Lue keskustelun säännöt.
Minua häiritsisi puhua terapiassa ihmiselle, jolla on alhaisempi koulutustaso kuin minulla
06.03.2020 |
Myönnän, törkeä asenne. Mutta silti, itse olen maisteri ja psykoterapeutit eivät useinkaan ole. Neuvoja?
Nyt tietenkin sanotaan, että minun pitäisi sanoa tämä terapeutille, mutta siihen en suostu. Se loukkaa syvältä ja vie pohjan koko terapialta, jos siihen on pakko päätyä.
Kommentit (231)
Noh, sehän on vain sinun ongelmasi. Ja sinun on ihan itse keksittävä siihen ratkaisu. Älä kysele sen terapeutin koulutuksesta, ja yritä vaikka kuvitella, että hän on tohtori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh. Ei ole tullut mieleenkään tuollainen, vaikka maisteri olenkin. Älä ap häpäise meitä muita koulutettuja!
Tiesin, että tällaisia reaktioita tulee. Aihe on tabu. Mutta tulipahan sanottua.
Ei ole tabu, mutta tuliko mieleen, että sinä olet sekaisin, ei terapeutti. Joudut malsamaan hänelle hänen ammattitaidostaan ja avustaan.
Ja miten ihmeessä voit alentua keskustelemaan täällä, kun 😱 täällä voit joutua jopa merkonomin päihittämäksi 6-0.
En tiedä, onko pohjakoulutuksella niin väliä, mutta älykkyydellä on. Olen ollut terapioissa, joissa terapeutit eivät olleet yhtä älykkäitä kuin minä. Pohjakoulutus oli sh/esh. Ei toiminut.
Psykoterapeutit on yleensä maistereita (PsM, VTM/YTM, TM) tai psykiatrian erikoislääkäreitä.
Olisi kyllä syytä jakautua täällä keskustelupalstallakin vähän koulutuksen ja sivistystason mukaan. Sitä saattaa muuten joutua vaikka alempiarvoisten seuraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh. Ei ole tullut mieleenkään tuollainen, vaikka maisteri olenkin. Älä ap häpäise meitä muita koulutettuja!
Tiesin, että tällaisia reaktioita tulee. Aihe on tabu. Mutta tulipahan sanottua.
Ei ole tabu, mutta tuliko mieleen, että sinä olet sekaisin, ei terapeutti. Joudut malsamaan hänelle hänen ammattitaidostaan ja avustaan.
Ja miten ihmeessä voit alentua keskustelemaan täällä, kun 😱 täällä voit joutua jopa merkonomin päihittämäksi 6-0.
No, tämä puheenvuoro kertoo kaikkein eniten sinusta itsestäsi. Käy terapiassa = on ”sekaisin”, keskustelu = päihittämistä. Kaikilla terapeuteilla on takana oma psykoterapia, ovatko he mielestäsi ”sekaisin”? Onko masentunut mielestäsi ”sekaisin”?
Juttu on myös niin, että kun maksaa, voi valita, kenelle maksaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa todella ilkeitä kommentteja ja paljon!
Kuitenkin on ihan yleisessä tiedossa, että psykoterapeutin ja asiakkaan välinen yhteys ja luottamus on keskeisessä asemassa terapian onnistumiseen nähden.
Tiedän ihan hyvin, ettei koulutus kerro kaikkea älystä, sivistystasosta tai ajattelun monimutkaisuudesta. Omassa perheessäni ja läheisissäni muutenkin on todella fiksuja ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista tutkintoa. Eikä edes fiksuus ole mikään ihmisarvon mittari.
Tiedän kuitenkin myös, että usein, jos tapaan ihmisiä oman, melko akateemisen kuplani ulkopuolelta, joudun hieman jarruttamaan tai yksinkertaistamaan ilmaisuani, ja kaikista asioista ei kaikkien kanssa kannata edes aloittaa keskustelua. Sellainen maailma on, en minäkään tajua kaikkea kaikesta.
Terapiasuhde on todella tärkeä suhde. Minun on voitava puhua omista ajatuksistani ja ammattiinikin liittyvistä asioista niin, että terapeutti ymmärtää, vähintään avaavan selityksen jälkeen. Voihan olla, että ymmärtävä ihminen löytyisi vaikkapa lähihoitajan pohjatutkinnolla psykoterapeutiksi opiskelleesta, mutta isoa kenttää haravoidessa tietyt koulutuskriteerit ovat nopea tapa kaventaa otosta. Se säästää myös rahaa ja turhia kokeilukäyntejä.
