Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Siskon alkoholismi. Mulle juominen ei ole ollut ongelma, mutta maku meni kun katselee toisen hidasta itsemurhaa vierestä pystymättä auttamaan (kun hänellä ei mielestään ole ongelmaa juomisen kanssa, ei vaikka on ollut useasti alkoholimyrkytyksen takia päivystyksessä)

Juon hyvin harvoin, kotona tuskin koskaan, joskus jos ravintolassa tai töissä tarjotaan alkumaljat tms. otan seuraksi. Nykyään viini tai väkevät ei edes maistu hyvältä, maistuu lähinnä käyneeltä.

Akuutti haimatulehdus. Maistuisi yhä mutta tietoisuus siitä kuinka jo yksi kalja voi johtaa todella veemäiseen teho-osastoreissuun tai patologin kylmiöön toimii paremmin kuin antabus.

Pahentuneet krapulat. Päänsäryn ja oksentelun kestää, mutta monta päivää jatkuvaa ahdistusta, univaikeuksia, hirvittäviä painajaisia ja väsymystä ei.

Kohtuukäyttö ei ole koskaan kiinnostanut enkä ymmärrä mikä idea siinä on. Eikä mikään parin tuopin pikkuhiprakka myöskään sovi, koska sitä seuraa usein voimakas päänsärky, mahdollisesti migreeni.

Antiestrogeenit.

Koska on tyhmää kaataa itseensä myrkkyä?

korona, ei ole voinut kohta viikkoon juoda…

Lääkärin mulle määräämä lääkevoide, joka aiheuttaa voimakkaan ihon lehahduksen pienestäkin määrästä alkoholia. Helpompi ja kivempi olla kokonaan ilman, vaikka se punoitus ja kuumotus menee toki ohi.

Vierailija kirjoitti:

korona, ei ole voinut kohta viikkoon juoda…

Sekö sai sinut sulkemaan korkin kokonaan? Ei siinä, hyvä päätös.

Ei mulla liittynyt alkoholista luopumiseen mitään dramatiikkaa.

Joskus 4-5 -kymppisestä lähtien alkoi kulutus hiipua ihan olemattomiin. Tyyliin 1 pullo erikoisolutta kahdessa kuukaudessa. Sitten vain päätin, että jospa jättäisin alkoholin ihan kokonaan. Siitä on nyt noin 3 vuotta.

Dramatiikkaa ei liity edes ilman alkoholia olemiseen. En ole tullut uskoon, en ole laihtunut, en kokenut suurta elämäntapamuutosta enkä muutenkaan tehnyt tai jättänyt tekemättä jotain. Paitsi että jätin alkoholin kokonaan pois.

No big deal!

Sen olen huomannut, että muut ihmiset olettavat, että alkoholista luopuneella olisi aiemmin ollut alkoholiongelma .

Huomasin ekana selvänä päivänä et olin mennyt naimisiin Paavo Lipposen kans.

Ei tullut enää nousuja vaan pelkkä sekava olo, jonka takia halusin äkkiä nukkumaan. Sydän myös hakkasi rasittavasti monta päivää juomiskerran jälkeen ja luin myös että joku oli kuollut krapulaan.

Eli ehkä lyhyesti ilmaistuna: ei ollut enää mitään hyvää syytä jatkaa + kuolemanpelko.

Minua auttoivat Vapaaksi viinistä- ja Unexpected joy of being sober -kirjat. Olin siis koukussa kuitenkin sen verran, etten ihan noin vain pystynyt itsekseni lopettamaan, vaikka huomasin ettei homma ole enää niin kivaa kuin nuorena. 

Luukin myös että elämä olisi tosi tylsää soveristina, mutta itse asiassa lopettamisesta tuli ihan hullut nousut, kuten noissa kirjoissakin on hyvin kuvattu. :D Suosittelen lämpimästi.

Ei kerkee. En kerta kaikkiaan ehdi maata krapulassa puolta päivää.

Terveys alkoi pettää.  Parin kaljan jälkeen jo pakki niin sekaisin, että kolmevuorokautta vesiripuli.  Joku ärtyneen suolen oireyhtymä.  Suolisto ei kestä enää alkoholia.

ei jaksa käydä kaupassa

Up

Halusin toisenlaisen elämän. Halusin elämän. Halusin pelon poistuvan, halusin häpeän poistuvan. Halusin rauhan, halusin vapauden. Halusin tykätä itsestäni. Halusin tykätä elämästäni. Halusin lakata haluamasta kuolemaa.

t. Uusi elämä edelleen uutta, jokainen päivä uusi, vuosikymmenten jälkeen. Sain mitä halusin.

Miehen alkoholismi.

Olen nyt 38 nainen. Lopetin alkoholin käytön kokonaan 2,5 vuotta sitten, joulukuussa 2019. Tätä edelsi noin vuoden kestänyt tyhjyyden ja etsimisen aika, joka päättyi lopulta elämän antamiseen kokonaan Jeesukselle. Tulin siis uskoon, marraskuu 2019. Vielä pihi silti mennä viihteelle ja juoda, ihan tavallinen annos. Mutta se aiheutti elämäni järkyttävimmän krapulan, oksensin lopulta niin, että koin että nyt tulee lähtö sairaalaan, sisukset tulee ulos. Tämä oli kokemus, jonka sinä hetkenä ymmärsin tarkoittavan vain yhtä asiaa: ei enää alkoa, nyt seuraa Jeesusta. Elämä on antanut sen jälkeen paljon. Itken aina, kun muistelen noita aikoja.

Vanheneminen. En halua näyttää pulimummolta. Nuorena viina ei näy naamasta, vanhempana näkyy ja pahasti.

En aio koskaan luopua siitä kokonaan. Niin hyvä olo tulee alkoholista minulle. Mutta oleellista on määrät. Olen nyt yli nelikymppisenä jättänyt kännien juomisen todella vähiin,  koska siitä seuraa unettomuutta ja hirveä monen päivän fyysinen ja henkinen krapula. Vain todella harvoin se on kärsimyksen arvoista.

Kuitenkin jo parista kolmesta juomasta silloin tällöin saan hyvän ja rennon olon itselleni, eikä tule mitään krapuloita noin vähästä määrästä. Eli kokonaan en alkoholista tule luopumaan.