Vanhempani myivät talonsa ja aikovat nyt muuttaa lähelle minua ja perhettäni - APUA!

Vanhempani myivät omakotitalonsa. Asuvat tällä hetkellä 150 kilometrin päässä. Mielestäni tämä on hyvä matka, koska autoritäärinen ja pomottava äitini on vaikea ihminen. Äitini määräilevä käytös on suuri syy, miksi aikoinaan muutin hieman kauemmas heistä. Äitini suhtautuu minuun edelleen kuin pieneen lapseen ja kommentoi elämääni negatiiviseen sävyyn.

Järkytykseni olikin suuri, kun kuulin, että vanhempani aikovat nyt muuttaa samaan kaupunkiin kanssani. Heillä ei ole täällä ketään tuttuja (perheeni lisäksi). Äitini on nyt jo "vitsikkäästi" sanonut, että tulee sitten meille joka päivä hoitamaan kotia ja lapsia.
MUTTA kun minä en halua! En halua äitiäni meille päivittäin. Käymme mieheni kanssa molemmat töissä, lapset ovat eskari/viskari- ikäiset. Meillä käy tarvittaessa lapsenvahti, myös viikkosiivous on ulkoistettu. Olen rakentanut mieleisen ja kivan elämän, en kaipaa äitiäni tähän pyörimään.
Molemmat vanhempani ovat hyvässä kunnossa. Olemme veljeni kanssa hyvillä mielin siitä, että lähtivät omakotitalosta, ennenkuin ikä alkaa painaa liikaa ja oma talo olisi muuttunet taakaksi.
Isäni viettää paljon aikaa mökillä, joten hän tuskin alkaa meillä aktiivisesti käymään.

Olen kysynyt vanhemmiltani, että mitä aikovat tehdä, kun ovat muuttaneet? Onko heillä sosiaalisia kontakteja, aikovat aloittaa harrastuksen tms? Mökkimatka lyhynee, joten isäni tulee todennäköisesti viettämään mökillä vielä enemmän aikaa (mökki talviasuttava). Äitini vain hokee mantraa "tulen sitten teille hoitamaan lapsia."

Onko joku muu ollut vastaavassa tilanteessa? Miten sanoa kauniisti (äidilleni), että en halua häntä tänne päivittäin tai välttämättä edes viikottain.