Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Vaihdevuodet, ei kestä pää yhtään alkoholia

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuodet, ei kestä pää yhtään alkoholia

Aiotko aloittaa tinttaamisen sitten kun vaihtarit on ohi?

Se on turhaa rahan menoa. Pöhöttää. Väsyttää. Eikä sovi lainkaan elämäntyyliini. Koska liikun, syön terveellisesti ja nukun riittävästi. 

Krapula

Monta syytä tässä muutama: lääkearsenaali, ei vaan huvita juoda, join kun oli 50 villitys ja veti maton jalkojen alta kun tuli tehtyä syntiä isolla ässällä

Närästys absol.este. Myötävaikuttamassa se,  ettei mikään oikeastaan puolla, säästyy rahaa, koko kroppa kiittää freesimpänä ulkoa ja sisältä.

Sober furious.  No seurassa aterioidessa viini ruokajuomana pari kertaa kuukaudessa.

Olen nyt kaljoissani.

N 23

Vaihdevuodet, huono alkoholin sietokyky ja kahden päivän krapulat hirveine vatsakipuineen. Ei voinut tehdä mitään kuin maata liikkumattomana sängyssä pimeässä huoneessa, välillä oksentaen. Viimeisin krapula oli kun näin hallusinaatiota, tms. Kuvittelin käveleväni portaita ylöspäin, kun piti päästä vessaan oksentamaan. Siihen loppui alkoholin käyttö kohdaltani. Pelkkää hyvää on seurannut fyysisesti, mutta mieliala ei ole vielä kunnossa. Vuosikausien tissuttelu peitti masennusta, joka nyt on tullut esiin. Mutta sekin on siedettävämpää kuin viinin turruttama elämä. 

Tuntuu etten pääse riittävän humalaan, ja jos juon kunnolla pää selviää liian nopeasti. Ja kun pää selvenee kaikki ongelmat tuntuvat heti entistä pahemmilta. Vaikuttaa pelkältä rahan tuhlaamiselta. Ei vaan toimi. 

Ihan vastikään kysyttiin terveystarkastuksessa alkoholin käytöstä. Hämmennyin miettiessäni milloin olen viimeksi mahtanut juoda. Olenko siis lopettanut ja jos, milloinkohan. Päättelin sen tapahtuneen koronavuosien aikana, kun ei ollut missä juoda. Kotona en ole juonut juurikaan koskaan, eikä tapa ole palannut kuvioihin uusien reissujen ja menojen myötä. Ei vain huvita. Minulla on oikein hauskaa ja rentoa ilmankin. Nukun paremmin ja mukavuudenhaluisena liikun mieluusti autolla.

Nuorena "kultaisella" ysärillä tuli kyllä juotua ihan liiankin kanssa, siis todella reippaasti. 

Ymmärryksen saaminen omasta tilanteestani ja alkoholismistani Minnesota-hoidossa.

Ehkä vähän erilainen alkoholinlopettamissyy

Ärsytti, kun äiti aina tarjosi kylään tullessani minulle alkudrinkin tai kuohuvan, vaikka olin tulossa syömään. Tyhjään vatsaan tuntui aina ikävältä juoda mitään alkoholia. Sitten viiniä ruoan kanssa, snapseja ja kahvin kanssa vielä konjakkia.

Mistään ei voinut kieltäytyä, kun oli valittu kalliit hienot juomat ja koska oli joulu/pääsiäinen/uusi vuosi/ synttärit jne. Lopulta päätin, että en juo mitään, koska en jaksanut selittää, että tänään haluaisin vain esim. yhden lasin viiniä. Kymmenen vuotta jouduin kuitenkin selittämään totaalista juomattomuuttani, mutta nyt n. neljä vuotta olen vihdoin saanut äidin oppimaan, että juon mieluummin vettä.

Alkoholittomuus on minulle helppoa, koska en pidä limuista, mehuista enkä mistään makeista juomista ja pään sekaisinlaitto ei ole koskaan houkuttanut. Näin olen säästänyt  paljon rahaa ja laitan säästyvät rahat mieluummin vaikka terveelliseen ruokaan.

En ennenkään nauttinut alkoholia juopumistarkoituksessa, vaan esim. tanssiravintolassa muutaman ystävien seurassa. Tanssiravintolat ovat lopettaneet, joten alkoholin käyttökin loppui.

Nelikymppisenä alkoi tulla univaikeuksia ja alkoholi pahentaa niitä. Ei vain ole sen arvoista edes se yksi skumppalasillinen, että vaivalla löytynyt unirytmi hajoaa, kun se on sitten taas viikkojen työ saada nukuttua riittävän hyvin. 

