Minua häiritsisi puhua terapiassa ihmiselle, jolla on alhaisempi koulutustaso kuin minulla
Myönnän, törkeä asenne. Mutta silti, itse olen maisteri ja psykoterapeutit eivät useinkaan ole. Neuvoja?
Nyt tietenkin sanotaan, että minun pitäisi sanoa tämä terapeutille, mutta siihen en suostu. Se loukkaa syvältä ja vie pohjan koko terapialta, jos siihen on pakko päätyä.
Kommentit (231)
Jotkut elävät akateemisessa kuplassa, josta joku kommentissaan puhui. Lapsuudessa lähipiiristä lähtevät kaikki lukioon, ei kukaan amikseen, ja lukiosta menevät yliopistoon. Muuta ei edes noteerata mahdolliseksi. Sellainen voi aiheuttaa sen, että kaikki muu on vierasta.
No kun kerran olet niin korkeasti koulutettu, niin kai sinä sitten osaat parantaa / terapoida itse itsesi. Muuten, ei psykoterapeutiksi valmistuta peruskoulupohjalta muutaman tunnin iltakurssilta.
Vierailija kirjoitti:
Terapiasuhde on todella tärkeä suhde. Minun on voitava puhua omista ajatuksistani ja ammattiinikin liittyvistä asioista niin, että terapeutti ymmärtää, vähintään avaavan selityksen jälkeen.
Ei terapeutti ole mikään ymmärtäjä-botti, jolla on täydelliset keskustelutaidot ja iq yli 140, vaan hänen on tarkoitus antaa sinulle eväitä parempaan itsetuntemukseen. "Korkeatasoinen dialogi" ei auta siinä.
Minun oli pakko antaa omat lapset adoptioon. Ei niiden kanssa voinut keskutella ja elää yhdessä. Täysin kouluttamattomia molemmat. Minun pitää saada jostain maisterivauva jotta voin sitä hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun oli pakko antaa omat lapset adoptioon. Ei niiden kanssa voinut keskutella ja elää yhdessä. Täysin kouluttamattomia molemmat. Minun pitää saada jostain maisterivauva jotta voin sitä hoitaa.
Oletko lastentarhanopettaja?
Yks asia on ainakin varmaa. Nimittäin tarvitset oikeasti kallon kutistajaa.
Katsoin erästä terapeuttilistausta, eikä ole mitenkään tavatonta, että toisena tutkintona on lääketieteen tohtori, joskus myös filosofian tohtori. Eivät tietenkään ole enemmistönä, mutta heitäkin löytyy. Lisensiaateista sitten vieläkin enemmän. Maisteritason terapeutin löytäminen ei varmasti ole vaikeaa, eikä se satuta ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin kuuntelen ja arvostan esimerkiksi putkimiehen asiantuntemusta. Paremmin oman alansa ammattilainen tietää miten niiden kanssa kannattaa tehdä. Vaikka olen omaa alaani opiskellut pitkälle ei siitä ole pätkän vertaa hyötyä siinä tilanteessa kun pitää tukkeutuneesta viemäristä jotain ymmärtää. Sama juttu vaikka sähköasennusten kanssa. En minä kaikkea tiedä ja ymmärrä. Suurinta viisautta on ymmärtää oman tietämyksensä rajat.
Putkiverkosto on kuitenkin eri asia kuin ihmisen mieli.
Siinäpä se.
Ap. Jos olet niin älykäs kuin väität, miksi tarvitset terapiaa.
Etkö pysty parantamaan itseäsi.
Ps. Nauran itsekseni maistereille, joita on työttömänä vaikka kuinka paljon. Merkonomit ja maisterit ovat samanlaisia tusinatutkintoja.
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän hyvin aloittajaa. Terapeutin koulutus ja sivistyneisyys on minullekin tärkeää – mutta kyllä minusta maisteritason opinnot suorittaneita psykoterapeutteja löytää suht helposti? Ei maisterin tutkinto ole Suomessa harvinainen.
T. Itsekin maisteri
Maisterin tutkinto ei takaa sivistyneisyyttä eikä toisaalta matalampi tutkinto sulje sitä pois.
Ylimielinen korvien sulkeminen silloin kun vastapuolena on matalammin koulutettu , on pelkästään junttia.
