Lue keskustelun säännöt.
Mikä erosta tekee sellaisen peikon?
05.03.2020 |
Päivittäin saa kuulla juttuja toinen toistaan karmeammista avioliitoista, joissa vain kitkutellaan hampaat irvessä. Ei ole seksiä, ei läheisyyttä, ei puhuta... Vain lapset yhdistää ja niiden takia muka pysytellään yhdessä.
Erotkaa hyvät ihmiset!!!
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteessa on esim. pettämistä, niin luuleeko joku riitelevänsä tästä niin taidokkaasti suljettujen ovein takana, että lapset eivät sitä huomaa? Kyllä lapset vaan huomaa! Kumpi sitten on raskaampaa, olla jatkuvasti varpaillaan vai päästä elämään vakaata eroperheen elämää?
Ei kaikki edes riitele tuollaisesta. Asia todetaan ja sitten mietitään mitä sitten tapahtuu. Älkää kuvitelko että kaikki toimii kuten itse toimitte.
Pitää olla pyhimys, jollei pettäminen aiheuta riitaa.
Se riippuu siitä suhteen dynamiikasta. Jos suhde on enemmän henkistä kuin seksuaalista sorttia, niin mitä siitä riitelemään. Onhan tälläkin palstalla jatkuvasti juttua siitä miten seksi ei ole kaikille tärkeää.
Niille, joille seksi ole tärkeää, puolison seksittömänä pysyminen on kuitenkin yleensä äärimmäisen tärkeää. Tulee samassa paketissa kontrolloinnin, puhumattomuuden ja läheisyyden puutteen kanssa. Eivät myöskään aseksuaalit salli sivusuhteita. Poikkeukset ovat hyvin harvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska useimmiten lapsille se ero on iso trauma, josta selviämiseen menee vuosia. Monille se voi olla tärkeämpi asia kuin peittojen heiluttelu.
Minä toivoin esiteininä vanhempien eroa. Ikävä kyllä eivät eronneet. Tuskin olen ainut!
Kirjoitinkin että useimmiten ja siitä on kyllä tutkimuksia, että vanhempien ero lisää lapsen riskiä mm. mielenterveysongelmiin jne. Joskus toki ero voi olla myös helpotus kaikille.
Linkki tutkimukseen? Onko suljettu pois se, etteivät lasten mielenterveysongelmat ole alkaneet kehittyä jo sen huonon liiton aikana, ennen eroa? Ystäväni sinnitteli huonossa liitossaan 20 vuotta liian pitkään. Molemmat jo aikuiset lapset ovat kärsineet masennuksesta ja voimakkaasta ahdistuksesta koko ikänsä, asia josta ystäväni syyttää itseään todella rankasti. Itse alkoi tervehtyä erottuaan, mutta lapsilla ei näy valoa tunnelin päässä vieläkään vaikka erosta jo vuosia. Ja kyseiseen liittoon ei edes liittynyt väkivaltaa (henkistä tai fyysistä) tms, vain ja ainoastaan toimimattoman parisuhteen luoma painostavan ahdistunut tunnelma perheessä/kotona on aiheuttanut tällaiset seuraukset lasten elämään. Eli miettikää nyt järjellä hyvät ihmiset, kysymys on vähän suuremmista asioista kuin "peittojen heiluttelusta". Usein juuri EROAMATTOMUUS on se elämän suurin kriisi ja trauma.
Nykypäivänä on huomattavan paljon enemmän mielenterveysongelmista kärsiviä lapsia. Tuskin huonot avioliitot ovat vuosien varrella kasvaneet, vaan pelkästään avioerot.
mies52v
Mielenterveysdiagnoosit ovat lisääntyneet, mutta jotenkin kummasti itsemurhat ovat vähentyneet. Mietipäs tätä vaikeaa yhtälöä, jos kykenet.
Ero tuhoaa lasten elämän.
T. erolapsi
Se että se tulee niin hemmetin kalliiksi.
