Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Huomasin alkoholin satunnaisen ja vähäisenkin nauttimisen laskevan mielialaa niin selvästi, että en näe juomisessa enää mitään järkeä. Löysin myös raittiin miesystävän ja ”puhdistin” kaveripiirin ja vapaa-ajanvieton sellaiseksi, etten tarvitse humalaa viihtyäkseni.

Katsoin Danske-pankin pankkisovelluksesta vuoden ajan kuinka paljon oli kulunut rahaa alkoholiin vuodessa. Yhteensä 700 euroa! Järkytyin niin, että jätin kaikki viinit ja konjakin ostamatta siltä istumalta. Nyt ei enää kesäjuhlissa tarjoilla meillä viiniä eikä myöskään tarjoilla jouluna kahvia konjakin kera. Aiemmin ostin myös viinipullon tai esim. konjakkipullon päivänsankarille tai tuliaisiksi. Se loppui nyt samantien.

Korona. Tuntui järjettömältä että ihmiset dokasi ja hakka toisiaan humalassa kun maailmassa oli menossa muutenkin paska tilanne.

Tästä on seurannut hyviä juttuja:

-Rahat säästyy

-Joudut kohaamaan itsesi ja kehittymään ihmisenä kun et voi turvautua alkoon

-Et näytä täydelliseltä ääliötä humalassa

-Et syydä rahaa maailman turhanpäiväisimpään asiaan

Kun jäin yksin, niin on tyhmää yksinään ottaa drinksuja, kenen kans sitä kilistäis, eikä ole mitään juhlan aihetta, säilyyvät kaapissa. En ole koskaan yksinäni lätrännyt ja se oli helppo lopettaa 2 vuotta sitten, kun kaveri lähti taivaan laulukuoroon.

jooga.org. Ei tule nousuhumalaa, vain huono olo.

Ikä kaiketi. Kaverit ei enää juhli ja juo, jotenkin sitä itselläkin on alkoholin käyttö loppunut lähes täysin. Miehen kanssa saatetaan ottaa ravintolassa viinilasilliset aterian yhteydessä, mutta sekin on tosi harvinaisista. Yksikin annos alkoholia pilaa mulla yöunet, joten siitäkin syystä on jäänyt. Eikä mikään ei ole nolompaa kuin humalainen keski-ikäinen ihminen.

Ei mikään varsinaisesti. Jotenkin krapulassa vain hävisi kiinnostus ja kuivilla oltu ainakin 20 vuotta. Alkoholi vain unohtui.

Kokeilin nuorena kerran kännissä olemista, kun sitä ns. kaverit niiiiin ihanaksi olotilaksi kehuivat.

Tulos: ne perkeleet valehtelivat minulle siitä "ihanuudesta"! Sen jälkeen ei ole viinakset kelvanneet. Eikä tule kelpaamaankaan!

Appiukkokin onnistui lopettamaan kerralla: se kuoli, kännissä. Anopista tuli kertalaakista onnellinen, öötsien siivoilu loppui laakista, samoin nyrkkeilysäkkinä oleminen.

Samaa lopetusmetodia suosittelen lämpimästi niille entisaikaisille paskoille "kavereille"!

Ilo ilman viinaa on aitoa.

Raskaus ja imetys. Sitten kun imetyskin päättyi, mulla vaan jäi "raittiusputki" päälle ja sitä on nyt jatkunut kohta viisi vuotta. Toki juhlissa voin skumppalasillisen juoda, mutta en muuta.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin Danske-pankin pankkisovelluksesta vuoden ajan kuinka paljon oli kulunut rahaa alkoholiin vuodessa. Yhteensä 700 euroa! Järkytyin niin, että jätin kaikki viinit ja konjakin ostamatta siltä istumalta.

Minulla meni tuollainen summa varmaan kuukaudessa. Järkkyä ajatella, paljonko siitä tulee vuosien kuluessa. No, oma vikani...

Kirjanpito taulukkolaskennalla on harrastus vuodesta 1996 ja vasta pari vuotta sitten älysin laittaa alko-kulut erikseen kuukausittain.

Summan vieressä kun lukee "keisari" niin summa kuuluu sarjaan kaksi olutta hinta 5,30 Kuukausittainen kuluerä alkoi olla 150 euroa Lisäsin vielä kentän värin jos vieressä lukee tuo "keisari" niin kenttä on violetti. En pidä violetista väristä niin alkoi vihreä hallita S-saraketta ja keisari-summa pienentyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuus alkoholistiperheessä aiheutti sen, että suhde alkoholiin oli epäterve ja alkoholin käyttäminen sai minut koko ajan pelkäämään kontrollin menettämistä. Tästä seurasi se, etten koskaan pystynyt rentoutumaan alkholin avulla tai nauttimaan alkoholin käytöstä. Ja niistä harvoista kerroista kun otin vähän enemmän ja koin menettäneenin kontrollin, seurasi sitten niin armottomat ja pitkäkestoiset morkkikset, että totesin paremmaksi luopua kokonaan käytöstä.

