Lue keskustelun säännöt.
Onko teidätkin kasvatettu olemaan "harmaa ja näkymätön"? Pitää hakea juhlissa ruoka viimeisenä jne?
Onko tuttua? Aina pitää hyväksyä kaikki ja kääntää toinenkin poski, pitää vaan olla kaikesta hiljaa ja hys hys ja mikä tärkeintä että ettei vaan naapurit ala puhumaan mitään! Muiden mielistely, se on se tärkein!
Matkustaminen on SUURUUNDENHULLUUTTA ja samoin muista asioista haaveilu. Oli se sitten joku "erikoisen" harrastuksen aloittaminen, museoauton hankkiminen, eri tavalla pukeutuminen kuin suurin osa. Mikä vaan asia, joka saa kateelliset ihmiset puhumaan asiasta.
Aina pitäisi mielistellä muita niin kauan kun pystyy. Pitäisi vaan omistaa se harmaa Skoda ja käydä sauvakävelyllä. Mahdollisimman neutraalit värit vaatteissa, ei kirkkaan punaista ainakaan. Korkeintaan pienet nappikorvikset, ei missään nimessä isoja (yli 1cm) koruja.
Mulla kesti 25 vuotta kasvaa tästä ajatusmaailmasta yli mihin on opetettu. Nyt vasta jonkin aikaa uskaltanut olla oma itsensä, eikä välitä enää mitä muut sanoo. Kauan se vaati, mutta nykyään parempi olo kun ei tarvi aina miettiä että voiko tehdä sitä ja tätä, mitä muut sanoo. Tekee niinkuin itse haluaa, muut puhuu jos puhuu.
Vanhemmat ovat edelleen tuollaisia että mistään ei saa nauttia ja täytyy näyttää ulkopuolisille että on mahdollisimman kurjaa, ettei kukaan vaan naapurustosta luule että menee hyvin ja ala puhumaan.
Kommentit (330)
Tutulta kuulostaa. Matkustamiset yms. on muka turhuutta. Toisin omien sukulaisten ja naapureiden matkoilla kehuttiin tyyliin, tepä ette sinne pääse. Naapureilla sai olla merkkivaatteita, koska he ovat niin hyviä koulussa jne. Jämerä ja itsenäinen pitää olla, mutta ei erottua joukosta. Tee, kuten muutkin, mutta jämerästi. Kaikkea tämmöistä ristiriitaista shittiä on pitänyt kuunnella? Vahinko on kyllä otettu takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs pahaa tuossa "harmaassa ja näkymättömässä" on? Nykyään näyttää olevan vallalla minä, minä, minä ja minun oikeuteni ja minun haluni ja minun tarpeeni.
Ruoka on ruokaa, vaikka menisi ottamaan pöydästä viimeisenäkin.
Siinä ei muuta vikaa ole kuin että jää tässä itsekeskeisessä ilman ja tulee ylikävellyksi. Ei ole tärkeä mitä 9let saavuttanut ja mitä osaat vaan se, että tuot ne isoon ääneen esille. Työpaikka voi jäädä saamatta jonkun osaamattoman, mutta isoon ääneen itsensäkehujan vuoksi.
Yksissä juhlissa emäntä kehotti, että menkää nyt ja ottakaa pöydästä, kaikki nököttivät paikallaan ja katsoivat toisiaan pälyillen. Sanoin vieruskaverilleni itseäni paljon vanhemmalle sukulaiselle, että mene nyt ottamaan, no en mää nyt ensiksi, vastasi hän. Nousin ja menin sitten itse ottamaan kahvia ja kakkua, muut uskalsivat liikahtaa jonon jatkoksi, kun joku vain aloitti homman.
Kyllä meillä Suomessa on kahden kerroksen tapakulttuuri ja toiset ovat jotain siitä välistä. Liika vaatimattomuus ei kaunista, kohtuus ja tilannetaju ajavat vanhojen etikettisääntöjen edelle.
En hallitse pöydässä liemilusikoita ym tapakouluttajien nyansseja, mutta maalaisjärjellä ja toisten huomioimisella olen pärjännyt eri tilanteissa.
Olen vatimaton, kai se on kapinointia vanhempiani kohtaan.
Tavallisuus on eksoottista, uutta ja jännittävää.
