Onko teidätkin kasvatettu olemaan "harmaa ja näkymätön"? Pitää hakea juhlissa ruoka viimeisenä jne?

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tulee tätä ketjua lukiessa sellainen tunne, että Suomessa kaikenlainen käytös on vääränlaista ja paheksuttavaa. En oikein osaa pukea ajatustani sanoiksi mutta yritän.

Esimerkiksi minut on kasvatettu kuuliaiseksi, hiljaiseksi ja nöyräksi - silti olen koko ikäni saanut kuulla olevani liian hiljainen. Olen liian hiljainen - mutta jos joskus puhun, puhun muiden mielestä väärin tai vääränlaisia asioita. Minut on nujerrettu - mutta myös huonoa itsetuntoani on ihmetelty. Olen kuulemma liian negatiivinen - toisaalta ollessani innostunut jostakin olen saanut kuulla, että kiinnostuksenkohteeni ovat typeriä ja noloja. Kaikkea tätä ihmettelyä on tullut sekä omilta vanhemmilta, muilta aikuisilta ja myös samanikäisiltä kavereilta. 

Ruokaa pitää ottaa ja kaikkea pitää maistaa mutta ei saa ottaa liikaa eikä ensimmäisenä. Töissä pitää käydä ja rahaa pitää tienata mutta ei saa tienata liikaa. Tavaroita pitää ostaa ja niiden pitää olla hyviä mutta samalla kuitenkaan mitään ei saisi ostaa. Pitää olla ahkera ja pärjäävä mutta samalla sitä ei saisi tuoda vahingossakaan esille. Pitää olla hiljainen mutta ei saa olla liian hiljainen. Pitää puhua mutta ei saa puhua liikaa. Naisen pitää olla nätti mutta sitten kuitenkaan ei saisi olla nätti. Eikä saa olla rumakaan. Ei saa olla laiha, koska eihän se nyt vain käy. Lihavakaan ei saa olla, koska sehän on osoitus ties mistä. Normaalipainouskin on huono juttu, koska silloin on aina jonkun mielestä vääränlainen, liian pieni tai liian iso tai liian treenaamaton/laihaläski. 

Kukaan ei tunnu tietävän, millainen ihmisen pitäisi olla tullakseen hyväksytyksi tässä yhteiskunnassa. Enkä todellakaan sano, että muualla olisi sen paremmin. Puhun nyt vain kokemuksistani Suomessa, suomalaisessa kulttuurissa kasvaneena. 

Asiaa ratkeaa sillä, että et välitä vähääkään muista, vaan elät juuri kuten itse haluat. Mikään ei estä. Ihan oikeasti: ei estä.

Tällasta oli äitini lapsuus, ja myös miehen puolen suvussa näkyy. Häme on kotipaikka.

Lukekaa Saara Turusen kirja Rakkaudenhirviö, se käsittelee tätä ilmiötä ja perhettä tosi tunnistettavalla ja vapauttavalla tavalla. 

Tässä ketjussa jo pariin kertaan mainittu, että tuollainen ylikorostettu nöyryys on vain itsetehostusta. Ei se mitään oikeaa nöyryyttä ole. Paras suhtautuminen itseensä ja muihin on luontainen arvokkuus, jossa kunnioitetaan sekä itseä että muita.

Vierailija kirjoitti:

Ei mua nyt noin radikaalisti ole kasvatettu kuin aloittajaa, mutta "kiltiksi tytöksi" kyllä. On siinä se hyvä puoli, että osaan käyttäytyä, ottaa muut huomioon ja ymmärrän, etten ole maailman napa. Olen kasvanut empaattiseksi ja olen mukava ihmisille, koska haluan olla. En siksi, että olisi pakko.

Jos huonoja puolia etsitään, niin olen välillä liiankin kiltti ja annan toisten kävellä ylitseni. Odotan muilta hyviä käytöstapoja ja petyn vähän, jos saankin vain tympeää käytöstä. Läheisille on tosi vaikea sanoa ei, koska en haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä.

Tuo on eri asia. Minutkin on kasvatettu empaattiseksi ja muut huomioonottavaksi. Tähän kuului olennaisena osana se, ettei tuomita muita. Eli vaikka toinen olisi minkälainen koreilija tai outolintu, ei tuijoteta eikä puhuta pahaa. Käytöstavat on eri asia kuin itsensä vähättely tai elämänvalintojen tekeminen sen perusteella, mitä naapurit ja puolitutut mahdollisesti ajattelevat.

