Muita sinkkuja, jotka olisivat halunneet parisuhteen?

Eli itse saa haluta perhettä, mutta toisessa se onkin virhe? Kuulostaa todella typerältä.

Vai onko kyse siitä, ettei saisi sanoa rehellisesti, että haluaa perheen?

Teette nyt ihan itse ongelmanne.

Jos on moitittu harmaudesta, niin aika vähällä voisi tehdä itsestään nätimmän.

Se on isompi ongelma, ellei oikein ole elämää, ei harrasta mitään eikä ole innostunut mistään. Tuollaisia ihmisiä vältän ystävinäkin, ei niiden kanssa oikein ole mitään puhumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähestyt vääränlaisia miehiä

Ylipäätään suhdetta ei tule, mikäli naisen pitää tehdä lähestyminen. Tällätavoin saa vaan seksisuhteita kun lähes jokainen mies ottaa seksin vastaan kun sitä tyrkytetään pitipä naisesta tai ei.

Jos oikean suhteen haluaa, täytyy asettaa syötti niin että haluttu kohde tekee aloitteet ja iskee kiinni.

Joopajoo, kyllä se nainenkin voi tehdä aloitteen. Jos on itsevarma ja määrätietoinen niin miksikäs ei. Itse olen ollut nyt viisi vuotta suhteessa, mikä alkoi minun aloitteestani. Pyysin miestä pelaamaan tennistä kanssani ja hän tuli, oli hurjan kivaa ja hengailtiin ja juteltiin sellaisella kalliolla koko kesäyö.

Olen itse myös hyvin seksuaalinen henkilö, joten ei minua haittaa harrastaa petipuuhia aikaisessa vaiheessa suhdetta. Tietääpähän sitten kolahtaako suhde sillä tasolla myös, itselleni seksi suhteessa kuitenkin on hyvin tärkeää.

Jokatapauksessa, kyllä kolahti petipuuhatkin ja tosiaan kyllä sillä naisen aloitteella voi ainakin tällaisen viisivuotisen suhteen saada!

Vierailija kirjoitti:

Eli itse saa haluta perhettä, mutta toisessa se onkin virhe? Kuulostaa todella typerältä.

Vai onko kyse siitä, ettei saisi sanoa rehellisesti, että haluaa perheen?

Teette nyt ihan itse ongelmanne.

Luettiinkohan me sama viesti? Eihän tuo kirjoittaja sitä tarkoittanut, ettei saisi kertoa, jos haluaa perheen? Vaan otti esille asenteen, jolla osa miehistä on liikkeellä. Onhan se ihan eri asia, lähestyykö sinua joku ajatuksella: vaikutat kiinnostavalta naiselta, katsotaanko tuleeko tästä parisuhde vai hei sinä synnytysikäinen ja -kykyinen nainen, synnytäpä nyt heti pari lasta ja ei sillä väliä, miten tullaan keskenämme toimeen, kunhan ne lapset vaan hoituu asap. Näin kärjistetysti sanottuna.

Eiköhän ole niiden lastenkin kannalta parasta, että vanhemmat ovat oikeasti kiinnostuneita toisistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko aloitelätinä on turhaa, toimiessaan kyse on vuorovaikutuksesta, ei siitä että toinen tekee aloitteen, ja toinen on passiivinen.

Eli joo, mene juttelemaan, mutta vasta jos olet jo saanut jonkin viestin vastapuolelta (katse, hymy). Kuka silloin on tehnyt aloitteen? Aivan oikein, nainen.

Ellei nainen edes katso sinuun päin, olet jo vastauksesi saanut.

Katse tai hymy ei ole aloite eikä tarkoita välttämättä yhtään mitään. Kokeiltu on.

Eli teet mieluummin aloitteita naisille, jotka eivät ole edes huomanneet sinua TAI ovat huomanneet ja kääntäneet huomionsa nopeasti muualle? Millaisella menestyksellä?

En tee aloitteita livenä enää ollenkaan. Turvaudun deittipalveluihin koska siellä ei tarvitse arvailla onko nainen seuraa vailla vai ei. Tinderissä varsinkin jos tulee match, niin silloin on jo ensimmäinen muuri ylitetty ja jonkinlaista vihreää saatu.

Vierailija kirjoitti:

Jos on moitittu harmaudesta, niin aika vähällä voisi tehdä itsestään nätimmän.

