Lue keskustelun säännöt.
17-v tyttö haluaa 350 euron käsilaukun
07.03.2020 |
Sukulaistyttö on halunnut laukkua 'tosi kauan', on siis mielestään vakavasti harkinnut asiaa. Synttärit on parin viikon päästä. En millään haluaisi antaa lahjaksi rahaa tuollaiseen. Toivoisin, että tyttö löytäisi itsetuntoa ja-arvostusta muualta kuin suurin logoin merkitystä kassista. Antaisin mieluummin samalla summalla vaikka lahjakortin johonkin elämykseen, konserttiin vaikkapa.
Olenko hankala ja ankea mielestänne?
En itse koe tarvitsevani tuonhintaisia laukkuja, ainakaan sellaisia, mitkä on trendikkäitä just nyt ja joissa oleellista on merkki ja sen näkyminen. Minulle laukuissakin on tärkeintä sen sopiminen tarkoitukseensa, ominaisuuksien tulee olla mahdollisimman kauan ja moneen käyttöön sopivia.
Sitä paitsi eikö nuoret käytä kuitenkin kangaskassia nykyään? Eikö tuollainen kiiltävin logoin koristeltu kassi ole vähän mauton ja tätimäinen?
Kyseessä ei siis ole oma tyttäreni. Joka joskus nuorempana halusi jotain palavasti aina hetken ja sitten halu laantui kun antoi asian muhia.
Kommentit (85)
Fiksu teini, pyytää useammalta lahjan rahana ja saa laukkurahat kokoon. Miksi et voisi osallistua lahjaan jonka sen saaja oikeasti haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan 350 euron laukun
Olen 53 vuotias
Joku pidätinpultti estää ostamasta...:(
Jatkan vielä
Kotona ei ollut aina ruokaa kun olin nuori
Jouduin muuttamaan omilleni 16 vee..
Mut tootta vdussa pitää keskustella tälläisistä aiheista:)
Koulutkin taisivat jäädä pahasti keksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan 350 euron laukun
Olen 53 vuotias
Joku pidätinpultti estää ostamasta...:(
Jatkan vielä
Kotona ei ollut aina ruokaa kun olin nuori
Jouduin muuttamaan omilleni 16 vee..
Mut tootta vdussa pitää keskustella tälläisistä aiheista:)
Koulutkin taisivat jäädä pahasti kesken?
Syysmarja kirjoitti:
Sanoit, että et millään haluaisi antaa rahaa lahjaksi tuollaiseen?
Eli lahjarahaa antaa kaikki muut (varmaankin 20-50€) ja sinä olet ainoa, joka haluaa tuoda elämyslipun jonkun Pavarottin konserttiin?
Laita nyt vaan se seteli sinne kirjekuoreen ja ole kiva täti. Älä yritä kasvattaa toisten lapsia.
(Muille tiedoksi: minä ainakin käsitin AP:n tekstistä, että ei häneltä pyydetty käsilaukkua vaan teini pyysi vierailta lahjan rahana, joilla hän sitten ostaa itse sen laukun?)
Pavarotti on jo vuosia laulanut pilvenreunalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syysmarja kirjoitti:
Sanoit, että et millään haluaisi antaa rahaa lahjaksi tuollaiseen?
Eli lahjarahaa antaa kaikki muut (varmaankin 20-50€) ja sinä olet ainoa, joka haluaa tuoda elämyslipun jonkun Pavarottin konserttiin?
Laita nyt vaan se seteli sinne kirjekuoreen ja ole kiva täti. Älä yritä kasvattaa toisten lapsia.
(Muille tiedoksi: minä ainakin käsitin AP:n tekstistä, että ei häneltä pyydetty käsilaukkua vaan teini pyysi vierailta lahjan rahana, joilla hän sitten ostaa itse sen laukun?)