Kävin itse suuren osan terapiastani kokonaan omin varoin – eikö ole kohtuullista, että voin itse valita terapeuttini? Itse asiassa pidän valinnan mahdollisuutta myös kustannustehokkaampaan vaihtoehtona Kelan tuella terapiassa käyville, juuri potilaan ja terapeutin yhteyden tärkeyden vuoksi.
9
Totta kai tilanteessasi on ehdottomasti parasta, että valitset terapeuttisi, se on kaikkien etu. Muutenkaan kemiat eivät aina terapiasuhteessa kohtaa koulutuksesta huolimatta, ja silloin on hyvä valita itselle sopiva terapeutti. Olen itsekin maisteri, jolla on koulutetut vanhemmat ja koulutettu suku, mutten silti saa ajattelutavastasi kiinni, vaan se tekee minut surulliseksi. Miten koulutus voi määrittää elämää noin paljon?
Minusta taas tuntuu hassulta, että luet tekstiäni noin. Pisin parisuhteeni oli ihmisen kanssa, joka toimii ns. suorittavan tason ammatissa, ammattikoulupohjalta. Olemme edelleen ystävät ja arvostan häntä valtavasti.
Yhdellä sisaruksistani on niin paha lukihäiriö, että hänellä ei ole toistaiseksi mitään tutkintoa. Eikä tarvitse ollakaan.
Minua itseäni on kiusattu yläasteella aika pahasti, kun olin ns. hikari (tosin niiden kymppien eteen ei kyllä tarvinnut hikoilla). Tilanne korjaantui, kun menin erikoislukioon matemaattis-luonnontieteellispainotteiselle linjalle. Yhtäkkiä olin turvassa toisten entisten kiusattujen nörttien seurassa.
Kiusaajistani ei jatkanut yliopistoon kukaan, harva edes lukioon.Auttaisiko sinua, jos ajattelet, että olen vähän reppana outolintu, jolla on turvallisempi olo akateemisessa seurassa? Tämän ketjun kommenteissakin näkee, miten herttaista sakkia ovat ne, jotka kokevat korkeamman koulutuksen uhkana.
Ethän sä tietnkään tarvitse mun hyväksyntääni asiassa, ja sanoinkin jo, että kannattaa valita terapeutti, jonka kanssa synkkaa. Ehkä sulla on todella taustalla kokemus siitä, että hikareita kiusataan, ja siksi et uskalla luottaa näihin, jotka eivät välttämättä ole hikareita olleet. Miksi sitä paitsi haluaisin ajatella sinua reppanana outona lintuna? Onhan meistä jokainen outo lintu omalla tavallaan ja jokaisella on omia pelkoja. Myös niillä, joilla on alhaisempi koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, kyllähän tuo vaikuttaa toki eli porukalla on kaikenkarvaista taustaa eikä nyt joku sairaanhoito-opisto siinä taustalla mitään kovin mairittelevaa kuvaa ammattilaisesta anna. Toki näissä voi olla hyviäkin, mutta lienevät silti parhaimmillaan tavisten kanssa, joilla on jotain tavisongelmia, jotka ilmaistaan tavistyyliin. Jos oikeasti haluaa jostain terapiasta hyötyä, kandee hankkiutua psykiatrian erkoislääkärin pakeille. Hyvin meni mammeroilla taas tunteisiin tämä ap:n postuas. Joka mammake uhkuu empatiaa mielenterveyspotilaita kohtaan aina siihen saakka, kun ilmenee että näillä on jotakin sellaista, mitä mammeroilla ei itsellään ole. Ja valtaosa maisterintutkinnoistakin on täyttä soopaa eikä edellytä loogista ajattelua. Lääkärikuntakin tietää tämän ja osa valikoi potilaansa aika huolella välttyäkseen humppaitkuiikoilta, joilla on samat ongelmat aivan aina, vaikka vuosia laukkaisivat terapioissa. Sitten uhriutuvat incognito jossain netissä. Säälittävää.
Olen itsekin sillä kannalla, että terapeuttia valitessa kannattaa huomioida myös koulutus, enkä valitsisi sh-taustoista terapeuttia. Sinä kirjoitat kuitenkin todella rumasti. Ainoa rangaistukseni on alapeukku :D
Vierailija kirjoitti:
Onpa todella ilkeitä kommentteja ja paljon!
Kuitenkin on ihan yleisessä tiedossa, että psykoterapeutin ja asiakkaan välinen yhteys ja luottamus on keskeisessä asemassa terapian onnistumiseen nähden.