No kyllä! Äitini nolostelee minua kun "koreilen" punaiseksi värjätyillä hiuksilla ja olen antanut lapsille "niin hienot nimet ettei niitä ilkeä kellekään kertoa". Äiti itse laahustaa seinän vieriä kuluneen lattiarätin näköisenä ja mumisee että "ei minua varten tarvia" ja "turhaa hienostelua", isä taas käyttää puhkikulutetuja kalsareita ja haisee hel""in pahalle kun kai se suihkussa käyminenkin useammin kuin kerran kuussa on sitä hienostelua! Taloa pitäisi remontoida, muttä mitä naapurutkin ajattelevat moisesta turhamaisuudesta. Mitä sitten, että katto luultavasti tulee jonain päivänä niskaan eikä suihkusta ei ole tullut vettä kuin liruttelemalla viimeiset 20 vuotta. Lapsuudessani ei tosiaan matkustusteltu mihinkään, ei puuhamaahan eikä ruotsinlaivalle. Olen nyt sitten aikuisena ottanut vahingon takaisin ja reissanut senkin edestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä! Äitini nolostelee minua kun "koreilen" punaiseksi värjätyillä hiuksilla ja olen antanut lapsille "niin hienot nimet ettei niitä ilkeä kellekään kertoa". Äiti itse laahustaa seinän vieriä kuluneen lattiarätin näköisenä ja mumisee että "ei minua varten tarvia" ja "turhaa hienostelua", isä taas käyttää puhkikulutetuja kalsareita ja haisee hel""in pahalle kun kai se suihkussa käyminenkin useammin kuin kerran kuussa on sitä hienostelua! Taloa pitäisi remontoida, muttä mitä naapurutkin ajattelevat moisesta turhamaisuudesta. Mitä sitten, että katto luultavasti tulee jonain päivänä niskaan eikä suihkusta ei ole tullut vettä kuin liruttelemalla viimeiset 20 vuotta. Lapsuudessani ei tosiaan matkustusteltu mihinkään, ei puuhamaahan eikä ruotsinlaivalle. Olen nyt sitten aikuisena ottanut vahingon takaisin ja reissanut senkin edestä!
Pakko kysyä mitkä nämä nimet oikein ovat? .D
On kasvatettu. Mutta kasvatus ei tehonnut! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herranjestas. Täähän kuulostaa siltä että te kaikki olette kasvaneet jossain mielenvikaisessa kultissa. Olisi tosi mielenkiintoista tietää mistä päin Suomea nämä älyttömät tarinat tulevat, ihan vaan jos vaikka maantieteellisellä ympäristöllä vaikka olisi jotain vaikutusta.
En tunnista tällaista kasvatustapaa ollenkaan. Ihan vierasta ja ahdistavan kuuloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä! Äitini nolostelee minua kun "koreilen" punaiseksi värjätyillä hiuksilla ja olen antanut lapsille "niin hienot nimet ettei niitä ilkeä kellekään kertoa". Äiti itse laahustaa seinän vieriä kuluneen lattiarätin näköisenä ja mumisee että "ei minua varten tarvia" ja "turhaa hienostelua", isä taas käyttää puhkikulutetuja kalsareita ja haisee hel""in pahalle kun kai se suihkussa käyminenkin useammin kuin kerran kuussa on sitä hienostelua! Taloa pitäisi remontoida, muttä mitä naapurutkin ajattelevat moisesta turhamaisuudesta. Mitä sitten, että katto luultavasti tulee jonain päivänä niskaan eikä suihkusta ei ole tullut vettä kuin liruttelemalla viimeiset 20 vuotta. Lapsuudessani ei tosiaan matkustusteltu mihinkään, ei puuhamaahan eikä ruotsinlaivalle. Olen nyt sitten aikuisena ottanut vahingon takaisin ja reissanut senkin edestä!
Pakko kysyä mitkä nämä nimet oikein ovat? .D
Noh, Linnea ja Sara. Ja itse olen Jenni mitä pidän pienenä ihmeenä, luulisi että minusta olisi tullut Hillevi tai Hilppa tai Mielikki. Terkut tutuille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myrkyllisellä äänellä lapselle sanottu "älä nyt taas innnnostu". Tuon sanoja ei tosiaankaan innostunut mistään, ikinä.
Ei ihme että suomalaiset on niin masentunutta väkeä, kun kulttuuriperimä on tällainen.
Ja ikävää tässä kaikessa on se, että perusnegatiivisuudesta on kamalan vaikeaa pyristellä eroon. Minut on kasvatettu ankeudella ja häpeällä, ja nyt aikuisena oudoksun puheliaita, herkästi innostuvia ihmisiä. Paheksun heitä ja pidän heitä teennäisinä, vaikka pohjimmiltani haluaisin olla samanlainen itsekin.
Voi, tää vois olla myös minun kirjoittama..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nöyristely on eri asia kuin nöyryys. Omanarvontunto eri asia kuin kukkona tunkiolla mekastus.
