Lue keskustelun säännöt.
Onko teidätkin kasvatettu olemaan "harmaa ja näkymätön"? Pitää hakea juhlissa ruoka viimeisenä jne?
Onko tuttua? Aina pitää hyväksyä kaikki ja kääntää toinenkin poski, pitää vaan olla kaikesta hiljaa ja hys hys ja mikä tärkeintä että ettei vaan naapurit ala puhumaan mitään! Muiden mielistely, se on se tärkein!
Matkustaminen on SUURUUNDENHULLUUTTA ja samoin muista asioista haaveilu. Oli se sitten joku "erikoisen" harrastuksen aloittaminen, museoauton hankkiminen, eri tavalla pukeutuminen kuin suurin osa. Mikä vaan asia, joka saa kateelliset ihmiset puhumaan asiasta.
Aina pitäisi mielistellä muita niin kauan kun pystyy. Pitäisi vaan omistaa se harmaa Skoda ja käydä sauvakävelyllä. Mahdollisimman neutraalit värit vaatteissa, ei kirkkaan punaista ainakaan. Korkeintaan pienet nappikorvikset, ei missään nimessä isoja (yli 1cm) koruja.
Mulla kesti 25 vuotta kasvaa tästä ajatusmaailmasta yli mihin on opetettu. Nyt vasta jonkin aikaa uskaltanut olla oma itsensä, eikä välitä enää mitä muut sanoo. Kauan se vaati, mutta nykyään parempi olo kun ei tarvi aina miettiä että voiko tehdä sitä ja tätä, mitä muut sanoo. Tekee niinkuin itse haluaa, muut puhuu jos puhuu.
Vanhemmat ovat edelleen tuollaisia että mistään ei saa nauttia ja täytyy näyttää ulkopuolisille että on mahdollisimman kurjaa, ettei kukaan vaan naapurustosta luule että menee hyvin ja ala puhumaan.
Kommentit (330)
Tulen vasemmistolaisesta, mutta siltikin suht kultivoituneesta duunariperheestä. Hyvät, mutta rennot käytöstavat olivat perheessäni itsestäänselvyys, muttei koskaan nöyristelleen tai hienostellen. Kainous ja seinäruusuna oleminen ei ollut tavoiteltavaa, vaan oman mielipiteensä sai aina sanoa ja lapset saivat näkyä. Ei tokikaan juostu ensimmäisenä ruokapöytiin, muttei opetettu myöskään odottamaan sitä, että jäljellä on vain tähteet. Kun olemme vastaavista asioista puhuneet ystävieni kesken, on monella duunari-tai sinne päin - perheen lapsella samanlainen kokemus ja vastaavasti vähän "paremmissa" perheissä lapsilta odotettiin enemmän ns. kuuliaisuutta, vaikenemista aikuisten läsnäollessa, nöyrää käytöstä jne. Hiljaiset ja kuuliaat lapset olivat tietyissä piireissä arvo, jolla pyrittiin nostamaan omaa statusta kasvattajana ja auktoriteettina.
Mutta omalla reilulla ja vahvatahtoisella lapsuudenkasvatuksellani olen osannut olla täysin sujuvasti missä tahansa tilanteissa, enkä juuri jännitä vaikka seurueessani olis Persian shaahi poikineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verkligen inte, man kan ju inte vara härskare över finnböndera om man varken syns eller hörs.
Däremot har jag hållit tal sen 5 åring inför publik.
Tismalleen samaa oli myös meillä. Muiden lapset olivat fiksuja, älykkäitä ja kauniita, joilla oli hienot vaatteet. Minä olin tyhmä, lihava ja ruma, joka pukeutui rumasti. Missään nimessä ei saanut ylpeillä koulumenestyksestä ja esimerkiksi yo-todistus kuitattiin lauseella "Olisit voinut lukea enemmän. Minulle ei ostettu uusia vaatteita kuin poikkeuksellisesti ja silloinkin hirveän huokailun kanssa. Meikkaamista paheksuttiin, hajuvesi oli "kissanpissaa" ja muotivaatteet turhaa koreilua. Urheilu oli sallittua, mutta muuten oli ihanteena hiljaa kotona istuminen. Television katsominen oli ajanhukkaa, mutta lukeminen oli sallittua. Kävimme toisinaan lomilla ulkomailla, mutta useammin kuin kerran kolmessa vuodessa olisi ollut ennenkuulumatonta. Kaikessa piti miettiä, että ei vaan tule sanomista.