Tiedän ihan hyvin, ettei koulutus kerro kaikkea älystä, sivistystasosta tai ajattelun monimutkaisuudesta. Omassa perheessäni ja läheisissäni muutenkin on todella fiksuja ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista tutkintoa. Eikä edes fiksuus ole mikään ihmisarvon mittari.
Tiedän kuitenkin myös, että usein, jos tapaan ihmisiä oman, melko akateemisen kuplani ulkopuolelta, joudun hieman jarruttamaan tai yksinkertaistamaan ilmaisuani, ja kaikista asioista ei kaikkien kanssa kannata edes aloittaa keskustelua. Sellainen maailma on, en minäkään tajua kaikkea kaikesta.
Terapiasuhde on todella tärkeä suhde. Minun on voitava puhua omista ajatuksistani ja ammattiinikin liittyvistä asioista niin, että terapeutti ymmärtää, vähintään avaavan selityksen jälkeen. Voihan olla, että ymmärtävä ihminen löytyisi vaikkapa lähihoitajan pohjatutkinnolla psykoterapeutiksi opiskelleesta, mutta isoa kenttää haravoidessa tietyt koulutuskriteerit ovat nopea tapa kaventaa otosta. Se säästää myös rahaa ja turhia kokeilukäyntejä.
Kävin itse suuren osan terapiastani kokonaan omin varoin – eikö ole kohtuullista, että voin itse valita terapeuttini? Itse asiassa pidän valinnan mahdollisuutta myös kustannustehokkaampaan vaihtoehtona Kelan tuella terapiassa käyville, juuri potilaan ja terapeutin yhteyden tärkeyden vuoksi.
9
Miten alhaista koulutusta oletat että näillä terapeuteilla yleensä on? Ja miten tyhmä pitää ihmisen oikeasti olla että jos sinä puhut ammattiisi liittyvästä asiasta, vähintäänkin avaavan selityksen kera, ettei sitä ymmärtäisi? Miten niin tyhmä voisi olla kouluttautunut miksikään, edes terapeutiksi?
Ja kuten toteat, koulutus ei ole se asia joka tekee ihmisestä automaattisesti fiksun, minä tiedän paljon akateemisia ihmisiä jotka on tyhmiä kuin vasemman jalan saapas. Kuka tahansa joka osaa lukea ja muisti pelaa suurinpiirtein, pääsee läpi korkeakoulustakin, eikä siellä opeteta ihmiselle mitään sellaista mikä muuttaisi sen, että jos se ihminen on ajatusmaailmaltaan alunperin tyhmä eikä fiksu, niin sellaiseksi jää. Yleensäkin suuri osa ihmisistä on tyhmiä, eikä se johdu siitä että heidän aivonsa eivät olisi kapasiteetiltaan toisten tasolla, vaan he eivät vaan vaivaudu ajattelemaan asioita eivätkä ota asioista selvää, tai mieti asioita useammalta kantilta, vaan uskovat johonkin yhteen asiaan kuin pukki suuriin sarviinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopisto on muinainen rakenne ajalta, jolloin ihmiset omistivat lähinnä raamatun ja tietoa oli vaikea saada. Kokoomus yms. vastusti koulutuksellista tasa-arvoa vielä viime vuosisadalla, mutta nyt siläkään ei olisi niin väliä, sillä tiedon monopolia ei enää ole netin myötä. Toki vanhat sukulinjat edelleen jatkavat koulutuksellisia perinteitä, mutta tietty opisto on nykyään enemmänkin kuin virasto, josta haetaan paperit ja lait ja säännöt estävät toimimisen tietyissä ammateissa ilman harjoittelua.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko pohjakoulutuksella niin väliä, mutta älykkyydellä on. Olen ollut terapioissa, joissa terapeutit eivät olleet yhtä älykkäitä kuin minä. Pohjakoulutus oli sh/esh. Ei toiminut.
Näin. Ja kyllä tämän voi sanoa ääneen. En tiedä, onko asia tabu, mutta raivoa se ainakin herättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin. Ja älykkyys korreloi kyllä koulutuksen kanssa. Tavan terapioissa (eli niissä, joita ei makseta itse ja ehkä vielä joku kunta järkkää tms.) terapiasta käy se, että vähän manipuloidaan ruukkukasvin tasolla olevaa alaluokan henkilöä, jolla on ehkä vielä joku päihdeongelma taustalla ja alaikäisiä lapsia triljoona, joten yhteiskunnan on pakko investoida hommaan jotain. Sama lähestymistapa ei kuitenkaan toimi kaikille ja henkilökemiaa syntyy vain, kun älyllinen gäppi ei ole kovin suuri, sivistys suunnilleen samaa tasoa jne. Vain psykoanalyysi edellyttää analysoitavalta tietynlaisen minimiälykkyystason toimiakseen. Tavalliset terapiat ei ja jos terapeutti on tottunut häsäämään vain kognitiivisen alaluokan kanssa, homma ei voi toimia. Millään. Kannattaa etsiä sellainen terapeutti, joka hoitaa älykästä keskiluokkaa, jolla on kyllä ongelmia mutta ei elämänhallinta täysin hukassa sentään. Mikä käy jollekin puolispurgulle ei käsivi esim. minulle eikä varmaan aapeellekään.
