Lue keskustelun säännöt.
Tajusin juuri ettei minulla ole yhtään "henkisesti aikuista" ystävää
05.03.2020 |
Siis sellaista, jonka kanssa voisi vaikka puhua seksistä muuten kuin vitsaillen. Yleensä tuolle tasolle pääseminen vaatii muutenkin aikaa ja tuntemista, ettei sellaista ystävää ihan nopeasti mistään taiota.
Kommentit (125)
Anders: moikka Minttu ei ollakaan nähty pitkään aikaan!
MinttU.Moi
Halaavat ja tilaavat lasin skumppaa
Minttu: no mitäs sulle ap kuuluu?
Anders: no kun kerran kysyt ..niin mua pantiin eilen ekaa kertaa anaaliin.
Minttu meinaa tukehtua skumppaan.
Minttu: miksi kerrot mulle tämän?
Anders: sä vaikutat sellaiselta syvälliseltä ihmiseltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko 12? Ei normaaleilla ihmisillä ole tarvetta puhua intiimeistä yksityisasioistaan kavereille, se on loukkaavaa sekä kumppania että kavereita kohtaan. Pidän sitä itse jopa jonkinlaisena häirinnän muotona. Avoimuus s*ksistä on nykyaikana mennyt aivan liian pitkälle ja ihmiset tuntuvat ajattelevan, että siitä olisi oikeasti soveliasta puhua. Ei ole, harva niitä juttuja tahtoo kuulla, edes teinit.
Toki jos on kokenut väkivaltaa tai on ahdistunut, kannattaa hakea ammattiapua. Intiimit asiat eivät kuulu edes läheisimmille ystäville.
N18
Vierailija kirjoitti:
Anders: moikka Minttu ei ollakaan nähty pitkään aikaan!
MinttU.Moi
Halaavat ja tilaavat lasin skumppaa
Minttu: no mitäs sulle ap kuuluu?
Anders: no kun kerran kysyt ..niin mua pantiin eilen ekaa kertaa anaaliin.
Minttu meinaa tukehtua skumppaan.
Minttu: miksi kerrot mulle tämän?
Anders: sä vaikutat sellaiselta syvälliseltä ihmiseltä
NYT VOID ANDERS VAIHTAA TON "niin mua pantiin ekaa kertaa anaaliin"..siihen sun KESKUSTELUNAIHEESEESI
ANDERSSSS..kerro nyttt mistä haluat puhua?
Anaalista?
Vaippojen käytöstä?
pissaleikeistä?
Anderrrssss seksi on tuhmaa ja likaista..ei siitä puhuta PULLA SUUSSA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ymmärrän Ap:tä. Minulla on ollut suhteita varattuihin miehiin, ja kun ne ovat päättyneet, olemme kuitenkin pysyneet ystävinä ja jutelleet avoimesti kaikesta seksiin liittyvästä. On mukavaa, kun tuntee useampia ihmisiä, joiden kanssa sitä voi tehdä. Esim. yksi eksäni on edelleen naimisissa ja harrastaa yhä avioliiton ulkopuolisia suhteita, eikä hän voi oikein jutella niistä kenenkään muun kuin minun kanssani. Tapasimme viimeksi useampia vuosia sitten (hän asuu toisessa maassa), mutta yhteydenpito jatkuu edelleen. Nämä eksät tietävät, että olen hyvin laajasti kiinnostunut erotiikasta, ja niin ovat hekin, joten juttua riittää tällä hyvin kiintoisalla saralla.
Kerrot ymmärtäväsi ap:ta, mutta ymmärrätkö niitä varattujen miesten puolisoita? Osaatko asettua heidän asemaansa? Kadutko tekojasi yhtään?
Ymmärrän oikein hyvin. Heitä ei enää haluttanut, eikä heitä voinut pakottaa haluamaan, mutta eivät he halunneet erotakaan, kun kaikki muu toimi suhteellisen hyvin. Näin jälkikäteen katsottuna kukaan heistä ei joutunut kärsimään sivusuhteen takia, josta he eivät edes tienneet mitään. Eikä minulla ollut aikomustakaan rikkoa heidän perheitään. Mitähän tässä pitäisi katua...
Tietyt taudit vain levisivät laajalti kuin korona konsanaan...
Ei edes flunssa silloin, kun flunssaista miestä suukottelin:-).
