Paniikkihäiriötä sairastavat. Miten voitte näinä aikoina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paniikkihäiriötä ei ole ikinä diagnosoitu, mutta epäilen kerran saaneeni paniikkikohtauksen.

Viime aikojen tapahtumiin suhtautuminen on ollut ajoittain rauhallista ja välillä taas ahdistun ja tulee heräiltyä yöllä. Eilen tein sen virheen, että luin uutisotsikoita vielä illalla ja siellä oli juttuja pahenevasta koronatilanteesta Suomessa, niin alkoi jännittää mikä tilanne kaupoissa ym. on tänään kun oli pakko ruokaostoksia tehdä. Tungostahan siellä oli, hamstraajia ja useampi yskijä ja aivastelija.

Pelottaa yleisesti ottaen maailman tilanne ja mitä seurauksia tällä kaikella vielä on. Ahdistaa myös se, ettei virusta tunneta kunnolla. Siinä kaikista eniten se, jos virus aiheuttaa pitkäaikaisia vaurioita tai jää elimistöön.

Esimerkiksi Suomen infrastuktuuri ja terveydenhuolto ei ole verrattavissa Italiaan tai Espanjaan.

Se, että viruksesta ei tiedetä kaikkea, ei tarkoita sitä, ettei siihen löytyisi rokotetta tai että se olisi tuhoksi ihmiskunnalle jne.

Sen lisäksi, ihminen sopeutuu.

Teemme parhaamme ja elämme hyvää elämää niissä olosuhteissa, missä olemme.

Panikointi ei edistä mitään aiemmin mainituista.

T: Vakavaa paniikkihäiriötä ja psykootyisiakin paniikkikohtauksia saanut

Minkälainen on psykoottinen paniikkikohtaus?

Kaikki näyttää vieraalta, vaikka on tuttua. Sen lisäksi olet kehosi ulkopuolella havainnoimassa tilannetta. Vaikea erottaa, sanoinko ääneen vai ajattelinko vain. Paljon muutakin, mutta siinä esimerkki.

Jotenkin tuntuu, että tämän ketjun otsikossa olisi pitänyt kysyä sitä, miten pärjäätte, jos ahdistaa.

Ei kai koronauutiset tms liity mitenkään paniikkihäiriöön? Tarkoittiko aloittaja pelkoa ja ahdistusta?

Kohtalaisen hyvin. Saan kohtauksia, mutta eivät ne kyllä mihinkään koronaan liity.

Aloittaja ja monet muutkin puhuvat peloista ja ahdistuksesta.

Eihän tuo ole paniikkihäiriötä. Ainostaan hieman liioiteltu reaktio havaittavaan uhkaan.

Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Nukuttua saan onneksi ja uusi lääkitys auttanut selkeästi myös kontrolloimaan pahinta ahdistusta. Mutta myönnän että ollut parin viikon aikana tarve saada kerättyä kaapit taas täyteen (olivat pitkään tyhjillään rahatilanteen takia ja se ahdisti kyllä valtavasti), mutta en missään nimessä ole ostanut kaikkea kerralla vaan useammasta eri kaupasta useampana eri päivänä. Enkä siis tarkoita vain ruokaa vaan myös peasuaineita ym. Muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paniikkihäiriötä ei ole ikinä diagnosoitu, mutta epäilen kerran saaneeni paniikkikohtauksen.

Viime aikojen tapahtumiin suhtautuminen on ollut ajoittain rauhallista ja välillä taas ahdistun ja tulee heräiltyä yöllä. Eilen tein sen virheen, että luin uutisotsikoita vielä illalla ja siellä oli juttuja pahenevasta koronatilanteesta Suomessa, niin alkoi jännittää mikä tilanne kaupoissa ym. on tänään kun oli pakko ruokaostoksia tehdä. Tungostahan siellä oli, hamstraajia ja useampi yskijä ja aivastelija.

Pelottaa yleisesti ottaen maailman tilanne ja mitä seurauksia tällä kaikella vielä on. Ahdistaa myös se, ettei virusta tunneta kunnolla. Siinä kaikista eniten se, jos virus aiheuttaa pitkäaikaisia vaurioita tai jää elimistöön.

Esimerkiksi Suomen infrastuktuuri ja terveydenhuolto ei ole verrattavissa Italiaan tai Espanjaan.

