Lihavien syyllistäminen on nyt virallisesti kiellettyä

BMI 22 kirjoitti:

Lihavuus on valtava kansanterveydellinen ongelma ja tulee meille veronmaksajille todella kalliiksi, vaikka tota kuinka yrittäisi vääntää positiiviseksi.

Fakta on, että 75% aikuisista on ylipainoisia, 40-45 vuotiaista työllisistä 2/3 osa on ylipainoisia.

Ylipaino lisää masennusta ja päinvastoin...oravanpyörä on valmis!

Huolettaa, että kuka niitä töitä tulevaisuudessa tekee, kun porukka saikuttaa ylipainosta johtuvista syistä (tuki-ja liikuntaelivaivat, masennus, tyypin II diabetes liitännäissairauksineen jne...)

Lihavuus ei ole geeneissä! Vaan lihavuus johtuu siitä, kun suuhun mätetään enemmän ruokaa, kuin kulutetaan. Laiskuus liikkua tai laiskuus olla tekemättä vähemmän lihottavaa ruokaa voi olla perittyä, ainakin mallioppimisen kautta.

Ennen ihmisillä oli kotitöissä enemmän fyysistä ja energiaa kuluttavaa toimintaa ja ihmiset olivat sopusuhtaisempia. Mutta nyt, kun niin ei ole, ruokamäärät eivät voi olla samoja. Ja ennen ruoka oli puhtaista raaka-aineista. Mutta nykyään niissä on lisättynä paljon piilolihottavaa kuten palmuöljy (kovaa rasvaa), jotta elintarvikkeista saataisiin halvempia. Ihmisten olisi hyvä opetella lukemaan tuoteselostuksia, jotta välttyisivät turhilta rasvoilta ja sokereilta/keinomakeutusaineilta.

Ja jos ei oma painonhallinta kiinnosta, niin ajatelkaa edes lapsinne. Ei kukaan halua poikalapselle miestissejä ja tytölle valtavaa etupömppää 10-vuotiaana!!!

Normaalipaino on pituus miinus sata !!!

Olet väärässä kustannusten suhteen. Mielenterveysongelmat ovat kaikista kalleimmat. Niihin uppoaa noin 6 miljardia vuodessa. Seuraavana tulee diabetes, noin 3 miljardia vuodessa ja siitä jokin pieni osa voi liittyä lihavuuteen. Sitten tulee SV ja TULES-vaivat, joista niistäkin jokin pieni osa liittyy lihatuuteen. Toisin sanoen, jos yhteiskunta haluaa säästää, pitää parantaa mielenterveyttä ja tässä tullaan siihen miksi ihmiset pitäisi hyväksyä sellaisena kuin he ovat, eli siihen kehopositiivisuuteenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä niin. Kovasti täällä jankataan että se ei auta, tää ei auta, tuo ei auta, mikään ei auta.

Mutta kertokaahan, mikä auttaa? Läytyykö niitä ratkaisukeskeisiä ehdotuksia ja positiivisia, kannustavia ideoita vai pelkästään kritiikkiä siitä, että mikään ei auta eikä toimi?

Jos minä esim. alkaisin laihduttaa ja menisin kysymään neuvoa, niin ei musta ainakaan sitä positiivista tukea olisi, jos lääkäri vaan toteaisi: kuule ihan turha laihduttaa, ei ne kilot pysy poissa kuitenkaan. Kyllä se olisi kovin masentavaa, loisi minulle hyvin negatiivisen fiiliksen.

Ahmintahäiriö on ollut iät ja ajat sairaus myös Suomessa. Kaikki lihavat ei kuitenkaan ole syömishäiriösiä. Pahimmissa tapauksia syömishäiriöiset laitetaan laitokseen opettelemaan syömistä. Onko se ratkaisu myös pysyvään laihtumiseen?

Jos me ylipainoiset tiedettäisiin että mikä auttaa niin oltaisiin varmaan kaikki normaalipainoisia?

Minä ainakin olen opiskellut yliopistossakin sivuaineena ravitsemustiedettä, joten perusasiat on varmasti hallussa, mutta se ei auta kun syön silti liikaa. En epäterveellisesti vaan liikaa kaikkea. Vaikka sitä salaattia. Syön myös tunteisiin enkä edes terapian avulla saanut sitä loppumaan. Mitä vielä haluaisit kuulla? Että olen vaan laiska ja itsekuri on huono?

Pidätkö itseäsi laiskana ja itsekuriasi huonona kun nostit sen ihan itse esille? Onko mielestäsi kovinkin hirveää ja inhottavaa, että lihavilta itseltään kysytään, millaista tukea he ehkä kaipaisivat, tai onko heillä ajatuksia toimivista keinoista, tarvittavasta avusta jne? Minulle tulee näistä vastauksista tunne, että nämä kysymykset "miten sinulle positiivinen tuki asiassa näyttäytyy?" saa ihmiset hirveän vihaisiksi ja puolustuskannalle? Mistähän se johtuu?

