Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Katselin alkoholisoitunutta eksää tarpeeksi kauan ja aloin tuntea vastenmielisyyttä kaikkia vähänkin humaltuneen oloisia kohtaan. Jossakin vaiheessa aloin ottaa taas yhden tai kaksi drinkkiä kun käytiin vaikka ravintolassa, mutta huomasin tulevani jo pienestäkin määrästä aggressiiviseksi. Lopetin sitten siihen.

Syy alkoholinkäyttöni taustalla ylipäätään on jälkikäteen ajateltuna ollut se, etten ole koskaan viihtynyt sosiaalisissa tilanteissa ja minun on ollut pakko ottaa alkoholia, etten ahdistu ja panikoi. Juomisen lopetettuani katkaisin myös valtaosan kaverisuhteista.

Aloin joogata eli tavallaan uskoon tuleminen.

Känniörvellykset ja jorinat tuntui ontoilta, kolmen päivän darrat liian pitkiltä.

Homma tuntui ajan ja energian hukalta.

Myös terveyspuoli kiinnosti.

Pitkän tauon jälkeen olen muutamaan otteeseen ottanut lasin hyvää viiniä tai likööriä - parisen kertaa vuodessa. Maun ja tilanteen vuoksi siis. Eli aterian tai jälkiruokakahvin kanssa siis.

Tulee huonot yöunet ja parin päivän krapula ihan yhdestä skumppalasillisesta. Ei vaan kannata maksaa sitä hintaa, kun sinne hupsutunnelmiin pääsee ihan nappaamalla pari kourallista karkkia ja olemalla humaltuvien ihmisten seurassa. Tykkään tästä, että juhlienkin jälkeen voi elää seuraavan päivän ihan normaalijaksuilla ja -mielialalla, vaikka ois mennyt aamuun asti.

Huomasin saavani kovan kankkusen jo kahdesta olutuopillisesta. Nuorena näin ei ollut vaan ikä teki  tepposet.  Minulla on koira, en voinut vain maata  sohvalla voivottelemassa vaikka mieli teki. 

Vierailija kirjoitti:

Poltin vain humalassa. Minulla on uniaapnea ja ylipainoa, tupakka ei tehnyt yhtään hyvää. Mutta jo yksi ikkunoiden pesun palkaksi nautittu siideri ilmoitti aivoille, että nyt pitäis muuten saada röökiä. Pahimmillaan kävin pihan tupakkapaikalla pöllimässä tumppeja ja koetin olla miettimättä kenen suussa ne olivat olleet.

Huhhuh kävit pohjalla

Olen juonut noin 25 vuotta. Krapulaa en ole kokenut ensimmäisten kännien jälkeen.

Alkoholi ei enää toimi. 15 annosta ei saa aikaiseksi nousuhumalaa enää. Rahaa vain menee.

Tiineys

Tissi alkoi maistua pershedelmälle niin et oo ottanut tissittäessäkään

Huomasin, että juominen vie elämänilon hitaasti, mutta varmasti. Join ennen paljon ja vuosikausia. Jossain vaiheessa sitä vaan huomasi, että baari-illan jälkeen krapulat kestivätkin päiviä ja sen jälkeenkin mieli saattoi pysyä maassa viikkokausia, kun alkoholi kuluttanut mielihyvähormonit aivoista loppuun.

Kokonaan en lopettanut, mutta juon pari kertaa vuodessa ja silloinkin maltillisesti.

lopetin terveyshuolien takia, maksakirroosi ja haimatulehdus alkoi oikeasti pelottamaan

Oma isä kuoli alkoholismiin. Löydettiin kotoa makaamassa omassa oksennuksessa ja ulosteessa. Sen jälkeen viimeistään en ole nähnyt kännäämistä mitenkään hupaisana ajan vietteenä.

Vierailija kirjoitti:

Kun pilasin perheen viikonloppureissun maksamalla krapulassa/humalassa hotellin sängyssä kuolemaa toivoen. En ikinä anna tätä itselleni anteeksi, en ikinä.

Tästä on kohta vuosi, korkki pysynyt kiinni ja pysyy.