Kahden keskituloisen perhe voi elää aika korkean elintason elämää. Voi olla iso perheasunto, uusi hyvä auto, lomia, muodikkaita vaatteita ja huonekaluja... eron jälkeen moni saa heittää tuolle hyvästit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska useimmiten lapsille se ero on iso trauma, josta selviämiseen menee vuosia. Monille se voi olla tärkeämpi asia kuin peittojen heiluttelu.
Minä toivoin esiteininä vanhempien eroa. Ikävä kyllä eivät eronneet. Tuskin olen ainut!
Kirjoitinkin että useimmiten ja siitä on kyllä tutkimuksia, että vanhempien ero lisää lapsen riskiä mm. mielenterveysongelmiin jne. Joskus toki ero voi olla myös helpotus kaikille.
Linkki tutkimukseen? Onko suljettu pois se, etteivät lasten mielenterveysongelmat ole alkaneet kehittyä jo sen huonon liiton aikana, ennen eroa? Ystäväni sinnitteli huonossa liitossaan 20 vuotta liian pitkään. Molemmat jo aikuiset lapset ovat kärsineet masennuksesta ja voimakkaasta ahdistuksesta koko ikänsä, asia josta ystäväni syyttää itseään todella rankasti. Itse alkoi tervehtyä erottuaan, mutta lapsilla ei näy valoa tunnelin päässä vieläkään vaikka erosta jo vuosia. Ja kyseiseen liittoon ei edes liittynyt väkivaltaa (henkistä tai fyysistä) tms, vain ja ainoastaan toimimattoman parisuhteen luoma painostavan ahdistunut tunnelma perheessä/kotona on aiheuttanut tällaiset seuraukset lasten elämään. Eli miettikää nyt järjellä hyvät ihmiset, kysymys on vähän suuremmista asioista kuin "peittojen heiluttelusta". Usein juuri EROAMATTOMUUS on se elämän suurin kriisi ja trauma.
Mistä tiedät että se on se parisuhde joka heillä on aiheuttanut tuollaista? Se voi olla vaikka vanhemman persoonallisuushäiriö. Tutun kohdalla näin ja ne lapset jäi sille häiriöiselle. Lapset ei valitettavasti voi erota vanhemmistaan.
No noita nyt on vaikea erotella. Pershärön parisuhde on luultavasti aika huono, ainakin puolison ja lasten vinkkelistä. Sama se sinänsä on, mikä on huonon suhteen syy. Tuollaisissa tapauksissa varsinkin ero saattaa olla ainut keino ratkaista myrkyllisen parisuhteen ongelma. Tuskin se pershäröinenkään yksin yhtä paljon vahinkoa saa aikaan, kun ei ole puolisoa kiusattavana. Hyvin harvoin kai nykyään enää erotaan niin että lapset jäävät yksin toiselle eikä toinen ota mitään huoltajuusvastuuta, varsinkaan niin päin että kelvottomampi vanhempi saisi lapset kokonaan. Silloin lapset sentään saavat kaksi eri vanhemmuutta ja vaikka toinen olisikin jotenkin vinksallaan niin toinen sentään voi olla tervepäisempi hyvä vanhempi ja huonosta liitosta vapautuneena ihan eri ihminen ja parempi vanhempi kuin ennen.
Sivusta vastasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska useimmiten lapsille se ero on iso trauma, josta selviämiseen menee vuosia. Monille se voi olla tärkeämpi asia kuin peittojen heiluttelu.
Minä toivoin esiteininä vanhempien eroa. Ikävä kyllä eivät eronneet. Tuskin olen ainut!
Kirjoitinkin että useimmiten ja siitä on kyllä tutkimuksia, että vanhempien ero lisää lapsen riskiä mm. mielenterveysongelmiin jne. Joskus toki ero voi olla myös helpotus kaikille.