Siitä kai se johtuu että vaikka teoriassa tiedetään miten homma toimii, ei käytännössä oikeastaan HALUTA muutosta. Muutos on aina pelottavaa, työlästä ja se vaatii oman panoksensa. Näethän sen jo tässä keskustelussa; kun kysytään miksi terveellinen syöminen olisi hankalampaa kuin epäterveellinen, takaisin tulee haukkuja ja 'provo'-huutelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä niin. Kovasti täällä jankataan että se ei auta, tää ei auta, tuo ei auta, mikään ei auta.

Mutta kertokaahan, mikä auttaa? Läytyykö niitä ratkaisukeskeisiä ehdotuksia ja positiivisia, kannustavia ideoita vai pelkästään kritiikkiä siitä, että mikään ei auta eikä toimi?

Jos minä esim. alkaisin laihduttaa ja menisin kysymään neuvoa, niin ei musta ainakaan sitä positiivista tukea olisi, jos lääkäri vaan toteaisi: kuule ihan turha laihduttaa, ei ne kilot pysy poissa kuitenkaan. Kyllä se olisi kovin masentavaa, loisi minulle hyvin negatiivisen fiiliksen.

Ahmintahäiriö on ollut iät ja ajat sairaus myös Suomessa. Kaikki lihavat ei kuitenkaan ole syömishäiriösiä. Pahimmissa tapauksia syömishäiriöiset laitetaan laitokseen opettelemaan syömistä. Onko se ratkaisu myös pysyvään laihtumiseen?

Jos me ylipainoiset tiedettäisiin että mikä auttaa niin oltaisiin varmaan kaikki normaalipainoisia?

Minä ainakin olen opiskellut yliopistossakin sivuaineena ravitsemustiedettä, joten perusasiat on varmasti hallussa, mutta se ei auta kun syön silti liikaa. En epäterveellisesti vaan liikaa kaikkea. Vaikka sitä salaattia. Syön myös tunteisiin enkä edes terapian avulla saanut sitä loppumaan. Mitä vielä haluaisit kuulla? Että olen vaan laiska ja itsekuri on huono?

Pidätkö itseäsi laiskana ja itsekuriasi huonona kun nostit sen ihan itse esille? Onko mielestäsi kovinkin hirveää ja inhottavaa, että lihavilta itseltään kysytään, millaista tukea he ehkä kaipaisivat, tai onko heillä ajatuksia toimivista keinoista, tarvittavasta avusta jne? Minulle tulee näistä vastauksista tunne, että nämä kysymykset "miten sinulle positiivinen tuki asiassa näyttäytyy?" saa ihmiset hirveän vihaisiksi ja puolustuskannalle? Mistähän se johtuu?

Nostin sen esille, koska tässä ketjussa on usein jo mainittu laiskuus, itsekurin puute, tekosyyt jne ja tottakai sellaista lukemalla tulee vihaiseksi ja varsinkin surulliseksi. Enkö minä kelpaa tällaisena kuin olen? Miksi en pysty laihtumaan pysyvästi? Miksi olen saanut tällaisen taakan kannettavaksi? ( ja nyt tarkoitan henkisesti)

Minua on pilkattu painosta ala-asteelta lähtien, joten voitko kuvitella miltä se tuntuu kuulla sitä samaa 30 vuotta putkeen. Normaalipainoista ei ole pilkka minusta kuitenkaan tehnyt vaan edelleen turvaudun tunteideni keskellä ruokaan. Että en tiedä mistä voisi apua löytyä kun ei edes terapia auttanut. Mutta tekosyitä vaan, jos täällä palstalla avautuu.

Kiitos, huomaan että kirjoitat oikeasti sielustasi. Tämä palsta ei ehkä ole kaikkein turvallisin paikka avata kipeitä asioita. Tuntuu, että muiden sanat ovat todellakin menneet sinulle syvään kun koet, että muiden mielestä keksit vain tekosyitä, sinua ei hyväksytä sellaisena kuin olet ja että kaikki muutkin ajattelevat sinun olevan vain laiska ja huonon itsekurin omaava. Ehkä siksi sen sanookin itse heti, ikään kuin puolustuksesi, ettei se toinen pääse sanomaan sitä.

Toivon todella, että et sano niitä asioita itsellesi vaikka ilkeät ihmiset ovat sanoneet. Että voit hyväksyä itse itsesi sellaisena kuin olet, tiedät itse, ettet keksi tekosyitä, tiedät itse, että olet arvokas ihmisenä juuri sellaisena kuin olet. Toivon, että puhut itsellesi lempeästi ja häädät ne ilkeät äänet mielestäsi.

Itse olen paljonkin miettinyt sitä, miten muilla tavoin voisi tunteita käsitellä kuin ruoan kautta. Tunnesyöminen on aika yleistä, teen sitä itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aha.. onko syyllistämistä sanoa että syö vähemmän?

Ei, mutta se on valheellisen ohjeen välittämistä. Sitä on toistettu noin 100 vuotta, tuloksena on entistä enemmän lihavuutta.

