17-v tyttö haluaa 350 euron käsilaukun

Vierailija kirjoitti:

Ja äsken se halus lääkärin poikaystäväksi. Mitäs seuraavaksi? 17-vuotias halusi tupla-ananaan, mutta joutuu tyytymään kiiwiin?

Ei ole tässä maassa kahta 17-vuotiasta, pakko olla sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostakoon itse kassinsa. 17-vuotias voi mennä vaikkapa kesätöihin. 350 e on iso summa rahaa syntymäpäivälahjaksi sukulaiselle. 50 euroa on sopiva lahja.

Ei tämä tyttö ole ollut kesätöissä eikä kai menossakaan. Puhelimen pakko olla uusin. Viimeksi kun ei saanut haluamaansa, vanha puhelin vahingossa putosi kaverin paljuun. Vanhemmilla vähän samaa vikaa, rahaa ei välttämättä ole liikaa, mutta puhelinten, laukkujen ja autojen yms oltava viimeisen päälle.

Jos on ilkeää ja väärin antaa jotain muuta, voisin mielelläni mennä kakkukahveille ja viedä vaikka kimpun kukkia. Ei kai lahjaa voi vaatia, toivoa kai voi mitä vain? En halua antaa mitään, mikä on lahjan saajan mielestä vittuilua, mieluummin sitten en mitään.

Ehkä tytön olisi aika mennä kesätöihin. Ehkä olisi aika oppia, että elämässä ei saa kaikkea, vaikka kuinka haluaa. Minulla on myös sukulainen, jonka lasten lahjatoiveet alkoivat olla jossain vaiheessa aika mahdottomia. Onko lahjominen teillä vastavuoroista, vai oletko sinä "lahja-automaatti"? Minä lopetin näiden sukulaislasten yksipuoleisen lahjomisen. Yleensäkin vien lahjaksi ihmisille sitä, mitä itse katson parhaaksi. Voin kysyä toiveita, mutta aina ne eivät toteudu.

Onko nykyään niin, että omat ja sukulaislapset ilmoittavat, mitä haluavat lahjaksi ja mitään muuta ei ole soveliasta antaa?  Onko ok olla antamatta mitään, jos  ei rahat tai ymmärrys itsellä riitä joskus turhan ylellisiin asioihin? Eikö muistaminen ole tärkeintä? Eikö ylellisissä tavaroissa omaa arvostusta lisää yhtään se, jos on joutunut itse tekemään asian eteen töitä? 

Minusta ei tunnu hyvältä olla lahja-automaatti, jolta tilataan sitä sun tätä.

Anna lahjaksi 20-50 € tai sen summan mitä olit ajatellut lahjaan käytettävän ja käyttäköön tyttö rahan miten haluaa. Toinen vaihtoehto on että ostat lahjan jonka haluat hänelle antaa. Kolmas, voit kysyä haluaisiko tyttö johonkin konserttiin lipun. Musiikkimieltymyksiä on monia, joten ei kannata suinpäin ostaa lippua. Mutta todennäköisesti et halua festarilippua ostaa koska festareilla liikkuu päihteet yms. muita lieveilmiöitä ja jos nuorelle sattuisi jotain festareilla joille lipun ostit miten sen kestäisit.

Vanhemmilla on kasvatusvastuu.

Minulla on lapsia jotka eivät ole olleet niin röyhkeitä että pyytäisivät kalliita lahjoja keltään. Teini-iässä rahalahja on kyllä osoittautunut hyväksi valinnaksi, nuori saa ostaa mieleistään.

Älä sorru lapsellisuuksiin ja jätä nuorta ilman lahjaa.

Syysmarja kirjoitti:

Sanoit, että et millään haluaisi antaa rahaa lahjaksi tuollaiseen?

Eli lahjarahaa antaa kaikki muut (varmaankin 20-50€) ja sinä olet ainoa, joka haluaa tuoda elämyslipun jonkun Pavarottin konserttiin? 

Laita nyt vaan se seteli sinne kirjekuoreen ja ole kiva täti. Älä yritä kasvattaa toisten lapsia. 

(Muille tiedoksi: minä ainakin käsitin AP:n tekstistä, että ei häneltä pyydetty käsilaukkua vaan teini pyysi vierailta lahjan rahana, joilla hän sitten ostaa itse sen laukun?)