Aloitin aikuisiällä opiskelut ja minulle tuli pienenä järkytyksenä se, että opiskelijoiden piti puhua ja olla esillä. Kun on lähes koko ikä paasattu, kuinka olen tyhmä, omaan väärät mielipiteet ja kukaan ei halua kuunnella, on aika vaikea päästä siitä eroon. Minun pitäisi pian esitellä opinnäytetyö julkisesti ja jopa se hävettää, sillä kuka haluaisi kuunnella surkeaa tekelettäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet keski- ikäiset, varsinkin naiset on kasvatettu tuollain. " ei mun takia nyt tartte mitään laittaa, heittäkää multaa sitten vaan päälle kun kuolen" näin.
Tunnistin itseni! Just eilen sanoin aikuiselle lapselleni, että mulle ei sitte tarvi mitään hautajaisia järjestellä. Ihan sama vaikka mut poljettais suohon.
Joo, koitan parantaa tapani. T: keski-ikäinen akka :)
Minä olen lapseton 53 vee..hoikka kaunis ja muodokas.
Suku ja äiti hyläsivät jo lapsena.
Olen valinnut mieheni,ystäväni, työni ja viihdyn nahoissani.
Rumat ihmiset ovat niitä "vaatimattomia"
Vierailija kirjoitti:
Tismalleen samaa oli myös meillä. Muiden lapset olivat fiksuja, älykkäitä ja kauniita, joilla oli hienot vaatteet. Minä olin tyhmä, lihava ja ruma, joka pukeutui rumasti. Missään nimessä ei saanut ylpeillä koulumenestyksestä ja esimerkiksi yo-todistus kuitattiin lauseella "Olisit voinut lukea enemmän. Minulle ei ostettu uusia vaatteita kuin poikkeuksellisesti ja silloinkin hirveän huokailun kanssa. Meikkaamista paheksuttiin, hajuvesi oli "kissanpissaa" ja muotivaatteet turhaa koreilua. Urheilu oli sallittua, mutta muuten oli ihanteena hiljaa kotona istuminen. Television katsominen oli ajanhukkaa, mutta lukeminen oli sallittua. Kävimme toisinaan lomilla ulkomailla, mutta useammin kuin kerran kolmessa vuodessa olisi ollut ennenkuulumatonta. Kaikessa piti miettiä, että ei vaan tule sanomista.
Aloitin aikuisiällä opiskelut ja minulle tuli pienenä järkytyksenä se, että opiskelijoiden piti puhua ja olla esillä. Kun on lähes koko ikä paasattu, kuinka olen tyhmä, omaan väärät mielipiteet ja kukaan ei halua kuunnella, on aika vaikea päästä siitä eroon. Minun pitäisi pian esitellä opinnäytetyö julkisesti ja jopa se hävettää, sillä kuka haluaisi kuunnella surkeaa tekelettäni.
Minä olin tyhmä, lihava ja ruma, joka pukeutui rumasti
voi voi..minä olin hoikka ..kaunis ja älykäs..tosin rutiköyhästä huonosta kodista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä! Äitini nolostelee minua kun "koreilen" punaiseksi värjätyillä hiuksilla ja olen antanut lapsille "niin hienot nimet ettei niitä ilkeä kellekään kertoa". Äiti itse laahustaa seinän vieriä kuluneen lattiarätin näköisenä ja mumisee että "ei minua varten tarvia" ja "turhaa hienostelua", isä taas käyttää puhkikulutetuja kalsareita ja haisee hel""in pahalle kun kai se suihkussa käyminenkin useammin kuin kerran kuussa on sitä hienostelua! Taloa pitäisi remontoida, muttä mitä naapurutkin ajattelevat moisesta turhamaisuudesta. Mitä sitten, että katto luultavasti tulee jonain päivänä niskaan eikä suihkusta ei ole tullut vettä kuin liruttelemalla viimeiset 20 vuotta. Lapsuudessani ei tosiaan matkustusteltu mihinkään, ei puuhamaahan eikä ruotsinlaivalle. Olen nyt sitten aikuisena ottanut vahingon takaisin ja reissanut senkin edestä!