Nykyään kyllä on erittäin salliva ilmapiiri verrattuna vaikka 60 lukuun, oliko silloin enemmän lihavia?

Vuosikymmenet eivät ole verrattavissa keskenään erilaisten tilanteiden takia. Ei edes maaseutu ole niin selvästi lihavamyönteinen paikka, koska aina sieltäkin luuviuluihannoijia on löytynyt, mutta silti maaseutu oli "ennen" mikä kenellekin on ennen; lihavamyönteinen paikka. Jossain vaiheessa hyvinvoivuutta perheessä osoitettiin "rasvasta kiiltävillä" lapsilla. Tämä tietysti vastaosoituksena nälästä kärsineille.

Tämä on ehkä isoin muutos nykyään kun rikkautta osoitetaan anoreksialla kun sitä ennen osoitettiin lihavuudella.

Aina on myös heitä jotka ovat tykänneet lihavista, esim. itse olin normaalipainossa enemmän hoikka kuin lihava ja minulle aina sanottiin, että voisin hankkia jenkkikset niin olisi mistä puristella. En siis ollut varsinaisesti laiha vaan normaalipainoinen.

Minulle paino ei koskaan ole ollut ulkonäkökysymys vaan harrastuskysymys. Vaellan ja lenkkeilen ja tilanteen mukaan kausittain tanssin, käyn kuntosalilla jne. Painoni vaihtelee laihasta normaalipainoon, mutta en ole kiinnostunut siitä miltä näytän. Ylipainoinen lihava en varsinaiseti ole koskaan painotaulukon mukaan ollut, mutta normaalipainoonkin mahtuu muutama rasvakilo.

Olen sitä mieltä, että syyllistäinen johtaa vain huonompaan lopputulokseen ja ihmisten pitäisi vain löytää kiva harrastus ja hyvät ruokaherkut jotka pitävät normaalipainossa :)

Olen tosi iloinen uusista suosituksista!

Vainiin, hoikka on siis anorektinen luuviulu, olipa kivasti sanottu :)

No lihaville se onkin näin. 

T. se hoikka luuviuluksi aina haukuttu

Kutsuin itseäni luuviuluksi silloin kun olin luuviulu :p

kyl tääl o tosi kuraa asennetta ilmassa ei yhtään ihmetytä et myrkylliset ihmiset tursuaa läskiä.... haukutaan muita ja valitetaan kaikesta, keksitään tekosyitä........

Epäterveellinen syöminen on kai siinä mielessä helpompaa, että onhan se nyt simppelimpää hakea mäkkäriateria kuin itse laittaa ruokaa. Helpompaa on tilata pizza tai ostaa sipsipussi.

Toisaalta, mäkkäriltäkin saa salaatteja ja terveellistäkin ruokaa voi tilata kotiin asti.

Terveellinen ruoka kaupasta ostettuna ei ole yhtään kalliimpaa kuin einesmössöt, vaan jopa edullisempaa.

Miksi siellä kotona sitten olisi helpompi laittaa epäterveellistä... No sitä en tiedä, emmekä tähän tule vastausta saamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavoin terveellisesti syöminen on niin paljon vaikeampaa kuin epäterveellisesti syöminen? Mikä estää tekemästä itse terveellistä ruokaa?

Oletteko ihan oikeasti noin tyhmiä vai provoatteko vain?

Kyllä ne taitavat olla..näille palsta tollukoille ei uppoa kalloon että kaikki lihavat eivät ole lihavia pelkän mässyttämisen ansiosta. Ja pelkästään terveellisen ruuan ja liikunnan lisääminen ei laihduta kiloakaan. On niin helkkarin vaikea tajuta että joillakin se läski pysyy vaikka tekisi mitä. Ja siihen tämä saarnaaminen EI auta. Mutta tietenkin juntti suomalainen ei voi ymmärtää ettei kaikki aina ole niin kuin itse olettaa ja maailmassa on paljon asioita jotka eivät mene niin kuin on kirjaan kirjoitettu. 

Kappas, toinen joka tulee haukkumaan kun vaan kysyy yhden kysymyksen. Onpa asennetta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä niin. Kovasti täällä jankataan että se ei auta, tää ei auta, tuo ei auta, mikään ei auta.

Mutta kertokaahan, mikä auttaa? Läytyykö niitä ratkaisukeskeisiä ehdotuksia ja positiivisia, kannustavia ideoita vai pelkästään kritiikkiä siitä, että mikään ei auta eikä toimi?

Jos minä esim. alkaisin laihduttaa ja menisin kysymään neuvoa, niin ei musta ainakaan sitä positiivista tukea olisi, jos lääkäri vaan toteaisi: kuule ihan turha laihduttaa, ei ne kilot pysy poissa kuitenkaan. Kyllä se olisi kovin masentavaa, loisi minulle hyvin negatiivisen fiiliksen.

