Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Petin miestä kännissä ja olin sen jälkeen 15 vuotta juomatta itseäni humalaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen harkinnut lopettavani alkoholin käytön. Vielä kun se päätös pitäisi. Tammikuun olin juomatta, paino putosi hurjaa vauhtia, olo oli mahtava, kun ei ollut krapulaa ja sain aikaiseksi vaikka mitä. Sen jälkeen sitten onkin tullut ryypättyä urakalla :( Ei vaan ole enää mitään tolkkua vaan aina vedetään pää täyteen ja aamulla ei ole mitään muistikuvaa illasta.

Tiedän, etten tarvitse alkoholia mihinkään ja oloni on parempi selvinpäin, mut silti sitä pitää kiskoa :(

, Kiskot, koska oot sairas ja sun tarvii, vaikka sanot, ettet tarvii. Suomeksi; sun on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen harkinnut lopettavani alkoholin käytön. Vielä kun se päätös pitäisi. Tammikuun olin juomatta, paino putosi hurjaa vauhtia, olo oli mahtava, kun ei ollut krapulaa ja sain aikaiseksi vaikka mitä. Sen jälkeen sitten onkin tullut ryypättyä urakalla :( Ei vaan ole enää mitään tolkkua vaan aina vedetään pää täyteen ja aamulla ei ole mitään muistikuvaa illasta.

Tiedän, etten tarvitse alkoholia mihinkään ja oloni on parempi selvinpäin, mut silti sitä pitää kiskoa :(

Miksi ihmeessä jatkaisit? Jos mitään hyvää/kivaa siitä ei seuraa? Olet huomannut itsekin eron raittiin elämän ja juomisen välillä. Tee päätös, lopeta :)

Monia syitä: alkoholin käytön lopettamisen jälkeen uni parantunut ja syventynyt, rahaa säästyy, painoa pudonnut, ehtii ja jaksaa enemmän. Voi lähteä illanviettoon autolla ja pääsee sillä myös kotiin. Henkinen hyvinvointi lisääntynyt. Enkä ollut ennenkään mikään alkoholin suurkuluttaja, lähinnä muutama lasi viikonloppuisin/ruuan kanssa/juhlissa. 

Kun tajusin koko viikon odottavani sitä, että perjantaina saan juoda pullon viiniä.. Joskus myös lauantaisinkin. Olen ollut kohta 4 vuotta ilman alkoholia..

En ole oikein koskaan ymmärtänyt mitä kivaa siinä on vetää pää täyteen ja p*rseet olalle. Pienenä pelkäsin isääni kun hän joi ja oksenteli ja oli väkivaltainen äidilleni. Teininä säälin kavereitani jotka sammuivat pitkin puskia joissain tapahtumissa, en kyllä lähtenyt heitä raahaamaankaan.

Oma alkoholinkulutukseni on ollut ihan minimiluokkaa, koskaan en ole ollut juovuksissa. Kun sairastuin vakavasti jätin myös sen pienen alkoholimäärän kokonaan pois, halusin suojella elimistöäni turhalta rasitukselta, kova lääkitys jotta hengissä pysyy riittää rasituksesta. Kummastelen sitä että tätä pitää puolustella joka kerta ja kertoa ja selittää miksi en käytä alkoholia.

Kiitos vastauksistanne <3

Nosto

- Päätin, että alan viinaan menevällä rahalla ostamaan salikortin

- Kamalat kankkuset todella pienistä määristä viinaa, päättelin että ei voi sopia kropalle jos tuottaa sellaiset olotilat

- Aina kännäämisen jälkeen yöunet pilalla ja sydän hakkasi koko yön

- Aina kännissä puolison kanssa riitoja

- Jaksan paremmin touhuilla ilman huonoja oloja

- Aiheutti myös henkisen morkkiksen vaikka ei olisi edes mitään toilaillut

Alkoholisoituminen.

Ei vaan huvittanut enää ja mieskään ei juo ikinä.

Ja ihan kokonaan lopettamaan sai autoimmuunisairaus.

Sairastuminen C-hepatiittiin.

Sitten kuoli puoliso alkoholiin.

Sairastan masennusta, joten alkoholi pahentaisi sitä. Muutaman lasillisen jälkeen olen neljä päivää murheellinen ja alakuloinen, koska aivojen kaikki dopamiinit on käytetty.

Emmmä lopeta ennekuin olen muuntanut mooottorisahalla kasvoni. katsotaaan sitten.

Väkivaltainen käytökseni humalassa.

Tulin raskaaksi, ehdin siinä 9kk miettiä suhdettani alkoholiin ja totesin sen tuovan pelkkää negatiivista . Nyt 12 vuotta korkki kiinni.

Laihis, oli pakko lopettaa siksi aikaa, ei siitä seurannut mitään ,nyt 2kk takana, muutoksia odottellessa.

Se, kun oksentelin kavereiden ja miehen kavereiden tai työkavereiden edessä. Kyllä hävettää vieläkin! Kahdesti piti oksennella, ennen kuin uskoin, etten voi juoda useampaa annosta. Lisäksi krapula on turhin olo ikinä.

Lähiomaisen vakava sairastuminen, jonka lopputulos oli selvillä jo alusta lähtien. Ainoa tapa kestää se, oli lopettaa alkoholin käyttö kokonaan. Jäi aikaa käsitellä asia omassa mielessä, ilman alkoholin tuomia takapakkeja. Käytän nykyään satunnaisesti mutta ryyppää en.

Minut sai lopettamaan järjettömät krapulat ja vakava sairastuminen (ei alkoholiperäinen). Olin aina nuoresta asti se hauska kaveri joka kesti rajattomasti juomaa ja joka ei koskaan örveltänyt eikä krapulaa tullut. Määrät kasvoivat huomaamattomasti joka viikonloppuiseksi juomiseksi. Perhe ei tykännyt mutta pysyi rinnalla osaksi järjettömän ahkeruuteni vuoksi viikolla ja yrittäjyyteni tuoman varallisuuden takia. Olimme eron partaalla kun sairastuin ja siitä alkoi elämäni uusi ja paras vaihe. Muistan kiittää puolisoani vähintäin kerran kuussa kun pysyi rinnallani ne 10 vuotta kun join kaikki viikonloput toki samalla tehden omakotitalon ja mökin... nyt on kaikki hyvin eikä juomaa tee enää mieli. Ekat vuodet kyllä poltteli pitkään vkl kännit mutta kaveripiirin vaihdettuani sekin helpotti. Nyt noin 7 vuotta ilman! T.M 51

Jouduin seksuaalirikoksen uhriksi. Siihen ei kylläkään liittynyt alkoholi millään tavalla. Menin kuitenkin psyykkisesti niin huonoon kuntoon, että kuin vaistomaisesti alkoholi jäi. Aloin pelätä ihmisiä, myös sitä, että niin tapahtuu uudestaan, etenkin jos juo. Tai että jos humaltuneena kertoo vahingossa tapahtuneesta jollekin ja sitä katuu myöhemmin. Tuli vahva kontrollintarve. 

Jo aiemmin olin huomannut, että pää ei oikein kestä krapulaa samalla tavalla kuin nuorempana. Seuraavana päivänä oli niin huono olo itsestä, vaikka ei olisi edes tehnyt mitään ihmeellistä.