Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Vuosikymmen baarimestarina. Nähnyt kaiken sen minkä alkoholi voi aiheuttaa. Ei paljon tehny mieli ottaa itse. Sit alko ällöttää niin paljon et oli pakko vaihtaa alaa

Syöpään sairastuminen ja hoidot. En juonut alkoholia muutenkaan kuin harvoin, ehkä 3-5 annosta vuodessa jos sitäkään. Joskus tekee mieli jääkylmää lonkeroa saunan jälkeen mutta korvaan sen greippilimsalla.

Perheen perustaminen. Alle 30v ja 4 lasta. Ne harvat kerrat kun viihteelle lähti lasten saamisen välissä, niin olo seuraavana päivänä sen verran kamala, ettei kannata juoda ollenkaan. En koe jääneeni mistään paitsi, kavereita voin nähdä myös selvinpäin.

Vähensin sii vaiheessa, kun krapulat alkoivat paheta ja aloin saada paniikkikohtauksia. Lopetin kokonaan, kun kohtaukset alkoivat jo juodessa.

En kaipaa juomista ja onnekseni myöskään puolisoni ei juo.

Teoriassa mulle on ihan sama, mitä muut tekevät, mutta käytännössä en oikein jaksa humalaisten seuraa.

Maailma ydinsodan partaalla ja tärkein asia on juominen?

Vierailija kirjoitti:

Lapsuus alkoholistiperheessä aiheutti sen, että suhde alkoholiin oli epäterve ja alkoholin käyttäminen sai minut koko ajan pelkäämään kontrollin menettämistä. Tästä seurasi se, etten koskaan pystynyt rentoutumaan alkholin avulla tai nauttimaan alkoholin käytöstä. Ja niistä harvoista kerroista kun otin vähän enemmän ja koin menettäneenin kontrollin, seurasi sitten niin armottomat ja pitkäkestoiset morkkikset, että totesin paremmaksi luopua kokonaan käytöstä.

Ei se lopettaminen varsinaisesti ole muuttanut elämää mihinkään suuntaan, kun en koskaan mikään suurkäyttäjä ole ollut. On vaan jotenin rennompi olo kun on myöntänyt sen itselleen, että suhde alkoholiin ei ole terve eikä normaali, ja tietää että rentoutuminen täytyy etsiä muuta kautta. Suurin asia on varmaan se, että joutuu hirveän paljon selittelemään ihmisille sitä miksi ei ota, ja erityisesti sitä miksi on lopettanut alkoholin käytön. Alkoholista kieltäytymiselle täytyy Suomessa olla aina joku hyvä perustelu.

Olen absolutisti ja jos joku tivaa ikävällä tavalla perusteluita alkoholittomuudelleni, niin vastaan odottavani kuutosia ja olevani kuvitteelisella lääkekuurilla, jonka kanssa alko ei sovi. Typerään kyselyyn yhtä typerä vastaus.

Yhtenä karmaisevana aamuna traumatisoivien tapahtumien jälkeen, tajusin kristallin kirkkaasti, että kaikki ongelmani johtuvat kusipäisistä kavereistani joiden kanssa en missään tapauksessa pyörisi minuuttiakaan selvin päin.

Nyt on n. 35 selvää vuotta takana, ja asiat kaikin tavoin kunnossa. En juo enää koskaan, eikä edes tee mieli.

Ystävän kanssa käytiin viihteellä ja hän tuli useimmiten tolkuttomaan humalaan, oli käytökseltään niin nolo, että päätin itse olla se, joka ei ainakaan käyttäydy typerästi ja siitäpä se alkoholinkäyttö lopulta väheni niin, että en ole enää koskaan humalassa. Pari olutta korkeintaan hyvin hyvin harvoin tai lasi viiniä ruoan kanssa ulkona syödessä ja sekin vain joskus. En halua humaltua vaan olla niin skarppi kuin mahdollista.

Annan jokaisen valita miten elämänsä hoitaa. Mikä minä ole tuomitsemaan ketään? Itse en juo enkä polta. 

kaapissani on kuitenkin vieraille aina tarjottavaa. Kun pääsen eläkkelle aijon ottaa pienet x ?

Työkaverillani oli vaikeuksia alkoholin suhteen. Olin huomannut krapula-aamut, mutta ei niitä usein ollut. 