Ahmintahäiriö on ollut iät ja ajat sairaus myös Suomessa. Kaikki lihavat ei kuitenkaan ole syömishäiriösiä. Pahimmissa tapauksia syömishäiriöiset laitetaan laitokseen opettelemaan syömistä. Onko se ratkaisu myös pysyvään laihtumiseen?

Jos me ylipainoiset tiedettäisiin että mikä auttaa niin oltaisiin varmaan kaikki normaalipainoisia?

Minä ainakin olen opiskellut yliopistossakin sivuaineena ravitsemustiedettä, joten perusasiat on varmasti hallussa, mutta se ei auta kun syön silti liikaa. En epäterveellisesti vaan liikaa kaikkea. Vaikka sitä salaattia. Syön myös tunteisiin enkä edes terapian avulla saanut sitä loppumaan. Mitä vielä haluaisit kuulla? Että olen vaan laiska ja itsekuri on huono?

Pidätkö itseäsi laiskana ja itsekuriasi huonona kun nostit sen ihan itse esille? Onko mielestäsi kovinkin hirveää ja inhottavaa, että lihavilta itseltään kysytään, millaista tukea he ehkä kaipaisivat, tai onko heillä ajatuksia toimivista keinoista, tarvittavasta avusta jne? Minulle tulee näistä vastauksista tunne, että nämä kysymykset "miten sinulle positiivinen tuki asiassa näyttäytyy?" saa ihmiset hirveän vihaisiksi ja puolustuskannalle? Mistähän se johtuu?

Siitä kai se johtuu että vaikka teoriassa tiedetään miten homma toimii, ei käytännössä oikeastaan HALUTA muutosta. Muutos on aina pelottavaa, työlästä ja se vaatii oman panoksensa. Näethän sen jo tässä keskustelussa; kun kysytään miksi terveellinen syöminen olisi hankalampaa kuin epäterveellinen, takaisin tulee haukkuja ja 'provo'-huutelua.

Jos haluat nopeaa ruokaa, mitä on tarjolla - terveellistä vai epäterveellistä? 

Läheskään kaikilla ei ole HELPOSTI TAI EDES KOHTUULLISESTI aikaa laittaa kaikkia ruokiaan itse. 

Jos olet stressissä, elimistö ajaa alas ruuansulatuksen - se ei pilko terveellistä ruokaa vaan haluaa energian nopeasti imeytyvästä energiasta, jotta olisi taisteluvalmiudessa. 

Elimistö on luotu tykkäämään energiapitoisten ruokien mausta, koska se on ollut hyvä tapa kerätä vararavintoa. 

Onko kaikilla terve ruokailumalli kotoa? Ei ole. Ongelmat ruokahuollossa periytyvät yhtälailla kuin koulutustasokin. Ja juuri ne, joilla sitä mallia ei ole, ovat täysin olemattomalla pohjalla, koska kyse ei ole ruotuunpalaamisesta vaan täysin uuden opettelusta. 

No niin. Tätäkö ei kuka tahansa pysty ymmärtämään vähän aivojaan käyttämällä? Syitä on varmaan paljon muitakin, saa jatkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri laihduttamassa loppuja 30 kilon ylipainosta, jota kannoin kymmenen vuotta. Vähemmän lihava olen ollut lapsesta saakka, ihan jo neuvolakortista löytyy mainintoja, että painoon on pakko alkaa kiinnittää huomiota. Ruokailu perheessämme oli varsin laadutonta: voileipää, nakkia ja makkaraa, karkkia, keksiä, juustoja, ruskeakastikkeita, kermaa... Salaattia ei kukaan tehnyt, eikä sitä oltaisi syötykään. Äiti sanoi, että kotiruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa, ja minähän jaksoin. (Rakastin syömistä ja rakastan edelleen, ruoka maistuu ihanalta.) Jaksoin kaksi, kolme, neljä lautasellista ja kylkeen kolme leipää paksulla voilla. Äiti oli tyytyväinen kun lapsi syö niin hyvin. Käyriä ei pidä tuijottaa, hän sanoi. Olet lapsenpyöreä, lasten kuuluu olla pyöreitä. Pituuskasvu korjaa tilanteen. Niinhän nykyäänkin äidit sanovat kun lapsen lihavuudesta mainitaan. Tai että lapsi on roteva. Laitetaan facebookiin kuva, että eihän tämä näytä ylipainoiselta, eikä kukaan kehtaa sanoa, että näyttää. Minäkin olin lihava, eikä tullut mitään korjaavaa pituuskasvua, koska sain liikaa energiaa.

