Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Haimatulehdus lomatissuttelun seurauksena 43-vuotiaana. Häpeä ja kivut olivat kamalat.

Vierailija kirjoitti:

Haimatulehdus lomatissuttelun seurauksena 43-vuotiaana. Häpeä ja kivut olivat kamalat.

Kuinka paljon,montako päivää tms. piti kiskoa  että haima  oireili ?

Vai unohtuiko veden juonti ?

En pidä siitä puolesta itsessäni, joka tulee esille juodessani.

 Hyvää alkoholin lopettamisessa on se, ettei tarvitse enää katua yhtä paljon omia sanomisia kuin ennen. 

Vierailija kirjoitti:

En pidä siitä puolesta itsessäni, joka tulee esille juodessani.

 Hyvää alkoholin lopettamisessa on se, ettei tarvitse enää katua yhtä paljon omia sanomisia kuin ennen. 

Juu, vähän samaa ja sairastamani diabetes on selvästi tuonut minussa ärtyisyyttä esille ja alkoholi joskus korostaa sitä riippuen muista seurueessa olevista.

Ihan hyvä oli lopettaa ja parempi olo kaiken kaikkiaan.

Migreeni. Iskee ihan minimaalisesta määrästä alkoholia. En voi edes ottaa puolikasta lasia alkoholipitoista onnittelumaljaa. 

Sama täällä. Olin nainut kännissä tätiäni, tsiisus sentään.....

Olin aiemmin varsinainen viinin tissuttelija, oli mielestäni täysin normaalia juoda lasi tai kaksi viiniä jo lounaan kanssa (ei nyt joka päivä). Sitten mietin, että pohjimmiltaan alkoholin nauttiminen oli minulla keino keventää oloa, ei mitään "jee nyt on syytä juhlia". Ajattelin, että nyt kokeilen, miten syvä ahdistus seuraa, jos en poistakaan murheita alkoholilla. Ja kuinka kävikään! Olo muuttui seesteiseksi ja kaikki ahdistukset hävisivät. Tästä on nyt 16 vuotta aikaa, en ole päättänyt lopettaa alkoholin käyttöä, mutta se on vaan jäänyt.

Kai se päätös oli odottanut kypsymistään jo pidemmän aikaa, mutta lopullinen syy oli se, kun seurasin läheltä tuttavapariskunnan sekoiluja keväällä. Tappelua, öisiä kännipuheluita, eroamista ja lasten huostaanottokin vielä. Päätin, etten koskaan halua näyttää sellaiselta.

Korkki meni kiinni toukokuussa ja nyt jo on ylipaino kadonnut, iho parantunut ja olo kaikin puolin parempi, vaikka juominen ei kovin runsasta edes ollut. Suosittelen!

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa mielialaani niin että alkaa masentaa. Tulee vaan paha olo.

Vaihdoin kannabikseen. Suosittelen!

Hohhoijaa. Narkkarit ja pilviveikot puolustelevat taas huumeriippuvuuttaan. Väärä ketju, menkää muualle! Huumeidenkäyttöä ei voi puolustella.

Perkele houkutti ansaan joka perjantai. Rahat loppuu, lapset ja vaimo unohtuu työpaikan pomolle haistattelut viesti pommeilla.... EI NÄIN. Laitoin korkin kiinni lopullisesti, rahaa säästyi sijoittamiseen, perheelle jäi enemmän aikaa, työmaalla motivaatio tuli takaisin ka Perkeleelle näytin keskaria.

Tulin uskoon ja lähdin seuraamaan Jeesusta ja alkoholin käyttö muuttui merkityksettömäksi. Se ei antanut enää mitään. Tarkennuksena haluan sanoa, että Raamatussa ei kielletä alkoholin käyttöä, mutta ryyppääminen on synti. Eli sama asia kuin ruokailu vs. ylensyönti tai kuntoilu vs. oman kehon jumalointi / itsensä ihailu.

Uskonto. kirjoitti:

Perkele houkutti ansaan joka perjantai. Rahat loppuu, lapset ja vaimo unohtuu työpaikan pomolle haistattelut viesti pommeilla.... EI NÄIN. Laitoin korkin kiinni lopullisesti, rahaa säästyi sijoittamiseen, perheelle jäi enemmän aikaa, työmaalla motivaatio tuli takaisin ka Perkeleelle näytin keskaria.

HYVÄ!! Itsekkin tein näin ja en kadu hetkeäkään.

Ystävän kuolema ja toisen psykoosi lyhyen ajan sisään ihan pelkän alkoholin takia. Normaaleja korkeakouluopiskelijoita oltiin, ei mitään alkoholisteja. Alkoi tuntua myrkyltä koko aine. Huomasin pian, että voin paremmin sekä fyysisesti että psyykkisesti raittiina.

Sain töitä ja pystyin lopettemaan jatkuvaan, raskaaseen vitutukseen juomisen. Edelliset 5 vuotta tuli juotua joka toinen päivä koska aamulla alkoi aina kiertää ajatuksissa se miten paljon vitutti olla työtön.

Huomaamatta lihoin melkein satakiloiseksi.

Vierailija kirjoitti:

TipatonElämä kirjoitti:

Kumma juttu kun meitä, jotka emme ole koskaan juoneet alkoholia, pidetään outoina friikkeinä ja niitä jotka ovat törpötelleet puoli elämää ja lopettavat juomisen niin hepä ovatkin suuria sankareita. Toki arvostan suuresti päätöstä lopettaa juominen. 

Miten niin pidetään outoina?