Itsekin olen liian kiitti ihmisille. Äiti oli väärässä siinä, että kaikkia pitäisi ymmärtää ja olla viimeiseen asti mukava. Jotkut kun on niin m*lkkuja, että heille on pakko olla tyly jos ei halua tulla jyrätyksi. Ja m*lkkuihin lasken myös

ne, jotka paheksuvat toisen punaista mekkoa jne.

Itsensä/perheensä vähättelyn ja pakonomaisen massaan sulautumisen vaihtoehto ei ole itsensä korostaminen ja muiden jyrääminen. Kumpikin noista on myrkyllistä, kumpikin perustuu ihmisten arvottamiseen. Huono käytös satuttaa muita ihmisiä, liian isot korvikset eivät satuta ketään (paitsi ehkä hautajaisissa, bisnestapaamisessa tai hoitotyössä).

Suomi olisi niin paljon parempi paikka, jos lopetettaisiin muiden kyttääminen ja erilaisuuden paheksuminen, ja opittaisiin suhtautumaan myötätuntoisesti itseen ja muihin.

T. Uskovaisten vanhempien lapsi

Kurjakylän tiltu

Olin vähän aikaa sitten kävelemässä ja odotin suojatien edessä valojen vaihtumista. Näin keski-ikäisen naisen pyöräilevän kovaa vauhtia pyöräkaistaa VÄÄRÄÄN SUUNTAAN. Nainen nyrpisti nenäänsä ja heilutti kättään suunsa edessä. Ihmettelin asiaa pari sekuntia, kunnes huomasin vieressäni tupakoivan nuoren naisen.

Keski-ikäinen halusi siis paheksua nuoren naisen tupakointia. Ymmärrän, että tupakan savu voi häiritä, mutta kyseisellä hetkellä tuuli 12 metriä sekunnissa POISPÄIN PYÖRÄILIJÄSTÄ, tupakoitsijan suuntaan.

Savusta ei siis ollut minkäänlaista haittaa pyöräilijälle. Sen sijaan hän itse olisi voinut hyvinkin aiheuttaa vaaratilanteen (jopa kuoleman) kiitäessään täysiä väärään suuntaan yksisuuntaista pyöräkaistaa. Hän rikkoi lakia, mutta koki oikeudekseen paheksua tuntematonta, joka toimi täysin laillisesti.

Mielestäni tapauksessa tiivistyi hyvin tämä ahdistava ajattelutapa: keskitytään niin kovasti vahtaamaan muiden tekosia, ettei edes huomata omaa itsekeskeisyyttä.

Kyllä. MInut kasvatetiin juuri noin. Ja edelleen nyt viisikymppisenä joudun edelleen ponnistelemaan etten vähättele itseäni, teen itselleni hyviä asioita enkä aina mene jonon viimeiseksi. Äitini yritti kasvattaa minusta miehen palvelijaa mutta teki minusta lähes miesvihaajan. Nyt viimeiset 10 vuotta olen oppinut etten ole muita huonompi, mutta joudun siitä edelleen muistuttamaan itseäni. Eli kiitos äiti karhunpalveluksesta!

Kiirehdin aina ensimmäisenä hakemaan ruokaa ja nappaan kaupassakin vaikka viimeisen tuotteen toisen nenän edestä, no ainakin pari kertaa...😂 En tiedä onko siihen kukaan kasvattanut erityisemmin. Nopeat syövät hitaat ja sisarukseni aina sanoi minulle, joka p*rseensä nostaa se paikkansa menettää! Eli ehkä häntä pitää syyttää. 😂 Olen sisarussarjan nuorimmainen, eli puolensa on täytynyt oppia pitämään ettei jää jalkoihin. 😉

Mua kiinnostaa ihminen henkilönä, persoonana. En seurustele kenenkään kanssa vain ulkonäön perusteella. Ihan sama onko harmaa,lihava, laiha, timmi vai löysä jos persoona on hyvä.

Ei ole. Onneksi, toihan olis ihan kamalaa, ei ihme että suomalaiset on suv ak keja ja masentuu. Mietinkin mistä nuo kaikki tulee, mutta ilmaisesti jotkut perheet ovat kieroja.

Ilmiö tunnetaan nimellä kursailu

Vanhojen ihmisten juttuja. Ei nykyajan lapsia voi tällä tavalla alistaa. Minkäs teet jos olet ujo, mutta kyllä ujoakin voi rohkaista. Lapsia täytyy kannustaa ilmaisemaan rohkeasti mielipiteensä! Tosin olen kyllä törmännyt kolmekymppisiin itsensä surkuttelijoihin, marttyyreihin. Ihan oma luonne, ei mikään kasvatus.

