Lue keskustelun säännöt.
Mitä enemmän vanhenen sitä onnellisempi olen etten tee lapsia.
11.03.2020 |
Työelämä enemmänkin vie kuin antaa. Jatkuvasti meitä pistetään koetuksella.
Sikaflunssat, Sars, terrorismia Euroopassa jne jnejne
Täss maailmassa on tällä hetkellä massiivisia uhkia. Vielä kun johdossa suositaan epäsivistyneitä psykopaatteja.
Tämä maailma ei ole koskaan ollut näin epävakaa kuin nyt. Mitään ei ole hyvä.
Kommentit (120)
Täällä on ihan pimeitä viestejä kyllä puolin ja toisin. Ei täällä näköjään tästä aiheesta jotkut pysty keskustelemaan asiallisesti ja kunnioittavasti vieläkään. Itse olen 26v ainakin vielä tällä hetkellä lapseton nainen ja kyllä paljon mietityttää että tahtooko ja uskaltaako tähän maailmaan lapsia tehdä. Haluaisin kyllä lapsia ja perhein varmaankin. Vähän kiire kai alkaisi olemaan kun ensin pitäisi löytää hyvä ja luotettava mies josta myös isäksi olisi. Olen aina ajatellut että itselle olisi todella tärkeää että lapsella olisi myös isä elämässään eli molemmat vanhemmat joilla terve parisuhde kun itse lapsena en sitä kokenut siis. Olisi siis ihana saada oma onnellinen perhe koska omani oli niin rikkinäinen. Kyllä itseä pelottaa että tekeekö sitä oikeasti virheen jos jääkin lapsettomaksi tai kun päättääkin sen perheen perustaa jos se vaan onkin sitten liikaa? On niin suuri päätös ja näin sinkkuna tuntuu kyllä valitettavasti vielä niin kaukaiselta ja stressaa ajatus että pitäisi alkaa pikku hiljaa tekemään asioiden eteen jotain jos lapsia haluaa. Kuulisin mielelläni rehellisiä kokemuksia puolin ja toisin ihmisiltä jotka päätöksesä ovat tehneet. Miestenkin mielipiteet olisi kiinnostavia aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei sinänsä vapaaehtoinen lapsettomuus haittaa, mutta se kyllä, kuinka nämä "paremmat ihmiset" suhtautuvat minuun, neljän lapsen äitiin. Kaveripiirissäni on ollut paljon vapaaehtoisesti lapsettomia, pk-seudulla asuvia nuoria naisia ja heille olen ollut kuin toisen luokan kansalainen sen jälkeen, kun sain esikoiseni. Oletettiin, etten enää elä ollenkaan, vaikka todellisuudessa harrastan ja teen edelleen kaikkea mukavaa ja minulla on hyvin omaakin aikaa. Kuulemma on kamalaa, kuinka voin uhrata kehoni, elämäni, suhteeni ja mielenterveyteni. Hän ei kuulemma koskaan alistuisi lehmäksi ("en koskaan voisi imettää, en ole mikään lehmä narun päässä"). Pahimmat velakaverit eivät halunneet nähdä lapsiani, eivät tulleet kotiini. Yksi jopa sanoi nähdessään kuvan esikoisestani pienenä, että hän näyttää apinalta, eikä mitenkään hyväntahtoiseen sävyyn. Luonnollisesti nämä henkilöt (4kpl) ovat karsiutuneet nopeasti pois lähipiiristä, ja jäljellä on vielä muutama lapseton kaveri. He eivät halua lapsia, mutta suhtautuvat mukavasti lapsiini ja juttelevat heille, ovat iloisia puolestani.
Miksei toisen onnesta voisi olla iloinen? Miksi pitää lytätä, kun toinen elää sellaista elämää, josta nauttii? En minäkään ymmärrä, mitä hienoa on työskennellä 14 tunnin päiviä, mutta olen iloinen kun sellaisesta nauttiva ystäväni on mieleisessään tilanteessa. En myöskään ymmärrä kaveriani joka töiden jälkeen viettää päivät kuuden koiran kanssa harrastaen, mutta on ihana nähdä kuinka paljon hän tykkää koiristaan ja miten hauskaa hänellä on.
