Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lihavien syyllistäminen on nyt virallisesti kiellettyä
04.03.2020 |
Lihavuuden uusi hoitosuositus painottaa syyllistämisen välttämistä
Lihavuuden uudistetussa hoitosuosituksessa korostuvat kannustavuus ja myönteinen ilmapiiri. Kaikenlaisesta ylipainoon ja lihavuuteen yhdistyvästä syyllistämisestä halutaan eroon.
– Karsitaan pois kaikki huonoa oloa tuottava ilmapiiri, jota lihavuuden hoitoon on mahdollisesti aiemmin liittynyt, sanoo hoitosuosituksen tekemiseen osallistunut professori Kirsi Pietiläinen Helsingin yliopiston Lihavuustutkimusyksiköstä.
https://yle.fi/uutiset/3-11238943
Toivottavasti sanoma kunnioittaa uusia ohjeita :)
Kommentit (379)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lopulta ratkaisu ei ole oikeanlaisen ravinnon ja liikunnan painottaminen, vaan henkisen puolen vahvistaminen?
Apu pitäisi ennemminkin löytyä psykologilta kuin ravitsemusterapeutilta?
Onko lihavuus enemmän henkinen kuin fyysinen ongelma?Näin näyttäisi olevan.
Totuus: psykofyysinen. Ihmiset harvemmin elävät ilman päätä.
- Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelu sai vahvistettua sen, että todellakin painan mielummin 80 kiloa ja olen oma itseni kuin että olisin 20-25 kg kevyempi ja joutuisin samalla vaihtamaan myös aivot osan keskustelussa olevien kanssa.
Ensin yksi sanoo, ettei ole mahdollisuutta syödä terveellisesti ja terveellinen ruoka ei edes imeydy mutta epäterveellinen imeytyy. Sitten jankataan, ettei kyse kuitenkaan ole siitä, ettei terveellistä ruokaa syötäis.
Yksi selittää, ettei kaikki ole oppinut terveellisiä ruokatapoja, toinen jankkaa että kaikki osaa terveelliset ruokatavat.
Yksi sanoo, että ihmiset lihoo vaikka syö terveellisesti ja lenkkeilee kuin muutkin, toinen sanoo, että lihoominen johtuu tunnesyömisestä, addiktiosta, liian isoista annoksista.
Sitten on joitain oikeasti rehellisiä, rohkeita ja asiallisia avauksia.
Ja sitten on näitä, jotka vaan haukkuu kaikki.
Ihan hyvä keskustelu. Kyllä on paljon avannut silmiä.
Vierailija kirjoitti:
Kun ennenvanhaan ei noita tukevampia ihmisiä kerran ollut niin kauheasti, niin missä ihmeen välissä tuollainen lihavuusgeeni pääsi putkahtamaan ihmisen dna:han? Onko tässä muutamankymmenen vuoden aikana tapahtunut joku pikaevoluutio?
Ihmisille on aikoinaan ollut eduksi se että on saanut kerätyksi vararavintoa kun ruoka on kevät puolella aika säännönmukaisesti loppunut.
Helluntain tienoilla on kuoltu nälkäänkin ( toki katovuosina pitkin vuotta) kun uutta satoa ei vielä ole ja edellinen on täysin loppu.
Ne ihmiset, jotka ovat hyvin keränneet elimistöön rasvaa ja joilla sekä rasvan että sokerin himo on ollut suurempi , ovat säilyneet paremmin hengissä.
Nythän nuo ominaisuudet ovat kääntyneet ihmisiä vastaan.
Mutta on todella geneettisiä eroja nälän heräämisessä ja voimakkuudessa ja aineenvaihdunnassa.
Tietenkin kovalla itsekurilla pärjää nekin joiden nälkä herää herkemmin mutta ei sitä hyvää itsekuria monella hoikallakaan ole joissain muissa asioissa.
Tässäkin ketjussa tasan lihavilla on muiden jatkuvaa haukkumista ja loputonta negatiivisuutta. Yhtä rumia sisältä kuin ulkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahaa.