Outoa on nykyään ajatella, että alkottomuus olisi omituista. Se on ihan tavallista.

Kyllä pidetään niin outona että kerran jäi työpaikkakin saamatta kun en juo alkoholia. Firmaan ei kuulemma oteta hulluja töihin. Aloin sitten yrittäjäksi silloin 23 vuotta sitten ja edelleen sillä tiellä. Toivottavasti asiat ovat sittemmin muuttuneet, mutta kyllä vähän kieroon katsotaan monesti edelleen alkoholitonta työkoneiden kuljettajaa. Sinänsä outoa kun ajetaan 20 tonnia painavia vehkeitä liikenteen seassa ja alkoholiin suhtaudutaan noin päin alalla niin yleisesti.

Päällisin puolin minusta ei olisi uskonut, että minulla on ongelmia alkoholin kanssa. Olin välillä jopa selvin päin kuskina, en juonut itseäni tiedottomaksi ja lähdin kotiin joskus jopa ennen pilkkua. Alkoholia join kyllä joka viikko ja joskus kolmekin kertaa, mutta eri seuroissa, eli kukaan ei voinut pitää kirjaa todellisista määristä. Välillä join puolison kanssa kotona. Puoliso ei juo alkoholia paljoakaan, joten hain ryyppykaverit muualta. Koronan aikaan ei tullut nähtyä kavereita niin paljon, joten join kotona ja häpesin asiaa puolison edessä.

Huomasin alkavani himoitsemaan alkoholia jo pitkään ennen viikonloppua. Kun lauantain darra alkoi helpottaa, tuli tiistaina jo ensimmäiset mieliteot. Mieleisin vapaa-ajan viete oli alkoholi ja kaikki muu tuli perässä. Join alkoholia iloon, suruun, tylsyyteen, ahdistukseen, tavan vuoksi ja kalenterijuhlat päälle.

Pahinta oli se ahdistus, mikä riivasi monta päivää juomisen jälkeen. Kilojakin oli kertynyt sen verran, että mentiin jo ylipainon puolella. Iho oli samea ja eloton. Olin jo pitkään harjoitellut olemaan juhlissa välillä selvin päin, mutta se lopullinen stoppi tuli eräänä darrapäivänä, kun ulisin henkisestä tuskasta ja ahdistuksesta. Päätin, etten enää koskaan halua tuntea noin pahaa oloa. En kestä niitä enää.

Nyt kk juomatta ja hyvin menee. En korkkaa enää koskaan. Olen siivonnut ryyppykaverit elämästäni ja lisännyt ulkoilua ja liikuntaa. Näen muita kavereita tervehenkisissä merkeissä. Myönsin puolisolle rehellisesti kaiken ja hän lupasi tukea minua olemalla seurassani selvin päin.

Maksakirroosi

Nämä 6 syytä oli kukin yhtä tärkeitä. Oli helppo lopettaa tipattoman kuukauden jälkeen. Olin vaan aloittamatta uudestaan.

- ei ole aikaa olla humalassa eikä krapulassa. On kaikenlaista hommaa ja opiskeltavaa. Elämä on lyhyt.

- ajattelen sosiaalista tilannetta, mitä muut ajattelee ja miltä näytän. Nykyään vasta kiinnitin huomiota, että aika harva ostaa kaljaa ruokakaupasta viikolla. Minulla oli aina liukuhihnalla 5-8 tölkkiä. 

- terveys huolestutti, tosin ei mitään diagnoosia ollut. Joidenkin asioiden kans ei leikitä, esim diabetes riski.

- kovaa krapulaa podin aika harvoin, muutama kerta vuodessa, mutta sekin on liikaa. Masennus tuli normaalistakin krapulasta, su iltaisin teki melkein mieli itkeä, joku aivokemiallinen juttu kai.

- minulla ei ole hovimestaria, on itse oltava ajokunnossa jos asuu esikaupungissa.

- se huoli että onko mulla nyt tarpeeksi juotavaa, ehdinkö kauppaan, ostinko tarpeeksi mutten liikaa. Se pyörii takaraivossa ja olisi jo yksinään riittävä syy olla ilman mitään alkoa, tupakkaa, hamppua, uhkapeliä, mitään riippuvuutta. Se rajoittaa tahtomisen vapautta, lähes invalidisoi liikkumisen, kauheaa.

+1)

- on mukavaa kun on nyt rahaa ostaa laadukkaita tavaroita. Ne myös säästää jatkossa, esim hyvä työkalu tai laadukas kodinkone. Tätä en tiennyt lopettaessani, extra bonus.

Viimeinen niitti oli hengityksen pysähtyminen. Onneksi oli muita ihmisiä paikalla eräässä asunnossa, ja he soittivat ambulanssin. Muut olivat siis selvinpäin, mulla oli mennyt vajaa 2 pulloa Jallua. Olin yön sairaalassa. Pois päästyäni keskustelin sukulaiseni kanssa, ja päätin, että mun viinat on juotu.

Taustalla oli lisäksi tulollaan oleva kakkostyypin diabetes, 30 kilon ylipaino, huono jaksaminen työssä sekä pari vuotta aiemmin ystävän kuoleminen ryyppyputken jälkeen sydänkohtaukseen. Motivaatiota siis oli, ja ihan järkisyyt. 

Nyt olen ollut reilut 4 vuotta ilman viinaa, enkä ole katunut. Ylipainoa on vielä vajaa kymmenen kiloa, mutta jaksan jo hölkätä ja kuntoilla kuntopiiriä.

Kaikille viina vaan ei sovi, olin /olen alkoholisti.