Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempani myivät talonsa ja aikovat nyt muuttaa lähelle minua ja perhettäni - APUA!
03.03.2020 |
Vanhempani myivät omakotitalonsa. Asuvat tällä hetkellä 150 kilometrin päässä. Mielestäni tämä on hyvä matka, koska autoritäärinen ja pomottava äitini on vaikea ihminen. Äitini määräilevä käytös on suuri syy, miksi aikoinaan muutin hieman kauemmas heistä. Äitini suhtautuu minuun edelleen kuin pieneen lapseen ja kommentoi elämääni negatiiviseen sävyyn.
Järkytykseni olikin suuri, kun kuulin, että vanhempani aikovat nyt muuttaa samaan kaupunkiin kanssani. Heillä ei ole täällä ketään tuttuja (perheeni lisäksi). Äitini on nyt jo "vitsikkäästi" sanonut, että tulee sitten meille joka päivä hoitamaan kotia ja lapsia.
MUTTA kun minä en halua! En halua äitiäni meille päivittäin. Käymme mieheni kanssa molemmat töissä, lapset ovat eskari/viskari- ikäiset. Meillä käy tarvittaessa lapsenvahti, myös viikkosiivous on ulkoistettu. Olen rakentanut mieleisen ja kivan elämän, en kaipaa äitiäni tähän pyörimään.
Molemmat vanhempani ovat hyvässä kunnossa. Olemme veljeni kanssa hyvillä mielin siitä, että lähtivät omakotitalosta, ennenkuin ikä alkaa painaa liikaa ja oma talo olisi muuttunet taakaksi.
Isäni viettää paljon aikaa mökillä, joten hän tuskin alkaa meillä aktiivisesti käymään.
Olen kysynyt vanhemmiltani, että mitä aikovat tehdä, kun ovat muuttaneet? Onko heillä sosiaalisia kontakteja, aikovat aloittaa harrastuksen tms? Mökkimatka lyhynee, joten isäni tulee todennäköisesti viettämään mökillä vielä enemmän aikaa (mökki talviasuttava). Äitini vain hokee mantraa "tulen sitten teille hoitamaan lapsia."
Onko joku muu ollut vastaavassa tilanteessa? Miten sanoa kauniisti (äidilleni), että en halua häntä tänne päivittäin tai välttämättä edes viikottain.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini muutti kuuden minuutin päähän. Ajaa bussilla talomme ohi. Painajainenhan tämä on.
Äitisi ei ilmeisesti päsmäröi elämääsi? Silloin on ihan sama asuuko hän 6 s tai 6 h päässä talostasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini muutti kuuden minuutin päähän. Ajaa bussilla talomme ohi. Painajainenhan tämä on.
Miten niin? Sehän in hyvä, että äidilläs on se bussikuskin homma, niin ei ehdi teillä sählätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini muutti kuuden minuutin päähän. Ajaa bussilla talomme ohi. Painajainenhan tämä on.
Äitisi ei ilmeisesti päsmäröi elämääsi? Silloin on ihan sama asuuko hän 6 s tai 6 h päässä talostasi.
Voi kuule. Sekaantuu kaikin mahdollisin tavoin. Tai yrittää. Jos minä sanon ei, häiriköi lapsia. Nyt hänet on blokattu kokonaan lasten puhelimista.
Kiitos kaikille hyvistä vastauksista.
Joku täällä jo kommentoi, että on olemassa se vaikea ihmistyyppi. Äitini on juuri tälläinen. Kun sanoo jotain vastaan, niin alkaa "olet narsisti, et kestä mitään palautetta, tarkoitan vain hyvää"- huuto. Tämän perään mykkäkoulu. Sitten jonkin ajan kuluttua ottaa taas yhteyttä ja jatkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Omasta mielestään äiti on "kriittinen ihminen". Ollut tälläinen aina.
Tätä taustaa katsoen en ihmettele, että isäni viettää paljon aikaa mökillä ilman äitiäni. Toki äiti on mukavampi isälle kuin minulle.
(Pikku)veljeni ei ole siinä mielessä "kiinnostava", että hänellä ei ole lapsia. Tekee uraa, matkustaa paljon. Jatkuva äitini valituksen aihe tämäkin. Veli asuu 50 kilometrin päässä.