Odotan vain sitä aikaa, että laissa määrätään lapset maksamaan vanhempiensa eläke kykynsä mukaan ja muut saavat vain kytyisen minimin, jos sitäkään. Tai että eläke määräytyisi edes osin lapsiluvun mukaan. Saisivat siis lapsettomat paiskia töitä sen lapsenhoidolta säästämänsä ajan ja säästää itse omat eläkkeensä, kun eivät tahdo eläkkeenmaksajia tänne yhteiskuntaan kasvattaa.
t. toistaiseksi sinkku, joka arvostaa lapsiperheitä (ja toivoo lapsiperhettä itsellekin)
Vierailija kirjoitti:
Odotan vain sitä aikaa, että laissa määrätään lapset maksamaan vanhempiensa eläke kykynsä mukaan ja muut saavat vain kytyisen minimin, jos sitäkään. Tai että eläke määräytyisi edes osin lapsiluvun mukaan. Saisivat siis lapsettomat paiskia töitä sen lapsenhoidolta säästämänsä ajan ja säästää itse omat eläkkeensä, kun eivät tahdo eläkkeenmaksajia tänne yhteiskuntaan kasvattaa.
t. toistaiseksi sinkku, joka arvostaa lapsiperheitä (ja toivoo lapsiperhettä itsellekin)
Ja minä odotan, että laissa määrätään vanhemmat maksamaan esimerkiksi aikuisen lapsen rikollisuudesta tai antisosiaalisesta käytöksestä aiheutuvien haittojen kustannukset, jos voidaan vähänkään epäillä, että nämä ovat seurausta vanhempien toiminnasta tai tunnetuista perinnöllisistä ominaisuuksista.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei sinänsä vapaaehtoinen lapsettomuus haittaa, mutta se kyllä, kuinka nämä "paremmat ihmiset" suhtautuvat minuun, neljän lapsen äitiin. Kaveripiirissäni on ollut paljon vapaaehtoisesti lapsettomia, pk-seudulla asuvia nuoria naisia ja heille olen ollut kuin toisen luokan kansalainen sen jälkeen, kun sain esikoiseni. Oletettiin, etten enää elä ollenkaan, vaikka todellisuudessa harrastan ja teen edelleen kaikkea mukavaa ja minulla on hyvin omaakin aikaa. Kuulemma on kamalaa, kuinka voin uhrata kehoni, elämäni, suhteeni ja mielenterveyteni. Hän ei kuulemma koskaan alistuisi lehmäksi ("en koskaan voisi imettää, en ole mikään lehmä narun päässä"). Pahimmat velakaverit eivät halunneet nähdä lapsiani, eivät tulleet kotiini. Yksi jopa sanoi nähdessään kuvan esikoisestani pienenä, että hän näyttää apinalta, eikä mitenkään hyväntahtoiseen sävyyn. Luonnollisesti nämä henkilöt (4kpl) ovat karsiutuneet nopeasti pois lähipiiristä, ja jäljellä on vielä muutama lapseton kaveri. He eivät halua lapsia, mutta suhtautuvat mukavasti lapsiini ja juttelevat heille, ovat iloisia puolestani.
Miksei toisen onnesta voisi olla iloinen? Miksi pitää lytätä, kun toinen elää sellaista elämää, josta nauttii? En minäkään ymmärrä, mitä hienoa on työskennellä 14 tunnin päiviä, mutta olen iloinen kun sellaisesta nauttiva ystäväni on mieleisessään tilanteessa. En myöskään ymmärrä kaveriani joka töiden jälkeen viettää päivät kuuden koiran kanssa harrastaen, mutta on ihana nähdä kuinka paljon hän tykkää koiristaan ja miten hauskaa hänellä on.
No hyi hitto, ei nuo ole oikeasti sun kavereita koskaan olleetkaan.
Olen itse vela, mutta totta kai olen iloinnut ystavieni perheenlisayksesta, kaynyt babyshowerit ja kuskannut tarvittaessa harrastuksiin jne.
En mitenkaan sydameni pohjasta "vihaa" lapsia ja siedan ystavieni lapsia ihan hyvin, ja ne lapset tykkaavat minusta. Saan heilta piirustuksia ja itseaskarreltuja joulukoristeita ja ripustan ne kuuliaisesti jaakaapin oveen ja kuuseen. :) Tiedan vaan itse etta en itse pystyisi olemaan pienen ihmisen kanssa 24/7.