No valkkaa vaan terapeutin, jolla on omasta mielestä riittävä koulutus. Paljonhan sitä on terapeutteja, joilla on taustalla psykologin koulutus + psykoterapian opinnot. Ja myös psykiatreja, jotka kouluttautuneet psykoterapeuteiksi.
Myönnän, etten itsekään valitsisi esim. sairaanhoitajapohjalta psykoterapeutiksi opiskellutta. Enkä epäilisi siinä pätevyyttä, vaan sopivuutta itselleni .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapeutit on yleensä maistereita (PsM, VTM/YTM, TM) tai psykiatrian erikoislääkäreitä.
Ei ole yleistettävissä kyllä, että olisivat. Löytyy sairaanhoitajia, toimintaterapeutteja ja fysioterapeutteja. Sossujakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapeutit on yleensä maistereita (PsM, VTM/YTM, TM) tai psykiatrian erikoislääkäreitä.
Ei ole yleistettävissä kyllä, että olisivat. Löytyy sairaanhoitajia, toimintaterapeutteja ja fysioterapeutteja. Sossujakin.
Sossut on YTM/VTM.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa todella ilkeitä kommentteja ja paljon!
Kuitenkin on ihan yleisessä tiedossa, että psykoterapeutin ja asiakkaan välinen yhteys ja luottamus on keskeisessä asemassa terapian onnistumiseen nähden.
Tiedän ihan hyvin, ettei koulutus kerro kaikkea älystä, sivistystasosta tai ajattelun monimutkaisuudesta. Omassa perheessäni ja läheisissäni muutenkin on todella fiksuja ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista tutkintoa. Eikä edes fiksuus ole mikään ihmisarvon mittari.
Tiedän kuitenkin myös, että usein, jos tapaan ihmisiä oman, melko akateemisen kuplani ulkopuolelta, joudun hieman jarruttamaan tai yksinkertaistamaan ilmaisuani, ja kaikista asioista ei kaikkien kanssa kannata edes aloittaa keskustelua. Sellainen maailma on, en minäkään tajua kaikkea kaikesta.
Terapiasuhde on todella tärkeä suhde. Minun on voitava puhua omista ajatuksistani ja ammattiinikin liittyvistä asioista niin, että terapeutti ymmärtää, vähintään avaavan selityksen jälkeen. Voihan olla, että ymmärtävä ihminen löytyisi vaikkapa lähihoitajan pohjatutkinnolla psykoterapeutiksi opiskelleesta, mutta isoa kenttää haravoidessa tietyt koulutuskriteerit ovat nopea tapa kaventaa otosta. Se säästää myös rahaa ja turhia kokeilukäyntejä.
Kävin itse suuren osan terapiastani kokonaan omin varoin – eikö ole kohtuullista, että voin itse valita terapeuttini? Itse asiassa pidän valinnan mahdollisuutta myös kustannustehokkaampaan vaihtoehtona Kelan tuella terapiassa käyville, juuri potilaan ja terapeutin yhteyden tärkeyden vuoksi.
9
Totta kai tilanteessasi on ehdottomasti parasta, että valitset terapeuttisi, se on kaikkien etu. Muutenkaan kemiat eivät aina terapiasuhteessa kohtaa koulutuksesta huolimatta, ja silloin on hyvä valita itselle sopiva terapeutti. Olen itsekin maisteri, jolla on koulutetut vanhemmat ja koulutettu suku, mutten silti saa ajattelutavastasi kiinni, vaan se tekee minut surulliseksi. Miten koulutus voi määrittää elämää noin paljon?
Minusta taas tuntuu hassulta, että luet tekstiäni noin. Pisin parisuhteeni oli ihmisen kanssa, joka toimii ns. suorittavan tason ammatissa, ammattikoulupohjalta. Olemme edelleen ystävät ja arvostan häntä valtavasti.
Yhdellä sisaruksistani on niin paha lukihäiriö, että hänellä ei ole toistaiseksi mitään tutkintoa. Eikä tarvitse ollakaan.