Vanhempani ovat tekemässä talokaupat lähiaikoina. Heillä tarkoituksena muuttaa vuokra-asuntoon. Toivon, että tämä kokeilu osoittautuu huonoksi ja muuttavat takaisin sinne, mistä lähtevät (ja jossa heillä ollut koko elämä viimeiset 40 vuotta).
-ap
Asetat rajat. Sanot ei. Et avaa ovea etkä todellakaan anna avainta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyt oletko ajatellut, että ehtisin nähdä sinua enemmän kuin nyt?
Vastaus: En ehdi
Näitä lukiessa sitä aina miettii, miten onnekas olen kun välit äitiini ovat niin hyvät. Itkisin ilosta jos hän muuttaisi miehensä kanssa lähelle meitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea yritykselle saada tuo sanottua nätisti. Meillä se ”hoitointoinen” päsmäröijä oli anoppi, kauniisti sanomisella ei ollut mitään vaikutusta. Edes kuiva asiallisuus ei mennyt perille, naureskeli vaan kun sanottiin miehen kanssa, että joka päivä ei tarvitse vierailla, eikä ole juuri nyt tarvetta käydä kahdestaan ravintolassa. Nykyään nähdään n. neljä kertaa vuodessa, jossa omasta mielestäni on n. neljä kertaa liikaa. Ja hän oli se joka katkaisi välit.
Minä en pystynyt pitämään rajoja omalle äidilleni, kun jäi eläkkeelle. Alkuun annoin hänen käydä, hän kävi esim. pari kertaa kuussa etukäteen ilmottamalla. Sitten väli alkoi lyhentyä, lopulta hän alkoi tulla ilmoittamatta. Ja kotona olevat lapset avasivat oven. Mitenpä he olisivat dominoivaa mummoa pystyneet estämään, kun en minäkään aikuisena?
Toisin päin mikään ei sujunut tietenkään koskaan. Jos vaikka kysyin voisiko mummo mennä lasten kanssa uimaan seuraavan viikon keskiviikkona (kun aina toisinaan uimassa kävivätkin), en kuulemma saanut vaatia sellaista. Mutta mummon aikatauluihin kaiken piti aina sopia.
Välithän siitä menivät lopulta poikki. Se raja pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea yritykselle saada tuo sanottua nätisti. Meillä se ”hoitointoinen” päsmäröijä oli anoppi, kauniisti sanomisella ei ollut mitään vaikutusta. Edes kuiva asiallisuus ei mennyt perille, naureskeli vaan kun sanottiin miehen kanssa, että joka päivä ei tarvitse vierailla, eikä ole juuri nyt tarvetta käydä kahdestaan ravintolassa. Nykyään nähdään n. neljä kertaa vuodessa, jossa omasta mielestäni on n. neljä kertaa liikaa. Ja hän oli se joka katkaisi välit.
Siis onko ne välit nyt katki vai ei? Näette 4 krt vuodessa?
Eiköhän mummolla ole oma lehmä ojassa. Muuttaa lähemmäs, jotta itse saa sitten apua, kun on "vanha ja raihnainen". Ja pelaa tietysti "vahdinhan minä sinunkin lapsiasi" - kortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän mummolla ole oma lehmä ojassa. Muuttaa lähemmäs, jotta itse saa sitten apua, kun on "vanha ja raihnainen". Ja pelaa tietysti "vahdinhan minä sinunkin lapsiasi" - kortin.
Onneksi vanhempani ovat varakkaita, joten saavat ostettua palvelut kotiinsa/muuttaa palvelukotiin, jos sellainen tarve tulee.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille hyvistä vastauksista.
Joku täällä jo kommentoi, että on olemassa se vaikea ihmistyyppi. Äitini on juuri tälläinen. Kun sanoo jotain vastaan, niin alkaa "olet narsisti, et kestä mitään palautetta, tarkoitan vain hyvää"- huuto. Tämän perään mykkäkoulu. Sitten jonkin ajan kuluttua ottaa taas yhteyttä ja jatkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Omasta mielestään äiti on "kriittinen ihminen". Ollut tälläinen aina.
Tätä taustaa katsoen en ihmettele, että isäni viettää paljon aikaa mökillä ilman äitiäni. Toki äiti on mukavampi isälle kuin minulle.
(Pikku)veljeni ei ole siinä mielessä "kiinnostava", että hänellä ei ole lapsia. Tekee uraa, matkustaa paljon. Jatkuva äitini valituksen aihe tämäkin. Veli asuu 50 kilometrin päässä.