Olen ihminen, joka ei erityisemmin nauti alkoholista enkä juurikaan pidä minkään alkoholijuoman maustakaan. Nuorempana tuli käytyä viihteellä, mutta silloinkaan alkoholi ei ollut pääroolissa ja sen nauttiminen oli varsin maltillista. Olen muuten hyvin sopeutuvainen ihminen, mutta kännisten horinoita ja sekoiluja en jaksa kuunnella enkä katsoa. Ihminen, jolla on taipumuksia koukkuuntua asioihin ja tekemisiin alkoholisoituu helposti. Yhä vieläkin monen miehen mielestä on miehekästä vetää lärvit, mutta todellisuudessa lärvien vetäminen on noloa ja kertoo itsehillinnän ja itsekurin puutteesta. Parasta alkoholiongelman hoitoa olisi se, että videoi kännäävän ihmisen tekemiset ja sekoilut ja laittaa sitten tämän ihmisen itsensä katsomaan miltä se näyttää ja vaikuttaa.

Lopetin humalajuomisen, koska en nähnyt mitään järkeä siinä, että kärsin pahoinvoinnista seuraavana aamuna ja usein jopa pitkälle seuraavaan päivään. Aloin miettiä, miksi ihmeessä uhraan yhden päivistäni huonolle ololle - ja sitten päätin, että en halua sellaista elämää enää jatkaa.

Omaishoitajuus.

Ei mikään, heijaa ja otetaan taas.

Join humaltuakseni, tuli rennompi ja kevyempi olo, ei huolettanut mikään. Yhä useammin filmi katkeili enkä muistanut edellisestä illasta just mitään. Oli kamalaa kuulla omista tekemisistä ja sanomisista muilta, olisi tehnyt mieli vajota maan alle. 

Aloin kirjata ylös, kuinka monena päivänä/iltana viikossa ryyppäsin. Hyvin monena. Töistä en krapulan vuoksi ollut koskaan poissa, viikonloppuisin sen sijaan en päässyt sängystä ylös ennen kuin myöhään illalla. Oksensin sisuskaluja ulos koko hemmetin päivän.

Mulle ei sopinut kerrasta poikki- lopetus vaan vähensin viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta juomista ja välttelin tilanteita, joissa aiemmin olin halunnut juoda pään täyteen.

Täydellisestä lopettamisesta on nyt 17 vuotta. 

Olen 55 ja jossain vaiheessa olin jopa riippuvainen alkoholista, hoidin isäni kuolemasta johtuvaa surua juomalla, kuitenkin niin, ettei työ häiriintynyt (ainakaan liikaa). Jossain vaiheessa tajusin, että se ei toimi, menin terapiaan, pikku hiljaa vähensin ja nyt olen lopettanut kokonaan. Totesin vain, että siitä ei enää tule edes hyvää oloa, ihmiset käyttäytyvät typerästi kännissä, ja se kaikista kallisarvoisin eli uni häiriintyy. Nyt yritän addiktoitua säännölliseen liikkumiseen alkoholin sijaan. On tosi hienoa, kun ei tarvitse juosta kauppaan niin että ehtii hakea juomia ennen yhdeksää eikä herätä krapulassa.

N55

Käytin alkoholia lääkkeenä kaikenlaisiin oloihin, vaihtaakseni ne toisiin ja toisenlaisiin. Syyt juomiselle olivat loputtoman runsaat ja pätevät. Alkoholisoiduin n 23-vuotiaana ja sairauden kanssa taistelu jatkui siitä vuosikymmenet eteen päin. Voi sanoa että paras nuoruus siihen tärvääntyi ja vielä pitkästi keski-ikää päälle. 

Lopulta olin kokenut kaiken mitä alkoholinhöyryisellä elämäntavalla oli annettavana. En halunnut enää tippaakaan enempää. En aluksi uskonut että voisin elää ilman läheisintä ystävääni ja kumppaniani, mutta alkuun päästyäni minulle kirkastui se, että itse voin edesauttaa jokaisen raittiin päivän saavuttamisessa. Tein päätöksen tehdä mitä tahansa, kunhan saan olla raitis.

Siitä lähti elämänmuutos alkuun ja se on pysynyt yli 23 v ajan. 

Myönteisistä asioista tulisi pitkä luettelo. Elämän ilot löytyivät aivan toisella periaatteella kuin ennen. Kropan kunto koheni alkuun ihan kohisten ja sitä olen ylläpitänyt ja nauttinut kaikenlaisesta liikkumisesta. Elän silmät auki, en väistä tosiasioita vaan teen hankalissa tilanteissa ja  ongelmissa aina sen minkä pystyn. Jos ongelmat ovat ylivoimaisia, sitten on vain luovutettava ja annettava jäädä silleen. Itselleen pitää osata olla armahtavainen, kun virheitä kuitenkin tulee tehtyä. Elämä jatkuu. 

Kiitollisuuden ja kaiken hyvän arvostamisen tunne on päivittäinen. Raittius on ihme joka tapahtuu. Jokaisella on mahdollisuus. Oman itsensä takia se päätös on tehtävä. Kun haluaa rakastaa itseään ja tehdä parhaansa itselleen, se on hyvä lähtökohta. Ja kipin kapin vertaistuen piiriin, jos siltä tuntuu!