Ei se lopettaminen varsinaisesti ole muuttanut elämää mihinkään suuntaan, kun en koskaan mikään suurkäyttäjä ole ollut. On vaan jotenin rennompi olo kun on myöntänyt sen itselleen, että suhde alkoholiin ei ole terve eikä normaali, ja tietää että rentoutuminen täytyy etsiä muuta kautta. Suurin asia on varmaan se, että joutuu hirveän paljon selittelemään ihmisille sitä miksi ei ota, ja erityisesti sitä miksi on lopettanut alkoholin käytön. Alkoholista kieltäytymiselle täytyy Suomessa olla aina joku hyvä perustelu.

Olen absolutisti ja jos joku tivaa ikävällä tavalla perusteluita alkoholittomuudelleni, niin vastaan odottavani kuutosia ja olevani kuvitteelisella lääkekuurilla, jonka kanssa alko ei sovi. Typerään kyselyyn yhtä typerä vastaus.

Tuon vastauksen nappaan heti omaan käyttööni. Varsinkin kun olen jo vaihdevuosi-iän ohittanut.

Oon myös sellainen joka juo kunnes rahat ovat menneet. Voi mennä monta päivää ja loppuviimeksi kerään kolikoita ja joudun päättämään, että nyt ostan näillä limua ja sipsejä. Koen hengenheimolaisuutta The Queen's Gambitin päähenkilöön joka oikein suunnitteli juovansa yksin kotona päivätolkulla.

Olen 35 ja ikäisekseni nuorekkaan näköinen, mutta sydämessä on jotain ongelmaa. Turha pohtia tuliko rokotteesta kun on perussairautta taustalla ja sitten tällaiset elämäntavat. Aiemmin olin hyvin urheilullinen ja se on varmaan auttanut tähän asti.

Minulle ei oikein toimi mikään usko tai päätös lopettaa tai vähentää. Olen miettinyt hakea motivaatiota turhamaisuudesta. Haluan näyttää hyvältä ja välttää sen turpean ulkonäön ja lisääntyneen painon. Ja haluan voida treenata vielä ja että sydän kestää urheilun. Kuulostaa oudolta tavalta hankkia motivaatiota, mutta olen hieman pinnallinen ja muu ei toimi kohdallani :D

Ketju koski sitä mikä sai lopettamaan joten sori, meni ohi aiheen.

Alkoholi ei ole koskaan mikään juttu minulle. Satunnaisia baari-iltoja lukuunottamatta en hirveästi koskaan juonut. Nyt korona-aikana tuli pitkä tauko. Varmaan lähes puoli vuotta. En tiedä/muista tarkkaan. Kun taas sen jälkeen join yhden saunakaljan, se nousi päähän. Tunnustelin siinä oloani ja totesin, ettei se tuntunut millään tavalla hyvältä ja etten tarvitse enää alkoholia mihinkään. Sen jälkeen en ole juonut ollenkaan.

Meillä on suvussa muitakin, jotka ovat lopettaneet kolmenkympin tienoilla alkoholin, kun ovat jotenkin herkistyneet/ tulleet jotenkin allergiseksi sille ja siitä on tullut yhtäkkiä todella huono olo.

Ensimmäinen raskaus, sen aikana ja jälkeen en ole alkoholia nauttinut. On todettu että nuoret aloittavat alkoholin käytön myöhemmin (tai eivät aloita ollenkaan), jos vanhemmat ovat raittiita.

Alkoholi on karsinogeeni, ja muitakin terveyshaittoja siitä on. Ulkonäköönkin on alkoholin käytöllä huono vaikutus,  esimerkiksi lihottava.

Rakastan sitä nousuhumalan tunnetta. Rakastan sitä olotilaa kun olen ihan pyörryksissä ja kuuntelen hyvää musaa. Viikon menneet aina odottaessa, että tulisi perjantai ja saan taas olla pyörryksissä kotona. Harrastan siis kalsarikännejä. Tai harrastin.

Nyt olen ollut yli kuukauden juomatta. Nukun kännissä huonosti vaikka olenkin sammunut.