Kasvattajat on yhtä vajavaisia kuin kasvatetutkin, mutta aikuisiällä jokainen älyllisesti normaali voi itse itsensä korjata ja parantaa. Se alkaa siitä, että hyväksyy itsensä ja muut, ja ikuisen keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden.
Mikään ei korjaannu syyttelemällä.
Vierailija kirjoitti:
Monet keski- ikäiset, varsinkin naiset on kasvatettu tuollain. " ei mun takia nyt tartte mitään laittaa, heittäkää multaa sitten vaan päälle kun kuolen" näin.
Joo, siis mun äiti on just tollanen! Kun kuolee, niin "ei tarvi hautajaisia järjestää, ei tarvi kenenkää itkeä, kuhan jonneki nakkaatte eikä tarvi haudalla käydä". Isänsä oli temperamenttinen, mutta kuoli äitini ollessa vasta 18-vuotias. Äitinsä oli kuulemma maailman lempein ihminen (kuoli ennen minun syntymääni). Siksi vähän ihmettelenkin äitini puheita, ettei ole oikeutta olla esillä. Kaipa se lapsuus vaikuttaa niin paljon. On köyhistä oloista, joten nyt kun rahaa on, shoppailee hulluna. Mutta mitään ei kuulemma toisten ihmisten tarvitse tehdä. Kouluja ei ole käynyt, koska jäi huolehtimaan vanhemmistaan ja maatilasta. Taiteellisuus tapettiin, mutta taiteellisuus siirtyi meille lapsille. Ei me mitään lahjakkaita olla, mutta vanhempamme ovat kuitenkin kannustaneet meitä kaikessa, vaikka se taiteellisuus onkin nykyään vain harrastus.
Sinänsä hyvä, että ovat kasvattaneet meitä vapaammin kuin mitä heidät kasvatettiin, mutta minusta on kurjaa ajatella, ettei äitini muka olisi minkään arvoinen. Isä ei paljoa puhu näistä asioista, niin en hänestä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Minut on kasvatettu juuri noin.
Äitini tykkäsi lannistaa minua sanomalla "älä kuvittele, että olet yhtään parempi kuin muut". Parhaan ystäväni äiti taas totesi minun kuulteni tälle ystävälleni, että "olet yhtä hyvä kuin kaikki muutkin".
Sama asia, mutta huikea ero siinä, miten asia ilmaistaan.
Voi ei. Minä olen sanonut omille lapsille, että ei ne muut ole sen kummempia mitä sinä. Olisi ollut paljon parempi muoto sanoa, että olet yhtä hyvä kuin muutkin. Olen kyllä kehunut lapsiani enkä ole vähätellyt heitä tai verrannut toisiin. Miten ihmeessä sitä saman asian saakin eri sanoilla kuulostamaan niin erilaiselta?
Vierailija kirjoitti:
Suunnilleen siitä lähtien kun olin sen pituinen että yletyin tiskialtaalle, paikkani oli keittiö. Siis sukujuhlissa, mummon, tätien ja äidin ystävien luona kyläillessä. Paremmat vieraat sai mennä istumaan ja seurustelemaan, minun piti mennä heti tarjoamaan emännälle apua pöydän kattamiseen ja luonnollisesti tiskasin kahvittelun jälkeen. Kahvipöydässä sain toki olla, mutta siinäkin oli äidin kontrolli läsnä - hän potkaisi minua pöydän alta jos käyttäydyin sopimattomasti, esimerkiksi nauroin liikaa.
Kaikki itsensä hoitaminen ja laittaminen oli meillä turhuutta. Vielä yli kolmekymppisenä tulee syyllinen olo jos vaikka laitan kasvonaamion tai lakkaan kynteni- olisihan senkin ajan voinut käyttää paremmin!
Tämä on totta useimmille maalaistytöille. Siis se, että aikuiset juhlivat, syövät ja pitävät hauskaa, samoit veljet ja miespuoliset serkut, tyttö tai nuoret naiset pistetään kylässäkin tiskaamaan tai harjanvarteen, pois näkyvistä eikä kellekään ole sopivaa "lörpötellä." Koskaan ei saanut olla vieraana missään, koska oli niin vähäpätöinen ihminen.
Yksi naispuolinen sukulainen sai myöhemmin näistä töistä vapautuksen, kun pääsi yliopistoon. Sukulaismies kovaan ääneen julisti, että "Annan" ei nyt todellakaan tarvitse enää mitään tarjoilua hoitaa, kun hänestähän tulee LÄÄKÄRI. Suvun miespuoliset jäsenet eivät siis todellakaan olleet mitenkään koulutettuja tai edes taitavia missään. Kertoo kaiken siitä, miten paljon naisia arvostetaan.