Täsmälleen samaa mieltä. Miksi pitää välttämättä antaa lahjaksi sellaista, mitä lahjansaaja ei halua? Kyllä se enemmän kiusaamista ja mielenosoittamista. Kokemusta on sellaisestakin. Eräs tuttava antoi lahjaksi kirpparilta ostetun rikkinäisen kannun (ei arabia tms). En tajua miksi tällaista pitää kohdistaa lapseen. Kritisoit sitten vanhempia suoraan, jos on jotain hampaankolossa. Ehkä tämä teinityttö pärjää paremmin ilman sitä sinun lahjaasi, kuin muistaa loppuikänsä mielenosoituslahjasi. 

Mitä laukkuihin tulee, niin olen ostanut lukioikäiselle lahjaksi 400 euron laukun. Hän myi sen pois viiden vuoden kuluttua 80 eurolla rahoittaakseen seuraavaa laukkua. Näillä laukuilla on jälleenmyyntiarvoa, jos ovat hyvin pidettyjä, säilytyspussi ja aitoustodistus tallessa.

Mä ostin omilla rahoillani VERA PELLE nahkalaukun. Käsityönä tehty. Kaunis. Ihailen laukun kauneutta. On ollut muutaman kerran käytössä. Tyttösi voisi keksiä miten saisi laukun. T: Käsilaukkuja rakastava

Mulla on tuon ikäinen tyttö ja tuoltahan se on nykyisin. Toivelistat on täynnä kallista kamaa ja kaikki pitäis saada. Ja jos jotain listalta saa, niin aina on se väärä eli olis pitänyt mielummin olla joku niistä muista.

Kaikkea ei vaan saa tai ostaa omillaan. 🤷🏻‍♀️

Ap voisi selventää, mitä häneltä on pyydetty. Onko pyydetty 350 e merkkilaukkua vai ap:n itse määrittelemää rahasummaa laukun ostoa varten.

Jos on pyydetty suoraan kallista merkkilaukkua, en ostaisi.

Jos on pyydetty omaharkintaista lahjoitusta laukun ostoa varten, voisin lahjoittaa 40-50 e.

Vierailija kirjoitti:

Mä ostin omilla rahoillani VERA PELLE nahkalaukun. Käsityönä tehty. Kaunis. Ihailen laukun kauneutta. On ollut muutaman kerran käytössä. Tyttösi voisi keksiä miten saisi laukun. T: Käsilaukkuja rakastava

VERA PELLE on italiaa ja tarkoittaa aitoa nahkaa

Mielestäni olet harvinaisen fiksu tapaus näinä päivinä, mukava lukea tekstiäsi. Itselläni paljon samoja ajatuksia.

Ei se itsetunto kehity jotain ulkoista hankkimalla todellisuudessa. Todennäköisesti halu saada laukku laantuu ajanmittaan ja voi jopa itsekin pitää ajatusta aikanaan jopa "höpsönä". Siis 350e laukkuun sukulaiselle? miten kehtaa edes pyytää? tuohan on järjetön summa muutenkin, omasta mielestäni 50e on max. Missä on ihmisten nöyryys? osaako nykyihmiset hävetä?

Mitä tämä on että mää haluan ja mun pitää saada? Onko kyse siitä että pysyy porukassa nykyaikana? surullista. Onneksi elin teini/nuoruus aikani ennen somea/älyhupelimia sekä tällaista merkkiuskollisuutta. Kyllähän joskus saattoi saada jotain "hienompaa" mutta se olikin jo todella harvinaista. Markkinaspedet kiittää.

Jotenkin todella surullista että nuorten halua kuulua joukkoon käytetään näin surutta hyväksi ja vielä surullisempaa on se missä tämä kaikki roina tehtään. Kehitysmaissa/köyhissä maissa. Oletteko ottaneet selvää millaisissa oloissa ihmiset työskentelevät ja mitä se tekee luonnolle. Jopa lapset ovat tehtaissa töissä. Ei maailman kuuluisi olla tällainen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Onko nykyään niin, että omat ja sukulaislapset ilmoittavat, mitä haluavat lahjaksi ja mitään muuta ei ole soveliasta antaa?  Onko ok olla antamatta mitään, jos  ei rahat tai ymmärrys itsellä riitä joskus turhan ylellisiin asioihin? Eikö muistaminen ole tärkeintä? Eikö ylellisissä tavaroissa omaa arvostusta lisää yhtään se, jos on joutunut itse tekemään asian eteen töitä? 

Minusta ei tunnu hyvältä olla lahja-automaatti, jolta tilataan sitä sun tätä.

Nykyään myös pyritään välttämään turhaa kulutusta, joten eikö ole parempi ostaa jotain toivottua ja varmasti käyttöön menevää tavaraa, kuin turhaa krääsää joka lopulta päätyy kaatopaikalle?