Se, että viruksesta ei tiedetä kaikkea, ei tarkoita sitä, ettei siihen löytyisi rokotetta tai että se olisi tuhoksi ihmiskunnalle jne.

Sen lisäksi, ihminen sopeutuu.

Teemme parhaamme ja elämme hyvää elämää niissä olosuhteissa, missä olemme.

Panikointi ei edistä mitään aiemmin mainituista.

T: Vakavaa paniikkihäiriötä ja psykootyisiakin paniikkikohtauksia saanut

Kun kerrankin av:lla on aihetta kehuihin, kehun vaikka meneekin ohi ketjun aiheen. Erittäin fiksu ja järkevä kirjoitus. Av-tasolla suorastaan poikkeuksellisen fiksu. Lukekaa jokainen koronahysteerikko tuo ajatuksen kanssa niin monta kertaa, että viesti menee varmasti perille. 

Ihan samalla tavalla kuin muinakin aikoina. En ymmärrä, miksi tästä pitäisi maalailla jotain maailmanlopun aikaa, kun sellaista tämä ei oikeasti ole. Flunssia tulee ja menee, turha niiden takia on yöuniaan menettää. 

Miten paniikkihäiriö liittyy koronauutisiin?

Onkohan tässä nyt mennyt vähän puurot ja vellit sekaisin.

Jos tuntee ahdistusta ja pelkoa aiheesta, se ei ole paniikkihäiriö. Ei edes paniikkikohtaus.

Hyvin tällä hetkellä. Terapian ja lääkkeiden avulla irrationaaliset pelkotilat voimakkaine oireineen pysyvät hallinnassa. Miten Korona liittyy sairauteeni?

Oikein hyvin. Viimeksi olen saanut paniikkikohtauksen puolisen vuotta sitten ruuhkabussissa. En minäkään ymmärrä miten Korona tähän liittyy? Paniikkikohtaus uutisten lukemisesta vai? Eiköhän se ole jotain ihan muuta ahdistusta.

Hyvin. Kuinka niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paniikkihäiriötä ei ole ikinä diagnosoitu, mutta epäilen kerran saaneeni paniikkikohtauksen.

Viime aikojen tapahtumiin suhtautuminen on ollut ajoittain rauhallista ja välillä taas ahdistun ja tulee heräiltyä yöllä. Eilen tein sen virheen, että luin uutisotsikoita vielä illalla ja siellä oli juttuja pahenevasta koronatilanteesta Suomessa, niin alkoi jännittää mikä tilanne kaupoissa ym. on tänään kun oli pakko ruokaostoksia tehdä. Tungostahan siellä oli, hamstraajia ja useampi yskijä ja aivastelija.

Pelottaa yleisesti ottaen maailman tilanne ja mitä seurauksia tällä kaikella vielä on. Ahdistaa myös se, ettei virusta tunneta kunnolla. Siinä kaikista eniten se, jos virus aiheuttaa pitkäaikaisia vaurioita tai jää elimistöön.

Esimerkiksi Suomen infrastuktuuri ja terveydenhuolto ei ole verrattavissa Italiaan tai Espanjaan.

Se, että viruksesta ei tiedetä kaikkea, ei tarkoita sitä, ettei siihen löytyisi rokotetta tai että se olisi tuhoksi ihmiskunnalle jne.

Sen lisäksi, ihminen sopeutuu.

Teemme parhaamme ja elämme hyvää elämää niissä olosuhteissa, missä olemme.

Panikointi ei edistä mitään aiemmin mainituista.

T: Vakavaa paniikkihäiriötä ja psykootyisiakin paniikkikohtauksia saanut

Minkälainen on psykoottinen paniikkikohtaus?

Kaikki näyttää vieraalta, vaikka on tuttua. Sen lisäksi olet kehosi ulkopuolella havainnoimassa tilannetta. Vaikea erottaa, sanoinko ääneen vai ajattelinko vain. Paljon muutakin, mutta siinä esimerkki.

Jotenkin tuntuu, että tämän ketjun otsikossa olisi pitänyt kysyä sitä, miten pärjäätte, jos ahdistaa.

Tuohan voi olla myös dissosiaatiota ja takaumaa. Oletko työstänyt traumojasi?