Vanhempani ovat tekemässä talokaupat lähiaikoina. Heillä tarkoituksena muuttaa vuokra-asuntoon. Toivon, että tämä kokeilu osoittautuu huonoksi ja muuttavat takaisin sinne, mistä lähtevät (ja jossa heillä ollut koko elämä viimeiset 40 vuotta).
-ap
Ei missään nimessä kannata nyt alistua ja tuudittautua ettet asialle mitään voi kun äiti on niin vaikea. Tuollaisten äitien kanssa vaikeinta on, että he yleensä ovat jo lapsensa pienestä pitäen ehdollistaneet siihen että lapset ovat vastuussa aikuisten tunteista. Eli kun loukkaat nyt äitiäsi aikuisiällä, niin sinulle tulee ihan jo lapsuudestasi johtuen kamala olo siitä kun äitisi sanoo että hänelle tulee paha mieli tms. Kun ihan oikeasti usein tilanne on sellainen, ettet edes ole loukannut äitiäsi ja jos oletkin, niin äitisi on aikuinen siinä missä sinä ja minäkin - ja sietää kyllä ajoittaista surua, vihaa ja häpeääkin. Sinun ei täydy noita tunteita käsitellä äitisi puolesta.
Tuollaiseen narsismi huuteluihin voisit heittää ihan suoraan, että oletkos tietoinen että narsismi kehittyy yleensä erityisesti vuorovaikutussuhteessa äitiin ja narsistilla on usein narsistivanhempi. Että mietihän äiti kahteen kertaan miksi haukut ja mitä suustasi päästät.
Sitten mitä tulee tähän "Tulen sitten hoitamaan teidän lapsia". Niin siihen vastaat: "Meidän lapset ovat aika vähän hoidossa, sillä vietämme illat ja viikonloput enimmäkseen perheaikaa. Voidaan pari kertaa uussa totta kai käydä kylässä tai ottaa teidät kahville, mutta meidän arjen varaan ei kannata eikä saa laittaa omaa elämää tässä kaupungissa. Lastenhoitoapua emme todennäköisesti tarvitse." Sitten kun äitisi aloittaa marttyyrivaihteen, niin sanot: "Huomaan että olet todella pettynyt ja vihainen/surullinen. Se ei ole kuitenkaan minun syytäni, vaan sinun pitää pystyä nyt itse käsittelemään nuo tunteet ja tämä tilanne. Jos sinulla ei ole muuta asiaa, niin lopetan puhelun nyt.".
Kyllä se siitä. Sinun vaan pitää opetella sietämään se kun tuotat äidillesi negatiivisia tunteita. Tähän on mahdollista saada myös terapiaa avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan aiheen sivusta, anteeksi, mutta mikä ihme on viskari?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille hyvistä vastauksista.
Joku täällä jo kommentoi, että on olemassa se vaikea ihmistyyppi. Äitini on juuri tälläinen. Kun sanoo jotain vastaan, niin alkaa "olet narsisti, et kestä mitään palautetta, tarkoitan vain hyvää"- huuto. Tämän perään mykkäkoulu. Sitten jonkin ajan kuluttua ottaa taas yhteyttä ja jatkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Omasta mielestään äiti on "kriittinen ihminen". Ollut tälläinen aina.
Tätä taustaa katsoen en ihmettele, että isäni viettää paljon aikaa mökillä ilman äitiäni. Toki äiti on mukavampi isälle kuin minulle.
(Pikku)veljeni ei ole siinä mielessä "kiinnostava", että hänellä ei ole lapsia. Tekee uraa, matkustaa paljon. Jatkuva äitini valituksen aihe tämäkin. Veli asuu 50 kilometrin päässä.
Vanhempani ovat tekemässä talokaupat lähiaikoina. Heillä tarkoituksena muuttaa vuokra-asuntoon. Toivon, että tämä kokeilu osoittautuu huonoksi ja muuttavat takaisin sinne, mistä lähtevät (ja jossa heillä ollut koko elämä viimeiset 40 vuotta).