Juuri näin. Kolmen aikuistuvan nuoren äitinä sanoisin, että kaikken paras on antaa nuorelle sopivaksi kokemasi summa rahaa, jonka hän voi sitten käyttää mihin itse haluaa. Lahjan tarkoitushan on kai lähtökohtaisesti ilahduttaa sen saajaa eikä alleviivata antajan arvomaailmaa? Omat lapseni ovat useinkin toteuttaneet lahjaksi saamillaan rahoilla itselleen jonkin isomman toiveen joka on sitten ilahduttanut heitä. Nuo hankinnat ovat joskus sellaisia, etten itse kyllä hankkisi, mutta kun meillä kaikilla on niin erilaiset arvot ja toiveet. Eikä ole mitään järkeä antaa sille nuorelle (eikä kyllä kenellekään muullekaan) lahjoittajan omien arvojen mukaista lahjaa, josta ei yhtään tiedä ilahduttaako se lahjan saajaa, kun kerran mieluinen ja todella helposti toteutettava lahja on tiedossa.
Entäs jos tietäisit, että rahalla ollaan ostamassa sinun arvomaailmaasi täysin sopimaton lahja, heitetään nyt vaikka ihan keksitty: lippu äärioikeistoa ihannoivan bändin keikalle. Ihanko oikeasti tukisit tuollaista toimintaa edes epäsuorasti? Antaisitko rahaa uhanalaisen eläimen turkista tehtyyn tavaraan? Tai jos tietäisit että sillä ostetaan vaan viinaa? Laittomia nautintoaineita?
Ihanko totta on aivan sama mihin lahjan saaja rahan käyttää?
Ei tarvitse kärjistää. Tarkoitin tietenkin sellaisia tavallisia ja harmittomia toiveita, kuten juurikin teknisiä laitteita, kalliimpia vaatteita ja vaikka tuollaista laukkua. Jos tietäisin, että nuorella on vaikka alkoholi-tai huumeongelmia tai on käyttämässä rahat vaikka äärioikeistolaiseen toimintaan, en tietenkään lahjoittaisi rahaa. Omassa lähipiirissäni on onneksi tällaisia tavallisia nuoria jotka etukäteen kertovat, mihin lahjarahansa aikovat käyttää ja siinä tapauksessa en todellakaan näe mitään syytä olla osallistumatta toiveen toteuttamiseen rahasummalla.
Eli oma arvomaailma sitten saakin vaikuttaa!
Mutta vain kun se on sinun arvomaailmasi, vai? Esimerkit toki oli övereitä, mutta missä kulkee raja "harmittoman" ja sellaisen välillä johon ei tarvitse lahjoittaa rahaa? Arvokysymys.
Mikä sinä olet arvostelemaan, miten tärkeää jollekin on ympäristö ja siksi kulutuksen ihannoinnin vähentäminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syysmarja kirjoitti:
Sanoit, että et millään haluaisi antaa rahaa lahjaksi tuollaiseen?
Eli lahjarahaa antaa kaikki muut (varmaankin 20-50€) ja sinä olet ainoa, joka haluaa tuoda elämyslipun jonkun Pavarottin konserttiin?
Laita nyt vaan se seteli sinne kirjekuoreen ja ole kiva täti. Älä yritä kasvattaa toisten lapsia.
(Muille tiedoksi: minä ainakin käsitin AP:n tekstistä, että ei häneltä pyydetty käsilaukkua vaan teini pyysi vierailta lahjan rahana, joilla hän sitten ostaa itse sen laukun?)
Juuri näin. Kolmen aikuistuvan nuoren äitinä sanoisin, että kaikken paras on antaa nuorelle sopivaksi kokemasi summa rahaa, jonka hän voi sitten käyttää mihin itse haluaa. Lahjan tarkoitushan on kai lähtökohtaisesti ilahduttaa sen saajaa eikä alleviivata antajan arvomaailmaa? Omat lapseni ovat useinkin toteuttaneet lahjaksi saamillaan rahoilla itselleen jonkin isomman toiveen joka on sitten ilahduttanut heitä. Nuo hankinnat ovat joskus sellaisia, etten itse kyllä hankkisi, mutta kun meillä kaikilla on niin erilaiset arvot ja toiveet. Eikä ole mitään järkeä antaa sille nuorelle (eikä kyllä kenellekään muullekaan) lahjoittajan omien arvojen mukaista lahjaa, josta ei yhtään tiedä ilahduttaako se lahjan saajaa, kun kerran mieluinen ja todella helposti toteutettava lahja on tiedossa.