Tiesitkö muuten, että monet sp-taudit voivat olla pitkään täysin oireettomia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko 12? Ei normaaleilla ihmisillä ole tarvetta puhua intiimeistä yksityisasioistaan kavereille, se on loukkaavaa sekä kumppania että kavereita kohtaan. Pidän sitä itse jopa jonkinlaisena häirinnän muotona. Avoimuus s*ksistä on nykyaikana mennyt aivan liian pitkälle ja ihmiset tuntuvat ajattelevan, että siitä olisi oikeasti soveliasta puhua. Ei ole, harva niitä juttuja tahtoo kuulla, edes teinit.
Toki jos on kokenut väkivaltaa tai on ahdistunut, kannattaa hakea ammattiapua. Intiimit asiat eivät kuulu edes läheisimmille ystäville.
N18
samaa mieltä
Aivan liian nuorina monet aloittavat seksielämänsä ja kärsivät sitten siitä koko elämänsä. Ehkä ap:n tapauksessakin on pohjimmillaan tästä kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ymmärrän Ap:tä. Minulla on ollut suhteita varattuihin miehiin, ja kun ne ovat päättyneet, olemme kuitenkin pysyneet ystävinä ja jutelleet avoimesti kaikesta seksiin liittyvästä. On mukavaa, kun tuntee useampia ihmisiä, joiden kanssa sitä voi tehdä. Esim. yksi eksäni on edelleen naimisissa ja harrastaa yhä avioliiton ulkopuolisia suhteita, eikä hän voi oikein jutella niistä kenenkään muun kuin minun kanssani. Tapasimme viimeksi useampia vuosia sitten (hän asuu toisessa maassa), mutta yhteydenpito jatkuu edelleen. Nämä eksät tietävät, että olen hyvin laajasti kiinnostunut erotiikasta, ja niin ovat hekin, joten juttua riittää tällä hyvin kiintoisalla saralla.
Kerrot ymmärtäväsi ap:ta, mutta ymmärrätkö niitä varattujen miesten puolisoita? Osaatko asettua heidän asemaansa? Kadutko tekojasi yhtään?
Ymmärrän oikein hyvin. Heitä ei enää haluttanut, eikä heitä voinut pakottaa haluamaan, mutta eivät he halunneet erotakaan, kun kaikki muu toimi suhteellisen hyvin. Näin jälkikäteen katsottuna kukaan heistä ei joutunut kärsimään sivusuhteen takia, josta he eivät edes tienneet mitään. Eikä minulla ollut aikomustakaan rikkoa heidän perheitään. Mitähän tässä pitäisi katua...
Tietyt taudit vain levisivät laajalti kuin korona konsanaan...
Ei edes flunssa silloin, kun flunssaista miestä suukottelin:-).
Tiesitkö muuten, että monet sp-taudit voivat olla pitkään täysin oireettomia?
Aa, niinkö sinulla? Toivottavasti sait kuitenkin tepsivän hoidon. Kaikkea hyvää sinulle, ja toivottavasti ensi kerralla on parempi tuuri!
Pääseeköhän tämäkin keskustelu IL:n tai IS:n uutisaiheeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikon perustella kuvittelin, että kaipasit ystävää jonka kanssa voi tehdä muutakin kuin esim ravata baarissa, mutta näköjään olitkin jotain seksiterapeuttia vailla. Sori, mutta kuulostat vähän oudolta.
Pointsi oli syvällisten ja vaikeiden aiheiden puhuminen ystävän kanssa. Juttu jumittui seksiin aloituksen esimerkin vuoksi. Seksi on hyvä esimerkki vaikeasti asiasta. /ap
Miksi sä haluat puhua vaikeista asioista ystäviesi kanssa? Siis mikä on sun tavoitteesi siinä? Mitä odotat savaasi ystävältäsi, kun kerrot hänelle jostain vaikeasta asiastasi? Mitä ystäväsi pitäisi tehdä, kun kerrot hänelle vaikeasta asiastasi? Pitäisikö ystäväsi ottaa jotenkin kantaa näihin vaikeisiin asioihisi? Antaa sulle neuvoja, miten ratkaista ongelmasi? Nykyisin ihmisten ongelmat ovat usein sellaisia, ettei niihin ulkopuolinen maallikko osaa sanoa oikein juuta eikä jaata. Joko pitäisi puhua sen kanssa, jota ongelma koskee, tai sitten ammattilaisen kanssa.
