Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Vierailija kirjoitti:

siksi en ole liiemmin ikinä juonut, kun siitä tulee känniin ja en tykkää olla kännissä.Muut ovat täysiä ääliöitä ollessaan kännissä ja en halua olla samanlainen

Sama juttu, asiat luistaa ihan omaa kulkuaan ilman päihteitä.

Luonnollinen humala riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut sai lopettamaan se, että erään kerran radalla ollessani sekosin ja soitin hätäkeskukseen että tekisi mieli polttaa eräs rautatieasema rakennus. Siitä sairaalaan päivystykseen ja aamulla juttelemaan päivystävän psykiatrin kanssa. Ahdisti ja nolotti aivan julmetusti. Silloin tein päätöksen että en koske enää alkoholiin. Pääsin tuolloin kotiin kyllä. Totesivat minut ihan järjissäni olleeksi. Puhalsin silloin yöllä 2,5 promillea

Sellasta se on, kun sitten humalassa saadaan kaikenlaisia suuria ideoita päähän. Jos kerran kännissä saa sekoilukohtauksia, niin se on merkki siitä, ettei alkoholi sovi yhtään ja juominen on syytä lopettaa kokonaan. Toimit oikein. Hyvä.

Muistan kun nuorena alettiin vetää pussikaljaa niin silloin siitä nimenomaan käytettiin nimitystä "sekoilu" ja oikeastaan kaikki mitä kännissä tehtiin oli "sekoilua". Siinä sitä sitten olikin tervettä mallia alkoholinkäyttöön kun alusta saakka sen ideana oli pelkkä sekoilu..

Niinpä sitä sitten en aikakaan itse ole ollut koskaan vain pienessä sievässä (esim 1 saunakalja ei ollut koskaan mun juttu vaan ennemmin olin juomatta sitäkin jos enempää ei ollut) vaan juominen on ollut aina humalahakuista ja mitä enemmän ja nopeammin on täysin sekaisin niin sen parempi.

Itse olin tuollainen viikonloppuviihteilijä pari vuosikymmentä ja jälkeenpäin vain vtuttaa huolella se kuinka hukkaan oma elämä ja ne tärkeimmät vuodet elämästä menikään.

Havahduin viime kesänä siihen, että olin täyttänyt koronatyhjiötä tissuttelulla, joka oli lähes jokapäiväistä ja määrät olivat lopulta tissuttelusta kaukana. Samoihin aikoihin minulle valkeni läheiseni päihteidenkäyttö, mikä oli myös täytettä koronan aiheuttamalle sosiaaliselle tyhjiölle. Omalle juomiselle ei ollut yhtään sen parempia syitä kuin läheisen aineiden käytölle. Lopetin kerrasta, en päättänyt että lopetan loppuiäksi, mutta toistaiseksi siitä ei ole ollut mnkäänlaista harmia kellekään. 

En tiedä, ehkä suurin syy oli seuraavien päivien ahdistus ja alakulo, joka oli ihan kohtuuttomissa mittasuhteissa. En myöskään tykkää humalaisesta olotilasta plus että vähissä on ne alkoholijuomat, joita haluan juoda/jotka mulle sopii. Joko en tykkää mausta, tai sitten siitä tulee migreeni/allergiakohtaus jolloin nenä ja silmät vuotaa taukoamatta. Lisäksi väsymys iskee jo tyyliin klo 22-23, jolloin haluan vaan lähteä kotiin nukkumaan. Eikä tähän väsymykseen todellakaan tarvi edes juoda kuin pari siideriä, että ei oo siitä kyse että vetäisin kaksin käsin. 

Kun kerran lähes kaikki siinä alkoholin juomisessa vastustaa, niin en näe mitään syytä miksi mun pitäisi sitä sitten juoda. Olen ihan tyytyväinen elämääni selvinpäin. (En ole koskaan ollut alkoholin suurkuluttaja.)

Koronakriisi. Olin saanut kaksi viikkoa ennen poikkeustilan alkua keväällä kipulääkkeeksi kolmiolääkkeen, joka yksistään laittoi vähän päihtyneeksi etenkin pari ensimmäistä viikkoa. Kerran lähdin sen takia vahingossa viemään roskat ilman avainta ja puhelinta. Siksi en ole uskaltanut enää käyttää alkoholia sen kanssa. Tosin nykyään otan pienintä mahdollista annosta, koska en koskaan tottunut lääkkeen sivuvaikutuksiin, joten jotain voisi taas juoda.