Silloisella työnantajalla oli tiukka linja. Vaikka hoitaa duunit, niin krapulassa ei saa olla. Tilanne oli pahempi kuin luulin.

Hän sai vaihtoehdot, hoitoon tai potkut. Vein hänet hoitoon. Meillä oli hyvät välit ja mielelläni autoin kaikessa. Vaimonsakin oli tyytyväinen, kun edes joku ymmärtää ja auttaa. Vaimoa hävetti. 

Hän sai apua ja alkoi raitis elämä. En tiedä mitä välillä tapahtui, sillä hän halusi palata elämäämme raittiina, kun aika on. 

Kun se aika tuli, niin muutaman viikon näytti hyvältä. Töissä huomasin miehen muuttuneen täysin. Hänen elämänsä täytti muiden raitistaminen. Myös minun ja muiden työkavereiden ja niiden joiden tukihenkilö hän nyt oli. 

Me muutuimme alkoholisteiksi, jonka missio oli raitistaa meidät. Ensin lähti vaimo, sitten työnantaja sai tarpeekseen.

Tapasin vaimon äskettäin. Hän sanoi, että alkoholistin kanssa pystyi elämään, mutta ei sen ihmisen, josta tuli raitis tyranni. 

Hän menetti kaiken.  

Omien vanhempien sekoilu alkoholin kanssa ja lopulta paha alkoholisoituminen.Heillä on ollut

jo viisikymppisestä asti sairauksia ja velkaantumista.Myöhemmin toisella puhkesi nuorena muistisairaus joka ilmeisesti johtuu alkoholin käytöstä.

Niin itse haluan elää tavallista elämää.

Vaikka oikeasti kohtuukäyytö on tietenkin ihan eri juttu kuin mitä yllä.Mulle alkoholin juominen ei vaan merkitse iloisia hetkiä.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholinkäyttö on hiipunut kokonaan lähes siksi etten enää nelikymppisenä halua/jaksa käydä missään enkä yksinkään ole oppinut juomaan. Tuskin tulen koskaan palaamaan entiseen kun pääasialliset ajanvietteeni olisi hyvä tehdä selvinpäin ja lisäksi olen löytänyt raittiin miehenkin.

Lähes kokonaan..eli et ole lopettanut. Näitä on paljon, en juo muutakin ruuan kanssa, saunassa, juhlissa..oot vähentänyt, et lopettanut.

Alkoholi ei koskaan sopinut mulle, sain siitä rytmihäiriöitä.

Tulin monia vuosia sitten uskoon, enkä enää koe edes tarvetta juoda.

Paha krapula sai lopettamaan viinin juonnin, siis tosiaankin juonnin. Muutama vuosi täysin raittiina mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo tarkoitus lopettaa. Holi rentouttaa, mutta jos dokaa liikaa, niin masennus on se paska juttu aamuyöisin ja varsinkin sitten kun herää.

Selvät aamut on ihan juhlaa. Lopettaisin jos muija lopettais. En halua olla se tiukkis 

Aika noloa laittaa ”muijan syyksi”!

Jokainen on vastuussa omasta juomisesta!

 tulee rytmihäiriöitä jos ottaa lasinkin. totesin siis etttä jätän pois kokonaan. ei ollu mikään iso luopuminen tosin koska en juonu muutenkaan paljoa. en ole koskaan tykänny siitä et mieli sumenee yhtään.

Vierailija2345 kirjoitti:

Annan jokaisen valita miten elämänsä hoitaa. Mikä minä ole tuomitsemaan ketään? Itse en juo enkä polta. 

kaapissani on kuitenkin vieraille aina tarjottavaa. Kun pääsen eläkkelle aijon ottaa pienet x ?

Työkaverillani oli vaikeuksia alkoholin suhteen. Olin huomannut krapula-aamut, mutta ei niitä usein ollut. 

Silloisella työnantajalla oli tiukka linja. Vaikka hoitaa duunit, niin krapulassa ei saa olla. Tilanne oli pahempi kuin luulin.

Hän sai vaihtoehdot, hoitoon tai potkut. Vein hänet hoitoon. Meillä oli hyvät välit ja mielelläni autoin kaikessa. Vaimonsakin oli tyytyväinen, kun edes joku ymmärtää ja auttaa. Vaimoa hävetti. 

Hän sai apua ja alkoi raitis elämä. En tiedä mitä välillä tapahtui, sillä hän halusi palata elämäämme raittiina, kun aika on. 

