden kaipauksen, mutta jos ihastun, tuskan on lähes sietämätöntä.
Olin viimeiset 2 vuotta melko hyvin romanttisessa horroksessa mutta piru vie töihin tuli syksyllä ihana mies. Joka tykkää minusta tosi paljon. Ystävänä. Aina sama juttu.
Nyt sitten kärvistelen tässä liemissä kunnes jompikumpi jää pois töistä. Ei se sitä ennen ainakaan sammu, kun vietämme 40h viikossa vierekkäin.
Myös minä olen ollut usealle miehelle pelkkä kaveri, kun taas itse olen ihastunut. Se on ihan mielettömän raastavaa ja syö itsetuntoa. Väkisinkin miettii, että enkö ole naisena tarpeeksi viehättävä vai mistä on kyse?
Tämä! Kivojakin miehiä tulee vastaan, mutta eivät vain kiinnostu sillä tavalla. Hämärät stalkkerityypit kyllä sekoaa, mutta yksikään kiva mies ei koskaan ole lähestynyt. Sellainen siis samanikäinen, normaali, perushygienian taitava.
Vierailija kirjoitti:
Niille jotka eivät saa suhdetta niin voisitteko harkita parisuhdetta ilman ensi huumaa ja hekumaa jonkun ihan hyvän tyypin kanssa ja jonka kanssa tulee toimeen. Minä lähdin 26v tämmöiseen suhteeseen ja syvä rakkaus tuli sitten myöhemmin eikä ollut mitään alku huumaa. Minua pidettiin jo epätoivoisena vanhana piikana kun kaikki muut olivat pariutuneet ja sittemmin ne ovat kaikki eronneetkin perustaen montaakin uusperhettä.
Ikääntyessä olemme toinen toistemme turva ja kaikkein turvaton on ikääntynyt yksineläjä.
Sitten pitää poistaa ne ulkonäkövaatimukset ensimmäisenä jos haluaa elämän kumppanin löytyvän ja katsoa tärkeimpänä että luonteet sopii yhteen. Rahankäyttö on tärkeintä että päästään yksimielielisyyteen siitä eikä ole repiviä riitoja. Meillä ei ole koskaan riidelty rahasta ja kun tiedän rahasta riiteleviä pariskuntia niin se on yleensä suurin syy mikä erottaa.
Puolisoa ei aleta kasvattamaan kuin pikku lasta ja kouluttamaan kuin koiraa. Ihmistä ei aleta väkisin muuttamaan eikä painostamaan mihinkään. Toki voi neuvoa kohtuuden rajoissa. Omaa rauhaa ja tilaa pitää antaa parisuhteessakin ja pitää osata olla yksinkin ja nauttia siitä. Mulle tulee sellainen tunne kun toinen lähtee että ihanaa kun saa olla yksin mutta pari päivää kun menee niin tulee jo kamala ikävä. Sillain erikseen olo tekee välillä ihan hyvää huomaten kuin tärkeä se toinen ihminen olisi ja miltä tuntuisi jos sitä ei olisi ollenkaan vaa kaikki päivät yksinäisyyttä täynnä.
En voi, sillä haluan seksiä vain rakastuneena. Toinen tuskin haluaa platonista suhdetta tätä odottaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niille jotka eivät saa suhdetta niin voisitteko harkita parisuhdetta ilman ensi huumaa ja hekumaa jonkun ihan hyvän tyypin kanssa ja jonka kanssa tulee toimeen. Minä lähdin 26v tämmöiseen suhteeseen ja syvä rakkaus tuli sitten myöhemmin eikä ollut mitään alku huumaa. Minua pidettiin jo epätoivoisena vanhana piikana kun kaikki muut olivat pariutuneet ja sittemmin ne ovat kaikki eronneetkin perustaen montaakin uusperhettä.
Ikääntyessä olemme toinen toistemme turva ja kaikkein turvaton on ikääntynyt yksineläjä.