Näen mielessäni kun p..kan hajuinen isäsi yhtyy äitisi harmaaseen alapäähään...
Lapsuudessani ei tosiaan matkustusteltu mihinkään, ei puuhamaahan eikä ruotsinlaivalle
Toi periytyy jo isovanhemmilta. Suomi ei aina ole ollut hyvinvointiyhteiskunta ja joskus onni on ollut parempi kätkeä. Ei kateus ole tuntematonta nykyäänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan oman äitini tuosta. Ei raski ostaa itselleen vaatteita muualta kuin kirpparilta korkeintaan, jos joskus ostaa Tokmannilta paidan niin puhuu siitä kuukausikaupalla. Joskus sai lahjakortteja kampaamoon/kasvohoitoon ja ne jäivät käyttämättä. Samoin jos saa lahjaksi jotain kosmetiikkaa niin nekin vielä vuosien jälkeen nököttävät avaamattomana hyllyssä. Ei halua käydä missään ravintolassa/kahvilassa tai oikeastaan ylipäätään muualla kuin töissä ja siellä Tokmannilla. Jos ehdotan että tekisin jotain hyvää ruokaa niin ei. Ja elokuvia ei voi katsoa Netflixistä kun vaan television omilta kanavilta. Jos televisiosta ei tule mitään niin sitten ollaan katsomatta kun eihän sitä nyt mitään Netflixiä...
Itsellenikin on kieltämättä vähän tarttunut samanlaisia tapoja. Monesti huomaan ajattelevani että en tarvitse jotain (vaikka oikeasti tarvisin) tai että en raski ostaa itselleni jotain (mikä ei edes vaikuttaisi talouteeni). Yritän opetella tavoista pois.
Jos äitisi meikkasi ja käyttäisi kalliita vaatteita?
Hän on vähän plösö keski-ikäinen katkera nainen.
Kukaan ei edelleenkään huomaisi häntä.
Rahat menis hukkaan
Se todennäköisesti pelaa palkkansa kolikkoautomaateissa.
Vierailija kirjoitti:
Toi periytyy jo isovanhemmilta. Suomi ei aina ole ollut hyvinvointiyhteiskunta ja joskus onni on ollut parempi kätkeä. Ei kateus ole tuntematonta nykyäänkään.
ai p.askaisuus ja pesemättömyys periytyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni tulee tätä ketjua lukiessa sellainen tunne, että Suomessa kaikenlainen käytös on vääränlaista ja paheksuttavaa. En oikein osaa pukea ajatustani sanoiksi mutta yritän.
Esimerkiksi minut on kasvatettu kuuliaiseksi, hiljaiseksi ja nöyräksi - silti olen koko ikäni saanut kuulla olevani liian hiljainen. Olen liian hiljainen - mutta jos joskus puhun, puhun muiden mielestä väärin tai vääränlaisia asioita. Minut on nujerrettu - mutta myös huonoa itsetuntoani on ihmetelty. Olen kuulemma liian negatiivinen - toisaalta ollessani innostunut jostakin olen saanut kuulla, että kiinnostuksenkohteeni ovat typeriä ja noloja. Kaikkea tätä ihmettelyä on tullut sekä omilta vanhemmilta, muilta aikuisilta ja myös samanikäisiltä kavereilta.