Eli toivottavasti et ajattele etta kaikki velat on samanlaisia! Olen pahoillani etta olet joutunut kokemaan tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei sinänsä vapaaehtoinen lapsettomuus haittaa, mutta se kyllä, kuinka nämä "paremmat ihmiset" suhtautuvat minuun, neljän lapsen äitiin. Kaveripiirissäni on ollut paljon vapaaehtoisesti lapsettomia, pk-seudulla asuvia nuoria naisia ja heille olen ollut kuin toisen luokan kansalainen sen jälkeen, kun sain esikoiseni. Oletettiin, etten enää elä ollenkaan, vaikka todellisuudessa harrastan ja teen edelleen kaikkea mukavaa ja minulla on hyvin omaakin aikaa. Kuulemma on kamalaa, kuinka voin uhrata kehoni, elämäni, suhteeni ja mielenterveyteni. Hän ei kuulemma koskaan alistuisi lehmäksi ("en koskaan voisi imettää, en ole mikään lehmä narun päässä"). Pahimmat velakaverit eivät halunneet nähdä lapsiani, eivät tulleet kotiini. Yksi jopa sanoi nähdessään kuvan esikoisestani pienenä, että hän näyttää apinalta, eikä mitenkään hyväntahtoiseen sävyyn. Luonnollisesti nämä henkilöt (4kpl) ovat karsiutuneet nopeasti pois lähipiiristä, ja jäljellä on vielä muutama lapseton kaveri. He eivät halua lapsia, mutta suhtautuvat mukavasti lapsiini ja juttelevat heille, ovat iloisia puolestani.
Miksei toisen onnesta voisi olla iloinen? Miksi pitää lytätä, kun toinen elää sellaista elämää, josta nauttii? En minäkään ymmärrä, mitä hienoa on työskennellä 14 tunnin päiviä, mutta olen iloinen kun sellaisesta nauttiva ystäväni on mieleisessään tilanteessa. En myöskään ymmärrä kaveriani joka töiden jälkeen viettää päivät kuuden koiran kanssa harrastaen, mutta on ihana nähdä kuinka paljon hän tykkää koiristaan ja miten hauskaa hänellä on.
No hyi hitto, ei nuo ole oikeasti sun kavereita koskaan olleetkaan.
Olen itse vela, mutta totta kai olen iloinnut ystavieni perheenlisayksesta, kaynyt babyshowerit ja kuskannut tarvittaessa harrastuksiin jne.
En mitenkaan sydameni pohjasta "vihaa" lapsia ja siedan ystavieni lapsia ihan hyvin, ja ne lapset tykkaavat minusta. Saan heilta piirustuksia ja itseaskarreltuja joulukoristeita ja ripustan ne kuuliaisesti jaakaapin oveen ja kuuseen. :) Tiedan vaan itse etta en itse pystyisi olemaan pienen ihmisen kanssa 24/7.
Eli toivottavasti et ajattele etta kaikki velat on samanlaisia! Olen pahoillani etta olet joutunut kokemaan tuollaista.
Valitettavasti monelle aihe tuntuu olevan niin herkkä, että ihan normaaleista ja sivistyneistäkin ihmisistä tulee totaalisia pissipäitä. Olen itsekin vela, kuten moni muukin kaveriporukassani, ja erään saatua lapsen avautui paljon uusia ulottuvuuksia muista lapsettomista. Ties kuinka empaattinen ja kiltti ystäväni alkoi heittää todella rumaa kommenttia tuoreelle äidille jne. En tajua, mikä siinä on. Ehkä päätös ei olekaan niin omaehtoinen kuin henkilö haluaa uskotella itselleen?