Linkki tutkimukseen? Onko suljettu pois se, etteivät lasten mielenterveysongelmat ole alkaneet kehittyä jo sen huonon liiton aikana, ennen eroa? Ystäväni sinnitteli huonossa liitossaan 20 vuotta liian pitkään. Molemmat jo aikuiset lapset ovat kärsineet masennuksesta ja voimakkaasta ahdistuksesta koko ikänsä, asia josta ystäväni syyttää itseään todella rankasti. Itse alkoi tervehtyä erottuaan, mutta lapsilla ei näy valoa tunnelin päässä vieläkään vaikka erosta jo vuosia. Ja kyseiseen liittoon ei edes liittynyt väkivaltaa (henkistä tai fyysistä) tms, vain ja ainoastaan toimimattoman parisuhteen luoma painostavan ahdistunut tunnelma perheessä/kotona on aiheuttanut tällaiset seuraukset lasten elämään. Eli miettikää nyt järjellä hyvät ihmiset, kysymys on vähän suuremmista asioista kuin "peittojen heiluttelusta". Usein juuri EROAMATTOMUUS on se elämän suurin kriisi ja trauma.
Nykypäivänä on huomattavan paljon enemmän mielenterveysongelmista kärsiviä lapsia. Tuskin huonot avioliitot ovat vuosien varrella kasvaneet, vaan pelkästään avioerot.
mies52v
Mielenterveysdiagnoosit ovat lisääntyneet, mutta jotenkin kummasti itsemurhat ovat vähentyneet. Mietipäs tätä vaikeaa yhtälöä, jos kykenet.
Ne vähenivät kun mielialalääkkeet tulivat käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska useimmiten lapsille se ero on iso trauma, josta selviämiseen menee vuosia. Monille se voi olla tärkeämpi asia kuin peittojen heiluttelu.
Minä toivoin esiteininä vanhempien eroa. Ikävä kyllä eivät eronneet. Tuskin olen ainut!
Kirjoitinkin että useimmiten ja siitä on kyllä tutkimuksia, että vanhempien ero lisää lapsen riskiä mm. mielenterveysongelmiin jne. Joskus toki ero voi olla myös helpotus kaikille.
Linkki tutkimukseen? Onko suljettu pois se, etteivät lasten mielenterveysongelmat ole alkaneet kehittyä jo sen huonon liiton aikana, ennen eroa? Ystäväni sinnitteli huonossa liitossaan 20 vuotta liian pitkään. Molemmat jo aikuiset lapset ovat kärsineet masennuksesta ja voimakkaasta ahdistuksesta koko ikänsä, asia josta ystäväni syyttää itseään todella rankasti. Itse alkoi tervehtyä erottuaan, mutta lapsilla ei näy valoa tunnelin päässä vieläkään vaikka erosta jo vuosia. Ja kyseiseen liittoon ei edes liittynyt väkivaltaa (henkistä tai fyysistä) tms, vain ja ainoastaan toimimattoman parisuhteen luoma painostavan ahdistunut tunnelma perheessä/kotona on aiheuttanut tällaiset seuraukset lasten elämään. Eli miettikää nyt järjellä hyvät ihmiset, kysymys on vähän suuremmista asioista kuin "peittojen heiluttelusta". Usein juuri EROAMATTOMUUS on se elämän suurin kriisi ja trauma.
Nykypäivänä on huomattavan paljon enemmän mielenterveysongelmista kärsiviä lapsia. Tuskin huonot avioliitot ovat vuosien varrella kasvaneet, vaan pelkästään avioerot.
mies52v
Mielenterveysdiagnoosit ovat lisääntyneet, mutta jotenkin kummasti itsemurhat ovat vähentyneet. Mietipäs tätä vaikeaa yhtälöä, jos kykenet.
Ne vähenivät kun mielialalääkkeet tulivat käyttöön.
Hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan se kauhea peikko. Talo lähtisi, työpaikka vaihtuisi vähemmän mielekkääseen, vähät yöunet lyhenisi ennestään. En ole varma, että selviäisin edes järjissäni yksin kolmen pienen lapsen kanssa. Puhumattakaan yksinäisyydestä.
Meillä ei kyllä ole puutetta puheväleistä tai läheisyydestä. Seksiä ei kuitenkaan ole ja riitoja sitäkin enemmän. Mutta olen ollut lapseton sinkku, ja voin sanoa että olen heittämällä onnellisempi nyt kuin silloin. Pidän äärimmäisen epätodennäköisenä, että olisin yksinhuoltajana vielä onnellisempi.