Kylmä totuus on se, että ihminen laihtuu syömällä vähemmän kaloreita. Sen voi toteuttaa tietysti monella tavalla, mutta kyllä se kirpaisee. Hyvästi santsilautaset, rasvakastikkeet ja kaiken maailman kahviherkut. Tai jos syö kahviherkut, jättää syömättä seuraavan ruuan, valinta on oma. Itse valitsen nykyään ruuan syömisen herkun sijaan. Ympäristö kannustaa lihomaan koko ajan. Tajusin vasta tänä vuonna, liki 40-vuotiaana, että kaikkea mitä kaupassa myydään, ei ihan oikeasti tarvitse ostaa. Eikä pidä. Vähintään puolet kaupassa olevista elintarvikkeista on roskaa, jota ei pidä koriinsa laittaa saati suuhunsa. Kaupassa ei käydä mielihalun takia ostamassa sipsuja, kaupasta ei osteta ollenkaan sipsuja, koskaan. Paitsi sinne lasten synttäreille kerran tai kaksi vuodessa.

Kaloripitoisia herkkuja syödään todellakin vain juhlissa, ne eivät ole arkiruokaa. Eivät edes joka viikkoisia ruokia. Eivät rasvajuustot, kermat, pullat tai viini. Tai jos ovat, et syö sinä päivänä mitään muuta, kuten todettu. Kas näin, ja pysyt normaalipainoisena, se vaatii jatkuvaa työtä, itsekuria ja kieltäytymistä houkutuksista. Varsinkin meillä, jotka rakastamme syömistä. Mutta tämähän on syyllistämistä, hyi minua kun sanoin sen ääneen.

Miksi ylipainonsa pois laihduttaneet ihmiset tulevat usein niin ylimielisiksi kuten sinäkin? Oletko nyt siirtynyt parempien ihmisten joukkoon, kun olet laihtunut?

Jokainen laihduttanut kuvittelee aina kuuluvansa siihen pariin prosenttiin, jotka pystyvät pitämään uuden alhaisemman painonsa. Valitettavasti vaan suurin osa ei siihen kuulu.

Laihtuminen ei vielä auta, kun se työ kestää loppuelämän ja keho tekee kaikkensa kerätäkseen kilot takaisin. Sinäkin saatat vielä kokea sen hetken kun itsekurisi ei kestä vaan epäonnistut kerta toisensa jälkeen etkä siihen hetkeen enää kaipaa lisäksi muiden syyllistämistä ja kehoituksia ottaa itseäsi niskasta kiinni.

Suhtautumisesi ei yllätä minua lainkaan, jos yritit loukata sillä tai piikitellä, epäonnistuit. Kohtaan tätä samaa nykyään jatkuvasti 50+ sukulaistädeiltä, joille on hirvittävän kova pala kun laihduin. En olekaan enää yksi heistä, yksi "meidän suvun pulskista naisista". Olen petturi. Heitä selvästi ahdistaa herkutella seurassani entiseen tapaansa, ottaa toista lautasellista ja syödä kahvin kanssa joka kerta herkkuja. Minä en tietenkään enää niin tee, ja ymmärrän että tuntuu vaikealta kun yksi ei enää osallistukaan ruokaorgioihin. Vähän kuin absolutisti ryyppyporukan seurassa, molemmat tuntevat olonsa kiusaantuneiksi.

Puukkoa sataa sekä selkään että suoraan päin näköä. Keskustelu alkaa usein "voi hirveää miten sä olet laihtunut". Niin, siis juuri ja juuri normaalipainoiseksi. Parempaa ihmisyyttä toistellaan, ja että minussa on edelleen muita vikoja, joita ei laihdutuksella korjata. On toki, en sitä kiellä, mutta en myöskään pidä asiallisena ruotia ja roastata toista niin. Lihon tietysti uudestaan, en pysty pitämään tällaista ruokavaliota jatkossa, en tietenkään. Ja olenko sairastunut ortoreksiaan, älä ainakaan lapsille välitä noin sairasta kuvaa syömisestä. Voi kauhea, ottakaa edes lapset tästä herkkuja jos äiti ei ota. Tädeillä on toki sairautensa, joiden takia eivät voi vähentää omaa kymmenien kilojen ylipainoaan, sekin pitää selittää joka kerta, vaikken edes kysy, enkä koskaan kommentoi kenenkään painoa. Kohta alan kommentoida, jollei kiusaaminen lopu.

- Se, jota lainasit

Suurin osa meistä ylipainoisista ei kuitenkaan ole huonokäytöksisiä kuten sukulaisesi. Kannattaisi varmaan vähentää kanssakäymistä tuollaisten ihmisten kanssa!

Kaikki me ylipainoiset ei myöskään harrasteta mitään ruokaorgioita.

Ruokaorgioilla tarkoitin ihan vaan sitä, että kahvipöydässä on aina makeaa/suolaista nannaa, saatetaan ottaa useampaa laatuakin, syödään myöhään illalla vähän lämpimiä leipiä ettei tule nälkä yöllä... On viiniä ja juustoa viikottain + normaalit ateriat. Nyt kun kauempaa katsoo eri näkökulmasta, niin muuta ei tarvita lihomiseen. Nuo ovat täysin riittävät orgiat lyhyille, keski-ikäisille naisille, jotka eivät liiku lainkaan. Silloin ei voi syödä noin. En tarkoittanut mitään syömis-oksentamisjuttuja, vaan ihan oikeasti noin pienet valinnat riittävät lihottamaan joissain tilanteissa.