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvin. Viimeksi olen saanut paniikkikohtauksen puolisen vuotta sitten ruuhkabussissa. En minäkään ymmärrä miten Korona tähän liittyy? Paniikkikohtaus uutisten lukemisesta vai? Eiköhän se ole jotain ihan muuta ahdistusta.

Mulla ainakin meinaa henki salpautua ja tuntuu että tulen hulluksi tai että taju lähtee, kun korona tuntuu niin pelottavalta. En haluaisi kuolla vielä, mutta en voi sille mitään jos tuo vakava muoto tulee mulle. Pelkään hirveästi kuolemista koronaan.

Hyvin voin, kiitos kysymästä. En ole saanut kohtausta useampaan vuoteen. Minun paniikkikohtaukset tulee vain tietyissä tilanteissa/paikoissa+olosuhteissa, joita on helppo välttää. Lisänä mulla on paniikkiin Propralit tarvittavina, jos tuntuu siltä ettei kykene tilanteisiin/paikkoihin menemään normaalisti. Ei oo tosin tarvinnut nyt tuotakaan lääkettä ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paniikkihäiriötä ei ole ikinä diagnosoitu, mutta epäilen kerran saaneeni paniikkikohtauksen.

Viime aikojen tapahtumiin suhtautuminen on ollut ajoittain rauhallista ja välillä taas ahdistun ja tulee heräiltyä yöllä. Eilen tein sen virheen, että luin uutisotsikoita vielä illalla ja siellä oli juttuja pahenevasta koronatilanteesta Suomessa, niin alkoi jännittää mikä tilanne kaupoissa ym. on tänään kun oli pakko ruokaostoksia tehdä. Tungostahan siellä oli, hamstraajia ja useampi yskijä ja aivastelija.

Pelottaa yleisesti ottaen maailman tilanne ja mitä seurauksia tällä kaikella vielä on. Ahdistaa myös se, ettei virusta tunneta kunnolla. Siinä kaikista eniten se, jos virus aiheuttaa pitkäaikaisia vaurioita tai jää elimistöön.

Esimerkiksi Suomen infrastuktuuri ja terveydenhuolto ei ole verrattavissa Italiaan tai Espanjaan.

Se, että viruksesta ei tiedetä kaikkea, ei tarkoita sitä, ettei siihen löytyisi rokotetta tai että se olisi tuhoksi ihmiskunnalle jne.

Sen lisäksi, ihminen sopeutuu.

Teemme parhaamme ja elämme hyvää elämää niissä olosuhteissa, missä olemme.

Panikointi ei edistä mitään aiemmin mainituista.

T: Vakavaa paniikkihäiriötä ja psykootyisiakin paniikkikohtauksia saanut

Minkälainen on psykoottinen paniikkikohtaus?

Kaikki näyttää vieraalta, vaikka on tuttua. Sen lisäksi olet kehosi ulkopuolella havainnoimassa tilannetta. Vaikea erottaa, sanoinko ääneen vai ajattelinko vain. Paljon muutakin, mutta siinä esimerkki.

Jotenkin tuntuu, että tämän ketjun otsikossa olisi pitänyt kysyä sitä, miten pärjäätte, jos ahdistaa.

Tuohan voi olla myös dissosiaatiota ja takaumaa. Oletko työstänyt traumojasi?

Olen. Kirjoitin viestin ketjun alkupuolella, missä kerroin traumasta.

No jaa, en jaksa välittää tästä hysteriasta. Äsken meinasi ihan naurattaa lähi-Lidlissä kun porukka hamstrasi kuin johonkin ydinsotaan oltaisiin varautumassa. 

Sarsin aikaan olin vielä aivan sekaisin. Pahinta tuossa oli se, että satuin samaan aikaan sairastumaan aivan kauheaan fluenssaan ja itkin äidille puhelimessa että "onko mulla sars". No, testit osoittivat että perus adenovirus. Jälkikäteen jo naurattaa.  

Oon vissiin vuosien saatossa jotenkin kyynistynyt tai sitten vaan toipunut kun en ole saanut kohtauksia 10 vuoteen. 

