Lue keskustelun säännöt.
Mitä enemmän vanhenen sitä onnellisempi olen etten tee lapsia.
11.03.2020 |
Työelämä enemmänkin vie kuin antaa. Jatkuvasti meitä pistetään koetuksella.
Sikaflunssat, Sars, terrorismia Euroopassa jne jnejne
Täss maailmassa on tällä hetkellä massiivisia uhkia. Vielä kun johdossa suositaan epäsivistyneitä psykopaatteja.
Tämä maailma ei ole koskaan ollut näin epävakaa kuin nyt. Mitään ei ole hyvä.
Kommentit (120)
Mitä enemmän vanhenen, sitä onnellisempi olen, että tein lapsen. :)
Lapsi on parasta elämässäni, vanhemmuus on paljon ihanampaa kuin etukäteen kuvittelin, ja voin käsi sydämellä sanoa, etten edes pahimpina valvottuina öinä ole hänen tekemistään katunut yhtäkään silmänräpäystä.
Eikä oikeasti ole ripaustakaan sarkasmia tässä kommentissa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän vanhenen, sitä onnellisempi olen, että tein lapsen. :)
Lapsi on parasta elämässäni, vanhemmuus on paljon ihanampaa kuin etukäteen kuvittelin, ja voin käsi sydämellä sanoa, etten edes pahimpina valvottuina öinä ole hänen tekemistään katunut yhtäkään silmänräpäystä.
Eikä oikeasti ole ripaustakaan sarkasmia tässä kommentissa. :)
Hys hys!! Velat suuttuvat! Et saa olla onnellinen lapsestasi SE ON VÄÄRIN ja suututtaa heitä!
Vierailija kirjoitti:
Oletteko huomanneet että velat hyökkäävät raivopäisinä kimppuun, jos kertoo olleensa entinen vela Ja tyytyväinen siihen että lopulta muuttikin mielensä? Ihan kuin olisi pettänyt heidät jotenkin kun halusikin elämästään jotain muuta ja vielä tuli onnellisemmaksi lasten myötä.
Et sä ole mikään entinen vela jos olet lapsia tehnyt. Ei ole olemassa ENTISIÄ veloja. Vela ei hanki lapsia. Sinä et ole vela.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Itse olen onnellinen etten koskaan tehnyt lapsia ihan vaan sen takia, etta pystyn nyt yhakin aikatauluttamaan menoni taysin vapaasti ja tekemaan puhtaasti aikuisten juttuja, eika kamppa ole koko ajan tayskaaoksessa, eika tarvi seista jonkun kentan laidalla hytisemassa viikonloppuisin.
Tuskin olisin myos nykyisen, itseani huomattavasti nuoremman puolisoni kanssa nyt, jos olisin esim. yh.
Tahan paalle tulee sitten viela noi kaikki sun mainitsemat, AP. :)
N44
Kiva skenaario. Miksi heti ajattelet olevasi yh jos sinulla olisi lapsia?
Nykyajan suhde ei tähtää avioliittoon vaan eroon, sitten kun huomataan ettei puoliso olekaan Hollywood-leffoista tuttu prinssi vaan ihan normaali ihminen virheineen, eikä hän täydennä omaa tympeää elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän vanhenen, sitä onnellisempi olen, että tein lapsen. :)
Lapsi on parasta elämässäni, vanhemmuus on paljon ihanampaa kuin etukäteen kuvittelin, ja voin käsi sydämellä sanoa, etten edes pahimpina valvottuina öinä ole hänen tekemistään katunut yhtäkään silmänräpäystä.
Eikä oikeasti ole ripaustakaan sarkasmia tässä kommentissa. :)
Hys hys!! Velat suuttuvat! Et saa olla onnellinen lapsestasi SE ON VÄÄRIN ja suututtaa heitä!
Ainoa, jossa tässä keskustelussa on havaittavissa suuttumuksen merkkejä, on tämä eräs kaksilapsinen suuraakkosia viljelevä elämänpelkääjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailman tila kertoo aina sinun omasta sisäisestä tilastasi. Vaikka mulla on lapsi, olen korkeasti koulutettu, hyvässä työssä ja näen sinällään kaikki ”uhkat” ja asiat, olen sisältä tyyni ja luottavainen ja rauhallinen. Saatanpa tehdä lapsiakin vielä lisää!