Kysymyksestäsi käy ilmi ongelmasi.
Terapeutteja on myös lääkärin tai psykologin taustakoulutuksella. Etsi sellainen.
Kyllä minustakin oli turhauttavaa etsiä oman älykkyys- ja yleissivistystasoni terapeuttia (koulutuksesta viis, vaikka se jonkin verran korreloi tuon yleissivistyksen kanssa). Ja joo, mielestäni on hyvin tärkeää että terapeutin kanssa voi puhua tasavertaisena ja ettei hänelle tarvitse selittää koko ajan vaikeampia sanoja, kielikuvia, kirjallisuusreferenssejä jne. Tilanteessa, jossa pitää olla aidosti oma itsensä ja syvällisesti avata tapaansa ajatella, ei pidä joutua tyhmistelemään. Minun on jossain määrin vaikea ottaa vastaan elämänohjeita ihmiseltä, joka on selvästi itseäni yksinkertaisempi.
Löysin onnekseni terapeutin, joka ei ole paremmin koulutettu, mutta on lukeneempi ja älykkäämpi kuin minä. Homma toimii hänen kanssaan erittäin hyvin. Hän joutuu tulemaan minun tasolleni, ja joskus yksinkertaistamaan kyllä, mutta se on hänen työnsä
Ihmiset täällä palstallakin valittavat kun on suomea huonosti osaava lääkäri, että miten ikävää on kun lääkäri ei ymmärrä ihan täysin tai ei osaa ilmaista itseään selkeästi. Tässä on kyse aivan samasta asiasta. Terapiaa on minimissään 45 min kerran viikossa jopa kolme vuotta. Miettikää miten paljon pännii jos koko tuon ajan on tunne, että toinen ei oikeasti pysty ymmärtämään mitä koetatte sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiasuhde on todella tärkeä suhde. Minun on voitava puhua omista ajatuksistani ja ammattiinikin liittyvistä asioista niin, että terapeutti ymmärtää, vähintään avaavan selityksen jälkeen.
Ei terapeutti ole mikään ymmärtäjä-botti, jolla on täydelliset keskustelutaidot ja iq yli 140, vaan hänen on tarkoitus antaa sinulle eväitä parempaan itsetuntemukseen. "Korkeatasoinen dialogi" ei auta siinä.
Jos terapeutti on tyyliä, mutta miltä sinusta itsestäsi tuntuu x 1 000 000 toistoa.... voi vaihtaa terapeuttia.
Mitenköhän AP sitten voi käydä kampaajalla tai pyytää putkimiehen tarvittaessa paikalle? Tai mennä taksiin? 🧐 Pystytkö asioimaan kaupoissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa todella ilkeitä kommentteja ja paljon!
Kuitenkin on ihan yleisessä tiedossa, että psykoterapeutin ja asiakkaan välinen yhteys ja luottamus on keskeisessä asemassa terapian onnistumiseen nähden.
Tiedän ihan hyvin, ettei koulutus kerro kaikkea älystä, sivistystasosta tai ajattelun monimutkaisuudesta. Omassa perheessäni ja läheisissäni muutenkin on todella fiksuja ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista tutkintoa. Eikä edes fiksuus ole mikään ihmisarvon mittari.
Tiedän kuitenkin myös, että usein, jos tapaan ihmisiä oman, melko akateemisen kuplani ulkopuolelta, joudun hieman jarruttamaan tai yksinkertaistamaan ilmaisuani, ja kaikista asioista ei kaikkien kanssa kannata edes aloittaa keskustelua. Sellainen maailma on, en minäkään tajua kaikkea kaikesta.
Terapiasuhde on todella tärkeä suhde. Minun on voitava puhua omista ajatuksistani ja ammattiinikin liittyvistä asioista niin, että terapeutti ymmärtää, vähintään avaavan selityksen jälkeen. Voihan olla, että ymmärtävä ihminen löytyisi vaikkapa lähihoitajan pohjatutkinnolla psykoterapeutiksi opiskelleesta, mutta isoa kenttää haravoidessa tietyt koulutuskriteerit ovat nopea tapa kaventaa otosta. Se säästää myös rahaa ja turhia kokeilukäyntejä.