Paniikkikohtauksia en ole saanut varmaan yli vuoteen, mutta ahdistuneisuushäiriö on muutamat kerrat äitynyt vaivaamaan sitten tammikuun lopun, kun uutisia Kiinasta alkoi tulla. Silloin meni muutaman kerran yöunet. Minulla on kaksi yleistilaa huonontavaa pitkäaikaissairautta, joten kyllä tämä tauti pelottaa. Kuitenkin olen myös käynyt pitkän traumaterapian, ja nyt huomaan, että se todella auttaa tässä tilanteessa. Saan melko nopeasti itseni kiinni, kun huolestuneet ajatukset meinaavat ottaa vallan. Pystyn repimään itseni irti maanisesta uutisten lukemisesta ja keskittymään sellaisten asioiden tekemiseen, joista nautin ja jotka rentouttavat. Terapiassa myös käsiteltiin paljon kuolemanpelkoa ja rakennettiin perusturvallisuutta, mikä auttaa minua "maadoittamaan" itseni tämänkin uhkan edessä.

Niinä hetkinä, kun en vain jaksa taistella ahdistusta vastaan, annan sen olla. Hyväksyn, että jonkin aikaa ahdistaa, se tuntuu ikävältä, mutta tiedän myös, että lopulta jaksan taas tehdä asioita, jotka auttavat. Tämän hyväksynnän myötä ahdistusjaksot eivät tunnu niin painostavilta ja menevät nopeammin ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paniikkihäiriötä ei ole ikinä diagnosoitu, mutta epäilen kerran saaneeni paniikkikohtauksen.

Viime aikojen tapahtumiin suhtautuminen on ollut ajoittain rauhallista ja välillä taas ahdistun ja tulee heräiltyä yöllä. Eilen tein sen virheen, että luin uutisotsikoita vielä illalla ja siellä oli juttuja pahenevasta koronatilanteesta Suomessa, niin alkoi jännittää mikä tilanne kaupoissa ym. on tänään kun oli pakko ruokaostoksia tehdä. Tungostahan siellä oli, hamstraajia ja useampi yskijä ja aivastelija.

Pelottaa yleisesti ottaen maailman tilanne ja mitä seurauksia tällä kaikella vielä on. Ahdistaa myös se, ettei virusta tunneta kunnolla. Siinä kaikista eniten se, jos virus aiheuttaa pitkäaikaisia vaurioita tai jää elimistöön.

Esimerkiksi Suomen infrastuktuuri ja terveydenhuolto ei ole verrattavissa Italiaan tai Espanjaan.

Se, että viruksesta ei tiedetä kaikkea, ei tarkoita sitä, ettei siihen löytyisi rokotetta tai että se olisi tuhoksi ihmiskunnalle jne.

Sen lisäksi, ihminen sopeutuu.

Teemme parhaamme ja elämme hyvää elämää niissä olosuhteissa, missä olemme.

Panikointi ei edistä mitään aiemmin mainituista.

T: Vakavaa paniikkihäiriötä ja psykootyisiakin paniikkikohtauksia saanut

Minkälainen on psykoottinen paniikkikohtaus?

Kaikki näyttää vieraalta, vaikka on tuttua. Sen lisäksi olet kehosi ulkopuolella havainnoimassa tilannetta. Vaikea erottaa, sanoinko ääneen vai ajattelinko vain. Paljon muutakin, mutta siinä esimerkki.

Jotenkin tuntuu, että tämän ketjun otsikossa olisi pitänyt kysyä sitä, miten pärjäätte, jos ahdistaa.

Tuohan voi olla myös dissosiaatiota ja takaumaa. Oletko työstänyt traumojasi?

Tämä viesti ketjun alkupäässä on minun lähettämäni.

"Hyvin. Paniikkihäiriöni on/oli oire traumaperäisestä stressireaktiosta, joka johtui jo päättyneestä suhteesta, missä koin raakaa väkivaltaa sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Mediassa leviävät kauhukuvat, eivät vaikuta minuun mitenkään. Etsin itse tietoa, jos haluan tietää asiasta. Sen lisäksi osaan arvostaa sitä, mitä minulla on."

Toi, että koronaa vyöryy jatkuvasti uutisissa ja viestimissä on ahdistavaa ja painostavaa. Sellainen pieni puristuksen TUNNE on sydänalassa ja toivoisi, että heräisi vaan tästä painajaisesta. Mieheni kuuluu riskiryhmään, ja menoihin olen jo tähän asti osallistunut ilman häntä.