Mielenkiintoista. Oonkohan jotenkin vanhanaikainen ihminen, kun ajattelen, että on ihan luonnollista, että ystäville puhutaan vaikeista asioista. Eikä se pidä sisällään sitä, että ystävän pitäisi ratkaista ne asiat, vaan kun jaetaan niitä vaikeitakin asioita, se yleensä helpottaa. Ja voihan olla, että joskus kysytään neuvoakin. Kyllä multa usein kysytään. Sanon, jos en koe osaavani neuvoa. Pidän tosi vieraana asiana tuota ajatusta, että kaikki vaikeat asiat pitäisi jättää vain ammattilaisille. Kuitenkin jokaisen ihmisen elämässä on kaikenlaisia vaikeita asiota, vaikkapa nyt läheisten kuolema. Outoa, jos joku elämän iso tapahtuma olisi sellainen, ettei siitä voi lainkaan puhua ystävien kanssa.
No tuota just hainkin aiemmanssa kommentissani. Jos kaipaa vain kuuntelijaa, niin tilanne on ihan eri kuin että kuuntelemisen lisäksi pitäisi vielä pystyä syvällisesti keskustelemaan toisen vaikeasta asiasta tai jopa antaa neuvoja. Mä kuuntelen ystäviäni, kun he kertovat vaikeista asioistaan, mutta ei mulla ole niihin mitään järkevää sanottavaa, jos ei ole omakohtaista kokemusta asiasta. Esim yksi ystäväni sairastaa rintasyöpää ja on puhunut mulle siitä paljon, mutta hänelle tosiaan riittää, että mä vain kuuntelen. Hän ei odotakaan, että alkaisin keskustella syvällisesti hänen rintasyövästään tai sen aiheuttamista tunteista tai ajatuksista. Toisen ystäväni kanssa pystyn keskustelemaan vähän paremmin, koska ystäväni sai muutama vuosi sitten saman diagnoosin, minkä mä sain jo 20 vuotta sitten. Mutta hänenkin kanssaan voin puhua ko sairaudesta vain yleisellä ja konkreettisella tasolla sekä oman kokemukseni perusteella. Hän on kuitenkin erilainen ihminen kuin minä ja hänellä on erilainen resilienssi kuin minulla, joten hänen tunteensa ja ajatuksensa sairaudesta ovat ihan erilaiset kuin mulla. Kuuntelen kyllä. Kolmannella ystävälläni on jatkuvia taloudellisia vaikeuksia ja niissäkin olen vain kuuntelijana. Ei mulla ole osaamista alkaa neuvomaan jotain velkakierteessä olevaa ihmistä, miten hän pääsisi kurjasta tilanteestaan ulos.
Aloittajan kanssa olen samaa mieltä siitä, että hyvän ystävyyden, jossa ystävälle voi puhua vaikeistakin asioista, syntymiseen menee aika kauan aikaa.
Rintasyöpä on henkilökohtainen asia ja ihminen saa itse valita, kenelle asian jakaa. Seksi on kahden ihmisen välinen intiimi asia ja on todella törkeää jakaa se jollekin ulkopuoliselle toisen osapuolen tietämättä. En minä ainakaan halua, että kumppanini puhuisi meidän seksielämästämme yhtään kenellekään muulle kuin minulle. (Ja ihan sama, vaikka puhuisi vain "yleisellä tasolla" tai "omasta näkökulmastaan" -- totta kai kaikki tuttavamme olettaisivat, että puhuu meidän välisistämme asioista.)
Näin siinä käy, kun lapset tekevät lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En juttelis kavereiden kanssa aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti mun ystävistä ei kukaan pidä minua niin henkisenä ystävänä että alkaisi seksijutuistaan puhumaan tai minulta kyselemään. Vaivaantuisin varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Avoimuus s*ksistä on nykyaikana mennyt aivan liian pitkälle--
Tämä on niin totta. Ihmiset omista oikeuksistaan avoimuuteen huumautuneina tuntuvat unohtavat muiden oikeudet elää maailmassa, joka ei ole kyllästetty seksillä.
