Lue keskustelun säännöt.
17-v tyttö haluaa 350 euron käsilaukun
07.03.2020 |
Sukulaistyttö on halunnut laukkua 'tosi kauan', on siis mielestään vakavasti harkinnut asiaa. Synttärit on parin viikon päästä. En millään haluaisi antaa lahjaksi rahaa tuollaiseen. Toivoisin, että tyttö löytäisi itsetuntoa ja-arvostusta muualta kuin suurin logoin merkitystä kassista. Antaisin mieluummin samalla summalla vaikka lahjakortin johonkin elämykseen, konserttiin vaikkapa.
Olenko hankala ja ankea mielestänne?
En itse koe tarvitsevani tuonhintaisia laukkuja, ainakaan sellaisia, mitkä on trendikkäitä just nyt ja joissa oleellista on merkki ja sen näkyminen. Minulle laukuissakin on tärkeintä sen sopiminen tarkoitukseensa, ominaisuuksien tulee olla mahdollisimman kauan ja moneen käyttöön sopivia.
Sitä paitsi eikö nuoret käytä kuitenkin kangaskassia nykyään? Eikö tuollainen kiiltävin logoin koristeltu kassi ole vähän mauton ja tätimäinen?
Kyseessä ei siis ole oma tyttäreni. Joka joskus nuorempana halusi jotain palavasti aina hetken ja sitten halu laantui kun antoi asian muhia.
Kommentit (85)
Rahalahjan etu on juuri se että saaja voi ostaa mitä haluaa eikä muilla ole siihen mitään sanomista. Jos tyttö tykkää "tätimäisestä" laukusta, niin mitä sitten. Se on hänen tyyli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin, kun tavoite on noin selkeästi jo tiedossa , niin ei muuta kun kesätyöpaikanhakuun sitten vaan. Hakuaika on alkanut jo esim. Prismassa (siitä oikein kuulutettiin niihin asiakaskaiuttimiin eilen, kun olin siellä taas käymässä... siellä ) Sitä kassia voikin sitten kantaa ylpeydellä, sillä onhan se merkki nuoresta yritteliäisyydestä ja uutterasta sinnikkyydestä. Vain kaksi kuukautta taas esim. mainoslehtien jakoa ja kassirahat ovat jo tilillä ! Tsemppiä likalle!
En tiedä mistä laukusta on kyse, mutta se on väärä tieti että kaikki merkkilaukut tehdään vinkuintian hikipajoissa. Suurin osa tehdään italiassa ja espanjassa, sinne on viime vuosina siirretty takaisin tuotantoa, jotka välillä tehtiin halvan hintatason maissa. Italiassa on kokonainen kylä joka on tehnyt nahkalaukkuja käsityönä vuosikymmenet. Hesarissa oli aukeaman juttu tästä muutamavuosi sitten.
Itse pyysin aikoinaan rippilahjaksi rahaa. Joku toive oli.
Sain rippilahjaksi superrumia astioita, jotka myin 35 v myöhemmin kirpparilla pilkkahintaan.
Lahjan tarkoitus on ilahduttaa. Mun harmitti ja paljon aina, kun näin astiat.
Astiat olivat lapsuudenkodissani, ylähyllyllä kaikki nämä vuodet. Jopa äitini ei halunnut ottaa käyttöön suvunsa antamaa lahjaa
Meillä 16 v kävi kolmessa työssä ja osti mopon omilla rahoillaan.