Hienoa, että olet valintaasi tyytyväinen. Minä olen myös omaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei sinänsä vapaaehtoinen lapsettomuus haittaa, mutta se kyllä, kuinka nämä "paremmat ihmiset" suhtautuvat minuun, neljän lapsen äitiin. Kaveripiirissäni on ollut paljon vapaaehtoisesti lapsettomia, pk-seudulla asuvia nuoria naisia ja heille olen ollut kuin toisen luokan kansalainen sen jälkeen, kun sain esikoiseni. Oletettiin, etten enää elä ollenkaan, vaikka todellisuudessa harrastan ja teen edelleen kaikkea mukavaa ja minulla on hyvin omaakin aikaa. Kuulemma on kamalaa, kuinka voin uhrata kehoni, elämäni, suhteeni ja mielenterveyteni. Hän ei kuulemma koskaan alistuisi lehmäksi ("en koskaan voisi imettää, en ole mikään lehmä narun päässä"). Pahimmat velakaverit eivät halunneet nähdä lapsiani, eivät tulleet kotiini. Yksi jopa sanoi nähdessään kuvan esikoisestani pienenä, että hän näyttää apinalta, eikä mitenkään hyväntahtoiseen sävyyn. Luonnollisesti nämä henkilöt (4kpl) ovat karsiutuneet nopeasti pois lähipiiristä, ja jäljellä on vielä muutama lapseton kaveri. He eivät halua lapsia, mutta suhtautuvat mukavasti lapsiini ja juttelevat heille, ovat iloisia puolestani.
Miksei toisen onnesta voisi olla iloinen? Miksi pitää lytätä, kun toinen elää sellaista elämää, josta nauttii? En minäkään ymmärrä, mitä hienoa on työskennellä 14 tunnin päiviä, mutta olen iloinen kun sellaisesta nauttiva ystäväni on mieleisessään tilanteessa. En myöskään ymmärrä kaveriani joka töiden jälkeen viettää päivät kuuden koiran kanssa harrastaen, mutta on ihana nähdä kuinka paljon hän tykkää koiristaan ja miten hauskaa hänellä on.
No hyi hitto, ei nuo ole oikeasti sun kavereita koskaan olleetkaan.
Olen itse vela, mutta totta kai olen iloinnut ystavieni perheenlisayksesta, kaynyt babyshowerit ja kuskannut tarvittaessa harrastuksiin jne.
En mitenkaan sydameni pohjasta "vihaa" lapsia ja siedan ystavieni lapsia ihan hyvin, ja ne lapset tykkaavat minusta. Saan heilta piirustuksia ja itseaskarreltuja joulukoristeita ja ripustan ne kuuliaisesti jaakaapin oveen ja kuuseen. :) Tiedan vaan itse etta en itse pystyisi olemaan pienen ihmisen kanssa 24/7.
Eli toivottavasti et ajattele etta kaikki velat on samanlaisia! Olen pahoillani etta olet joutunut kokemaan tuollaista.
Ai joo, yhden kavin hakemassa jopa synnarilta kotiin kun tuli keisarinleikkaus, aviomiehella ei ollut autoa ja sairaala oli puolen tunnin ajomatkan paassa eli olis tullut kallis taksi :) En ole koskaan ajanut niin kieli keskella suuta kuin silloin - oli viela liukas keli!!
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei sinänsä vapaaehtoinen lapsettomuus haittaa, mutta se kyllä, kuinka nämä "paremmat ihmiset" suhtautuvat minuun, neljän lapsen äitiin. Kaveripiirissäni on ollut paljon vapaaehtoisesti lapsettomia, pk-seudulla asuvia nuoria naisia ja heille olen ollut kuin toisen luokan kansalainen sen jälkeen, kun sain esikoiseni. Oletettiin, etten enää elä ollenkaan, vaikka todellisuudessa harrastan ja teen edelleen kaikkea mukavaa ja minulla on hyvin omaakin aikaa. Kuulemma on kamalaa, kuinka voin uhrata kehoni, elämäni, suhteeni ja mielenterveyteni. Hän ei kuulemma koskaan alistuisi lehmäksi ("en koskaan voisi imettää, en ole mikään lehmä narun päässä"). Pahimmat velakaverit eivät halunneet nähdä lapsiani, eivät tulleet kotiini. Yksi jopa sanoi nähdessään kuvan esikoisestani pienenä, että hän näyttää apinalta, eikä mitenkään hyväntahtoiseen sävyyn. Luonnollisesti nämä henkilöt (4kpl) ovat karsiutuneet nopeasti pois lähipiiristä, ja jäljellä on vielä muutama lapseton kaveri. He eivät halua lapsia, mutta suhtautuvat mukavasti lapsiini ja juttelevat heille, ovat iloisia puolestani.
Miksei toisen onnesta voisi olla iloinen? Miksi pitää lytätä, kun toinen elää sellaista elämää, josta nauttii? En minäkään ymmärrä, mitä hienoa on työskennellä 14 tunnin päiviä, mutta olen iloinen kun sellaisesta nauttiva ystäväni on mieleisessään tilanteessa. En myöskään ymmärrä kaveriani joka töiden jälkeen viettää päivät kuuden koiran kanssa harrastaen, mutta on ihana nähdä kuinka paljon hän tykkää koiristaan ja miten hauskaa hänellä on.