Huh huh mitä pseudopsykologiaa. Tottakai maailman negatiiviset tapahtumat vaikuttavat normaaliin, terveeseen ihmiseen saattaen hetkellisesti jopa lannistaa. Suurin osa ihmisistä kun on normaaleja tuntevia olentoja eikä psykopaatteja jotka eivät hätkähdä juuri mistään.
Vuoden inhimillisin kommentti❤
Ihan kuin olisi rikollinen ja tuntee tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän vanhenen, sitä onnellisempi olen, että tein lapsen. :)
Lapsi on parasta elämässäni, vanhemmuus on paljon ihanampaa kuin etukäteen kuvittelin, ja voin käsi sydämellä sanoa, etten edes pahimpina valvottuina öinä ole hänen tekemistään katunut yhtäkään silmänräpäystä.
Eikä oikeasti ole ripaustakaan sarkasmia tässä kommentissa. :)
Hys hys!! Velat suuttuvat! Et saa olla onnellinen lapsestasi SE ON VÄÄRIN ja suututtaa heitä!
Ainoa, jossa tässä keskustelussa on havaittavissa suuttumuksen merkkejä, on tämä eräs kaksilapsinen suuraakkosia viljelevä elämänpelkääjä.
Ja tämä ylsi ”vela” Joka kateellisena haluaisi itsekkin lapsia kun hänen elämänsä on tyhjää ilman :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän vanhenen sitä onnellisempi olen että päätin kuitenkin tehdä lapsia, vaikka ajattelin pitkään eteen tee. Koululaiset ovat kivoja tyyppejä joiden kanssa on ilo matkustaa ja jutella vaikka mistä. Mitä ihmettä tekisin yksin ilman perhettä?
Eihan se nyt sita tarkoita etta on yksin ja/tai ilman perhetta vain siksi, ettei ole lapsia?
Mina ja mun avomies ollaan myos perhe. Ollaan vaan lapseton sellainen.
Aika mielenkiintoista ajatella, etta sulla ei ole elamassasi muuta sisaltoa kuin lapsesi, kun ihmettelet etta mita tekisit ilman heita. Jossain vaiheessa he kun varmaan lentavat pesasta kuitenkin. Kannattaa varautua ja keksia muuta sisaltoa jo valmiiksi! ;)
Kyllä se perhe on silti kaikkein tärkein vaikka olisi muutakin sisältöä, sitä sinä et voi ymmärtää, pelkkä mies ei ole perhe.
Montako lasta sinulla on? Miksei enemmän? Miksi olet asettanut muut asiat syntymättömien lastesi edelle, jos lapset ovat tärkeintä?
Taidat olla vähän tyhmä, hillitön sikiäminen ei ole kenenkään etu, halusin 2 lasta ja 2 lasta onneksi tein, he ovat tuoneet elämääni niin paljon. En ymmärrä miksi te velat suututte siitä että joku onnellinen lapsistaan?? Minun pitäisi vihata heitä jotta te olisitte tyytyväisiä?? Sairasta.
En ole vela, en ole suuttunut eikä kenenkään tarvitse vihata ketään. Heijastatko jotain omia käsittelemättömiä tunteitasi muihin? Mitä hillitöntä sikiämistä se olisi, jos sinulla olisi vaikka neljä lasta? Ihmettelen vain, että lasten sanotaan olevan tärkeintä kaikista, mutta silti lisääntymisinto ja rakkaus tuntuu juuri ja juuri riittävän 1,8 lapselle. Jos lapsi-intoilijat kysyivät itseltään samoja asioita kuin lapsettomilta kysytään, he tekisivät enemmän lapsia eikä mitään syntyvyysongelmaa olisi.
Jonkun joka rakastaa koiriaan ylikaiken pitäisi sinusta ottaa kaikki maailman kourat itselleen? Höpsis! Minulle tärkeintä ovat omat 2 lastani, 4 lapselle ei olisi riittänyt välttämättä rahaa / aikaa jne oma terveyskin oli koetuksella jo toisen raskauden aikana. Oikeasti tulee ihan yllätyksenä etteivät kaikki sikiä holtittomasti vaikka lapsia haluavatkin, vaan ajattelevat niiden olemassa olevien lasten parasta?
Ja jos vela sanoo ettei raha ja aika riitä edes yhdelle lapselle, eikä halua ottaa riskiä terveyshaitoista, miksi sitä velaa saa sanoa itsekkääksi, rahanaineeksi ja elämää pelkääväksi, mutta ei sinua?