Se on isompi ongelma, ellei oikein ole elämää, ei harrasta mitään eikä ole innostunut mistään. Tuollaisia ihmisiä vältän ystävinäkin, ei niiden kanssa oikein ole mitään puhumista.

Minä olen tällainen tyyppi. Olen ilmeisesti muuten aika hyvä mies, mutta viihdyn kotona ja harrastukset ovat sähköisiä. Tämän vuoksi suhteeni loppuvat lyhyeen. Varmaan ainoa toivoni olisi löytää itseni kaltainen nainen, mutta en tiedä onko olemassa muita kuin näitä viini + matkailu -naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on moitittu harmaudesta, niin aika vähällä voisi tehdä itsestään nätimmän.

Se on isompi ongelma, ellei oikein ole elämää, ei harrasta mitään eikä ole innostunut mistään. Tuollaisia ihmisiä vältän ystävinäkin, ei niiden kanssa oikein ole mitään puhumista.

Minä olen tällainen tyyppi. Olen ilmeisesti muuten aika hyvä mies, mutta viihdyn kotona ja harrastukset ovat sähköisiä. Tämän vuoksi suhteeni loppuvat lyhyeen. Varmaan ainoa toivoni olisi löytää itseni kaltainen nainen, mutta en tiedä onko olemassa muita kuin näitä viini + matkailu -naisia.

Millä perusteella olet "hyvä mies"?

Varmaan "hyvä mies" omasta ja äidin mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta en etsi edes. Hyviä naisia ei ole vapaana, ja jos on, minä en kelpaa niille.

Hyviä naisia on vapaana, mutta teille miehille se hyvä nainen on nuori, kaunis ja hoikka. Tavallinen ei kelpaa ja ylipainoinen on Nou Nou, vaikka mies itse olisi ylipainoinen. P*noksi ja kertaplluksi kyllä kelpaisi, joten ei kiitos.

Mies on seksuaalinen olento keskimäärin. Se kuuluu normaaliin miehen biologiaan. Ei kaikilla, mutta aika monella. Kuinka tämä voi tulla yllätyksenä joillekin naisille? Tämä opetetaan jo ala-asteella. 

Harva mies on Ridge Forresterin kaltainen tunteiden tulkki, joka pystyy puhumaan tunteista viikkokausia kauniin naisen lähellä ilman, että alkaa tulla tarve päästä sänkyyn. 

No se kyllä tuli minulle yllärinä, negatiivisena sellaisena, että mies voi haluta seksiä myös naisen kanssa, joka ei oikeasti yhtään kiinnosta. Kaipa sekin on sitten vain sitä biologiaa...

Ja just tollasten miesten takia saa olla hiton varovainen et keneen voi edes luottaa.. Parempi katsoa kuin katua.

Joo,  olen 29v nainen.  Olin teinina se epasuosittu pienikokoinen hiirulainen.  Ei mtn sapinaa ikina.  Muutin parikymppisena ulkomaille miljoonakaupunkiin ja aloin saada sapinaa.  En ikina tajunnut etta miehet halusivat vain yhta asiaa.  

En tahan paivaankaan mennessa ole tavannut miesta joka olisi oikeasti kiinnostunut muusta kuin seksista.  Surettaa vahan.

Vaikka täällä kuinka toitotetaan että naista kohden on moninkertainen määrä miehiä tarjolla esim. tinder, niin mitä se auttaa kun suurin osa näistä miehistä tavoittelee niitä ns. 9-10 tason naisia, vaikka itse olisivat kutosia jne... Nämä ovat niitä naisia jotka eivät ehdi varmaan päivän aikan lukeakaan kaikkea postia, mitä miehiltä tulee. Sitten päälle vielä se että naisista vaikkapa n.80% toivoo löytävänsä sen parisuhteen ja miehistä vastaavasti n.80% etsii ensisijaisesti vaan seksiä tai haluaa sitä ainakin hyvin nopeasti, jos hän saa sitä noilta 9-10 naisilta, silloin on mahdollisuus että mies voisi haluta parisuhteeseen tämän kanssa. Jos nää 9-10 naiset jättää miehen huomiotta, silloin vasta huomio siirtyi 8 naisille ja siitä alaspäin..ja tod.näk. vain siinä seksimielessä! Onko siis ihme että muut ns. tavallisemmat normaalit naiset jää ilman miestä, joka haluaisi suhteeseen ja jolla olisi kaikki muumit myös laaksossa ym perusasiat kunnossa.