No hyi hitto, ei nuo ole oikeasti sun kavereita koskaan olleetkaan.
Olen itse vela, mutta totta kai olen iloinnut ystavieni perheenlisayksesta, kaynyt babyshowerit ja kuskannut tarvittaessa harrastuksiin jne.
En mitenkaan sydameni pohjasta "vihaa" lapsia ja siedan ystavieni lapsia ihan hyvin, ja ne lapset tykkaavat minusta. Saan heilta piirustuksia ja itseaskarreltuja joulukoristeita ja ripustan ne kuuliaisesti jaakaapin oveen ja kuuseen. :) Tiedan vaan itse etta en itse pystyisi olemaan pienen ihmisen kanssa 24/7.
Eli toivottavasti et ajattele etta kaikki velat on samanlaisia! Olen pahoillani etta olet joutunut kokemaan tuollaista.
Valitettavasti monelle aihe tuntuu olevan niin herkkä, että ihan normaaleista ja sivistyneistäkin ihmisistä tulee totaalisia pissipäitä. Olen itsekin vela, kuten moni muukin kaveriporukassani, ja erään saatua lapsen avautui paljon uusia ulottuvuuksia muista lapsettomista. Ties kuinka empaattinen ja kiltti ystäväni alkoi heittää todella rumaa kommenttia tuoreelle äidille jne. En tajua, mikä siinä on. Ehkä päätös ei olekaan niin omaehtoinen kuin henkilö haluaa uskotella itselleen?
Niin no, ehka tuossa on semmoista "pida tunkkis" -mentaliteettia sitten taustalla, tieda hanta. Joka tapauksessa, erittain ikavaa ennen kaikkea tuoreelle aidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei sinänsä vapaaehtoinen lapsettomuus haittaa, mutta se kyllä, kuinka nämä "paremmat ihmiset" suhtautuvat minuun, neljän lapsen äitiin. Kaveripiirissäni on ollut paljon vapaaehtoisesti lapsettomia, pk-seudulla asuvia nuoria naisia ja heille olen ollut kuin toisen luokan kansalainen sen jälkeen, kun sain esikoiseni. Oletettiin, etten enää elä ollenkaan, vaikka todellisuudessa harrastan ja teen edelleen kaikkea mukavaa ja minulla on hyvin omaakin aikaa. Kuulemma on kamalaa, kuinka voin uhrata kehoni, elämäni, suhteeni ja mielenterveyteni. Hän ei kuulemma koskaan alistuisi lehmäksi ("en koskaan voisi imettää, en ole mikään lehmä narun päässä"). Pahimmat velakaverit eivät halunneet nähdä lapsiani, eivät tulleet kotiini. Yksi jopa sanoi nähdessään kuvan esikoisestani pienenä, että hän näyttää apinalta, eikä mitenkään hyväntahtoiseen sävyyn. Luonnollisesti nämä henkilöt (4kpl) ovat karsiutuneet nopeasti pois lähipiiristä, ja jäljellä on vielä muutama lapseton kaveri. He eivät halua lapsia, mutta suhtautuvat mukavasti lapsiini ja juttelevat heille, ovat iloisia puolestani.
Miksei toisen onnesta voisi olla iloinen? Miksi pitää lytätä, kun toinen elää sellaista elämää, josta nauttii? En minäkään ymmärrä, mitä hienoa on työskennellä 14 tunnin päiviä, mutta olen iloinen kun sellaisesta nauttiva ystäväni on mieleisessään tilanteessa. En myöskään ymmärrä kaveriani joka töiden jälkeen viettää päivät kuuden koiran kanssa harrastaen, mutta on ihana nähdä kuinka paljon hän tykkää koiristaan ja miten hauskaa hänellä on.