Minä olen sanonut veloista noin?
Kysyin ihan yleisesti mielipidettäsi tähän hyvin yleiseen ristiriitaan vanhempien ajatusmaailmassa. Osaatko kertoa mitä mieltä siitä olet - oletko sinä itsekäs, vain velat, kaikki, vai ei kumpikaan?
Minä sanoin, että minä olen onnellinen että tein sittenkin lapsia. Minä, omassa elämässäni, lapset toivat minulle onnea jota en velana tiennyt että on olemassakaan. Minun elämästäni puhun, minun kokemuksestani.
Miksi et halua vastata selkeään kysymykseen? Tällainen tyhmyys ihmisissä ärsyttää aivan suunnattomasti - olet kuin huonosti ohjelmoitu chat-botti, joka ei vastaa ollenkaan siihen mitä kysytään. Oletko edes tietoinen olemassaolostasi, kop kop onko ketään kotona 🤖?
Kun mm-kriittiset aina valittavat ulkkisten suurista perhekoista, niin ei tämä suomalainen kulttuurikaan terve ole. Lapset eivät saisi näkyä, he lähes estävät kaiken elämän ja ovat silkka rasite itsenäiselle ihmiselle, joka haluaa vapautta vastuista ja tehdä täysin mitä tykkää. Kumminkin, lapset ovat tulevaisuus ja jos heille ei ole tilaa, ei ole tulevaisuuttakaan. Kulttuuri ja yhteiskunta kuolee ilman lapsia. Maissa, joissa perhe nähdään rikkautena ja lapset ovat osa elämää, tulee todennäköisesti olemaan enemmän säilyvyyttä. Esimerkiksi siskoni puoliso on nepalilainen, ja siellä olisi täysin ennenkuulumatonta, etteivät lapset osallistuisi häihin tai muihin sukujuhliin, jotka ovat iloisia kokoontumisia koko laajennetulle suvulle ja naapurustolle. Suomessa taas häät ovat usein enemmän "pönöttämistä" ja moni keskittyy hauskanpidon sijaan huolehtimaan, ettei mikään vaaaan missään nimessä mene pieleen. Eräät häät menivät morsiamen äidin mukaan piloille, kun tanssilattialle juossut lapsi läikytti mehua ja hääparin tanssi jouduttiin keskeyttämään. Kaiken lisäksi tämä sattumus tallentui videolle, ja nyt kaikki näkevät etteivät häät olleet täydelliset!
En siis sano että kaikkien nyt olisi pakko tehdä lapsia tai että nykyinen suunta olisi huono, mutta lähinnä pohdin tätä ilmiötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä velojen tarve nostaa omaa lapsettomuuttaan ja sen myötä hyvää elämäänsä esiin kumpuaa ehkä siitä, että lapsettomuus valintana ei ole yhteiskunnassamme ollut ikinä normi. Sen myötä he ehkä kokevat tarvetta puolustella valintaansa.
Maailman tila näyttäytyy toki huolestuttavana, mutta pahempiakin aikoja on ihmiskunnan historiassa eletty. Itse ainakin koen, ettei elämättäkään voi jättää. Olen vielä lapseton, mutta toivottavasti asia muuttuu pian - yritämme mieheni kanssa saada lasta. Nuorempana olin itsekin sitä mieltä etten tule lapsia ikinä tekemään, mutta nyt lähemmäs kolmekymppisenä tajusin haluavani sittenkin kokea, mitä äitiys on.
Voi olla, että se on monista itsekästä, mutta eikö ihminen ole lajina aika itsekäs? Eikö itsekkyyttä voi toteuttaa paljon huonomminkin kuin toteuttamalla lajityypillistä käytöstään - lisääntymällä?
Minusta näyttää siltä, että elämme vahvasti individualistista aikaa, eivätkä lapset mahdu monenkaan suunnitelmiin juuri siksi, ettei omasta nautinnosta haluta vahingossakaan tinkiä. Mutta kuten sanottua, kukin tyylillään. Nämä ovat nimenomaan valintoja, ja jokaisella on omansa.
Vierailija kirjoitti:
Sirullista ap ettet uskalla elää, kun pelkäät.