Entäs jos tietäisit, että rahalla ollaan ostamassa sinun arvomaailmaasi täysin sopimaton lahja, heitetään nyt vaikka ihan keksitty: lippu äärioikeistoa ihannoivan bändin keikalle. Ihanko oikeasti tukisit tuollaista toimintaa edes epäsuorasti? Antaisitko rahaa uhanalaisen eläimen turkista tehtyyn tavaraan? Tai jos tietäisit että sillä ostetaan vaan viinaa? Laittomia nautintoaineita?
Ihanko totta on aivan sama mihin lahjan saaja rahan käyttää?
Ei tarvitse kärjistää. Tarkoitin tietenkin sellaisia tavallisia ja harmittomia toiveita, kuten juurikin teknisiä laitteita, kalliimpia vaatteita ja vaikka tuollaista laukkua. Jos tietäisin, että nuorella on vaikka alkoholi-tai huumeongelmia tai on käyttämässä rahat vaikka äärioikeistolaiseen toimintaan, en tietenkään lahjoittaisi rahaa. Omassa lähipiirissäni on onneksi tällaisia tavallisia nuoria jotka etukäteen kertovat, mihin lahjarahansa aikovat käyttää ja siinä tapauksessa en todellakaan näe mitään syytä olla osallistumatta toiveen toteuttamiseen rahasummalla.
Eli oma arvomaailma sitten saakin vaikuttaa!
Mutta vain kun se on sinun arvomaailmasi, vai? Esimerkit toki oli övereitä, mutta missä kulkee raja "harmittoman" ja sellaisen välillä johon ei tarvitse lahjoittaa rahaa? Arvokysymys.
Mikä sinä olet arvostelemaan, miten tärkeää jollekin on ympäristö ja siksi kulutuksen ihannoinnin vähentäminen?
ohhoh, kylläpä jollakulla meni tunteisiin. Peace!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan 350 euron laukun
Olen 53 vuotias
Joku pidätinpultti estää ostamasta...:(
Jatkan vielä
Kotona ei ollut aina ruokaa kun olin nuori
Jouduin muuttamaan omilleni 16 vee..
Mut tootta vdussa pitää keskustella tälläisistä aiheista:)
Koulutkin taisivat jäädä pahasti kesken?
Kävin lukion ja ammattikoulun.
Sain isäni (kuolleen) sukulaisilta lukio ajan avustusta.
Ammattikoulun kävin opintolainalla.
Jouluisin oli paha olla yksin opiskelukämpässä.
Mut ei tarvinnu oottaa tuoko pukki 350 euron laukun ..tai tuleeko ensinkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan 350 euron laukun
Olen 53 vuotias
Joku pidätinpultti estää ostamasta...:(
Jatkan vielä
Kotona ei ollut aina ruokaa kun olin nuori
Jouduin muuttamaan omilleni 16 vee..
Mut tootta vdussa pitää keskustella tälläisistä aiheista:)
Koulutkin taisivat jäädä pahasti kesken?
Kävin lukion ja ammattikoulun.
Sain isäni (kuolleen) sukulaisilta lukio ajan avustusta.
Ammattikoulun kävin opintolainalla.
Jouluisin oli paha olla yksin opiskelukämpässä.
Mut ei tarvinnu oottaa tuoko pukki 350 euron laukun ..tai tuleeko ensinkään
ohhoh, kylläpä jollakulla meni tunteisiin. Peace!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syysmarja kirjoitti:
Sanoit, että et millään haluaisi antaa rahaa lahjaksi tuollaiseen?
Eli lahjarahaa antaa kaikki muut (varmaankin 20-50€) ja sinä olet ainoa, joka haluaa tuoda elämyslipun jonkun Pavarottin konserttiin?
Laita nyt vaan se seteli sinne kirjekuoreen ja ole kiva täti. Älä yritä kasvattaa toisten lapsia.
(Muille tiedoksi: minä ainakin käsitin AP:n tekstistä, että ei häneltä pyydetty käsilaukkua vaan teini pyysi vierailta lahjan rahana, joilla hän sitten ostaa itse sen laukun?)