Esim. itse toivoin nuorena ylioppilaslahjaksi vanhemmilta ja muilta sukulaisilta tiettyä Kalevala korun kaulakorua. Korua en saanut, vaan lahjaksi tuli mm. posliinikoira, runokirja, parittomia astioita yms. tavaraa joita en halunnut, mutta joiden yhteishinta oli varmasti sama tai enemmän kuin tuon korun. Ja tiedän kyllä, että lahjoista ei pitäisi valittaa, mutta kyllä se koru olisi miellyttänyt enemmän. Lopulta ostin sen myöhemmin itse, ja käytän sitä edelleen lähes 20 vuoden jälkeen. Kaikki se muu lahjaksi saatu tavara on aikoja sitten päätynyt kierrätyskeskukseen.

Joo, en itsekään noita hintavia rumiluslaukkuja ymmärrä, enkä vanhempana kannustaisi lastani typerään kulutusta ja omistamista ihailevaan toimintaan.

Lapsi toimii omien, huonojen arvojensa mukaisesti. Sinä voit päättää, toimitko sinun arvojesi mukaan ja jätät taloudellisesti osallistumatta toimintaan, jota et pidä esim. eettisenä ja ekologisesti kestävänä jne. Silloin viet lahjakortin johonkin sellaiseen, johon haluat lasta kannustaa kerskakulutuksen sijaan. Saat siitä ehkä paheksuntaa, mutta mielestäni on parempi olla paaria kuin uhrata ihanteensa.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni olet harvinaisen fiksu tapaus näinä päivinä, mukava lukea tekstiäsi. Itselläni paljon samoja ajatuksia.

Ei se itsetunto kehity jotain ulkoista hankkimalla todellisuudessa. Todennäköisesti halu saada laukku laantuu ajanmittaan ja voi jopa itsekin pitää ajatusta aikanaan jopa "höpsönä". Siis 350e laukkuun sukulaiselle? miten kehtaa edes pyytää? tuohan on järjetön summa muutenkin, omasta mielestäni 50e on max. Missä on ihmisten nöyryys? osaako nykyihmiset hävetä?

Mitä tämä on että mää haluan ja mun pitää saada? Onko kyse siitä että pysyy porukassa nykyaikana? surullista. Onneksi elin teini/nuoruus aikani ennen somea/älyhupelimia sekä tällaista merkkiuskollisuutta. Kyllähän joskus saattoi saada jotain "hienompaa" mutta se olikin jo todella harvinaista. Markkinaspedet kiittää.

Jotenkin todella surullista että nuorten halua kuulua joukkoon käytetään näin surutta hyväksi ja vielä surullisempaa on se missä tämä kaikki roina tehtään. Kehitysmaissa/köyhissä maissa. Oletteko ottaneet selvää millaisissa oloissa ihmiset työskentelevät ja mitä se tekee luonnolle. Jopa lapset ovat tehtaissa töissä. Ei maailman kuuluisi olla tällainen paikka.

Ne halpislaukut on tehty hikipajoissa, joten sillä on tässä kohtaa ihan turha moralisoida. Ja tuskinpa tyttö on pyytänyt laukkurahaa kokonaisuudessaan, vaan sopivaksi katsotun summan. Tai sitten koko aloitus on provo.

Jos nuori tai teini haaveilee jostain pitkään, jostain hänen silminnsä hienosta ja arvokkaasta, niin on kyllä harvinaisen puupäistä alkaa sitä moralisoimaan varsinkin, kun kyseessä on oikeasti hieno tuote, jolla on jälleenmyyntiarvoa. 

T. Se joka osti 400 euron (tai oli se vähän ylikin) laukun tyttärelleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ostin omilla rahoillani VERA PELLE nahkalaukun. Käsityönä tehty. Kaunis. Ihailen laukun kauneutta. On ollut muutaman kerran käytössä. Tyttösi voisi keksiä miten saisi laukun. T: Käsilaukkuja rakastava

VERA PELLE on italiaa ja tarkoittaa aitoa nahkaa

Minun laukkuni on taas genuiinin nahasta. Paljon laadukkaampia ne kuin jotku lehmännahkalaukut.

