Millaista on asua koko ikä samalla paikkakunnalla?

Olen asunut ikäni Helsingissä, ei tosiaankaan kiinnosta asua muualla Suomessa.

Itse olen asunut koko elämäni eli 40 vuotta akselilla: Espoo, Helsinki ja Vantaa. Synnyin Helsingissä.

Ihan kivaa on ollu. En kaipaa muualle. Kaverit ja suku kaikki asuu näissä kaupungeissa.

Jyväskylässä olen ollut, eikä missään vaiheessa ole kiinnostanut muuttaa muualle. Samanlaista on joka paikassa, se ei elämänlaatua miksikään muuta jos jossain on talot ja puut vähän eri järjestyksessä.

En tiedä, kun ei ole kokemusta. Mutta varmaan silloin tuntee asuinpaikkakuntansa hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Jyväskylässä olen ollut, eikä missään vaiheessa ole kiinnostanut muuttaa muualle. Samanlaista on joka paikassa, se ei elämänlaatua miksikään muuta jos jossain on talot ja puut vähän eri järjestyksessä.

Ihmiset on erit. Koen itse että on ollut vapauttavaa muuttaa. En ole vain se ”niiden tytär” ja ”siitä suvusta”. Voin itse alusta asti vaikuttaa siihen millaisena ihmisenä minua pidetään.

Asunut lähes koko ikäni lounaisrannikolla saaristossa. En todellakaan kaipaa muualla asumista. Täältä on sukuni sukupolvien takaa ja täällä minunkin paikkani.

Muualla ei ole mitään, mikä kiinnostaisi ylittämään muuttokunnyksen.

Vierailija kirjoitti:

Asunut lähes koko ikäni lounaisrannikolla saaristossa. En todellakaan kaipaa muualla asumista. Täältä on sukuni sukupolvien takaa ja täällä minunkin paikkani.

Muualla ei ole mitään, mikä kiinnostaisi ylittämään muuttokunnyksen.

Löytääkö tuollaiseen paikkaan kumppanin? Eikö siellä ole aika pienet piirit? Hyväksytäänkö ulkopuolelta tuleva?

Minä olen asunut ikäni pienessä kylässä Pohjois Suomessa. N38.

Olen asunut enimmäkseen samalla paikkakunnalla. Moni ikäiseni muutti nuorena Helsinkiin tai ulkomaille mutta melkein kaikki ovat jo palanneet takaisin perheineen.

Jos sopii niihin piireihin niin mikäs siinä, itse koin ahdistavaksi pienen kylän ja mua myös kiusattiin. Rakastan asua isommassa kaupungissa, olen niin vapaa ja täällä saa ajan kulumaan hyvin. Kyläyhteisö hylki minua, joten voin siellä tosi pahoin

Up

Ehkä se vielä menee nuorena, mutta jotenkin ihmettelen sitä kun parin eron jälkeen pitää vielä löytää samalta kylältä uusi kumppani. Siinä vaiheessa alkaa valikoima olemaan jo melko vähäistä. Mutta niin vain otetaan nyt se naapurin Ritu, kun se just vapautu, eikä tästä nyt mihinkään voi lähteä etsimään.

Eihän sitä tiedä, kun ei ole asunut..

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä tiedä, kun ei ole asunut..

Moni kyllä on.

Olen syntynyt 14 000 asukkaan länsi-suomalaisessa perseenreiässä.

Asunut Helsingissä ja kokeillut muutamaa muuta kaupunkia, kerran 5 kuukautta perseenreiässä Jämsänkoskella. Yhteensä 3 vuotta.

Sitten takaisin Helsinkiin, joka on ainoa paikka jossa suomessa voi asua.

Nyt viimeiset 16 vuotta Aasiassa enkä palaa enää edes Helsinkiin.

N. 52

Tapasin muutamaa kaveriani kouluajoilta nyt n. 50v olivat jääneet pieneen muka koti"kaupunkiin"

Sellaisia rehupuntti idiootteja, etteivät muualla pärjäisikään.

Ei oikeastaan. Reissatessa ja muiden ihmisten kanssa keskustellessa oppii paljon, sekä kotimaassa että ulkomailla, vaikka oma tukikohta säilyisi samana. Tamperelainen S-market ei suuresti eroa kuopiolaisesta tai oululaisesta, työni on samanlaista paikkakunnasta riippumatta (toki erilaisia työpaikkavaihtoehtoja on kunnan sisälläkin), erilaisia ihmisiä ja uusiin yhteisöihin sukeltamista voi harrastaa siellä kotikaupungissakin, jos ei ihan pienimmästä pitäjästä ole. Esim. kaupunginosan vaihto ja kotiäidiksi jääminen ja sen jälkeen naapuripaikkakunnalla ihan uudenlaisessa duunissa aloittaminen oli sosiaalisesti ja ympäristövaihdoksen näkökulmasta varmaan suurempi muutos kuin siskoni paikkakunnan vaihto, kun pysyi saman ketjun palveluksessa ja työkaveritkin oli puoliksi valmiiksi tuttuja.

Kyllähän siinä paljon olisi varmasti uutta ja yllättävää jos oikeasti asuisi toisella paikkakunnalla, mutta murre tai erot terveyskeskuksen asiakasmaksuissa ei kiinnosta niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jyväskylässä olen ollut, eikä missään vaiheessa ole kiinnostanut muuttaa muualle. Samanlaista on joka paikassa, se ei elämänlaatua miksikään muuta jos jossain on talot ja puut vähän eri järjestyksessä.

Ihmiset on erit. Koen itse että on ollut vapauttavaa muuttaa. En ole vain se ”niiden tytär” ja ”siitä suvusta”. Voin itse alusta asti vaikuttaa siihen millaisena ihmisenä minua pidetään.

No tämä varmaan jos on joltain kaikki-tuntee-kaikki-kylältä, mutta keskisuuressa kaupungissa saa kyllä olla jo oma itsensä, ei kukaan kohtaamani ihminen mun vanhempiani tunne tai ainakaan yhdistä minua heihin. Kerran, pari vuodessa kaupassa törmää moikkauksen verran johonkin vanhempien kautta tuttuun ihmiseen.

Nuorempana olin utelias ja kotipaikkakunta ahdisti (kävin muualla välillä ja palasin kun oli pakko), mutta nyt keski-ikäisenä on mukavaa kun kaikki on tuttua ja turvallista. Tykkään siitä että on juuret tukevasti maassa. Murrosikäisten vanhempana on mukavaa kun on tuttuja perheitä ympärillä. Ja just se että esim. vanhukset tunnistavat minut jo lapsuudesta, pidän sitä hyvänä en huonona. Taidankin olla turvallisuushakuinen luonne.

En tiedä. Mutta monesti ihmisestä huomaa heti jos hän on asunut lähes aina samassa paikassa. Jos on muualta muuttanut niin sitä ei voi myöskään olla huomaamatta.