Juuri näin. Kolmen aikuistuvan nuoren äitinä sanoisin, että kaikken paras on antaa nuorelle sopivaksi kokemasi summa rahaa, jonka hän voi sitten käyttää mihin itse haluaa. Lahjan tarkoitushan on kai lähtökohtaisesti ilahduttaa sen saajaa eikä alleviivata antajan arvomaailmaa? Omat lapseni ovat useinkin toteuttaneet lahjaksi saamillaan rahoilla itselleen jonkin isomman toiveen joka on sitten ilahduttanut heitä. Nuo hankinnat ovat joskus sellaisia, etten itse kyllä hankkisi, mutta kun meillä kaikilla on niin erilaiset arvot ja toiveet. Eikä ole mitään järkeä antaa sille nuorelle (eikä kyllä kenellekään muullekaan) lahjoittajan omien arvojen mukaista lahjaa, josta ei yhtään tiedä ilahduttaako se lahjan saajaa, kun kerran mieluinen ja todella helposti toteutettava lahja on tiedossa.
Entäs jos tietäisit, että rahalla ollaan ostamassa sinun arvomaailmaasi täysin sopimaton lahja, heitetään nyt vaikka ihan keksitty: lippu äärioikeistoa ihannoivan bändin keikalle. Ihanko oikeasti tukisit tuollaista toimintaa edes epäsuorasti? Antaisitko rahaa uhanalaisen eläimen turkista tehtyyn tavaraan? Tai jos tietäisit että sillä ostetaan vaan viinaa? Laittomia nautintoaineita?
Ihanko totta on aivan sama mihin lahjan saaja rahan käyttää?
Ei tarvitse kärjistää. Tarkoitin tietenkin sellaisia tavallisia ja harmittomia toiveita, kuten juurikin teknisiä laitteita, kalliimpia vaatteita ja vaikka tuollaista laukkua. Jos tietäisin, että nuorella on vaikka alkoholi-tai huumeongelmia tai on käyttämässä rahat vaikka äärioikeistolaiseen toimintaan, en tietenkään lahjoittaisi rahaa. Omassa lähipiirissäni on onneksi tällaisia tavallisia nuoria jotka etukäteen kertovat, mihin lahjarahansa aikovat käyttää ja siinä tapauksessa en todellakaan näe mitään syytä olla osallistumatta toiveen toteuttamiseen rahasummalla.
Eli oma arvomaailma sitten saakin vaikuttaa!
Mutta vain kun se on sinun arvomaailmasi, vai? Esimerkit toki oli övereitä, mutta missä kulkee raja "harmittoman" ja sellaisen välillä johon ei tarvitse lahjoittaa rahaa? Arvokysymys.
Mikä sinä olet arvostelemaan, miten tärkeää jollekin on ympäristö ja siksi kulutuksen ihannoinnin vähentäminen?
Mun sukulaiset lahjoittivat kolme vuotta yksin jääneelle nuorelle rahaa joka kuukausi lukion käyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syysmarja kirjoitti:
Sanoit, että et millään haluaisi antaa rahaa lahjaksi tuollaiseen?
Eli lahjarahaa antaa kaikki muut (varmaankin 20-50€) ja sinä olet ainoa, joka haluaa tuoda elämyslipun jonkun Pavarottin konserttiin?
Laita nyt vaan se seteli sinne kirjekuoreen ja ole kiva täti. Älä yritä kasvattaa toisten lapsia.
(Muille tiedoksi: minä ainakin käsitin AP:n tekstistä, että ei häneltä pyydetty käsilaukkua vaan teini pyysi vierailta lahjan rahana, joilla hän sitten ostaa itse sen laukun?)
Juuri näin. Kolmen aikuistuvan nuoren äitinä sanoisin, että kaikken paras on antaa nuorelle sopivaksi kokemasi summa rahaa, jonka hän voi sitten käyttää mihin itse haluaa. Lahjan tarkoitushan on kai lähtökohtaisesti ilahduttaa sen saajaa eikä alleviivata antajan arvomaailmaa? Omat lapseni ovat useinkin toteuttaneet lahjaksi saamillaan rahoilla itselleen jonkin isomman toiveen joka on sitten ilahduttanut heitä. Nuo hankinnat ovat joskus sellaisia, etten itse kyllä hankkisi, mutta kun meillä kaikilla on niin erilaiset arvot ja toiveet. Eikä ole mitään järkeä antaa sille nuorelle (eikä kyllä kenellekään muullekaan) lahjoittajan omien arvojen mukaista lahjaa, josta ei yhtään tiedä ilahduttaako se lahjan saajaa, kun kerran mieluinen ja todella helposti toteutettava lahja on tiedossa.