Kun täytin 18 ja sain kesätöitä, ostin kaksi merkkinahkalaukkua (Lumi), ei kaikki rahat niihin mennyt kuitenkaan. 7 vuotta myöhemmin minulla on nuo laukut edelleen, vain paranevat käytössä. Hintaa oli satasia. En kadu. Mielummin laadukas nahkalaukku, kuin HM muovikassi joka hajoaa vuodessa. Laadukkailla laukuilla on myös jälleenmyyntiarvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nykyään niin, että omat ja sukulaislapset ilmoittavat, mitä haluavat lahjaksi ja mitään muuta ei ole soveliasta antaa?  Onko ok olla antamatta mitään, jos  ei rahat tai ymmärrys itsellä riitä joskus turhan ylellisiin asioihin? Eikö muistaminen ole tärkeintä? Eikö ylellisissä tavaroissa omaa arvostusta lisää yhtään se, jos on joutunut itse tekemään asian eteen töitä? 

Minusta ei tunnu hyvältä olla lahja-automaatti, jolta tilataan sitä sun tätä.

Nykyään myös pyritään välttämään turhaa kulutusta, joten eikö ole parempi ostaa jotain toivottua ja varmasti käyttöön menevää tavaraa, kuin turhaa krääsää joka lopulta päätyy kaatopaikalle?

Esim. itse toivoin nuorena ylioppilaslahjaksi vanhemmilta ja muilta sukulaisilta tiettyä Kalevala korun kaulakorua. Korua en saanut, vaan lahjaksi tuli mm. posliinikoira, runokirja, parittomia astioita yms. tavaraa joita en halunnut, mutta joiden yhteishinta oli varmasti sama tai enemmän kuin tuon korun. Ja tiedän kyllä, että lahjoista ei pitäisi valittaa, mutta kyllä se koru olisi miellyttänyt enemmän. Lopulta ostin sen myöhemmin itse, ja käytän sitä edelleen lähes 20 vuoden jälkeen. Kaikki se muu lahjaksi saatu tavara on aikoja sitten päätynyt kierrätyskeskukseen.

Juuri näin. Oikein raivostuttaa nämä, jotka ostavat nuorille tyhmiä lahjoja eli lisäävät jätettä vaikka olisi ollut mahdollisuus ilahduttaa lahjan saajaa. Nautitaanko tuosta todella niin paljon? Sainpas nyt ostettua posliinikoiran, vaikka toivottiin pariakymppiä matkakassaan.

Tyttö on toivonut rahaa ja tehnyt nyt sen virheen, että on tullut maininneeksi mitä sillä ostaisi. En käsittänyt asiaa niin, että olisi toivonut tuota 350e laukkua yhdeltä ihmiseltä vaan että säästää tällä hetkellä laukkua varten. Täällä aikuiset (?) ihmiset ilkeilee menisi töihin yms. kommenteilla, kun kyse on nuoren lahjasta. Ei se mun mielestä ole mitään "kaikki pitäisi saada ilmaiseksi" jos lahjaa toivoo. Miksei voi sitä 20e laittaa vaan kuoreen?

Olen yli 40v ja muistan sen tunteen, kun nuorena olisin halunnut rahaa lahjaksi, mutta koska sukulaisten mielestä rahalahja on tylsä sain jotain Arabian kahvikuppeja ja Kalevalakoruja. Elin pienellä opintotuella, rahat ei meinannut riittää edes ruokaan, mutta astiat oli viimeisen päälle.

Melkein kaikilla on kokemusta ylioppilaslahjoista ja rippilahjoista, joiden antaja on samanlainen kuin ap. Ei sitten millään voi ostaa sitä mitä on toivottu tai antaa rahaa, vaan pitää ostaa se Saima Harmajan runokirja tai paksu taidekirja, jonka hinnalla olisi melkein saanut lentolipun. Tuollaiset lahjat muistaa koko loppuelämänsä ja ei mitenkään hyvässä mielessä. Samat ihmiset paheksuu häiden lahjalistoja ja ostavat jotain vieraskirjoja saunamökille tai linkkuveitsen (kyllä, olen nähnyt hienon linkkuveitsen häälahjapöydässä). 

Kertokaa millä nimellä tuota voi kutsua? 

Kyllä tuon ikäisen pitäisi jo itse mennä kesätöihin ja tienata sitä rahaa millä laukun voi ostaa. Älytöntä, että lähes aikuinen kinuaa lahjaksi rahaa. Ei 17-vuotiaalle lahjaa enää osta, kuin lähisukulaiset tai lähinnä vanhemmat?

Tässä vaan kommentoin, että minä käytän kolmekymmentä vuotta vanhoja laukkuja edelleen. Laatutavaraa ostettaessa ja hinnakastakin, mutta kestävää . Laukkuja ei kannata ostaa sesongin mukaan ja heittää pois.