Sitten pitää poistaa ne ulkonäkövaatimukset ensimmäisenä jos haluaa elämän kumppanin löytyvän ja katsoa tärkeimpänä että luonteet sopii yhteen. Rahankäyttö on tärkeintä että päästään yksimielielisyyteen siitä eikä ole repiviä riitoja. Meillä ei ole koskaan riidelty rahasta ja kun tiedän rahasta riiteleviä pariskuntia niin se on yleensä suurin syy mikä erottaa.
Puolisoa ei aleta kasvattamaan kuin pikku lasta ja kouluttamaan kuin koiraa. Ihmistä ei aleta väkisin muuttamaan eikä painostamaan mihinkään. Toki voi neuvoa kohtuuden rajoissa. Omaa rauhaa ja tilaa pitää antaa parisuhteessakin ja pitää osata olla yksinkin ja nauttia siitä. Mulle tulee sellainen tunne kun toinen lähtee että ihanaa kun saa olla yksin mutta pari päivää kun menee niin tulee jo kamala ikävä. Sillain erikseen olo tekee välillä ihan hyvää huomaten kuin tärkeä se toinen ihminen olisi ja miltä tuntuisi jos sitä ei olisi ollenkaan vaa kaikki päivät yksinäisyyttä täynnä.
Kysyt että voisiko sinkku aloittaa suhteen jonkun kanssa ilman alun huumaa, ja siten että ulkonäkö vaatimukset tiputetaan pois kokonaan.
Itse näkisin että ei nykypäivän naiset ja miehet kykenisi ikipäivänä tuollaiseen. Hyvännäköinen kumppani ja voimakas alkuhuuma taitaa olla kaikilla nykypäivänä se lähtövaatimus, josta ei tingitä senttiäkään.
Eli näkisin että kaunis ajatus, mutta ei istu nykypäivän kulttuuriin.
Tosin oikeassa elämässä näitä "hyvännäköisiä" tapauksia on varsin vähän ja iän kertymisen myötä entistäkin vähemmän. Isolla osalla ei edes ole mahdollisuutta mihinkään "hyvännäköiseen".
Näinpä, todellisuudessa ihan tavallisen näköiset ihmiset pariutuvat toisten tavallisten näköisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niille jotka eivät saa suhdetta niin voisitteko harkita parisuhdetta ilman ensi huumaa ja hekumaa jonkun ihan hyvän tyypin kanssa ja jonka kanssa tulee toimeen. Minä lähdin 26v tämmöiseen suhteeseen ja syvä rakkaus tuli sitten myöhemmin eikä ollut mitään alku huumaa. Minua pidettiin jo epätoivoisena vanhana piikana kun kaikki muut olivat pariutuneet ja sittemmin ne ovat kaikki eronneetkin perustaen montaakin uusperhettä.
Ikääntyessä olemme toinen toistemme turva ja kaikkein turvaton on ikääntynyt yksineläjä.
Sitten pitää poistaa ne ulkonäkövaatimukset ensimmäisenä jos haluaa elämän kumppanin löytyvän ja katsoa tärkeimpänä että luonteet sopii yhteen. Rahankäyttö on tärkeintä että päästään yksimielielisyyteen siitä eikä ole repiviä riitoja. Meillä ei ole koskaan riidelty rahasta ja kun tiedän rahasta riiteleviä pariskuntia niin se on yleensä suurin syy mikä erottaa.
Puolisoa ei aleta kasvattamaan kuin pikku lasta ja kouluttamaan kuin koiraa. Ihmistä ei aleta väkisin muuttamaan eikä painostamaan mihinkään. Toki voi neuvoa kohtuuden rajoissa. Omaa rauhaa ja tilaa pitää antaa parisuhteessakin ja pitää osata olla yksinkin ja nauttia siitä. Mulle tulee sellainen tunne kun toinen lähtee että ihanaa kun saa olla yksin mutta pari päivää kun menee niin tulee jo kamala ikävä. Sillain erikseen olo tekee välillä ihan hyvää huomaten kuin tärkeä se toinen ihminen olisi ja miltä tuntuisi jos sitä ei olisi ollenkaan vaa kaikki päivät yksinäisyyttä täynnä.