587: siis en ole käyttänyt kolmiolääkettä yhdessä alkoholin kanssa, sekoilin ihan riittävästi pelkästään lääkkeen päihdyttämänä ja juuri epidemian alussa.

Vierailija kirjoitti:

Minullekin kävi niin, että kyllästyin. En vain jaksanut niitä kauheita oloja enää. Joskus käy juominen mielessä, mutta, yllätykseksi itsellenikin, kestän nykyisin minkä tahansa pettymyksen tai yksinäisyyden tai ihan mitä tahansa ennemmin kuin alan juomaan. Keski-ikäisenä mieleeni on vihdoin ja viimein iskostunut se, millaista kärsimystä se tuo mukanaan, enkä yksinkertaisesti halua sitä enää.

Minäkin olen perheetön ja lapseton. Minullekin tulee joskus mieleen, olisivatko asiat toisin, jos olisin jo nuorena osannut olla sellainen kuin olen nyt.

Itse olen siitä lähestulkoon varma, etten olisi lapseton ikisinkku jos olisin nuorena ollut oma itseni ja ollut sitten vaikka kokonaan juomatta jos en kerran osaa juoda ollenkaan tolkullisesti. Sehän oli ihan täydellisen turhaa liikkua missään tapaamassa ihmisiä, kun kaikki tapasi vaan sen "känniminän" eikä minua. Eikä ihmekään ettei kukaan siitä oikein kamalasti tykänneet mutta jotenkin hassusti sitä ajatteli silloin ettei se haittaa, koska enhän mä oikeasti ole sellainen.. Kävi kyllä muutaman kerran sitten niinkin, että selvittyäni se edellisillan seura nosti hyvinkin nopeaan kytkintä, koska en ollutkaan se supersuulas ja -sosiaalinen ekstrovertti vaan enemmänkin hiljainen ja kaukana vapaamielisestä ja estottomasta nymfomaanista.

On ollut melko masentavaa ymmärtää, että juurikin ne todellisen itseni kaltaiset on vakiintuneet ja perustaneet perheensä jo nuorena. Ihan kuten itsekin halusin ja siksihän sitä niin aktiivisesti tuolla yöelämässä pörräsikin olemassa tyrkyllä. Harmi vaan, että siellä oli tavattavissa "känniminä".

yksinkertaisesti tuli kiintiö täyteen. Nuorena join humalahakuisesti ja biletin aina pilkkuun saakka. Mulla on huono viinapää, mutta en antanut sen häiritä.

Vanhemmiten krapulat muuttui kovemmiksi ja muutenkin alkoi kyseenalaistamaan miksi viikonlopun toinen päivä on jonkinasteinen krapula, vaikkei olisi juonut kuin pari lasia viiniä. Sitten se juominen vaan jäi, päätin kokeilla tipatonta ja siitä se jatkui omalla painollaan. Olen ajatellut, että voin ottaa jos haluan, mutta vielä ei ole siltä tuntunut.

Tämä taitaa nyt olla neljäs vuosi. Tänä aikana alkoholittomien juomien valikoima on kasvanut valtavasti, ja varsinkin hyviä oluita löytyy paljon. Mulla on myös teini-ikäinen tytär, jolle on kiva näyttää esimerkkiä, mutta itseni takia tämän teen.

mattiqw kirjoitti:

Pahat rytmihäiriöt. Se myös , että v #i mennä alkoon kun tuntu että ne kattoo jo että mitä toi äijä jatkuvasti täällä käy. Pakko maksaa myös käteisellä ja siitä nyrpistelivät neniään. Siksi koska sossu tutkii tilit.

No ei tutki sossu mihin rahasi käytät!! Voit ihan vapaasti käyttää vaikka kaikki rahasi viinaan eikä se sossua liikuta.

Krapula. Hyvää seurasi, ettei ole sitä krapulaa eikä morkkista. Hieno tunnehan se nousuhumala oli. Nykyisin tulen kesäisin "humalaan" kukkasista, kun hoidan puutarhaa ja kesäaamun kasteesta ja lintujen liverryksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin kävi niin, että kyllästyin. En vain jaksanut niitä kauheita oloja enää. Joskus käy juominen mielessä, mutta, yllätykseksi itsellenikin, kestän nykyisin minkä tahansa pettymyksen tai yksinäisyyden tai ihan mitä tahansa ennemmin kuin alan juomaan. Keski-ikäisenä mieleeni on vihdoin ja viimein iskostunut se, millaista kärsimystä se tuo mukanaan, enkä yksinkertaisesti halua sitä enää.