Minulle sanoi kanssa vela sukulainen vauvan saatuani, että haiseeko se ja oliko sen arvoista että tissit ja pimppi on ikuisesti tuhoutuneet :D Kurjaa, jos kaveripiirissä on tuollaista, isoissa kaupungeissa varmaan yleisempää. Onneksi äitiyden myötä usein saa paljon mammakavereitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä velojen tarve nostaa omaa lapsettomuuttaan ja sen myötä hyvää elämäänsä esiin kumpuaa ehkä siitä, että lapsettomuus valintana ei ole yhteiskunnassamme ollut ikinä normi. Sen myötä he ehkä kokevat tarvetta puolustella valintaansa.
Maailman tila näyttäytyy toki huolestuttavana, mutta pahempiakin aikoja on ihmiskunnan historiassa eletty. Itse ainakin koen, ettei elämättäkään voi jättää. Olen vielä lapseton, mutta toivottavasti asia muuttuu pian - yritämme mieheni kanssa saada lasta. Nuorempana olin itsekin sitä mieltä etten tule lapsia ikinä tekemään, mutta nyt lähemmäs kolmekymppisenä tajusin haluavani sittenkin kokea, mitä äitiys on.
Voi olla, että se on monista itsekästä, mutta eikö ihminen ole lajina aika itsekäs? Eikö itsekkyyttä voi toteuttaa paljon huonomminkin kuin toteuttamalla lajityypillistä käytöstään - lisääntymällä?
Minusta näyttää siltä, että elämme vahvasti individualistista aikaa, eivätkä lapset mahdu monenkaan suunnitelmiin juuri siksi, ettei omasta nautinnosta haluta vahingossakaan tinkiä. Mutta kuten sanottua, kukin tyylillään. Nämä ovat nimenomaan valintoja, ja jokaisella on omansa.
Minulle eläminen tarkoittaa ihan muunlaisia asioita kuin lasten hankkimista. Minustakin ihminen on toki lajina aina enemmän tai vähemmän itsekäs, mutta lasten tekeminen on mielestäni erityisen itsekästä siksi, että silloin tarkoituksella altistaa uuden ihmisen kaikelle elämään ja maailmaan kuuluvalle kärsimykselle.
Oletko itse sitten pahoillasi siitä, että olet syntynyt tänne? Jos näin on, olen pahoillani. Elämässä on kärsimystä, mutta niin on iloakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä velojen tarve nostaa omaa lapsettomuuttaan ja sen myötä hyvää elämäänsä esiin kumpuaa ehkä siitä, että lapsettomuus valintana ei ole yhteiskunnassamme ollut ikinä normi. Sen myötä he ehkä kokevat tarvetta puolustella valintaansa.
Maailman tila näyttäytyy toki huolestuttavana, mutta pahempiakin aikoja on ihmiskunnan historiassa eletty. Itse ainakin koen, ettei elämättäkään voi jättää. Olen vielä lapseton, mutta toivottavasti asia muuttuu pian - yritämme mieheni kanssa saada lasta. Nuorempana olin itsekin sitä mieltä etten tule lapsia ikinä tekemään, mutta nyt lähemmäs kolmekymppisenä tajusin haluavani sittenkin kokea, mitä äitiys on.
Voi olla, että se on monista itsekästä, mutta eikö ihminen ole lajina aika itsekäs? Eikö itsekkyyttä voi toteuttaa paljon huonomminkin kuin toteuttamalla lajityypillistä käytöstään - lisääntymällä?
Minusta näyttää siltä, että elämme vahvasti individualistista aikaa, eivätkä lapset mahdu monenkaan suunnitelmiin juuri siksi, ettei omasta nautinnosta haluta vahingossakaan tinkiä. Mutta kuten sanottua, kukin tyylillään. Nämä ovat nimenomaan valintoja, ja jokaisella on omansa.
Minulle eläminen tarkoittaa ihan muunlaisia asioita kuin lasten hankkimista. Minustakin ihminen on toki lajina aina enemmän tai vähemmän itsekäs, mutta lasten tekeminen on mielestäni erityisen itsekästä siksi, että silloin tarkoituksella altistaa uuden ihmisen kaikelle elämään ja maailmaan kuuluvalle kärsimykselle.
Melko negatiivinen asenne :( mikset ajattele kaikkea sitä hienoa, mitä pystyt uudelle ihmiselle tarjoamaan?
Elämään kuuluu väistämättä myös negatiiviset asiat, eikä niistä kieltämällä pääse eroon.