Kysyt että voisiko sinkku aloittaa suhteen jonkun kanssa ilman alun huumaa, ja siten että ulkonäkö vaatimukset tiputetaan pois kokonaan.
Itse näkisin että ei nykypäivän naiset ja miehet kykenisi ikipäivänä tuollaiseen. Hyvännäköinen kumppani ja voimakas alkuhuuma taitaa olla kaikilla nykypäivänä se lähtövaatimus, josta ei tingitä senttiäkään.
Eli näkisin että kaunis ajatus, mutta ei istu nykypäivän kulttuuriin.
Ymmärrän ulkonäkövaatimukset siinä tapauksessa, jos itsekin on hyvännäköinen ja panostaa ulkonäköönsä. Sen sijaan surullisia ovat tapaukset, jotka eivät tee oman ulkonäkönsä eteen yhtään mitään mutta silti toivovat kumppanin olevan hyvännäköinen, treenattu ja laitettu. Näitä muuten on, ja paljon.
Onko se ihan varmaa että voisi tulla toimeen samanlaisen ulkönäkö keskeisen kanssa kun kumpikin vaan keskittyy omaan ulkonäköönsä. Mitä ihmettä sen ulkonäkönsä eteen oikein pitää tehdä. Antaa olla niitä paljon jos on niin pinnallisia ihmisiä niin tuskin he tarvitsevatkaan elämänkumppania ja ovat oikein tyytyväisiä yksinelämiseen. Kaikkeahan saa vaatia mutta koskaan ei saa :D
Tämä on ihmeellinen palstatotuus että ulkonäöstään huolehtiminen tarkoittaisi sitä ettei elämässä ole mitään muuta eikä päänkään sisällä voi liikkua mitään, varsinkaan niitä normaaleja ihmisen tunteita tai tarpeita kuten toivetta rakkauteen ja kumppanuuteen.
Omissa piireissäni kaikki huolehtivat ulkonäöstään ja jos joku liikkuu mörön näköisenä ihmisten ilmoilla niin siihen on yleensä jonkin syy (esim. pieni lapsi kotona tai sairaus). Ulkonäöstä huolehtiminen onkin minusta ihan normaalia peruskohteliaisuutta muita ihmisiä kohtaan.
Esim. itselläni se tarkoittaa sitä että hiukset on aina puhtaat ja kammatut, päällä on ehjät, siistit, minulle ja tilaisuuteen sopivat vaatteet, meikkaan kevyesti arkena (5-10min) ja juhlaan enemmän, pidän itseni kunnossa harrastamalla säännöllisesti liikuntaa (pääasiassa terveydellisistä syistä mutta toki näkyy kropassakin). Tämän lisäksi elämään mahtuu kyllä joka päivä 23,5 tuntia ihan kaikkea muuta kuin ulkonäön miettimistä.
Olin eron jälkeen vuoden verran sinkku, enkä oikein edes etsinyt ketään rinnalleni. Sit päätin teetättää asunnossani isohkon rempan ja kun pyysin remonttifirmoista tarjouksia, yhdestä firmasta tuli sen omistaja tsekkaamaan remonttikohteen. Ja niin uskomatonta kuin se olikin, niin me molemmat tykästyttiin toisiimme heti ensi tapaamisella. Eka tapaamisesta pian 8 vuotta ja ollaan tosi onnellisia yhdessä. - Ja kyllä se remppakin tuli tehtyä.
Kerroin tämän vain siksi, että se kumppani voi löytyä aika odottamattomallakin tavalla ja just silloin kun sitä vähiten odottaa. Tsemppiä kaikki sinkut!
Alue: Aihe vapaa
Ai, isäni on täysi sekopää, minä pyrin olemaan hänen vastakohtansa. Tai ei tarvitse edes pyrkiä, tulee ihan luonnostaan.
Jos minut tuomitaan epäkelvoksi isäni takia, niin aika kohtuuttomalta tuntuisi. Onneksi isä- ja äitisuhteeni eivät ole vaikuttaneet kumppaneihini. Ihan olen saanut olla oma itseni.