Entäs jos tietäisit, että rahalla ollaan ostamassa sinun arvomaailmaasi täysin sopimaton lahja, heitetään nyt vaikka ihan keksitty: lippu äärioikeistoa ihannoivan bändin keikalle. Ihanko oikeasti tukisit tuollaista toimintaa edes epäsuorasti? Antaisitko rahaa uhanalaisen eläimen turkista tehtyyn tavaraan? Tai jos tietäisit että sillä ostetaan vaan viinaa? Laittomia nautintoaineita?
Ihanko totta on aivan sama mihin lahjan saaja rahan käyttää?
Ei tarvitse kärjistää. Tarkoitin tietenkin sellaisia tavallisia ja harmittomia toiveita, kuten juurikin teknisiä laitteita, kalliimpia vaatteita ja vaikka tuollaista laukkua. Jos tietäisin, että nuorella on vaikka alkoholi-tai huumeongelmia tai on käyttämässä rahat vaikka äärioikeistolaiseen toimintaan, en tietenkään lahjoittaisi rahaa. Omassa lähipiirissäni on onneksi tällaisia tavallisia nuoria jotka etukäteen kertovat, mihin lahjarahansa aikovat käyttää ja siinä tapauksessa en todellakaan näe mitään syytä olla osallistumatta toiveen toteuttamiseen rahasummalla.
Eli oma arvomaailma sitten saakin vaikuttaa!
Mutta vain kun se on sinun arvomaailmasi, vai? Esimerkit toki oli övereitä, mutta missä kulkee raja "harmittoman" ja sellaisen välillä johon ei tarvitse lahjoittaa rahaa? Arvokysymys.
Mikä sinä olet arvostelemaan, miten tärkeää jollekin on ympäristö ja siksi kulutuksen ihannoinnin vähentäminen?Mun sukulaiset lahjoittivat kolme vuotta yksin jääneelle nuorelle rahaa joka kuukausi lukion käyntiin.
Mikset muuttanut sukulaisillesi asumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syysmarja kirjoitti:
Sanoit, että et millään haluaisi antaa rahaa lahjaksi tuollaiseen?
Eli lahjarahaa antaa kaikki muut (varmaankin 20-50€) ja sinä olet ainoa, joka haluaa tuoda elämyslipun jonkun Pavarottin konserttiin?
Laita nyt vaan se seteli sinne kirjekuoreen ja ole kiva täti. Älä yritä kasvattaa toisten lapsia.
(Muille tiedoksi: minä ainakin käsitin AP:n tekstistä, että ei häneltä pyydetty käsilaukkua vaan teini pyysi vierailta lahjan rahana, joilla hän sitten ostaa itse sen laukun?)
Juuri näin. Kolmen aikuistuvan nuoren äitinä sanoisin, että kaikken paras on antaa nuorelle sopivaksi kokemasi summa rahaa, jonka hän voi sitten käyttää mihin itse haluaa. Lahjan tarkoitushan on kai lähtökohtaisesti ilahduttaa sen saajaa eikä alleviivata antajan arvomaailmaa? Omat lapseni ovat useinkin toteuttaneet lahjaksi saamillaan rahoilla itselleen jonkin isomman toiveen joka on sitten ilahduttanut heitä. Nuo hankinnat ovat joskus sellaisia, etten itse kyllä hankkisi, mutta kun meillä kaikilla on niin erilaiset arvot ja toiveet. Eikä ole mitään järkeä antaa sille nuorelle (eikä kyllä kenellekään muullekaan) lahjoittajan omien arvojen mukaista lahjaa, josta ei yhtään tiedä ilahduttaako se lahjan saajaa, kun kerran mieluinen ja todella helposti toteutettava lahja on tiedossa.
Entäs jos tietäisit, että rahalla ollaan ostamassa sinun arvomaailmaasi täysin sopimaton lahja, heitetään nyt vaikka ihan keksitty: lippu äärioikeistoa ihannoivan bändin keikalle. Ihanko oikeasti tukisit tuollaista toimintaa edes epäsuorasti? Antaisitko rahaa uhanalaisen eläimen turkista tehtyyn tavaraan? Tai jos tietäisit että sillä ostetaan vaan viinaa? Laittomia nautintoaineita?