Siksi, koska olemalla tekemättä lapsia, voin tarjota heille kaikista parasta, kun he eivät koskaan edes tule olemassa oleviksi. Minusta se on "sitä hienoa, mitä pystyn ihmiselle tarjoamaan". Ihminenhän ei kärsi lainkaan siitä, jos ei tule olemassaolevaksi.
Eri asia toki jos vahinko sattuisi ja sitä ei havaitsisi ajoissa, sillä liian myöhäinen abortti toki aiheuttaa kärsimystä sikiölle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän vanhenen sitä onnellisempi olen että päätin kuitenkin tehdä lapsia, vaikka ajattelin pitkään eteen tee. Koululaiset ovat kivoja tyyppejä joiden kanssa on ilo matkustaa ja jutella vaikka mistä. Mitä ihmettä tekisin yksin ilman perhettä?
Eihan se nyt sita tarkoita etta on yksin ja/tai ilman perhetta vain siksi, ettei ole lapsia?
Mina ja mun avomies ollaan myos perhe. Ollaan vaan lapseton sellainen.
Aika mielenkiintoista ajatella, etta sulla ei ole elamassasi muuta sisaltoa kuin lapsesi, kun ihmettelet etta mita tekisit ilman heita. Jossain vaiheessa he kun varmaan lentavat pesasta kuitenkin. Kannattaa varautua ja keksia muuta sisaltoa jo valmiiksi! ;)
Kyllä se perhe on silti kaikkein tärkein vaikka olisi muutakin sisältöä, sitä sinä et voi ymmärtää, pelkkä mies ei ole perhe.
Montako lasta sinulla on? Miksei enemmän? Miksi olet asettanut muut asiat syntymättömien lastesi edelle, jos lapset ovat tärkeintä?
Taidat olla vähän tyhmä, hillitön sikiäminen ei ole kenenkään etu, halusin 2 lasta ja 2 lasta onneksi tein, he ovat tuoneet elämääni niin paljon. En ymmärrä miksi te velat suututte siitä että joku onnellinen lapsistaan?? Minun pitäisi vihata heitä jotta te olisitte tyytyväisiä?? Sairasta.
En ole vela, en ole suuttunut eikä kenenkään tarvitse vihata ketään. Heijastatko jotain omia käsittelemättömiä tunteitasi muihin? Mitä hillitöntä sikiämistä se olisi, jos sinulla olisi vaikka neljä lasta? Ihmettelen vain, että lasten sanotaan olevan tärkeintä kaikista, mutta silti lisääntymisinto ja rakkaus tuntuu juuri ja juuri riittävän 1,8 lapselle. Jos lapsi-intoilijat kysyivät itseltään samoja asioita kuin lapsettomilta kysytään, he tekisivät enemmän lapsia eikä mitään syntyvyysongelmaa olisi.
Ja niinkuin huomaat ensimmäisestä viestistäni, minä puhuin vain OMASTA ELÄMÄSTÄNI, mikä MINULLE on tärkeää ja oikea päätös, heti joku vela hyökkäsi kuitenkin kertomaan miten elämäni on oikeasti tyhjää ja täytyy keksiä muuta sisältöä, kun lapset kuitenkin lähtee :,D
Tekstisi mukaan koet joutuvasi suuttumuksen ja hyökkäysten kohteeksi, vaikka itse esimerkiksi käytät tarpeettomasti caps lockia ja passiivisaggressiivisia hymiöitä. Kannattaa varmaan puhua tuosta jonkun ammattilaisen kanssa.
Sinä taidat sisimmässäsi halutakin lapsia, kun noin olet kateellinen perheellisen onnesta 🤷🏼♀️
Miten aikuinen, perheellinen nainen voikin olla noin lapsellinen, aggressiivinen ja katkera? Olet varmasti tosi hieno kasvattaja ja esimerkki lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen huomaa ihan ihmisten teoista, että ei ne lapset lopulta niin tärkeitä ole tai ainakin kymmenen asiaa menee edelle.
Kuule ap. Katsaus historiaan, niin maailma ei ole kyllä koskaan ollut tän vakaampi kuin nyt. Jos ihmiset olisivat lisääntyneet vain täydellisessä maailmassa missä ei ole väkivaltaa, tauteja jne, ihminen olis kuollut sukupuuttoon jo siinä apinavaiheessa. Ihminen voi ihan itse valita rakentaako hyvää vai pahaa, selkää vai kaaosta. Ja ottaako vastuun vanhemmuudestaan ja antaa lapsilleen eväitä pärjätä kaoottisessa ja epäreilussa maailmassa (millainen se on ollut ihan aina-muunlaista maailmaa ei ole) vai ei.