Ja juu, olen katkaissut kaiken yhteydenpidon muihin paitsi niihin serkkuihin, joiden kanssa vietettiin kaikki juhlat keittiössä.
Vierailija kirjoitti:
Yksissä juhlissa emäntä kehotti, että menkää nyt ja ottakaa pöydästä, kaikki nököttivät paikallaan ja katsoivat toisiaan pälyillen. Sanoin vieruskaverilleni itseäni paljon vanhemmalle sukulaiselle, että mene nyt ottamaan, no en mää nyt ensiksi, vastasi hän. Nousin ja menin sitten itse ottamaan kahvia ja kakkua, muut uskalsivat liikahtaa jonon jatkoksi, kun joku vain aloitti homman.
Kyllä meillä Suomessa on kahden kerroksen tapakulttuuri ja toiset ovat jotain siitä välistä. Liika vaatimattomuus ei kaunista, kohtuus ja tilannetaju ajavat vanhojen etikettisääntöjen edelle.
En hallitse pöydässä liemilusikoita ym tapakouluttajien nyansseja, mutta maalaisjärjellä ja toisten huomioimisella olen pärjännyt eri tilanteissa.
Mitähän muuten tapakouluttajat sanovat kursailukulttuurista? Varmaan useimmissa kulttuureissa on täysin normaalia, että vanhat ihmiset ottavat ruokaa ensin. Suomessa taas on monesti niin, että vanhat ihmiset ovat pahimpia kursailijoita eivätkä ota ensin, vaikka kehotettaisiin. Joidenkin kohdalla tuo näennäinen vaatimattomuus kääntyy huomiohakuisuudeksi ja itsensäkorostamiseksi, kun kovaan ääneen päivitellään "ei kai mulle nyt mitään tarvii".
Minusta tuo on hyvin outoa. Kukaan ei uskalla ottaa ensimmäisenä, kaikki kyräilevät ja pälyilevät eikä kukaan oikein tiedä, miten tulisi toimia. Onneksi nuoremmat ihmiset ovat pyristelleet irti tuosta kauheasta kursailukulttuurista.
En tiedä, olisiko tässä kyse maakuntaidentiteetistä. Kahdessa Pohjois-Karjalasta olevassa perheessä kilpaillaan siitä, kenellä on kurjempaa. Itselle ihan vierasta meininkiä.
Vierailija kirjoitti:
En tunnista tällaista kasvatustapaa ollenkaan. Ihan vierasta ja ahdistavan kuuloista.
Lucky you.
Vierailija kirjoitti:
Herranjestas. Täähän kuulostaa siltä että te kaikki olette kasvaneet jossain mielenvikaisessa kultissa. Olisi tosi mielenkiintoista tietää mistä päin Suomea nämä älyttömät tarinat tulevat, ihan vaan jos vaikka maantieteellisellä ympäristöllä vaikka olisi jotain vaikutusta.
Oman kokemukseni perusteella arvioisin, että matalasti koulutetuissa konservatiivipiireissä yleistä. Niinhän se on muualla maailmassa tänäkin päivänä. Missä ei ole koulua eikä kiinnostusta sivistykseen ja elämää hallitsee uskonto, siellä tytöt ovat käytännössä piikoja tai orjia.
Omat kokemukset ovat tehdaspaikkakunnalta Kymenlaaksosta, kavereilla vastaavaa on ollut ainakin Pohjanmaalla.
No Suomessa on muutenkin ihan käsittämätön jonotuskulttuuri. Minä en ole jaksanut olla niitä hiljaisia paikallaan töröttäviä nössöjä enää aikoihin, on äärettömän turhauttavaa, kun kukaan ei uskalla tehdä sitä ns ensimmäistä siirtoa.
On kyseessä narikkajono, baaritiskijono, leffatiskijono tms, niin ollaan kaikki yhdessä jonossa eikä kukaan uskalla lähteä siitä yhdestä pitkästä jonosta sinne viereiselle paikalle, vaikka sieltä miten henkilökunta huutelisi, että tännekin voi tulla! Minä kyllä liikun ja sitten saan kyräileviä katseita, että siellä se etuilee, kunnes henkilökunta saa taottua niillekin päähän, että kaikkien ei tarvi töröttää siinä yhdessä pitkässä jonossa ja tukkia sisäänpääsyä, vaan voi levittäytyä.
Sama koskee tuota tarjoilua, kun kukaan muu ei liiku mihinkään, niin minä kyllä menen. Muuten saataisiin odottaa loputtomiin.