Ruokaa pitää ottaa ja kaikkea pitää maistaa mutta ei saa ottaa liikaa eikä ensimmäisenä. Töissä pitää käydä ja rahaa pitää tienata mutta ei saa tienata liikaa. Tavaroita pitää ostaa ja niiden pitää olla hyviä mutta samalla kuitenkaan mitään ei saisi ostaa. Pitää olla ahkera ja pärjäävä mutta samalla sitä ei saisi tuoda vahingossakaan esille. Pitää olla hiljainen mutta ei saa olla liian hiljainen. Pitää puhua mutta ei saa puhua liikaa. Naisen pitää olla nätti mutta sitten kuitenkaan ei saisi olla nätti. Eikä saa olla rumakaan. Ei saa olla laiha, koska eihän se nyt vain käy. Lihavakaan ei saa olla, koska sehän on osoitus ties mistä. Normaalipainouskin on huono juttu, koska silloin on aina jonkun mielestä vääränlainen, liian pieni tai liian iso tai liian treenaamaton/laihaläski.
Kukaan ei tunnu tietävän, millainen ihmisen pitäisi olla tullakseen hyväksytyksi tässä yhteiskunnassa. Enkä todellakaan sano, että muualla olisi sen paremmin. Puhun nyt vain kokemuksistani Suomessa, suomalaisessa kulttuurissa kasvaneena.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tulee tätä ketjua lukiessa sellainen tunne, että Suomessa kaikenlainen käytös on vääränlaista ja paheksuttavaa. En oikein osaa pukea ajatustani sanoiksi mutta yritän.
Esimerkiksi minut on kasvatettu kuuliaiseksi, hiljaiseksi ja nöyräksi - silti olen koko ikäni saanut kuulla olevani liian hiljainen. Olen liian hiljainen - mutta jos joskus puhun, puhun muiden mielestä väärin tai vääränlaisia asioita. Minut on nujerrettu - mutta myös huonoa itsetuntoani on ihmetelty. Olen kuulemma liian negatiivinen - toisaalta ollessani innostunut jostakin olen saanut kuulla, että kiinnostuksenkohteeni ovat typeriä ja noloja. Kaikkea tätä ihmettelyä on tullut sekä omilta vanhemmilta, muilta aikuisilta ja myös samanikäisiltä kavereilta.
Ruokaa pitää ottaa ja kaikkea pitää maistaa mutta ei saa ottaa liikaa eikä ensimmäisenä. Töissä pitää käydä ja rahaa pitää tienata mutta ei saa tienata liikaa. Tavaroita pitää ostaa ja niiden pitää olla hyviä mutta samalla kuitenkaan mitään ei saisi ostaa. Pitää olla ahkera ja pärjäävä mutta samalla sitä ei saisi tuoda vahingossakaan esille. Pitää olla hiljainen mutta ei saa olla liian hiljainen. Pitää puhua mutta ei saa puhua liikaa. Naisen pitää olla nätti mutta sitten kuitenkaan ei saisi olla nätti. Eikä saa olla rumakaan. Ei saa olla laiha, koska eihän se nyt vain käy. Lihavakaan ei saa olla, koska sehän on osoitus ties mistä. Normaalipainouskin on huono juttu, koska silloin on aina jonkun mielestä vääränlainen, liian pieni tai liian iso tai liian treenaamaton/laihaläski.
Kukaan ei tunnu tietävän, millainen ihmisen pitäisi olla tullakseen hyväksytyksi tässä yhteiskunnassa. Enkä todellakaan sano, että muualla olisi sen paremmin. Puhun nyt vain kokemuksistani Suomessa, suomalaisessa kulttuurissa kasvaneena.
Saitko käydä suihkulta
Haisiko isäs kalsarit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No Syyriassa on helppoo kuin heinänteko
Käytät kehon peittävää kaapua tai kuolet
Uskot allahiin tai kuolet
Nait kenet vanhemmat haluaa tai kuolet
No nythän se selviää miksi ihmiset täällä ovat niin masentuneita. Ai kamalaa, tollasta oli just mun bestiksellä. Olivat siis luokan rikkaisiin kuuluvia. Asuivat 300 meträ Stockmannilta isossa asunnossa, jossa oli monta salia kristallikruunuineen ja perityt tyylihuonekalut ja aidot matot. Mutta kaikkea piti vaan hävetä ja vähätellä. Maisteri-äiti oli kotona ja teki jauhelihakeittoa ja yleensä tyttö söikin meillä. Nyt kun olemme jo vanhoja hänen lapsensa eivät edes tiedä minkälaisita oloista heidän äitinsä on alkujaan. Minä yritän aina vähän kertoa heidän mummista ja kuuluisasta vaarista. Itse hän kantaa jotain opittua häpeää, ei sentään ole vasemmistolainen. Minä käytän punaista ja ostan näyttäviä autoja jakäsken lastenkin nauttia rahasta. Sanokoon vaikka suurelliseksi, omat on rahani. Isäni oli kasvatettu ylempään luokkaan ja hän olikin sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiirulaiset ..puolustakaa nyt itseänne!