Kun se aika tuli, niin muutaman viikon näytti hyvältä. Töissä huomasin miehen muuttuneen täysin. Hänen elämänsä täytti muiden raitistaminen. Myös minun ja muiden työkavereiden ja niiden joiden tukihenkilö hän nyt oli. 

Me muutuimme alkoholisteiksi, jonka missio oli raitistaa meidät. Ensin lähti vaimo, sitten työnantaja sai tarpeekseen.

Tapasin vaimon äskettäin. Hän sanoi, että alkoholistin kanssa pystyi elämään, mutta ei sen ihmisen, josta tuli raitis tyranni. 

Hän menetti kaiken.  

Tiedän vastaavanlaisen tapauksen. Alkoholistina oli rempseän reilu ja leppoisa kaveri, joka tuli toimeen kaikkien kanssa ja halusi kaikille pelkkää hyvää, ei koskaan rähissyt eikä ollut kusipää. Töissäkin hoiti hommansa moitteetta. Tuhosi vain terveyttään juomalla kännit joka ilta ja töissäkin krapula näkyi hänestä kilometrin päähän, kunnes eräänä aamuna työntajana puhallutti, ja lukemathan sieltä tuli. Suostui hoitoon ja onnistuikin olemaan reilun vuoden raittiina. Muutos oli selkeä ja hän muuttui nopeasti ulkonäöltään kuin eri ihmiseksi, kiloja karisi ja turvonneen punaisen naaman tilalle tuli puolta kapeampi komea pärstä ja alkoi naisetkin tämän huomata. Valitettavasti samalla muuttui myös koko ihminen. Hänestä tuli ihan hirveä tyyppi. Kukaan ei jaksanut hänen saarnojaan kuunnella alkoholittomuuden hienoudesta ja toistaalta taas oli vähän ristiriitaista, kun sitten kuitenkin hän välillä hieman uhoavaan sävyyn murisi, että voi kun saisi kiinni sen tyypin joka hänet käräytti. Ihan kuin se mitään käräyttämistä olisi tarvinnut, kun naamasta näkyi kauas ja vanha viina haisi. Raitistumisen jälkeen se kiva tyyppi oli poissa ja sen tilalla hirveä energiasyöppö.

Tuossa huomaa hyvin sen, miten raittiuskin nousee päähän. Ollaan ihan pilvissä siitä raittiuden hyvä olon tunteesta vuosien ryyppäämisen jälkeen ja valistetaan sitä myös toisille kyllästymiseen asti. Mutta kuitenkin, siellä taustalla on se riippuvuus, sairaus, itse piru, joka aika ajoin kuiskailee "muista, että sinut käräytettiin.....". Tyyppi ei ole samassa työpaikassa enää, enkä ole hänestä kuullut viime aikoina muuta, kuin että taas maistuu juomat. :(

itselle 10% juomisesta on ollut sellaista hauskanpitoa,ja 90% ahdistuneisuuden hoitoon ja stressin nollaukseen.nyt kun ei enään kunnon nousuhumalaakaan tule niin kyllä stressinhoitoon vois jonkun muun lääkkeen keksiä..joka sunnuntai kaduttaa se vkl juominen,mutta taas kun pe tulee niin kamala kaljanhimo eikä enään sunnuntain fiilikset ole tuoreessa muistissa.jospa antabuskuurille lähtis taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuus alkoholistiperheessä aiheutti sen, että suhde alkoholiin oli epäterve ja alkoholin käyttäminen sai minut koko ajan pelkäämään kontrollin menettämistä. Tästä seurasi se, etten koskaan pystynyt rentoutumaan alkholin avulla tai nauttimaan alkoholin käytöstä. Ja niistä harvoista kerroista kun otin vähän enemmän ja koin menettäneenin kontrollin, seurasi sitten niin armottomat ja pitkäkestoiset morkkikset, että totesin paremmaksi luopua kokonaan käytöstä.

Ei se lopettaminen varsinaisesti ole muuttanut elämää mihinkään suuntaan, kun en koskaan mikään suurkäyttäjä ole ollut. On vaan jotenin rennompi olo kun on myöntänyt sen itselleen, että suhde alkoholiin ei ole terve eikä normaali, ja tietää että rentoutuminen täytyy etsiä muuta kautta. Suurin asia on varmaan se, että joutuu hirveän paljon selittelemään ihmisille sitä miksi ei ota, ja erityisesti sitä miksi on lopettanut alkoholin käytön. Alkoholista kieltäytymiselle täytyy Suomessa olla aina joku hyvä perustelu.