Sirutathan lapsesikin vastakkainasettelulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailman tila kertoo aina sinun omasta sisäisestä tilastasi. Vaikka mulla on lapsi, olen korkeasti koulutettu, hyvässä työssä ja näen sinällään kaikki ”uhkat” ja asiat, olen sisältä tyyni ja luottavainen ja rauhallinen. Saatanpa tehdä lapsiakin vielä lisää!
Tämä sairalliinen vähättely ja silmien sulkeminen ovat nimenomaan sitä vaarallisinta ilmiö. Jos ihminen menettää kyvynsä tuntea, reagoida ja käyttää maalaisjärkeä niin maailmanloppu on lähellä.
Tilanne alkaa jo eskaloitua kun mikään ei enää hätkähdytä.
Oisko rakkaus mitään?
Jotkut valitsee isäksi narsistin, ja lasta käytetään kiistakappaleena. On sellaista inhimillistä tuskaa, mitä ei pitäisi olla.
Eli rakkauslapset on ok, mutta väkisin vaikka kenen kanssa, ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän vanhenen sitä onnellisempi olen että päätin kuitenkin tehdä lapsia, vaikka ajattelin pitkään eteen tee. Koululaiset ovat kivoja tyyppejä joiden kanssa on ilo matkustaa ja jutella vaikka mistä. Mitä ihmettä tekisin yksin ilman perhettä?
Eihan se nyt sita tarkoita etta on yksin ja/tai ilman perhetta vain siksi, ettei ole lapsia?
Mina ja mun avomies ollaan myos perhe. Ollaan vaan lapseton sellainen.
Ei tietenkään tarkoita, että on yksin ilman lapsia, mutta itse ainakin miellän perheen lapset käsittäväksi yksiköksi. Sinä ja sun avomies olette pariskunta. Kaikki saa toki määritellä perheen miten tahtoo, mutta kun puhutaan "perheellisistä", tarkoitetaan lapsellisia.
Se, mita sina miellat, on tassa tapauksessa ristiriidassa sanan yleisen maaritelman "perhe" kanssa.
Voinhan minakin mieltaa etta maailma on neliskulmainen, mutta ei se siita faktaa tee. :)
Mulla ei henkilokohtaisesti ole mitaan lapsiperheita vastaan, ystavapiirissa on niita useampikin ja totta kai lapsetkin ovat valilla mukana. Se, ettei mulla ole itsella lapsia on kuitenkin mun henkilokohtainen valinta, johon olen tyytyvainen. Se, etta mulle sitten sanotaan ettei mulla ole perhetta, koska ei ole lapsia, loukkaa. Semminkin kun "perhe" -sanan maaritelma ei pakosti sisalla lapsia.
Isäni hyväksikäytti minua kun olin lapsi, ja kiintymyssuhdehäiriön varjostama elämä ei ole ollut häävi.
Paariamaisuudentunne vain korostuu vittuilua kuullessa. Mutta en vain voinut. Vanhenen yksin ja varjoihin jään.
Sen kuitenkin tiedän, kun lapsi on vain itsen jatke, ilman erillistä ihmisarvoa, se ei ole hyväksi sille lapselle. Vaikeudet ns kasaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Tämä velojen tarve nostaa omaa lapsettomuuttaan ja sen myötä hyvää elämäänsä esiin kumpuaa ehkä siitä, että lapsettomuus valintana ei ole yhteiskunnassamme ollut ikinä normi. Sen myötä he ehkä kokevat tarvetta puolustella valintaansa.
Maailman tila näyttäytyy toki huolestuttavana, mutta pahempiakin aikoja on ihmiskunnan historiassa eletty. Itse ainakin koen, ettei elämättäkään voi jättää. Olen vielä lapseton, mutta toivottavasti asia muuttuu pian - yritämme mieheni kanssa saada lasta. Nuorempana olin itsekin sitä mieltä etten tule lapsia ikinä tekemään, mutta nyt lähemmäs kolmekymppisenä tajusin haluavani sittenkin kokea, mitä äitiys on.
Voi olla, että se on monista itsekästä, mutta eikö ihminen ole lajina aika itsekäs? Eikö itsekkyyttä voi toteuttaa paljon huonomminkin kuin toteuttamalla lajityypillistä käytöstään - lisääntymällä?