815 jatkaa..

Piti vielä lisätä että noi "tasot" lähinnä kuvaa sitä ulkosta olemusta. Sekin valitettavasti pitää enimmän aikaa paikkaansa et jos ulkonäkö on niin hemaiseva naisella että miehet vaan kuolaa perää, niin luonteesta nainen saa paljon anteeksi ja saakin olla vähän vittumainen. Ei haittaa miestä, jos vaan pääsee tän jumalattarelta näyttävän naisen kanssa kontaktiin. Mutta ootappa jos tavisnainen tekis samanlaisia temppuja ja ois käytökseltään vittumainen niin sehän lentäis heti roskakoppaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on moitittu harmaudesta, niin aika vähällä voisi tehdä itsestään nätimmän.

Se on isompi ongelma, ellei oikein ole elämää, ei harrasta mitään eikä ole innostunut mistään. Tuollaisia ihmisiä vältän ystävinäkin, ei niiden kanssa oikein ole mitään puhumista.

Minä olen tällainen tyyppi. Olen ilmeisesti muuten aika hyvä mies, mutta viihdyn kotona ja harrastukset ovat sähköisiä. Tämän vuoksi suhteeni loppuvat lyhyeen. Varmaan ainoa toivoni olisi löytää itseni kaltainen nainen, mutta en tiedä onko olemassa muita kuin näitä viini + matkailu -naisia.

Mitä on sähköiset harrastukset? Rakentelet elektronisia laitteita kuten radioita ja ovikelloja?

Vierailija kirjoitti:

Joo,  olen 29v nainen.  Olin teinina se epasuosittu pienikokoinen hiirulainen.  Ei mtn sapinaa ikina.  Muutin parikymppisena ulkomaille miljoonakaupunkiin ja aloin saada sapinaa.  En ikina tajunnut etta miehet halusivat vain yhta asiaa.  

En tahan paivaankaan mennessa ole tavannut miesta joka olisi oikeasti kiinnostunut muusta kuin seksista.  Surettaa vahan.

Kiva kuulla, että siellä ulkomaillakin miehet ovat aivan yhtä paljon pimpsan perään kuin täälläkin. Soisi vaan että, täällä Suomessa miehet kävisivät hieman rohkeammin asiaan käsiksi. Ei oikein nuo itiksen pojat kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

815 jatkaa..

Piti vielä lisätä että noi "tasot" lähinnä kuvaa sitä ulkosta olemusta. Sekin valitettavasti pitää enimmän aikaa paikkaansa et jos ulkonäkö on niin hemaiseva naisella että miehet vaan kuolaa perää, niin luonteesta nainen saa paljon anteeksi ja saakin olla vähän vittumainen. Ei haittaa miestä, jos vaan pääsee tän jumalattarelta näyttävän naisen kanssa kontaktiin. Mutta ootappa jos tavisnainen tekis samanlaisia temppuja ja ois käytökseltään vittumainen niin sehän lentäis heti roskakoppaan.

Vmäisyys kannattaa aina. Karsii tehokkaasti tyhjänpuhujia. Toki kannattaa silloin tällöin olla myös mukava.

Vierailija kirjoitti:

Joo,  olen 29v nainen.  Olin teinina se epasuosittu pienikokoinen hiirulainen.  Ei mtn sapinaa ikina.  Muutin parikymppisena ulkomaille miljoonakaupunkiin ja aloin saada sapinaa.  En ikina tajunnut etta miehet halusivat vain yhta asiaa.  

En tahan paivaankaan mennessa ole tavannut miesta joka olisi oikeasti kiinnostunut muusta kuin seksista.  Surettaa vahan.

Aika harva suomalainen nainen tuon tajuaa, joten tuskin olet suurikaan poikkeus. Moni vaan pilaansa noissa jutuissa päänsä/psyykkeensä esittämällä kova kuorista kylmää naista.

Monet sitten vanhemmiten jättää seksin kokonaan pois pettymysten takia. Pitäkää puolenne ja vaatikaa mieheltä vaivannäköä ja työtä teidän suhteen.

mies52v

Vierailija kirjoitti:

Varmaan "hyvä mies" omasta ja äidin mielestä.