Olen 45-vuotias normaali töissä käyvä nainen, harva tietää alkoholismistani. Onneksi pääsin irti, herään päivittäin kiitollisena uuteen raittiiseen aamuun.

Siinä on viisas ja rohkea nainen! Onnea raittiudesta!

Tulin raskaaksi ja en juonut raskausaikana mitään. Enkä sen jälkeen, kun lapset pieniä. Halusin olla täysissä voimissa, jos jotain sattuu ja en pitänyt humalaista äitiä hyvänä seurana lapsille. Saatan ottaa kerran vuoteen tai kahteen vuoteen jotain tyyliin juhannuksena siiderin, mutta tänäkään juhannuksena en ottanut. Tai viiniä lasin tai pari ruoan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Tulin raskaaksi ja en juonut raskausaikana mitään. Enkä sen jälkeen, kun lapset pieniä. Halusin olla täysissä voimissa, jos jotain sattuu ja en pitänyt humalaista äitiä hyvänä seurana lapsille. Saatan ottaa kerran vuoteen tai kahteen vuoteen jotain tyyliin juhannuksena siiderin, mutta tänäkään juhannuksena en ottanut. Tai viiniä lasin tai pari ruoan kanssa. 

Lisään vielä, että suvustani on 3 kuollut alkoholismiin.

Mukavaa nousuhumalaa ei oikein enää tullut. Parin juoman jälkeen kroppa siirtyi suoraan laskuhumalaan. Krapulat alkoi olla vanhemmiten pitkiä ja karmivia, vaikkei olisi edes juonut erityisen paljon. Sitten se vaan pikku hiljaa jäi, kun riittävän monta kertaa joutui toteamaan, ettei juomisesta saa enää oikein mitään iloa irti.

Ei toistaiseksi mikään, päinvastoin kaikki raittiuspaasaus on saanut lisäämään kulutusta ja olen huolissani. Ihmismieli on jännä juttu.

No se, kun näin miten kavereiden perseet alko leviään...

25 vuotta join iloon, suruun ja tyhjään oloon. Vaimo sairastui 90-luvun lopulla ja pelkäisin hänen kuolevan. Join joka ilta itseni uneen. Viina tarttui kroppaan ja päähän kuin tauti. Alkoi menmä paremmin mutta join enemmän ja enemmän. Tavallinen viikko kun en varsinaisesti ryyppänyt meni silti sata annosta olutta ja lonkeroa. Kun juotiim kunnolla aamu alkoi konjakilla tai viinalla. Krapuloissa ja morkkiksessa tein töitä kuin hullu ja hyvitin asioita perheelle. Kaikki oli kasassa ja näytti ulospäin hyvältä. A-klinikka, AA-ryhmät ja terapiat tuli tutuksi mutta juominen oli ja pysyi. Joitain kuukausia olin ilman mutta se oli kuin olisi ollut panta liian kireellä päässä. 2018 oli hengen lähtö lähellä. Vielä juotiin vähän kunnes viimeinen tuli se tärkein henkinen loppu ja pohja. Lähdin siitä paikasta hoitoon. Avominne pelasti henkeni. Tuli tuhottua monta ihmisuhdetta ja varmasti jäi pysyviä vaurioita mutta viisi vuotta raittiina on ihme. Tunne-elämä on tasaantunut mutta se ei ole mitenkään tasapainossa. Jokapäivä on tehtävä töitä ettei ala tunteiden käsittelyn kanssa oikomaan eli juomaan. Loppuelämä on tätä tiedän sen. Olen kiitollinen ja helpottunut mutta matka on vasta alussa....

Autoimmuuni maksasairaus PBC toi ikuisen vapautuksen alkoholin käytöstä.

Krapulat kestävät pari päivää ja en näe että on sen arvoista juoda yhtenä iltana mitään. Olen siis päättänyt, että jos mielestäni on sen parin päivän menettämisen arvoista juoda voin juoda, mutta eipä ole vielä tullut sellaista hetkeä vastaan.

Rupesin harrastamaan liikuntaa, juoksemista ja kuntosalia. Huomasin, että liikkumisesta saa vähintään yhtä hyvän olon kuin juomisesta. Ja ilman krapuloita.