Ihanko totta on aivan sama mihin lahjan saaja rahan käyttää?
Ei tarvitse kärjistää. Tarkoitin tietenkin sellaisia tavallisia ja harmittomia toiveita, kuten juurikin teknisiä laitteita, kalliimpia vaatteita ja vaikka tuollaista laukkua. Jos tietäisin, että nuorella on vaikka alkoholi-tai huumeongelmia tai on käyttämässä rahat vaikka äärioikeistolaiseen toimintaan, en tietenkään lahjoittaisi rahaa. Omassa lähipiirissäni on onneksi tällaisia tavallisia nuoria jotka etukäteen kertovat, mihin lahjarahansa aikovat käyttää ja siinä tapauksessa en todellakaan näe mitään syytä olla osallistumatta toiveen toteuttamiseen rahasummalla.
Eli oma arvomaailma sitten saakin vaikuttaa!
Mutta vain kun se on sinun arvomaailmasi, vai? Esimerkit toki oli övereitä, mutta missä kulkee raja "harmittoman" ja sellaisen välillä johon ei tarvitse lahjoittaa rahaa? Arvokysymys.
Mikä sinä olet arvostelemaan, miten tärkeää jollekin on ympäristö ja siksi kulutuksen ihannoinnin vähentäminen?Mun sukulaiset lahjoittivat kolme vuotta yksin jääneelle nuorelle rahaa joka kuukausi lukion käyntiin.
Mikset muuttanut sukulaisillesi asumaan?
En tiedä..eivät ehkä tajunneet tilanteeni kauheutta.
Kukaan ei pyytänyt, joten pärjäilin yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mee muualle märisemään..täällä keskustellaan normaalien teinien ongelmista!
Meillä 17 v osti itselleen 800€ laukun eikä siihen ollut mitään sanomista. Teki koulun ohessa 2 työtä ja omilla rahoillaan maksoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä osta. Menköön laiskuri töihin ja tienatkoon kassirahansa työllä.
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan 350 euron laukun
Olen 53 vuotias
Joku pidätinpultti estää ostamasta...:(
Ajattelin itse ihan samoin. Kaikki rahat tuli käyttää järkevästi, lapsiin etupäässä. Kunnes ajattelin, että pitäähän minunkin saada osuuteni työni hedelmistä. Ensin maksan laskut, avustan opiskelevia täysi-ikäisiä lapsiani, laitan vakisumman säästöön ja lopulla voi hyvällä omatunnolla ostaa itselleni uuden laukun tai kengät silloin tällöin. Tosin seuraan alennusmyyntejä ja pyrin saamaan haluamani puoleen hintaan. Iloa elämään voi saada monin tavoin. Kun en tuota hiilipäästöjä lentämällä lomalle, voin ilahduttaa itseäni laadukkaalla käyttötuotteella, joka kestää vuosia jollei vuosikymmeniä. Viimeisimmät ostokseni oli suunniteltu Suomessa ja valmistettu Espanjassa. Pidän niitä esillä ja ihailen ohikulkiessa, olen ne ansainnut.
Näin viisikymppisenä en yhtään väheksy teinin kykyä iloita mieleisestään laukusta. Ehkä hän samalla jopa oppii pitämään huolta tavarasta, jota arvostaa. Jollei Ap halua osallistua pienellä summalla laukun hankkimiseen, ehkä hän voisi antaa nuorelle hyvät välineet ja hoitoaineet veskan kestoa pidentämään. Tulisi moraalinen aspekti huomioiduksi.
Vajaa 10 v sitten esikoinen oli lähes samanikäinen ja haluisi Vuittonin laukun.
Silloin kauppa kävi käyteyillä tavaroilla.
Siivosi meidän kodin, sitten mummolasta vei tavaraa.
Sai joltain kaverilta vinkin, kävi taloyhtiön kokouksessa puhumassa, sai kierrätyshyllyn.
Tämä tuli käyttöön, koska sen jälkeen tuli putkiremontti ja hylly oli koko ajan täynnä.
Myi torissa, fb.ssä, huutiksessa.
Ostokset oli ekana osti Vuittonin Neverfull ? laukun, sitten yhden Kalevala Korun ja kolmantena Chanelin.