Tuntuu silti oudolta että joku määrittelee itsensä hyväksi mieheksi, vaikka suhteet eivät kestä.

Parisuhde, tjaa-a. Ehkä toisaalta olisi kiva, mutta ehkä olen palstaillut liikaa, ja moneen kertaan on kerrottu, että lihava ja vanha ei kelpaa.

Mikäs tässä ollessa, oman asunnossa ja talous kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hieman ruma ja vähän ylipainoinen nainen, jonka saa huolellisella laittautumisella ihan ookooksi. Mulla ongelmana on, että heti kun suhde menee yöpymis-/saunomistasolle, epäviehättävyyteni paljastuu. Mieheni olenkin napannut hurmaavalla persoonallani =D Olen oikeasti aika hauska ja vähän älytön tyyppi, luulen että se on vedonnut miehiin joiden kanssa olen viimeksi ollut parisuhteessa.

Nykyinen parisuhteeni meinasi kaatua joitakin viikkoja sitten ja auta armias sitä paniikkia kun tajusin, että taas pitäisi alkaa etsiä jotakuta uutta ja näillä spekseillä se nyt vain on aika hemmetin haastavaa. Käänsin kuitenkin kelkkani ja päätin pitää mieheni - otin itse etäisyyttä, aloin harrastaa intohimoisesti rakastamiani asioita (luonto, liikunta), aloin käydä ulkona entistä enemmän ja huomasin myös, että kyllä minäkin tarvittaessa baarista kainalon itselleni yhdeksi yöksi löytäisin. Meni ehkä viikko, kun mieheni alkoikin tarrautua MINUUN. Luulenpa siis, että miehiin vetoavat itsevarmat, itsenäiset, hauskat ja tasapainoiset naiset! Jätin silloin siis kaikki ”tässä suhteessa minua ahdistaa tämä ja se, millä tasolla suhteemme sinun mielestäsi on” -lätinät pois ja johan alkoi miestä taas kiinnostaa. Vinkkinä siis sinkuille: älä anna sinkkuahdistuksen näkyä vaan esitä itsevarmaa, coolia, menevää ja sellaista, joka kyllä pärjää ilman muita. Se tuntuu vetoavan putkiaivoihin =D

Näinhän se menee, että mäkin kelpaan sillon kun olen hauska, puhelias, menevä ja itsenäinen. Mutta haluan kelvata myös silloin, kun olen heikko, herkkä ja hiljainen. Tätä ei oo nyt hetkeen tapahtunut vaan miehet ottaa etäisyyttä, kun musta paljastuu noita inhimillisiä puolia, herkkyyttä tai huonoa oloa. En vaan jaksa esittää, että kaikki on hyvin jos ei ole, mutta tällaisena rumana naisena vissiin pitäs aina olla se viihdyttävä seuralainen, että kelpaa. Nyt just paikkailen sydäntäni, kun mies jolle näytin jo sisintäni aika tavalla ja joka yritti suhdetta vakiinnuttaa mielestäni vähän liian nopsaan ja oli niin olevinaan minuun kovin rakastunut, ei ole reiluun viikkoon ehtinyt vastata viestiini, että sellanen rakkaus oli se. Veikkaan että rakkaus säilyi, mutta kohde vaihtui. Mutta vielä mä uskon, että jollekin oon just kokonaisena se täydellinen. Tai sitten olen vain yksinäni täydellinen.

Ap täällä. Olisin voinut kirjoittaa ihan samaa kuin sinä. Onko ihan tosiaan niin, että kumppanille ei saisi näyttää tarvitsevuutta? Ei kukaan halua roikkujaa jolla ei ole mitään muuta elämää, mutta minusta parisuhteessa pitää pystyä myös tukeutumaan toiseen huonona hetkenä. Mikä suhde sellainen on, jossa pitää esittää vahvaa koko ajan? Tietenkin pidemmän päälle käy raskaaksi, jos toisella on aina paha olla. Meillä kaikilla kuitenkin elämässä sattuu ikäviä asioita ja silloin haluaisin luottaa siihen, että kumppani pysyy vierellä.