Minua itseäni on kiusattu yläasteella aika pahasti, kun olin ns. hikari (tosin niiden kymppien eteen ei kyllä tarvinnut hikoilla). Tilanne korjaantui, kun menin erikoislukioon matemaattis-luonnontieteellispainotteiselle linjalle. Yhtäkkiä olin turvassa toisten entisten kiusattujen nörttien seurassa.
Kiusaajistani ei jatkanut yliopistoon kukaan, harva edes lukioon.Auttaisiko sinua, jos ajattelet, että olen vähän reppana outolintu, jolla on turvallisempi olo akateemisessa seurassa? Tämän ketjun kommenteissakin näkee, miten herttaista sakkia ovat ne, jotka kokevat korkeamman koulutuksen uhkana.
Ethän sä tietnkään tarvitse mun hyväksyntääni asiassa, ja sanoinkin jo, että kannattaa valita terapeutti, jonka kanssa synkkaa. Ehkä sulla on todella taustalla kokemus siitä, että hikareita kiusataan, ja siksi et uskalla luottaa näihin, jotka eivät välttämättä ole hikareita olleet. Miksi sitä paitsi haluaisin ajatella sinua reppanana outona lintuna? Onhan meistä jokainen outo lintu omalla tavallaan ja jokaisella on omia pelkoja. Myös niillä, joilla on alhaisempi koulutus.
Joo, ei minua kiinnosta hyväksyntäsi. Kirjoitit, että ajattelutapani tekee sinut surulliseksi, ja ajattelin avata asiaa vähän lisää omalta kantiltani.
On edelleen myös totta se, mitä moni on kirjoittanut: en minäkään halua ”yksinkertaistaa” itseäni terapiasuhteessa tai joutua selittelemään jokaista lausettani ja puolta käyttämistäni termeistä. Terapiassa minun ei ole tarvinnut näin tehdä, sillä olen löytänyt itselleni hyvin sopivan, ammattitaitoisen psykoterapeutin.
Arkielämässä joudun joskus kääntämään itseni ”selkokielimoodiin”, eikä siinä mitään. En vain halua tehdä sitä terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Noh, sehän on vain sinun ongelmasi. Ja sinun on ihan itse keksittävä siihen ratkaisu. Älä kysele sen terapeutin koulutuksesta, ja yritä vaikka kuvitella, että hän on tohtori.
Ne terapeutit, joilla on myös lääkärin tai psykologin koulutus kyllä ilmoittavan sen ihan itse tiedoissaan.
Miksi juuri psykologi tai lääkäri olisi psykotetapeutti, kun ovat jo saaneet koulutuksen muuhun hyväpalkkaiseen työhön? Hoitajalle tai diakonille taas terapiatyö voi olla kannattavaa lisätienestiä ja aiempi kokemus olla hyödyksi työssä. Jokainen terapeutti on joka tapauksessa läpäissyt saman koulutuksen; terapeutti käyttää silloin samoja työvälineitä muodollisessa asiakassuhteessa. Terapeutti ei ole se kuuma riparin isonen, joka sai sukat pyörimään jaloissa karismallaan tai rempseä personal trainer, jonka kanssa voi bondata musiikkimaun takia.
"Terapeutti ei ole se kuuma riparin isonen, joka sai sukat pyörimään jaloissa karismallaan tai rempseä personal trainer, jonka kanssa voi bondata musiikkimaun takia."
Anteeksi kuinka?
No, kyllähän tuo vaikuttaa toki eli porukalla on kaikenkarvaista taustaa eikä nyt joku sairaanhoito-opisto siinä taustalla mitään kovin mairittelevaa kuvaa ammattilaisesta anna. Toki näissä voi olla hyviäkin, mutta lienevät silti parhaimmillaan tavisten kanssa, joilla on jotain tavisongelmia, jotka ilmaistaan tavistyyliin. Jos oikeasti haluaa jostain terapiasta hyötyä, kandee hankkiutua psykiatrian erkoislääkärin pakeille. Hyvin meni mammeroilla taas tunteisiin tämä ap:n postuas. Joka mammake uhkuu empatiaa mielenterveyspotilaita kohtaan aina siihen saakka, kun ilmenee että näillä on jotakin sellaista, mitä mammeroilla ei itsellään ole. Ja valtaosa maisterintutkinnoistakin on täyttä soopaa eikä edellytä loogista ajattelua. Lääkärikuntakin tietää tämän ja osa valikoi potilaansa aika huolella välttyäkseen humppaitkuiikoilta, joilla on samat ongelmat aivan aina, vaikka vuosia laukkaisivat terapioissa. Sitten uhriutuvat incognito jossain netissä. Säälittävää.