Kävin itse suuren osan terapiastani kokonaan omin varoin – eikö ole kohtuullista, että voin itse valita terapeuttini? Itse asiassa pidän valinnan mahdollisuutta myös kustannustehokkaampaan vaihtoehtona Kelan tuella terapiassa käyville, juuri potilaan ja terapeutin yhteyden tärkeyden vuoksi.
9
Totta kai tilanteessasi on ehdottomasti parasta, että valitset terapeuttisi, se on kaikkien etu. Muutenkaan kemiat eivät aina terapiasuhteessa kohtaa koulutuksesta huolimatta, ja silloin on hyvä valita itselle sopiva terapeutti. Olen itsekin maisteri, jolla on koulutetut vanhemmat ja koulutettu suku, mutten silti saa ajattelutavastasi kiinni, vaan se tekee minut surulliseksi. Miten koulutus voi määrittää elämää noin paljon?
Minusta taas tuntuu hassulta, että luet tekstiäni noin. Pisin parisuhteeni oli ihmisen kanssa, joka toimii ns. suorittavan tason ammatissa, ammattikoulupohjalta. Olemme edelleen ystävät ja arvostan häntä valtavasti.
Yhdellä sisaruksistani on niin paha lukihäiriö, että hänellä ei ole toistaiseksi mitään tutkintoa. Eikä tarvitse ollakaan.
Minua itseäni on kiusattu yläasteella aika pahasti, kun olin ns. hikari (tosin niiden kymppien eteen ei kyllä tarvinnut hikoilla). Tilanne korjaantui, kun menin erikoislukioon matemaattis-luonnontieteellispainotteiselle linjalle. Yhtäkkiä olin turvassa toisten entisten kiusattujen nörttien seurassa.
Kiusaajistani ei jatkanut yliopistoon kukaan, harva edes lukioon.
Auttaisiko sinua, jos ajattelet, että olen vähän reppana outolintu, jolla on turvallisempi olo akateemisessa seurassa? Tämän ketjun kommenteissakin näkee, miten herttaista sakkia ovat ne, jotka kokevat korkeamman koulutuksen uhkana.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minustakin oli turhauttavaa etsiä oman älykkyys- ja yleissivistystasoni terapeuttia (koulutuksesta viis, vaikka se jonkin verran korreloi tuon yleissivistyksen kanssa). Ja joo, mielestäni on hyvin tärkeää että terapeutin kanssa voi puhua tasavertaisena ja ettei hänelle tarvitse selittää koko ajan vaikeampia sanoja, kielikuvia, kirjallisuusreferenssejä jne. Tilanteessa, jossa pitää olla aidosti oma itsensä ja syvällisesti avata tapaansa ajatella, ei pidä joutua tyhmistelemään. Minun on jossain määrin vaikea ottaa vastaan elämänohjeita ihmiseltä, joka on selvästi itseäni yksinkertaisempi.
Löysin onnekseni terapeutin, joka ei ole paremmin koulutettu, mutta on lukeneempi ja älykkäämpi kuin minä. Homma toimii hänen kanssaan erittäin hyvin. Hän joutuu tulemaan minun tasolleni, ja joskus yksinkertaistamaan kyllä, mutta se on hänen työnsä
Ihmiset täällä palstallakin valittavat kun on suomea huonosti osaava lääkäri, että miten ikävää on kun lääkäri ei ymmärrä ihan täysin tai ei osaa ilmaista itseään selkeästi. Tässä on kyse aivan samasta asiasta. Terapiaa on minimissään 45 min kerran viikossa jopa kolme vuotta. Miettikää miten paljon pännii jos koko tuon ajan on tunne, että toinen ei oikeasti pysty ymmärtämään mitä koetatte sanoa.
Juuri näin.
9
Ymmärrän kyllä alkuperäistä kirjoittajaa. Olin itse joskus muinoin masennukseni vuoksi terapiassa Malmin mielenterveystoimistossa, jossa huomasin terapeuttini yleissivistyksen melko ohueksi. Hän muun muassa uskoi Tarot-kortteihin.
Ehkä sinun kannattaa jatkossa keskittyä keskustelemaan Jumalan kanssa. Toivottavasti et ole liian yksinkertainen ymmärtääksesi mitä hän sinulle sanoo.
Ei kukaan tohtori sano että "minulla on tohtorin väitöskirja" :D