Olen itsenäinen ja pärjäävä. Mulla on paljon omia mielenkiinnonkohteita. Siitä ei siis ole kiinni. En kuitenkaan ala pelaamaan mitään pelejä, että esitämpä tässä nyt etäistä niin mies kiinnostuu, kun saa jahdata. Ei jaksa semmoisia.

Huomattu tämä sama ilmiö myös, valitettavasti. Ekassa (ja ainoassa) parisuhteessani kävi niin, että miehelle oli ennen minun tapaamistani tapahtunut jotain, mitä hän ei ollut käsitellyt. Sitten suhteen alkuaika käytiin tätä asiaa läpi ja työstettin sitä ja lopulta kaikki oli hyvin. Minulle kävi sitten suhteen aikana suht samanlainen juttu, mutta mies ei edes halunnut puhua kanssani aiheesta koska häntä "ahdisti". Erottiin sitten aika pian tuon jälkeeen. Oli suhteessa paljon muutakin vikaa, mutta tuo itsekkyys näkyi kyllä monessa asiassa.

Olen jotenkin alkanut kyynistyä ja uskoa siihen, että suurin osa ihmisistä on suhteessa itsekkäitä. Olen kuullut liikaa tarinoita joissa kumppani on jätetty, kun tämä on sairastunut vakavasti. Miehet ovat yleensä myös se osapuoli joka lähtee, jos perhearki ei miellytäkään. Kun ihmiset listaavat kriteereitä kumppanille, siellä listataan tulotasoja, tiettyjä harrastuksia, koulutusta jne. Onko tällöin kyse edes rakkaudesta vaan siitä, että etsitään rinnalle ihmistä, joka vaan parantaa omaa elämää? Eikö rakkaudessa välitetä toisesta niin, että haluaa kestää vastoinkäymiset ja tosissaan olla rakastamansa ihmisen kanssa? Minusta olisi ahdistavaa seurustella ihmisen kanssa, jolle esimerkiksi se tulotasoni olisi tärkeää. Minähän tulisin varmaan heti jätetyksi, jos jäisinkin työttömäksi. 

Anteeksi kun yleistän. Tämä on vaan omaa ajatustulvaa, jonka halusin tuoda ilmi. Onko kukaan muu pohtinut samaa? 

Olen pohtinut ihan samaa oikeastaan kaikenlaisten ihmissuhteiden kohdalla. Olen 32-vuotias nainen ja olen ikäväkseni todennut olevani aivan pihalla ihmissuhteista ja siitä miten ne toimivat ja mihin ne perustuvat. Olen lapsena saanut oikein wanhan ajan kiltin tytön kasvatuksen jonka myötä kasvoin omia tarpeita väheksyväksi ja muita ihmisiä varten eläväksi aikuiseksi. Tokihan tuollainen käytös vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä ja yhden räikeän tapauksen vuoksi aloin jossain vaiheessa kyseenalaistaa käytöstäni. Samassa huomasin, miten oikeastaan miltei jokainen ihmissuhteeni oli yksipuolinen. Minulta tarvittiin autokyytejä, rahaa lainaksi, kuuntelijaa huolille. Eihän tarvitsevuudessa ja palvelusten pyytämisessä itsessään ole vikaa mutta kun noista muodostui ihmissuhteitteni ainoa sisältö eivätkä ne koskaan toimineet toiseen suuntaan, päätin jättää ne ihmiset taakseni. Toistaiseksi en kuitenkaan ole löytänyt uusia tilalle eli olen hyvin yksinäinen.

Eipä oikeastaan ihme olekaan että kun olen näin pihalla, on miesrintamallakin hyvin hiljaista. Olen toki tapaillut miehiä ja joitakin seurusteluyrityksiäkin on ollut. Olen kuitenkin huomannut että jostain syystä päädyn olemaan miehille jonkinlainen välietappi pidempien suhteiden väliin. Kieltämättä on masentavaa että nekin tyypit jotka ovat ihan tosimielellä seuraa hakemassa, eivät kuitenkaan ota minua tosissaan.