Tää oli ihan hölmö. Tyttö selvitti hintoja ja lähti ystävänsä ja ystävän äidin kanssa Pariisiin ja kummatkin tytöt ostivat ne mummokassit, tikkikuosilla.
Nämä kaikki vieläkin omistaa. Chanelin on meinannut myydä, mutta säästää toistaiseksi.
Chaneliin teki töitä tosi kauan. Ja sen jälkeen pääsikin ihan kesätöihin
Vierailija kirjoitti:
Vajaa 10 v sitten esikoinen oli lähes samanikäinen ja haluisi Vuittonin laukun.
Silloin kauppa kävi käyteyillä tavaroilla.Siivosi meidän kodin, sitten mummolasta vei tavaraa.
Sai joltain kaverilta vinkin, kävi taloyhtiön kokouksessa puhumassa, sai kierrätyshyllyn.Tämä tuli käyttöön, koska sen jälkeen tuli putkiremontti ja hylly oli koko ajan täynnä.
Myi torissa, fb.ssä, huutiksessa.
Ostokset oli ekana osti Vuittonin Neverfull ? laukun, sitten yhden Kalevala Korun ja kolmantena Chanelin.
Tää oli ihan hölmö. Tyttö selvitti hintoja ja lähti ystävänsä ja ystävän äidin kanssa Pariisiin ja kummatkin tytöt ostivat ne mummokassit, tikkikuosilla.Nämä kaikki vieläkin omistaa. Chanelin on meinannut myydä, mutta säästää toistaiseksi.
Chaneliin teki töitä tosi kauan. Ja sen jälkeen pääsikin ihan kesätöihin
Just näin se pitää mennä. Kun tekee itse työn, ansaitsee rahat, niin voi niillä hankkia, mitä haluaa. Ei niin, että selaa puhelimella ja miettii, mitä kaikkea voisi haluta ja sitten hettelee toiveita/vaatimuksia ympärille.
Vierailija kirjoitti:
Melkein kaikilla on kokemusta ylioppilaslahjoista ja rippilahjoista, joiden antaja on samanlainen kuin ap. Ei sitten millään voi ostaa sitä mitä on toivottu tai antaa rahaa, vaan pitää ostaa se Saima Harmajan runokirja tai paksu taidekirja, jonka hinnalla olisi melkein saanut lentolipun. Tuollaiset lahjat muistaa koko loppuelämänsä ja ei mitenkään hyvässä mielessä. Samat ihmiset paheksuu häiden lahjalistoja ja ostavat jotain vieraskirjoja saunamökille tai linkkuveitsen (kyllä, olen nähnyt hienon linkkuveitsen häälahjapöydässä).
Kertokaa millä nimellä tuota voi kutsua?
Joulun jälkeen oli puhe että olisi halunnut liput yhteen tapahtumaan. En tiennyt silloin, en osannut ostaa jouluksi. Siksi tämä ajatus nyt. Kyse on asiasta, mitä on itse halunnut. Kokemuksellisesta asiasta, ei posliinikoirasta tai muusta tavarasta.
Nyt on tosi kauan, ehkä jo kaksi viikkoa, halunnut yhden kassin. Ja sille joka ehdotti hoitotuotteita laukkua varten - en tiedä millä erityisellä hoidetaan kiiltävän muovin, metallin ja kankaan yhdistelmää. Nahkalaukku olisikin erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Melkein kaikilla on kokemusta ylioppilaslahjoista ja rippilahjoista, joiden antaja on samanlainen kuin ap. Ei sitten millään voi ostaa sitä mitä on toivottu tai antaa rahaa, vaan pitää ostaa se Saima Harmajan runokirja tai paksu taidekirja, jonka hinnalla olisi melkein saanut lentolipun. Tuollaiset lahjat muistaa koko loppuelämänsä ja ei mitenkään hyvässä mielessä. Samat ihmiset paheksuu häiden lahjalistoja ja ostavat jotain vieraskirjoja saunamökille tai linkkuveitsen (kyllä, olen nähnyt hienon linkkuveitsen häälahjapöydässä).
Kertokaa millä nimellä tuota voi kutsua?
Tuollainen ihminen on sarja-, yllätys- tai väkisinlahjoittaja
Köyhien ongelma