Ootte kyllä kuutamolla.
Mulla on 2 koiraa, jotka söi täysin samaa ruokaa desilitramitalla saman määrän, ja niitä lenkitetään täysin sama määrä, samanaikaisesti. Ovat äiti ja tytär. Toinen on ollut aina vähän liian painava ja toinen aikuisena aina liian laiha. Molemmat on tutkittu eläinlääkärissä. Nyt pullukka syö laihdutusruokaa ja laiha syö lihotusruokaa. Ovat enemmän samanpainoisia, mutta painava on edelleen hieman ylipainoinen ja laihaa ei saa lihotettua millään, kun se sitten vaan paskantaa enemmän, jos saa enemmän ruokaa tai herkkuja.
Geeneillä on oikeasti merkitystä.
Laihan koiran isän suku on laihaa.
Geeneillä on merkitystä ruumiinrakenteeseen ja lihomistaipumukseen. Jos on sattunut saamaan ne paskemmat geenit niin sit pitää syödä vähemmän. Niinhän sä teet sun koirallesikin, syötät sille sopivaa ruokaa sopivan määrän, koska sä et halua lihottaa sitä sairaaksi.
Joo ei.
Nälättömyys on perusoikeus. Mikäli lihoo syömällä 3 kertaa kaurapuuroa päivässä niin silloin saa olla läski, mutta nälkää ei kenenkään tarvitse ulkomuodon vuoksi kärsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ennenvanhaan ei noita tukevampia ihmisiä kerran ollut niin kauheasti, niin missä ihmeen välissä tuollainen lihavuusgeeni pääsi putkahtamaan ihmisen dna:han? Onko tässä muutamankymmenen vuoden aikana tapahtunut joku pikaevoluutio?
Ihmisille on aikoinaan ollut eduksi se että on saanut kerätyksi vararavintoa kun ruoka on kevät puolella aika säännönmukaisesti loppunut.
Helluntain tienoilla on kuoltu nälkäänkin ( toki katovuosina pitkin vuotta) kun uutta satoa ei vielä ole ja edellinen on täysin loppu.
Ne ihmiset, jotka ovat hyvin keränneet elimistöön rasvaa ja joilla sekä rasvan että sokerin himo on ollut suurempi , ovat säilyneet paremmin hengissä.
Nythän nuo ominaisuudet ovat kääntyneet ihmisiä vastaan.
Mutta on todella geneettisiä eroja nälän heräämisessä ja voimakkuudessa ja aineenvaihdunnassa.
Tietenkin kovalla itsekurilla pärjää nekin joiden nälkä herää herkemmin mutta ei sitä hyvää itsekuria monella hoikallakaan ole joissain muissa asioissa.
Totuus: ennen lihavaa pidettiin riuskana ja menestyneenä, mutta sitten lihavuudesta tehtiin hemmetin hyvää businestä leimaamalla lihavat esisairaiksi yhteiskunnan kulueriksi.
- Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa tasan lihavilla on muiden jatkuvaa haukkumista ja loputonta negatiivisuutta. Yhtä rumia sisältä kuin ulkoa.
todistit siis juuri olevasi lihava :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavilla on täysi oikeus olla lihavia ja minulla on täysi oikeus pitää heitä ällöttävinä. Piste.