Minusta näyttää siltä, että elämme vahvasti individualistista aikaa, eivätkä lapset mahdu monenkaan suunnitelmiin juuri siksi, ettei omasta nautinnosta haluta vahingossakaan tinkiä. Mutta kuten sanottua, kukin tyylillään. Nämä ovat nimenomaan valintoja, ja jokaisella on omansa.
Minulle eläminen tarkoittaa ihan muunlaisia asioita kuin lasten hankkimista. Minustakin ihminen on toki lajina aina enemmän tai vähemmän itsekäs, mutta lasten tekeminen on mielestäni erityisen itsekästä siksi, että silloin tarkoituksella altistaa uuden ihmisen kaikelle elämään ja maailmaan kuuluvalle kärsimykselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän vanhenen sitä onnellisempi olen että päätin kuitenkin tehdä lapsia, vaikka ajattelin pitkään eteen tee. Koululaiset ovat kivoja tyyppejä joiden kanssa on ilo matkustaa ja jutella vaikka mistä. Mitä ihmettä tekisin yksin ilman perhettä?
Mitä teet sitten, kun lapset lähtevät innolla omaa perhettään rakentamaan?
Ehkä voin vastata omasta puolesta tähän, vaikken olekaan ed. Mulla on 3 aikuista lasta. Heidän kanssaan on edelleen ilo syödä viikonloppuisin yhdessä, käydä eri paikoissa, museoissa elokuvissa peleissä harrastuksissa matkoilla, ja jutella vaikka mistä. Kiva porukka on vieläpä laajentunut lasten kumppaneihin ja lasten lapsiin :)
Se onkin hieno asiantila ja suuri rikkaus, että välit ovat hyvät. Ei valitettavasti päivänselvää. Seuraan omaa kummitätiäni, joka on yksin 90-vuotiaana katkaistuaan välit ainoaan lapseensa (nimenomaan äiti katkaisi).
Tiedän että olemme olleet onnekkaita ja olen siitä tosi kiitollinen. Lapsilla on erinomaiset keskinäisetkin välit. Ja osan tästä otan ilomielin meidän vanhempien piikkiin, tietoisesti tähän on pyritty kaikki vuosikymmenet :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä velojen tarve nostaa omaa lapsettomuuttaan ja sen myötä hyvää elämäänsä esiin kumpuaa ehkä siitä, että lapsettomuus valintana ei ole yhteiskunnassamme ollut ikinä normi. Sen myötä he ehkä kokevat tarvetta puolustella valintaansa.
Maailman tila näyttäytyy toki huolestuttavana, mutta pahempiakin aikoja on ihmiskunnan historiassa eletty. Itse ainakin koen, ettei elämättäkään voi jättää. Olen vielä lapseton, mutta toivottavasti asia muuttuu pian - yritämme mieheni kanssa saada lasta. Nuorempana olin itsekin sitä mieltä etten tule lapsia ikinä tekemään, mutta nyt lähemmäs kolmekymppisenä tajusin haluavani sittenkin kokea, mitä äitiys on.
Voi olla, että se on monista itsekästä, mutta eikö ihminen ole lajina aika itsekäs? Eikö itsekkyyttä voi toteuttaa paljon huonomminkin kuin toteuttamalla lajityypillistä käytöstään - lisääntymällä?
Minusta näyttää siltä, että elämme vahvasti individualistista aikaa, eivätkä lapset mahdu monenkaan suunnitelmiin juuri siksi, ettei omasta nautinnosta haluta vahingossakaan tinkiä. Mutta kuten sanottua, kukin tyylillään. Nämä ovat nimenomaan valintoja, ja jokaisella on omansa.
Minulle eläminen tarkoittaa ihan muunlaisia asioita kuin lasten hankkimista. Minustakin ihminen on toki lajina aina enemmän tai vähemmän itsekäs, mutta lasten tekeminen on mielestäni erityisen itsekästä siksi, että silloin tarkoituksella altistaa uuden ihmisen kaikelle elämään ja maailmaan kuuluvalle kärsimykselle.
Melko negatiivinen asenne :( mikset ajattele kaikkea sitä hienoa, mitä pystyt uudelle ihmiselle tarjoamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän vanhenen sitä onnellisempi olen että päätin kuitenkin tehdä lapsia, vaikka ajattelin pitkään eteen tee. Koululaiset ovat kivoja tyyppejä joiden kanssa on ilo matkustaa ja jutella vaikka mistä. Mitä ihmettä tekisin yksin ilman perhettä?