Minä olen tosi onnellinen että olen saanut lapsia. On hienoa seurata heidän kasvuaan. ja olen melko varma, että he nimenomaan tulevat muuttamaan elämää paremmaksi osaltaan, eivät huonommaksi. Ja varmasti hekin tulevat kokemaan haasteita ja ikäviä asioita elämässään- niiltä harva välttyy. Mut toivottavasti saavat kokea myös paljon hyvää. Ja hekin kuolevat joku päivä, niinkuin minäkin. Ja sinäkin. Ja ihan kaikki. Minusta toivo ja usko hyvään ovat tosi tärkeitä asioita. Jos ei ole toivoa, ei oo syytä elää. Ja elämästä nauttiminen on pitkälti taitolaji.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä velojen tarve nostaa omaa lapsettomuuttaan ja sen myötä hyvää elämäänsä esiin kumpuaa ehkä siitä, että lapsettomuus valintana ei ole yhteiskunnassamme ollut ikinä normi. Sen myötä he ehkä kokevat tarvetta puolustella valintaansa.
Maailman tila näyttäytyy toki huolestuttavana, mutta pahempiakin aikoja on ihmiskunnan historiassa eletty. Itse ainakin koen, ettei elämättäkään voi jättää. Olen vielä lapseton, mutta toivottavasti asia muuttuu pian - yritämme mieheni kanssa saada lasta. Nuorempana olin itsekin sitä mieltä etten tule lapsia ikinä tekemään, mutta nyt lähemmäs kolmekymppisenä tajusin haluavani sittenkin kokea, mitä äitiys on.
Voi olla, että se on monista itsekästä, mutta eikö ihminen ole lajina aika itsekäs? Eikö itsekkyyttä voi toteuttaa paljon huonomminkin kuin toteuttamalla lajityypillistä käytöstään - lisääntymällä?
Minusta näyttää siltä, että elämme vahvasti individualistista aikaa, eivätkä lapset mahdu monenkaan suunnitelmiin juuri siksi, ettei omasta nautinnosta haluta vahingossakaan tinkiä. Mutta kuten sanottua, kukin tyylillään. Nämä ovat nimenomaan valintoja, ja jokaisella on omansa.
Minulle eläminen tarkoittaa ihan muunlaisia asioita kuin lasten hankkimista. Minustakin ihminen on toki lajina aina enemmän tai vähemmän itsekäs, mutta lasten tekeminen on mielestäni erityisen itsekästä siksi, että silloin tarkoituksella altistaa uuden ihmisen kaikelle elämään ja maailmaan kuuluvalle kärsimykselle.
Oletko itse sitten pahoillasi siitä, että olet syntynyt tänne? Jos näin on, olen pahoillani. Elämässä on kärsimystä, mutta niin on iloakin.
Ei ole kysymys minun henkilökohtaisesta kokemuksesta, vaan yleispätevästä logiikasta. Ihminen joka ei koskaan tule olemassa olevaksi ei voi surra sitä että jää monista elämän iloista paitsi, ja välttää myös kaikki elämän kärsimykset.
Itselläni on jo isot lapset, tein nuorena ja olen heistä onnellinen. Siinä olen kuitenkin samaa mieltä, että tieto lisää tuskaa ja työelämä on liian vaativaa, eli jos nyt pitäisi lisääntyä, tuskin jaksaisin, eikä siis nykyisten lasten takia, he ovat pienin huolen aiheeni. Kaikki muu ja juurikin työt, talous, epävakaus jne, en tule koskaan iltalehteä tekemään joten hyvä kun tein lapseni silloim kun vielä luotin ja uskalsin.
Iltatähteä* :'D!
Ehkä on hyvä etten näillä kirjoitustaidoilla enää lisäännykään... :D
Vierailija kirjoitti:
Iltatähteä* :'D!
Ehkä on hyvä etten näillä kirjoitustaidoilla enää lisäännykään... :D
:D Iltalehden tekeminen on kylla ihan horror-puuhaa varmaan.
Mikä on kuppikokosi? Vastaa nyt selkeään kysymykseen vaikkei liity aiheeseen mitenkään, vastaa nyt vastaa.