Noissa parisuhdeviritelmissänikin minulla on ollut olo kuin seurustelu olisi nuorallakävelyä. Minun pitäisi koko ajan olla iloinen, nauravainen, hymyileväinen ja ikään kuin miehen naispuolinen vastine, aina samaa mieltä kaikesta tms. Jos vähänkään lipsahtaa muuhun, suhde viilenee välittömästi. Miehet siis tarvitsevat minusta väliaikaista helppoa ja kivaa seuraa. Muuhun en jostain syystä ole toistaiseksi kelvannut. Tätä mysteeriä olen pohtinut jo vuosia. Kaveripiirissäni on (tai siis oli) naisia, jotka pystyivät olemaan ihan omia itsejään parisuhteissaan eli ilon ja onnen hetkien lisäksi saattoivat nakella niskojaan, kiukutella, olla ajamatta säärikarvojaan kuukausiin tms. eivätkä nämä naiset missään kohtaa pelänneet että miehet lähtisivät livohkaan. Eivätkä miehet lähteneetkään. Eivätkä nuo miehet mitään epätoivoisia ripustautujia olleet vaan jokaiselle heistä olisi varmasti muitakin ottajia. Itse taas olen onnistunut häätämään miehiä mitä käsittämättömistäkin syistä. Kerran yhtä miestä ärsytti suuresti kun olin ostanut tulppaaneja maljakkoon, se kuulemma kertoi miten turhamainen olen verrattuna hänen maanläheisyyteensä. Voi huoh. Todellisuudessahan tuollaiset pinnalliset syyt kertovat vain siitä ettemme alun alkaenkaan olleet toisillemme sopivat jolloin pienimmätkin "viat" alkavat ärsyttää. Minulla ei ole ollut yhtäkään pitkää parisuhdetta ja luulen että jo se seikka yksinään tämän ikäisen kohdalla kasvattaa ennakkoluuloja.

Onneksi olen suht introvertti ja yksikseenkin viihtyvä. Olen lisäksi harrastanut viime vuosina melkoista itsetutkiskelua ja saanut nostettua pohjamudissa olleen itsetuntoni parempaan jamaan. Vielä jaksan siis toivoa että löydän tasapainoisia ihmissuhteita. Toivotan tsemppiä muillekin saman aiheen kanssa painiville!

Samanlaisia kokemuksia myös täällä, ettei omana itsenään kelpaa vaan pitäisi olla tietynlainen, jotta kelpaa. Olen tuon lainaamani viestin kirjoittajan kanssa saman ikäinen. Omalla kohdallani ne ei kelpaavat piirteet ovat ilmeisesti ulkonäkö ja parisuhdetausta. Olen hyvin tavallisen näköinen ja normaalipainoinen. Luonteesta saan kyllä kehuja, olen kuulemma niin kiltti, empaattinen, ystävällinen ja mutkaton nainen, ettei ole toista samanlaista tullut vastaan. Näin ovat siis treffikumppanit todenneet.

Olen tässä parin vuoden ajan kokeillut nettideittailua ja sitä kautta antanut mahdollisuuden hyvin erilaisille miehille. Osa jutuista on päättynyt hyvinkin nopeasti, osa on kestänyt muutamille treffeille. Yhteistä kaikille tapaamilleni miehille on se, että jossain vaiheessa he ovat ottaneet nämä puutteeni esille. On ihan suoraan tullut ehdotusta, että voisin vähän laittautua enemmän, etten hukkuisi niin paljon massaan ja miten eräs sen ilmaisi: olisin enemmän ilo silmille. Muutama on selvästi tykännyt hyvin hoikista naisista ja minullekin on ehdoteltu laihduttamista.

Olen myös huomannut sen, ettei naisella saisi olla mitään ”epämääräistä” taustaa. Olen nuorempana kohdannut seksuaalista väkivaltaa parisuhteessa. En ole ottanut tätä esille, ellei mies ole itse ensin kysynyt aiemmasta parisuhdehistoriasta. Muutamalle olen kertonut suoraan, mitä on käynyt, ja tämäkin vain sen takia, että kyseiset miehet vaikuttivat hyvin luotettavilta ja empaattisilta. Muille olen kertonut epämääräisemmin, että on ikäviä kokemuksia taustalla. En ole puhunut asiasta mitenkään sääliä tai draamaa hakien, vaan ihan neutraaliin sävyyn. Viimeistään tässä kohtaa miehet ovat ruvenneet epäröimään, eikä osasta ole enää kuulunut mitään. Olen käsitellyt taustaani terapiassa ja omasta mielestäni olen taustastani huolimatta ihan normaali nainen.