En kyllä harrasta tuollaisiakaan, joten tuskin jokainen muukaan ylipainoinen. 

-85 kg

Ei karkkia eikä jokapäiväisiä voileipiä päällysteineen, ei joka viikko makurahkoja, sokerijugurtteja, myslejä, mehuja, limuja, nakkeja, jäätelöä, sidukaa, suklaata, kermakastikkeita...? Aika jännä. Syynä on varmasti sitten annoskoot, joiden täytyy olla valtavia kun syöt vähäkalorista ruokaa. Tsemppiä syyn löytämiseen!

Toimitin kerran ruokaa kolmen kuukauden ajan köyhälle yksinäiselle ihmiselle maalle, jonne ei toimiteta kotiinkuljetuksia kaupoista tai pitseriasta. On totta, että halpa ruoka lihottaa, joten köyhällä on riski kerätä kiloja. Laitoin kuitenkin mukaan vähän omaa rahaa hänen budjettiinsa ja toimitin hänelle vain terveellistä ruokaa. Hän ei laihtunut kiloakaan. Ruokaakaan ei kulunut kaksinkertaista tai kolminkertaista määrää. Jotkut ihmiset ovat palleroita ja pysyvät palleroina. Ei olla ilkeitä palleroille  :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä niin. Kovasti täällä jankataan että se ei auta, tää ei auta, tuo ei auta, mikään ei auta.

Mutta kertokaahan, mikä auttaa? Läytyykö niitä ratkaisukeskeisiä ehdotuksia ja positiivisia, kannustavia ideoita vai pelkästään kritiikkiä siitä, että mikään ei auta eikä toimi?

Jos minä esim. alkaisin laihduttaa ja menisin kysymään neuvoa, niin ei musta ainakaan sitä positiivista tukea olisi, jos lääkäri vaan toteaisi: kuule ihan turha laihduttaa, ei ne kilot pysy poissa kuitenkaan. Kyllä se olisi kovin masentavaa, loisi minulle hyvin negatiivisen fiiliksen.

Ahmintahäiriö on ollut iät ja ajat sairaus myös Suomessa. Kaikki lihavat ei kuitenkaan ole syömishäiriösiä. Pahimmissa tapauksia syömishäiriöiset laitetaan laitokseen opettelemaan syömistä. Onko se ratkaisu myös pysyvään laihtumiseen?

Jos me ylipainoiset tiedettäisiin että mikä auttaa niin oltaisiin varmaan kaikki normaalipainoisia?

Minä ainakin olen opiskellut yliopistossakin sivuaineena ravitsemustiedettä, joten perusasiat on varmasti hallussa, mutta se ei auta kun syön silti liikaa. En epäterveellisesti vaan liikaa kaikkea. Vaikka sitä salaattia. Syön myös tunteisiin enkä edes terapian avulla saanut sitä loppumaan. Mitä vielä haluaisit kuulla? Että olen vaan laiska ja itsekuri on huono?

Pidätkö itseäsi laiskana ja itsekuriasi huonona kun nostit sen ihan itse esille? Onko mielestäsi kovinkin hirveää ja inhottavaa, että lihavilta itseltään kysytään, millaista tukea he ehkä kaipaisivat, tai onko heillä ajatuksia toimivista keinoista, tarvittavasta avusta jne? Minulle tulee näistä vastauksista tunne, että nämä kysymykset "miten sinulle positiivinen tuki asiassa näyttäytyy?" saa ihmiset hirveän vihaisiksi ja puolustuskannalle? Mistähän se johtuu?

Siitä kai se johtuu että vaikka teoriassa tiedetään miten homma toimii, ei käytännössä oikeastaan HALUTA muutosta. Muutos on aina pelottavaa, työlästä ja se vaatii oman panoksensa. Näethän sen jo tässä keskustelussa; kun kysytään miksi terveellinen syöminen olisi hankalampaa kuin epäterveellinen, takaisin tulee haukkuja ja 'provo'-huutelua.

Olet väärässä. Esimerkki: 100 % lääkäriltä ja ravitsemusterapeuteilta apua hakevista HALUAA muutosta, mutta vain alle 5 % heistä onnistuu kyseisten huippuammattilaisten ohjeilla.

- Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä niin. Kovasti täällä jankataan että se ei auta, tää ei auta, tuo ei auta, mikään ei auta.

Mutta kertokaahan, mikä auttaa? Läytyykö niitä ratkaisukeskeisiä ehdotuksia ja positiivisia, kannustavia ideoita vai pelkästään kritiikkiä siitä, että mikään ei auta eikä toimi?

Jos minä esim. alkaisin laihduttaa ja menisin kysymään neuvoa, niin ei musta ainakaan sitä positiivista tukea olisi, jos lääkäri vaan toteaisi: kuule ihan turha laihduttaa, ei ne kilot pysy poissa kuitenkaan. Kyllä se olisi kovin masentavaa, loisi minulle hyvin negatiivisen fiiliksen.