Eihan se nyt sita tarkoita etta on yksin ja/tai ilman perhetta vain siksi, ettei ole lapsia?
Mina ja mun avomies ollaan myos perhe. Ollaan vaan lapseton sellainen.
Aika mielenkiintoista ajatella, etta sulla ei ole elamassasi muuta sisaltoa kuin lapsesi, kun ihmettelet etta mita tekisit ilman heita. Jossain vaiheessa he kun varmaan lentavat pesasta kuitenkin. Kannattaa varautua ja keksia muuta sisaltoa jo valmiiksi! ;)
Kyllä se perhe on silti kaikkein tärkein vaikka olisi muutakin sisältöä, sitä sinä et voi ymmärtää, pelkkä mies ei ole perhe.
Montako lasta sinulla on? Miksei enemmän? Miksi olet asettanut muut asiat syntymättömien lastesi edelle, jos lapset ovat tärkeintä?
Taidat olla vähän tyhmä, hillitön sikiäminen ei ole kenenkään etu, halusin 2 lasta ja 2 lasta onneksi tein, he ovat tuoneet elämääni niin paljon. En ymmärrä miksi te velat suututte siitä että joku onnellinen lapsistaan?? Minun pitäisi vihata heitä jotta te olisitte tyytyväisiä?? Sairasta.
En ole vela, en ole suuttunut eikä kenenkään tarvitse vihata ketään. Heijastatko jotain omia käsittelemättömiä tunteitasi muihin? Mitä hillitöntä sikiämistä se olisi, jos sinulla olisi vaikka neljä lasta? Ihmettelen vain, että lasten sanotaan olevan tärkeintä kaikista, mutta silti lisääntymisinto ja rakkaus tuntuu juuri ja juuri riittävän 1,8 lapselle. Jos lapsi-intoilijat kysyivät itseltään samoja asioita kuin lapsettomilta kysytään, he tekisivät enemmän lapsia eikä mitään syntyvyysongelmaa olisi.
Jonkun joka rakastaa koiriaan ylikaiken pitäisi sinusta ottaa kaikki maailman kourat itselleen? Höpsis! Minulle tärkeintä ovat omat 2 lastani, 4 lapselle ei olisi riittänyt välttämättä rahaa / aikaa jne oma terveyskin oli koetuksella jo toisen raskauden aikana. Oikeasti tulee ihan yllätyksenä etteivät kaikki sikiä holtittomasti vaikka lapsia haluavatkin, vaan ajattelevat niiden olemassa olevien lasten parasta?
Ja jos vela sanoo ettei raha ja aika riitä edes yhdelle lapselle, eikä halua ottaa riskiä terveyshaitoista, miksi sitä velaa saa sanoa itsekkääksi, rahanaineeksi ja elämää pelkääväksi, mutta ei sinua?
Minä olen sanonut veloista noin?
Kysyin ihan yleisesti mielipidettäsi tähän hyvin yleiseen ristiriitaan vanhempien ajatusmaailmassa. Osaatko kertoa mitä mieltä siitä olet - oletko sinä itsekäs, vain velat, kaikki, vai ei kumpikaan?
Minä sanoin, että minä olen onnellinen että tein sittenkin lapsia. Minä, omassa elämässäni, lapset toivat minulle onnea jota en velana tiennyt että on olemassakaan. Minun elämästäni puhun, minun kokemuksestani.
Miksi et halua vastata selkeään kysymykseen? Tällainen tyhmyys ihmisissä ärsyttää aivan suunnattomasti - olet kuin huonosti ohjelmoitu chat-botti, joka ei vastaa ollenkaan siihen mitä kysytään. Oletko edes tietoinen olemassaolostasi, kop kop onko ketään kotona 🤖?
Kop kop, typerää jankkaamista.
En ole kinastelun toinen osapuoli, mutta totta kai lapseton on selkeästi itsekkäämpi. Minä minä minä ja minun jälkeeni hälläväliä.
Huh huh mitä pseudopsykologiaa. Tottakai maailman negatiiviset tapahtumat vaikuttavat normaaliin, terveeseen ihmiseen saattaen hetkellisesti jopa lannistaa. Suurin osa ihmisistä kun on normaaleja tuntevia olentoja eikä psykopaatteja jotka eivät hätkähdä juuri mistään.