Elämme irstauden aikakautta, millä ei ole enää mitään tekemistä oikeiden ihmis- ja itsemääräämisoikeuksien kanssa. Koko tämä aikakausi on kuin itsensäpaljastaja esittelemässä vehjettään puistossa ohikulkijoille, jotka ei sitä haluaisi nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikon perustella kuvittelin, että kaipasit ystävää jonka kanssa voi tehdä muutakin kuin esim ravata baarissa, mutta näköjään olitkin jotain seksiterapeuttia vailla. Sori, mutta kuulostat vähän oudolta.
Pointsi oli syvällisten ja vaikeiden aiheiden puhuminen ystävän kanssa. Juttu jumittui seksiin aloituksen esimerkin vuoksi. Seksi on hyvä esimerkki vaikeasti asiasta. /ap
Miksi sä haluat puhua vaikeista asioista ystäviesi kanssa? Siis mikä on sun tavoitteesi siinä? Mitä odotat savaasi ystävältäsi, kun kerrot hänelle jostain vaikeasta asiastasi? Mitä ystäväsi pitäisi tehdä, kun kerrot hänelle vaikeasta asiastasi? Pitäisikö ystäväsi ottaa jotenkin kantaa näihin vaikeisiin asioihisi? Antaa sulle neuvoja, miten ratkaista ongelmasi? Nykyisin ihmisten ongelmat ovat usein sellaisia, ettei niihin ulkopuolinen maallikko osaa sanoa oikein juuta eikä jaata. Joko pitäisi puhua sen kanssa, jota ongelma koskee, tai sitten ammattilaisen kanssa.
Mielenkiintoista. Oonkohan jotenkin vanhanaikainen ihminen, kun ajattelen, että on ihan luonnollista, että ystäville puhutaan vaikeista asioista. Eikä se pidä sisällään sitä, että ystävän pitäisi ratkaista ne asiat, vaan kun jaetaan niitä vaikeitakin asioita, se yleensä helpottaa. Ja voihan olla, että joskus kysytään neuvoakin. Kyllä multa usein kysytään. Sanon, jos en koe osaavani neuvoa. Pidän tosi vieraana asiana tuota ajatusta, että kaikki vaikeat asiat pitäisi jättää vain ammattilaisille. Kuitenkin jokaisen ihmisen elämässä on kaikenlaisia vaikeita asiota, vaikkapa nyt läheisten kuolema. Outoa, jos joku elämän iso tapahtuma olisi sellainen, ettei siitä voi lainkaan puhua ystävien kanssa.
No tuota just hainkin aiemmanssa kommentissani. Jos kaipaa vain kuuntelijaa, niin tilanne on ihan eri kuin että kuuntelemisen lisäksi pitäisi vielä pystyä syvällisesti keskustelemaan toisen vaikeasta asiasta tai jopa antaa neuvoja. Mä kuuntelen ystäviäni, kun he kertovat vaikeista asioistaan, mutta ei mulla ole niihin mitään järkevää sanottavaa, jos ei ole omakohtaista kokemusta asiasta. Esim yksi ystäväni sairastaa rintasyöpää ja on puhunut mulle siitä paljon, mutta hänelle tosiaan riittää, että mä vain kuuntelen. Hän ei odotakaan, että alkaisin keskustella syvällisesti hänen rintasyövästään tai sen aiheuttamista tunteista tai ajatuksista. Toisen ystäväni kanssa pystyn keskustelemaan vähän paremmin, koska ystäväni sai muutama vuosi sitten saman diagnoosin, minkä mä sain jo 20 vuotta sitten. Mutta hänenkin kanssaan voin puhua ko sairaudesta vain yleisellä ja konkreettisella tasolla sekä oman kokemukseni perusteella. Hän on kuitenkin erilainen ihminen kuin minä ja hänellä on erilainen resilienssi kuin minulla, joten hänen tunteensa ja ajatuksensa sairaudesta ovat ihan erilaiset kuin mulla. Kuuntelen kyllä. Kolmannella ystävälläni on jatkuvia taloudellisia vaikeuksia ja niissäkin olen vain kuuntelijana. Ei mulla ole osaamista alkaa neuvomaan jotain velkakierteessä olevaa ihmistä, miten hän pääsisi kurjasta tilanteestaan ulos.
Aloittajan kanssa olen samaa mieltä siitä, että hyvän ystävyyden, jossa ystävälle voi puhua vaikeistakin asioista, syntymiseen menee aika kauan aikaa.