-ap
Ei missään nimessä kannata nyt alistua ja tuudittautua ettet asialle mitään voi kun äiti on niin vaikea. Tuollaisten äitien kanssa vaikeinta on, että he yleensä ovat jo lapsensa pienestä pitäen ehdollistaneet siihen että lapset ovat vastuussa aikuisten tunteista. Eli kun loukkaat nyt äitiäsi aikuisiällä, niin sinulle tulee ihan jo lapsuudestasi johtuen kamala olo siitä kun äitisi sanoo että hänelle tulee paha mieli tms. Kun ihan oikeasti usein tilanne on sellainen, ettet edes ole loukannut äitiäsi ja jos oletkin, niin äitisi on aikuinen siinä missä sinä ja minäkin - ja sietää kyllä ajoittaista surua, vihaa ja häpeääkin. Sinun ei täydy noita tunteita käsitellä äitisi puolesta.
Tuollaiseen narsismi huuteluihin voisit heittää ihan suoraan, että oletkos tietoinen että narsismi kehittyy yleensä erityisesti vuorovaikutussuhteessa äitiin ja narsistilla on usein narsistivanhempi. Että mietihän äiti kahteen kertaan miksi haukut ja mitä suustasi päästät.
Sitten mitä tulee tähän "Tulen sitten hoitamaan teidän lapsia". Niin siihen vastaat: "Meidän lapset ovat aika vähän hoidossa, sillä vietämme illat ja viikonloput enimmäkseen perheaikaa. Voidaan pari kertaa uussa totta kai käydä kylässä tai ottaa teidät kahville, mutta meidän arjen varaan ei kannata eikä saa laittaa omaa elämää tässä kaupungissa. Lastenhoitoapua emme todennäköisesti tarvitse." Sitten kun äitisi aloittaa marttyyrivaihteen, niin sanot: "Huomaan että olet todella pettynyt ja vihainen/surullinen. Se ei ole kuitenkaan minun syytäni, vaan sinun pitää pystyä nyt itse käsittelemään nuo tunteet ja tämä tilanne. Jos sinulla ei ole muuta asiaa, niin lopetan puhelun nyt.".
Kyllä se siitä. Sinun vaan pitää opetella sietämään se kun tuotat äidillesi negatiivisia tunteita. Tähän on mahdollista saada myös terapiaa avuksi.
Voi jeesus. Eihän se ongelma ole ap:ssa, vaan äidissä!
Mikä helvetti tuollaisia vanhoja päsmäreitä vaivaa? Luulevatko oikeasti että joku haluaa että utelias ämmä tulee joka päivä kotiin touhuilemaan?
Vierailija kirjoitti:
Ihan aiheen sivusta, anteeksi, mutta mikä ihme on viskari?
Viisivuotias, joka on eskariryhmässä ja tekee jo jonkinlaisia eskaritehtäviä ennen seuraavan vuoden eskaria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea yritykselle saada tuo sanottua nätisti. Meillä se ”hoitointoinen” päsmäröijä oli anoppi, kauniisti sanomisella ei ollut mitään vaikutusta. Edes kuiva asiallisuus ei mennyt perille, naureskeli vaan kun sanottiin miehen kanssa, että joka päivä ei tarvitse vierailla, eikä ole juuri nyt tarvetta käydä kahdestaan ravintolassa. Nykyään nähdään n. neljä kertaa vuodessa, jossa omasta mielestäni on n. neljä kertaa liikaa. Ja hän oli se joka katkaisi välit.
Siis onko ne välit nyt katki vai ei? Näette 4 krt vuodessa?
Kyllä. N. 4 x30 minuuttia hyvin kiusallista oleilua samassa tilassa. Vältän anopilleni puhumista, eikä hänelläkään ole minulle asiaa. Mieheni on vielä puheväleissä äitinsä kanssa, hänen vuokseen siedän nuo tapaamiset. Toki meillä on ollut laaja kirjo ongelmia anopin kanssa, tämä vierailutiheys on vain yksi monista.
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetti tuollaisia vanhoja päsmäreitä vaivaa? Luulevatko oikeasti että joku haluaa että utelias ämmä tulee joka päivä kotiin touhuilemaan?
Olisi kiva joskus kokeilla käydä pistämässä tuollaiselle ihmiselle keittiö uuteen uskoon ja vaihtaa verhot sekä vähän konmarittaa ”turhia” tavaroita.
Alue: Aihe vapaa
Voi yhden kerran.
Ja sittne se ihmistyyppi vyöryy ovista ja ikkunoista, kunnes sulla on vaihtoehdot hakea lähestymiskieltoa tai muuttaa antamatta osoitetta.