Olen absolutisti ja jos joku tivaa ikävällä tavalla perusteluita alkoholittomuudelleni, niin vastaan odottavani kuutosia ja olevani kuvitteelisella lääkekuurilla, jonka kanssa alko ei sovi. Typerään kyselyyn yhtä typerä vastaus.

Minä lopetin vähäisenkin juomisen, koska sen seurauksena oli aina todella paha olo. Ja aina sitä joutui selittämään loputtomiin. Sitten löysin selityksen, mikä lopetti jatkuvat kyselyt. Sanoin, että minun uskontoni kieltää alkoholin ja se vihdoin oli selitys, mikä lopetti kyselyt täysin. Oletuksena on aina, että terve  suomalainen juo viinaa.

Sukuun tuli sitten lääkäri ja kysyin häneltä, miksi jotkut ihmiset ei voi juoda alkoholia. Hän sanoi, että ehkä  joillakin keho tuottaa antabuksen kaltaista ainetta ja he eivät voi juoda ja sellaiset ihmiset tunnetaan raivoraittiina, mutta sitä ei koeta ongelmaksi, koska se toinen vaihtoehto on valtava ongelma.

Tiede kehittyy ja nyt tiedetään, että jotkut ihmiset ovat allergisia alkoholille ja se aiheuttaa juuri kuvaamani kaltaisia oireita.

Olen sitä mieltä, että Suomen päihdepolitiikka pitäisi päivittää ja hyväksyä miedompi ja vaaraton vaihtoehto, koska nykyinen politiikka syrjii ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo tarkoitus lopettaa. Holi rentouttaa, mutta jos dokaa liikaa, niin masennus on se paska juttu aamuyöisin ja varsinkin sitten kun herää.

Selvät aamut on ihan juhlaa. Lopettaisin jos muija lopettais. En halua olla se tiukkis 

Ole rohkea oman tien kulkija ja kokeile vaikka kolmeksi kuukaudeksi. Osoita että olet chilli ja pidät hauskaa selvin päin enemmän kuin kännissä. Tässä juttelen itselleni kun olen aina ihmetellyt sitä, että lapsina me ollaan niin ihanan rentoja elämästä nauttijoita. Niin, ja sitten tulee se 16-21 ikävuodet, jolloin ehdollistutaan aikuisten tavoille ja osataan olla chillejä tai tanssia musiikin tahdissa vain jos ollaan vähän otettu.

Mulla oli tapana juoda siideri tai pari tai olutta lähes joka ilta ruuan kanssa. Sitten yhtenä iltana avasin siideripullon ja totesin, ettei tee mieli juoda sitä ei sitten yhtään. Pullo oli avattu ja jotenkin vastenmielisesti sen join kun kerta oli avattu, mutta mitään hyvää fiilistä siitä ei tullut. Siihen jäi.

Aloin seuraavalla viikolla laskea heti, ettei enää ikinä tule krapulaa, ei mene rahat alkoholiin eikä tule mokattua kännisssä. Tässä on vain hyviä puolia. Mutta kyllä mietin sitä, että minua pidetään tiukkiksena eikä kutsuta aina kaikkiin bileisiin jne. Ja sitä, että osaanko nauttia elämästä niin kuin lapsena? Tää on mun haaste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo tarkoitus lopettaa. Holi rentouttaa, mutta jos dokaa liikaa, niin masennus on se paska juttu aamuyöisin ja varsinkin sitten kun herää.

Selvät aamut on ihan juhlaa. Lopettaisin jos muija lopettais. En halua olla se tiukkis 

Aika noloa laittaa ”muijan syyksi”!

Jokainen on vastuussa omasta juomisesta!

Kyllä seura merkitsee paljon. Pitkässä avioliitossa ex-mieheni kanssa joka viikonloppu pari päivää juomista viikonloppuisin. Olisin halunnut lopettaa ja monesti yritinkin, ei onnistunut, kun toinen joi. Vasta erottuamme raitistuin heti. Nyt parikymmentä vuotta raitista elämää. Seuran ympärillä pitää muuttua, yksin on vaikeaa sanoa ei muutoksille. Nyt on hyvä, kaikinpuolin.