Rintasyöpä on henkilökohtainen asia ja ihminen saa itse valita, kenelle asian jakaa. Seksi on kahden ihmisen välinen intiimi asia ja on todella törkeää jakaa se jollekin ulkopuoliselle toisen osapuolen tietämättä. En minä ainakaan halua, että kumppanini puhuisi meidän seksielämästämme yhtään kenellekään muulle kuin minulle. (Ja ihan sama, vaikka puhuisi vain "yleisellä tasolla" tai "omasta näkökulmastaan" -- totta kai kaikki tuttavamme olettaisivat, että puhuu meidän välisistämme asioista.)
Tottakai näin! Mutta mä ajattelinkin ap:n tilannetta. Lähinnä siis sitä, aiheuttaako nämä irtosuhteet hänelle jotain ongelmia itsensä kanssa. Esim hakee näistä suhteista jotain aitoa tunnetta, välittämistä, arvostusta tai hyväksyntää ja kerta toisensa jälkeen pettyy ja kokee itsensä vain arvottomaksi jne. Kysehän ei ole silloin jostain tietystä seksipartnerista vaan siitä, miltä irtosuhteiden harrastaminen ap:stä tuntuu. Siitä, ettei hän saa niistä satunnaisista panoista sitä, mitä kaipaa.
Anders kirjoitti:
Mitä ihmettä? Luulin, että täällä ollaan aika rentoja ja vapaamielisiä. Eihän aloittaja sanonut, että hän haluaisi keskustella VAIN seksistä ja etenkään mistään seksiKOKEMUKSISTAAAN. Miksi te ette lue mitä kirjoitetaan vaan vouhkaatte ihan omianne. Oletteko te osa niin lapsellisia (tai estyneitä), että teidän mielestänne seksistä puhuminen on vain seksikokemuksista (hoidoista!) kertomista tai sitten sitä rehvastelua?? Kyllä minä ainakin olen puhunut sekä nais- että miesystävieni kanssa seksistä, ilman että mitään henkilökohtaisia 'saavutuksia' on mainittu. Onpa joillakin pieni maailma!
Sivistyneet ihmiset voivat puhua seksistä yleensä, erilaisista tottumuksista, tavoista ja mieltymyksistä ja seksin merkityksestä yhteiskunnassa tai ihmiselle jne.. ilman että siinä mitään "pissalihojen juttuja" tai panokokemuksia vatvottaisiin.
No nyt kun luin aloittaan kommentit uudelleen, huomasin itsekin, että hän ei niinkään puhuisi omista seksikokemuksistaan vaan seksistä yleisellä tasolla. Hieman nimittäin sekoitti se, että hän myös kirjoitti "vaikeista asioista" puhumisesta. Automaattisesti tein oletuksen, että hänellä on omassa seksielämässään jotain, mikä tekee seksin hänelle vaikeaksi asiaksi. Joko se, ettei hän saa irtoseksistä haluamaansa tai hän ei saa irtoseksiä niin usein kuin haluaisi. Näkökulma tietysti muuttuu, jos puhutaankin yleisellä tasolla seksin merkityksestä parisuhteessa tai vaikka siitä, miten seksiä tulee nykyisin joka tuutista niin, että jo pelkästään siitä syntyy infoähkyn tapainen seksiähky tms.
Vatsan toimintakin on normaali ja onnistuessaan iloinen asia, mutta siitä ei yleensä puhuta kavereille. Jonkun harvan kanssa voi joskus keskustelu suuntautua niille urille, jos esim molemmat miettii ettei voi syödä pastaa kun vatsaa alkaa kivistää.
Vatsan toimintakin on intiimi asia, kuten seksi. Seksi tosin on vieläpä 2 ihmisen välinen intiimi asia, joten kynnys puhua siitä on paljon korkeampi.
Yhteiskunnan tasolla siitä voi joissain tilanteissa puhua, mutta ei kaikkien kanssa siitäkään.
Sitä en oikein ymmärrä, miksi tätä on alapeukutettu. Tietenkin valtaosan aikuisista elämään se kuuluu, mutta ei kuitenkaan kaikkien. Kaikki ihmiset ovat seksuaalisia olentoja (myös esim. aseksuaalit). Seksi ja seksuaalisuus eivät ole sama asia.