Ahmintahäiriö on ollut iät ja ajat sairaus myös Suomessa. Kaikki lihavat ei kuitenkaan ole syömishäiriösiä. Pahimmissa tapauksia syömishäiriöiset laitetaan laitokseen opettelemaan syömistä. Onko se ratkaisu myös pysyvään laihtumiseen?

Jos me ylipainoiset tiedettäisiin että mikä auttaa niin oltaisiin varmaan kaikki normaalipainoisia?

Minä ainakin olen opiskellut yliopistossakin sivuaineena ravitsemustiedettä, joten perusasiat on varmasti hallussa, mutta se ei auta kun syön silti liikaa. En epäterveellisesti vaan liikaa kaikkea. Vaikka sitä salaattia. Syön myös tunteisiin enkä edes terapian avulla saanut sitä loppumaan. Mitä vielä haluaisit kuulla? Että olen vaan laiska ja itsekuri on huono?

Pidätkö itseäsi laiskana ja itsekuriasi huonona kun nostit sen ihan itse esille? Onko mielestäsi kovinkin hirveää ja inhottavaa, että lihavilta itseltään kysytään, millaista tukea he ehkä kaipaisivat, tai onko heillä ajatuksia toimivista keinoista, tarvittavasta avusta jne? Minulle tulee näistä vastauksista tunne, että nämä kysymykset "miten sinulle positiivinen tuki asiassa näyttäytyy?" saa ihmiset hirveän vihaisiksi ja puolustuskannalle? Mistähän se johtuu?

Siitä kai se johtuu että vaikka teoriassa tiedetään miten homma toimii, ei käytännössä oikeastaan HALUTA muutosta. Muutos on aina pelottavaa, työlästä ja se vaatii oman panoksensa. Näethän sen jo tässä keskustelussa; kun kysytään miksi terveellinen syöminen olisi hankalampaa kuin epäterveellinen, takaisin tulee haukkuja ja 'provo'-huutelua.

Jos haluat nopeaa ruokaa, mitä on tarjolla - terveellistä vai epäterveellistä? 

Läheskään kaikilla ei ole HELPOSTI TAI EDES KOHTUULLISESTI aikaa laittaa kaikkia ruokiaan itse. 

Jos olet stressissä, elimistö ajaa alas ruuansulatuksen - se ei pilko terveellistä ruokaa vaan haluaa energian nopeasti imeytyvästä energiasta, jotta olisi taisteluvalmiudessa. 

Elimistö on luotu tykkäämään energiapitoisten ruokien mausta, koska se on ollut hyvä tapa kerätä vararavintoa. 

Onko kaikilla terve ruokailumalli kotoa? Ei ole. Ongelmat ruokahuollossa periytyvät yhtälailla kuin koulutustasokin. Ja juuri ne, joilla sitä mallia ei ole, ovat täysin olemattomalla pohjalla, koska kyse ei ole ruotuunpalaamisesta vaan täysin uuden opettelusta. 

No niin. Tätäkö ei kuka tahansa pysty ymmärtämään vähän aivojaan käyttämällä? Syitä on varmaan paljon muitakin, saa jatkaa. 

What?! "Jos olet stressissä, elimistö ajaa alas ruuansulatuksen - se ei pilko terveellistä ruokaa vaan haluaa energian nopeasti imeytyvästä energiasta, jotta olisi taisteluvalmiudessa."

Terveellistä ruokaa voi tilata kotiovelle asti. Kotoa opittu malli ei tarvitse olla elinikäinen.

Oikeanlainen ravinto tekee hyvää myös aivoille ja stressitasolle.

Oliko muuta?

Mihin kaikki aika menee, jos ei ole aikaa laittaa ruokaa?

Kauanko terveellisen ruoan tekeminen kestää? Kauanko epäterveellisen ruoan tekeminen/ hakeminen kestää?

Millä tavoin ruoansulatus tietää, että esim. hampurilainen on huonoa ruokaa ja sen voi pilkkoa mutta kaurapuuro on hyvää ruokaa ja sitä ei voi pilkkoa?

Vaikka tykkää suklaan mausta, estääkö se syömästä vaikkapa uunikasviksia?

Onko ihmiselle uuden oppiminen lapsuuden jälkeen mahdotonta?

Ja sama terveellisestä ruuasta lässyttäminen jatkuu vain vaikka olen jo monta kertaa huomauttanut ettei kaikki läski johdu mässyttämisestä. Riittää, koska älykkyys on tällä asteella eikä mitään ymmärretä,poistun. On muutakin tekemistä kun jänkätä itsestään selvistä asioista idioottien kanssa.

Te kaikki jotka tappelette hanakan läskin kanssa, kyllä me normaalijärkiset tiedämme ettei aina se "terveellinen ruoka ja liikunta" yksin riitä. Taustalla voi olla sairauksia jne..älkää masentuko liiaksi näiden palsta-apinoiden takia jooko? 