Täälläkin tuttua touhua. Sain ulkomaan sukulaisiltakin lahjaksi soittorasia, jossa pyöri hiiri. Selittivät että lahjasta tuli heti minä mieleen, ”kun sinäkin olet sellainen harmaa hiiri”.

🙄

Vierailija kirjoitti:

Monilla tämänkaltaisilla ihmisillä on myös ajatusmaailma että hieno = kallis. Kaikki vähänkään erikoinen tai hieno täytyy maksaa vähintään satasia. Edes muovisia isoja blingbling-hiuspinnejä ei saa olla koska ne on liian pröystäileviä vaikka niitä saa Kiinasta eurolla. Mutta kun ne NÄYTTÄÄ hienolta ja kalliilta, niih! Ei voi käyttää! :D

Mutta jos mies pukeutuu vähän koreasti, pröystäilevästi niin se ON ällöä. Vain naisilla on oikeus olla vaatimaton tai epävaatimaton, miehillä on velvollisuus olla vaatimaton ja kunnollinen. Muuten on ällö hintt1!

No ei nyt noin, mutta kyllä sellaista hyväntapaisuutta ja muille tilaa antamista on opetettu - ja sehän on nykyään kovin vanhanaikaista.

Jotenkin kultainen keskitie olisi ihkua... Eli että jokainen voi nauttia elämästä ja valita sellaisen tyylin, mitä haluaakin.

Mutta itsensä jatkuva esilletuonti, päällepäsmäröinti ja muiden demonisointi "väärien" (lue: eriävien) mielipiteiden vuoksi, sellaista en todellakaan kaipaa. Nykyään on ihan hirveän yleistä se, että muita ei LAINKAAN oteta huomioon ja auta armias, jos joku on asioista eri mieltä, häntä sopii sitten haukkua silmät suut täyteen.

Että noin kanssaihmisten kannalta elämä ehkä olisi helpompaa kaikille, jos ihmiset ennemminkin olisivat niitä "hajuttomia ja värittömiä" kuin noita mielipide-tankkeja. Jos siis pitäisi kahdesta ääripäästä valita.

Ihmiselle itselleenkään tuskin voi pidemmän päälle olla kovin hyväksi tai onnelliseksi tekevää se, että hän elää kuin olisi ainoa ihminen maan päällä ja muut ovat olemassa vain statisteina hänelle.

Mutta onneksi useimmat ihmiset osaavat hakea itselleen roolin siitä välimaastosta. Ap:lle tsempit ja taputukset siitä, että hän on ymmärtänyt irtautua lapsuuden kasvatuksestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mua nyt noin radikaalisti ole kasvatettu kuin aloittajaa, mutta "kiltiksi tytöksi" kyllä. On siinä se hyvä puoli, että osaan käyttäytyä, ottaa muut huomioon ja ymmärrän, etten ole maailman napa. Olen kasvanut empaattiseksi ja olen mukava ihmisille, koska haluan olla. En siksi, että olisi pakko.

Jos huonoja puolia etsitään, niin olen välillä liiankin kiltti ja annan toisten kävellä ylitseni. Odotan muilta hyviä käytöstapoja ja petyn vähän, jos saankin vain tympeää käytöstä. Läheisille on tosi vaikea sanoa ei, koska en haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä.

Tuo on eri asia. Minutkin on kasvatettu empaattiseksi ja muut huomioonottavaksi. Tähän kuului olennaisena osana se, ettei tuomita muita. Eli vaikka toinen olisi minkälainen koreilija tai outolintu, ei tuijoteta eikä puhuta pahaa. Käytöstavat on eri asia kuin itsensä vähättely tai elämänvalintojen tekeminen sen perusteella, mitä naapurit ja puolitutut mahdollisesti ajattelevat.

Itsekin olen liian kiitti ihmisille. Äiti oli väärässä siinä, että kaikkia pitäisi ymmärtää ja olla viimeiseen asti mukava. Jotkut kun on niin m*lkkuja, että heille on pakko olla tyly jos ei halua tulla jyrätyksi. Ja m*lkkuihin lasken myös

ne, jotka paheksuvat toisen punaista mekkoa jne.

Itsensä/perheensä vähättelyn ja pakonomaisen massaan sulautumisen vaihtoehto ei ole itsensä korostaminen ja muiden jyrääminen. Kumpikin noista on myrkyllistä, kumpikin perustuu ihmisten arvottamiseen. Huono käytös satuttaa muita ihmisiä, liian isot korvikset eivät satuta ketään (paitsi ehkä hautajaisissa, bisnestapaamisessa tai hoitotyössä).

Suomi olisi niin paljon parempi paikka, jos lopetettaisiin muiden kyttääminen ja erilaisuuden paheksuminen, ja opittaisiin suhtautumaan myötätuntoisesti itseen ja muihin.