Krapulat ihan jäätäviä. Seuraava päivä mennyt nukkuessa, rytmihäiriöissä ja ahdistuneena itkien. Sunnuntai mennyt koomassa ja ahdistuneena ja morkkiksissa. Vielä maanantainakin ollut todella hirveä olo.

Viime aikoina mennyt muisti jo todella aikaisin ja olen herännyt täältä kotoa ties mistä. Hävettää sanoa, että olen pissannut sammuneena housuuni vaikka kuinka monta kertaa. Ihme etten ole kuollut tai polttanut taloa. Suoraan sanoen, ihan järjetöntä toimintaa ollut, vain sen euforian takia mikä nousuhumalasta tulee.

Nyt olen tosiaan ollut selvinpäin. Ihana olo lauantaiaamuna kun ei ole krapulaa. En tiedä olenko loppuelämän selvinpäin, mutta näillä mennään nyt. En halua olla krapulassa enää koskaan.

N40

Sydämen hakkaaminen. Jo pienestäkin määrästä alkoholia.

Yöunien katkonaisuus. Aikuisiällä olen nukkunut muutenkin huonosti jo vuosia, joten en tieten tahtoen pilaa untani enää itse. Työelämässä kun on niin olisi ihan kiva saada nukuttua.

Minun alkoholin käyttö lopahti itselleni vähän yllättäen. Ensin olin juomatta raskauden ajan. Silloin olin vielä ajoittain kateellinen puolisolleni siitä, että hän pystyi ottamaan ja minä en. Kuvittelin palaavani hiljalleen takaisin ”normaaliin” lapsen synnyttyä, mutta kun tilaisuuksia alkoi lopulta sitten tulla, ei ole enää tehnytkään yhtään mieli.

Ajatus siitä, että viihteellä ollessa tulisi hoitajalta puhelu että lapsella on hätä, ja lapseni joutuisi hädän hetkellä olemaan tekemisissä oudosti käyttäytyvän äidin kanssa, on minulle niin vastenmielinen, että olen paljon mieluummin kokonaan ilman alkoa. Jouduin itse lapsena kokemaan turvattomuutta ja hätää, kun vanhempani vetivät joka viikonloppu sellaiset lärvit, että onnekkaassa tapauksessa vain sammuivat istualleen olohuoneen sohvalle. Muistan sen tunteen yhä vahvasti kuin olisi eilen tapahtunut, vaikka niistä kokemuksista on jo yli 30 vuotta. En halua, että omat lapseni joutuvat ikinä kokemaan samaa. Joten olen ihan mielelläni raitis.

Kännissä muistin menetys, putkasta heräämien tietämättä miksi siellä on, sakot, oikeudenkäynnit, vainoharhaisuus, ihmisten päällekäyminen. Nyt korkki todellakin kiinni.

Juotiin puolison kanssa kotona ehkä joka toinen viikonloppu, joskus harvemmin, joskus useammin ja aloin kyllästymään kun aina meni tappeluksi. Ja saunakaljaksi ei riittänyt 1-2 vaan piti olla se sixback. Kotona ei kuitenkaan viinaa juotu, mutta kavereiden kesken viina oli se pääasia ainakin puolisolleni, itse jätin viinan pois jo monta vuotta sitten, koska huomasin, että nuppi pimenee saman tien. Oltiin puhuttu jo pidemmän aikaa siitä, että miksi aina tapellaan kun ollaan juotu ja meni aina ylilyönneiksi puolin ja toisin. Tai sitten örvellettiin milloin minkäkin baarin pihalla kaverin kanssa ja toinen joutui hakemaan ja kestämään. 

Yhtenä krapula-aamuna taas yhden ylilyönnin seurauksena sanoin, että nyt loppui kokonaan tämä homma ja onneksi puoliso lähti mukaan raittiuteen ja nyt ollaan oltu raittiina jo yli vuoden. On tullut ihmettelyjä asiaan, mutta kyllä suurin osa on jo tottunut. Osa kavereista kariutui, mutta olikin vain ryyppykavereita, joten ei haittaa.

Rahaa säästynyt, ei ole krapula-aamuja, ei tapella (kännitappeluja) ja meillä menee paremmin kuin koskaan. Ei tarvitse hävetä sanomisia ja olen voinut mennä ihan samalla tavalla kavereiden illanistujaisiin, vaikka siellä juotaisiinkin. Vuoden mittaa olen huomannut, että en tosiaankaan tarvitse alkoholia hauskanpitoon. 

Molempien puolella on alkoholismia lähisuvussa. Ja kun kuulemme, että ollut alkoholilla asiaa esimerkiksi kavereiden riitoihin, voimme todeta toisillemme, että ei siitä alkoholista taaskaan mitään hyötyä ollut.