Vierailija kirjoitti:

Mihin kaikki aika menee, jos ei ole aikaa laittaa ruokaa?

Kauanko terveellisen ruoan tekeminen kestää? Kauanko epäterveellisen ruoan tekeminen/ hakeminen kestää?

Millä tavoin ruoansulatus tietää, että esim. hampurilainen on huonoa ruokaa ja sen voi pilkkoa mutta kaurapuuro on hyvää ruokaa ja sitä ei voi pilkkoa?

Vaikka tykkää suklaan mausta, estääkö se syömästä vaikkapa uunikasviksia?

Onko ihmiselle uuden oppiminen lapsuuden jälkeen mahdotonta?

Oliko tarkoitus yrittää ymmärtää vai inttää?

Vierailija kirjoitti:

Epäterveellinen syöminen on kai siinä mielessä helpompaa, että onhan se nyt simppelimpää hakea mäkkäriateria kuin itse laittaa ruokaa. Helpompaa on tilata pizza tai ostaa sipsipussi.

Toisaalta, mäkkäriltäkin saa salaatteja ja terveellistäkin ruokaa voi tilata kotiin asti.

Terveellinen ruoka kaupasta ostettuna ei ole yhtään kalliimpaa kuin einesmössöt, vaan jopa edullisempaa.

Miksi siellä kotona sitten olisi helpompi laittaa epäterveellistä... No sitä en tiedä, emmekä tähän tule vastausta saamaan.

Kun ei edes tarvitse syödä epäterveellisesti vaan liikaa. On helppoa syödä yli kaloritarpeensa ihan tavallista ruokaa, joten on ihan turha kuvitelma että kaikki ylipainoiset vaan mättäisi pizzaa ja karkkeja naamariin. Toki jotkut niin tekee, mutta niin tekee jotkut hoikatkin. He vaan pystyvät sitten jättämään seuraavan aterian syömättä eivätkä tunne jatkuvasti halua syödä jotain lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Runsas liikalihavuus on oire. On hoidettava juurisyytä eli psyyken ongelmia.

Ne, jotka eivät kärsi kielenterveyshäiriöistä, kykenevät elämäntapamuutokseen pelkillä ruokatapojen muuttamisella.

Ei.

Jos laitat 2 samanpituista ihmistä lenkkeilemään yhdessä ja syömään samat ruoat niin he ovat silti eripainoisia ja mallisia. Esim. Ompulla on edelleen läskimaha kun päärynällä on vyötärö.

Joo mutta jos syötät ompulle ja päärynälle terveellistä ja kevyttä ruokaa, ja laitat lenkkeilemään -100% varmuudella kumpikaan ei ole läski. Mikäli on kannattaa hakeutua lääkäriin etsimään syy. Terve ihminen ei ilman mässäilyä liho. Ei, vaikka täällä mitä väitettäisiinkään.

Sinä et nyt ymmärrä. Normaalipainossa voi olla esim 5 kiloa rasvaa. Kun ompulla kaikki tämä 5 kg on mahassa niin hänet tulkitaan läskiksi. Kun päärynällä on tuo sama 5 kg reisissä ja pehvassa niin hänet tulkitaan hoikaksi, koska hänellä on vyötärö.

Eli lopulta ratkaisu ei ole oikeanlaisen ravinnon ja liikunnan painottaminen, vaan henkisen puolen vahvistaminen?

Apu pitäisi ennemminkin löytyä psykologilta kuin ravitsemusterapeutilta?

Onko lihavuus enemmän henkinen kuin fyysinen ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aha.. onko syyllistämistä sanoa että syö vähemmän?

Se on nykyään tutkittu että lihavuus johtuu geeneistä, ei niihin voi itse vaikuttaa.

Tekosyitä riittää. Olen ollut samoilla geeneillä sekä lihava että laiha.

Mutta esimerkiksi raju laihduttaminen tai pitkään säästöliekillä eläminen voi sekoittaa aineenvaihdunnan. Ku keho tottuu tomaattiin päivässä ja sen jälkeen alkaa syöään normaalisti terveellisesti niin lihoo.

Mun mielestäni lihavuuteen suhtaudutaan ihan väärin. Joko jotain idealistista kehopositiivisuushaihattelua (kuinka moni muka on oikeasti laihtunut näin?) tai sitten sitä samaa mantraa, syö vähemmän, liiku jne. Oikeastihan kaikki tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta ruokariippuvuus tekee siitä vaikeaa. Vastentahtoista lihavuutta pitäisi hoitaa ja ymmärtää riippuvuutena.

Vierailija kirjoitti:

Eli lopulta ratkaisu ei ole oikeanlaisen ravinnon ja liikunnan painottaminen, vaan henkisen puolen vahvistaminen?

Apu pitäisi ennemminkin löytyä psykologilta kuin ravitsemusterapeutilta?

Onko lihavuus enemmän henkinen kuin fyysinen ongelma?

Näin näyttäisi olevan.