T. Uskovaisten vanhempien lapsi

Eivät ne ole eri asia, ainoastaan yksi ulottuvuus tässä.

Oikein individualistiseksi kasvatettu ihminen EI ota muita huomioon ja omaa käytöstapoja. Hänen kun ei tarvitse muita huomioida, koska HÄN on ainoa stara näyttämöllä, muut pelkästään statisteja.

Toisaalta voi tosiaan olla toisessa äärilaidassa ihminen, jolle se "hyvä käytös" on niin pitkälle vietyä, ettei saa EDES omia tyylivalintojaan tehdä. Siis tosiaan edes sellaisia, joilla ei muille ihmisille ole mitään merkitystä tai haittaa kenellekään.

122

Puolisoni on kasvatettu tuolla tavalla. Minut taas on kasvatettu niin, että aina pitää pyrkiä parhaimpaan mihin pystyy ja myös näyttää muille se.

Edelleen appivanhemmat motkottaa liian hienosta autosta, omakotitalosta, ihan vaikka lasten leluista tai harrastuksista. Yritetään muka olla parempia kuin ollaan ja eikö se nyt vähempikin riittäisi. Eikä edes olla kuin ihan tavallista keskiluokkaa.

Tietysti suomalainen kateus tähän helposti ajaa, erityisesti maaseudun vähälahjaisissa piireissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mua nyt noin radikaalisti ole kasvatettu kuin aloittajaa, mutta "kiltiksi tytöksi" kyllä. On siinä se hyvä puoli, että osaan käyttäytyä, ottaa muut huomioon ja ymmärrän, etten ole maailman napa. Olen kasvanut empaattiseksi ja olen mukava ihmisille, koska haluan olla. En siksi, että olisi pakko.

Jos huonoja puolia etsitään, niin olen välillä liiankin kiltti ja annan toisten kävellä ylitseni. Odotan muilta hyviä käytöstapoja ja petyn vähän, jos saankin vain tympeää käytöstä. Läheisille on tosi vaikea sanoa ei, koska en haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä.

Tuo on eri asia. Minutkin on kasvatettu empaattiseksi ja muut huomioonottavaksi. Tähän kuului olennaisena osana se, ettei tuomita muita. Eli vaikka toinen olisi minkälainen koreilija tai outolintu, ei tuijoteta eikä puhuta pahaa. Käytöstavat on eri asia kuin itsensä vähättely tai elämänvalintojen tekeminen sen perusteella, mitä naapurit ja puolitutut mahdollisesti ajattelevat.

Itsekin olen liian kiitti ihmisille. Äiti oli väärässä siinä, että kaikkia pitäisi ymmärtää ja olla viimeiseen asti mukava. Jotkut kun on niin m*lkkuja, että heille on pakko olla tyly jos ei halua tulla jyrätyksi. Ja m*lkkuihin lasken myös

ne, jotka paheksuvat toisen punaista mekkoa jne.

Itsensä/perheensä vähättelyn ja pakonomaisen massaan sulautumisen vaihtoehto ei ole itsensä korostaminen ja muiden jyrääminen. Kumpikin noista on myrkyllistä, kumpikin perustuu ihmisten arvottamiseen. Huono käytös satuttaa muita ihmisiä, liian isot korvikset eivät satuta ketään (paitsi ehkä hautajaisissa, bisnestapaamisessa tai hoitotyössä).

Suomi olisi niin paljon parempi paikka, jos lopetettaisiin muiden kyttääminen ja erilaisuuden paheksuminen, ja opittaisiin suhtautumaan myötätuntoisesti itseen ja muihin.

T. Uskovaisten vanhempien lapsi

Tässäpä täydellinen vastaus, kiitos siitä!

Ja ne mulkut ovat juuri näitä prinsessoja sekä jäähokimiehiä.

Kateus on varmaan ennen muinoin ollut vaarallista.  Maalla eletään lähekkäin ja perinteisesti autetaan naapureita. Aikoinaan minun lapsuudessa lankalauantaina olivat pahat henget liikkeellä, sillä" Kritus oli vielä hautaamatta". Joku trulli kävi viiltelemässä lehmiä ja siltä parhaalta lypsäjältä katkaistiin utereet. Varmasti nyt naapurin maitotili kävi pienemmäksi.  Eipähän pääse pröystäilemään , että meidän Mansikki lypsää 40 litraa / vrk. Tätä tapahtui Pohjanmaalla.N iitä vihattiin joka eivät ollee sukulaisia. Kaikki vieras oli vihollisesta.