Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Ei mikään.kohta kaljakauppaan 🤭

Laskin tiliotteista, että vuoden aikana oli mennyt tuommoiset 4500-5000€ Alkoon.

Lopetin, kun alkoi ikää tulla ja huono oli oli aamulla, vaikka oli vain synttärishampanja juotu.

Olin jo vähentänyt aikaisemmin niin, että ei joka viikonloppu eikä mökillä esim. käytetty alkoholia.

Ei ole mieli enää tehnyt.  Kun oltiin keväällä ravintolassa, niin samassa pöydässä joku joi vahvaa punaviiniä, ja  se tuntui haisevan tosi vahvalta. en ymmärrä, miksi siitä niin kovasti ennen pidin.

Taitaa olla jotain 15 vuotta lopetuksesta. Kaapissa on vielä iso pullo konjakkia ja lahjaksi tule aina jouluna jotain glögiä, annan jollekin toiselle, jos kelpaa.

Erosin miehestäni. Mies "harrasti viinejä" eli joi päivittäin pullon tai kaksi. Ensin löytyy joku hirveen hyvä uus, jonka makua pitää kuvailla ja ylistää moneen otteeseen ja sen jälkeen tätä viiniä litkitään useempi pullollinen muutaman päivän aikana. Join jatkuvasti mieheni kanssa ja nautin viineistä. Eron jälkeen ne vaan jäi. Kukaan ei kantanut kotiin viiniä ja tyrkännyt lasia illalla käteeni. Pari ekaa viikkoa omassa uudessa asunnossa meni ihan huomaamatta ilman alkoholia. Sitten join kavereiden kanssa, mutta jotenkin ei vaan maistunut enää. Join vain siks kun mieskin joi ja tyrkytti jatkuvasti alkoholia. En juo enää, mutta en nyt totaalinen absolutisti ole. Voin kilistää juhlissa kuoharilla tai juoda tarjotun juoman. Viimeks join elokuussa häissä 2 lasillista koko päivän ja illan aikana. Jos exän kanssa oisin ollu noissa häissä, oltais varmaa juotu yht 4-6 pullon edestä viiniä.

En hirveästi juonut ennenkään, nuorempana olin pitkään täysin absolutisti. Yhtäkkiä vaan maha lakkasi kestämästä pientäkään määrää, pelkkä saunakalja tai siideri aiheuttaa jäätävän oksetuksen ennen kuin edes päässä tuntuu.

Työelämästä tuli niin vaativaa, että en halua heikentää yöuniani tippakaan (pun intended) enkä käyttää vähäistä vapaa-aikaani krapulassa.

Ero muijasta sai lopettamaan juomisen ja samasta syystä on nykyään ihanan rauhallista eikä edes tarvitse juoda.

Tarinan opetus!  Jos sinulla on alkoholi ongelma,Jätä se nalkuttava akka niin pelastut! 

Long covid aiheutti alkoholi-intoleranssin. Yhtäkkiä koronan jälkeen en voi juoda ollenkaan. Join puoli tölkkiä lonkeroa ja oksensin. Nyt pienikin määrä alkoholia oksettaa. Tätä jatkunut nyt 2v. Mitään muuta selitystä ei löytynyt, olen käyttänyt alkoholia hyvin kohtuullisesti eli ei mitään maksaongelmia tms.

Vierailija wrote:

Ei mikään.kohta kaljakauppaan 🤭

Oletpa hauska tyyppi ja niin fiksu, kun tulet ketjuun, jossa kysyttiin, että mikä sai sinut lopettamaan alkoholinkäytön ilmoittamaan, ettet ole lopettanut. Todella mahtavaa :D

Arvaa kiinnostaako ketään, että vedät kaljaa edelleen?

Vierailija wrote:

Ero muijasta sai lopettamaan juomisen ja samasta syystä on nykyään ihanan rauhallista eikä edes tarvitse juoda.

Tarinan opetus!  Jos sinulla on alkoholi ongelma,Jätä se nalkuttava akka niin pelastut! 

Yleensä tuossa tarinassa käy juuri päinvastoin. Eli kun vaimo lähte, mies juo itsensä hengiltä. Nainen siinäkin saadaa syylliseksi, eli sanotaan, että kun se vaimo lähti niin mies alkoi juomaan.

Yleensähän se mies on juonut koko ajan ja sen takia se vaimo lähtikin, mutta kun vaimo on pitänyt kulissit kunnossa ja pessyt miehen vaatteet ja muutenkin miehen kuosissa, ei se juominen ole niin näkynyt.

Kyllä alkoholisti syyn huomiselle löytää ja yllensä se tietenkin aina jonkun muun vika(vaikka sen vaimon) mutta hyvä, että sinulla kävi juuri päinvastoin. Ole onnellinen, että erosit ja löysit itsesi ja raittiuden.

Kun tulin ensimmäisen kerran raskaaksi. En ole käyttänyt alkoholia sen jälkeen, joitakin päättäjäisiä lukuun ottamatta, joissa on tarjottu kuohuviinimaljoja. Olen lukenut, että tutkimusten mukaan lapset aloittavat alkoholin käytän myöhemmin (jos ollenkaan), kun vanhemmat ovat raittiita. Tutkittua tietoa myös on, että  alkoholin käyttö  altistaa syöville ja muillekin sairauksilla. Kun näitä ajattelen, niin en pystyisi nauttimaan humaltumisen tunteesta. Hyvän olon voi saada esim. liikunnasta.