On ok että vanhemmat haisee !
On ok että äiti on ruma ja katkera!
Ei kaikki voi olla kauniita ja rohkeita
Vierailija kirjoitti:
No nythän se selviää miksi ihmiset täällä ovat niin masentuneita. Ai kamalaa, tollasta oli just mun bestiksellä. Olivat siis luokan rikkaisiin kuuluvia. Asuivat 300 meträ Stockmannilta isossa asunnossa, jossa oli monta salia kristallikruunuineen ja perityt tyylihuonekalut ja aidot matot. Mutta kaikkea piti vaan hävetä ja vähätellä. Maisteri-äiti oli kotona ja teki jauhelihakeittoa ja yleensä tyttö söikin meillä. Nyt kun olemme jo vanhoja hänen lapsensa eivät edes tiedä minkälaisita oloista heidän äitinsä on alkujaan. Minä yritän aina vähän kertoa heidän mummista ja kuuluisasta vaarista. Itse hän kantaa jotain opittua häpeää, ei sentään ole vasemmistolainen. Minä käytän punaista ja ostan näyttäviä autoja jakäsken lastenkin nauttia rahasta. Sanokoon vaikka suurelliseksi, omat on rahani. Isäni oli kasvatettu ylempään luokkaan ja hän olikin sitä.
Äitihullu?
Vierailija kirjoitti:
Yli nelikymppisenä edelleen kipuilen asian kanssa, olen katkera menetetyistä mahdollisuuksista, yritän opetella pois opitusta mallista ja koko ajan mietin että olenko jo liian vanha aloittamaan "puhtaalta pöydältä".
Tämä. Tämä!
Miksi epämiellyttävät jankkaajat tulevat pilaamaan kaikki hyvät vertaistukiketjut? MIKSI OI MIKSI???
Herranjestas ! Kyllä on tosi avartava ketju. Nyt heti ymmärrän mitä jonkun kotona puhutaan. Ei meillä kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli nelikymppisenä edelleen kipuilen asian kanssa, olen katkera menetetyistä mahdollisuuksista, yritän opetella pois opitusta mallista ja koko ajan mietin että olenko jo liian vanha aloittamaan "puhtaalta pöydältä".
Tämä. Tämä!
Mulle tuli tästä nyt sellainen ME PRKL TEHDÄÄN TÄMÄ fiilis jota olen odottanut koko tähänastisen elämäni! Me ollaan aikuisia ja voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä jos kiinnostaa. Who's with me? Tänään selvitän mistä saisin paremman työn ja huomenna alkaa vaatekaapin raivaus "kotivaatteista" ja meikkipussin päivitys. Pitkään haikailemaani harrastukseen panen hakemuksen vetämään NYT!
Voi olla. Itse olen Pohjois-Karjalasta ja omasta perheestäni tunnistan monia tässä ketjussa mainittuja piirteitä. Toisaalta meillä myös kannustettiin (ainakin joissakin asioissa) ja keskusteltiin sekä kävimme lomamatkoilla. Veikkaan, että oman perheeni kohdalla ajoittainen "harmauden" korostus johtuu sodan jälkeen syntyneiden vanhempien jokseenkin tunnekylmästä lapsuudesta.
Toisaalta sitten joskus kuulee, että Itä-Suomessa ollaan iloisempia ja vieraanvaraisempia kuin muualla Suomessa. En osaa sanoa. Veikkaan, että "harmaus" on hyvin tyypillinen suomalainen piirre ja putkahtelee esiin eri puolilla Suomea.