Lue keskustelun säännöt.
Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?
Jos siis olet lopettanut kokonaan alkoholin käytön niin mikä sai sinut lopettamaan lopullisesti ja mitä kaikkea hyvää siitä on seurannut?
Kommentit (1745)
Ei mitään hyödyllistä vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan koskaan päättänyt lopettaa, halusin vain kokeilla miltä tuntuisi olla ilman. Oli pitkän aikaa tullut juhlittua joka viikonloppu, ärsytti rahanmeno ja kaikki. Päätin yrittää olla selvinpäin. Ensin meni viikko, sitten kuukausi ja alkuvaikeuksien jälkeen se oli niin helppoa, että päätin jatkaa vuoden, lopulta meni kymmenen. Siinä vaiheessa olin muuttanut muutkin elintapani terveellisemmäksi, eikä alkoholi enää sopinut siihen.
Syöpään sairastumisen myötä käyttö jäi kokonaan. En toki aiemminkaan mitenkään hirmuisesti juonut.
En ole koskaan pitänyt alkoholista, mutta sosiaalisesta painostuksesta olen käyttänyt sitä 13-vuotiaasta lähtien. Kotoa sain mallin, että alkoholin käyttö on jopa velvollisuus. Äitini joi aamukaljan, ruuanlaittokaljan, tiskikaljan, saunakaljan, iltakaljan. Luulin päälle parikymppiseksi, että joka päiväinen tissuttelu on ei pelkästään normaalia, vaan jopa suotavaa. Joten join itsekin, todella vähän tosin, koska koin että niin pitää tehdä. Tavattuani ensimmäisen poikaystävän päälle parikymppisenä, omaksuin normaalin silloin tällöin baarissa ryypiskelyn tavan, tosin silloinkaan en osannut juoda kovin paljoa. Sittemmin olen miettinyt, johtuuko vastahakoisuuteni alkoholinjuomista kohtaan lapsuuteni lasisuudesta ja turvattomuuden tunheista, en tiedä.
Mutta kokonaan alkoholi jäi kun tapasin nykyisen mieheni ja tulin raskaaksi. Sen jälkeen en ole juonut tippaakaan enkä juo. Vanhempani tpkinyrittävät maanitella juomaan, erityisesti edelleen tissutteleva äitini, mutta minä. En. Juo. Eikä kukaan juo mun lasten läsnäollessa.
Vierailija kirjoitti:
Viina loppu.
Sinähän varsinainen vitsiniekka olet. Ihan itsekö keksit? Öhö öhö öhhöhhöö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuistuminen. Ei vain tuntunut enää aikuismaiselta touhulta juoda viikonloppuisin vinttiä pimeäksi ja maata seuraavana päivänä krapulassa joutilaana mitään tekemättä. Kohtuukäyttäjäksi/ruokajuojaksi en rupea, koska on olemassa paljon parempia janojuomia kuin alkoholi.
Vaikka ei juo silti tulee painajaisia ja halvaantumis oireita tai on huono olo. Johtuu sokerista eikä viinasta . Lakritsa siirappi riippuvuus .....jäätelö sokeri . Karkki . Ei se estä pelastumista onko juoppo vai syöppö vai ei vaan jos ei usko Jeesukseen ristillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoi tulla pahoinvointia ja rytmihäiriöitä pienistäkin määristä. En ollut koskaan edes käyttänyt paljoa, mutta sekin vähä piti lopettaa. Ei ollut kiva kolmen oluen jälkeen pelätä vessan lattialla sydänkohtausta.
Itsellä oli ongelma vain se kun juhliin meni piti juoda monta litraa että menisi päähän ja kun vihdoin meni tuli valomerkki .....muuten selvinpäin yleensä . Juopoksi on haukuttu vaikka ei juo . Jotkut uskontofanaatikot haukkuu aina muita varmuuden vuoksi . Niin ne haukkuu raiskatutkin syylliseksi . Ei mitään ääri lahjoja ikinä kiitos. Turisti matkalla selvinpäin tietysti bussiretkellä niin siellä otettiin olut ruuan kanssa niin joku lahkolainen tuli sanomaan ettei tarvi juoda sitä. Joskus vaan menee yli näiden touhut . Yksi olut 2 päivän bussiretkellä. Elämä olisi helpompaa kun tuijottaa vaan niitä omia tekojaan eikä muita. Aamen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sokeri karkit leivokset tortut jäätelöt ....sehän on yhtä samaa sokerihumalaa.
Ei mikään. Juuri avasin oluen. Hyvää, nam :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta harjattu on koiran karvoja puiston penkillä niin joku pitkä mies tuli syyttämään että nyt tiedetään mistä johtuu joku ....mitä se nyt sitten höpötti . Koko maapallon puistot pilalla varmaan sen yhden koiran takia sille. Sen takia on parempi pysyä itsehillinnässä ja pitää suunsa kiinni .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päällisin puolin minusta ei olisi uskonut, että minulla on ongelmia alkoholin kanssa. Olin välillä jopa selvin päin kuskina, en juonut itseäni tiedottomaksi ja lähdin kotiin joskus jopa ennen pilkkua. Alkoholia join kyllä joka viikko ja joskus kolmekin kertaa, mutta eri seuroissa, eli kukaan ei voinut pitää kirjaa todellisista määristä. Välillä join puolison kanssa kotona. Puoliso ei juo alkoholia paljoakaan, joten hain ryyppykaverit muualta. Koronan aikaan ei tullut nähtyä kavereita niin paljon, joten join kotona ja häpesin asiaa puolison edessä.