Minäkin olen perheetön ja lapseton. Minullekin tulee joskus mieleen, olisivatko asiat toisin, jos olisin jo nuorena osannut olla sellainen kuin olen nyt.

Itse olen siitä lähestulkoon varma, etten olisi lapseton ikisinkku jos olisin nuorena ollut oma itseni ja ollut sitten vaikka kokonaan juomatta jos en kerran osaa juoda ollenkaan tolkullisesti. Sehän oli ihan täydellisen turhaa liikkua missään tapaamassa ihmisiä, kun kaikki tapasi vaan sen "känniminän" eikä minua. Eikä ihmekään ettei kukaan siitä oikein kamalasti tykänneet mutta jotenkin hassusti sitä ajatteli silloin ettei se haittaa, koska enhän mä oikeasti ole sellainen.. Kävi kyllä muutaman kerran sitten niinkin, että selvittyäni se edellisillan seura nosti hyvinkin nopeaan kytkintä, koska en ollutkaan se supersuulas ja -sosiaalinen ekstrovertti vaan enemmänkin hiljainen ja kaukana vapaamielisestä ja estottomasta nymfomaanista.

On ollut melko masentavaa ymmärtää, että juurikin ne todellisen itseni kaltaiset on vakiintuneet ja perustaneet perheensä jo nuorena. Ihan kuten itsekin halusin ja siksihän sitä niin aktiivisesti tuolla yöelämässä pörräsikin olemassa tyrkyllä. Harmi vaan, että siellä oli tavattavissa "känniminä".

Joo, ikätovereilla on jo aikuisia lapsia, jne. :) Tiedä sitten mistä mikäkin johtuu. Olin levoton ja kapinallinen silloin, enkä todellakaan ole vieläkään luopunut kaikesta kapinallisuudesta, vaikka elänkin päällisin puolin ihan tavallista elämää. Olen ajatellut, että teen sitten yksin sellaisia asioita, mitkä eivät olisi olleet perheelliselle mahdollisia.

Alkoholikulttuuri oli 1980- ja 90-luvuilla erilaista kuin nykyään. Ihailin itsetuhoisia rock-tähtiä ja taiteilijoita. Ei rankkaakaan juomista oikein paheksuttu niin kuin nykyään, siihen saatettiin jopa kannustaa. Tutustuin myös muihin paljon päihteitä käyttäviin ihmisiin ja seurustelinkin sellaisten kanssa, ja senhän tietää, ettei siitä mitään hyvää seuraa. Huonosta itsetunnosta siinä varmasti ensisijaisesti oli kysymys. Vanhenemisen myötä on sittemmin löytynyt itseluottamusta - sitä olisi tarvittu nuorena, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Känniminä saa hautautua menneisyyteen, se en ollut minä oikeasti.

Jossain vaiheessa aloin huomata että käyn pääni sisällä eräänlaista keskustelua.

Se sai ajattelemaan että nyt on vioitettu aivoja pahimmalla tavalla.

Mun alkoholin käyttö tähän ikään mennessä mahtuu vain yksittäisiin alkoholi annoksiin ravintolassa.

En oo siis juuri dokannut koskaan.

Viimeisestä siideristä tai viinilasista tai mistään alkoholi annoksesta on todella todella kauan...

Kohta puoliin 20 vuotta 💪. Elämänsä paras päätös.

En halua olla alkoholin vaikutuksen alaisena enkä minkään päihteiden. Ei oo tehny yhtään edes mieli, ei oo ollu ikävä drinkkiä. En mä oo muuten mitenkään muuttunut. Juhlin ja pidän hauskaa silloin tällöin, ei päihteettömyys oo mikään este . Aina on ollu hauskaa.

Monta päivää kestävä kammottava krapula sisältäen paniikkikohtauksia, unihalvauksia ja rytmihäiriöitä.  Sen jälkeen vielä kuumeinen olo pari viikkoa. Ja vain yhden illan juhlimisen jälkeen. Kuolisin varmaan seuraavalla kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa aloin huomata että käyn pääni sisällä eräänlaista keskustelua.

Se sai ajattelemaan että nyt on vioitettu aivoja pahimmalla tavalla.

Minulle on käynyt niin, että pään sisällä on alkanut kulkea tavallaan kuin loputonta puhuttua tekstivirtaa.