Täällä ketjussa aiemmin eräs mies kirjoitti, että hänestä oltiin kiinnostuneita vain, kun naiset halusivat perustaa perheen. Hassua, että itselläni on myös sen suuntaisia kokemuksia. Tahtoisin kumppanin, joka on kanssani suunnilleen saman ikäinen. Nettitreffeillä minusta kiinnostuvat poikkeuksetta 10 vuotta tai sitäkin vanhemmat miehet, joista paistaa läpi se, että he haluavat perheen ja mahdollisimman pian. Tulee tunne, että minun kanssani tavoitellaan sitä omaa toivetta (lapsia), mutta olen ikään kuin väline toiveen toteutumiseen, minusta itsestäni ei olla kiinnostuneita.

Miehet on oikeasti tosi pelokkaita, tuntuu ettei kestä just noita pienempiäkään asioita niinkun sun menneisyys. Aina ollaan valmiita ottamaan jalat alle. On iteki aina saanu tarkkaan harkita mitä kertoo itsestään kun tuntuu et ollaan niin kriittisiä ja pikkumaisia välillä että! Eikä edes ole mitään pahaa taustalla. Mutta onhan kaikilla vastoinkäymisiä joskus elämässä. En tiedä missä pumpulimaailmassa ne kuvittelee elävänsä tai millaisen kiiltokuvanaisen ne haluaa.

Tuli tuosta tulppaanien-kritisoija-miehestä mieleen, et valitettavasti noita kummallisuuksia löytyy miehiltä. En vaan tajua miksi kaikki hölmöt ajatukset pitää sanoa ääneen! Kai nyt kukkia saa kotiin ostaa :D

Tapailin joskus epäsäännöllisesti yhtä jenkkimiestä(urheilijatausta) ja oli tiedossa ettei siitä mitään suhdetta viritellä kun asuu jenkeissä jne. Mutta että oli silläkin noita ärsyttäviä juttuja.. No ekaa kertaa nähdessämme sanoin etten puhu mitään täydellistä englantia (vaikka suomalaisten tasolla oikein hyvää arkipuhetta). Hän oli  vaan niin rennosti et ei mitään ja puhut ihan hyvin! tms.. Myöhemmin kuitenkin tää äijä tarttu silleen ikävällä tavalla mun englannin kieleen tai jos en jotain sanaa tiennyt jne. Tai ilmaisin tahattomasti jonkun asian kuulemma töykeästi. Mitä en todellakaan tarkoittanut ja pahoittelin vahinkoa! Niin kauhea tarinointi kuinka noin ei kuulu sanoa, vaan näin! Kai tajuat että tuo kuulostaa todella töykeältä jne. No enpä teinnyt että oli niin kamala sävyero, en tarkoittanut sitä!!!, sori. ....Eikun mies jatkaa vaan "valitusta" väärästä ilmaisumuodosta. Toki saa auttaa jos ei tiedä mut se asenne olikin jo ihan toinen kun alkuun, todella ikävä. Huomas ettei enää kiinnostanut muutenkaa olla niin ystävällinen mulle kun mitä alkuun oli. Itse kyllä olin ystävällinen häntä kohtaan.

Ja hänellä alkoi olla jatkuvaa se matkailun ihannointi ja siitä puhuminen. Hän on tehnyt sitä ja tätä. Joo ymmärrän että matkailu on kivaa ja ilmaisin itsekin että tykkäisin matkustaa mutta ei ole varaa sillä hetkellä/säästin rahaa muuhun ja hän tiesi että olen osa-aikatyössä, en mikään rikas todellakaan. Silti siitä matkailuasiastakin alkoi olla jatkuvaa "mikset matkusta" juttuja, mikset ole käynyt missään. (Olen joskus, mutta kauan sitten) No voi pyhä jysäys kun luulin kertoneeni jo alkuun työni ja ns. tulotasoni yms. ei pitäisi olla yllätys ettei matkustelu kuulu arkisiin puuhiini ja säästin rahaa muuhun.

Oikeasti hyvät miehet viedään käsistä, joten en nyt oikein usko tuota yhtä. Omani löysin vasta myöhään, eikä vika ollut siinä, että olisin ollut pinnallinen.

Ne sähköiset harrastukset on vielä luultavammin jotakin lapsellista pelaamista, jos mies järkkäisi omin käsin vaikka kelloja, en usko että olisi yhtään turn off.