Minä taas ihmettelen, miksi ihmiset mieluummin eroaa kun lähtee terapiaan. Helpompi vaihtoehto kuitenkin?
Totta että jos ei puhuta, ei läheisyyttä eikä seksiä, se on käytännössä kuollt liitto. Mutta MIKSI ei tehdä asialle jotain? Miksi ei hoideta suhdetta rakkaan ihmisen kanssa alusta alkaen? Matalalla kynnyksellä kerrotaan jos joku tökkii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan se kauhea peikko. Talo lähtisi, työpaikka vaihtuisi vähemmän mielekkääseen, vähät yöunet lyhenisi ennestään. En ole varma, että selviäisin edes järjissäni yksin kolmen pienen lapsen kanssa. Puhumattakaan yksinäisyydestä.
Meillä ei kyllä ole puutetta puheväleistä tai läheisyydestä. Seksiä ei kuitenkaan ole ja riitoja sitäkin enemmän. Mutta olen ollut lapseton sinkku, ja voin sanoa että olen heittämällä onnellisempi nyt kuin silloin. Pidän äärimmäisen epätodennäköisenä, että olisin yksinhuoltajana vielä onnellisempi.
Seksiasia tod.näk. muuttuu parempaan kun lapset kasvaa. Kärsivällisyyttä, ja koittakaa joskus ainakin päästä bylsimäänkin =)
Vierailija kirjoitti:
Kaverini erosi neljä vuotta sitten. Ero tuli kylläkin yllättäen miehen puolelta, mutta kaveri on edelleen masentunut eikä ole saanut elämästään minkäänlaista otetta, vaikka on käynyt alusta saakka terapiassa. En voi käsittää.
Tässä tyyppi-esimerkki kuinka ei oteta vastuuta omasta elämästä.
Kaverisi ei suostu myöntämään liiton vaikeuksia, ei silloin eikä nyt, niin tottakai ero on tullut yllätyksenä.
Marttyyrisuus on pop!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska useimmiten lapsille se ero on iso trauma, josta selviämiseen menee vuosia. Monille se voi olla tärkeämpi asia kuin peittojen heiluttelu.
Se vasta tragedia onkin, elää perheessä missä vanhemmilla ei tosiaan se peitto heilu milloinkaan, ja se heijastuu sitten ihan kaikkeen. On huono ilmapiiri ja kertakaikkisen surkea parisuhdemalli lapsille, kun vanhemmilla ei enää mitään muuta yhteistä tekijää ole kuin ne lapset. Monessa perheessä ilmapiiri on vähintäänkin passiivis-agressiivinen. Siinä onkin sit työsarkaa lapsille loppuiäksi pärjätä niiden traumojen kanssa ja niiden omatkin parisuhteet menee päin helvettiä ja omat perhe-elämät on mitä on. Tämä on ihan sukupolvien jatkumo ollut täällä Suomessa. Onneksi niin moni uskaltaa sen nykyään katkaista, kun tajuaa mistä on kyse.
Omat lapset myös traumatisoitui meidän erosta, se on selvä. Mutta ne asiat käsiteltiin hyvin ja niitä käsitellään edelleen ja aina kun on tarve. Ja tänään meistä kaikki voi paljon paremmin, kuin mitä ikinä voitiin siinä ydinperheessä. Lapset saa ihan erilaisen mallin nyt perhe-elämästä ja parisuhteista ja siitä kiitän itseäni, että uskalsin tehdä maailman vaikeimman päätöksen.
t. eronnut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska useimmiten lapsille se ero on iso trauma, josta selviämiseen menee vuosia. Monille se voi olla tärkeämpi asia kuin peittojen heiluttelu.
Se vasta tragedia onkin, elää perheessä missä vanhemmilla ei tosiaan se peitto heilu milloinkaan, ja se heijastuu sitten ihan kaikkeen. On huono ilmapiiri ja kertakaikkisen surkea parisuhdemalli lapsille, kun vanhemmilla ei enää mitään muuta yhteistä tekijää ole kuin ne lapset. Monessa perheessä ilmapiiri on vähintäänkin passiivis-agressiivinen. Siinä onkin sit työsarkaa lapsille loppuiäksi pärjätä niiden traumojen kanssa ja niiden omatkin parisuhteet menee päin helvettiä ja omat perhe-elämät on mitä on. Tämä on ihan sukupolvien jatkumo ollut täällä Suomessa. Onneksi niin moni uskaltaa sen nykyään katkaista, kun tajuaa mistä on kyse.