Sinulla on oikeus pitää ihmisiä ällöttävinä, mutta sinulla ei ole oikeutta mennä puhumaan ihmisille rumasti, haukkua näitä ja käyttäytyä ällöttävästi itse, ja tämän jälkeen ihmetellä, miten ne ällöttävät lihavat eivät ottaneet opikseen. PISTE PISTE PISTE!!! HUUTOMERKKI JA VIELÄ YKSI V*TUN PISTE
Oho, taisi mennä tunteisiin. En tietenkään koskaan ilmaise ällötystäni lihaville. Tulen lihavien ihmisten kanssa toimeen aivan yhtä hyvin kuin muidenkin. En kuitenkaan koskaan seurustelisi lihavan ihmisen kanssa, koska en tunne minkäänlaista viehätystä kyseistä vartalotyyppiä kohtaan. Muutoin pidän mielipiteeni itselläni, mutta tähän ketjuun kirjoitin noinkin provosoivasti, koska monesti lihavat tuntuvat jotenkin nostavan itsensä kaiken kritiikin yläpuolelle. Joka paikassa toitotetaan, että maailma on julma ja kaikkea p*skaa pitää vain sietää. Miksi lihavat olisivat tässä mikään poikkeus? Silti olen henkilökohtaisesti näiden uusien ohjeiden kannalla, sillä pelkällä kepillä ei tunnetusti saada kovin hyviä tuloksia aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin yksi sanoo, ettei ole mahdollisuutta syödä terveellisesti ja terveellinen ruoka ei edes imeydy mutta epäterveellinen imeytyy. Sitten jankataan, ettei kyse kuitenkaan ole siitä, ettei terveellistä ruokaa syötäis.
Yksi selittää, ettei kaikki ole oppinut terveellisiä ruokatapoja, toinen jankkaa että kaikki osaa terveelliset ruokatavat.
Yksi sanoo, että ihmiset lihoo vaikka syö terveellisesti ja lenkkeilee kuin muutkin, toinen sanoo, että lihoominen johtuu tunnesyömisestä, addiktiosta, liian isoista annoksista.
Sitten on joitain oikeasti rehellisiä, rohkeita ja asiallisia avauksia.
Ja sitten on näitä, jotka vaan haukkuu kaikki.
Ihan hyvä keskustelu. Kyllä on paljon avannut silmiä.
Hienoa että sinäkin vihdoin opit, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä asioista :)
Mulla on sellainen olo, että nuo läskihaukkujat ovat niitä samoja, jotka aloittivat jo koulussa ja joille ei oikeasti mikään riitä. Kyse ei edes ole niinkään läskeistä vaan siitä, että he pönkittävät sillä omaa itseään, että yrittävät osoittaa olevansa läskiä parempia = läskihaukkujan oma heikko itsetunto.
Se, että 52-kiloisenakin saa kuulla olevansa sairaanruma läskiperse, todistaa vain haukkujista itsestään. Eli, antakaa mennä toisesta korvasta ulos ja säälikää haukkujaa. Sillä on paha olla, vielä pahempi kuin läskillä läskeineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin yksi sanoo, ettei ole mahdollisuutta syödä terveellisesti ja terveellinen ruoka ei edes imeydy mutta epäterveellinen imeytyy. Sitten jankataan, ettei kyse kuitenkaan ole siitä, ettei terveellistä ruokaa syötäis.
Yksi selittää, ettei kaikki ole oppinut terveellisiä ruokatapoja, toinen jankkaa että kaikki osaa terveelliset ruokatavat.
Yksi sanoo, että ihmiset lihoo vaikka syö terveellisesti ja lenkkeilee kuin muutkin, toinen sanoo, että lihoominen johtuu tunnesyömisestä, addiktiosta, liian isoista annoksista.
Sitten on joitain oikeasti rehellisiä, rohkeita ja asiallisia avauksia.
Ja sitten on näitä, jotka vaan haukkuu kaikki.
Ihan hyvä keskustelu. Kyllä on paljon avannut silmiä.
Hienoa että sinäkin vihdoin opit, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä asioista :)
Eikö olekin? Sitähän minä olen tässä koko ajan ollut mieltä. Olenkin vain ollut utelias kuulemaan ehdotuksia, miten positiivisesti tukea painonhallintaa sekä pyrkinyt ymmärtämään niitä eri syitä. Siitä hyvästä minua on kyllä kovasti haukuttu mutta moniin kysymyksiin ei olla ollenkaan vastattu. Ja toisaalta osa on jankannut, juuri se heidän syy on se ainoa olemassa oleva syy. :D
Vierailija kirjoitti:
Mihin kaikki aika menee, jos ei ole aikaa laittaa ruokaa?