Sukulaisten ja kavereiden alkoholismi. En jaksanut enää katsoa alkoholisteja, jotka olivat ottaneet edes "yhden". Ja tajusin, etten ole itsekään kännissä tai "yhden" ottaneena sen parempi. Suurin syy lopettamiseeni oli kuitenkin krapula. Edes lievänä se on inhottava.

Isäni kuoli viinaan. Ainakin käytännössä. Alkoholi aiheutti hirveää närästystä, ja vaikka kuinka närästi, hän ei silti viinasta luopunut. Syömisen ja juomisen saattoi jättää pois kun "ei pysty kun närästää", mutta ryypyn pystyi silti ottamaan. Ja se ryyppy oli kaksi 2 dl lasillista.

Sitä humalassa hillumista ei jaksanut katsoa eikä kuunnella. Harmittaa, etten antanut hänen jäätyä kuoliaaksi pihalle pakkaseen kun olin lapsi.

Vuosikymmeniä kestänyt närästys aiheutti ruokatorven syövän, johon sitten menehtyi.

Eli syöpä oli oma vika, ihan itseaiheutettu.

Vihdoinkin me muut saamme olla rauhassa, kun isää ei enää ole. Vuosikymmeniä tätä on odotettukin :)

Serkkuni käy vähän väliä sairaalan osastolla hakemassa vauhtia seuraavaan ränniin. Hänkin tulee kuolemaan viinaan. Isän veljistä yksi on kuollut viinaan (ei tuon alkoholisti-serkun isä kuitenkaan).

Alkoholistikavereihin olen katkonut välit, samoin heihin, jotka määkivät että miksi en juo, ja pakottavat juomaan. Minulle ei ole ongelma olla kännäämättä, enkä halua elämääni sellaisia ihmisiä, joille on ongelma olla kännäämättä. En vain halua juoda ja jos joku ei sitä ymmärrä, en jaksa olla hänen seurassaan.

Juon 1-2 pulloa viiniä päivittäin ihan omassa seurassani. Asun siis yksin. Baareissa en käynyt edes ennen koronaa. En kärsi krapulasta tai päänsäryistä. Miksi juon? Tylsyyteen, yksinäisyyteen, aivojen nollaamiseen. Mitä tilalle? Ei tuo päivittäinen lenkkeily yksin riitä.

Jossain vaiheessa aloin kärsiä ihan jäätävistä morkkiksista, vaikka en ollut tehnyt mitään pahaa. Heräsin krapulassa ja aloin heti tarkastaa lähetettyjä viestejä, soitettuja puheluita, pankkitilin saldoa, sometilien päivityksiä ja sitten soitin kaikki ryyppykaverit läpi ja kysyin, onko joku vihainen mulle. 

Tämä alkoi noin 25-vuotiaana enkä keksi sille mitään syytä. Olen miettinyt, voisiko mielialalääkkeen käyttäminen ja alkoholi yhdessä jotenkin sekoittaa serotoniinin tuotannon. Kuitenkin morkkikset alkoivat vasta tuossa iässä, vaikka olin tehnyt samaa paljon aiemmin. 

Lopettamiseen vaikutti hieman myös se, että aloin seurustella raittiin miehen kanssa. Häntä ei juomiseni kuulemma haitannut, mutta luonnollisesti tulee juotua vähemmän, kun asuu ja viettää aikaa pääasiassa raittiin henkilön kanssa. 

Huono olo ja terveyttä ajattelin. Lisäksi rahaa säästyy. En ole päivääkään katunut päätöstä. Kyllä huomaa eron kun pidemmän aikaa ilman alkoholia.

Seurustelin viinaan menevän miehen kanssa. Katsoin juomista selvinpäin, samoin hänen krapulapäiviään, jolloin piti hipsutella hiljaa kotona ettei herätä. Juoppokaverit kävi sikailemassa meillä ja siivosin heidän jälkiään. Meni kaikki innostus ottaa edes muutamaa juomaa juhlan kunniaksi. Samoin morkkikset alkoi olla pienistä määristäkin niin pahoja että 4 vuotta sitten ajattelin ettei kannata sitä muutamaakaan ottaa.

Pelkkää hyvää on seurannut. En ole kerrassaan mitään menettänyt! Nykyinen mieheni juo oluen silloin tällöin ja tuntuu niin hyvältä kun ei tarvitse katsoa kenenkään sekoiluja!