Omat lapset myös traumatisoitui meidän erosta, se on selvä. Mutta ne asiat käsiteltiin hyvin ja niitä käsitellään edelleen ja aina kun on tarve. Ja tänään meistä kaikki voi paljon paremmin, kuin mitä ikinä voitiin siinä ydinperheessä. Lapset saa ihan erilaisen mallin nyt perhe-elämästä ja parisuhteista ja siitä kiitän itseäni, että uskalsin tehdä maailman vaikeimman päätöksen.
t. eronnut
Eli lapsesi saivat mallin, että ok erota heti kun siltä tuntuu ja omat fiilikset edellä. Lapsesi tulevat eroamaan parisuhteistaan, koska ovat saaneet eroperheen esimerkin. En nyt oikein tuollaisella ylpeilisi. Sama kuvio kuin köyhyys periytyy sukupolvelta toiselle, nyt ymmärrän miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska useimmiten lapsille se ero on iso trauma, josta selviämiseen menee vuosia. Monille se voi olla tärkeämpi asia kuin peittojen heiluttelu.
Se vasta tragedia onkin, elää perheessä missä vanhemmilla ei tosiaan se peitto heilu milloinkaan, ja se heijastuu sitten ihan kaikkeen. On huono ilmapiiri ja kertakaikkisen surkea parisuhdemalli lapsille, kun vanhemmilla ei enää mitään muuta yhteistä tekijää ole kuin ne lapset. Monessa perheessä ilmapiiri on vähintäänkin passiivis-agressiivinen. Siinä onkin sit työsarkaa lapsille loppuiäksi pärjätä niiden traumojen kanssa ja niiden omatkin parisuhteet menee päin helvettiä ja omat perhe-elämät on mitä on. Tämä on ihan sukupolvien jatkumo ollut täällä Suomessa. Onneksi niin moni uskaltaa sen nykyään katkaista, kun tajuaa mistä on kyse.
Omat lapset myös traumatisoitui meidän erosta, se on selvä. Mutta ne asiat käsiteltiin hyvin ja niitä käsitellään edelleen ja aina kun on tarve. Ja tänään meistä kaikki voi paljon paremmin, kuin mitä ikinä voitiin siinä ydinperheessä. Lapset saa ihan erilaisen mallin nyt perhe-elämästä ja parisuhteista ja siitä kiitän itseäni, että uskalsin tehdä maailman vaikeimman päätöksen.
t. eronnut
Eli lapsesi saivat mallin, että ok erota heti kun siltä tuntuu ja omat fiilikset edellä. Lapsesi tulevat eroamaan parisuhteistaan, koska ovat saaneet eroperheen esimerkin. En nyt oikein tuollaisella ylpeilisi. Sama kuvio kuin köyhyys periytyy sukupolvelta toiselle, nyt ymmärrän miksi.
Erota heti kuin siltä tuntuu ja oman fiiliksen mukaan? No ei. Meillä ei toimittu noin, se ei lapsille näkynyt ikinä noin, eikä sitä ole heille kerrottu noin. Ihan oman mielesi tuotoksia nyt viljelet.
Lapsille ydinperhe on hyvä ja ero paha?
Ydinperhe: Etäinen/onnellinen/riitaisa/keskusteleva/ahdistava/tyyni/lämmin/kylmä/tyly/mykkä
Ero:
Äkkinäinen/yksipuolinen/harkittu/kunnioittava/keskusteleva/vapauttava/traumatisoiva/riitainen/rikkova/ystävyydessä
Mistä tiedät että se on se parisuhde joka heillä on aiheuttanut tuollaista? Se voi olla vaikka vanhemman persoonallisuushäiriö. Tutun kohdalla näin ja ne lapset jäi sille häiriöiselle. Lapset ei valitettavasti voi erota vanhemmistaan.