Kauanko terveellisen ruoan tekeminen kestää? Kauanko epäterveellisen ruoan tekeminen/ hakeminen kestää?
Millä tavoin ruoansulatus tietää, että esim. hampurilainen on huonoa ruokaa ja sen voi pilkkoa mutta kaurapuuro on hyvää ruokaa ja sitä ei voi pilkkoa?
Vaikka tykkää suklaan mausta, estääkö se syömästä vaikkapa uunikasviksia?
Onko ihmiselle uuden oppiminen lapsuuden jälkeen mahdotonta?
En koe tuota keskusteluna. Koen tuon väittelynä, jossa keskustelija uskoo itse olevansa oikeassa eikä usko toisen voivan pystyä kääntämään hänen päätään. Aito, kohtaava keskustelu näyttää ihan toisenlaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aha.. onko syyllistämistä sanoa että syö vähemmän?
Se on nykyään tutkittu että lihavuus johtuu geeneistä, ei niihin voi itse vaikuttaa.
Tekosyitä riittää. Olen ollut samoilla geeneillä sekä lihava että laiha.
Mutta esimerkiksi raju laihduttaminen tai pitkään säästöliekillä eläminen voi sekoittaa aineenvaihdunnan. Ku keho tottuu tomaattiin päivässä ja sen jälkeen alkaa syöään normaalisti terveellisesti niin lihoo.
Jaa niin, säästöliekki.
Onko jossain joskus sanottu että olisi terveellistä tai järkevää näännyttää itsensä ja syödä tomaatti päivässä? Ei varmasti.
Miksi pitää olla niin ääripäissä?
Terveellisesti ja tasapainoisesti syöminen ei tarkoita nälkäkuuria, eikä laihduttajan todellakaan ole tarkoitus syödä tomaattia päivässä 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin kaikki aika menee, jos ei ole aikaa laittaa ruokaa?
Kauanko terveellisen ruoan tekeminen kestää? Kauanko epäterveellisen ruoan tekeminen/ hakeminen kestää?
Millä tavoin ruoansulatus tietää, että esim. hampurilainen on huonoa ruokaa ja sen voi pilkkoa mutta kaurapuuro on hyvää ruokaa ja sitä ei voi pilkkoa?
Vaikka tykkää suklaan mausta, estääkö se syömästä vaikkapa uunikasviksia?
Onko ihmiselle uuden oppiminen lapsuuden jälkeen mahdotonta?
En koe tuota keskusteluna. Koen tuon väittelynä, jossa keskustelija uskoo itse olevansa oikeassa eikä usko toisen voivan pystyä kääntämään hänen päätään. Aito, kohtaava keskustelu näyttää ihan toisenlaiselta.
Se on sinun kokemuksesi. Tässähän on kysymyksiä, ei väitteitä. Sinä näet ne väitteinä, vaikka ne ei sellaisia ole, kyse on omista ennakko-oletuksista kysymyksiä kohtaan. Millä tavalla mielestäsi kysymyksiä pitäisi kysyä, että ne olisivat aitoja ja kohtaavia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aha.. onko syyllistämistä sanoa että syö vähemmän?
Se on nykyään tutkittu että lihavuus johtuu geeneistä, ei niihin voi itse vaikuttaa.
Tekosyitä riittää. Olen ollut samoilla geeneillä sekä lihava että laiha.
Mutta esimerkiksi raju laihduttaminen tai pitkään säästöliekillä eläminen voi sekoittaa aineenvaihdunnan. Ku keho tottuu tomaattiin päivässä ja sen jälkeen alkaa syöään normaalisti terveellisesti niin lihoo.
Jaa niin, säästöliekki.
Onko jossain joskus sanottu että olisi terveellistä tai järkevää näännyttää itsensä ja syödä tomaatti päivässä? Ei varmasti.
Miksi pitää olla niin ääripäissä?