Huomasin alkavani himoitsemaan alkoholia jo pitkään ennen viikonloppua. Kun lauantain darra alkoi helpottaa, tuli tiistaina jo ensimmäiset mieliteot. Mieleisin vapaa-ajan viete oli alkoholi ja kaikki muu tuli perässä. Join alkoholia iloon, suruun, tylsyyteen, ahdistukseen, tavan vuoksi ja kalenterijuhlat päälle.
Pahinta oli se ahdistus, mikä riivasi monta päivää juomisen jälkeen. Kilojakin oli kertynyt sen verran, että mentiin jo ylipainon puolella. Iho oli samea ja eloton. Olin jo pitkään harjoitellut olemaan juhlissa välillä selvin päin, mutta se lopullinen stoppi tuli eräänä darrapäivänä, kun ulisin henkisestä tuskasta ja ahdistuksesta. Päätin, etten enää koskaan halua tuntea noin pahaa oloa. En kestä niitä enää.
Nyt kk juomatta ja hyvin menee. En korkkaa enää koskaan. Olen siivonnut ryyppykaverit elämästäni ja lisännyt ulkoilua ja liikuntaa. Näen muita kavereita tervehenkisissä merkeissä. Myönsin puolisolle rehellisesti kaiken ja hän lupasi tukea minua olemalla seurassani selvin päin.
Ai niin ja ne hyvät puolet:
- Ahdistus ja stressi on vähentyneet valtavasti
- Ei tarvi hävetä itseään
- Rahaa säästyy
- Voin lähteä puolison kanssa lenkille yms
- Kilot karisee
- Iho voi paremmin
- Paljon enemmän aikaa käytössä
- Ei tarvitse miettiä, että kuinka monta päivää pitää pinnistää ennen kuin kehtaa taas juoda
- Ei tule vilkuiltua kelloa yhdeksän aikaan pakonomaisesti (tosi häiritsevää)
- Aina ajokunnossa
- Yleinen tyytyväisyys päätökseen ja elämään
- Aiemmin juominen häiritsi kuntoilua. Nyt sitäkin voi harrastaa vapaasti ilman häiriötekijöitä.
Suoraan sanottuna itseäkin hävetti olla aikuinen joka ryyppää kuin vastuuton myöhäisteini. Ja koki normaaliin elämään kuuluvana virua toimintakyvyttömänä darrassa useana päivänä viikossa.
Miksi hankkia itselle tieten tahtoen krapulan? Kyllästyin huonoon oloon. Ennen kaikkea terveyttä ajattelin ja sen jälkeen rahan menoa kurkusta alas. Mielummin niilläkin rahoilla jotka meni kurkusta alas teen muuta hyödyllistä ja mukavaa. Nyt ilman alkoholia 14 kuukautta eikä mieli tee juoda.
Vaikka isäni oli alkoholisti ja sanoi että hän tiesi heti ensimmäisellä kerralla kun rippikoulun jälkeen ekan kerran joi alkoholia että tämä on mun juttu.
Mulle ei koskaan ole tullut samaa fiilistä. Mulle alkoholi on vaan pahaa litkua jota juomalla tulee vaan väsy, tai pahimmassa tapauksessa päänsärky tai muuten paha olo.
Joku makea likööri voi mennä limun mausteena, mutta jotain reilu 10 vuotta sitten kokeilin ottaa metsämansikkalikööriä limun kanssa ja tuli ibs-kohtaus eli kova mahakipu ja ripuli, joten ajattelin että jaa, olkoot sitten tuokin.
Minä en vaan tarvitse mihinkään alkoholia, osaan rentoutua muutenkin ja olen hauska seurassa, ei minulla ole mitään sellaisia estoja joita alkoholi veisi pois. Humalahan on myrkytystila, eikä mun mielestä siinä olossa ole mitään tavoittelemisen arvoista.
En ole lopettanut, olen juomatta vain tänään enkä tiedä huomisesta, todennäköisesti en juo huomennakaan, mutta vannomatta paras. Näin on menty jo monta vuotta.
23 vuotta ravintolahommissa, tuli juotua kaikki vapaa-ajat, esim.tiistai-iltapäivät. Kaverit baaritöissä, meillä kun natsas vapaat. En viettänyt koskaan esim vappua tai joulua muuta kuin töissä. Sitten hajos selkä ja työelämä oli sitten siinä. Kun erkaannuin kavereista, jotka ottivat kummasti takapakkia kun en enää pörrännyt baareissa..Tuli vaan tunnit täyteen. Yli vuoteen en ole juonut ja kerrasta lopetin. Hetken katselin alkoholisoitunutta avopuolta ja lopetin suhteen, se oli niin tuhoisaa katseltavaa. Nyt exä löytänyt uuden juomakaverin ja meno on sen mukaista.
Viina loppu.