En oo IKINÄ juonut. Enkä koskaan aloita ! Kerran olen vahingossa maistanut. Hyi ! Hirveää ! Ja kun sai kattoo, ku isä, ku se viel elos oli, niin se tykkäsi juoda olutta ja muuta alkoholia paljon. Nolotti aina, kun oltiin esim ruotsissa kaupungilla, ja hän joi. Myös ruoan kanssa. Että hävetti paljon. Nyt isä on siis jo ehtinyt kuolla, en tiiä, mihin…….siitä on jo yli 2,5 vuotta…….äitikin tykkäsi juoda, mut nyt se on lopettanu kokonaan. Onneks. Joskus harvemmin se tosin ottaa oluen ja muuta. 

Kyllästyin. Kävin nuorena paljon viihteellä ja loppujen lopuksi kaikki illat on toistensa kopioita ja jokainen krapula yhtä hirveä. En ole juonut viimeisen 20 vuoden aikana kuin muutaman kerran, enkä kaipaa yhtään alkoholia elämässäni. Säästyy terveys ja rahat.

Olen lopettanut monta kertaa. 

Ensinnäkin opiskeluaikaan oli tapana käydä ekana vuonna amk:ssa noin kerran viikossa viihteellä. Se oli ihan tuhottoman kallista. Pääsin tavasta eroon kesän aikana ja toisena opiskeluvuonna en käynyt missään kertaakaan. Elämänlaatu koheni huomattavasti, kun rahat riitti ruokaan ja vessapaperiin. Häpeäkseni tunnustan, että ensimmäisenä opiskeluvuonna olin niin hölmö, että saatoin kuukauden 4.-5. juhlintareissulla ajaa tilin tyhjäksi. Mikä tarkoitti monta päivää ilman ruokaa, tai kaivoin puistosta pulloja ja ostin paketin puurohiutaleita, joilla pärjäsin ne loppupäivät ennen opintotukea.

Muut alkoholin käytön lopettamiset ovat liittyneet raskauksiin.

Tällä hetkellä en kyllä käytä alkoholia montakaan kertaa vuodessa. Ei ole ketään, jonka kanssa joisin. Mies on absolutisti. Hyvä ystävä taas joi vähän liikaa ja minun piti tehdä rajat, että voidaan käydä lenkillä, salilla, kahvilla tai kulttuuririennoissa, mutta juhlimaan en hänen kanssaan lähde enää, kun se lähtee hänellä ihan lapasesta joka kerta.

Öö, ei mikään.

Tietenkään, minkä ihmeen takia lopettaisin sen? Ei minulla, eikä läheisilläni ole ongelmia juomiseni kanssa.

En ole muutamaan vuoteen maistanut mitään alkoholipitoista, kun ei ole ollut mitään juhlia, joissa olisi skoolattu skumpalla. Ei tästä ole mitään seurauksia ollut.

18-19-vuotiaana vedettiin tyttöjen kanssa kovat kännit kerran kuussa suunnilleen Tampereen yössä. Kun opiskelut alkoivat, niin alkoholia kului kerran pari viikossa. Just tänään katsoin vanhoja kuvia, niin huomaa selvän painonnousun n. 22-25 vuotiaana.  

Parisuhteeseen päädyttyäni ja naimisiin mentyäni alkoholin kulutus laski saunajuomiin viikonloppuisin ja känniin asti juomiseen noin neljä-viisi kertaa vuodessa. Mies käyttää alkoholia, joten juomisen väheneminen ei johtunut siitä. Se vaan jäi.

Tulin raskaaksi ja alkoholi jäi kokonaan. Aloin myös katsoa tarkemmin, mitä söin. Paino ei noussut raskauden aikana ollenkaan ja imetysaikana putosi 15kg. 

Nykyisellään ei vaan kiinnosta koko touhu. En ole absolutisti eli juon lasillisen kuohuvaa juhlissa jne, mutta itselleni en osta. Punaviiniä maistoin illallisella jokin aika sitten, mutta juomatta jäi kun alkoholin huurut polttivat silmiä niin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Krapulat on niin hirveitä ja yöunet menee, että ei vain halua sitä kokea.

 

Tämä. 20-kymppisenä pystyi vetämään 5 päivää muutaman tunnin yöunilla eikä mitään krapulaa päivän päästä lopettamisesta. Jos nyt tempoisin 40-vuotiaan 5 päivää viinaa putkeen, niin sais saman tien soittaa ambulanssin että vievät heräämöön ja pumppaavat rauhoittavia ettei tule delirum tremensis.

20-kymppisenä??? 20x10?

Sama kun jollain eli työelämän vaativuus ja stressi. En pysty myrkyttämään itseäni ja palautumaan yhtä aikaa. Pakko olla selvinpäin ja nukkua yöt kunnolla.

Vaikeuksiin turtuu ja tottuu, eikä niitä enää itse edes lopulta huomaa.

.