Terveellisesti ja tasapainoisesti syöminen ei tarkoita nälkäkuuria, eikä laihduttajan todellakaan ole tarkoitus syödä tomaattia päivässä 🙄
Varmaan tänä päivänäkin on teinityttöjä/ nuoria naisia ja lapsiakin, jotka syövät hädin tuskin mitään. No, osalla heistä se kostautuu myöhemmin elämässä, ellei halua olla koko loppuelämäänsä nälässä. Osan elimistö ehkä suoriutuu muutoksesta, hyvä heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin kaikki aika menee, jos ei ole aikaa laittaa ruokaa?
Kauanko terveellisen ruoan tekeminen kestää? Kauanko epäterveellisen ruoan tekeminen/ hakeminen kestää?
Millä tavoin ruoansulatus tietää, että esim. hampurilainen on huonoa ruokaa ja sen voi pilkkoa mutta kaurapuuro on hyvää ruokaa ja sitä ei voi pilkkoa?
Vaikka tykkää suklaan mausta, estääkö se syömästä vaikkapa uunikasviksia?
Onko ihmiselle uuden oppiminen lapsuuden jälkeen mahdotonta?
En koe tuota keskusteluna. Koen tuon väittelynä, jossa keskustelija uskoo itse olevansa oikeassa eikä usko toisen voivan pystyä kääntämään hänen päätään. Aito, kohtaava keskustelu näyttää ihan toisenlaiselta.
Se on sinun kokemuksesi. Tässähän on kysymyksiä, ei väitteitä. Sinä näet ne väitteinä, vaikka ne ei sellaisia ole, kyse on omista ennakko-oletuksista kysymyksiä kohtaan. Millä tavalla mielestäsi kysymyksiä pitäisi kysyä, että ne olisivat aitoja ja kohtaavia?
Sinähän et tuo tuohon itse mitään sisältöä. Yrität vaan nyhtää toisesta ja kun toinen sanoo, kumoat ja yrität nyhtää lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin kaikki aika menee, jos ei ole aikaa laittaa ruokaansa?
Kauanko terveellisen ruoan tekeminen kestää? Kauanko epäterveellisen ruoan tekeminen/ hakeminen kestää?
Millä tavoin ruoansulatus tietää, että esim. hampurilainen on huonoa ruokaa ja sen voi pilkkoa mutta kaurapuuro on hyvää ruokaa ja sitä ei voi pilkkoa?
Vaikka tykkää suklaan mausta, estääkö se syömästä vaikkapa uunikasviksia?
Onko ihmiselle uuden oppiminen lapsuuden jälkeen mahdotonta?
En koe tuota keskusteluna. Koen tuon väittelynä, jossa keskustelija uskoo itse olevansa oikeassa eikä usko toisen voivan pystyä kääntämään hänen päätään. Aito, kohtaava keskustelu näyttää ihan toisenlaiselta.
Miksi?
Nämä ovat avoimia kysymyksiä, joihin sinä voisit antaa vastauksen ja siitä syntyisi keskustelua. Minuakin ne vastaukset kiinnostaisivat, tähän mennessä ainoat vastaukset ovat olleet haukkumista, väistöliikkeitä ja äkkäilyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lopulta ratkaisu ei ole oikeanlaisen ravinnon ja liikunnan painottaminen, vaan henkisen puolen vahvistaminen?
Apu pitäisi ennemminkin löytyä psykologilta kuin ravitsemusterapeutilta?
Onko lihavuus enemmän henkinen kuin fyysinen ongelma?Näin näyttäisi olevan.
Totuus: psykofyysinen. Ihmiset harvemmin elävät ilman päätä.
- Eri
Kyllä se täällä välillä siltä vaikuttaa.
Alue: Aihe vapaa
SHHHH älä mainitsekkaan niin vaikeasti ymmärrettäviä asioita kuin aineenvaihdunta ja varsinkin aineenvaihdunnan häiriöt näille apinoille. Alapeukkuja rapsuu koska "terveellinen ravinto" ainoa oikea vastaus kaikkiin ongelmiin;)